Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olen köyhä opiskelija kuten suurin osa kavereistani ja siksi olen heille ilmoittanut, ettei minulle tarvitse hankkia esim. syntymäpäivälahjoja, enkä niitä kaipaa kun en ole oikein tavaroiden perään. Tavallisesti myös nähdessämme kukin maksaa osuutensa, mikä on minusta reilua. Silti kynnysmattoajoistani on jäänyt pari yksinäistä kaveria, jotka yrittävät "ostaa" seuraani lahjoilla. He haluavat kuulemma "panostaa ystävyyteen" ja antavat esim. joululahjoja tai tarjoavat kahvit/ruokaa (lähinnä vanhempiensa rahoilla, koska ovat myös köyhiä) mutta heti sen jälkeen alkavat vaatimukset. Aterian tai kahvin hyväksyminen tarkoittaa, että en saa lähteä kotiin ennen kuin olen viettänyt koko päivän heidän kanssaan heidän asioistaan keskustellen. Jos lähden aiemmin, perääni lähetetyissä syyllistävissä viesteissä esiin otetaan lahjan tai ruuan hinta ja avaudutaan siitä kuinka huono ystävä olen. Yleensä lahja tai ruoka on myös sen verran hintava, ettei se oikein opiskelijabudjettiin sovi ja vaikka itse olisin ilolla tyytynyt paljon vähempään ja sitä ehdottanutkin, he aina vaativat saada tarjota juuri sen ja sitten jälkikäteen valittavat, kuinka kalliiksi se tuli ja kuinka olen ahne. Luonnollisesti minun kuulumiset tai huolet ei näitä ole koskaan kiinnostaneet. Yhteenkään tarjoukseen tai lahjaan en ole ensimmäisten sinisilmäisyyksien jälkeen enää suostunut  ja etäisyyttä näihin tapauksiin on otettu reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Omistamme mökin läheltä erästä suomalaista laskettelukeskusta. Lainaan kyselijöitä aina riitti ja monelle tuttavallemme ja lähisimmille sukulaisille lainasimmekin mökkiä silloin, kun emme itse tarvinneet. Sitten eräässä vaiheessa eräs serkkumme, jonka kanssa emme olleet juurikaan sukujuhlia enemmän tekemisissä, kysyi mökkiä lainaan. Aluksi suhtauduimme lainaamiseen negatiivisesti, mutta sitten hän esitti vetistelytarinan siitä, miten oli eronnut miehestään ja täyisi-ikäiset tai lähes täysi-ikäiset lapsetkin tarvitsisivat jotain piristystä ja hellyimme.

No, eipä mennyt kuin alle vuorokausi, kun eräs toinen sukulaisemme, joka asuu itse mökin lähellä, soitti ja kertoi, että mökillä on älytön meno ja mieninki ja poliisitkin on soitettu paikalle. Lähdimme silloin itse yli 600 kilometrin päästä mökille. Perillä oli oikea hävityksenkauhistus, paikkoja ei ollut onneksi ehditty rikkoa, mutta sotkettu oli siitäkin edestä ja jokainen perheenjäsen vähintään promillen kännissä (poliisi puhallutti, joten tiedämme tarkasti).

Tälle tarinalle on onneksi hyvä loppu: tämä episodi katkaisi koko muun suvun kamelin selän ja muutkin sukulaiset kertoilivat, kuinka heiltäkin oli pyydetty lainaan milloin mökkiä, milloin työkaluja ja ne aina palautuivat huonossa kunnossa. Tämän jälkeen päätimme koko suvun voimin esittää vaateet asioista, joita olivat hajoittaneet. Sukuumme kuuluva lakimies teki heille harvinaisen selväksi, että voimme tarvittaessa vaatia korvausta oikeuden kautta.

Tässä vaiheessa näille serkuille tuli hätä käteen ja kyselivät kovasti, eikö löytyisi mitään muuta tapaa. Ilmoitimme, että on eräs: he lähtevät saman tien mökille, siivoavat sen kuntoon ja sitten pidämme mökillä sukujuhlat, joissa he hoitavat kaikki työt; kokkaavat, tarjoilevat, siivoavat jne. Ottakaa tai jättäkää. Tarttuivat tarjoukseen ja me otimme tuosta kaiken ilon irti; emme antaneet heidän operaation aikana nukkua mökissä, vaan saivat majapaikakseen teltan mökin pihalla ja juhlissa laitoimme heidät teitittelemään muuta sukua.

