Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.

Mitä härskiä hyväksikäyttöä oli siinä, että joku kysyi seurueeltasi soittotaidosta ja sinä ilmoittauduit ja menit pianon ääreen istumaan? On ihan sama, osaatko sinä lukea nuoteista vai soitatko korvakuulolta ja tuliko joku muu lopulta soittamaan - se ei kuulu ketjun aiheeseen millään tavalla. Vai kuuluuko? Olitko sinä se härski hyväksikäyttäjä, joka tungit esiintymään yleisön eteen muiden järjestämässä tilaisuudessa, vaikket sitten osannutkaan? ;)

Sitä härskiä että kysytään osaako joku soittaa ja kun sanoo kyllä (varmaan ajatellen että "okei no jos tässä yhen veisun odotellessa pimputtelisi") niin seuraava askel oli "sähän voit säestää tapahtuman", eli todennäköisesti ainakin parin tunnin homma.

Vai sustako ei olisi mitään härskiä siinä, jos joku kysyisi, onko sinulla venettä, ja kyllä vastattuasi heittäisi että hei sähän voitkin ajaa meidät tonne parin tunnin matkan päähän saareen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Sori, mutta 5000 euroa PÄIVÄN kuvauksesta? Pari tonnia vielä ymmärrän, kolmekin, jos on huippukuvaajasta kyse, mutta 5000 egeä? 

Tää menee kovin ot:ksi nyt, mutta kyllä. Se aamusta iltaan kuvauspaikalla on vasta kärpäsen kakka siitä kaikesta työstä, mitä laadukas valokuvaaja assistentteineen ja jälkikäsittelijöineen tekee niille kuville. Ja jos haluat suuren albumillisen käsiteltyjä kuvia kaikilla oikeuksilla, niin kyllä, silloin puhutaan todella suurista summista. 

Minä tiedän kyllä mitä kaikkea tuohon sisältyy, mutta silti tuo hinta tuntuisi olevan heittämällä siellä kalleimmassa kolmanneksessa. Toivottavasti laatu ja hinta kohtaavat. Nopeasti katsottuna esim. palkittu hääkuvaaja Petri Mast veloittaa 1750 € kokonaisen hääpäivän kuvauksesta. Siitä on PITKÄ matka 5000 euroon. :D

Joo, en sitä kielläkään, etteikö olisi :) Mutta tosiaan mun mieheni ei varsinaisesti ole hääkuvaaja vaan yleensä keikkaan liittyy dokumentaarisen kuvauksen lisäksi muutakin ja mukana on aina enemmän kuin yksi hlö. 

Mutta ennen kuin mä varastan koko keskustelun tällä höpinällä niin kerrotaas taas ihan aiheeseenkin liittyvää. Mun eräs tuttavani on varsinainen pummien puolituntinen koko tyyppi. Hän on on kyllä sikäli taitava, että esimerkiksi velkojaan maksaa kyllä osittain, mutta ei välttämättä ihan koko summalla, joku veruke aina tekosyynä. Tässä pari vuotta sitten olimme tyttöporukalla käymässä Tukholmassa ja matkustus järjestettiin laivamatkan muodossa. Olimme sopineet, että menemme paluumatkalla syömään vasta laivan buffetissa, jotta maissa ehtisimme shoppailemaan ilman painetta syömisestä. 

Minä olin varannut koko reissun ja tarkoitus oli, että kaikki maksavat osuutensa sitten minulle. Mitä tekee tämä yksi tyyppi? Maksaa osuutensa vasta matkan jälkeen ja liittää viestiksi erittelyn, jossa on vähentänyt jonkun kympin hytin hinnasta, koska ei saanut nukuttua ja puolet buffetruokailun hinnasta, koska ei syönyt lainkaan kalaruokia. Ilmeisesti minä sitten nukuin ja soin hänenkin edestään. Viestissä oli vielä, että eihän haittaa?

Ei hemmetti :D Eihän tää nyt pahin ole, mutta jotenkin niin uskomaton :D Voin kuvitella tilanteen kun Sirkka-Irmeli on kotonaan miettinyt pienessä rahapulassaan, että vitsi kun se buffettikin makso niin paljon, voiskohan tässä vähän vähentää... :D

Vierailija kirjoitti:

Mieheni olisi pitänyt jättää siskoni häät väliin ja mennä laittamaan sähköjä serkkunsa mökille. Kas kummaa, ei jättänyt, eikä mennyt myöskään laittamaan niitä sähköjä, kun serkulle ei kelvannut mikään muu aika kuin yksi tietty kesäviikonloppu. Tarvitseeko sanoakaan, että serkku lopetti yhteydenpidon siihen.

