Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Kyseisestä miehenkuvasta joutaisi potkia paskat pellolle.

Ihan en näitä kaikki jaksanut lukea, mutta selväksi tuli että hyväksikäyttäjiä on todella paljon. Itse olen luullut aina, että olisivat jotenkin poikkeus normaalien joukossa. Opettelen edelleen sanomaan EI, ei oo helppoa. Hyväksi ei hirveästi ole onnistuttu käyttämään, mutta pari tapausta voisin kertoa. Lapsuudessa oli kaveri joka aina lainasi tavaroita eikä koskaan palauttanut tai jos palautti niin todella huonossa kunnossa. Erehtyi tämä pihi ihminen sitten kerran lainaamaan minulta jotakin säkötyökalua. Kaksi kertaa pyysin sitä takaisin n.2kk sisällä ja aina oli vastaus että "joo huomena saat" ei kuulunut ei näkynyt, joten kolmannella kerralla ilmoitin että tarvitsen sitä itse ja mikäli hän ei pysty sitä palauttamaan niin voi pitää sen minä käyn huomenna ostamassa uuden. Tajusi vissiin epäsuoran vinkkini ja palautti laitteen heti aamusta. Pelkäsi raukka että lähetän uudensta laitteesta laskun hänelle. Koskaan enää tämän jälkeen en hänelle lainannut mitään.

Anoppi passuutti kaikella tavalla ja sitten se keksi että nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin. Anoppilassa jälleen kerran vierailulla ollessa hän ilmoitti, että minä menen tänään tekemään ruuan (siis ei hän vaan minä). Piha hommat olikin jo siltä päivältä tehty, puut pilkottu saunaa varten yms.yms.

Ja anoppi maannut selällään sohvalla koko päivän.

No hänelle kun ei kukaan saanut ei saa sanoa vastaan niin ei auttanut kuin mennä hellan ääreen. - Eipä ollut kokki rakastunut - ei ollut liikaa suolaa ruuassa josko sitä oli muistettu laittaa laisin. - Potut oli keitetty, soossi oli niin lurua että kraanavesikin on sakeampaa. - ei käsketty kyökkiin toiste!

Joskus sen voi tehdä näinkin kun ei osaa vielä sanoa EI.

Seinänaapuri valvoi kaiket yöt ja halusi nukkua päivät. Kirjoitteli mulle kaikenlaisia viestejä, joita sitten kävi ilmeisesti yöllä viemässä postilaatikkoon. Milloin hän oli huolissaan lapseni kasvatuksesta (koska oli kuullut minun kiroilevan?),  toisinaan lapseni ruokavaliosta (vaikka ei tiennyt mitä meillä syödään), pyysi meitä kuiskimaan ja välttämään kanta-astumista päivisin kotona ollessamme (koska kaikenlaiset äänet hän kuuli kovina) yms yms. Aivan järjettömyyksiin meni hänen kirjeensä ja pyyntönsä. Lopulta raivostuin ja kyttäsin milloin hän sieltä huoneistostaan tulee ulos ja karjuin hänelle päin näköä kaikki mikä vitutti hänessä ja hänen kirjeissään. Kirjeiden tulo loppui ja muutamia kuukausia myöhemmin hän muutti pois. Onneksi!

np_ kirjoitti:

Anoppi passuutti kaikella tavalla ja sitten se keksi että nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin. Anoppilassa jälleen kerran vierailulla ollessa hän ilmoitti, että minä menen tänään tekemään ruuan (siis ei hän vaan minä). Piha hommat olikin jo siltä päivältä tehty, puut pilkottu saunaa varten yms.yms.

Ja anoppi maannut selällään sohvalla koko päivän.

No hänelle kun ei kukaan saanut ei saa sanoa vastaan niin ei auttanut kuin mennä hellan ääreen. - Eipä ollut kokki rakastunut - ei ollut liikaa suolaa ruuassa josko sitä oli muistettu laittaa laisin. - Potut oli keitetty, soossi oli niin lurua että kraanavesikin on sakeampaa. - ei käsketty kyökkiin toiste!

Joskus sen voi tehdä näinkin kun ei osaa vielä sanoa EI.

Anteeksi kuinka..?

