Käyttäjä2351

Sohvan, verhoilisin nojatuolin, uusisin sängyn, miehen pelihuoneeseen kunnon pelituoli ja pelipöytä, uudet verhot joka huoneeseen ja parit matot. Siinä kai se olisi. Just tilasin vähän kaikkea muuta.:D Noi mitä mainitsin oli semmosia, mitä voisi korvata vanhan tilalta.

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmensi lapsena se, miten tiukkoja kaverin vanhemmat oli kotiintuloaikojen yms. kanssa. Itse sain aina pääasiassa mennä ja tulla miten huvitti, kunhan suunnilleen kerroin minne olen menossa enkä luuhannut missään yötä myöten. Nyt myöhemmin ajatellen meillä oltiin varmaan tosi lepsuja ja lähinnä tykättiin, kun penska oli poissa jaloista. Ihan normaali, kunnollinen aikuinen musta kuitenkin kasvoi. Käytöstapoja ja moraalia kuitenkin aina kotona painotettiin. Haluaisin uskoa, että vanhemmat luottivat muhun, mutta toisaalta voi olla etteivät vaan jaksaneet kytätä.

Kaverin vanhemmat vaativat, että kotona oli oltava tasan tietyllä kellonlyömällä ja siinä välilläkin piti soittaa kotiin ainakin kolme kertaa ja raportoida missä on ja kenen kanssa. Aina otti päähän kun oli joku hyvä leikki/muu projekti kesken ja kaverin piti lähteä kotiin ihan vaan koska niin oli sanottu, ei siellä kotona mitään siihen aikaan ollut, ei ruoka-aika tai muutakaan menoa, mutta aina jos kaveri soitti kotiin ja pyysi, että saisiko olla vähän pidempään kun on niin kivaa, niin vastaus oli tiukka ei. Pidin tätä outona lähinnä siksi, että kotiin piti mennä ihan vaan periaatteesta. Asuttiin kuitenkin samalla kadulla, eli kovin kaukana kotoa hän ei koskaan ollut. Myöskään yökylään ko. kaveri ei koskaan päässyt. Kun pyysi lupaa tulla kanssani pihalle telttaan yöksi, äitinsä oli ihan järkyttynyt moisesta ajatuksesta.

Mulla oli kans niin, ettei kotiintuloaikoja ollut. Kun täytin 14v, olin ekaa kertaa koko viikonlopun yksin kotona ja voi että, miten kaverin vanhemmat paheksui. Mut muutenkin muhun kotona luotettiin. En oikeasti tuolloin tehnyt mitään tyhmää ja kaverit joutui aina tiettyyn aikaan lähtemään kotiin, niin mitäs minäkään kuljailemaan jäisin? 16-vuotiaana alkoi ekat alko-kokeilut, mutta niistäkin mun kotona tiedettiin. Ei maailman fiksuinta mun vanhemmilta, mutta oli aina turvallinen olo tulla kotiin ja tieto siitä, että jos menisi jostain syystä överiksi, niin kotiin voisi soittaa. Koskaan ei tosin tarvinnut. Sitä oppi parin kerran jälkeen, kun kaveri melkein kantoi kotiin.xD Niin tosiaan, meillä oli yleensä aina joku porukasta selvänä pitämässä huolta, ettei mene yli. Parisen kertaa itsekin olin siivoamassa ja pitämässä kaverin tukkaa oksentaessa yms.-.-'

5. käyttää valmiita -ainekset- paketteja

6. ei käytä valkosipulia ruoanlaitossa koska a) ei osaa kokata sitä oikein

Mitäs jos A, käyttää noita valmispaketteja silloin tällöin ja jos inhoaa valkosipulia? Minä inhoan valkosipulia, sipulia, ruohosipulia, mutta silti pidän valkosipulista pieninä määrinä normaalissa ruuassa. Kunhan tehdään ilman sipulia. Kai oon juntti, aivan sama.

En ole koskaan ymmärtänyt tuota, "18v, ulos" - mentaliteettia. Minä olin 20, kun muutin ekaan omaan asuntoon. Toki ostin ruokia kotiin, osallistuin kotitöihin yms. Pikkuveljeni asuivat myös "pitkään" kotona. Äiti linjasi, että vähintään armeijan saavat käydä vielä kotona asuen. Ja meillä linjattiin muutenkin, että kotoa muutetaan vasta sitten, kun on tulot sen mukaiset, tai osaa itse hakea ne tuet asumiseen. Että ei käy niin, et kun vuokranmaksu lähenee, soitetaan äitille sormi suussa, että mitäs nyt? Ja ollaan kaikki pärjätty.

Mulla on kaksi pikkusisarusta, jotka silminnähden on hyvin terveitä, mutta toisella on suolistosairaus ja toisella astma. Tämä jälkimmäinen vielä joutuu nyt tekemään ylimääräisiä työvuoroja ihmisten keskellä, joten huolettaa hänen jaksamisensa. Jäisi jo kotiin.. Mutta toki kantaa huolta hänen ja avovaimonsa taloudellisesta tilanteesta.

Itsellä ei ole mitään. Sairastin silloin taannoin sikainfluenssankin 39,8 asteen kuumeessa ja hirveässä röhätaudissa, mutta selvisin.:P