Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Tykkään leipoa leipää ja sämpylöitä varsinkin talvella kun lämmitämme taloa ja leivinuuni lämpiää siinä samalla takan yhteydessä. Naapurini on sattui paikalle kun olin leipomassa ja kyseli leivistäni, annoin maistiaiset ja kerroin että voin antaa hänelle juuren jolla pääsee alkuun hapanleivän teossa ja pari helppoa reseptiä. Naapureillamme on myös takka ja leivinuuni.
No, oli virhe olettaa että hän leipoisi itse. Naapuri laittoi miehensä meille perjantaina ja kuulin hänen selittävän omalle miehelleni etteivät he ostaneet yhtään leipää kaupasta kun olin kuulemma luvannut että meiltä saa. Miehellä oli ihan lista mitä leipiä haluavat: ruisleipä, jokin vaalea ja se juuresleipä josta oli puhetta...
Se naapurilokki kuuluu sinne uuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa rakkaudesta ole kysymys vaan äidin jo "äidinmaidossa" lapseensa istuttamasta syyllisyyden tunteesta. Ei rakasta äiti eikä hänen puhelinmaratonien uuvuttama lapsensakaan. Laske puhelujen kestot, jotta voit osoittaa puolisollesi, kuinka mittavaa puhelinterrori on.
En mä ala tuhlata aikaani puheluiden kellottamiseen :)
Puoliso tietää joka tapauksessa kantani kun aiemmin olen selkeästi havaintoni ja kantani hänelle esittänyt ja perustellut havaintojani. Puolisoni silti pysyy omassa kannassaan ja istuu tuntitolkulla puhelin korvallaan kun äitinsä soittaa. En aio puolisoni päähän istuttaa väkisin ajatuksia tai havaintoja, jotka ovat minun ja jotka hän on päättänyt hylätä kuunneltuaan ne kerran. Sehän olisi manipulatiivista käytöstä enkä moiseen alennu. Kyllä puolisoni näyttää jollain tasolla näkevän äitinsä epäjohdonmukaisuuden; eri asia sitten miten hän itse valitsee siihen suhtautua ja sitä käsitellä.
Kyllä minä ymmärrän, että anoppi on taitava manipulaattori. Ne parit kerrat kun sanoin anopille ihan aiheesta ja tiukasti (vaikkakin kohteliaasti), kun hän kohdisti paskaa kielenkäyttöä ja käytöstä minuun, anoppi välittömästi uhriutui sekä puhui miehelleni paskaa minusta. Siinä kohtaa kun puolisoni alkoi puhista minulle että olin töykeä hänen äitiään kohtaan, vedin rajan siihen. Kerroin hänelle rauhallisesti (minusta näki kyllä, että olen raivona) että hän saa valita joko anopin tai minut, mutta viestinvälittäjän roolista hänen on välittömästi luovuttava tai minä lähden kävelemään.
Anoppi saa siis aivan itsenäisesti olla minuun yhteydessä kun kerran häntä jokin minussa kismittää eikä vetää puolisoani siihen välikädeksi tyhjän elämänsä draamaksi. Eipä ole anopista kuulunut, ja tästä tapauksesta on yli 6 kk.
Kaverin polttarit: varattiin n.20 hengen porukalla mökki viikonlopuksi 200km päästä. Lisäksi jaettiin erilaiset vastuut (kuluineen) esim kuka tuo mitäkin ruokaa, juomaa jne.
Tulikin korona ja kokoontumisrajoitukset. Parin päivän arpomisen jälkeen sovittiin lopuksi että morsian lähtee viiden ystävän kanssa mökille. Mökki oli jo maksettu ja rahoja ei saanut takaisin, joten se oli kaikille ok. Yllätyksenä tulikin sitten kun toinen morsiamen kaasoista alkoi ryhmächatissa vaatia että meidän kotiin jääjien tulisi tästä huolimatta osallistua bensa, juoma ja ruokakuluihin aiemmin sovitusti. Kun muut huomauttivat että aiempi budjetti oli räätälöity 20 hengelle, eikä mielestämme ollut kohtuullista maksaa tuosta summasta enää, kun olimme jo mökkimaksuunkin osallistuneet niin kaaso repesi täysin liitoksistaan ja haukkui kaikki kotiin jäävät saitureiksi ja ilonpilaajiksi. Hän kielsi meitä tulemasta häihinkään kun ei kerran osallistuminen kiinnostanut.
