Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Lähisukulainen oli hakenut lainaa. Meidän mökkiä oli siihen pantattu 10tuhannen edestä. Rahat oli jo annettu ja meille tuli vain paperit allekirjoitettavaksi. Kukaan ei kysynyt meidän suostumusta. Ei edes pankista varmistettu asiaa. Luki vain että suostumuksenne mukaan.... Emme allekirjoittaneet.

Pyörii vähän hiinä ja hiinä, että sopiiko aiheeseen, mutta menkööt.

Kaverin kolmekymppisiin olin luvannut auttaa järjestelyissä ja tarjottavien tekemisessä. Viikkoa aikaisemmin kyselin, että mikä mun osuus on? Mitä teen? Mumisi jotain, että hän ilmottelee myöhemmin. Ok.

Synttärit oli lauantaina ja varattu oli iso kyläyhteisön talo, runsaasti oli porukkaa kutsuttu. Torstaina kyselin, että nyt olisi hyvä hetki kertoa, että aika loppuu.. olisi käytävä kaupat yms. Taas tuli ilmoitus, että kyllä kerkee vielä,  hän ilmottelee.

Perjantaina tuo kutsui tätä talkooporukkaa saunomaan ja iltaa istumaan. Illan aikana mainitsi vain, että tukussa on huomenna vielä käytävä, juomat on Virosta haettu aikaisemmin. Joku kysy, että monelta sinne pääsee ronttaamaan tavaroita sisään, niin sano, että hän ilmottelee lähemmin.

Lauantai koitti ja mitään ilmoittelua ei yhteen mennessä ollut tullut. Menin suihkuun ja aloin siinä valmistella itseäni neljältä alkaviin bileisiin. 

Kahdeltahan se sitten soitti, että mä ajattelin tehdä tämmöisen ilmapallopylväät sinne, että voitko sittenkin mennä hänen kämpilleen tekemään niitä piirakoita. Piirakoita, mitä piirakoita? - no, siellä on kaapeissa, pengo mitä löydät. Mä lähden nyt ekana tukkuun ja sitten alan tehdä niitä pylväitä, Laura tulee auttamaan mua sen teossa. 

Siinä sitten parissa tunnissa leivoin bileisiin kolme piirakkaa tein pasteijoitakin pari pellillistä ja tyylikkäästi myöhästyin alusta, en ehtinyt auttamaan juhlapaikalla.

Siellä se sitten väsäs yhä sitä ilmapallopilariaan ja osa vieraista teki coctailtikkuja, yksi paisteili tukusta ostettuja pasteijoita ja donitseja. Yksi ronttas niitä viron viinoja kylmään. Osa vieraista viritteli äänentoistoa yms. soittopelejä.

Oli hippasen kireä ilmapiiri alkuun. Pitkämatkalaiset eivät olleet tyytyväisiä ollenkaan, eikä vanhempi väki. Hän siis kutsui kaikki mahdolliset 30 vuotis synttäreihinsä, lahjojen toivossa. Siellä oli mummot ja taatat huonoine jalkoineen, pikku hiljaa saatiin tuolia peppusten alle... Parisen tuntia vielä meni valmisteluihin ja tämä vaan täyttelee pallojaan!

Kyllähän ne bileet siitä käynnisty sitten yötä kohden. Ei hänen juhliinsa ole enää myöhemmin tullut juhlijoita. Sai se kivasti reissurahaa, sehän siinä tarkoitus olikin.

Varmuudeksi vielä haukkui osan auttamassa olevasta porukasta, kun eräs juippi hermostu siihen pallopilarin tekoon jälkeenpäin ja aloitti kertomalla mielipiteensä.