Tuo opetus meni perille ja enää eivät ole kärttämässä mitään eli kyllä nuo hyväksikäyttäjätkin voivat muuttua.

Ja juhlien jälkeinen sakinhivutus koko suvun voimalla tuskin olisi ollut pahitteeksi sekään.

Vierailija kirjoitti:

Sisko kirjoitti:

Mitä olette tästä mieltä

Veljeni sairastui vakavasti noin viisi vuotta sitten.

On nyt eläkkeellä, 43-vuotiaana.

Hänellä on yksi lapsi, eronnut. Lapsi asuu veljeni kanssa

Vahempani ovat aina auttaneet veljeäni paljon, kuskaavat, vievät lääkäriin, maksavat kauppaostokset, puhelinlaskun sekä osan vuokrasta . Tilanteeseen nähden, veljeni asuu liian hienosti ja leveästi. Ei ole vielä hyväksynyt, ettei eläkkeellä sisuteta, matkustella yms

Nyt vanhempieni rahat ja voimat ovat nyt totaalisen loppu ja veljeä uhkaa häätö . Katseet kääntyvät meihin sekä taloudellista apua ajatellen, että kuski yms muuta seuraa. Rahaa olemme yhteensä antaneet jo monta tuhatta, mutta veljeni tilanne on loputon kaivo

Olemme nyt ilmoittaneet , että emme osallistu vuokriin ym. Kuiskausapuna voidaan toimia, mikäli omilta töiltä ehdimme. Tästä on nyt alkanut mykkäkoulu , syyttely ja marttyrius. Tuntuu niin pahalta .. Syylliseltäkin.

Kuitenkin ajattelemme, että jos lähdemme samalla panoksella olemme mekin pian pulassa. Emme ole mitään rikkaita ja kolmilapsen kanssa riittää ohjelmaa ihan omastakin takaa

Tuota noin, ei kai sellaista ihmistä tarvitse kuskailla lääkäreihin ym. jos matkusteluun omat rahansa tuhlaa. Ilmeisesti mielenterveysongelmaa? Ei missään nimessä rahaa syytää tuollaiselle. Hän saa eläkkeen ja jos ei raha normaali elämimiseen riitä niin toimeentulotukea. Nyt nokatusten tämän ihmisen kanssa ja pyydät näyttään hänen eläkepäätöksensä. Ottakaa selvää saako asumistuen ja ohjaatte sosiaalitoimistoon. Rahojen pitäisi välttämättömään riittää. Ei ole osannut ilmeisesti rahoja hakea, jos on kuluttanut sukulaisten rahoja tuhansia.

Aivan uskomattomalta kuulostaa, että aikuista ihmistä vanhemmat ja sisaret elättää.

VÄÄRIN!!! Ei mitään palavereja koko suvun kesken ja neuvomisia! Tässä on kyse siitä että kuppaaja on tajunnut että surkeaa esittämällä ja ruikuttamalla saa helppoa rahaa. Kyllä hän osaa hakea yhteiskunnan tukia ja todennäköisesti saakin mutta sukulaisilta saa lisärahaa millä voi kustantaa luksuksen ja matkustelun.

On kuulkaas paha karhunpalvelus lähteä tukemaan rahalla kaikenmaailman sisusteluita ja matkustuksia jos tilanne on se että hänellä itsellään ei raha riitä. Nyt ei muuta kuin suoraan sanomaan että rahaa ei anneta enää senttiäkään, sille ei näytä olevan oikeaa tarvetta. Ja se mykkäkoulu ei muuten johdu suuttumuksesta vaan ihan häpeästä. Hän tietää itsekin olevansa muiden kukkarolla vaikka ne rahat eivät hänelle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

np_ kirjoitti:

Anoppi passuutti kaikella tavalla ja sitten se keksi että nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin. Anoppilassa jälleen kerran vierailulla ollessa hän ilmoitti, että minä menen tänään tekemään ruuan (siis ei hän vaan minä). Piha hommat olikin jo siltä päivältä tehty, puut pilkottu saunaa varten yms.yms.

Ja anoppi maannut selällään sohvalla koko päivän.
No hänelle kun ei kukaan saanut ei saa sanoa vastaan niin ei auttanut kuin mennä hellan ääreen. - Eipä ollut kokki rakastunut - ei ollut liikaa suolaa ruuassa josko sitä oli muistettu laittaa laisin. - Potut oli keitetty, soossi oli niin lurua että kraanavesikin on sakeampaa. - ei käsketty kyökkiin toiste!

