Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olin sihteerinä myyntialan yrityksessä ja myyntimiehiä oli siellä kolme: johtaja, päällikkö ja myyjä. Johtaja ja päällikkö olivat tosi fiksuja miehiä mutta myyjä oli todella itseään täynnä oleva nuorehko mies, joka käyttäytyi hyvin koppavasti ja esitti tärkeämpää kuin oli oikeasti.

Mun työtehtäviin kuului reskontra ja talous mutta toisinaan myös myyntipapereissa avustaminen. Yhtenä päivänä olin sopinut oman pomoni kanssa, että lähden töistä tunnin tavallista aikaisemmin oman menoni takia. Olin samana päivänä sanonut em. myyjämiehelle, että hän voisi lakata ravaamasta mun työpisteen läpi tulostimelle vaan kävellä työpisteeni ympäri, kuten kaikki muut teki. (Avokonttori, hälyä ja sit yks tyyppi vielä oikein puski itsensä kaapin ja mun tuolin välistä ihan kuin se 10 askelta extraa olisi hänelle kuolemaksi. 

Mun mielestä mun pyyntö oli ihan perusteltu ja syystäkin esitetty, mutta ilmeisesti meni myyjälle tunteisiin, koska juuri kun olin lähdössä, hän toi mulle tarjouslaskelman tarkistettavaksi. Kysyin onko se kiireellinen ja kuulemma oli. Vilkaisin sen läpi tavallista nopeammin, näytti olevan kunnossa. Sanoin että katson sen kunnolla huomenna, tänään lähden aikaisemmin, niin tämä koppava myyjämies sitten vaatiikin, että tarkistan laskelman heti koska sillä on kiire (tarkistaisi itse, se ei ole minun päätyöni vaan hänen). No, katsoin uudestaan ja heivasin paperit hänen pöydälleen. Pääsin lähtemään vain vartin myöhässä aikataulustani, vitutti silti. 

Aamulla huomasin, että paperit on tarkalleen samalla paikalla myyjämiehen pöydällä kuin edellisiltapäivänä. Ei siis ollutkaan kovin kiireellinen homma. Härski tyyppi oli se myyjämies muutenkin. Että jos Ville F tunnistit itsesi, nimenomaan sulle me naurettiin muiden sihteerien kanssa silloin iltapäivällä kun väkisin tungit itsesi taas kaapin ja työpöytäni välistä, ja silloin samana iltana myös haettiin lisäsermi "sun" kulkuväylällesi. idiootti. 

Koulukaverini käytti kiltteyttäni hyväksi ja teetti kaikenlaista ja pisti minut jakamaan veljensä vaalimainoksia. Olin todella tyhmä. Olimme käyneet tyttökoulua missä ei tanssittu ja kaveri pyysi minua kadettien tanssikurssille. Åke Blomquist nauroikin siellä minulle kun en pysynyt rytmissä. Otti minut puhutteluun ja läski häipyä. Åke oli ihan oikeassa. Uskovan kodin ja koulun kasvattina en osannut tanssia enkä olisi saanut mennä pilaamaan toisten elämää. Yksi kadetti sanoi minua kuten ihan hyvöksi tanssijaksi. Muistaakseni lopetin kurssin kesken enkä ole koskaan käynyt tansseissa. 

Kaveri haukkui tulevan miehenikin ja en pitänyt yhteyttä 35 vuoteen kunnes kutsui äitinsä hautajaisiin. Viimeisinä vuosina olimme taas yhteydessä. Jopa lämpimissä väleissä. Loppua en kerro ettei tunnisteta.

Tyhmä tsuppari

Muutaman vuoden takaa jäi vahvasti mieleen tällainen todella töykeä ja härski vaatimus:

Asun isohkossa taloyhtiössä, jossa vielä muutama vuosi sitten oli paljon todella iäkästä porukkaa ja tämä näkyi esim. talkoissa, kun raskaampiin hommiin palkattiin aina ulkopuolisia ammatti-ihmisiä - eikä siinä ole mitään vikaa, varaa on.

Kuitenkin nuorena likkana ryhdistäydyin ja aloin sitten osallistua näihin talkoisiin ihan kunnolla, jotta saataisiin vähän kassasta säästettyä. Vaikkapa kukkapenkkien kunnostus, kukkaistutukset, pienet puutyöt kuten puisten tikapuiden uusiminen jne sujuivat sitten avullani ihan vain materiaalikustannuksilla talkoissa. Vanhempi väki neuvoi ja ohjeisti niin tein itselleni vieraatkin hommat sitten kerralla hyvin. Kokosin ja pystytin jopa yhden aitauksen pienten puiden istutusalueelle isolle taloyhtiön pihallemme! 

