Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olen itse ns "kiltti" ihminen ja siksi minulta odotetaan jatkuvasti venymistä ja suostumista ties mihin. Sattumalta olen vaan samanaikaisesti erittäin vaikeasti hyväksikäytettävä, sanon reippaasti EI ja joskus jopa nauran päälle, jos on aivan hullut odotukset. Ihmiset suuttuu, mutta mitä siitä. En etsi ystäväpiiriini kuppaajia, joten ei ole iso menetys. Yksi ammattihyväksikäyttäjä tuttavapiirissä kuskauttaa lapsensa joka paikkaan,myös useasti viikossa harrastuksiin, muilla ihmisillä. Yritti myös minua saada vakiokuskaajaksi. Todella taitava ihminen, koska en heti tajunnut kuviota. Luulin sovitun perusteella, että jakaisimme kuskauksia, mutta hän luisteli ammattimaisesti omista vuoroistaan. Homma loppui , kun tajusin ja nyt hyväksikäyttäjällä on ihminen, joka kuskaa hänen lapsiaan eikä osaa sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

Meidän suvun vanhat kuvat ovat mennyttä koska ne päätyivät perintönä sukuun adoptoidulle miehelle ja hän oli heittänyt ne roskiin. Eli tavallaan ymmärrän huolen vaikka ihmiset lienevät näissä sukurakkausasioissa tosi erilaisia. Tämä kaveri ei joka tapauksessa sitten kuitenkaan ehkä kokenut kuuluvansa sukuun kivin vahvasti eikä katsonut tärkeäksi säilyttää emätalon kuvia. Hirvittävä harmi.

Mun isotädillä olleet kuvat sen vanhemmista nuorina päätyivät roskiin, koska sen oma biologinen poika heitti ne sinne. Toi on persoonallisuuskysymys eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko adoptoitu vai ei. Tässä alkuperäisen kirjoittajan kuvat ja puku eivät olleet mikään perintö vaan ko edesmenneeltä isoäidiltä kädestä käteen saatu ajatuksella annettu lahja.

En ymmärrä, miten joku voi olla ymmärtämättä, että tommosen lahjan takaisin vaatiminen, koska saaja ei muka kuulu sukuun, ei ole mitään, mitä tarvisi tai voisi ymmärtää. Se on pelkästään törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttääkin olevan monen sortin ammattilaisia, joita lähipiiri käyttää hyväkseen. Sama juttu minulla. Olen ammatiltani pienkoneasentaja, nyt jo eläkkeellä, ja taas tulee kesä ja alkaa se ilmainen ruohonleikkureiden korjaus. Pitkin hampain maksetaan juuri ja juuri se tarvittavan osan hinta, bensoista ja vaivanpalkasta ei puhettakaan. Soitetaan, että kun pari vuotta sitten korjasit koneen ja nyt se ei käynnisty niin tulisitko katsomaan. Vika ei yleensä liity mitenkään tehtyyn korjaukseen, mutta silti odotetaan minun korjaavan sen ilmauseksi koska olen korjannut koneen kaksi vuotta sitten väärin tai olen jättänyt juuri tuon kohdan tarkistamatta. Yhteinen tekijä näille koneille on, että lähes poikkeuksetta niiden kunnostamiseen ei olisi mitään järkeä käyttää enää euroakaan vaan viedä ne sovinnolla romulavalle ja ostaa uusi.

Nyt tosin reumani on alkanut vihoitella siinä määrin, että saan siitä hyvän tekosyyn kieltäytyä hommista, joista tiedän jääväni aina tappiolle.

Yleensä se ruohonleikkuri ei käynnisty siksi, että niitä kohdellaan niin helevetin huonosti. Suodattimia ei vaihdeta, ei öljytä, jätetään sateeseen lojumaan ja terätkin on tuhannen päreinä, kun ajellaan kiviin ja oksiin. Mulla on 16-vuotias leikkuri, ja pelittää edelleen, kun huollan sen keväällä ja syksyllä.