Joskus sen voi tehdä näinkin kun ei osaa vielä sanoa EI.

Anteeksi kuinka..?

Lihavoitu teksti on loistoesimerkki passiivis-aggressiivisesta ihmisestä. Ei osaa sanoa ei, hampaita kiristellen tekee huonosti että "menee sanoma perille". Säälittää, miten vaikeaksi sitä pitääkään oma elämä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä opiskelija kuten suurin osa kavereistani ja siksi olen heille ilmoittanut, ettei minulle tarvitse hankkia esim. syntymäpäivälahjoja, enkä niitä kaipaa kun en ole oikein tavaroiden perään. Tavallisesti myös nähdessämme kukin maksaa osuutensa, mikä on minusta reilua. Silti kynnysmattoajoistani on jäänyt pari yksinäistä kaveria, jotka yrittävät "ostaa" seuraani lahjoilla. He haluavat kuulemma "panostaa ystävyyteen" ja antavat esim. joululahjoja tai tarjoavat kahvit/ruokaa (lähinnä vanhempiensa rahoilla, koska ovat myös köyhiä) mutta heti sen jälkeen alkavat vaatimukset. Aterian tai kahvin hyväksyminen tarkoittaa, että en saa lähteä kotiin ennen kuin olen viettänyt koko päivän heidän kanssaan heidän asioistaan keskustellen. Jos lähden aiemmin, perääni lähetetyissä syyllistävissä viesteissä esiin otetaan lahjan tai ruuan hinta ja avaudutaan siitä kuinka huono ystävä olen. Yleensä lahja tai ruoka on myös sen verran hintava, ettei se oikein opiskelijabudjettiin sovi ja vaikka itse olisin ilolla tyytynyt paljon vähempään ja sitä ehdottanutkin, he aina vaativat saada tarjota juuri sen ja sitten jälkikäteen valittavat, kuinka kalliiksi se tuli ja kuinka olen ahne. Luonnollisesti minun kuulumiset tai huolet ei näitä ole koskaan kiinnostaneet. Yhteenkään tarjoukseen tai lahjaan en ole ensimmäisten sinisilmäisyyksien jälkeen enää suostunut  ja etäisyyttä näihin tapauksiin on otettu reilusti.

Ihan vaan vinkiksi sinulle, että nämä ystävät kannattaa poistaa tuttavapiiristä saman tien. Tulevat vain imemään sinusta energiaa ja kuppaamaan aikasi, oli elämäntilanne mikä tahansa.

Exän kanssa erotilanteessa (kun pakkasin tavaroita muuttaessani pois), olisi hänelle pitänyt jättää sellaisiakin tavaroita, astioita, leffoja yms., jotka olivat itselläni olleet jo ennen yhteenmuuttamista. Yhteiset isommat hankinnat, kuten huonekalut ja elektroniikka pyrittiin jakamaan tasaisen oikeudenmukaisesti ja siinä mielestäni onnistuttiinkin aika hyvin, vaikka itse annoin enemmän periksi, koska halusin vaan pois ja erota suht sopuisissa tunnelmissa. No, kun sitten sitten pakkailin esimerkiksi astiastoa, jonka olin saanut aikoinaan mummoltani YO-lahjaksi, niin olin kuulemma "ahne paskiainen ja vie vaan tuhkatkin pesästä". Sama toistui lukuisia kertoja. Haukkui sitten sukulaisilleen ja ympäri kyliä miten "putsasin kaikein oikein huolella" . Ööhh... Eipä tullut itselleni edes mieleenkään alkaa vaatimaan exältä omaisuutta, joka oli ollut hänen jo ennen kuin tunsimme toisiamme. Voi luoja miten ahne, tyhmä ja itsekäs paska (sori, oli pakko vähän purkautua).

Vanha luokkakaveri, jonka kanssa ei olla enää kuin hyvänpäiväntuttuja pyytelee rahaa lainaksi. Kuulemma aina tukala tilanne jne. En lainaa, mutta silti näitä pyyntöjä vaan tulee ja tulee. Tyyppi on ihan asiallinen, työssäkäyvä. Sukua ja perhettäkin on, joten en ymmärrä miksi pyytelee tutuilta, varmaan ne läheisemmät vois paremmin lainailla. Voihan toki olla etteivät lainaa, mutta silti ihmetyttää miksi ruinaa puolitutuilta. Ja jatkaa vaikka vastaus on ei. Taas muutaman kuukauden kuluttua yrittää taas.

