Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Yksi tuttava raahasi aina kuluneita ja hänelle turhia huonekaluja minun asuntooni. Olin pienituloinen opiskelija ja tämä kaveri oli taas hyvätuloinen vanhempi työssäkäyvä tyyppi, niin hän kuvitteli kai auttavansa minua. Myöhemmin välimme viilentyivät riidan takia, mistä hän loukkaantui ja rupesi vaatimaan rahaa kaikesta romusta mitä oli luokseni raahannut, ja päätti että olen velkaa hänelle niistä. En suostunut maksamaan koska hän ei ollut aikaisemmin pyytänyt mitään niistä tavaroista, olisin antanut kyllä mielelläni ne takaisin mutta jostain syystä hän ei niitä halunnut enää hakea pois. Jos olisin kuljettanut ne hänelle se olisi kelvannut, mutta hän tiesi ettei minulla ole autoa käytössä. Hän piinasi minua ja perhettäni noista tavaroista puoli vuotta.

Isällä ja äidillä oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Iskä kuoli. Äiti vaati meitä lapsia maksamaan omat perintöveronsa, koska "tehän sen perinnön sitten aikanaan saatte". 

Vierailija kirjoitti:

Isällä ja äidillä oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Iskä kuoli. Äiti vaati meitä lapsia maksamaan omat perintöveronsa, koska "tehän sen perinnön sitten aikanaan saatte". 

...jolloin maksatte perintöverot toistamiseen? Kuulostaa fiksulta hommalta.

Oon muusikko. Kaikissa suvun tilaisuuksissa pitää joko itse esiintyä tai vähintäänkin säestää. Pahimpia on ne, kun saat kutsun yllätyksenä jonkun ei-niin-hyvän kaverin häihin, ilmoitat että tulet ja sen jälkeen tämä "kaveri" pyytää että "voisitko vastata musiikista häissä, ei tarvi olla mitään kovin kummoista, mutta ois kiva jos ois kuitenki tätä ja tuota". Ja korvaustahan makseta, eihän sitä muuta tee ku vähä soittelee!

up

1759, mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että osaan soittaa? :D En ole mikään ihmelapsi-Mozart, mutta kummasti olen kelvannut häihin ja muihin juhliin musiikkipuolesta vastaamaan. Mitä tulee siihen toiseen kommentoijaan, niin olipa hyvä veto nostaa hihhulikortti esiin, hatunnoston paikka.

Not.

No, antaa jo olla. Kun ketjun muita viestejä lukee niin eihän tämä mun juttuni ollut mitään niihin verrattuna, eikä loppujen lopuksi lainkaan härski kuvio muutenkaan. Eli anteeksi vain turha kommenttini. Koko jutusta opin kyllä sen, että omaa osaamista ei ihan yleisestikään kannata kenenkään ujostella, kannustakaa muksujanne ja kavereitanne jos/kun on harrastuksia sun muita juttuja. Kun kokemuksia kertyy niin samalla saa itseluottamusta, tällä saralla on mullakin edelleen paljon työtä.

Tälläisistä ihmistyypeistä tulee mieleen Solsidanin Ove ja Anette. Iilimatoja

Vierailija kirjoitti:

1759, mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että osaan soittaa? :D En ole mikään ihmelapsi-Mozart, mutta kummasti olen kelvannut häihin ja muihin juhliin musiikkipuolesta vastaamaan. Mitä tulee siihen toiseen kommentoijaan, niin olipa hyvä veto nostaa hihhulikortti esiin, hatunnoston paikka.

Not.

No, antaa jo olla. Kun ketjun muita viestejä lukee niin eihän tämä mun juttuni ollut mitään niihin verrattuna, eikä loppujen lopuksi lainkaan härski kuvio muutenkaan. Eli anteeksi vain turha kommenttini. Koko jutusta opin kyllä sen, että omaa osaamista ei ihan yleisestikään kannata kenenkään ujostella, kannustakaa muksujanne ja kavereitanne jos/kun on harrastuksia sun muita juttuja. Kun kokemuksia kertyy niin samalla saa itseluottamusta, tällä saralla on mullakin edelleen paljon työtä.

Selitä, selitä.

