Oletteko valehtelijoita?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Valehtelisin, jos väittäisin puhuvani totta tässä.
Kuulut selvästi patologisten valehtelijoiden arkkityyppiin. He puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Jos joskus puhuvat asiaa, niin se harvoin pitää paikkansa.
Olen mä joskus. Esim. töissä saatan joskus selitellä tekemisiäni parhain päin, etten vaikuttaisi laiskalta. Ei myöskään välttämättä huvita esim. äidille joka utelee elämästäni kertoa kaikkea, joten sanon jotain ympäripyöreää minkä äidin tiedän hyväksyvän. Eli valehtelen lähinnä asioissa, joissa se helpottaa elämääni, eikä koidu haittaa muille.
Ihmisillä on ikävä taipumus kysyä asioita, joihin eivät kestä kuulla rehellistä vastausta.
"Kulta, olenko minä mielestäsi lihonut?"
Eri asia vain valehdella tai tehdä törkeitö rikoksia siinä niiden valheiden avulla.
Sellaiseen en ole syyllistynyt
Minä en valehtele melkein koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on ikävä taipumus kysyä asioita, joihin eivät kestä kuulla rehellistä vastausta.
"Kulta, olenko minä mielestäsi lihonut?"
Kuka tällaista kyselee, paitsi kotirouvat 50 - luvun amerikkalaisissa perheleffoissa? Sinäkö?
Kyllä valehtelen. Varsinkin tällä palstalla. Voin valehdella nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelisin, jos väittäisin puhuvani totta tässä.
Kuulut selvästi patologisten valehtelijoiden arkkityyppiin. He puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Jos joskus puhuvat asiaa, niin se harvoin pitää paikkansa.
Toisaalta tuo arkkityyppi ei aina pidä paikkaansa. Mä olen ihan terapeutin patologiseksi valehtelijaksi aikanaan toteama, ja valehteluni aiheuttamat ongelmat oli iso syy miksi menin terapiaan. Mä en ole koskaan ollut paljon puhuvaa tyyppiä, vaan hiljainen introvertti.
Se on myös tylsää, kkun tuota patologista valehtelua pidetään usein jonkinlaisena "paha ihminen" leimana. Joo, se käytös eli valehtelu on väärin, mutta sillä voi olla ihan muut syyt kuin henkilön yleinen pahuus, ja lisäksi siitä voi parantua. Itselläni syy oli valtavan huono itsetunto ja kroonistunut häpeä, ja sen takia todellisen, huonoksi ja häpeälliseksi koetun, itseni piilottamisen valheverhon taakse tarve. Pari vuotta terapiaa siihen tarvittiin, että pystyin tulemaan ihmisten eteen aitona itseäni ilman suojavalheitani.
En valehtele mutta en myöskään teeskentele että se olisi minulle lupalappu käyttäytyä törkeästi.
Jännästi elämä ei ole yhtään niin vaikeaa näin verrattaen niihin ihmisiin jotka valehtelevat ja keksivät sille oikeutuksia.
Pahin mitä on seurannut on se että muutaman myrkyllisen ihmisen on joutunut heivaamaan pois elämästä mutta sekin oli lopulta positiivinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelisin, jos väittäisin puhuvani totta tässä.
Kuulut selvästi patologisten valehtelijoiden arkkityyppiin. He puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Jos joskus puhuvat asiaa, niin se harvoin pitää paikkansa.
Toisaalta tuo arkkityyppi ei aina pidä paikkaansa. Mä olen ihan terapeutin patologiseksi valehtelijaksi aikanaan toteama, ja valehteluni aiheuttamat ongelmat oli iso syy miksi menin terapiaan. Mä en ole koskaan ollut paljon puhuvaa tyyppiä, vaan hiljainen introvertti.