Voiko serkku tulla asumaan meille 2-3 kuukaudeksi preppauskurssin ajaksi (täti kysyi, viimeksi nähty serkun ollessa 2-v). Ei.

Kirjoittaisinko Diapamia (kaverin juoppomies). En.

Osaan kyllä ihan hyvin kieltäytyä, eipä enää juuri turhaan kysytä.

Vierailija kirjoitti:

Vanha luokkakaveri, jonka kanssa ei olla enää kuin hyvänpäiväntuttuja pyytelee rahaa lainaksi. Kuulemma aina tukala tilanne jne. En lainaa, mutta silti näitä pyyntöjä vaan tulee ja tulee. Tyyppi on ihan asiallinen, työssäkäyvä. Sukua ja perhettäkin on, joten en ymmärrä miksi pyytelee tutuilta, varmaan ne läheisemmät vois paremmin lainailla. Voihan toki olla etteivät lainaa, mutta silti ihmetyttää miksi ruinaa puolitutuilta. Ja jatkaa vaikka vastaus on ei. Taas muutaman kuukauden kuluttua yrittää taas.

Varmasti jäänyt suvulle lainat maksamatta, niin pitää kysellä muiltakin. Millaisista summista on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa erotilanteessa (kun pakkasin tavaroita muuttaessani pois), olisi hänelle pitänyt jättää sellaisiakin tavaroita, astioita, leffoja yms., jotka olivat itselläni olleet jo ennen yhteenmuuttamista. Yhteiset isommat hankinnat, kuten huonekalut ja elektroniikka pyrittiin jakamaan tasaisen oikeudenmukaisesti ja siinä mielestäni onnistuttiinkin aika hyvin, vaikka itse annoin enemmän periksi, koska halusin vaan pois ja erota suht sopuisissa tunnelmissa. No, kun sitten sitten pakkailin esimerkiksi astiastoa, jonka olin saanut aikoinaan mummoltani YO-lahjaksi, niin olin kuulemma "ahne paskiainen ja vie vaan tuhkatkin pesästä". Sama toistui lukuisia kertoja. Haukkui sitten sukulaisilleen ja ympäri kyliä miten "putsasin kaikein oikein huolella" . Ööhh... Eipä tullut itselleni edes mieleenkään alkaa vaatimaan exältä omaisuutta, joka oli ollut hänen jo ennen kuin tunsimme toisiamme. Voi luoja miten ahne, tyhmä ja itsekäs paska (sori, oli pakko vähän purkautua).

Jos tilanne ihan objektiivisestikin katsottuna on kokonaan tuossa, on tuo todella törkeää.

Olisi silti olennaista tietää miten yhteenmuuttaessa olette asiat järjestäneet - onko ex joutunut luopumaan esim. kaikista astioistaan että sinun kipposi ovat mahtuneet kaappiin ja käyttöön ja siten "yhteisiksi" astioiksi? Kauanko olitten yhdessä, ehtikö ex pitää astioita "teidän" astioinaan jo vuosikausia? Nämä olisivat aika olennaisia lieventäviä asianhaaroja. Ilman niitä tilanne on täysin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa erotilanteessa (kun pakkasin tavaroita muuttaessani pois), olisi hänelle pitänyt jättää sellaisiakin tavaroita, astioita, leffoja yms., jotka olivat itselläni olleet jo ennen yhteenmuuttamista. Yhteiset isommat hankinnat, kuten huonekalut ja elektroniikka pyrittiin jakamaan tasaisen oikeudenmukaisesti ja siinä mielestäni onnistuttiinkin aika hyvin, vaikka itse annoin enemmän periksi, koska halusin vaan pois ja erota suht sopuisissa tunnelmissa. No, kun sitten sitten pakkailin esimerkiksi astiastoa, jonka olin saanut aikoinaan mummoltani YO-lahjaksi, niin olin kuulemma "ahne paskiainen ja vie vaan tuhkatkin pesästä". Sama toistui lukuisia kertoja. Haukkui sitten sukulaisilleen ja ympäri kyliä miten "putsasin kaikein oikein huolella" . Ööhh... Eipä tullut itselleni edes mieleenkään alkaa vaatimaan exältä omaisuutta, joka oli ollut hänen jo ennen kuin tunsimme toisiamme. Voi luoja miten ahne, tyhmä ja itsekäs paska (sori, oli pakko vähän purkautua).