Vierailija kirjoitti:

Just näin se menee. Kaikki tietämäni nuoret parit jotka ovat ostaneet remppakuntoisen talon, tekevät raksalla töitä omien vanhempiensa ja sukunsa kanssa. Talkoilla tietysti, palkkaahan ei makseta kenellekään koska "talkoot". Joskus tekisi mieli käräyttää verottajalle nämä laittomilla talkoilla tehdyt rempat, mutta en jaksa nähdä vaivaa koska tod.näk.johtuu kateudesta tämä mun angsti, meillä kun ei tällaisia ihmisiä ole, jotka auttaa.

Mä ja mun mies ostettiin remppakuntoinen talo. Ketään ei pyydetty apuun, ennen talokauppojen virallistamista oli kyllä kaikki kaverit innolla tulossa raksalle apuun. Oltiin mun miehen kanssa ihan realisteja, kiitettiin kaikkia toki tarjouksesta mutta puhuttiin keskenämme että tuskin sinne kukaan tulee. Asennoiduttiin siis niin että ketään ei pyydetä apuun, saa auttaa jos itse tahtoo mutta varauduttiin tekemään kaikki itse. Ja niin tehtiin. :) Kävi siinä raksalla porukkaa katselemassa ja kahvilla mutta apua ei tarjottu. Yksi kaveri kävi sähköhommia tekemässä mutta sai siitä asiallisen korvauksen vaikkei pyytänyt.

Eikä olla katkeria siis! Emme olettaneetkaan että muut rakentavat meille talon. :D Härskiä kuvitella sellaista. Otettiin se sellaisena parisuhteen kestävyystestinä. :D

Voin samaistua tähän henkilöön jollain tapaa. Itse kun olen todella nirso lähes kaikelle, syön pelkästään lihaa, perunaa, makaroonia, leipää, tavallisia kasviksia tuoreina (ilman kastikkeita tai paistamista) ja muutamia muita tuotteita. Yleensä kun pidämme grillijuhlia ystäviemme kanssa, tai jos minut kutsutaan grillijuhliin, tuon aina omat lihat/ruoat joita syön ja ilmoitan sen myös etukäteen ystävilleni. Usein juhlat ovat ns. nyyttärit eli kaikki tuovat jotain ja siinä syödään sitten yhdessä kaikkea. Siinä sitten kun itselle ostamistani 500g pihvejä muut syövät 400g ja minulle jää 100g enkä aio syödä mitään muuta pöydällä tarjolla olevasta voi joku ehkä ymmärtää pointtini. Ystäväni ja ihmiset jotka kutsuvat minut vastaaviin grillijuhliin tietävät, että olen tälläinen ja kaikki on OK, koska sanon asiasta suoraan. Saattaa kuulostaa hieman itsekkäältä myönnän sen, mutta omalle nirsoudelleni en voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäyttäjän lempislogan: "onko sulla jotain menoa xx iltana?". Ja sitten olet lirissä, jos menet sanomaan, ettei ole menoa. Ei voi suoraan kysyä, että "ehditkö avuksi xx päivänä?" vaan ajaa toinen ansaan kysellä menoja... Onneksi tuohon voi opetella sujuvasti käyttämään keksittyjä menoja jo valmiiksi, kun oppii tajuamaan pelinhengen.

Jos on edes haalea aavistus jostain epämiellyttävästä voi tuohon vastata monella tavalla ja pakottaa toisen kertomaan ensin katalasta hyväksikäyttöyrityksestään:

- Mitä sulla oli mielessä?

- Miten niin?

- Miksi kysyt?

- Kuinka niin?

- Kui?

Jos vastaus on "Mulla olisi yksi juttu" on vaan pakko jankata "Ai mikä?" niin kauan että toinen paljastaa aikeensa ensin. Sitten voi sanoa vaikka suoraan ettei aio osallistua sihen syytä antamatta. Tai keksiä sitten sen syyn.

"Kun olimme mökillä, yhdet sukulaiset kutsuivat itsensä kylään. No me teimme kaikki ruuat heille ym. No sit tämä yksi ihminen toi omat makkaransa mukana niiku hänelle omaks ja me emme saaneet ottaa häneltä niitä makkaroita, kun hän vielä painotti että ne ovat HÄNEN. Ja hän viel käski meidän grillaa ne HÄNEN omat makkaransa. Niiku, et me annetaa omista ruuistamme heille mut me ei saada sit mitää?"

Tässä se viesti johon vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on pieni asia moniin teidän kirjoituksiin verrattuna, mutta kirjoitan silti.

