Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Varattu työkaveri 55v ukko firman pikkujoulujen jatkoilla pyysi yllättäen minulta seksiä. Olin 24v. En antanut.

Omituinen pihtari, kyllä työkaverille pitää antaa.

Parhaat pikkujoulut oli ajoitettu Perjantaiksi. Ehdin kotiin viimeistään sununtaina. Olihan sitä kysyntää parhaassa iässä olevalle Miehelle. Oi niitä aaikoja.

Vierailija kirjoitti:

Varattu työkaveri 55v ukko firman pikkujoulujen jatkoilla pyysi yllättäen minulta seksiä. Olin 24v. En antanut.

Pitää antaa, nimittäin ilmi: pomolle, työkavereille jne.

Ällötysten on syytä oppia, että huippuosaaminen typeryydessä ei ole meriitti työpaikalla enempää kuin muuallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette väärässä, jos luulette, ettei teitä tunnista täällä. Tunnistin erään kirjoittajan, ja itseni hänen tekstistään. Ei kannata ihmetellä, jos ei vähään aikaan kuulu meidän perheen kuulumisia. kumma juttu, miten koulutus ja ammattitaito voivatkin tehdä ihmisen ylpeäksi ja kaikki pitää sitten hinnoitella. Voin sanoa, että jos olisit minulta alkanut oikeasti maksua penäämään palveluistasi niin olisin näyttänyt närhen munat!

 - - - -

Olisit siis näyttänyt PIENET munat?

Taas yksi hyväksikäyttäjäpummi paljasti itsensä.

 

Opiskelin amk:ssa liiketaloutta ja opintoihini kuuluivat myös taloushallinnon opinnot ml. kirjanpitoon liittyvät kurssit. Eräs toiminimiyrittäjänä toimiva sukulaistäti kuuli tästä ja totesi minulle, että "Hyvä tietää! SAAT nyt alkaa tekemään minun kirjanpitoni kun tilitoimistot on niin kalliita..". Täti oletti varmaan, että minulle riittää palkkioksi kahvi ja pulla. Totesin tähän vain, että vaikka opintoihini kuuluukin nämä kirjanpidon perusteiden opiskelu, niin se ei tarkoita että aikoisin tehdä kyseistä työtä. Valmistumisen jälkeen työllistyin kyllä taloushallinnon tehtäviin, mutta kirjanpito ei edelleenkään kuulu minun toimenkuvaani. 

Työkaverin kaveri, jota en tuntenut, soitti ja pyysi autoani lainaan. Oli saanut mun numeron mun työkaveriltani. Annoin palautetta.

Sukulainen oletti, että opiskelujeni tauoilla hoidan heidän lapsia, koska opiskelen lastenhoitajaksi ja saan siten työkokemusta. Ruokapalkalla toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

 

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalu

 - - -

Hääkuvauksen hintoja ihmetteleville

Useimmille hääkuvaus tarkoittaa sitä, että joku järkkärin ja salamalaitteen omistava tutuntutun-tuttu saapastelee kirkkoon ja hääpaikalle ja napsii nipun kuvia, jotka pistää sähköpostilla tulemaan seuraavana päivänä.

Sekin on nähty, hääkuvaaja pieruverkkareissa kirkossa, kylläkin Canonin lippulaivajärkkäri kaluston pohjana.

Edes amatööri, joka suhtautuu tehtävään vakavasti ei toimi noin!

 Oma sapluuna:

 - palaveri morsiusparin tai usein samalla myös morsiamen vanhempien kanssa siitä, mitä hääkuvauksesta eri tilanteissa toivotaan. (erityisesti ryhmäkuvat vaativat paikan yms. osalta tsekkauksia; ihmisryhmää ei voi kuvausvaiheessa enää paimennella paikasta parempaan.  yms.yms.)

 - jos vieraat kirkot ja hääpaikat, ennalta tutustuminen molempiin.

 - himassa hyvissä ajoin ennen häitä kaluston perusteellinen läpikäyminen ja testaaminen, että kaikki toimii.

 - vihkikirkkoon juhlan mukaisesti pukeutuneena hyvissä ajoin virittelemään jalustat ja kamerat valmiiksi ennen itse seremoniaa.

 - kattavat kuvat häävieraista kirkossa ennen vihkimistä

 - vihkitoimituksen kuvaaminen

 - kirkosta lähtemisen kuvaaminen riisinheittoineen yms. karakulaatioineen, ennalta sovittujen toivomusten mukaan

 - siirtymä hääpaikalle

 - kaikenkattava kuvaaminen morsiusparin saapumisesta, juhlapuheista ja kakun leikkaamisista aina illan viimeisen valssiin ja hääparin poistumiseen.