Jos tilanne ihan objektiivisestikin katsottuna on kokonaan tuossa, on tuo todella törkeää.

Olisi silti olennaista tietää miten yhteenmuuttaessa olette asiat järjestäneet - onko ex joutunut luopumaan esim. kaikista astioistaan että sinun kipposi ovat mahtuneet kaappiin ja käyttöön ja siten "yhteisiksi" astioiksi? Kauanko olitten yhdessä, ehtikö ex pitää astioita "teidän" astioinaan jo vuosikausia? Nämä olisivat aika olennaisia lieventäviä asianhaaroja. Ilman niitä tilanne on täysin toinen.

Jostain syystä luin tuon viimeisimmän viestin Maaret Kallion äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jörö kirjoitti:

Kaverini asuu reilun 100km päässä ja silloin tällöin tavataan ja soitellaan,vähemmän nykyään. Olivat jonku toisen ystävänsä kanssa moottoripyörä reissulla tulossa kotiinpäin niin päättivät poiketa meillä ilmottamatta mitään. Olin kuitenkin töissä silloin ja soitti että missäpäin menen. Kysy että saako hän näyttää mun tallista kaverilleen mun moottoripyörää, sanoin että sopii ja kerroin missä vara avain. Puhelu jatkui ja samalla he avasivat autotallin sekä menivät sisälle. Kysyi sitten ohimennen olisiko minulla olutta että janottaa. Kerroin että kaapissa on et ota siitä. Totesi seuraavaksi että jospa hän ottas kaverilleen kans 3-4 olutta matkaan nii ei tarttis hakia kaupasta. Tais häipyä sixpäkki kaapista yhtäkkiä sillä seisomalla. Uskomatonta miten ihmiset kehtaa... en ole hirmu usein enää kotona kun soittaa ja kysyy olenko paikalla jos tulee käymään...

Sinä siis annoit luvan ottaa kaljaa kesken ajoreissun... Ei sinullakaan taida paljoa järki päätä pakottaa.

Tarina ei kerro, montako kaljaa kaveri joi. Aikuinen mies voi juoda vaikka kolmekin kaljaa, ilman että mennään laittomuuden puolelle promillerajan puolesta.

Juuri tämän asenteen takia rajan pitäisi olla tasan nolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa erotilanteessa (kun pakkasin tavaroita muuttaessani pois), olisi hänelle pitänyt jättää sellaisiakin tavaroita, astioita, leffoja yms., jotka olivat itselläni olleet jo ennen yhteenmuuttamista. Yhteiset isommat hankinnat, kuten huonekalut ja elektroniikka pyrittiin jakamaan tasaisen oikeudenmukaisesti ja siinä mielestäni onnistuttiinkin aika hyvin, vaikka itse annoin enemmän periksi, koska halusin vaan pois ja erota suht sopuisissa tunnelmissa. No, kun sitten sitten pakkailin esimerkiksi astiastoa, jonka olin saanut aikoinaan mummoltani YO-lahjaksi, niin olin kuulemma "ahne paskiainen ja vie vaan tuhkatkin pesästä". Sama toistui lukuisia kertoja. Haukkui sitten sukulaisilleen ja ympäri kyliä miten "putsasin kaikein oikein huolella" . Ööhh... Eipä tullut itselleni edes mieleenkään alkaa vaatimaan exältä omaisuutta, joka oli ollut hänen jo ennen kuin tunsimme toisiamme. Voi luoja miten ahne, tyhmä ja itsekäs paska (sori, oli pakko vähän purkautua).

Jos tilanne ihan objektiivisestikin katsottuna on kokonaan tuossa, on tuo todella törkeää.

Olisi silti olennaista tietää miten yhteenmuuttaessa olette asiat järjestäneet - onko ex joutunut luopumaan esim. kaikista astioistaan että sinun kipposi ovat mahtuneet kaappiin ja käyttöön ja siten "yhteisiksi" astioiksi? Kauanko olitten yhdessä, ehtikö ex pitää astioita "teidän" astioinaan jo vuosikausia? Nämä olisivat aika olennaisia lieventäviä asianhaaroja. Ilman niitä tilanne on täysin toinen.