Anoppini kävi ostamassa kesäkukkia eräältä puutarhalta (siis maksoi ja varasi) sen jälkeen ilmoitti minulle ja miehelleni, että meidän on tuotava hänelle ne kukat tänään "Ne on jo maksettu ja kerroin nimet, ketkä tulee hakemaan"

Ei siis kysynyt etukäteen olemmeko edes kotona.

Meiltä tuonne puutarhalle+anopille on matkaa edestakaisin n.40km. Eikä tietenkään maksanut bensoja ym.

Ja te tossukat menitte? Koulutatte anoppia väärään suuntaan palkitsemalla tuollaisen käytöksen. Vai tekeekö anoppi teille vastaavia vastapalveluksia?

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin arvontaan, jossa oli palkintona lippu seuraavana viikonloppuna pidettäville, loppuunmyydyille festareille. Satuin voittamaan lipun, mutta heti perään selvisi etten voinutkaan lähteä ko. festareille. Tutuntuttu kuuli tästä ja tarjoutui innokkaasti ostamaan lipun, koska "halusi ihan ehdottomasti lähteä tuonne". Sovin myyväni lipun pienellä alehinnalla ja näin vaivaa junaillakseni lipun (tuohon aikaan oli pelkkiä paperilippuja) hänelle ennen festareita ja sovittiin myös, että maksaa heti kun kerkiää.

No, festarit tulivat ja menivät, mutta maksua ei edelleenkään kuulunut. Lopulta kyselin maksun perään (ja joo, olin köyhä opiskelija) ja sain vastaukseksi legendaarisen: "emmää tarvinnutkaan sitä lippua, kun en mä viittinytkään mennä sinne festareille, sitäpaitti sehän oli sulle ilmainen". :O Sanomattakin selvää, että lipulle olisi ollut muitakin ottajia ja vaikka voitin lipun arvonnassa ja se oli minulle ns. ilmainen, niin ihan samalla tavalla vaikkapa arvonnassa voitettu polkupyörä on rahan arvoinen ja sen voi halutessaan myydä eteenpäin. Vieläkin vähän vituttaa.

Jos tarina todella loppuu tähän pidän sinua kyllä ihan idioottina. Etkö todellakaan vaatinut rahojasi tutuntutulta?

Erotessani ex-avopuolisostani annoin lähestulkoon kaikki huonekalut hänelle ja päätin hankkia uudet. Sain siskoltani muutamia käytettyjä huonekaluja ja sovittiin hinnaksi summa x. Kun koitti hetki jolloin siskoni toi huonekalut, ilmoitti siskoni sovitun hinnan olevan liian pieni ja päättikin nostaa sitä. Ilmoitin ettei minulla opiskelijana ole enempää kuin juuri tuo sovittu rahamäärä, joten mitä teki hän: Ilmoitti ottavansa verhoni pantiksi siksi aikaa että saan uuden rahasumman hankittua. Sanoin ettet voi olla tosissas. Johon siskoni mies vielä totesi "ei me noita oteta, ei ne ole edes Finlayssonit"

Silloin vitutti, nyt naurattaa :D

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Jörö kirjoitti:

Kaverini asuu reilun 100km päässä ja silloin tällöin tavataan ja soitellaan,vähemmän nykyään. Olivat jonku toisen ystävänsä kanssa moottoripyörä reissulla tulossa kotiinpäin niin päättivät poiketa meillä ilmottamatta mitään. Olin kuitenkin töissä silloin ja soitti että missäpäin menen. Kysy että saako hän näyttää mun tallista kaverilleen mun moottoripyörää, sanoin että sopii ja kerroin missä vara avain. Puhelu jatkui ja samalla he avasivat autotallin sekä menivät sisälle. Kysyi sitten ohimennen olisiko minulla olutta että janottaa. Kerroin että kaapissa on et ota siitä. Totesi seuraavaksi että jospa hän ottas kaverilleen kans 3-4 olutta matkaan nii ei tarttis hakia kaupasta. Tais häipyä sixpäkki kaapista yhtäkkiä sillä seisomalla. Uskomatonta miten ihmiset kehtaa... en ole hirmu usein enää kotona kun soittaa ja kysyy olenko paikalla jos tulee käymään...

Sinä siis annoit luvan ottaa kaljaa kesken ajoreissun... Ei sinullakaan taida paljoa järki päätä pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, ettei kukaan soittotaitoinen ole vielä kertonut härskeistä hyväksikäyttöyrityksistä.