Pääsee juhlimaan ja eroon paskasta serkusta, tossahan on jo kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D

Vierailija kirjoitti:

60v. äitini on taitava kakkujen leipoja. Sukulaisetkin ovat tämän huomanneet ja varsinkin serkkujeni perheet tilaavat häneltä usein kakkuja useiden lastensa syntymäpäiville, ristiäisiin, rippijuhliin. Tilataan :"3 makeaa kakkua (gluteeniton ja laktoositon), kinkkukakkuja, lohikakkuja, kanakakkuja...ja mitäköhän vielä?..." Ja kaikki oletetaan toimitettavan juhlapaikalle (äidillä ei autoa) ja kakkujen oletetaan olevan ilmaisia - Aina!?! Kohtuullista olisi tarjota edes osa tarvikekuluista. Liian kiltti kun on ei osaa sanoa ei, mutta on kyllä vähentänyt leipomiksia. Itse leivon kakkuni, kun en kehtaa aina äitiä vaivata. Omaksi ilokseen on kyllä meillekin leiponut.

Ei osaa tarvikekuluista vaan kaikki tarvikekulut, ja lisäksi vielä vähän vaivanpalkkaa päälle. Noiden tekohan maksaa ja vie aikaa ihan törkeän paljon. Toivottavasti äitisi oppii sanomaan ei ihan kaikille tuollaisille pyynnöille.

Olen töissä kuntoutusalalla. Eräänä jouluna, tarkemmin sanottuna, aatonaattona (olin kotona koska meillä oli se päivä saatu  töistä vapaaksi) soi kesken ruuanlaitto kiireiden  ja leipomusten puhelin. Siellä rouva joka oli joskus käynyt minulla hoidossa, soitti ja valitti kipeitä hartioitaan. Sanoi soittaneensa ensin työnumeroon, mutta kun sieltä ei ollut vastattu, soitti kotiin. Sanoin,että en voi nyt häntä auttaa, koska en ole nyt töissä , vaan vapaapäivällä kotona ja liedellä porisee 3 kattilaa ja leivonnaiset on uunissa. Ja 4 lastani ovat kotona,enkä voi heitä jättää keskenään. (nuorin oli 3v ja vanhin ekaluokalla) Rouvan mielestä minun olisi pitänyt jättää ruuan laitto sikseen, jättää lapset keskenään  kotiin ja tulla hoitamamaan hänen hartioitaan. En lähtenyt. Mutta joulu meni pilalle, kun jouduin miettimään teinkö väärin, kun en vapaapäivänä , kesken joulukiireiden mennyt rouvaa hoitamaan.

Ryhdistäydy. Ei tuollaisesta pidä syytellä itseään. Itse olen lääkäri, työskentelen terveskeskuksessa enkä pidä yksityisvastaanottoa. Joskus joku mummo soitti vaivoistaan kotinumeroon (joka nykyisin on salainen), sanoin vain, että teillä on väärä numero ja annoin tk:n numeron. Yhtään en jäänyt miettimään teinkö "väärin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1751, et ilmeisesti osaa lukea. Kirjoitin että olisin osannut säestää laulut, mutta tilalle saatiinkin toinen. Kuulostat vain kateelliselta, et kuitenkaan ole ainoa joka ei ymmärrä, että ilman nuotteja on mahdollista soittaa.

Mitä härskiä hyväksikäyttöä oli siinä, että joku kysyi seurueeltasi soittotaidosta ja sinä ilmoittauduit ja menit pianon ääreen istumaan? On ihan sama, osaatko sinä lukea nuoteista vai soitatko korvakuulolta ja tuliko joku muu lopulta soittamaan - se ei kuulu ketjun aiheeseen millään tavalla. Vai kuuluuko? Olitko sinä se härski hyväksikäyttäjä, joka tungit esiintymään yleisön eteen muiden järjestämässä tilaisuudessa, vaikket sitten osannutkaan? ;)

Sitä härskiä että kysytään osaako joku soittaa ja kun sanoo kyllä (varmaan ajatellen että "okei no jos tässä yhen veisun odotellessa pimputtelisi") niin seuraava askel oli "sähän voit säestää tapahtuman", eli todennäköisesti ainakin parin tunnin homma.

Vai sustako ei olisi mitään härskiä siinä, jos joku kysyisi, onko sinulla venettä, ja kyllä vastattuasi heittäisi että hei sähän voitkin ajaa meidät tonne parin tunnin matkan päähän saareen?