Mua risoo yksi sukulainen, joka dumppaa meille lapsensa viikonlopuksi säännöllisesti. Tai ei enää, kun opin kieltäytymään. Omat lapset on 8 ja 11. Sukulaisen lapset 1, 3 ja 6. Omien kanssa elämä on jo leppoisaa, sukulaisen lapsista kaksi on vielä vaipoissa. Omat jää kotiin, kun miehen kanssa käydään kävelyllä tai kaupassa. Omat ei herätä aamulla, omat osaa ottaa ruokaa itse, menee ulos ilman valvontaa jne. Tämän kaiken päälle teen lasten kanssa töitä päivät ja en oikeasti jaksaisi yhtään hoitaa lapsia vapaa-aikana.

Nyt olen psyykannut itseni, että kun soittaa aloittamalla ovelasti "onko teillä viikonloppuna jotain isompaa menoa...?", niin vastaan siihen suoraan, että "joo, anopin mökille tarvis ehkä mennä talkoisiin... mitä mielessä?" tai "on mietitty, lähdettäiskö laivalle ex tempore". Näin voin jättää auki sen, että jos ehdotus on hyvä, voin suostua. Jos ehdotus on lastenhoitoa yötä päivää, voin helposti kieltäytyä.

Hei sytostaattihoidoissa ollut! Älä missään nimessä suostu lastenhoitajaksi! Sun täytyy levätä ja rentoutua nyt. Tosi härskiä edes ehdottaa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mua risoo yksi sukulainen, joka dumppaa meille lapsensa viikonlopuksi säännöllisesti. Tai ei enää, kun opin kieltäytymään. Omat lapset on 8 ja 11. Sukulaisen lapset 1, 3 ja 6. Omien kanssa elämä on jo leppoisaa, sukulaisen lapsista kaksi on vielä vaipoissa. Omat jää kotiin, kun miehen kanssa käydään kävelyllä tai kaupassa. Omat ei herätä aamulla, omat osaa ottaa ruokaa itse, menee ulos ilman valvontaa jne. Tämän kaiken päälle teen lasten kanssa töitä päivät ja en oikeasti jaksaisi yhtään hoitaa lapsia vapaa-aikana.

Nyt olen psyykannut itseni, että kun soittaa aloittamalla ovelasti "onko teillä viikonloppuna jotain isompaa menoa...?", niin vastaan siihen suoraan, että "joo, anopin mökille tarvis ehkä mennä talkoisiin... mitä mielessä?" tai "on mietitty, lähdettäiskö laivalle ex tempore". Näin voin jättää auki sen, että jos ehdotus on hyvä, voin suostua. Jos ehdotus on lastenhoitoa yötä päivää, voin helposti kieltäytyä.

Joo tämä juuri on hyväksikäyttäjien klassikko: onko sulla ensi lauantaina tekemistä? Jos sanot ettei ole, niin sua nakitetaan johonkin. Siskolleni soitti kaverinsa, että hänellä on väitöskaronkka silloin ja silloin ja sopisiko siskolleni tulla sinne? Kun siskoni vastasi kyllä, niin juhlakalu sanoi iloisena, että hienoa kun sopii koska he tarvitsevat jonkun keittiöön! En koskaan (eikä siskonikaan enää) vastaa mihinkään avoimeen kysymykseen muuta kuin vastakysymyksellä: mitä sulla oli mielessä? Sitten vasta kerron sopiiko kun tiedän mitä tarjotaan.

Nykyään en ikipäivänä suostuisi tähän, mutta nuorena olin varsinainen lapanen ja "liian kiltti". Olin muuttanut 15-vuotiaana omaan asuntoon (vanhempani olivat päihdeongelmaisia) ja vaikka tukia sainkin, oli minun silti käytävä paljon töissä koulun ohella ja raha oli tiukassa. Kun olin 16, saman ikäinen hyvä ystäväni riitaantui vanhempiensa kanssa pahasti ja pyysi, että saa tulla yksiööni asumaan kanssani ilmaiseksi, kunnes saa töitä ja asunnon. Koulua ei käynyt.

