Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Olen ruokapuolen ammattilainen.

Kaveri sitten pyysi että tekisin isot mätöt hänen juhliinsa ja hän kampaajana sitten tekee takaisin. No, mikäs siinä. kuullosti hyvältä diililtä.. Pitkän päivän raadoin keittiössä tekemässä jos minkälaista alkupalaa, ja muuta salaattia ruokaa karjalanpiirakoista lähtien.

Nooh.. sain 10e alennuksen normaalihinnoista häneltä sitten hiustenleikkuusta ja värjäyksestä.. =D =D Olis nyt tehny edes materiaalien hinnalla. Se tossa taas kyseli samaa diiliä, yllättäin olikin kalenteri täynnä. =D =D

Et jos oravannahkakauppoja tehdään, niin sitten siitä kyllä pitää molempien hyötyä. Rypyttäköön jatkossa omat piirakkansa =D

Lähetä hänelle lasku tekemästäsi työstä. Kaverisin käytös on ala-arvoista.

Minulla ja miehelläni oli muutama vuosi sitten kaveri, jota kutsun nyt vaikka Raimoksi. Raimo oli kova bilettäjä ja pelimies ja yritti useissa bileissä kähmiä minua. Hän teki sitä yleensä aivan pokkana mieheni edessä ja alkoi haastaa riitaa, jos mieheni siitä hänelle huomautti. Jostain syystä kutsuimme hänet myös kihlajaisjuhliimme mukaan ja Raimohan veti siellä kunnot kännit ja alkoi isoon ääneen selittämään, että hän ei tajua, miksi olen mieheni kanssa, kun olisi hänenlainen oikea mies saatavilla jne. No, Raimo lensi lopulta ulos juhlista ja päätimme, että emme pidä häneen enää mitään yhteyttä. Meni reilu vuosi, kun ilmoitimme Facebookissa, että odotamme ensimmäistä lastamme. Saman tien miehelleni tuli tekstiviesti, jossa Raimo kertoi olevansa erittäin halukas ryhtymään lapsemme kummiksi. Hänellä ei ollut aiempia kummilapsia ja hän todella haluaisi olla kummi meidän lapselle. Me luulimme, että kyseessä on jonkinlainen sarkastinen vitsi, koska emme olleet tosiaan olleet missään tekemisissä aikoihin, joten mies vastasi viestiin vain jotenkin että "Hahhah!". No sitten kun lapsi oli syntynyt ja ilmoitimme taas Facebookissa asiasta, niin Raimolta alkoi tulla lisää viestejä, että hän ihan tosissaan haluaisi tulla kummiksi, että voisimmeko edes harkita asiaa. No emme todellakaan voineet. Raimo sai aika kipakan vastauksen ja sen jälkeen emme ole Raimosta kuulleet muuta kuin että hän kuulemma vieläkin puhuu kavereille, kuinka me olemme niin itseämme täynnä, kun emme häntä lapsemme kummiksi ottaneet. Omituinen ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Ei ole tarkoitus puolustella moukkamaista äitiä, mutta tuossa oli varmaan paljon enemmän taustalla, kuin miltä näyttä. Esimerkiksi katkonainen yö, "vaikea" vauva, väsymystä, ehkä riita miehen kanssa, lapsiperheen huolet. Tuo kolahdus vain sattui tulemaan paikkaan, joka laukaisi kiukun ulos. Varmasti häpesi ja harmitteli käytöstään kotona. Olihan tuo silti moukkamaisesti toimittu, mutta halisin vain sanoa ettei kaikkea aina näe päälle. Ehkä hän oli rauhoittumassa tai saanut vihdoin lapsen nukahtamaan pitkän kävelyn seurauksena.