Ex-kaverini oletti, että tulen hoitamaan hänen koiralaumaansa kahdeksi viikoksi - ulkomaille. Hän olisi maksanut vain lennot ja ruuat. Minulla on perhe kotonakin, eikä ymmärtänyt kun kieltäydyin. Muutenkin otti yhteyttä vain, kun tarvitsi jotakin.

cRap kirjoitti:

Voin samaistua tähän henkilöön jollain tapaa. Itse kun olen todella nirso lähes kaikelle, syön pelkästään lihaa, perunaa, makaroonia, leipää, tavallisia kasviksia tuoreina (ilman kastikkeita tai paistamista) ja muutamia muita tuotteita. Yleensä kun pidämme grillijuhlia ystäviemme kanssa, tai jos minut kutsutaan grillijuhliin, tuon aina omat lihat/ruoat joita syön ja ilmoitan sen myös etukäteen ystävilleni. Usein juhlat ovat ns. nyyttärit eli kaikki tuovat jotain ja siinä syödään sitten yhdessä kaikkea. Siinä sitten kun itselle ostamistani 500g pihvejä muut syövät 400g ja minulle jää 100g enkä aio syödä mitään muuta pöydällä tarjolla olevasta voi joku ehkä ymmärtää pointtini. Ystäväni ja ihmiset jotka kutsuvat minut vastaaviin grillijuhliin tietävät, että olen tälläinen ja kaikki on OK, koska sanon asiasta suoraan. Saattaa kuulostaa hieman itsekkäältä myönnän sen, mutta omalle nirsoudelleni en voi mitään. 

Kun syöminen vaikeuttaa normaalia elämää noin merkittävästi (aikuinen ihminen pystyy syömään vain muutamaa ruoka-ainetta ja vain tietyllä tavalla valmistettuna), kyse ei ole mistään nirsoudesta vaan jonkinlaisesta syömishäiriöstä tai mielenterveysongelmasta (esimerkiksi pakko-oireinen häiriö voi ilmetä ruokaan ja syömiseen liittyvinä vaikeuksina). Kannattaisiko hakea apua ravitsemusterapeutilta ja psykologilta?

cRap kirjoitti:

Voin samaistua tähän henkilöön jollain tapaa. Itse kun olen todella nirso lähes kaikelle, syön pelkästään lihaa, perunaa, makaroonia, leipää, tavallisia kasviksia tuoreina (ilman kastikkeita tai paistamista) ja muutamia muita tuotteita. Yleensä kun pidämme grillijuhlia ystäviemme kanssa, tai jos minut kutsutaan grillijuhliin, tuon aina omat lihat/ruoat joita syön ja ilmoitan sen myös etukäteen ystävilleni. Usein juhlat ovat ns. nyyttärit eli kaikki tuovat jotain ja siinä syödään sitten yhdessä kaikkea. Siinä sitten kun itselle ostamistani 500g pihvejä muut syövät 400g ja minulle jää 100g enkä aio syödä mitään muuta pöydällä tarjolla olevasta voi joku ehkä ymmärtää pointtini. Ystäväni ja ihmiset jotka kutsuvat minut vastaaviin grillijuhliin tietävät, että olen tälläinen ja kaikki on OK, koska sanon asiasta suoraan. Saattaa kuulostaa hieman itsekkäältä myönnän sen, mutta omalle nirsoudelleni en voi mitään. 

"Omalle nirsoudellesi et voi mitään"? Kukas sille sitten voi jos et sinä itse? :O Sori vaan ohis mutta kannattaisi oikeasti tehdä tuolle asialle jotain. Aikuinen ihminen joka nirsoilee ruoan kanssa on jotain todella rasittavaa ja noloa.

Omistamme mökin läheltä erästä suomalaista laskettelukeskusta. Lainaan kyselijöitä aina riitti ja monelle tuttavallemme ja lähisimmille sukulaisille lainasimmekin mökkiä silloin, kun emme itse tarvinneet. Sitten eräässä vaiheessa eräs serkkumme, jonka kanssa emme olleet juurikaan sukujuhlia enemmän tekemisissä, kysyi mökkiä lainaan. Aluksi suhtauduimme lainaamiseen negatiivisesti, mutta sitten hän esitti vetistelytarinan siitä, miten oli eronnut miehestään ja täyisi-ikäiset tai lähes täysi-ikäiset lapsetkin tarvitsisivat jotain piristystä ja hellyimme.

No, eipä mennyt kuin alle vuorokausi, kun eräs toinen sukulaisemme, joka asuu itse mökin lähellä, soitti ja kertoi, että mökillä on älytön meno ja mieninki ja poliisitkin on soitettu paikalle. Lähdimme silloin itse yli 600 kilometrin päästä mökille. Perillä oli oikea hävityksenkauhistus, paikkoja ei ollut onneksi ehditty rikkoa, mutta sotkettu oli siitäkin edestä ja jokainen perheenjäsen vähintään promillen kännissä (poliisi puhallutti, joten tiedämme tarkasti).

