Kuvittele itseäsi 17-vuotiaana: kuinka kaukana olet silloisesta unelmastasi
Asteikolla -100 - +100
Kommentit (16)
-50
miinusta: Avioliiitto on pääosin perseestä, en osannut kasvattaa lapsia kovin hyvin, ei tullut mielenkiintoista työuraa. Tässä iässä ei enää pääse diskoamaan itseään läkähdyksiin.
Plussaa: unelma-asunto, uskallan ja osaan mitä haluan, en tarvi ketään.
N50
-7000, oli hieman epärealistiset unelmat 17-vuotiaana. Kyllä elämä sitten opetti, että olen tyhmä kuin saapas.
Ei minulla ole tainnut koskaan erikoisempia unelmia olla. 17veenä taisin istua tietokoneella aivan kuten nytkin nelivitosena.
Melkein kaikki toiveeni toteutuivat perheestä, kodista ja työelämästä. Lisäksi miinuksena on ollut sairauksia ja vaikeuksia ihmissuhteissa, mutta sairaudet ovat nyt hyvässä tasapainossa ja olen oppinut ihmissuhteista.
Olin todella pinnallinen ja kaunis ja päässä ei juuri muuta pyörinyt kuin ihailijat ja minäminä. :( En todellakaan tullut silloin miettineeksi, millaista elämäni olisi viiskymppisenä. Mutta ehkä en olisi ihan tällaista kuvitellut.
Eli 17-vuotiaana silloista unelmieni elämää. Olin lukiolainen, jolla oli ihana poikaystävä, paljon kavereita, mukavia ja tavoitteellisia harrastuksia sekä turvallinen ja rakastava perhe. Harrastusten takia pääsin näkemään maailmaa useamman kerran vuodessa.
Unelmat meni miten meni, mutta on mennyt ja nyt edelleenkin menee kovaa.
Olin ahdistunut, masentunut ja sekaisin. Oli paha olla. Elämä oli vaikeaa monin tavoin. Onneksi tuo aika on takana.
Silloinen unelmani oli tulla ammattimuusikoksi. Se unelma karisi hyvin nopeasti, kun muutin pieneltä kylältä Helsinkiin lukioon. Tuli muita kiinnostuksenkohteita ja unelmia. Yksi unelma toteutui. Se ihana Oskari huomasi minut ja olemme nykyisin naimisissa <3
N43
Tuolloin ei ollut unelmia. Elän nyt 47 - vuotiaana todella mukavaa elämää.