Sano ihan suoraan, että "en mä nyt taida ehtiä tulla, vie korjaamolle! Maksaa noin 20-40 euroa". Ja jos ne kysyy, että milloinka sä ehtisit, niin sano että "enpäs nyt oikein tiedä, kun on sovittuja menoja niin paljon ja kun kesäkin tulossa, ja ajattelin lähteä vähän reissun päälle. Taidat saada sen nurtsinleikkurisi korjaamolta nopeammin".

Minuakin yritetään, kun on kesämökki ja käsistäni kätevä, mutta EI on halpa sana. Toinen hyvä kysymys on "Paljonko maksat?"

terv. N46v

Ei niin kovin läheinen kaverini soitteli kuulumisia. Hän on menossa naimisiin ensi viikonloppuna, tiesin kyllä niistä mutta kutsua ei ole tullut, mikä ei ole häirinnyt erityisesti. Puheltiin niitä näitä, ja yhtäkkiä tuli kysymys: "Tulisitko avuksi koristelemaan juhlapaikkaa häiden aattona?" Häkellyin sataprosenttisesti ja nieleskelin hetken kunnes sain sanottua että on muuta menoa (vaikkei ole). Jumalauta. Eilen muuten tuli tekstiviesti että saisin tulla häihin kun joku oli peruuttanut. En ole menossa.

lisää

Ajelutin ystävääni asioillaan ja pysähdyimme huoltoasemalle kahville. Hän maksoi kahvit suurieleisesti "minä tarjoan". Seuraavan kerran tavatessamme menimme pitsalle, jolloin minä maksoin.

Tämän jälkeen seuraavan kerran (taas hänen asioillaan ajellessamme, siis minun autollani, minun piikkiin), hän sanoi, että voitaisiin mennä kahville. Kahvilan tiskillä totesi, että olisi minun vuoroni piffata. Loukkaantui, kun totesin, että olisikin pitänyt tilata pitsaa ;)

Kyseinen ihminen oli kyytiä vailla milloin minnekin, telkkareiden, tietokoneiden ja minkä milloinkin tarjoustuotteiden noutoa, joskus varsin kaukaakin. Bensarahoja ei koskaan tarjoutunut maksamaan, ei edes pysäköntimaksuja.

Olen tietoisesti vieruunnuttanut hänet, ajeluttakoon joutavampia ja varakkaampia ystäviään.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri pyysi hoitamaan kahta alle kouluikäistä lastaan lauantaiaamupäivän, koska oli menossa käymään messuilla, missä lapset olisivat pitkästyneet. Hän sanoi, että antaa lapsille päiväruoan sitten kun tulee hakemaan lapsensa hoidosta pois.

No lapset tulivat meille klo 9 aikaan ja päivällä tämä äiti soitti, että messuilla meneekin odotettua kauemmin. Annoin tietenkin lapsille ruoan ja välipalankin, sillä lopulta tämä äiti haki lapset vasta siinä klo 17 aikaan. Jälkikäteen mietin, että olikohan naapurilla alun perinkin tarkoitus viettää koko päivä messuilla, mutta kysyi vain parin tunnin hoitoapua, jotta suostuisin hoitamaan lapset. Nimittäin jos hän olisi kysynyt hoitoapua koko lauantaipäiväksi en välttämättä olisi suostunut ottamaan.

Laitanpa hieman paremmaksi :) Olin luvannut pyydettäessä mennä "pariksi tunniksi sunnuntaina, johonkin aikaan päivästä" kaverin lapsia hoitamaan (vauva ja taapero). Aikaa ei oltu lyöty lukkoon, enne kujin kaveri edellisenä iltana ilmoittaa, että tulla pitäisi klo 8 aamulla. Menin paikalle ja aloimme käydä läpi listaa unista syömisistä ym., ja lista oli kellotettu iltaan asti. HUH... totesin siihen, että on muita suunnitelmia, ja että pari tuntia voin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

Tuttua mullekin! On mm sanottu "miksi se maksaa niin paljon, kun se sulta käy niin helposti"! Joo, mutta miksihän se käy helposti? Oisko takana ihan monta vuotta opintoja ja harjaantumista...