Siellä sitten on ollut härskejä ja tyhmiä nenät vastakkain. Ihan hihhulikokoukselta kuulostaa, ja olikin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kylältä eräs äiti ehdotti kerran, että hänen tyttönsä (5v) voisi tulla meille joku iltapäivä leikkimään meidän tytön (myöskin5v) kanssa, kun tulevat päivähoidossakin niin hyvin juttuun. No mikäs siinä, suostuin tottakai. Tuollaiset isommat lapsethan leikkivät keskenään joten saisin varmaan itse siinä samalla rauhassa ommella uudet verhot ja paneutua yhteen järjestelyhommaan... Tämä äiti toi sitten tyttönsä. Mukana oli myös tytön todella vilkas 2v pikkuveli... "Kallella tulee paha mieli kun ei pääse Liisan kanssa leikkimään... Hei, Kallehan voisi jäädä myös!" Vietin pitkän iltapäivän tuon pojan perässä juosten ja omat verhot sai unohtaa. Otin opikseni, enkä ole enää tuon jälkeen ottanut tyttöäkään kylään.

Itse olin kerran muutaman viikon päivittäin palkattuna lapsenvahtina kolmelle 8-vuotiaalle pojalle, tämähän on helppoa kun lapset olivat kavereita keskenään eikä heistä muuta vaivaa ollut kun pidin silmällä ja tein ruokaa. Yhtenä päivänä sitten yksi äideistä jätti myös 5-vuotiaan pikkusiskon hoitoon kun "Liisalle tulis muuten niin paha mieli". Onneksi tyttö oli hauska ja tottelevainen vaikka vilkas olikin ja kaipasi paljon enemmän viihdyttämistä kun eihän se niiden isompien poikien kanssa leikkinyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

---

Peräkärryn omistajana myös olet pulassa. Kätevästi sinullahan on silloin se peräkoukkukin joten voit kuskata tuttujen ja tuntemattomien kamoja ilmaiseksi kaikki illat. Hyvä jos 3 euron kahvipaketin joskus saat, niin melkein pyörtyy onnesta. 

Meille on sattunut kaikenlaista mutta nyt ollaan oltu viime vuodet jo nokkelampia. Enää meitä ei jymäytetä.

"Ystävä" pariskunta kutsui meidät kaupunkiin ravintolaan jonne heillä on jostain saatu ilmaisillalliskupongit. Lähdettiin oikein taksilla kun ajateltiin että otetaan viiniä ym kun nyt kerrankin näin käy. Asumme 34 km päässä kaupungista eikä bussi kulje illalla. Tilattiin kunnon safkat juomineen ja jälkkäreineen ja oli oikein mukavaa, tosin ihmeteltiin avokin kanssa välillä miksi nämä yhtäkkiä ottivat yhteyttä 5v hiljaiselon jälkeen ja ruokkivat ja juottavat meidät? No eihän se niin mennytkään. Herrasväellä oli ne lipukkeet VAIN ITSELLEEN. Me maksoimme h**moisen ravintolalaskun, sekä mennentullen taksit. Sanoimme kyllä suorat sanat heti kun kuulimme miten oli. Tuolla hinnalla olisi päästy pikku pyrähdykselle Eurooppaan viikonlopuksi. Ei olla oltu sen jälkeen missään tekemisissä. Muutenkin olivat aika itsekästä porukkaa, eli tämä oli vain ajan kysymys, että joku viimenen pisara tulee ja se oli tässä. Onneksi on hyviä kavereita olemassa,siitä kiitollisena. 

Isäni on ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pian seitsemän vuotta. Koko sinä aikana eräs avovaimon lapsista on käynyt kylässä vain pari kertaa ja muutenkin pitänyt vain vähän yhteyttä. Nyt tämä kyseinen lapsi, aikuinen mies siis jo, on saamassa esikoisensa ja ostanut suurta remonttia vaativan talon tulevalle perheelleen. Yhtäkkiä isääni ollaan pyytämässä remonttiin talkooavuksi joka viikonloppu ja näitä avunpyyntösoittoja tulee jopa myöhään illalla, että pääsisitkö seuraavana aamuna avuksi. Remppatyömaa sijaitsee lähes sadan kilometrin päässä ja isällä olisi omiakin remppa- yms. maatilanhoitohommia. Menee kuitenkin tämän jätkän avuksi, koska on kai liian kiltti kieltäytyäkseen. Ymmärrän kyllä, että ystäviä ja lähisukulaisia pyydetään talkoisiin, jos se on vastavuoroista ja yhteyttä pidetään muutenkin. Mutta kyllä pikkuisen ärsyttää, että yhteyttä otetaan noin härskisti vaan, kun tarvitaan remppa-apua. Ja eikö kannattaisi kartoittaa mahdollisten talkoolaisten auttamishalukkuutta ennen kuin ostaa pommikuntoisen talon!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen parikymppinen opiskelija, teen kesät töitä ja elän säästeliäästi, jotta minun ei tarvitsisi nostaa opintolainaa oman alani epävarmuuden vuoksi. Veljeni on oikea ikuisuusopiskelija, vaihtanut alaa monia kertoja ja keskittynyt opiskelujen sijaan lähinnä bilettämiseen. Siinä vaiheessa kun perheen kultapojan opintotukikuukaudet olivat ehtyneet, eikä opintolainaakaan enää herunut merkkivaatteiden, lomamatkojen ja bilettämisen rahoitukseen, pyysi hän siskoaan apuun.