Tälle tarinalle on onneksi hyvä loppu: tämä episodi katkaisi koko muun suvun kamelin selän ja muutkin sukulaiset kertoilivat, kuinka heiltäkin oli pyydetty lainaan milloin mökkiä, milloin työkaluja ja ne aina palautuivat huonossa kunnossa. Tämän jälkeen päätimme koko suvun voimin esittää vaateet asioista, joita olivat hajoittaneet. Sukuumme kuuluva lakimies teki heille harvinaisen selväksi, että voimme tarvittaessa vaatia korvausta oikeuden kautta.

Tässä vaiheessa näille serkuille tuli hätä käteen ja kyselivät kovasti, eikö löytyisi mitään muuta tapaa. Ilmoitimme, että on eräs: he lähtevät saman tien mökille, siivoavat sen kuntoon ja sitten pidämme mökillä sukujuhlat, joissa he hoitavat kaikki työt; kokkaavat, tarjoilevat, siivoavat jne. Ottakaa tai jättäkää. Tarttuivat tarjoukseen ja me otimme tuosta kaiken ilon irti; emme antaneet heidän operaation aikana nukkua mökissä, vaan saivat majapaikakseen teltan mökin pihalla ja juhlissa laitoimme heidät teitittelemään muuta sukua.

Tuo opetus meni perille ja enää eivät ole kärttämässä mitään eli kyllä nuo hyväksikäyttäjätkin voivat muuttua.

Painajaista kirjoitti:

Seinänaapuri valvoi kaiket yöt ja halusi nukkua päivät. Kirjoitteli mulle kaikenlaisia viestejä, joita sitten kävi ilmeisesti yöllä viemässä postilaatikkoon. Milloin hän oli huolissaan lapseni kasvatuksesta (koska oli kuullut minun kiroilevan?),  toisinaan lapseni ruokavaliosta (vaikka ei tiennyt mitä meillä syödään), pyysi meitä kuiskimaan ja välttämään kanta-astumista päivisin kotona ollessamme (koska kaikenlaiset äänet hän kuuli kovina) yms yms. Aivan järjettömyyksiin meni hänen kirjeensä ja pyyntönsä. Lopulta raivostuin ja kyttäsin milloin hän sieltä huoneistostaan tulee ulos ja karjuin hänelle päin näköä kaikki mikä vitutti hänessä ja hänen kirjeissään. Kirjeiden tulo loppui ja muutamia kuukausia myöhemmin hän muutti pois. Onneksi!

Miten tämä oli teidän hyväksikäyttöä?

Tuttuni, joka tunnetusti hyväksikäyttää kaikkia läheisiään, mm. yritti eräissä juhlissa, jossa istuimme vierekkäin, juoksuttaa minua hakemaan hänelle juotavaa ja syötävää. Ei muuten, mutta satuin siinä vaiheessa olemaan viimeisilläni raskaana. Hän myös jatkuvasti yritti lainata autoani tai vaihtoehtoisesti pyytää, että veisin ja hakisin hänet esim. 100km päässä olevasta paikasta. Kun minulla oli pieni vauva, olisi minun pitänyt tulla hoitamaan hänen lapsiaan, koska häntä väsytti. Hän itse ei koskaan tee mitään muiden puolesta.

Sanomattakin selvää, etten ole suostunut mihinkään hänen pyyntöihinsä ja en ole enää vuosiin vastannut kyseisen henkilön puheluihin.