Huonoille käytöstavoille ei ole lieventäviä asianhaaroja. Tai ehkä, jos exä oli niin huonon kasvatuksen alunperin saanut. Minun mielestäni eroasiat pitää hoitaa asiallisesti, ilman, että haukutaan ja solvataan toista pitkin kyliä.

night kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

Oikeudenkäyntikaaren mukaan meni juuri oikein. Kyseessä oli siviilijuttu (riita). Siinä tuomari johtaa istuntoa, mutta ei saa osallistua "jutun tutkimiseen". Kumpikin osapuoli esittää omat vaateensa ja omat todisteensa, sitten oikeus päättää kumpi voitti vai tuliko tasapeli. Oikeus ei siten saa omatoimisesti lähteä etsimään "oikeudenmukaisuutta", "reiluutta", tms. Oikeuden tehtävä on katsoa, kumpi osapuoli esitti painavimmat argumentit väitteilleen ja ratkaista tapaus näiden perusteella (lain mukaisesti, totta kai). On osapuolten asia esittää vaatimuksia, torjua niitä ja puolustautua niitä vastaan, ei tuomarin. Tätä asiaa on maallikoiden hyvin vaikea ymmärtää.

Jos kuvattu tapaus oli totta, niin tärkeää oli, mitä siinä sopimuksessa luki, jonka ex-vaimo meni absoluuttista typeryyttään allekirjoittamaan. Sopimuksen sisältöä ja sanamuotojahan emme tiedä. On myös ilmeistä, että ex-vaimon juristi ei ollut perheoikeuden spesialisti. Tämä oli ex-rouvan toinen paha virhe. Ja nyt kävi niin, että kahdesta virheestä lensi pelistä ulos.

Ei ole kohdistunut minuun, mutta sukulaisperheessä miniä on käyttäynyt aika törkeästi. Hän on erittäin koukussa yhteen nettipeliin, johon voi ostaa jotain virtuaalirahaa oikealla rahalla ja on pyytänyt muutaman kerran perheen äidiltä, että voisiko hän "ihan vain parilla eurolla" tilata anoppinsa kännykällä tätä pelirahaa. Miniä on vielä luvannut maksaa sitten käteisellä takaisin.

Noh, nämä "parin euron" tilaukset on oikeasti ollut monen sadan euron kestotilauksia, jotka miniä lopetti vasta, kun anoppi rupesi kunnolla uhkailemaan. Miniä on tilannut kännykällä myös ilman lupaa, kun perheen äiti on hetkeksi jättänyt kännykän ilman valvontaa.

Ja kyse on ihan aikuisesta naisesta.

night kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

On totta, olen tuttu tämän miehen kanssa, en naisen tosin hänetkin tunnen ihan suht hyvin. Tässä asiassa olen naisen puolella, sillä miehen teko oli todella raukkamainen. Siihen summaan kuuluivat myös lomamatkat jotka mies oli maksanut naiselle (tai siis naisen osuus). Kysyin joskus mieheltä, että miten hänen mielestään on oikein maksattaa vähätuloisella naisella yhteisen elämä aikana tehtyjä matkoja jne. niin mies hermostui totaalisesti. Kuulema naisen oma syy, koska jätti hänet. Ja kyllä, tyhmä oli kun allekirjoitti moisen paperin. Nimeä ei siitä kuitenkaan enää pois saa ja paperi on virallinen ja tehty yhdessä asianajajan kanssa. Ymmärtäisin tällaiset jutut jos kyseessä olisi selkeästi näyttää rahalainasta, mutta nyt kyseessä on se että mies on säilönyt kuitit vuosien ajan ja laskelmoinut niin, että nainen jää ansaan. Meneehän siinä usko ihmiseen, kun huomaatkin että koko yhteinen historia on ollut kusetusta miehen puolelta. En ole tekemisissä tämän miehenkään kanssa enää, pelottavan narsistinen ja julma ihminen.