Tuossa lyhyesti.

Pelkästään vihkipäivänä aikaa palaa klo 14 - 02 seuraavaan yöhön. Kuvien käsittelyyn kuluu amatööriltä helposti kymmeniä tunteja ja ajokilometrejä pikkukaupungissakin kaikki yhteensä useampi sata kilometriä.



 - Mihinkäs hintaan tuollainen setti pitäisi hoitaa? 



Mitalin toisella puolella on se, että ainakin itselle hääkuvaus on kuin "olympialaiset" joihin annetaan ihan se kaikki osaaminen kuin vaan ikinä löytyy. Mukaan lukien ennakkovalmistelu, että lähtökuopat on kaivettu oikeisiin paikkoihin.  Siinä tulee se oma osaaminen punnittua paremmin kuin missään muualla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

 

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan 

Turhia ovat hääkuvat

 

Ei ollut vaatimus, mutta ulkomaalainen vieras kusi ja jopa paskoi kerran suihkussa - suihkun lattiakaivoon.

Nasty af

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin amk:ssa liiketaloutta ja opintoihini kuuluivat myös taloushallinnon opinnot ml. kirjanpitoon liittyvät kurssit. Eräs toiminimiyrittäjänä toimiva sukulaistäti kuuli tästä ja totesi minulle, että "Hyvä tietää! SAAT nyt alkaa tekemään minun kirjanpitoni kun tilitoimistot on niin kalliita..". Täti oletti varmaan, että minulle riittää palkkioksi kahvi ja pulla. Totesin tähän vain, että vaikka opintoihini kuuluukin nämä kirjanpidon perusteiden opiskelu, niin se ei tarkoita että aikoisin tehdä kyseistä työtä. Valmistumisen jälkeen työllistyin kyllä taloushallinnon tehtäviin, mutta kirjanpito ei edelleenkään kuulu minun toimenkuvaani. 

Olipas typerä täti, joka tavalla :D Ja hienoa, että pidit puolesi <3 

Snadisti OT: mulla oli vuosia sitten tilanne, jossa henkilö väitti kivenkovaan muille minun osaavan laatia sopimuksia, koska olinhan pankissa töissä. :D Joo niin olinkin töissä pankissa, mutta siellä on kymmenittäin erityyppisiä töitä ja itse vastasin mm. lomakehallinnasta ja ohjelmainkehityksestä. Sopimukset kuuluivat aivan eri osastolle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. 

Vihaan tätä sanontaa, se on täyttä paskaa nykyaikana, jolloin ymmärretään myös psykologisten mekanismien toiminta. Lapsena alistettu saattaa aikuisenakin miellyttää muita ja kärsiä siitä, mutta ei pysty tuosta noin vaan rikkomaan aivoihinsa juurtunutta käytöskaavaa. 

Ovella odotti kerran tulostin ja lappu "Korjaa tämä!".

Vein rappuaulaan alas ja laitoin lapun "Saa ottaa".

Nuuka enoni soitteli olenko saanut toimimaan, minä vaan "minkä. Ai tulostin, ei täällä ole näkynyt. Oisko joku nyysinyt sen"

Vierailija kirjoitti:

Parhaat pikkujoulut oli ajoitettu Perjantaiksi. Ehdin kotiin viimeistään sununtaina. Olihan sitä kysyntää parhaassa iässä olevalle Miehelle. Oi niitä aaikoja.

mikä on miehen paras ikä?

Minulla on nuorempi veli, jota olen vuosien varrella auttanut vähän kaikessa. Kokeisiin opiskelussa, muutossa, tarjonnut kyytejä, lainannut autoa, tehnyt CV:n... kaikkea pientä ja vähän isompaakin. Lisäksi olen lahjoittanut hänelle ilmaiseksi huonekaluja ja kodinkoneita, joista olisin myymällä voinut saada ihan rahaa. Minulle on opetettu, että perhettä autetaan hädässä, puolin ja toisin. Juuri mitään en ole pyytänyt vastineeksi.

Olin viimeisilläni raskaana ja tuli aika pohtia, mihin saisimme koiramme hoitoon synnytyksen ajaksi. Vanhempani olivat muuten saatavilla, mutta heillä oli parin päivän matka viikko lasketun ajan jälkeen. Kysyin veljeltäni, voisiko hän olla varalla tuolle ajalle koiran hoitajaksi. Hän vastasi, ettei jaksa. Kyse ei siis ollut edes pystymisestä vaan viitsimisestä. Taustaa: veli teki tuolloin melko kevyitä osa-aikatöitä, ei opiskellut, oli lapseton sinkku, ei mitään aikaan sidottuja harrastuksia. Eli vapaa-aikaa oli paljon enemmän kuin keskivertoaikuisella.

