Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat pyytäneet ja saaneet kaikki vähänkin arvokkaat "

"ilmeisesti kaikki lapset oli tyttäriä eikä vanha äiti olisi enää voinut hoitaa tilaa. Jos muut ei ole kiinnostuneita tilan jatkamisesta, ei tuo huono idea ole. Ennen vanhaan ja edelleenkin on sukupolvenvaihtaminen noiden maatilojen perimysjutuissa huomioitava, Ei toimivaa tilaa jaeta lapsien kesken, sehän loppuisi siihen, vaan annetaan sille joka halua jatkaa tliaa, ja yleensä se on vanhin poika. Kuulostaa siltä että tila oli periytynyt isällenne hänen isältään, ja hänen veli/sisko tarjosi poikaansa tilanjatkajaksi...?"

Ilmeisesti oletuksesi ovat peräisin jostain 1700-1800-luvun englantilaisista romaaneista. 

Tuolla todetaan, että "Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu." Olivat siis myyneet osuutensa tilasta ja saaneet korvaukseksi X summan rahaa. Mutta eivät ymmärtäneet, että tuo raha oli se ikioma perintöosuus, eikä mikään ylimääräinen taskuraha.

Mielestäni sopimatonta ja kyllä härskiksi edennyttä käytöstä oli naapurini käytös taannoin. Hän siis muutti samaan kerrostaloon ja pari kertaa pyöri onnettomana rapussa, jolloin ohi mennessäni kysyin voinko auttaa ja molemmilla kerroilla autoin häntä löytämään etsimänsä: talon varastotilat sekä kerhohuoneen, jotka on molemmat sijoitettu vään jännästi :) 

Sitten juttelimme pari kertaa pihalla niitä näitä, samoin kuin juttelen monien muiden naapureiden kanssa. Yhtäkkiä mies alkoi kysellä olenko sinkku ja vastasin kieltävästi. Olen parisuhteessa mutta emme asu vielä yhdessä. Naapuri hetken vielä jankkasi että olisi ollut kiva tutustua ja sitten lähdinkin jo pois koska alkoi ahdistaa tuo käytös. 

Seuraavaksi nähdessämme taas rapussa naapuri yhtäkkiä alkaa tivaamaan olenko varmasti varattu, kun ei hän ole nähnyt minua kenenkään miehen seurassa. Mulla oikeesti rävähti silmät auki järkytyksestä ja totesin jo vähän närkästyneenä että kyllä olen edelleen samassa parisuhteessa ja vaikken olisi, se ei kenellekään kuulu. Ja vaikka olisinkin sinkku, se ei anna kenellekään oikeutta kysellä jatkuvasti tai jankata asiasta. Jos olisin sinkku JA miehestä kiinnostunut, olisin kyllä varmasti ilmaissut sen. 

Mies on taustaltaan ulkomaalainen mutta asunut Suomessa parikymmentä vuotta (kertoi tämän joskus aikaisemmin kun juteltiin vielä kivasti). 

Nykyään mies välttelee minua ja hyvä niin.

Rakennutimme itsellemme omakotitalon, ja samalla koko tontti  hoidettiin ensi luokkaiseen kuntoon istutuksineen kaikkineen. Naapuri aidan takana sanoi, että ei laittaisi rahojaan tuollaisiin pihakasveihin ja koristeisiin.

Sitten tuli seuraava kevät, ja oli meilläkin ylioppilas kuten naapurillakin, niin tämä naapuri kehtasi ehdottaa että pidetään yhteiset ylioppilasjuhlat meidän pihallamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat

Sukutiloja ei muuten ole ollut olemassa Kustaa Vaasan aikojen jälkeen. Gustaf I sosialisoi kaiken maaomaisuuden ja "omistajista" tuli haltijoita. Nykyään maatilan omistaminen taas ihan samallaista kuin muunkin omaisuuden.