Koko polttarit järjestettiin morsiamelle yllätyksenä, joten hän oli autuaan tietämätön koko episodista ja ihmetteli vähän myöhemmin miksi pari näistä ystävistä ei häihin tullutkaan. Kun juttu tuli myöhemmin puheeksi niin ei kyllä oikein arvostanut tätä kaason toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa rakkaudesta ole kysymys vaan äidin jo "äidinmaidossa" lapseensa istuttamasta syyllisyyden tunteesta. Ei rakasta äiti eikä hänen puhelinmaratonien uuvuttama lapsensakaan. Laske puhelujen kestot, jotta voit osoittaa puolisollesi, kuinka mittavaa puhelinterrori on.
En mä ala tuhlata aikaani puheluiden kellottamiseen :)
Puoliso tietää joka tapauksessa kantani kun aiemmin olen selkeästi havaintoni ja kantani hänelle esittänyt ja perustellut havaintojani. Puolisoni silti pysyy omassa kannassaan ja istuu tuntitolkulla puhelin korvallaan kun äitinsä soittaa. En aio puolisoni päähän istuttaa väkisin ajatuksia tai havaintoja, jotka ovat minun ja jotka hän on päättänyt hylätä kuunneltuaan ne kerran. Sehän olisi manipulatiivista käytöstä enkä moiseen alennu. Kyllä puolisoni näyttää jollain tasolla näkevän äitinsä epäjohdonmukaisuuden; eri asia sitten miten h
Ymmärrän, että et halua tuossa tilanteessa enää puuttua asiaan. Miehesi on tuossa kohtaa se, jonka pitäisi vetää rajat äidilleen. Äitinsä saattaa tuon soittelunsa avulla hallita tarkoituksellisesti perheenne arkea, vaikuttaa siis siltä että hän sabotoi yhteistä aikaanne- ja onhan se helppo haukkua miniää sitten muillekin.
Itse alkaisin systemaattisesti tehdä niin, että lähden johonkin muualle- vaikka lasten kanssa uimaan/ kylään/ mäkkärille/ pyöräilemään/ hiihtämään. Kun mies jossain vaiheessa tajuaisi jäävänsä joka kerta jostain paitsi, hän saattaisi alkaa rajoittaa näiden puheluiden pituutta.
Perustelut; miehen on ns helppo äitinsä puhelun avulla ulkoistaa esim kotityöt sinulle. Niin kauan kuin puuhastelet siinä vieressä, hän ehkä alitajuisesti katsoo hommien hoituvan eikä siitä puhelusta ole hänen näkökulmastaan mitään haittaa. Älä siis tarkoituksella tee mitään extraa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Kaverin polttarit: varattiin n.20 hengen porukalla mökki viikonlopuksi 200km päästä. Lisäksi jaettiin erilaiset vastuut (kuluineen) esim kuka tuo mitäkin ruokaa, juomaa jne.