Minun olisi pitänyt nostaa oma opintolainani tuhlariveljelleni, jotta hänellä olisi ollut rahaa elintasonsa ylläpitämiseen, sossun rahoilla kun ei kuulemma "voi elää ihmisarvoista elämää". Lainan hän olisi "tietenkin" maksanut aikoinaan takaisin. Hän suuttui minulle ja katkaisi välit, koska en halunnut ottaa toisen ihmisen velkoja nimiini tietäen täysin hyvin, minne rahat olisivat palaneet. Luottamustani eivät myöskään nostanut veljeni facepostaukset tyyliin "lainaan, enkä maksa takas." tai veljeni vainoharhaiset tilitykset, kuinka "vanhoina hyvinä aikoina" kaikki pedattiin perheen vanhimman pojan hyväksi ja täten hänelläkin olisi oikeus vanhempiemme ja hänen sisarustensa kukkaroille.

Sinulla veli, meillä poika. On sössinyt koulut yms ja on soskun asiakas. Ns. bilettää yötä päivää ja rahat on loppu ja vinkuu meiltä rahaa. Sai pitkään pimitettyä meiltä ettei taaskaan ole koulussa missään ja me avustimme 'opiskeluissa'. No asiat yleensä tulee ilmi. Piti pitkään mykkäkoulua kun sanoimme koulun lopettamisesta kun onhan se tavatonta että vanhemmat toivoo ja vaatii että hänkin saisi hyvän elämän sitä kautta niinkuin muutkin. Eli p...ka vanhemmat.

On saanut taas meidät aina välillä heltymään mutta nyt kun olemme ilmaisseet että meidän ei kuulu maksaa muualla asuvan aikuisen lapsen vuorokauden ja ympäri vuoden kaljottelua, ruokaa, yli eräpäivän menneitä laskuja korkoineen, vuokrarästejä, tyttökaverin koiran rokotuksia, kaljavelkoja pojan kavereille ( kun hävettää kun en oo saanu maksettua voi v...u suoraan sanottuna) mökkijuhannusta ns kavereitten kanssa niin hän ei ole meihin missään yhteyksissä. Eli hän on suuttunut meille vaikka jos jonkun tässä sotkussa pitäisi olla suuttunut jollekin niin meidän hänelle. Hänhän tässä on törkeä meitä kohtaan emme me häntä.

Lainaa rahaa kaikilta niin että kun soskun rahat tulee niin niitä ei juuri enää jää. Meiltäkin on ns lainannut rahaa vaikka ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa takaisin.

Itkee sitä kun hänellä ei ole koskaan rahaa eikä ota kuuleviin korviin miten sitä rahaa saa eikä ns kaverit joista osa käy töissä mitenkään neuvo asiassa. Sehän on kivempi katsoa kun toinen on ihan pa.

Poika kävi sellaistakin koulua mistä olisi päässyt suoraan töihin kun olisi valmistunut.

Mutta on nyt ollut pitkään suuttunut eikä ole yhteyksissä eikä vastaa viesteihin yms. Meillä on sydän niin raskas.

Sanoi vielä aiemmin että eikö vanhemmat ole sellaiset jotka järjestää kivaa lapsille. Ja hän on aikuinen ihminen!

Ei osannut sanontaa lapset on vanhuuden ilo.

Tuntuu kurjalta puolestanne, mutta pistää miettimään, millainen pojan kasvatus on ollut? Varsikin tuo pojan lausahdus "eikö vanhemmat ole sellaiset jotka järjestää kivaa lapsille" kuulostaa siltä, että on saanut elämänsä varrella paljon periksi ja saanut käyttäytyä miten haluaa. Vai olenko väärässä?  Aina välillä kohtaa lapsia ja vanhempia, joiden kohdalla miettii, onko tulevaisuudennäkymä juuri tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pian seitsemän vuotta. Koko sinä aikana eräs avovaimon lapsista on käynyt kylässä vain pari kertaa ja muutenkin pitänyt vain vähän yhteyttä. Nyt tämä kyseinen lapsi, aikuinen mies siis jo, on saamassa esikoisensa ja ostanut suurta remonttia vaativan talon tulevalle perheelleen. Yhtäkkiä isääni ollaan pyytämässä remonttiin talkooavuksi joka viikonloppu ja näitä avunpyyntösoittoja tulee jopa myöhään illalla, että pääsisitkö seuraavana aamuna avuksi. Remppatyömaa sijaitsee lähes sadan kilometrin päässä ja isällä olisi omiakin remppa- yms. maatilanhoitohommia. Menee kuitenkin tämän jätkän avuksi, koska on kai liian kiltti kieltäytyäkseen. Ymmärrän kyllä, että ystäviä ja lähisukulaisia pyydetään talkoisiin, jos se on vastavuoroista ja yhteyttä pidetään muutenkin. Mutta kyllä pikkuisen ärsyttää, että yhteyttä otetaan noin härskisti vaan, kun tarvitaan remppa-apua. Ja eikö kannattaisi kartoittaa mahdollisten talkoolaisten auttamishalukkuutta ennen kuin ostaa pommikuntoisen talon!!