Muutenkin naurettavia jutut suvun tiluksista. Jos isoisä osti 20 h 60-luvulla, sillä ei snt paljon perinteitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Rakennutimme itsellemme omakotitalon, ja samalla koko tontti  hoidettiin ensi luokkaiseen kuntoon istutuksineen kaikkineen. Naapuri aidan takana sanoi, että ei laittaisi rahojaan tuollaisiin pihakasveihin ja koristeisiin.

Sitten tuli seuraava kevät, ja oli meilläkin ylioppilas kuten naapurillakin, niin tämä naapuri kehtasi ehdottaa että pidetään yhteiset ylioppilasjuhlat meidän pihallamme.

 

Mulle tuli heti ekana mieleen tokaisu: "Voi kun saatais vielä naapurit kuntoon, mistähän uusia voi ostaa?" :D :D :D 

Tästä on jo varmaan 10 vuotta mutta edelleen nousee tunteita pintaan kun muistan tapauksen:

Olimme aikuiset sisarukset käymässä äitimme luona, hän asui jo uuden miehensä kanssa. Paikalla oli sukua ja ystäviä. Äiti oli oikein kattanut pöydän hienoksi. Vaikutti jotenkin siltä, että tuleekohan joku ilmoitus, menevätkö he naimisiin miehen kanssa tai jotain sellaista.

Kilisteltiin alkujuomiakin ja sitten äiti oikein juhlallisesti ja kovaan ääneen, jotta kaikki kuulivat, kysyi minulta ihan etunimellä puhutellen: "Lainaatko minulle X tuhatta euroa?" eikä mitään selityksiä tai muuta, tuijotti vaan minua melkein käsi ojossa.

Mulla loksahti suu auki. Ihan törkeä tapa laittaa mut parrasvaloon, johon en halunnut! Tuijotin äiti hetken aikaa ja totesin että en lainaa, niin hän oli aivan pettyneen näköinen ja vetäytyikin hetken päästä päänsärkyyn vedoten pois tilaisuudesta. Omasta tai itselleen järjestämästään tilaisuudestaan siis. 

Eikä koko hommassa ollut kyse mistään juhlimisesta vaan vain rahan lainaamisesta minulta. 

Vierailija kirjoitti:

Rakennutimme itsellemme omakotitalon, ja samalla koko tontti  hoidettiin ensi luokkaiseen kuntoon istutuksineen kaikkineen. Naapuri aidan takana sanoi, että ei laittaisi rahojaan tuollaisiin pihakasveihin ja koristeisiin.

Sitten tuli seuraava kevät, ja oli meilläkin ylioppilas kuten naapurillakin, niin tämä naapuri kehtasi ehdottaa että pidetään yhteiset ylioppilasjuhlat meidän pihallamme.

Vastaavanlainen kokemus pihan laittamisesta. Naapurissa asui eräästä itäisestä naapurimaasta tulleita. Kummasti jokaista ostamaani kasvia hävisi pihasta ja naapurin kukkaoenkkiin ilmestyi samaa lajia. Kukat täytyy kuulemma varastaa että ne elää... Kiva maksella satasia taimista kun naapuri sosialisoi niitä

Yks kaveri ehdotti joskus että menisin seuraksi koko lauantaiksi tapahtumaan, joka oli kuulemma mahtava ja hieno ja hän osti jo mulle lipunkin sinne. Kuulosti jännältä ja suostuin, vaikka vähän hämäsi ettei hän kertonut enempää vaikka kysin, hehkutti vaan että hieno yllätys! 

Kyseessä olikin huijausjuttu, verkostomarkkinointia. Matkalla sinne kaveri vielä selitti että hänkin esiintyy tapahtumassa. Esiintymisensä oli se että käveli mikrofonin eteen 20 sekunnin ajaksi soperrellakseen siihen että käyttää kyseisen firman tuotteita ja on tyytyväinen. 

Kaveri on entinen pikkujulkkis, hyvin huomionkipeä tapaus. Tuotteet olivat fitline tai joku vastaava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennutimme itsellemme omakotitalon, ja samalla koko tontti  hoidettiin ensi luokkaiseen kuntoon istutuksineen kaikkineen. Naapuri aidan takana sanoi, että ei laittaisi rahojaan tuollaisiin pihakasveihin ja koristeisiin.