Tulikin korona ja kokoontumisrajoitukset. Parin päivän arpomisen jälkeen sovittiin lopuksi että morsian lähtee viiden ystävän kanssa mökille. Mökki oli jo maksettu ja rahoja ei saanut takaisin, joten se oli kaikille ok. Yllätyksenä tulikin sitten kun toinen morsiamen kaasoista alkoi ryhmächatissa vaatia että meidän kotiin jääjien tulisi tästä huolimatta osallistua bensa, juoma ja ruokakuluihin aiemmin sovitusti. Kun muut huomauttivat että aiempi budjetti oli räätälöity 20 hengelle, eikä mielestämme ollut kohtuullista maksaa tuosta summasta enää, kun olimme jo mökkimaksuunkin osallistuneet niin kaaso repesi täysin liitoksistaan ja haukkui kaikki kotiin jäävät saitureiksi ja ilonpilaajiksi. Hän kielsi meitä tulemasta häihinkään kun ei kerran osallistuminen kiinn
No miksi ette vaan voineet maksaa, joku 1/20 osa ruokabudjetista ei päätä huimaa :D olisitte vi8neet sen verran tulevaa morsmaikkua ajatella. Hän varmaan itse pisti häihin aika paljon enemmän rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin polttarit: varattiin n.20 hengen porukalla mökki viikonlopuksi 200km päästä. Lisäksi jaettiin erilaiset vastuut (kuluineen) esim kuka tuo mitäkin ruokaa, juomaa jne.
Tulikin korona ja kokoontumisrajoitukset. Parin päivän arpomisen jälkeen sovittiin lopuksi että morsian lähtee viiden ystävän kanssa mökille. Mökki oli jo maksettu ja rahoja ei saanut takaisin, joten se oli kaikille ok. Yllätyksenä tulikin sitten kun toinen morsiamen kaasoista alkoi ryhmächatissa vaatia että meidän kotiin jääjien tulisi tästä huolimatta osallistua bensa, juoma ja ruokakuluihin aiemmin sovitusti. Kun muut huomauttivat että aiempi budjetti oli räätälöity 20 hengelle, eikä mielestämme ollut kohtuullista maksaa tuosta summasta enää, kun olimme jo mökkimaksuunkin osallistuneet niin kaaso repesi täysin liitoksistaan ja haukkui kaikki kotiin jäävät saitureiksi ja ilonpilaajiksi. Hän kielsi meitä tulemasta häihinkään kun ei kerran osallistuminen kiinn
Minunkin kohdalle osunut pari tällaista hirviökaasoa polttarijärjestäjäksi, itse olin pelkkä osallistuja.
Tapaus 1-2, sama kahteen kertaan: polttarikutsu ja minulle kerrottiin, että häät on tosi pienet joten meitä ei kutsuta sinne. Kummallakin kerralla menin polttareihin siinä uskossa että on muitakin ns kanssani samassa tilanteessa, eli osallistuu vain niihin. Toisin kävi- olin kummallakin kerralla ainoa jota ei kutsuttu häihin, polttarikulujen osamaksajaksi siis kelpasin. Oli aika ulkopuolinen olo kun tajusin että kaikki muut porukasta ovat osallistumassa myös häihin.
Tapaus 3: Mies on pitkäaikainen ystävämme. Morsiameen emme olleet ehtineet tutustua kovin hyvin vielä, koska asuivat tuolloin muualla. Morsiamen pitkäaikainen ystävä järjesti polttarit- käytännössä hän saneli mitä tehdään ja mitä syödään milloinkin. Palaverit olivat sitä että hän kertoi summat, mitä on varannut ja mistä- teidän muiden tulee maksaa sen ja sen verran. Oli varannut myös saunatilat- ainoa vaan ettei kertonut meille muille sen saunan olevan kylmänä koska hän ja morsian eivät halunneet saunoa. Me muut siis raahasimme turhaan koko päivän saunakamppeita mukanamme. Häissä jatkui tämä kaason pomottaminen ja muiden käskyttäminen. Kaaso ei ollut tuolloin töissä mutta oli käskyttänyt perheellistä bestmania vaikka mihin sirkustemppuihin ja maksamaan hänen tilaamiaan asioita. (Joista ei siis edes kysytty muilta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa rakkaudesta ole kysymys vaan äidin jo "äidinmaidossa" lapseensa istuttamasta syyllisyyden tunteesta. Ei rakasta äiti eikä hänen puhelinmaratonien uuvuttama lapsensakaan. Laske puhelujen kestot, jotta voit osoittaa puolisollesi, kuinka mittavaa puhelinterrori on.