Siiviilijuttu on eri asia kirjoitti:

night kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

Oikeudenkäyntikaaren mukaan meni juuri oikein. Kyseessä oli siviilijuttu (riita). Siinä tuomari johtaa istuntoa, mutta ei saa osallistua "jutun tutkimiseen". Kumpikin osapuoli esittää omat vaateensa ja omat todisteensa, sitten oikeus päättää kumpi voitti vai tuliko tasapeli. Oikeus ei siten saa omatoimisesti lähteä etsimään "oikeudenmukaisuutta", "reiluutta", tms. Oikeuden tehtävä on katsoa, kumpi osapuoli esitti painavimmat argumentit väitteilleen ja ratkaista tapaus näiden perusteella (lain mukaisesti, totta kai). On osapuolten asia esittää vaatimuksia, torjua niitä ja puolustautua niitä vastaan, ei tuomarin. Tätä asiaa on maallikoiden hyvin vaikea ymmärtää.

Jos kuvattu tapaus oli totta, niin tärkeää oli, mitä siinä sopimuksessa luki, jonka ex-vaimo meni absoluuttista typeryyttään allekirjoittamaan. Sopimuksen sisältöä ja sanamuotojahan emme tiedä. On myös ilmeistä, että ex-vaimon juristi ei ollut perheoikeuden spesialisti. Tämä oli ex-rouvan toinen paha virhe. Ja nyt kävi niin, että kahdesta virheestä lensi pelistä ulos.

Naisella ei ollut lakiapua lainkaan, koska hän ei tajunnut että sopimusta ei ole PAKKO allekirjoittaa. Kouluja käymättömänä ja naiviina luuli, että hänen on pakko allekirjoittaa se tai mies vie asian oikeuteen. Jälkikäteen hälle toki selvisi että mikään pakko ei ollut suostua miehen vaatimuksiin, mutta se oli sen hetkinen hinta että mies jätti naisen rauhaan. Mies siis kosti jätetyksi tulemisen manipuloimalla naisen allekirjoittamaan paperin, jossa nainen lupaa maksaa miehelle takaisin yhteisen elämän aikana hankitut asiat, joista miehellä on kuitti. Sen verran absurdi tuo keissi on, että en toisaalta ihmettele että on mennyt allekirjoittamaan. Ensimmäistä kertaa minä tuollaiseen härskiyteen törmäsin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistamme mökin läheltä erästä suomalaista laskettelukeskusta. Lainaan kyselijöitä aina riitti ja monelle tuttavallemme ja lähisimmille sukulaisille lainasimmekin mökkiä silloin, kun emme itse tarvinneet. Sitten eräässä vaiheessa eräs serkkumme, jonka kanssa emme olleet juurikaan sukujuhlia enemmän tekemisissä, kysyi mökkiä lainaan. Aluksi suhtauduimme lainaamiseen negatiivisesti, mutta sitten hän esitti vetistelytarinan siitä, miten oli eronnut miehestään ja täyisi-ikäiset tai lähes täysi-ikäiset lapsetkin tarvitsisivat jotain piristystä ja hellyimme.

No, eipä mennyt kuin alle vuorokausi, kun eräs toinen sukulaisemme, joka asuu itse mökin lähellä, soitti ja kertoi, että mökillä on älytön meno ja mieninki ja poliisitkin on soitettu paikalle. Lähdimme silloin itse yli 600 kilometrin päästä mökille. Perillä oli oikea hävityksenkauhistus, paikkoja ei ollut onneksi ehditty rikkoa, mutta sotkettu oli siitäkin edestä ja jokainen perheenjäsen vähintään promillen kännissä (poliisi puhallutti, joten tiedämme tarkasti).

Tälle tarinalle on onneksi hyvä loppu: tämä episodi katkaisi koko muun suvun kamelin selän ja muutkin sukulaiset kertoilivat, kuinka heiltäkin oli pyydetty lainaan milloin mökkiä, milloin työkaluja ja ne aina palautuivat huonossa kunnossa. Tämän jälkeen päätimme koko suvun voimin esittää vaateet asioista, joita olivat hajoittaneet. Sukuumme kuuluva lakimies teki heille harvinaisen selväksi, että voimme tarvittaessa vaatia korvausta oikeuden kautta.

Tässä vaiheessa näille serkuille tuli hätä käteen ja kyselivät kovasti, eikö löytyisi mitään muuta tapaa. Ilmoitimme, että on eräs: he lähtevät saman tien mökille, siivoavat sen kuntoon ja sitten pidämme mökillä sukujuhlat, joissa he hoitavat kaikki työt; kokkaavat, tarjoilevat, siivoavat jne. Ottakaa tai jättäkää. Tarttuivat tarjoukseen ja me otimme tuosta kaiken ilon irti; emme antaneet heidän operaation aikana nukkua mökissä, vaan saivat majapaikakseen teltan mökin pihalla ja juhlissa laitoimme heidät teitittelemään muuta sukua.