Äitini oli aikanaan maalaistalon nuorin tytär. Hänellä teetettiin kaikki talon työt karjan hoidosta, siivoamisesta ja ruuan laitosta lähtien. Aikanaan kun hänen veljensä alkoivat seurustella, oletettiin ilman muuta, että äitini passaa miniätkin siinä missä muutkin. Kun äitini alkoi seurustella isäni kanssa, halusivat he tietenkin viettää aikaa yhdessä. Tämä ei kotiväelle sopinutkaan. Eräänkin kerran isäni ja äitini palattua ajelulta, odotti kotona nälkäinen sakki, joka alkoi heti vaatimaan äitiäni lähtemään pellolta perunoita nostamaan ja laittamaan väelle ruoka! Isäni ihmetteli ääneen, että onhan täällä tupa täynnä tyttöjä, miksi "Liisan" pitäisi se ruoka tehdä. Porukka tuijotti isääni kuin hullua, ja niinhän siinä kävi, että äitini kääri hihat ja rupesi ruuanlaittohommiin. Näitä esimerkkejä riittää. Ja ennen kuin joku ehtii haukkumaan äitiäni nyhveröksi, taustatietona sen verran, että hän oli sodassa mieleltään sairastuneen isän lapsi, joka oli väkivallalla alistettu jo pienestä lapsesta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin melko pienellä kylällä asunut n. 2 vuotta. Tuli bussimatkoilla juteltua erään keski-ikäisen naisen kanssa silloin tällöin. Kerran tuli puheeksi, että asutaan molemmat vanhassa puutalossa (ei samassa). Vaihdettiin numeroita sillä ajatuksella, että molemmat pääsee katsomaan toisen kotia. Itse ajattelin myös, että ystävystyminenkin olisi ok. Ja jos joku ihmettelee, niin pienellä kylällä ihmiset muistaa toisten naamat ja tutustuu herkästi.

Viikon kuluttua sain naiselta tekstarin: Voitko mitenkään auttaa minua? Vastasin, että siivoukset on kesken, mutta seuraavana päivänä voin vaikka tulla käymään. Ihmettelin, kun viestiä tuli lisää: Voitko lainata minulle 30 euroa? Viestasin, että en. Vastaus: Miksi et voi auttaa minua? Hartaasti mietin ja päädyin kirjoittamaan: En voi auttaa sinua, koska käytit tutustumista varten annettua numeroa rahan pyytämiseen.

Koska sitähän se oli. Pyynnöt tuskin olisivat loppuneet yhteen kertaan..

Kamala teko mielestäni sinulta! joson tosi hädässä aika harva pystyy olemaan noin julma. ite lainaisin mielelläni kenelle tahansa jos on oikea tarve, ei niin sydämetön voi olla. "Anna jokaiselle jokaa sinulta anoo, äläkä käännä selkää sille joka tahtoo sinulta jotain lainata. jne Raamatun sana.Älä välttele pulaan joutunutta veljeäsi.

RAHAHAHAHAAAAA! Että joku oikeesti tulee tälle "Härskeimmät vaatimukset" -ketjulle saarnaamaan, että auta aina kaikkia...! Täällä on puolitoista tuhatta esimerkkiä siitä, kuinka ihmisiä hyväksikäytetään ilman omantunnon tuskia. Että josko lopettaisit.

hetkonen...en ole missään puolustellut niitä härskejä ihmisiä jotka selvästikin hyväksikäyttää heikompia, kuten niitä jotka ei osa pitää omia puoliaan.Ja vaikka pärjäisivät ihan hyvin omillaankin, mutta eivät halua! Siinä on iso ero, että pitää auttaa PULAAN ja TOSI HÄTÄÄN joutunutta lähimmäistä jos tilanne on sellainen, ja siinä että on koko elämänsä jonain ilmaisena piikana vaikka olisi muitakin keinoja avunpyytäjien pärjätä, esim, nää hääorjat. Jos jollain ei ole hätää mutta esim. laiskuuttaan kohtelee muita orjinaan tai piikoinaan ilman omantunon kolkutusta on väärin. Mutta jos joku pyytää hätätilaneteessa apua, se on aivan eri asia. Esim. nää jotka on ulkomailla joutuneet sairaalaahoitoihin jne. Tsunamin aikana hengenhädässä. Kai nyt tajuat eron!

Tässä tuskin tosi hädästä ollut kyse. Miksi ihmeessä olisi silloin ottanut yhteyttä henkilöön, kenet tuskin tuntee? Eiköhän ihan perus rahan kuppaaminen ollut kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Painajaista kirjoitti:

Seinänaapuri valvoi kaiket yöt ja halusi nukkua päivät. Kirjoitteli mulle kaikenlaisia viestejä, joita sitten kävi ilmeisesti yöllä viemässä postilaatikkoon. Milloin hän oli huolissaan lapseni kasvatuksesta (koska oli kuullut minun kiroilevan?),  toisinaan lapseni ruokavaliosta (vaikka ei tiennyt mitä meillä syödään), pyysi meitä kuiskimaan ja välttämään kanta-astumista päivisin kotona ollessamme (koska kaikenlaiset äänet hän kuuli kovina) yms yms. Aivan järjettömyyksiin meni hänen kirjeensä ja pyyntönsä. Lopulta raivostuin ja kyttäsin milloin hän sieltä huoneistostaan tulee ulos ja karjuin hänelle päin näköä kaikki mikä vitutti hänessä ja hänen kirjeissään. Kirjeiden tulo loppui ja muutamia kuukausia myöhemmin hän muutti pois. Onneksi!