En mä ala tuhlata aikaani puheluiden kellottamiseen :)
Puoliso tietää joka tapauksessa kantani kun aiemmin olen selkeästi havaintoni ja kantani hänelle esittänyt ja perustellut havaintojani. Puolisoni silti pysyy omassa kannassaan ja istuu tuntitolkulla puhelin korvallaan kun äitinsä soittaa. En aio puolisoni päähän istuttaa väkisin ajatuksia tai havaintoja, jotka ovat minun ja jotka hän on päättänyt hylätä kuunneltuaan ne kerran. Sehän olisi manipulatiivista käytöstä enkä moiseen alennu. Kyllä puolisoni näyttää jollain tasolla näkevän äitinsä epäjohdonmukaisuuden; eri asia sitten miten h
Kyllä mä kerran huvikseni laskisin ja tiedottaisin puolisolle lempeästi ohimennen, että "tällä viikolla äitipuheluihin meni 14 tuntia" (jos puhuu 2 h/ilta). En suostuisi mokomaa seuraamaan sivusta. Kokemusta on puolison ja yhden sukulaisensa puhelinsessioista. Aloin äänestää jaloillani ja todella häivyin. Puoliso on nyt selkeästi rajoittanut näiden "keskustelujen" kestoa ainakin silloin, kun minä olen kotona. Ilmeisesti alkoi nolottaa, kun ehdin tehdä 10-15 kilometrin pyörälenkin tai autoilla kauppaan ja kirjastoon ja hän oli yhä saman puhelun kiikissä, kun palasin.
Jouduin joku päivä sitten vastaamaan ko. puhelijan soittoon kun puolisoni ei ollut paikalla. Tyypillä oli asiaa 2-3 minuutiksi (referoin puhelun asiasisällön puolisolle max. neljällä lauseella). Mutta kun se asia toistettiin rönsyineen 5-6 kertaa ja tämä oli lyhyt puhelu. Ihmettelen mihin mittoihin nuo jutut paisuu, kunhan henkilö kunnolla ikääntyy ja muisti alkaa oikeastikin pätkiä. - Itse en mielelläni keskustele tuon ihmisen kanssa, koska olen omin korvin todennut, että sanomiseni muistetaan ja toistetaan miten sattuu sekä eteenpäin että minulle takaisin. Puhetyyliinsä kuuluu, että kertaa "viestiään" loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavamme järjesti ylenpalttiset rapujuhlat. Hän vaati "ähiystäviensä" maksavan kuluista rikkaiden "arvovieraidensa" osuuden, oman "kolehdin" lisäksi. Tämä miljonäärihovi ei siis maksanut kesteistä penninkiäkään.
Saimme kutsun lankoni häihin. Juhlapaikalla selvisi, että emme saisi osallistua juominkeihin, koska meidän piti kuskata hääpari hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni soitteli äidillemme puheripuli kohtauksessa. Lopulta suuttui kun äiti ei jatkuvasti jaksanut toista tuntia kuunnella samoja juttuja moneen kertaan toista. Sen jälkeen alkoi soittamaan minulle. Se loppui lyhyeen kun sanoin, että kerroit jo nuo samat viime puhelussa moneen kertaan. Sen jälkeen soitti vaimolleni. Vaimo laittoi puhelimen pöydälle kaiutin päällä ja jatkoi kotihommia. Ei tämäkään kauan jatkunut, kun ei saanut tarpeeksi myötätuntoa. En tiedä kuka sitten oli vuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän veljen lapset oli meillä tämän tästä. Varsinkin kun lasten äidinäiti (joka oi jatkuvasti ja kokoajan hyväksikäytetty lastenhoitaja) kuoli (mistä se johtuukaan että ns. parhaat kuolee ensin? No hyväksikäyttöön ja kiellettyyn uupumukseensa luultavasti.)
Noita lapsia tuikahteli meillä silloin, tällöin ja usein. Mikäs siinä, tykkäsin lapsista, omat oli samanikäisiä jne. Vaan olihan se omakin työ raskasta, välillä kaipasi vapaata viikonloppua - ihan vaikka että saisi omat huushollityöt tehtyä.