Olen soittanut pianoa nelivuotiaasta asti, ja jumalauta siitä on saanut kärsiä. Milloin on nakitettu lyhyellä varoitusajalla esiintymään sukulaisen juhlissa (mikä on ollut ihan jees, jos on sillä hetkellä ollut jotain ulkomuistissa, rakkaat sukulaiset kuitenkin kyseessä), milloin pyydetty kirkkoon soittamaan jne. Riparilla pappi ja nuorisotyöntekijä ihan systemaattisesti hyväksikäyttivät taitojani (ilmoittamalla kymmenen minuuttia ennen tilaisuuksia, että tarvitaan kanttori, kyllähän sinä osaat harmoniakin soittaa, opettele tämä ja tämä virsi). Lopulta osasin varautua pyyntöihin ja sanoa ei, mutta silloin alkoi syyllistys ja painostus, ja aina päädyin soittamaan, lopulta myös sinne juhlakirkkoon, vaikka kuinka sanoin, etten tällä hetkellä soita mitään sopivaa kappaletta.

Kerran lukioaikoinani pianonsoitonopettajani pyysi minua ja siskoani musiikkiopiston vanhempainyhdistyksen puolesta soittamaan johonkin tapahtumaan. Sanoimme ei, mutta opettaja sanoi, että tiedossa olisi palkkio, joten opettelimme erään yhteissoittokappaleen ulkoa, pynttäydyimme esiintymiskuntoon ja peruimme menomme, ja soitimme sen yhteissoittokappaleen ja muutamia muita kappaleita tilaisuudessa. Yllätys oli suuri, kun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja veti meidät sivuun ja tarjosi meille palkkioksi karkkia! Ihan siis vain juhlissa tarjolla olleita herkkuja, joita meille oli tarjottu muutenkin. Olin vieläpä karkkilakossa, ja palkkio jäi saamatta. Myöhemmin kuulin, että tämä puheenjohtaja oli laittanut rahat vanhempainyhdistyksen kassaan, vaikka puhe oli ollut antaa palkkio esiintyjille. Kyllä v......tti.

Pahin hyödyntavoittelija oli kuitenkin lukion musiikinopettajani. Inhoan sitä miestä. Hänen tempauksensa ovat lukumäärältään liian suuria, että niitä voisi kaikkia luetella, mutta pahin oli tämä: kerran järjestettiin yläasteen puolella jonkinlainen oppilaiden kuorokilpailu, johon ei tietenkään kukaan halunnut osallistua. Ope tarvitsi viime hetken perumisen takia yhdelle kuorolle säestäjää, ja niinpä hän pysäytti minut, kun olin matkalla hakemaan tavarani ja lähtemään kotiin (lyhyt päivä) ja sanoi noin vain, että sinähän säestät sitten tämän ja tämän luokan kuoroa. En tiennyt yhtään mistä oli kyse, ja koitin kysellä mistä ihmeestä hän puhui, jolloin hän selitti asiansa ja sitten huudahti: "No sehän on sitten sovittu! Harjoitukset alkaa viiden minuutin päästä luokassa x." Tuijotin huuli pyöreänä, ja sanoin, että mulla kyllä loppui jo koulu ja olen menossa kotiin, johon mies tokaisi, että hieno homma, sittenhän sinä ehdit oikein hyvin, kun ei poissaolostakaan tarvitse huolehtia, ja käveli pois. Ajattelin, että en s....tana mene, en edes lupautunut, ja lähdin pukemaan ulkovaatteita päälle, mutta opepa kyttäsi luokan ovella, ja kun kuljin ohi, ilahtui ("siinähän sinä olet"), työnsi minut sisään, ja ilmoitti, että tässä teidän pianistinne! Ope vieläpä tiesi, etten ole hyvä säestämään pelkät soinnut apunani, vaan olen ennemminkin klassinen pianisti. En edes ottanut yhtään valinnaista musiikin kurssia koko yläasteen tai lukion aikana, joten varmasti tiesi myös, miten paljon tuollainen perseily minua kiinnosti. Silti kehtasi tuollaisen tempun tehdä.

Ihan itkettää teidän nössöjen puolesta. Miksi suostutte? Miksi?

Olen minäkin tehnyt yhtä ja toista lähimpien ystävien ja sukulaisten eteen pyytämättä vastapalveluksia mutta joku kaukaisempi tyyppi, saati sitten opettaja on saanut ihan turhaan raivota otsasuoni pullottaen eikä se "EI" ole siitä muuttunut miksikään.