Mieheni äiti löysi muutama vuosi sitten uuden miehen johon rakastui heti tulisesti ja mies muutti nopeasti anoppilaan. Tämä uusi mies päätti minuun ja mieheeni tutustuessaan etten ole miehelleni tarpeeksi hyvä ja yritti saada hänet jättämään minut. Mieheni suhtautui tähän kampanjaan lähinnä huumorilla ja anoppi oli hölmistynyt (anopillani ja minulla on ollut aina erinomaiset välit).

Sitten meille syntyi vauva joka on miehen äidin ensimmäinen lapsenlapsi ja sellaisena tietenkin hyvin tärkeä. Kun vauva oli kolmen kuukauden ikäinen ja luonnollisesti täysimetyksellä miehen äidin mies esitti vaatimuksen. Vauva oli annettava siitä lähtien säännöllisesti heidän luokseen hoitoon sillä tuoreella mummulla oli oikeus lapsenlapseensa ja hän oli jopa laittanut heidän vierashuoneensa vauvaa varten valmiiksi. Jopa pinnasänky ja mummulavaunut oli hankittu näitä vierailuja varten. Vauvan ruokinta olisi hoidettu mummulassa aluksi korvikkeella sillä minä en vastenmielisenä naikkosena tietenkään olisi tervetullut näille yökyläilyille sadan kilometrin päähän lapseni kanssa. Mies olisi saanut tulla mukaan mutta minun olisi pitänyt jäädä maitoineni kotiin.

En suostunut. Eniten loukkaa mieheni suhtautuminen asiaan sillä hänen olisi kuulunut viimeistään tuossa tilanteessa alkaa puolustamaan minua ja myös vauvaa. Miehen äiti on valitettavasti uuden miehensä johdateltavissa vaikka minusta edelleen pitääkin.

Otimme koiran ja miehen serkku alkoi ehdottelemaan tehtäisiinkö pentuja. Ei uskonut vaikka monta kertaa sanoimme että ei käy. Alkoi sitten suunnittelemaan kuinka paljon rahaa niistä olisi tienannut, vähän kyllä epäilen olisiko hän selvinnyt pentujen hoidosta..

Toinen on miehen veli vaimoineen. Molemmilla hyvät työpaikat ja talo muutkin kulissit. Harmi vain joutuvat jatkuvasti lainaamaan rahaa. Palauttavat kyllä aina (hitaasti tosin), mutta minä pistin stopin lainaamiselle kun päätimme miehen kanssa että rahamme ovat yhteisiä. Nämä sitten suuttuivat kun eivät saaneetkaan ostettua uutta citymaasturia kun pankista eivät saaneet lisää lainaa eikä opiskelijapariskuntakaan enää suostunut:)

Uskomattomia juttuja. Jos minulla on lähipiirissä hyödyllisiä taitoja omaavia ihmisiä niin tosi harvoin kehtaan kysyä apua ja silloin harvoin tarjoan kyllä tottakai korvauksen. Itse asiassa harvoin edes kysyn ettei tule tällaisia vaivalloisia tilanteita. Ihan jo se, että tuttavapiirissä joku osaa tiettyä asiaa on niin arvokasta etten koskaan suhtautuisi siihen ilman arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Oon kerran vienyt tuotteen palautettavaksi kun siinä oli eilinen päiväys jo ostohetkellä enkä kaupassa sitä huomannut. Sain rahat takaisin ja uuden tuotteen. Tämä on kuulemma käytäntö siinä kaupassa..