Tämä tuosta. Kerta sitten taas jälleen miehen veljen lapsi tarvitsi sijoituspaikkaa. Pikkuinen soitti itse - mites siinä sitten kiellät? Enkä kieltänyt, taashan hän tuli. Tuolla kertaa vaan oli oikeasti kiireinen viikonloppu, ei ollut leikityksiä eikä vahtimisia, aika arkista juttua, kun sekä minä että mies oltiin omissa töissämme kiinni. Viikonlopun jälkeen laitoin
Hyvä äidinkielen kirjallinen hallinta (tarkoittaa myös tiiviyttä; aika on rahaa) on kultaakin kalliimpaa, jos todella aiot saada kohteen lukemaan tarinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin veljen muutossa. Hänellä on kolme aikuista tytärtä samassa kaupungissa, mutta eivät suostuneet tulemaan muuttoon, koska "se on rasittavaa". Niin minä 55 v äijä raadoin suurmuutossa koko helevetin pitkän päivän ruokapalkalla, kun tyttäret lekottelivat. Testamentissani heille 0 euroa, niin vidusti sapetti. Ja sapettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän veljen lapset oli meillä tämän tästä. Varsinkin kun lasten äidinäiti (joka oi jatkuvasti ja kokoajan hyväksikäytetty lastenhoitaja) kuoli (mistä se johtuukaan että ns. parhaat kuolee ensin? No hyväksikäyttöön ja kiellettyyn uupumukseensa luultavasti.)
Noita lapsia tuikahteli meillä silloin, tällöin ja usein. Mikäs siinä, tykkäsin lapsista, omat oli samanikäisiä jne. Vaan olihan se omakin työ raskasta, välillä kaipasi vapaata viikonloppua - ihan vaikka että saisi omat huushollityöt tehtyä.
Tämä tuosta. Kerta sitten taas jälleen miehen veljen lapsi tarvitsi sijoituspaikkaa. Pikkuinen soitti itse - mites siinä sitten kiellät? Enkä kieltänyt, taashan hän tuli. Tuolla kertaa vaan oli oikeasti kiireinen viikonloppu, ei ollut leikityksiä eikä vahtimisia, aika arkista juttua, kun sekä minä että mies oltiin omissa t
"Hyvä äidinkielen kirjallinen hallinta (tarkoittaa myös tiiviyttä; aika on rahaa) on kultaakin kalliimpaa, jos todella aiot saada kohteen lukemaan tarinasi."
Muistatkos, miltä sivulta tuo tarina on? Alkoi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan erilainen tarina kuin muut, mutta kerron kuitenkin:
Olin aloittanut AMK:n ja tokalla viikolla opiskelijat jaettiin 3-4 hengen ryhmiin, joissa tehtäisiin isoa ryhmätyötä koko syyslukukausi. Omaan ryhmääni osui yksi poika ja yksi tyttö. Tämä tyttö ilmoitti heti alkuun olevansa perfektionisti. Eipä siinä mitään, ryhmätyön teko alkoi hyvällä vauhdilla. Jaettiin hommat keskenämme ja kokoonnuttiin yhteen ainakin pari kertaa viikossa. Aika pian huomasin, että tälle tytölle ei kelvannut kenenkään muun mielipide tai näkemys, vaan hän halusi päättää kaikesta. Hän myös vaati meidän kahden muun jäsenen tekstit/luomukset aina itselleen tarkastettaviksi ja muokkasi niitä rajulla kädellä mieleisikseen.