Tuntuu kyllä siltä, että alunperinkin lienee ollut tarkoituksena, että ostetaan halvalla huonokuntoinen, mutta korjattavissa oleva talo. Aikomuksena saada kunnon talo tarvikkeitten hinnalla, kun olettavat, että sukulaiset ja tuttavat sitten remontoi sen talkoohomminaan.

On olemassa ihmistyyppi,joka elää elämänsä siinä uskossa, että muut auttavat aina ja rakentavat elämänsä toisten avun varaan. Olen sivusta seurannut erään työikäisen pariskunnan lasten touhuja ja melkein tekisi mieli kysyä, että mitä tämä pariskunta on tehnyt kun on onnistunut saamaan tyttäristään niin riippuvaisia itsestään. Kaikilla aikuisilla tytöillä on jo perhe ja jokaisella tytöllä on koiria, joillakin jopa kolme. Lapsia on myös tulossa ja jo olemassa. Mummolla ja vaarilla hoidatetaan lomien aikana koirat, parhaimmillaan siellä on siis 6 koiraa ja lapsenlapsia ja koko poppoo yhtäaikaa nauttii mökillä täyshoitoa. Tyttäret menevät kotiinsa lomalle, omien sanojensa mukaan.

Tyttäret matkustavat ulkomailla innoissaan ja myös lomien aikana isovanhemmat hoitavat kaikkea, koiria ja lapsenlapsia. Pari viikkoa Thaimaassa talvella ja pari viikkoa Euroopassa syksyllä ja tämä toistuu, ilman lapsia tietysti. Vanhin tytär osti remppakuntoisen talon jonka isä remontoi käytännössä lähes yksin. Nyt tytär on ottanut toisen koiran vaikka entinenkin on todella kova tekemään tuhojaan. Rodut ovat tietenkin niitä vaativimpia, eli ihania koiria mutta kaipaavat muutakin aktiviteettia kuin tunnin lenkin päivässä. Suvun mökillä sitten nämä nuoret lomailevat joka vknloppu kun äiti ja isä paahtaa menemään, Instat ja Facebookit on täynnäselfietä ja varvaskuvia tyyliin "möksällä chillaamassa" ja vävypojat kylpee paljussa kaljan kädessä. Narsistiset tyttäret hehkuttavat somessa elämäänsä, vaikka taustalta löytyy vanhempiensa iso työ ja kohta myös niiden loppuunpalaminen. Kehtasi se vanhin jopa postata kuvan likaisista sukistaan ja itsestään makaamasta, kun isä teki taustalla työtä. Suoraan sanottuna sylettää katsella tuota touhua. Miten itsekkäitä ihmisiä oikeasti voi olla ja miten hemmetissä vanhemmat kasvattavat näin itsekeskeisiä ihmisiä maailmalle? En halua edes kuvitella millaisia ovat parisuhteessa tällaiset pilalle passatut ihmiset, eihän niille riitä mieheltäkään mikään muu kuin samanlainen tossukka kuin oma isä, joka ei ole omaa lomaa ilman työleiriä viettänyt vuosikausiin. Koska vävyt ovat myös kaiken vapaa-aikansa appivanhemmillaan naistensa kanssa, ilmeisesti on koulutus onnistunut.