Tää on ollut yleinen käytäntö myös niissä kahdessa ketjussa, joissa mä olen ollut töissä. Jos kauppa myy tai yrittää myydä asiakkaalle vanhaksi mennyttä tai muuten pilaantunutta tuotetta, asiakas saa automaattisesti vastaavan tuotteen ilmaiseksi. Jos asiakas olisi ehtinyt kotiin saakka ja tästä KAUPAN VIRHEESTÄ olisi aiheutunut vielä jotain ekstraharmia, saattaisi saada jopa jotain pientä lisähyvitystä.

Musta pitäisi olla myyjälle ja/tai kauppiaalle itsestäänselvää, että jos kauppa tulee erheellisesti myyneeksi asiakkaalle skeidaa ja asiakkaan pitää itse korjata kaupan virhe, se ei ole enää normaali ostotapahtuma vaan vähän pitää hyvitelläkin. Vaikka se asuisi se asiakas kaupan takahuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Pahinta kai on, että SINULLE sillä ei ollut väliä, kun kerran suostuit tohon. Oletko sä joku ameeba vailla omaa mieltä ja elämää?

Kyllä minulle on väliä. Jätin laukkuni kotiin vinkkinä, jotta kaveri ymmärtäisi käytöksensä ja että jokainen huolehtii omista tavaroistaan. Vaan ei, hän totesi silmääkään räpäyttämättä, että onneksi sulla on noi taskut mihin mahtuu. Minulta ei siis varsinaisesti edes kysytty. Tilanne oli niin yllättävä härskiydessään, että en saanut sanaa suustani.

Saman illan aikana kävi aika ikävästi. Lähdin baarista muutaman tunnin kuluttua kotiin kun mulle tuli huono olo sanomatta tästä erikseen kaverille. Hänen tavaransa unohtuivat taskuihini. Hän oli aika kiukkuinen seuraavana päivänä kun onhan baarissa hankala olla ilman rahaa. Narikasta oli kuulemma hankala saada takkia kun oli laittanut narikkalapun mulle säilytykseen. Taksia/bussia oli vaikea saada ilman rahaa, joutui pummaamaan kyydin joltain puolitutulta jne. Asiasta ei välttämättä aina tarvitse näille härskeille kavereille sanoa suoraan, vaan asiat voivat muuttua parempaan suuntaan ihan itsekseen myös opettavaisen kokemuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti löysi muutama vuosi sitten uuden miehen johon rakastui heti tulisesti ja mies muutti nopeasti anoppilaan. Tämä uusi mies päätti minuun ja mieheeni tutustuessaan etten ole miehelleni tarpeeksi hyvä ja yritti saada hänet jättämään minut. Mieheni suhtautui tähän kampanjaan lähinnä huumorilla ja anoppi oli hölmistynyt (anopillani ja minulla on ollut aina erinomaiset välit).

Sitten meille syntyi vauva joka on miehen äidin ensimmäinen lapsenlapsi ja sellaisena tietenkin hyvin tärkeä. Kun vauva oli kolmen kuukauden ikäinen ja luonnollisesti täysimetyksellä miehen äidin mies esitti vaatimuksen. Vauva oli annettava siitä lähtien säännöllisesti heidän luokseen hoitoon sillä tuoreella mummulla oli oikeus lapsenlapseensa ja hän oli jopa laittanut heidän vierashuoneensa vauvaa varten valmiiksi. Jopa pinnasänky ja mummulavaunut oli hankittu näitä vierailuja varten. Vauvan ruokinta olisi hoidettu mummulassa aluksi korvikkeella sillä minä en vastenmielisenä naikkosena tietenkään olisi tervetullut näille yökyläilyille sadan kilometrin päähän lapseni kanssa. Mies olisi saanut tulla mukaan mutta minun olisi pitänyt jäädä maitoineni kotiin.

En suostunut. Eniten loukkaa mieheni suhtautuminen asiaan sillä hänen olisi kuulunut viimeistään tuossa tilanteessa alkaa puolustamaan minua ja myös vauvaa. Miehen äiti on valitettavasti uuden miehensä johdateltavissa vaikka minusta edelleen pitääkin.