Sitten tuli seuraava kevät, ja oli meilläkin ylioppilas kuten naapurillakin, niin tämä naapuri kehtasi ehdottaa että pidetään yhteiset ylioppilasjuhlat meidän pihallamme.

Vastaavanlainen kokemus pihan laittamisesta. Naapurissa asui eräästä itäisestä naapurimaasta tulleita. Kummasti jokaista ostamaani kasvia hävisi pihasta ja naapurin kukkaoenkkiin ilmestyi samaa lajia. Kukat täytyy kuulemma varastaa että ne elää... Kiva maksella satasia taimista kun naapuri sosialisoi niitä

Pihalle vaan valvontakameraa ja sitten rikosilmoitus poliisille. Omaa pihaa saa myös vaikka rautalangalla koristella jos naapurit sinne liian kiihkeästi yrittää päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo varmaan 10 vuotta mutta edelleen nousee tunteita pintaan kun muistan tapauksen:

Olimme aikuiset sisarukset käymässä äitimme luona, hän asui jo uuden miehensä kanssa. Paikalla oli sukua ja ystäviä. Äiti oli oikein kattanut pöydän hienoksi. Vaikutti jotenkin siltä, että tuleekohan joku ilmoitus, menevätkö he naimisiin miehen kanssa tai jotain sellaista.

Kilisteltiin alkujuomiakin ja sitten äiti oikein juhlallisesti ja kovaan ääneen, jotta kaikki kuulivat, kysyi minulta ihan etunimellä puhutellen: "Lainaatko minulle X tuhatta euroa?" eikä mitään selityksiä tai muuta, tuijotti vaan minua melkein käsi ojossa.

Mulla loksahti suu auki. Ihan törkeä tapa laittaa mut parrasvaloon, johon en halunnut! Tuijotin äiti hetken aikaa ja totesin että en lainaa, niin hän oli aivan pettyneen näköinen ja vetäytyikin hetken päästä päänsärkyyn vedoten pois tilaisuudesta. Omasta tai itselleen järjestämästään tilaisuudesta

Siis todella järkyttävää käytöstä! Sympatiani sulle. 

Mun äiti teki joskus vastaavan tempauksen, mutta julistikin siinä että on jättänyt alkoholin pois elämästään. EIkä hän ole edes juoppo, joi vaan välillä saunakaljan tai kaksi viikossa. Huvittavinta hommassa on se että heti kuukauden päästä taas joi saunakaljaa ja selitti että se on ihan kohtuullista. Mitälie huomionkipeyttä sekin oli sitten ilmoitella erikseen ettei juo.

Mulla oli joskus sillä tavalla rasittava kaveri, että ollessamme yhdessä jossakin hän yhtäkkiä pyysi minua ostamaan hänelle jotakin, ja teki sen vieläpä esim. kassalla.

Ollaan vaikkapa kahvilassa ja olen ostamassa kahvia niin hän parkkeeraa ihan iholle kiinni ja kysyy että voitko ostaa mullekin kahvin? Niinä kertoina kun olin suostunut, hän tilasi kalliin erikoiskahvin kaikilla lisukkeilla (hinta tyyliin 10e). Itse ostin yleensä tavallisen kahvin, joka maksoi hienommissakin kahviloissa kuitenkin sen 3-4e korkeintaan.

Samaa teki vaatekaupoissa toisinaan, siellä sanoin jo kylmästi että en osta.

Entinen kaveri, syystäkin. 

Kahviloista tuli mieleen yks nuoruusmuisto, siinä oli mielestäni härskiä käytöstä. Tutustuin poikaystävän kautta uusiin kavereihin ja joukossa yhteen Minnaan. Olin tuolloin 18vee, Minna 24vee. Olin tosi ujo ja hiljainen ja Minna taas aikamoinen terhakka rävääsuu, ehkä se minua kiehtoikin että hän uskalsi olla näkyvillä ja kuuluvilla.