Miten tämä oli teidän hyväksikäyttöä?

Luepa otsikko. Vihjesanana: "Vaatimuksia"...

Tuttava alkoi rakentamaan mökkiä, kysyi parilta sedältäni apua talkootyönä. Suostuivat, noin viikon päästä homma jatkui. Palkaksi ei saanut mitään, ei saanut ruokaakaan. Lopulta sedät tajusivat että he ovat tekemässä talkootyönä koko mökin, lopettivat samana päivänä. Tuttava suuttui todenteolla. Mökki vielä samassa pisteessä kuin sillon ko sedät lopettivat työnsä.

Mitä olette tästä mieltä

Veljeni sairastui vakavasti noin viisi vuotta sitten.

On nyt eläkkeellä, 43-vuotiaana.

Hänellä on yksi lapsi, eronnut. Lapsi asuu veljeni kanssa

Vahempani ovat aina auttaneet veljeäni paljon, kuskaavat, vievät lääkäriin, maksavat kauppaostokset, puhelinlaskun sekä osan vuokrasta . Tilanteeseen nähden, veljeni asuu liian hienosti ja leveästi. Ei ole vielä hyväksynyt, ettei eläkkeellä sisuteta, matkustella yms

Nyt vanhempieni rahat ja voimat ovat nyt totaalisen loppu ja veljeä uhkaa häätö . Katseet kääntyvät meihin sekä taloudellista apua ajatellen, että kuski yms muuta seuraa. Rahaa olemme yhteensä antaneet jo monta tuhatta, mutta veljeni tilanne on loputon kaivo

Olemme nyt ilmoittaneet , että emme osallistu vuokriin ym. Kuiskausapuna voidaan toimia, mikäli omilta töiltä ehdimme. Tästä on nyt alkanut mykkäkoulu , syyttely ja marttyrius. Tuntuu niin pahalta .. Syylliseltäkin.

Kuitenkin ajattelemme, että jos lähdemme samalla panoksella olemme mekin pian pulassa. Emme ole mitään rikkaita ja kolmilapsen kanssa riittää ohjelmaa ihan omastakin takaa

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

Sisko kirjoitti:

Mitä olette tästä mieltä

Veljeni sairastui vakavasti noin viisi vuotta sitten.

On nyt eläkkeellä, 43-vuotiaana.

Hänellä on yksi lapsi, eronnut. Lapsi asuu veljeni kanssa

Vahempani ovat aina auttaneet veljeäni paljon, kuskaavat, vievät lääkäriin, maksavat kauppaostokset, puhelinlaskun sekä osan vuokrasta . Tilanteeseen nähden, veljeni asuu liian hienosti ja leveästi. Ei ole vielä hyväksynyt, ettei eläkkeellä sisuteta, matkustella yms

Nyt vanhempieni rahat ja voimat ovat nyt totaalisen loppu ja veljeä uhkaa häätö . Katseet kääntyvät meihin sekä taloudellista apua ajatellen, että kuski yms muuta seuraa. Rahaa olemme yhteensä antaneet jo monta tuhatta, mutta veljeni tilanne on loputon kaivo

Olemme nyt ilmoittaneet , että emme osallistu vuokriin ym. Kuiskausapuna voidaan toimia, mikäli omilta töiltä ehdimme. Tästä on nyt alkanut mykkäkoulu , syyttely ja marttyrius. Tuntuu niin pahalta .. Syylliseltäkin.

Kuitenkin ajattelemme, että jos lähdemme samalla panoksella olemme mekin pian pulassa. Emme ole mitään rikkaita ja kolmilapsen kanssa riittää ohjelmaa ihan omastakin takaa

Tuota noin, ei kai sellaista ihmistä tarvitse kuskailla lääkäreihin ym. jos matkusteluun omat rahansa tuhlaa. Ilmeisesti mielenterveysongelmaa? Ei missään nimessä rahaa syytää tuollaiselle. Hän saa eläkkeen ja jos ei raha normaali elämimiseen riitä niin toimeentulotukea. Nyt nokatusten tämän ihmisen kanssa ja pyydät näyttään hänen eläkepäätöksensä. Ottakaa selvää saako asumistuen ja ohjaatte sosiaalitoimistoon. Rahojen pitäisi välttämättömään riittää. Ei ole osannut ilmeisesti rahoja hakea, jos on kuluttanut sukulaisten rahoja tuhansia.