Tuo opetus meni perille ja enää eivät ole kärttämässä mitään eli kyllä nuo hyväksikäyttäjätkin voivat muuttua.

Ja juhlien jälkeinen sakinhivutus koko suvun voimalla tuskin olisi ollut pahitteeksi sekään.

Emme usko väkivaltaan. Tuo juhla oli jo noille omaisuudentuhoaja-serkuille ihan riittävän nöyryyttävä kokemus, sillä muu suku pihi huolen, ettei heille jäänyt oikeastaan lainkaan vapaa-aikaa, vaan teetättivät aina jotain. Esimerkki: kun eräällä näistä tuholaisista oli hetki taukoa ja hän oli menossa nukkumaan, käski yksi sukulaisistamme hake tarjottimen ja tuoda siinä vesilasin täynnä vettä. Sitten hän käski tämän seisomaan eteensä ja pitelemään tarjotinta yhdellä kädellä kasvojensa edessä, kunnes antaisi luvan liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

---

Peräkärryn omistajana myös olet pulassa. Kätevästi sinullahan on silloin se peräkoukkukin joten voit kuskata tuttujen ja tuntemattomien kamoja ilmaiseksi kaikki illat. Hyvä jos 3 euron kahvipaketin joskus saat, niin melkein pyörtyy onnesta. 

Meille on sattunut kaikenlaista mutta nyt ollaan oltu viime vuodet jo nokkelampia. Enää meitä ei jymäytetä.

"Ystävä" pariskunta kutsui meidät kaupunkiin ravintolaan jonne heillä on jostain saatu ilmaisillalliskupongit. Lähdettiin oikein taksilla kun ajateltiin että otetaan viiniä ym kun nyt kerrankin näin käy. Asumme 34 km päässä kaupungista eikä bussi kulje illalla. Tilattiin kunnon safkat juomineen ja jälkkäreineen ja oli oikein mukavaa, tosin ihmeteltiin avokin kanssa välillä miksi nämä yhtäkkiä ottivat yhteyttä 5v hiljaiselon jälkeen ja ruokkivat ja juottavat meidät? No eihän se niin mennytkään. Herrasväellä oli ne lipukkeet VAIN ITSELLEEN. Me maksoimme h**moisen ravintolalaskun, sekä mennentullen taksit. Sanoimme kyllä suorat sanat heti kun kuulimme miten oli. Tuolla hinnalla olisi päästy pikku pyrähdykselle Eurooppaan viikonlopuksi. Ei olla oltu sen jälkeen missään tekemisissä. Muutenkin olivat aika itsekästä porukkaa, eli tämä oli vain ajan kysymys, että joku viimenen pisara tulee ja se oli tässä. Onneksi on hyviä kavereita olemassa,siitä kiitollisena. 

No, kyllä tässä oli ihan omaa ahneuttannekin. Ihmiset tuhlaavat ihan eri tavalla, kun kuvittelevat jonkun muun maksavan.

Yleensä jos jollekin tarjoan aterian ravintolassa kerron sen vasta kun on lasku tulossa. Aika äkkiä opin, että jos heti kerron tarjoavani niin menusta katsastetaan ne kalleimmat annokset ja pitäähän sen alkudrinkin olla aitoa shampanjaa ja loistokonjakit loppuun. Ruokaviineostä puhumattakaan.

Terveisin,

Elämässä kohtuullisesti pärjännyt joka mielellään tarjoaa muillekin

Mä olen Ei-mies. Ihailen teitä muita Ei-miehiä ja Ei-naisia. Pitää olla pokkaa sanoa Ei. En lainaa autoani sillä verukkeella että autovuokraamoissa on kallista, sanon Ei. En lainaa mökkiäni sillä verukkeella että vuokramökeistä joutuu maksamaan vuokraa, sanon Ei. En lainaa venettäni sillä verukkeella että käytte ihan vaan vähän selällä, sanon Ei. En lainaa rahaa sillä verukkeella että lapset näkevät nälkää vaikka tupakkaan ja viinaan riittää rahaa, sanon Ei. Olen Ei-mies joka nauttii itse omista työllä ansaituista makeista hedelmistä. Kaiken maailman loisille sanon Ei. Sanon sinäkin.