Olin tyhmä ja suostuin, halusin auttaa ystävää. Hän toikin yllätyksekseni mukanaan koiransa ja kolme kissaansa, enkö vieläkään tajunnut kieltäytyä. Seuraus oli se, että hän asui luonani kolme kuukautta osallistumatta mihinkään kuluihin ollenkaan, ei siis maksanut vuokraa ja jääkaapista söi sumeilematta. Tänä aikana hänen kissansa ja koiransa tuhosivat irtaimistoani satojen eurojen edestä: söivät/raapivat verhoja, mattoja ja kalusteita, kissat kusivat useaan otteeseen sänkyyni ja sohvalle, koira söi seiniä ja lattialistoja. Ystäväni elämänhallinta suistui ihan raiteiltaan, luonani eli "kotona" häntä ei juuri näkynyt ja lopulta minä jouduin huolehtimaan myös koiran ulkoilutuksesta, kissojen laatikon siivoamisesta ja eläinten ruoan ostamisesta päivittäin. Ystäväni lupasi korvata kaikki vahingot ja maksaa elatuksestaan heti, kun saa rahaa.

Eräänä päivänä keräili kamojaan kun tulin töistä ja ilmoitti, että muuttaa toiseen kaupunkiin seuraavana päivänä, ja niin tekikin. Ihmettelin, että miten hänellä on varaa takuuvuokraan, kun ei kuitenkaan päässyt töihin. Sen jälkeen en saanut häneen yhteyttä kuukausiin ja olin huolissani (eikä hän ollut maksanut penniäkään). Lopulta kuulin yhteisten kaverien kautta, että ystäväni oli saanut kinuttua mummiltaan suuren summan rahaa (siis useita tuhansia euroja), ja heti uuteen kaupunkiin muutettuaan törsännyt sen vaatteisiin, design-kalusteisiin ja muuhun typerään. Ei ollut siis vieläkään maksanut 3kk itsensä ja eläintensä täysihoidosta plus satojen eurojen vahingoista mitään. Siinä tuli 16-vuotiaalle opiskelijalle todella pahasti takkiin. Olin niin vihainen, että päätin etten koskaan halua olla missään tekemissä tuon "ystävän" kanssa, pitäköön rahansa, kyllä minä pärjään ilmankin. "Ystävä" ei ollut puoleen vuoteen missään tekemisissä, ei tehnyt elettäkään maksaakseen mitään ja ilmeisesti tiesi, että olin saanut tietää hänen rahojensa käytöstä.

Eräänä iltana soitti, ja pahoitteli tapahtunutta. Että joutui sillä tavalla asumaan luonani ja jätti eläimet vastuulleni ja eläimet tuhosivat asunnon. Ja että niin, ei hänellä sitten ole ollut rahaa kun piti se asunnon takuuvuokra maksaa ja kalusteet ja kaikki... Sitten kysyi, olisiko minulla lainata hänelle 1000 euroa, kun koiran pitäisi päästä johonkin leikkaukseen. Löin luurin korvaan, ja tein eläinsuojeluilmoituksen koirasta. Ei olla oltu tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva suuttui mun äidilleni, kun sai kuulla että äitini oli selkäleikkauksessa. "kun ei hänelle ollut kerrottu". 

- ei kai, kun äidille oli soitettu edellisenä päivänä aika illansuussa että huomiselle tuli aika, voitko olla syömättä ja juomatta jne. Ja äidillä oli vähän muita kiireitä meidän hoitamisen järjestelyissä kuin soitella naapurin rouvalle.

Tuon jälkeen ei naapuri katsonut postilaatikolla päinkään, edes meitä lapsia.

Oma siskoni suuttui verisesti kun en omaa suunniteltua sektiotani edeltävän päivänä jaksanut vastata koko ajan hänen puhelinsoittoihinsa vaikka "häntä niin kauheasti jännitti". Viis minun jännityksestäni.