Aivan uskomattomalta kuulostaa, että aikuista ihmistä vanhemmat ja sisaret elättää.

Oltiin ekalla ulkomaan matkalla koko isän puolen suvun voimin. Eli siis meidän perhe (isä(puoli), äiti, minä ja kaksi veljeä), isän vanhemmat, isän veljen perhe (veli, vaimo ja 2v poika), sekä isän eno ja hänen tyttärensä.

Jouduttiin ottamaan lainaa, että päästiin tuohon reissuun. Ei ollut meidän perhe ihan sitä tasoa, joka kesät juoksi ulkomailla. Mutta kun isän vanhemmat täyttivät kumpikin 60 samana vuonna, lähestulkoon pakko mennä. Ja olihan se kiva päästä Espanjaan.

Mutta kyllä se perheiden eriarvoisuus korostui sillä reissulla. Meitä oli siis 12 henkeä. Äiti jotenkin onnistuttiin nakittamaan ruokahuolloksi. (Asuttiin kahdessa pienessä huvilassa. Ruoka piti tehdä itse.)

Äitini teki ruuan, vaikka talossa oli monta muutakin kykeneväistä. Minä autoin äitiä minkä osasin. Olin tuolloin jo 19 ja otti päähän tuo äidin hyppyyttäminen. Yhdessä tehtiin siis. Ja siivottiin, kun vaikeahan niitä astioita on kantaa keittöön asti...

Ja sitten kun isäni setä sairastui, tätini keksi että hän on myös kipeä. Siis isäni setä käytettiin oikeasti sairaalassa, oli tosi huonossa kunnossa. Mutta tädillä oli yskä. Eihän se sitten muka voinut enää mitään tehdä. Ei edes huolehtia 2-vuotiaastaan. Mua ei onneksi nakitettu lapsenlikaksi, mutta muutamia vuosia nuoremmat veljeni kyllä.

Yhtenä päivänä mentiin La Ramblalle. Äitini käteisvarat (yli 200) ryöstettiin parin mustalaisnaisen toimesta. Vitutti ihan tarpeeksi muutenkin, mutta sitten muut vähän alkoivat syytellä. Ne oli SUN rahat, mitkä meni. ei meidän muiden pidä kärsiä. Muut lähti syömään ravintolaan, kun minä, äiti ja isä lähdettiin poliisiasemalle. En voinut ymmärtää, miten minkäänlaista ymmärrystä ei tullut muilta. Isäkin lähti jossain vaiheessa sieltä asemalta syömään, itse hain itselleni ja äidille viereiseltä mäkkäriltä ranut..

Kun tultiin asemalta, muut olivat vain että jaahas, te tulitte. Lähetäänpä takaisin taloille. Ei mitään "miten meni?" kyselyitä. Ei!

Nyt olen ymmärtänyt, että taisi johtua mun ja äitini taustasta. Ollaan siis tultu sukuun "ulkopuolelta". Äiti sai minut 22-vuotiaana. Tapasi "isäni" hyvin yli vuotta myöhemmin. Mutta isä halusi meidät ottaa omakseen ja muutti meidät Ouluun. Isän vanhemmat herppasivat, kun ekan kerran kuulivat minun, avioliiton ulkopuolisen lapsen, kutsuvan isää isäksi. Isä oli onneksi pitänyt puolensa ja sanonut, että kyllä saan sanoa isäksi. Hän kun aikoo olla isä mulle loppuelämän. (adoptoi minut ollessani 15..)

Isä ja äiti saivat kaksi yhteistä lasta, mutta erosivat ollessani 22. Isä on silti edelleen isä. Kyselee miten menee, käy kahvilla välillä. Minä ja miesystäväni käymme hänen luonaan...

Jännää oli/on tämä erikoiskohtelu muulta suvulta...

Olen kondiittori ja jotkut olettaa että teen heidän juhlatarjoilunsa ilmaiseksi kun se käy multa niin kätevästi.

Pahin tilanne syntyi kun naapurin sukulainen (minulle tuntematon) oli menossa naimisiin niin minun olisi pitänyt tehdä hääkakku tarvikkeiden hinnalla. Naapuri suuttui kun en suostunut ja sen jälkeen hän ei ole yhteyttä pitänyt.