Tuli ryhmätyön väliesittelyn aika ja kokoonnuimme tekemään powerpoint-esitystä ennen tätä. Vaikka perfektionistitytön kanssa oli aika vaikea työskennellä, koska hän halusi päättää kaiken, saimme kuitenkin esityksen kasaan. Y
Tuttu juttu: opiskelin aineenopettajan vuoden mittaisessa auskultoinnissa, ja ryhmässämme oli nainen, joka asetti mielettömiä tavoitteita ryhmämme lopputyön osalle. Todellinen hikipinko! Halusi miellyttää ja repiä miellyttämiset meidän selkänahastamme. Vuosi oli muutenkin todella työteliäs, en ainakaan minä halunnut mitään lisärasitusta. Mielipiteeni kaikuivat kuuroille korville. Aika sitten loppui keväällä; hänen mielettömiä suunnitelmiaan ei tietenkään pystytty toteuttamaan vaan päädyttiin johonkin TODELLA kevyeen versioon, niin kuin järkevää olisi alunperin ollutkin. Naiset nipottavia perfektionisteja vailla realistisuuden häivääkään? En nyt suoranaisesti alkanut vihata naisia, mutta ...
Vierailija kirjoitti:
Olin veljen muutossa. Hänellä on kolme aikuista tytärtä samassa kaupungissa, mutta eivät suostuneet tulemaan muuttoon, koska "se on rasittavaa". Niin minä 55 v äijä raadoin suurmuutossa koko helevetin pitkän päivän ruokapalkalla, kun tyttäret lekottelivat. Testamentissani heille 0 euroa, niin vidusti sapetti. Ja sapettaa.
Muutto on kamalaa. En ikinä läheisiäni sellaiseen vaatisi. Miksi ap itse suostui?
Tämä on kyllä pitkästä aikaa niin hauska ketju! Lisään myös omani:
Entinen miesystäväni, jouduttuaan poistumaan omasta asunnostaan muutti paikkakunnalleni omistamaani asuntoon. Tottakai, kun yhdessä kerran ollaan, ja minulla kuitenkin asunto. Hän ei siis ollut mikään vasta kotoaan muuttanut, vaan enemmän lähempänä keski-ikää oleva, usean lapsen isä. Kun kyselin, kuinka hän ajatteli osallistua kuukausittaisiin asumismenoihin, vastasi hän hämmästellen, että eihän hänen tarvitse maksaa siitä minulle mitään vuokraa. Selitys oli se, että kun minä joka tapauksessa asunnostani maksan, olipahan hän siinä tai ei. Ehdotin tähän, jotta mehän voitais muuttaa sitten yhdessä tuohon naapuriin, kun maksaahan se hänkin sen jokatapauksessa.
No tästä elämänkoululaisesta pääsin kyllä eroon helposti myöhemmin, kun selvisi että hänellä olikin jo uusi elättäjä katsottuna jonkun tovin. Tervemenoa, laitoin laskun vuokrista perään.
Aika härskiä ja räävitöntä, kun joku yksilö täällä lähes koko ketjun läpi on vaatinut toisilta hyvää äidinkielen tajua, asiassa pysymistä ja varsinkin ruman kielenkäytön, halveksunnan ja alentuvan käytöksen maustamana meitä poloisia hyväksikäytettyjä muuttamaan onnettomia, kurjia itsejämme kynnysmatoista terveempään suuntaan. No joo, voivathan äidinkielen opena toimiminen, aspergiset asiassa pysymisen vaatimukset ja muu besserwisseröinti olla useammankin ärsyyntyvän yksilön tuotoksia, mutta käsialasta päätellen ainakin se rumaa kieltä käyttävä, muiden kirjoituksia lattaava kommentoija, lienee yksi ja sama yksilö.
No alter egoaan, sitä ehkä vähemmän tunnettuaan, saa toki käyttää tällaisiinkin asioihin, jos se omaa itsetuntoa jotenkin korjaa. Näin vanhempana henkilönä kuvittelisin tyypin olevan häiriintyneen nuoren ihmisen, mutta elämänkokemuksen perusteella tiedän, että huono käytös ei katso ikää, ei sukupuolta eikä sitä, missä sosiaalisessa viitekehyksessä tällainen henkilö pääosin toimii.