Tajuaakohan anoppisi, millaiseen ihmiseen hän on törmännyt? Kuulostaa joltain narsistilta tai psykopaatilta, jonka elämäntehtävä on manipuloida muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rakennusalalla. Häntä ollaan jatkuvasti pyytämässä "pikkuremppoihin". Pikkurempalla tarkoittavat yleensä koko asunnon tapetointia, maalausta, laminaatin asennusta, kylppärin ja keittiön täydellistä uusimista (laatoitus, kaapistot jne). Sisätöiden jälkeen pitää maalata talo ulkoapäin. Lopuksi pitää vielä olla laittamassa piha uusiksi. 

Nämä viikkojen, jopa kuukausien hommat pitäisi tehdä oman päivätyön lisäksi ilta- ja viikonloppuhommina, ilmakseksi tottakai. Sukulaisten ja tuttavien mielestä mieheni velvollisuutena on alalla olevana ja ihmisiä tuntevana, käyttää näitä yhteyksiään hyväksi että sukulaiset ja tuttavat saa ostettua materiaaleja tai vuokrattua koneita normaalia halvemmalla.

Suuttuvat kun kieltäytyy (toki lähisukua eli omia vanhempiaan ja sisaruksiaan auttaa ja minun lähisukua).

Tätä samaa saavat varmaan kokea kaikki ammattimiehet. Putkimiehet, nuohoojat, kuljetusyrittäjät -> muuttoauto ja muuttomies ilmaiseksi tottakai! Tutulta sähkömieheltä kaveri pyysi "vähän apua". Olisi pitänyt vetää kaikki sähköt ja asentaa jotain sähkölaitteita kaverin uuteen omakotitaloon ilman korvausta kuinkas muuten. Sähkäri sanoi EI, jostain kumman syystä. Huh huh.

Pidin nyt keväällä kolmekymppisten kunniaksi syntymäpäiväjuhlat isommassa juhlatilassa, johon oli tilattu valmiiksi erilaisia lähinnä kylmiä ruokia, salaatteja, leipiä jne ja juomiset olin hakenut Virosta. Tämä oli siis sellainen juhlatila, jossa ei ole anniskeluoikeuksia eli näin saa toimia. Kutsuttuja oli ehkä sellainen 60 eli minun budjetilleni ihan isot kemut. Halusin kuitenkin sellaisen tilaisuuden, jossa on varmasti riittävät tarjoilut eli ruokia oli tilattu reilumman määrän mukaan että mukaan kutsutuille miehillekin riittää syötävää (ja juotavaa). Olin pyrkinyt kutsumaan myös kaukaisempia tuttuja eli ihmisiä joita en ollut nähnyt viime aikoina, jotkut olivat ajan saatossa unohtuneet tai etääntyneet. Tietysti myös lähimmät kaverit ja tutut mukana. Kaikki meni mukavasti, vieraat saapuivat aika lailla kutsussa olevaan aikaan ja seurustelin  koko illan heidän kanssaan, oli mukava nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, vanhat tutut tapasivat toisiaan, uusiakin tuttavuuksia syntyi, ruuat saivat kiitosta ja samoin runsas juoma buffetti. 