En ikinä kasvattaisi omaa lastani niin, että hän voi lekotella turvaverkossa vielä yli kolmekymppisenä ja rakentaa elämänsä MINUN varaan, entä jos mulle sattuisi jotain niin eihän lapsi pärjäisi omillaan yhtään, eikä se pois sulje rakkautta ja arjessa auttamista. Enkä ikinä kehtaisi viedä omille vanhemmilleni hoitoon riehakkaita koiria ja hankkia lisää koiria vielä. Joku voisi sanoa, että no kyllä ne isovanhemmat varmasti nauttivat siitä kaikesta mutta eivät tasan nauti, väsyneitä ovat molemmat. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pian seitsemän vuotta. Koko sinä aikana eräs avovaimon lapsista on käynyt kylässä vain pari kertaa ja muutenkin pitänyt vain vähän yhteyttä. Nyt tämä kyseinen lapsi, aikuinen mies siis jo, on saamassa esikoisensa ja ostanut suurta remonttia vaativan talon tulevalle perheelleen. Yhtäkkiä isääni ollaan pyytämässä remonttiin talkooavuksi joka viikonloppu ja näitä avunpyyntösoittoja tulee jopa myöhään illalla, että pääsisitkö seuraavana aamuna avuksi. Remppatyömaa sijaitsee lähes sadan kilometrin päässä ja isällä olisi omiakin remppa- yms. maatilanhoitohommia. Menee kuitenkin tämän jätkän avuksi, koska on kai liian kiltti kieltäytyäkseen. Ymmärrän kyllä, että ystäviä ja lähisukulaisia pyydetään talkoisiin, jos se on vastavuoroista ja yhteyttä pidetään muutenkin. Mutta kyllä pikkuisen ärsyttää, että yhteyttä otetaan noin härskisti vaan, kun tarvitaan remppa-apua. Ja eikö kannattaisi kartoittaa mahdollisten talkoolaisten auttamishalukkuutta ennen kuin ostaa pommikuntoisen talon!!

Tuntuu kyllä siltä, että alunperinkin lienee ollut tarkoituksena, että ostetaan halvalla huonokuntoinen, mutta korjattavissa oleva talo. Aikomuksena saada kunnon talo tarvikkeitten hinnalla, kun olettavat, että sukulaiset ja tuttavat sitten remontoi sen talkoohomminaan.

Just näin se menee. Kaikki tietämäni nuoret parit jotka ovat ostaneet remppakuntoisen talon, tekevät raksalla töitä omien vanhempiensa ja sukunsa kanssa. Talkoilla tietysti, palkkaahan ei makseta kenellekään koska "talkoot". Joskus tekisi mieli käräyttää verottajalle nämä laittomilla talkoilla tehdyt rempat, mutta en jaksa nähdä vaivaa koska tod.näk.johtuu kateudesta tämä mun angsti, meillä kun ei tällaisia ihmisiä ole, jotka auttaa.

Pahinta vielä on, että kaikki nämä tyypit joita minunkin mieheni on auttanut talkoissa, eivät tulleet auttamaan kun tarvittais itse. Meillä kävi juuri niin vähän aikaa sitten, että suht pientä pintaremppaa vaatinut talo ostettiin (tapetointia ja väliseinän teko) ja tottakai oletettiin, että ne tyypit keitä itse on autettu ja keille mies on rakentanut suunnilleen puolet kämpästä tulisivat apuun. Mies on korjannut kavereidensa autoja ja vaihtanut renkaita, käynyt kaakeloimassa kylppäreitä ja tehnyt remppaa ja minä olen omille kavereille ollut apuna aina muutoissa ja sisustusprojekteissa yms, joten syystä oletettiin että nyt kerrankin joku auttaa meitä.

Yksi miehen kaveri kävi yhtentä iltana, muut ei millään ehtinyt ja suurin osa ei vastannut viesteihin eikä puheluihin lainkaan. Tai yksi kävi potkimassa työkaluja kädet taskussa ja kyselemässä miten remppa etenee. Tehtiin kahdestaan kaikki, kaksi viikkoa aamusta iltaan ja päätettiin,että meitä on muuten turha kysyä avuksi enää. En ikinä ostaisi mitään muuta kuin avaimet käteen-taloa, meille kun ei omista avunannoista huolimatta ole syntynyt tällaista auttajaverkostoa.

Ei ihan niin röyhkeää kuin tuossa yhdessä edeltävässä viestissä, mutta kuitenkin: tätini, ihana ihminen, mutta aivan liian kiltti, on onnistunut kasvattamaan nyt jo aikuisista lapsistaan varsinaisia avuttomia loisia ja hyväksikäyttäjiä. Esimerkkejä löytyisi romaanin verran: yksi hoidattaa lapsiaan säännöllisesti päiväkausia mummolassa. Koskaan ei laita ruokakassia tai edes vaippoja mukaan, vaan odottaa että mummolasta löytyy. Auto on myös aina sopivasti epäkunnossa tai on muita kiireitä, joten tätini sitten hakee ja palauttaa lapset 60 kilometrin päähän kotiinsa. Vanhimmat lapsista kulkevat bussilla, mutta bussirahaa heille ei tietenkään laiteta mukaan. 

Toinen tädin lapsista muuttaa koko ajan milloin minkäkin mielenliikkeen takia saman kaupungin sisällä ja välillä kaupungista toiseenkin. Autoa tällä perheettömällä sinkkunaisella ei tietenkään ole, joten tätini ja miehensä sitten lainaavat tuttaviensa pakettiautoa ja hoitavat nämä muutot, jotka siis tapahtuvat sadan kilsan päässä heidän kodistaan. Eikä puhettakaan, että tämä työtön nainen tarjoaisi ruokia tai edes kahvipullaa muuttoapulaisilleen. Tämän samaisen tyttären nettikirppisostoksia tätini myös noutelee sieltä sun täältä, epäilemättä itse maksamillaan bensoilla. 