Sitten on löytynyt joku tossu joka suostuu ja opettaja on seuraavana päivänä ollut taas ihan ystävällinen minulle (mutta tiennyt jo ettei minua voi hyväksikäyttää eikä seuraavalla kerralla edes yritä) ja se tossu on raatanut vielä viikkoa myöhemminkin opettajan eduksi.

Vierailija kirjoitti:

Jörö kirjoitti:

Kaverini asuu reilun 100km päässä ja silloin tällöin tavataan ja soitellaan,vähemmän nykyään. Olivat jonku toisen ystävänsä kanssa moottoripyörä reissulla tulossa kotiinpäin niin päättivät poiketa meillä ilmottamatta mitään. Olin kuitenkin töissä silloin ja soitti että missäpäin menen. Kysy että saako hän näyttää mun tallista kaverilleen mun moottoripyörää, sanoin että sopii ja kerroin missä vara avain. Puhelu jatkui ja samalla he avasivat autotallin sekä menivät sisälle. Kysyi sitten ohimennen olisiko minulla olutta että janottaa. Kerroin että kaapissa on et ota siitä. Totesi seuraavaksi että jospa hän ottas kaverilleen kans 3-4 olutta matkaan nii ei tarttis hakia kaupasta. Tais häipyä sixpäkki kaapista yhtäkkiä sillä seisomalla. Uskomatonta miten ihmiset kehtaa... en ole hirmu usein enää kotona kun soittaa ja kysyy olenko paikalla jos tulee käymään...

Sinä siis annoit luvan ottaa kaljaa kesken ajoreissun... Ei sinullakaan taida paljoa järki päätä pakottaa.

Tarina ei kerro, montako kaljaa kaveri joi. Aikuinen mies voi juoda vaikka kolmekin kaljaa, ilman että mennään laittomuuden puolelle promillerajan puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen toisen asteen oppilaitoksessa jossa opetuksen taso on uskomattoman heikko ja yksipuolinen, opettajatkaan eivät edes ole pedagogisesti päteviä vaan ovat esim.käyneet kursseja ja/tai muuten ovat vain alan harrastajia. Meitä oppilaita käytetään ilmaisena työvoimana milloin missäkin kissanristijäisissä, joista sitten luvataan vapaapäiviä joita ei kuitenkaan tule. Kaiken huippu oli kun meidät yhtenä SUNNUNTAINA pakotettiin jonnekin syrjäseudulle kuulemma avustamaan yhdessä tapahtumassa. Minkäänlaisia tarkkoja tietoja ei saatu, eivätkä kaikki edes tulleet. Minä menin koska muuten päivä olisi pitänyt korvata. Tapahtuma oli sellainen ettei vastaavaan olisi muualla noin vain päässyt joten en ymmärrä miten sen olisi voinut korvata. No, päivä koitti, mentiin alueen päärakennukseen ja kysyttiin "opettajalta" että mitä me oikein tehdään. Vastauksena tuli että ei tiedä. Siinä sitten istuttiin useampi tunti ja ihmeteltiin vain että mitä h*lvettiä... Kaiken huippu oli kun tämä niin kutsuttu ope lähti itse pois sanomatta meille mitään, yhtäkkiä vaan katottiin että wtf tyyppi ajaa autolla pois. Eli jätti meidät sinne suu auki ihmettelemään vaikka oltiin siellä hänen toimesta eli myös hänen vastuullaan vaikka nuoria aikuisopiskelijoita oltiinkin eli ei sentään alaikäisiä. Lopulta ei tehty siellä mitään järkevää eli hukkaan meni koko päivä. Seuraavalla viikolla menin koulun johtajan puheille että selvitäpä tämä asia. Nopeasti selvisi että hän ei ollut edes kuullut koko jutusta! Omine lupineen oli valeope meidät sinne pakottanut. Toinen huippu oli vielä se että poissa olleille ei tullut MITÄÄN korvattavaa. Ai että miten riepoo kun tämä ei ole ainoa tapaus, härskeimmästä päästä kylläkin.

Äskeisen viestin opettaja vei luokan retkelle mökilleen. Paikan päällä retki paljastui päivän työleiriksi.

Haistoin tämän jo ennalta ja jätin menemättä. Meille poissaolijoille ei tullut mitään sanktioita.

(Opettaja oli silti ihan kiva tyyppi.)

- 1799