Joka tapauksessa kävimme kahvilla muutamia kertoja ja oli tosi kiva jutella vähän vanhemman mimmin kanssa joka tiedi jo pojistakin ja yksinasumisesta ja pojan kanssa yhteisasumisesta ja oli matkistellut jne. Tavallaan sain kivan isosiskon Minnasta.

Sitten hän alko haukkua mulle mun poikaystävää sekä yhteisen kaverimme poikaystävää. Järkytyin koska asia tuli täysin puskista. Se ei kuitenkaan ollut se härskein käytös, vaikka oli härskiä. Kaikista iljettävintä oli kun Minna aiheutti mulle valtavasti häpeää sillä että itse puui ja nauroi kovaan ääneen ja kun puhuin normaalisti niin sähisi ja hyssytti mulle: Älä huuda! ja sanoi sen todella ikävällä tavalla, ihan kuin olisin ollut joku typerä pikkulapsi. 

En enää käynyt Minnan kanssa kahvilla tuon jälkeen. En todellakaan huutanut puhuessani, puhuin normaalilla äänellä. 

Odotus tai vaatimus tämä ei ole mutta härski kysymys tuli kyllä mieleen. Minusta yksi härskeimmistä kysymyksistä on "ootko varma", kun sitä käytetään ihan törkeästi. Tässä esimerkkejä:

Kaveri pyytää viikolla viikonlopun tapahtumaan mukaan. Olen juuri reissusta tulossa, todella väsynyt. Vastaan että kiva kun kutsuit, en kuitenkaan pääse enkä jaksaisi kun takana pitkä reissu ja nyt on vielä aikaerosta toipuminen. Takaisin tulee viesti: X ja Y tulee sinne kans. ootko varma etten pääse mukaan?

Olen kaupassa ja pakkailen ostoksiani, huomaan tarvitsevani sittenkin isomman kassin yhdelle laitteelle ja huikkaan kassahenkilölle, että ostan isomman kassin kun ostamani onkin liian pieni. (Kassalla ei ollut muita, joten en myöskään ollur urpo asiakas enkä siis etuillut ketään.) Myyjä, joka katseli pakkaamisyritystäni ja näki ettei pahvilaatikko mahdu kassiin, kysyy: Ootko varma? 

Ehkäpä yhden Ärrän työntekijä oli kuitenkin törkeyden huippu, kun kertoessani että ostan arvoa matkakortille hän tuijotti minua ja kysyi: "oikeesti?" Kyseessä ei ollut kyseisen kioskin vakkarimyyjä vaan hädin tuskin täysikäisen näköinen kloppi, joka ei myöskään sitten osannut myydä arvoa matkakortille. 

Mä olin varmaan 4. tai 5. luokalla tämän tapahtuessa.

Sukulaistäti oli lähettänyt minulle jouluksi kortin ja 50 markkaa, se oli minulle todella iso raha silloin! Isä kuitenkin otti sen setelin ja totesi, että tämä on hyvä raha lahjaksi minulta mummolle (hänen äidilleen). "Ostetaan mummolle oikein lämmin peitto." 

Isä ei edes kysynyt asiaa, totesi sen itsestäänselvyytenä. Ja varmasti raha menikin siihen peittoon.

Mummo kuitenkin oli todella varakas ja heillä oli vaarin kanssa kyllä riittävästi omaisuutta. Kuolinpesästä muuten löytyi aikanaan käyttämätön peitto hyllystä ja siihen oli hiiriperhekin pesiytynyt. Mummo ja vaari asuivat siis maalla. 

Eläinrakkaana mua kuitenkin lämmittää ajatus siitä, että tavallaan kustansin hiiriperheelle lämpimät oltavat <3 

Tää nyt on ihan pientä sinänsä mut järkytti mua aikanaan. Olin siis viikonloppuna kotona ja makasin sohvalla Netflix sylissä, en ees huomannut mtien päivä vaihtui illaksi ja hämärsi jo. Kaveri laittoi viestiä et missä oot, vastasin kotona. Sit se kysyy no miksei sulla oo valoja päällä. Olin ihan et häh miksi kysyt ja miks kyttäät mua. Kaveri oli jo silloin aikamoinen kyttäilijä, saattoi siis oikeesti kävellä lähellä asuvien kotiovillekin kuuntelee postiluukusta et ovatko kotona. Meidän talossa oli laitettu rappukoodit niin se ei päässyt. 