Ainoat härskit jutut tuttavilta ja naapureilta on seksuaalisia ehdotuksia ja ajatuksia ja odotuksia. Eikä vain naapurit ja tuttavat vaan näkyy miehet nuoresta vanhaan ehdottelevan seksuaalista toimintaa. Eikä siinä kaikki, myös naiset ehdottelevat ja ovat ylituttavallisia. Mietin välillä, että onko nää edes ihmisiä vai mikä niitä oikein vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva suuttui mun äidilleni, kun sai kuulla että äitini oli selkäleikkauksessa. "kun ei hänelle ollut kerrottu". 

- ei kai, kun äidille oli soitettu edellisenä päivänä aika illansuussa että huomiselle tuli aika, voitko olla syömättä ja juomatta jne. Ja äidillä oli vähän muita kiireitä meidän hoitamisen järjestelyissä kuin soitella naapurin rouvalle.

Tuon jälkeen ei naapuri katsonut postilaatikolla päinkään, edes meitä lapsia.

Oma siskoni suuttui verisesti kun en omaa suunniteltua sektiotani edeltävän päivänä jaksanut vastata koko ajan hänen puhelinsoittoihinsa vaikka "häntä niin kauheasti jännitti". Viis minun jännityksestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Ei ole tarkoitus puolustella moukkamaista äitiä, mutta tuossa oli varmaan paljon enemmän taustalla, kuin miltä näyttä. Esimerkiksi katkonainen yö, "vaikea" vauva, väsymystä, ehkä riita miehen kanssa, lapsiperheen huolet. Tuo kolahdus vain sattui tulemaan paikkaan, joka laukaisi kiukun ulos. Varmasti häpesi ja harmitteli käytöstään kotona. Olihan tuo silti moukkamaisesti toimittu, mutta halisin vain sanoa ettei kaikkea aina näe päälle. Ehkä hän oli rauhoittumassa tai saanut vihdoin lapsen nukahtamaan pitkän kävelyn seurauksena.

Ihan samaa ajattelin, vaikka itse olen vela ja yleensä naureskelen naisten "aivojen kutistumiselle". Väsynyt äiti.

Mihen sisko pyysi kerran autoani lainaan pariksi päiväksi, jotta pääsee töihin oman autonsa ollessa rikki. Olin itse tuolloin kotiäitinä ja pärjäsin kyllä pari päivää ilman autoa, mutta varoitimme siitä, että auto on temppuillut viime aikoina eikä voi täysin luottaa, että se säilyy ehyenä. Muutaman päivän kuluttua aloimme ihmetellä miksei autoamme palauteta. Mieheni soitti siskolleen ja sai kuulla, että he ovat lähteneet toiselle puolelle Suomea vuokramökille pitkäksi viikonlopuksi autollamme! Kuskina oli vielä siskon mies, joka tunnetusti ajaa kuin hullu. No, auto ei rikkoutunut kuitenkaan. Vitutti silti suunnattomasti. Parin päivän laina-aika venyi yli viikkoon ja tiesimme, että varattomina he eivät maksaisi huoltoa jos auto heillä särkyisi.

Toinen tapaus oli kun miehen kaveri lainasi pakuamme sohvan kuljettamiseen siskolleen. Myöhemmin kuulimme toista kautta, että pakullamme oli kuskattu lupaa kysymättä myös pianoa ko. siskon kaverille ja lisäkilometrejä oli kertynyt satoja sen takia. Lisäksi autossa oli tupakoitu, jälleen lupaa kysymättä. Soitin kaikille osapuolille, että olisi kuulunut tapoihin kysyä saako autoamme käyttää muihinkin kuin sovittuihin reissuihin, mutta kukaan ei edes pahoitellut vaan loukkaantuivat tällaisesta niuhotuksesta. (Terveisiä vaan jos satutte tämän lukemaan..)