Se on myös tylsää, kkun tuota patologista valehtelua pidetään usein jonkinlaisena "paha ihminen" leimana. Joo, se käytös eli valehtelu on väärin, mutta sillä voi olla ihan muut syyt kuin henkilön yleinen pahuus, ja lisäksi siitä voi parantua. Itselläni syy oli valtavan huono itsetunto ja kroonistunut häpeä, ja sen takia todellisen, huonoksi ja häpeälliseksi koetun, itseni piilottamisen valheverhon taakse tarve. Pari vuotta terapiaa siihen tarvittiin, että pystyin tulemaan ihmisten eteen aitona itseäni ilman suojavalheitani.
Vähän epäilen kertomustasi, pakko myöntää. En ole koskaan tavannut henkilöä, joka olisi pystynyt lopettamaan pakonomaisen valehtelun. Jos todella olet onnistunut siinä ja pystyt nykyään katsomaan itseäsi rehellisesti, niin onnittelut.
Kaikki valehtelevat. Tutkittu juttuhan tuo on.
en koskaan muulloin paitsi lehtimyyjille ym. sanon aina että on mentävä hammaslääkäriin tms. ei ole aikaa nyt puhua. Muutoin ei ole syytä valehdella ja muistella mitä kulloinkin on kellekin valhetta sanonut
Valehtelin uusille tapaamilleni ihmisille 25 vuoden ajan, johon oli loppujen lopuksi ainakin osittain yhteiskunnalliset syyt. Niin paljon koulutustaso/työpaikan tehtävät määrittelee ihmistä ja koin tulevani toimeen paremmin eri asemassa olevien kanssa ja heidän seuraan pääsi vain valehtelemalla mitä arjessa tekee.
Monen ihmisen sydämen olen särkenyt ja sitä ei enää muuksi saa. Lopulta ryhdyin eräänlaiseksi osa-aikaerakoksi ja en ole kohta vuosikymmeneen valehdellut kenellekään, joka tosi vapauttavaa, sekä itselle, että muille.
Töissä valehtelen lähes viikottain jotain ihan sujuvasti, lähinnä siis esitän että viihdyn ja olen kiinnostunut siitä mitä teen, puhun työntekijöille ja alaisilleni esihenkilöille myönteiseen ja kannustavaan sävyyn miten tärkeää työtä he tekee, miten hyvä työnantaja firmamme on ja miten ammattitaitoisia he ovat vaikken oikeasti ole sitä mieltä (ainakaan kaikissa tilanteissa), eikä mua oikeesti kiinnosta vähääkään...tai ehkä vähän mut ei riittävästi.
Kehityskeskustelussa valehtelin silmät päästäni kaikenlaista että typerä pomoni oli tyytyväinen ja luulee houkka että pidän häntä hyvänä pomona ja nyt pärjään erittäin hyvin hänen kanssaan ja hän päästää minut tosi vähällä kun hän luulee että arvostan häntä.
Asiat joista en halua puhua, jätän kertomatta tai annan hiukan toisenlaisen kuvan kuin asia onkaan jos se on minulle eduksi.
En valehtele, se on ainakin minulle täysin turhaa, enkä kyllä arvosta myöskään valehtelijoita, se kun useimmiten huomaa melko helposti, siksi en myöskään halua olla valehtelijoiden kanssa missään tekemisissä, he ovat täysin turhia tyyppejä minun maailmassani.
Joo, vaikka kuinka usein millon missäkin, mutta ehkä kuitenkin enimmäkseen hiukan sievistelen totuutta tai muunnan totuutta saavuttaakseni haluamani päämäärän.
2 viimeisintä työpaikkahaastattelua oli kyllä melkosta teatteria, ja tuli lipsauteltua jotain mikä ei joko kokonaan sellaisenaan tai ollenkaan pidä paikkaansa. Sain molemmat työt ja hyvin niissä pärjäsin (pärjään yhä). Viimeisimmässä haadtsttelussa editin niin kiinnostunutta firmasta ja julkisesta sektorista että meinasi vatsan sisältö kääntyä ympäri itsellänikin, mutta se upposi ihan täydestä molempiin haastattelijoihin.
Iäkkäille höpertyneille vanhemmille lipsauttelen valkoisia valheita koska en halua että he juoruavat asioitani ympäriinsä tai en halua huolestuttaa heitä.
Valehtelisin, jos väittäisin puhuvani totta tässä.