Tästä on jo aikaa. 90-luvun laman aikana pikkupomo sanoi minulle, ettei niitä kaikkia ylitöitä tarvii laskuttaa.

Herrat X ja Y eivät laskuta kaikkea. Vain osan. Siltä istumalta kävin kertomassa herroille X ja Y, että tämä tämmöinen ei käy. Nyt aletaan muiltakin vaatia talkoita. X ja Y lupasivat parantaa tapansa ja niin tekivät

Ei ollut kiinni siitä, että yritys olisi ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Osakkeenomistajat eivät vaan saaneet tarpeeksi hyvin osinkoja ja olivat tyytymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Odotus tai vaatimus tämä ei ole mutta härski kysymys tuli kyllä mieleen. Minusta yksi härskeimmistä kysymyksistä on "ootko varma", kun sitä käytetään ihan törkeästi. Tässä esimerkkejä:

Kaveri pyytää viikolla viikonlopun tapahtumaan mukaan. Olen juuri reissusta tulossa, todella väsynyt. Vastaan että kiva kun kutsuit, en kuitenkaan pääse enkä jaksaisi kun takana pitkä reissu ja nyt on vielä aikaerosta toipuminen. Takaisin tulee viesti: X ja Y tulee sinne kans. ootko varma etten pääse mukaan?

Olen kaupassa ja pakkailen ostoksiani, huomaan tarvitsevani sittenkin isomman kassin yhdelle laitteelle ja huikkaan kassahenkilölle, että ostan isomman kassin kun ostamani onkin liian pieni. (Kassalla ei ollut muita, joten en myöskään ollur urpo asiakas enkä siis etuillut ketään.) Myyjä, joka katseli pakkaamisyritystäni ja näki ettei pahvilaatikko mahdu kassiin, kysyy: Ootko varma? 

Ehkäpä yhden Ärrän työntekijä oli kui

Hei miks tää saa alapeukutuksia? Kyllä muakin ärsyttäis turhat ja asiattomat kysymykset noissa tilanteissa, erityisesti asiakaspalvelussa. t.eri

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo aikaa. 90-luvun laman aikana pikkupomo sanoi minulle, ettei niitä kaikkia ylitöitä tarvii laskuttaa.

Herrat X ja Y eivät laskuta kaikkea. Vain osan. Siltä istumalta kävin kertomassa herroille X ja Y, että tämä tämmöinen ei käy. Nyt aletaan muiltakin vaatia talkoita. X ja Y lupasivat parantaa tapansa ja niin tekivät

Ei ollut kiinni siitä, että yritys olisi ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Osakkeenomistajat eivät vaan saaneet tarpeeksi hyvin osinkoja ja olivat tyytymättömiä.

Muistin että mun ihan ekassa oikeassa työpaikassa pomo (firman omistaja) sanoi pokkana että ylityöt lasketaan vasta ekan ylityötunnin jälkeen koska eka tunti on sitä oman työpöytänsä siivoamista eikä oikeaa ylityötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat

Tuossa on kaksi erillistä tapausta mutta lainaus on mennyt pieleen, jolloin näyttää siltä että on vastattu eri kirjoitukseen mihin piti. Eli tämä serkku isännäksi -tapaus oli eri kuin ahneet tädit perinnönjaossa.

Ja pieleenhän se meni minultakin lainaukset :(

Eli se mitä sanoin oli:

Tuossa on kaksi erillistä tapausta mutta lainaus on mennyt pieleen, jolloin näyttää siltä että on vastattu eri kirjoitukseen mihin piti. Eli tämä serkku isännäksi -tapaus oli eri kuin ahneet tädit perinnönjaossa.