Niinpä. Mä muistan kerran, kun olin kahden tunnin vaunuttelun jälkeen viimein saanut vauvan nukkumaan ja vastaan käveli naapuruston juoppo. Ihan harmiton ukkeli, joka aina huikkasi mullekin kovaan ääneen "PÄIVÄÄ!! KAUNIS PÄIVÄ TÄNÄÄN!!" tms. Silloin oli vaan huono hetki ja just kun ukkeli avasi suunsa, karjaisin kiukkuisena että "Nyt älä saatana sano yhtään mitään!" Hävetti kyllä jälkeenpäin 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

Saattaisin hyvinkin kysyä. Maksaisin sen verran hyvän korvauksen että voiton puolelle jäisi ,  mutta joo, väärään suuntaan ajaminen on kohtuutonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin sukulaisen lapsen meille epäviralliseksi ottolapseksi, koska siinähän se menisi joukon jatkona. En suostunut kyseiseen pyyntöön.

😂😂😂

Toki korvausta en olisi saanut myöskään, koska kuulemma viisi lasta menee samassa kuin neljä. Nuorin oli 8kk minulla ja ottolapsi olisi ollut 4kk vauva. Eihän vauva mitään kuluta. No samassa suvussa minua pyydettiin ottamaan dementoitunut ja harhainen ukki kotiimme hoitoon, kun olenhan muutenkin hoitaja. Minä ikävä ihminen en ottanut ukkiakaan ottolapsen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin sukulaisen lapsen meille epäviralliseksi ottolapseksi, koska siinähän se menisi joukon jatkona. En suostunut kyseiseen pyyntöön.

😂😂😂

Toki korvausta en olisi saanut myöskään, koska kuulemma viisi lasta menee samassa kuin neljä. Nuorin oli 8kk minulla ja ottolapsi olisi ollut 4kk vauva. Eihän vauva mitään kuluta. No samassa suvussa minua pyydettiin ottamaan dementoitunut ja harhainen ukki kotiimme hoitoon, kun olenhan muutenkin hoitaja. Minä ikävä ihminen en ottanut ukkiakaan ottolapsen lisäksi.

Hyi miten itsekästä, oletko varmasti oikealla alalla??? 😉😂

Onhan noita...

Olen toimittaja, ja minua on "pyydetty" (lue: edellytetty itsestäänselvänä asiana) kuvaamaan kaikki suvun kissanristiäiset, ja tietenkin samalla tekemään paperikopiot ilmaiseksi kaikille. En suostu, koska juhlat menevät aika tehokkaasti pilalle siinä, kun niitä joutuu katselemaan kameran etsimen lävitse.

Veljeni puolestaan piti minua jossakin vaiheessa takaajan roolissa. Veli on minua reilusti vanhempi ja alkoholisoitunut. Elämänhallinta monin tavoin viturallaan. Aina kun iski isompi rahapula, kysyi minua pankkilainan takaajaksi. Yhden pienemmän (20 000 mk) erehdyin takaamaan, ja sitten pyyntöjä alkoi jo tulla isommillekin lainoille, mm. sadan tuhannen euron lainalle, jolla veli olisi ostanut rekan. En suostunut, monestakin syystä - joista vähäisin ei ollut se, että väliaikoina (useampaan vuoteen) veljeä ei pätkääkään kiinnostanut soitella ja kysyä kuulumisia. Kelpasin, kun oli tarvis takaajalle.

Tämä mun tarina ei ihan vastaa otsikkoa, mutta pakko nyt kuitenkin kertoa, kun tuli ensimmäisenä mieleen. Tässä tarinassa siis minä olen ilmeisesti se, joka on vaatinut liikaa.

Minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut melkein 20 vuotta ja olemme viime vuosina olleet todella läheisiä ystäviä. Aloin vuosi sitten odottamaan kaksosia, ja raskausaika oli tosi haastava. Jouduin mm. sairaalaan vuodelepoon moneksi viikoksi, kärsin raskausmyrkytyksestä ja vauvatkin syntyivät kuukauden etuajassa. Jouduin olemaan sairaalassa melko pitkään ennen kuin pääsin vauvojen kanssa kotiin. Tämä ystäväni oli raskausaikana minulle tukena ja lupaili koko ajan, että hän voi sitten vauvojen syntymän jälkeen auttaa, koska tietää, että raskasta tulee varmasti olemaan (mieheni tekee vuorotyötä ja reissaa paljon). Olin ollut jo muutaman viikon lasten kanssa kotona ja univelkaa alkoi olla todella paljon. Olimme sopineet ystäväni ja kahden muun yhteisen kaverimme kanssa, että menemme pitkästä aikaa käymään kaupungilla syömässä yhdessä, jotta minäkin pääsen tuulettumaan vauva-arjesta. Minulla oli vieläkin sektiohaava todella kipeä ja sen lisäksi muutenkin fyysinen kuntoni oli aika huono vaikean raskauden jäljiltä. Tämä ystäväni asuu melko lähellä meitä ja hänellä oli auto käytössä, joten pyysin luonnollisesti häneltä, että voisinko tulla samalla kyydillä kaupungille (olin näin tehnyt aiemminkin, koska tosiaan asumme niin lähekkäin). Yllätys olikin melkoinen, kun ystäväni vastasi minulle kipakalla viestillä, että hän ei aio alkaa tästä lähtien miksikään minun hovikuljettajakseni ja että häntä ärsyttää, kun hän AINA joutuu olemaan se, jonka kyydillä muut kulkevat. Olin ihan puulla päähän lyöty, koska ystäväni ei normaalisti ikinä sano mitenkään ilkeästi kenellekään ja varsinkin, kun emme tosiaan olleet nähneet vielä kertaakaan lasten syntymän jälkeen ja hän varmasti tiesi, miten kipeä olin ja miten väsynyt olin parin tunnin yöunien jäljiltä ja että meidän kotoa oli lähimmälle bussipysäkille kuitenkin melko pitkä matka. No menin kuitenkin sitten bussilla kaupungille ja ystäväni oli koko reissun niin kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan ole voinut jotenkin antaa tuota anteeksi ja se vieläkin vaivaa minua kovasti. Tuosta tapahtumasta on muutama kuukausi aikaa. Ystäväni on myös käynyt katsomassa lapsia pari kertaa ja ollut taas ihan oma itsensä, mutta en ole todellakaan enää uskaltanut pyytää minkäänlaisia palveluksia tai apua, vaikka olisin ehkä välillä tarvinnutkin. Vauva-arki pienten kaksosten kanssa on tosi raskasta ja olisi suuri pelastus, jos joku voisi vaikka välillä tulla avuksi, että saisin siivottua tai nukuttua edes hetken. Luulin ennen, että juuri tähän ystävääni voisin luottaa vaikealla hetkellä, mutta taisin olla väärässä. :(

oma siskoni yritti vaatia kissani tappamista, jotta hänen allerginen lapsensa voisi käydä ehkä kerran vuodessa vanhempani luona. Huom. TÄtä lasta ei ikinä käytetty tämän kyseisen eronneen isovanhemman luona, kuin korkeintaan max 2 tuntia kerrallaan, kerran-kaksi  vuodessa.joten mitään varsinaista hyötyä kissan tappamisesta ei olisi edes ollut. Selvennykseksi, että olin silloin nuori opiskelija, ja kissa asui siis eronnen yh vanhempani kotona koska sitä ei voinut viedä opiskeljasoluunkaan, säännöt ei sallineet sitä. Kissani oli siis elänyt koko elämänsä tuossa vanhempani kotona.

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Veljeni tyttöystävä on melkoinen pirttihirmu vaatimukseen. Pompottelee veljeäni miten sattuu. Ei nosta persettään penkistä ja käskee veljeäni tuomaan milloin mitäkin. Lopullisesti meni maku, kun olin kahdestaan veljeni kanssa todella pitkästä aikaa ravintolassa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Tyttöystävä pommitti viesteillä, että kotiin on tultava pian, koska hän tarvitsee kaupasta sitä ja tätä. Asuvat 300 metrin päässä lähimmästä kaupasta.

Rumaksi läskiksi itsensä siideröinyt serkkulikka pyysi baari-illan (sattumoisin samassa baarissa) päätteeksi "hoitelemaan" hänet, eikä ollut edes kovin hiprakassa pyyntöä esittäessään. Kenenkäänhän ei tarvinnut tietää asiasta jne kun saatoin hänet kämpilleen.