Eihän ketään ole pakko auttaa, jos ei halua. Kuitenkin minua hävettäisi ensin nyhtää toisesta kaikki mahdollinen apu vuosien varrella ja sitten kieltäytyä, kun tämä itse kerrankin pyytäisi vastapalvelusta.

Lopulta maanittelun jälkeen veli suostui. Lapsi kuitenkin syntyi ennen laskettua aikaa, joten veljen apua ei lopulta tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Ovella odotti kerran tulostin ja lappu "Korjaa tämä!".

Vein rappuaulaan alas ja laitoin lapun "Saa ottaa".

Nuuka enoni soitteli olenko saanut toimimaan, minä vaan "minkä. Ai tulostin, ei täällä ole näkynyt. Oisko joku nyysinyt sen"

Tämä oli hyvä. Mulla ollut kerran samanlainen tilanne äitini kanssa. Oli jättänyt esineen rappusille. Siirsin näkyvämpään paikkaan ja joku nyysi sen. Ihmeteltiin sitten yhdessä, että mitenkä nykyaikana ei voi jättää tavaroita esille tai joku varastaa ;-D

Autoin vuosia useita sukulaisia ja kavereita - 10 vuoden aikana ainakin 30 muuttoa.

Kun tuli mulle muuttoavun tarve - ei apuja löytynyt. 

Nyt en auta ketään.

Yksi kaveri odotti, että aina pääsee joka paikkaan mun kyydillä melkein koska tahansa.

Piti rajata. Myös ystävyyssuhde kuivui kasaan.

Mä koen, että tässä kohtaa oli jo härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä. 

No, tarinaan: 

Samassa rapussa muutaman kerroksen erotuksella asustelee n. 55+ ikäinen mies, taustaltaan ei-kantasuomalainen. Ollaan pari kertaa moikattu ja joskus juteltu pidempäänkin, kun istutin kukkia viime tai toissa vuonna pihalle ja hän tuli siihen tupakkipenkille viereen (onneksi tuuli puhalsi savut pois päin minusta). 

Yks ilta tajusin, että olin varannut talon kellarissa olevan pyykkien kuivaushuoneen mutta säätäessäni jotain tiskejä olinkin ajatuksissani unohtanut pyykit koneeseen (reiluksi vartiksi vain). Talossa on sellainen sääntö, että jos varaa eikä vartissa vie pyykkejään kuivumaan, vuoron saa napata kuka vaan kuka ehtii. Heivasin siis pyykit hirveällä kiireellä koriin ja kipitin, huh onneks oli tila vapaana. 

Laittelen siinä onnessani pyykkejä kuivumaan naruille kun tämä edellä mainittu mies sitten saapuu kuivaushuoneeseen ja kysyy minulta, olenko parhaillaan laittamassa vai hakemassa pyykkejä. Totean että laittamassa ja mulla on vuoro varattuna, vaikka myöhästyinkin siitä vähän. (Lista ois kyllä seinällä ihan oven vieressä ja olen joskus opastanut miestä sen käyttöön, kun hän vei vuoroni eikä mielestään ole tiennyt listasta. No, olkoon, vahinkoja sattuu.) Vastaukseni kuultuaan mies sitten lähti. 

Menee muutama päivä ja tavataan hissin edessä samaan aikaan. Mies tuijottaa hissiovea tiukasti eikä moikkaa. Mä moikkasin silti niin sitten tämä mies heti alkaakin leveästi hymyillä ja selittää että olenkin siis kiva nainen. Ihmettelin ja kysyin mitä hän tarkoittaa. No kuulemma silloin kuivaushuoneessa en hymyillyt hänelle ja olin "muutenkin vähän sellainen epämääräinen, kun yleensä hymyilet ja juttelet, ja mietin jo että teinkö tai sanoinko jotakin mikä suututti sinut" (suora sitaatti).

Sanoin että nyt en ymmärrä mistä on kyse, mitä siis hänen mielestään tapahtui siellä kuivaushuoneessa muuta kuin kysymys ja vastaus ja olin silloin ihan ystävällinen, en suuttuneen oloinen, mitä nyt vähän vauhdikkaasti pyykkejä nostin naruille. Miespäei vastannut enää vaikka selkeästi kuuli kysymykseni ja jäi omassa kerroksessaan hissistä pois. 

Jos joku ymmärsi tästä mitä mies saattoi tarkoittaa, kertokaa mullekin? 

^ sun naapuri luki tarinan ja alapeukutti :D:D:D