Silloinen tuore poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, yritettiin vanhempieni taholta valjastaa kuskiksi vaikka minne. Esim kun pikkusiskoni muutti opiskelija-asuntoonsa kahden sadan kilometrin päähän, olisi poikaystäväni pitäny omalla autollaan lähteä kuskaamaan tavaraa sinne samaan aikaan kun vanhempieni auto olisi nököttänyt pihassa.

Muutenkin vanhempani vielä nykyäänkin harrastavat sitä että pyytävät tuomaan jotain tavaraa kun "kaupungin ohi kuljette kuitenkin". Yrittävt sitten kuitenkin maksattaa sen meillä. Ja esim toisella vävyllä isäni on maksattanut kaikenlaisia koneita puoliksi vaikka itse niitä tarvitsee ja käyttää. Onneksi oma mieheni ei ole niin tossu.

MP kirjoitti:

"Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien."

TÄMÄ! :/

Itselläni täsmälleen sama tilanne mummon jouduttua lonkkaleikkaukseen.

Isotätini yritti sopia vastaavaa orjasopimusta minusta, kun en päässyt ensiyrittämällä yliopistoon. Tähän diiliin olisi kuulunut muutto 480 kilometrin päähän kodistani ja avomiehestäni. Onneksi mua ei myyty, seuraavana vuonna ovetkin avautuivat ;)

Mulla on pakettiauton lainaamisesta toisen näkökulman tarina...

Asuin vuosia sitten kämppiksen kanssa, joka ilmoitti haluavansa muuttaa asumaan itsekseen. Niinpä irtisanoimme yhteiskämppämme ja minäkin sitten löysin asunnon. Kämppikseni ehdotti, että tekisimme muuttomme samana päivänä: hänen tyttöystävänsä isällä oli pakettiauto, jota voitaisiin käyttää ja kantaisimme tavarat yhdessä jne. Ilahduin tietysti ehdotuksesta. Kysyin, voisinko maksaa jotain korvausta pakettiauton käytöstä, mutta kämppikseni toisteli, että ei ole tarvetta. No, muuttopäivä koitti ja kämppikseni olI mennyt yöksi tyttöystävän luokse. Olimme sopineet, että aloitamme aamusta. Kämppikseni sitten laittoi yhdeksän aikaan viestiä, että heillä vähän kestää, voisinko pakata hänen puolestaan loppuun hänen tavaransa? Kun aikaisin hänen huoneensa olen, näky oli melkoinen: irtotavaraa oli vaikka kuinka. Klo 11 soitan kämppikselleni, että ovatko he kohta tulossa? Kämppikselleni vastaa unenpöpperöisenä, että oho, he taisivat nukahtaa uudestaan! Mutta minähän voisin alkaa jo kantaa tavaroita ulos - hänen ensin, sillä hänet muutetaan eka. No, alan kantaa, viisi kerrosta rappusia. Klo 13 jälkeen kämppikseni, tyttöystävä ja appi saapuvat vihdoin, ja olen juuri saanut kannettua viimeisen kämppikseni muuttosäkin ulos ja osan omistakin laatikoista rappukäytävään odottamaan. Sitten kannamme huonekalut paksun kyytiin, ajamme kämppikseni uuteen osoitteeseen, sitten vielä toinen reissu päälle. Kämppikselläni oli selkä niin kipeä, ettei hän voinut kantaa tavaroita tai kiivetä portaita (hänellä todella oli vaivoja, ei siinä mitään). Kello alkaa lähestyä kuutta illalla, ja kämppikseni toteaa, että nyt on nälkä, tilataan pizzaa! Minä totesin, että tarjoan pizzat paksun käytöstä kiitoksena. Siinä sitten syödään aikamme, kun kämppiksen tyttöystävä toteaa, että muutto on nyt kestänyt ihan tarpeeksi kauan ja alkaa olla jo myöhä. Myös appi näyttää jotenkin vaivaantuneelta, kun yritän alkaa hoputella, että pitäisi varmaan niitä minunkin kamoja alkaa siirtämään. Kämppikseni toteaa vaan ihan pokkana, että ehdinhän minä varmaan hoitaa muuttoni jotenkin toisin ja toisena päivänä, tässä meni nyt niin paljon myöhempään, kuin oli tarkoitus. Joo, ihan hyvä muuten, mutta uudet asukkaat olivat muuttamassa kahden päivän kuluttua tuosta... Sanoin, että anteeksi vaan mutta ei käy, kannan kaiken vaikka itse yksin, mutta pakettiautoa en välttämättä saa tällaisella aikataululla vuokrattua ja kuskia hankittua (minulla ei ole ajokorttia). Niinpä kannoin ärtyneen näköisen kämppiksen appiukon kanssa tavarani pakuun samalla kun tyttöystävä murjotti kädet puuskassa ja kämppikseni olisi jo halunnut lähteä järjestelemään tavaroitaan, ihan "turhaanhan" hän siinä enää hengasi, ajoimme muuttolastini uuteen osoitteeseen, johon minut sitten kamoineni jätettiin pihalle. Jälkeenpäin sain kuulla monta kertaa, kuinka pakettiauton omistajia aina käytetään hyväksi... Olen myös pohtinut, liekö kämppikseni edes ennakkoon maininnut tyttöystävälleen ja tämän isälle, syystä tai toisesta, että myös minut oli tarkoitus muuttaa - niin nihkeästi he suhtautuivat minuun lähes koko päivän.