Nuorin tädin lapsista, juuri omilleen muuttanut poika, osoittaa myös jo varmoja merkkejä tulevasta hyväksikäyttäjästä. Ruinaa äidiltään ruokakasseja ja pyytää äitiään ostamaan jopa tupakkaa ja viikonloppukaljoja itselleen, kun omat rahat ovat vissiin loppu. Siivoamassakin täti käy hänen luonaan silloin tällöin. 

En vaan voi ymmärtää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla veli, meillä poika. On sössinyt koulut yms ja on soskun asiakas. Ns. bilettää yötä päivää ja rahat on loppu ja vinkuu meiltä rahaa. Sai pitkään pimitettyä meiltä ettei taaskaan ole koulussa missään ja me avustimme 'opiskeluissa'. No asiat yleensä tulee ilmi. Piti pitkään mykkäkoulua kun sanoimme koulun lopettamisesta kun onhan se tavatonta että vanhemmat toivoo ja vaatii että hänkin saisi hyvän elämän sitä kautta niinkuin muutkin. Eli p...ka vanhemmat.

On saanut taas meidät aina välillä heltymään mutta nyt kun olemme ilmaisseet että meidän ei kuulu maksaa muualla asuvan aikuisen lapsen vuorokauden ja ympäri vuoden kaljottelua, ruokaa, yli eräpäivän menneitä laskuja korkoineen, vuokrarästejä, tyttökaverin koiran rokotuksia, kaljavelkoja pojan kavereille ( kun hävettää kun en oo saanu maksettua voi v...u suoraan sanottuna) mökkijuhannusta ns kavereitten kanssa niin hän ei ole meihin missään yhteyksissä. Eli hän on suuttunut meille vaikka jos jonkun tässä sotkussa pitäisi olla suuttunut jollekin niin meidän hänelle. Hänhän tässä on törkeä meitä kohtaan emme me häntä.

Lainaa rahaa kaikilta niin että kun soskun rahat tulee niin niitä ei juuri enää jää. Meiltäkin on ns lainannut rahaa vaikka ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa takaisin.

Itkee sitä kun hänellä ei ole koskaan rahaa eikä ota kuuleviin korviin miten sitä rahaa saa eikä ns kaverit joista osa käy töissä mitenkään neuvo asiassa. Sehän on kivempi katsoa kun toinen on ihan pa.

Poika kävi sellaistakin koulua mistä olisi päässyt suoraan töihin kun olisi valmistunut.

Mutta on nyt ollut pitkään suuttunut eikä ole yhteyksissä eikä vastaa viesteihin yms. Meillä on sydän niin raskas.

Sanoi vielä aiemmin että eikö vanhemmat ole sellaiset jotka järjestää kivaa lapsille. Ja hän on aikuinen ihminen!

Ei osannut sanontaa lapset on vanhuuden ilo.

Pahoittelut näille vanhemmille, ei se kasvatus aina kanna hedelmää. Eikä se aina ole vanhempien vika, jos pojasta tulee tuhlari ja vastuuton hanttapuli.

Mutta tuota kohtaa kyllä vähän ihmettelin, missä todettiin:

"eikä ota kuuleviin korviin miten sitä rahaa saa eikä ns kaverit joista osa käy töissä mitenkään neuvo asiassa. Sehän on kivempi katsoa kun toinen on ihan pa".

Siis mistä ihmeestä sinä tiedät, mitä poikasi kaverit ovat yrittäneet? Voi hyvinkin olla, että hekin ovat kyllä yrittäneet opastaa ja neuvoa, koska eivät jaksaisi aina lainailla, mutta ei vaan mene perille - tai siis ei huvita ottaa sitä lusikkaa kauniiseen käteen ja ruveta tekemään jotain järkevää.

Minulla on ns. "sossuystävä" joka on aina pa ja lainailee rahaa sieltä sun täältä. Yleensä pienituloisilta vanhemmiltaan. Olen monesti yrittänyt neuvoa mm. ruokakuluissa että mikä on halpaa, hyvää ja riittoisaa.

Enää ei viitsi vaivautua kaitsemaan aikuista miestä kun on monta kertaa katsonut vierestä miten parin kympin vipillä ostetaan 10 kaljaa ja noutopizza...