Jooei, jätin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kuuli raskaudestani ja vaati, että teen abortin. En tehnyt.

Tuo on kyllä härskiyden ja kylmäverisyyden huippu anopiltasi. 8(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

Itse huomasin yhtäkkiä olevani siivoamassa erään mielenterveyspotilaan asuntoa, en vieläkään ymmärrä miten siihen päädyin, alunperin tarkoitus oli vain piipahtaa viemässä sinne yksi tavara. Koko ihmistä en ollut ikinä nähnytkään. Tämän jutun järjestäjä, joka oli potilaan sukulainen käväisi antamassa ohjeita ja häipyi. No eihän siitä mitään valmista tullut, oli se niin kamalassa kunnossa se asunto, että päivän työ ei näkynyt missään ja toista kertaa en mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmiset! Minkälaisia tossuja te oikein ootte kun ette osaa sanoa ei? Törkeitä tapauksia nämä kaikki, mutta on teissäkin vikaa ketkä ette osaa kieltäytyä vaikka hyväksikäyttö toistuu. Kerran sitä voi tyhmyyttään mennä halpaan, mutta että toistuvasti?

Jos et ole huomannut, niin aika moni on tarinansa loppuun kirjoittanut että ei suostunut. Ja monessa tapauksessa ollut niin, että asiaa on kaunisteltu ja väitetty muuta, mutta totuus  onkin paljastunut vasta kun on suostunut pyyntöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

Sinä nyt et näytä osaavan edes suomea.

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Lupauduin tekemään köyhälle nuorelleparille hääkakut ja maksaa tarvikkeet (häälahjan lisäksi toki). Enpä arvannut, että diiliin kuului sitten myös juhlapaikan siivoaminen, koristelu, kukkien poiminta, kattaminen ja ylipäänsä kaikki mahdollinen juhlapaikalla, jonne minut ja eräs toinen sukulainen kipattiin. Kaiken kukkuraksi jouduin ostamaan parille myös sähkövatkaimen. Morsmaikku vain ihmettelin, että enkö voi vatkata munia käsin. Juu, niitä oli monia kymmeniä. Omaani en voinut toiselta puolen Suomea lähteä enää hakemaan siinä vaiheessa. Koko päivä ja ilta olivat niin ahdistavat, kun tajusimme, mitä kaikkea on tekemättä ja kukaan muu ei ole tulossa hommia hoitamaan. Iltasella morsian kävi kakkuja katsomassa ja oli pahoillaan, kun eivät olleet sellaisia teeveestä tuttuja korkeita. Niin, niihin tarvittaisiin asianmukaiset tarjoiluastiat ja isot kylmäsäilytystilat, joita ei ollut. Sulhanen sentään kiitti, mutta morsiamen käytöksestä pahoitin mieleni pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

No mitäs sitten apua pyytämään kun osaa itse ;) ? Juu osaahan kaikki myös saksia käyttää :D

Elän avoliitossa lapsettoman miehen kanssa, minulla on lapsia. 

Mies on aikoinaan autellut veljiään ja toiminut tarpeen tullen heidän pankkina, kuten myös äidilleen lainannut usein rahaa. Miehellä hyvä virka ja elää suhteellisen nuukasti. 

Nyt on meidän seurustelumme tullut suvun tietoon ja se onkin hirveä asia. Olen mielestäni pärjännyt hyvin, mutta en ole lainaillut rahaa keneltäkään saati vaatinut ilmaisia apuja. 

Nyt minä olen se onnenonkija ja muutenkin epäilyttävä ihminen. Veljet ovat miestäni jo ihan avoimesti opastaneet, että minusta on päästävä eroon. Äitinsä ei edes tahdo tavata minua, koska on päivänselvää, että kyttään hänen poikansa rahoja.

Onneksi ei tarvitse miehen suvun kanssa olla tekemisissä lainkaan.. Mieluummin elän penninvenyttäjänä kuin alennun tuon suvun laina-tyylille.