Asuin Helsingissä opiskeluaikanani soluasunnossa, ja totta kai kaikilla on aina jossain vaiheessa Helsinkiin asiaa. Milloin mikäkin sukulainen olisi halunnut luistaa hotellikuluista ja tulla yöksi luokseni. Kaiken huippu oli kun veljeni olisi halunnut pihistää hotellista ja tulla 5-henkisen perheensä kanssa nukkumaan 10 neliön soluhuoneeseeni, johon hyvä että mahtui edes yhtä patjaa levittää lattialle.  Kesti hetki tajuta että oli tosissaan eikä vain heittänyt huulta. Joskus ihmiset sitä vain jaksavat yllättää..

"Itse olin käynyt tasan kerran. Postilaatikkoon olisin teipannut haistattelut postinjakajalle t. kaverisi nimi, sekä käynyt heittämässä suolaa istutuksien juurille. Istutusta odottavat taimet olisin heittänyt pitkin pihaa."

Kasvit ovat eläviä olentoja. Lapsellista myös pahoittaa postinjakajan mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

Sinä nyt et näytä osaavan edes suomea.

Vanha pilkunnussija iski jälleen.

Osui ja upposi!

En voi ymmärtää miten lopulta suostuin, mutta joskus aikoja sitten lähdin Zen Cafen keikalta parin kappaleen jälkeen hakemaan kaveria 50km:n päästä. Kaveri siellä toisen ystävänsä kanssa bilettämässä eikä minua edes alunperin kutsuttu mukaan. Maksoi muistaakseni 10 euroa bensarahaa, kun eihän se auto enempää voinut kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

"Itse olin käynyt tasan kerran. Postilaatikkoon olisin teipannut haistattelut postinjakajalle t. kaverisi nimi, sekä käynyt heittämässä suolaa istutuksien juurille. Istutusta odottavat taimet olisin heittänyt pitkin pihaa."

Kasvit ovat eläviä olentoja. Lapsellista myös pahoittaa postinjakajan mieli.

Minusta ei ole rikkomaan toisten omaisuutta tai edes jättämään puutarhaa heitteille, vaikka kuinka harmittaisi. Loittonin pikkuhiljaa ja katosin lopulta kokonaan, kun oli seuraavan kesän värväys alkamassa.

t. Tuo kastelukannujen kanniskelija

Vierailija kirjoitti:

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Niin. Mä oon nähnyt sitrusallergikon syövän omenaa. Se siitä allergiasta?