Näissä tapauksissa on yleensä se, että nuo tyypit eivät edes halua muuttua. Kyseessä voi olla joku rappion ja sellaisen hektisen elämän ihannointi, että oikein halutaan olla köyhiä ja "pohjalla" taikka ei osata muuta. Tietenkin erilaiset päihdeongelmat tai mielenterveysongelmat on taustalla, ja niitä on yleensä samaan aikaan tuon rappiolarppaamisen kanssa. Mutta joo, eipä tuollaiselle voi mitään, eikä tuosta pidä itseensäkään ottaa. Oma lapsi irtautui tuollaisesta elämästä kun oli saanut siitä tarpeekseen, muutti toiselle paikkakunnalle ja otti niskasta kiinni itseään. Kaikille tosin tuo ei ole niin helppoa, muttei siihen voi vanhempana/omaisena pakottaakaan, muutos lähtee omasta halusta. Jos joku esim käyttää päihteitä niin se saa lopetettua käyttönsä vasta sitten kun haluaa itse lopettaa.

Miehen sisko joskus 80-luvulla rakensi omakotitalon, johon otettiin aikoinaan useita lainoja miehen ja tämän siskon vanhemmilta. Läheskään kaikkia niitä ei maksettu takaisin, ja appi ja anoppi joskus meille päivittelivät, että kun ei tullut tehtyä niitä velkakirjoja. Appi kuoli siinä 80-luvun lopulla, ja 90-luvulla oma mieheni rupesi vaatimaan perinnönjakoa, koska olimme itse ostamassa omakotitaloa. Miehen siskon mies raivostui, kuinka me kehdataan. Hänhän ei ollut edes pesän osakas. Mies totesi, että tämähän ei sinulle kuulu pätkääkään. Perinnönjako tehtiin ja saimme talomme. Suurta osaa niistä 80-luvulla otetuista lainoista ei siskon perhe maksanut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ryhdistäydy. Ei tuollaisesta pidä syytellä itseään. Itse olen lääkäri, työskentelen terveskeskuksessa enkä pidä yksityisvastaanottoa. Joskus joku mummo soitti vaivoistaan kotinumeroon (joka nykyisin on salainen), sanoin vain, että teillä on väärä numero ja annoin tk:n numeron. Yhtään en jäänyt miettimään teinkö "väärin".

Sama juttu täällä. Työskentelen sosiaalityöntekijänä toimeentulotuen yksikössä, ja ennen kuin muutin numeroni salaiseksi, saattoivat asiakkaat soitella minulle kotiin esim. myöhään illalla/yöllä, tai ollessani lomalla, ja itkeä sitä kun ei rahat riitä ruokaan. Ymmärrän kyllä, että taloudellinen ahdinko ahdistaa, mutta vapaa-ajallani en hoida työasioita, eikä niitä rahoja muutenkaan siirrellä asiakkaan tilille ihan tuosta noin vaan.

Mulla on miljoona ja yksi tarinaa. Mutta törkein tai asia mikä itseä ottaa eniten kupoliin/loukkaa on se että minulla hyvin vaikea paniikki- ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Näihin olen kymmenien eri lääkekokeilujen/vuosien jälkeen saanut suht isot määrät hyvin vahvoja rauhoittavia, usea tuttu tietää tämän koska olen joutunut ottamaan useasti julkisesti lääkettä eikä aina voi/jaksa mennä "vessaan" tai valehdella et "buranaa" No kuitenkin vähän väliä joku soittaa ja "pyytää" antamaan "pari xanorii" koska nyt on "tota tosi ei niinku kivaa ja kyllähän sä kato tiedät!" Yleensä siis krapula tai jotain muuta liibalaabaa joka tosiaan on hieman eri kuin kohtaus missä syke pomppaa 60 --> 160, on vaikea nähdä, kävellä ja tunnen erittäin vahvaa ja aitoa kuoleman pelkoa. Sitten ne joilla ehkä jotain vaivoja on niin olen kehoittanut menemään lääkäriin, mutta "en mä ku kato tarviin vaa muutaman tms" suomeksi tietää ettei reseptiä saa. Lisäksi jos "auttaisin" jotain sen vuoksi että ei viitsi kärsiä darraansa saattaisi omat lääkkeet loppua kesken, vähättelee se minun sairautta ja ei vissiin ihan kosherkaan ole edes laillisesti. Kerran annoin kaverille yhden napin kun hän sai kohtauksen lentokoneessa (hänellä oma respa ja lääkkeet oli ruumalaukussa)... Vähän eri asia. Lisäksi vaikka olen sanonut EI, 10000 kertaa niin silti kysellään JA loukkaannutaan... Uskomav#tuntonta!

Uusi naapuri pyysi kotiinsa kissavahdiksi koko joulun pyhiksi sillä välin kun hän lomailee Espanjassa. Vaikka sinkku olenkin, en todellakaan vietä jouluani vieraitten kissoja ruokkien vaan omien sukulaisteni kanssa. Samainen tyyppi yritti myöhemmin kaupata minulle käytettyjä huonekalujaan kalliimmalla kuin ne uutena maksaa...