Käyttäjä2351
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Tuo älä sylittele on ihan tuttu neuvo 90- ja 2000-luvultakin. Sen antoi minulle itseäni huomattavasti nuorempi äiti, joka oli sen omalta äidiltään kuullut. Hassua siinä on se, että meidän lapset, joita oli aina pidetty sylissä ja he tiesivät pääsevänsä aina halutessaan syliin ja halattavaksi, eivät kovinkaan paljon syliin olleet tulossa eivätkä isommin kaivanneet huomiota. Hänen lapsensa taas olivat selvästikin hellyyttä ja syliä vailla. SE taas oli vähän surullista.
Tämäpä. Olin jokusen vuotta sitten harjoittelijana päiväkodissa ja meillä oli yksi 4v lapsi, joka terrorisoi vähän kaikkia ja koko ajan piti olla joku aikuinen "vain hänelle". Hermostui ja saattoi alkaa käydä päälle, jos joku toinen lapsi halusi mukaan. Joskus olin kyykyssä laittamassa vaippaa jollekin taaperolle ja tuo lapsi saattoi taakseni tullessaan huitaista ensin multa housut alas ja samallla paidan selkämyksen ylös. Ja kun toruttiin, hän vaikutti nauttivan. Oikein meni aina toruttaessa naama kauniiseen virneeseen.
Kävi mullekin sitten ilmi, että lapsella oli jo 10 sisarusta ja vielä yksi tulossa. Kotona oli tiukka sääntö, että lapsia ei sylitellä, huomiota ei anneta turhasta ym. Totta kai poika oli oppinut, että huonolla käytöksellä ainakin saa huomiota. Säälitti niin paljon. Kerran äitinsä sitten häntä hakiessaan alkoi huutaa ja syyttää, että nyt ollaan annettu ja oikein tuputettu syliä. Kun oli tämä lapsi alkanut sitä enemmän vaatia, niin on meidän vika tämä paha, kun ei hänen lapset sitä normaalisti kaipaa! Hyi olkoon.
Sohvan, verhoilisin nojatuolin, uusisin sängyn, miehen pelihuoneeseen kunnon pelituoli ja pelipöytä, uudet verhot joka huoneeseen ja parit matot. Siinä kai se olisi. Just tilasin vähän kaikkea muuta.:D Noi mitä mainitsin oli semmosia, mitä voisi korvata vanhan tilalta.
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmensi lapsena se, miten tiukkoja kaverin vanhemmat oli kotiintuloaikojen yms. kanssa. Itse sain aina pääasiassa mennä ja tulla miten huvitti, kunhan suunnilleen kerroin minne olen menossa enkä luuhannut missään yötä myöten. Nyt myöhemmin ajatellen meillä oltiin varmaan tosi lepsuja ja lähinnä tykättiin, kun penska oli poissa jaloista. Ihan normaali, kunnollinen aikuinen musta kuitenkin kasvoi. Käytöstapoja ja moraalia kuitenkin aina kotona painotettiin. Haluaisin uskoa, että vanhemmat luottivat muhun, mutta toisaalta voi olla etteivät vaan jaksaneet kytätä.
Kaverin vanhemmat vaativat, että kotona oli oltava tasan tietyllä kellonlyömällä ja siinä välilläkin piti soittaa kotiin ainakin kolme kertaa ja raportoida missä on ja kenen kanssa. Aina otti päähän kun oli joku hyvä leikki/muu projekti kesken ja kaverin piti lähteä kotiin ihan vaan koska niin oli sanottu, ei siellä kotona mitään siihen aikaan ollut, ei ruoka-aika tai muutakaan menoa, mutta aina jos kaveri soitti kotiin ja pyysi, että saisiko olla vähän pidempään kun on niin kivaa, niin vastaus oli tiukka ei. Pidin tätä outona lähinnä siksi, että kotiin piti mennä ihan vaan periaatteesta. Asuttiin kuitenkin samalla kadulla, eli kovin kaukana kotoa hän ei koskaan ollut. Myöskään yökylään ko. kaveri ei koskaan päässyt. Kun pyysi lupaa tulla kanssani pihalle telttaan yöksi, äitinsä oli ihan järkyttynyt moisesta ajatuksesta.
Mulla oli kans niin, ettei kotiintuloaikoja ollut. Kun täytin 14v, olin ekaa kertaa koko viikonlopun yksin kotona ja voi että, miten kaverin vanhemmat paheksui. Mut muutenkin muhun kotona luotettiin. En oikeasti tuolloin tehnyt mitään tyhmää ja kaverit joutui aina tiettyyn aikaan lähtemään kotiin, niin mitäs minäkään kuljailemaan jäisin? 16-vuotiaana alkoi ekat alko-kokeilut, mutta niistäkin mun kotona tiedettiin. Ei maailman fiksuinta mun vanhemmilta, mutta oli aina turvallinen olo tulla kotiin ja tieto siitä, että jos menisi jostain syystä överiksi, niin kotiin voisi soittaa. Koskaan ei tosin tarvinnut. Sitä oppi parin kerran jälkeen, kun kaveri melkein kantoi kotiin.xD Niin tosiaan, meillä oli yleensä aina joku porukasta selvänä pitämässä huolta, ettei mene yli. Parisen kertaa itsekin olin siivoamassa ja pitämässä kaverin tukkaa oksentaessa yms.-.-'
5. käyttää valmiita -ainekset- paketteja
6. ei käytä valkosipulia ruoanlaitossa koska a) ei osaa kokata sitä oikein
Mitäs jos A, käyttää noita valmispaketteja silloin tällöin ja jos inhoaa valkosipulia? Minä inhoan valkosipulia, sipulia, ruohosipulia, mutta silti pidän valkosipulista pieninä määrinä normaalissa ruuassa. Kunhan tehdään ilman sipulia. Kai oon juntti, aivan sama.
Tähän haluan nyt kirjoittaa serkkuni serkusta, joka puhui ihanasti ruotsia ja suomea sekaisin vielä pienenä (rakastettiin leikkiä koulua ja tytön suusta tuli aina: nej nej sova tunti, juu juu koulutunti. Siis jos serkkuni pisti makoilemaan), mutta nykyään sitten asuu ulkomailla, puhuu useampaa kieltä ja on menestynyt. Että ei se lapsen päätä sekaisin pistä, ellei anna omalla asenteellaan käydä niin.