Sitten tulee tekstiviesti eräältä hieman kaukaisemmalta tutulta "Moi, sori kun olen myöhässä. Tulen kuitenkin nyt paikalle! Saahan 'Minna' tulla myös". Noh, ainahan kuokkavieraita mahtuu mukaan mutta tällä kerralla sitten tuli mitta täyteen. Ensinnäkin hän oli jo ilmoittanut, että saattaa olla ettei ehdi koko juhliin, kun on parempiakin menoja tiedossa - ei sanonut ihan näin suoraan, mutta ymmärsin kyllä yskän. Kyseinen henkilö on lisäksi  joka asiassa aivan mahdoton kuokkija, joka pyrkii hyötymään ihan joka asiassa. Niin pientä asiaa ei ole, ettei hän jotenkin yrittäisi kääntää sitä itselleen halvemmaksi tai mieluiten saamaan kaiken ilmaiseksi. Asiaan kuuluu myös se, että hän on hyvin rikkaasta suvusta. Vanhemmilta löytyy kesämökkejä (!), useampia lomaosakkeita pitkin maailmaa, iso asunto aivan Hgin ydinkeskustassa. Näistä ei kukaan tutuista tai kavereista pääse koskaan hyötymään, mutta hän aina leveilee miten on Helsingissä bailaamassa tai lentää milloin minnekin ja äiti maksaa kaiken. Tosin isäpappa ja äitimuori ovat aina mukana. Pian kolmekymppisen luulisi jo haluavan tehdä jotain itsekseenkin.

Laitoin viestin takaisin, että "Minna" ei ole nyt kutsuttu. Ajattelin, että kai minä saan päättää, ketä kutsun, eikä minun tarvitse kestitä tuntemattomia.

Hetken päästä tuli viesti, että OK, mennään sitten "Minnan", "Annan", "Mintun" ja "Annikan" kanssa ravintola X:ään, kiitos vaan tosi paljon.

Eli yhden kuokkijan sijaan olisikin tullut koko neljä ylimääräistä vierasta. Pian alkoi FB täyttyä päivityksistä, miten upeat bileet on menossa ravintola X:ssä kun ei ollut minun juhliin asiaa. Seuraavana päivänä sain viestin, että ystävyytemme on päättynyt. En pahoitellut asiaa enkä vastannut mitään. Enkä ole kuullut koko ihmisestä sen koommin. Mutta aika tehokas tapa pilata illan fiilikset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti löysi muutama vuosi sitten uuden miehen johon rakastui heti tulisesti ja mies muutti nopeasti anoppilaan. Tämä uusi mies päätti minuun ja mieheeni tutustuessaan etten ole miehelleni tarpeeksi hyvä ja yritti saada hänet jättämään minut. Mieheni suhtautui tähän kampanjaan lähinnä huumorilla ja anoppi oli hölmistynyt (anopillani ja minulla on ollut aina erinomaiset välit).

Sitten meille syntyi vauva joka on miehen äidin ensimmäinen lapsenlapsi ja sellaisena tietenkin hyvin tärkeä. Kun vauva oli kolmen kuukauden ikäinen ja luonnollisesti täysimetyksellä miehen äidin mies esitti vaatimuksen. Vauva oli annettava siitä lähtien säännöllisesti heidän luokseen hoitoon sillä tuoreella mummulla oli oikeus lapsenlapseensa ja hän oli jopa laittanut heidän vierashuoneensa vauvaa varten valmiiksi. Jopa pinnasänky ja mummulavaunut oli hankittu näitä vierailuja varten. Vauvan ruokinta olisi hoidettu mummulassa aluksi korvikkeella sillä minä en vastenmielisenä naikkosena tietenkään olisi tervetullut näille yökyläilyille sadan kilometrin päähän lapseni kanssa. Mies olisi saanut tulla mukaan mutta minun olisi pitänyt jäädä maitoineni kotiin.

En suostunut. Eniten loukkaa mieheni suhtautuminen asiaan sillä hänen olisi kuulunut viimeistään tuossa tilanteessa alkaa puolustamaan minua ja myös vauvaa. Miehen äiti on valitettavasti uuden miehensä johdateltavissa vaikka minusta edelleen pitääkin.

Tajuaakohan anoppisi, millaiseen ihmiseen hän on törmännyt? Kuulostaa joltain narsistilta tai psykopaatilta, jonka elämäntehtävä on manipuloida muita ihmisiä.

Rakkaus tuppaa olemaan sokea, mutta toivoa sopii, että anopinkin silmät avautuu.