Hyvä ketju, tarpeellinen asia taustalla monen miettiä läheiskäyttäytymistään. Suuntaan tai toiseen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, rehottavilla rikkaruohoillakin lienee merkityksensä. Asioita voi yrittää ymmärtää, mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä elinpiiriinsä sisällyttää.
Noin 25-vuotiaana, juuri valmistuttuani, aloin seurustella naisen kanssa, jolla oli opinnot loppusuoralla. Meillä tuntui synkkaavan hyvin ja hän vähitellen muutti asumaan vuokrakaksiooni. Kävin päivät töissä ja hän enimmäkseen suoritteli loppuja opintojaan ja teki gradua. Vähä vähältä hän otti hoitaakseen pyykit, siivoukset, ruoanlaiton ja muut kotityöt. Minulle tämä ei sopinut, sillä en pitänyt passauksesta enkä pitänyt myöskään siitä miten hän järjesteli asuntoani uusiksi. Tästä syntyi riitaa. Hän arvosteli kokkauksiani huonoiksi, vaikka useimmat ovat pitäneet minua hyvänä kokkina. Kun oli tulevaisuudensuunnitelmista puhe, hän kertoi että suoritettuaan opintonsa loppuun hän jäisi kotirouvaksi. Hänellä oli perhetaustaa maassa jossa se on täysin normaalia. Kakistelin että en kyllä ala meitä molempia elättämään ja valmistuttuaan hänen pitää mennä töihin ja osallistua yhteisiin kuluihin. Hän loukkaantui tästä ja pian erosimme.
Nykyäänhän jotkut naiset jäävät vapaaehtoisesti loisimaan miestensä rahoilla. En ymmärrä, ovatko ne miehet ihan tossuja?
Vierailija kirjoitti:
Kaverin polttarit: varattiin n.20 hengen porukalla mökki viikonlopuksi 200km päästä. Lisäksi jaettiin erilaiset vastuut (kuluineen) esim kuka tuo mitäkin ruokaa, juomaa jne.
Tulikin korona ja kokoontumisrajoitukset. Parin päivän arpomisen jälkeen sovittiin lopuksi että morsian lähtee viiden ystävän kanssa mökille. Mökki oli jo maksettu ja rahoja ei saanut takaisin, joten se oli kaikille ok. Yllätyksenä tulikin sitten kun toinen morsiamen kaasoista alkoi ryhmächatissa vaatia että meidän kotiin jääjien tulisi tästä huolimatta osallistua bensa, juoma ja ruokakuluihin aiemmin sovitusti. Kun muut huomauttivat että aiempi budjetti oli räätälöity 20 hengelle, eikä mielestämme ollut kohtuullista maksaa tuosta summasta enää, kun olimme jo mökkimaksuunkin osallistuneet niin kaaso repesi täysin liitoksistaan ja haukkui kaikki kotiin jäävät saitureiksi ja ilonpilaajiksi. Hän kielsi meitä tulemasta häihinkään kun ei kerran osallistuminen kiinn
Miten kaaso voi estää kutsuttuja tulemasta häihin?
Oliko morsian höpsähtänyt vai mikä kyseessä?
Alue: Aihe vapaa
"Oon monesti seurannut vierestä kun sille on sanottu vaikka viidesti että nyt pitää lopettaa niin jatkaa vaan papatustaan. Olen sanonut puolisolle tosi pehmeästi ja asiallisesti, miten hän voisi laittaa äidilleen rajoja tuossa ajantuhlaamisessa, mutta hän hermostuu kun tietää että mä en muutenkaan oikein pidä äidistään. Mä en tuohon enempää puutu ettei meille tule puolison kanssa riitaa kun hän niin äitiään rakastaa vaikka ei itsekään jaksa noita puheluja."
Ei tuossa rakkaudesta ole kysymys vaan äidin jo "äidinmaidossa" lapseensa istuttamasta syyllisyyden tunteesta. Ei rakasta äiti eikä hänen puhelinmaratonien uuvuttama lapsensakaan. Laske puhelujen kestot, jotta voit osoittaa puolisollesi, kuinka mittavaa puhelinterrori on.