Me ollaan mieheni kanssa jo ammattiemmekin puolesta oikeita hyväksikäyttäjä-kuppaajien unelmatuttuja, mutta lisäksi ollaan oltu ihan liian kilttejä. Itse olen siis lääkäri ja mieheni on valokuvaaja. 

Varmaan jokaiselle lääkärille on tuttua reseptejä ja neuvoja ruinaavat sukulaiset ja tuttavat. Itse olen kyllä omille ja miehen vanhemmille ja sisaruksille sekä kaikista läheisimmille ystäville sanonut, että soittakaa vaan, jos apua tarvitaan, mutta valitettavasti ammatistani tietää aika moni muukin. Yksi viime aikojen parhaista stooreista on naapurissani asuva pariskunta, joka odottaa ensimmäistä lastaan. Tällä viikolla rouva on käynyt oven takana kahdesti, viime viikolla taisi käydä neljä kertaa - joka kerta joko ihan paniikissa dopplerinsa kanssa tai sitten ruinaamassa tietoa synnytystavoista/mahdollisista riskitekijöistä/mahdollisuudesta saada perhehuonetta/you name it. Minä kun en varsinaisesti noista asioista erityisen paljon tiedä, kun erikoistun himppasen eri alalle, mutta naapuri ei ota kuuleviin korviinsa kehotuksia kysellä asioista neuvolassa. Ne kun ei kuulemma tiedä, kun eivät ole lääkäreitä. No, taatusti tietävät yksityiskohtaisemmin kuin minä. 

Mieheni sen sijaan saa palveluspyyntöjä vieläkin härskimmin kuin minä. Hän tekee työkseen pääasiassa muoti- ja editorial-kuvauksia ja sehän on sitten ihan uskomattoman mahtavaa monen tuttavan mielestä. Milloin mies saisi olla ottamassa perhekuvia, valmistujaiskuvia, profiilikuvia, auton tai asunnon myyntikuvia, ja tietysti huokeaan sopuhintaan eli ilmaiseksi. Periaatteessa kun me saadaan kutsu joihinkin juhliin, sisältyy kutsuun automaattisesti oletus, että mieheni kuvaa juhlat. Ja niitä kutsujahan tulee sitten paljon. Meidät on esimerkiksi kutsuttu miehen pikkuserkun pieniin ja intiimeihin 30 hengen häihin miltein ainoina sukulaisina, vaikka emme ole tämän pikkuserkun kanssa mitenkään erityisen läheisiä. Päivää ennen tuli vielä pyyntö, että ei kamalaa valokuvaaja on sairastunut, että voiko mieheni ottaa kuvia juhlissa. Voihan se toki näinkin olla, mutta laskemalla yksi plus yksi, uskon, että meidän kutsumiselle oli tasan tarkkaan yksi syy.

Kerran me mentiin tuttavamme lapsen ristiäisiin ja jo ovella lapsen äiti tuli hössöttämään sitä, miten tilaisuuden jälkeen voitaisiin ottaa perhekuvat läheisessä puistossa, jossa kirsikankukat olivat täydessä loistossa.  Me oltiin siinä taas kerran huuli pyöreänä, että mitä ihmettä, onko jompi kumpi meistä sopinut tällaisesta ja kun tuttavalle selvisi, että ainut kuvausväline, joka miehellä oli mukana oli puhelin, sai hän aivan järkyttävän raivokohtauksen, passitti meidät pihalle juhlista ja julkaisi vielä haukkumakirjoituksen facebookissa. 

Oma lukunsa ovat myös lähipiirin nuoret neidot, jotka olettavat, että mieheni voi ottaa heille laadukkaita blogikuvia lähes ilmaiseksi. Paras tapaus oli eräs, joka promosi bloginsa tuovan varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia näkyvyyden hankinnassa miehelleni, jonka kuvia on löytynyt jo aika monta monituista vuotta muotilehdistä, mainoksista yms. 

"Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien."

TÄMÄ! :/

Itselläni täsmälleen sama tilanne mummon jouduttua lonkkaleikkaukseen.

Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.