Uurastin yhtenäkin kesänä varmaan 60-70 työtunnin verran aika raskaita hommia - enkä siis valita ollenkaan! Oli mukavaa tehdä fyysistä työtä toimistotyöni vastapainoksi ja samalla tuli seurusteltua naapureiden kanssa mikä oli oikeasti aika kivaa, koin oloni aika kotoisaksi (olen isosta suvusta maalta). 

En kuitenkaan päässyt eräisiin pikkutalkoisiin, joissa tarkoituksena oli tehdä todella helppoja ja sinänsä kevyitä hommia, kuten kerätä pikkuroskat pihalta, kastella letkuilla nurmikot ja kukkaistutukset sekä maalata nurmikkoa ympäröivä säleaita. Olin kertonut etukäteen, että ystäväni synttäreiden takia en pääse tuona kyseisenä lauantaina talkoisiin, joten en siis yllätyksenä luistanut mistään. 

Se minkä koin suorastaan veemäisen härskiksi oli erään kiukkuisen sekopäisen osakkaan käytös. Hän oikein päivysti pihalla, kun lähdin juhlamekossani kaverini synttäreille, ja huusi minulle, jotta muutkin pihalla olijat kuulisivat sekä avoimista ikkunoista kuuluisi naapureiden asuntoihin: "Ja sinäkö et osallistu talkoisiin vai? Oletpas sinä ikävä ihminen, me muut täällä vaan raadetaan ja sinä huiskentelet ties missä! Nyt saisit kyllä mennä vaihtamaan vaatteet ja tulla ahertamaan meidän muiden kunnollisten kanssa ja sassiin!" 

Menin ihan mykäksi siinä tilanteessa ja sitten vaan posket helottaen pakenin paikalta. Ei ollut enää kovin juhlava olo synttäreillä. Ällistyin siitäkin, että kyseinen kiukkupussi oli kyllä kaikissa, jokaikisissä talkoissa missä minäkin ja tiesi tasan tarkkaan, että olen tehnyt niitä raskaimpia hommia ja urakalla. Hän itse tietysti istuskeli penkillä ja siemaili ties mitä termaristaan suurimman osan talkooajasta. Sama akka kirjoitteli vielä pitkään taloyhtiön fb-ryhmässä aivan älyttömiä juttuja minusta. 

Tarvitseeko sanoakaan, että sen jälkeen en enää osallistunut yksiinkään talkoisiin. Harmitti nimittäin se, että moni tuttu kiva naapuri, joka myös oli talkoissa mukana aikaisemmin, näki tilanteen eikä puolustanut minua millään tavalla. En siis odottanutkaan sitä, mutta olisi se ollut mukava ele. Meni fiilis siitä yhteisöllisyydestä. 

Asuin pienessä rivitaloyhtiössä, jossa lumityöt ja ruohonleikkuut tehtiin talkoilla. Eli 7 asunnosta 3.n asukkaat (minä mukana) tehtiin työt ja 4 ei mitään. Ja sitten vielä valitukset, ettei omalle ovelle vievälle polulle (lukitun portin ja aitojen takana) saa pudottaa kattolumia. Ei ikinä enää tämmöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotus tai vaatimus tämä ei ole mutta härski kysymys tuli kyllä mieleen. Minusta yksi härskeimmistä kysymyksistä on "ootko varma", kun sitä käytetään ihan törkeästi. Tässä esimerkkejä:

Kaveri pyytää viikolla viikonlopun tapahtumaan mukaan. Olen juuri reissusta tulossa, todella väsynyt. Vastaan että kiva kun kutsuit, en kuitenkaan pääse enkä jaksaisi kun takana pitkä reissu ja nyt on vielä aikaerosta toipuminen. Takaisin tulee viesti: X ja Y tulee sinne kans. ootko varma etten pääse mukaan?

Olen kaupassa ja pakkailen ostoksiani, huomaan tarvitsevani sittenkin isomman kassin yhdelle laitteelle ja huikkaan kassahenkilölle, että ostan isomman kassin kun ostamani onkin liian pieni. (Kassalla ei ollut muita, joten en myöskään ollur urpo asiakas enkä siis etuillut ketään.) Myyjä, joka katseli pakkaamisyritystäni ja näki ettei pahvilaatikko mahdu kassiin, kysyy: Ootko varma? 

Koska ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on ihan pientä sinänsä mut järkytti mua aikanaan. Olin siis viikonloppuna kotona ja makasin sohvalla Netflix sylissä, en ees huomannut mtien päivä vaihtui illaksi ja hämärsi jo. Kaveri laittoi viestiä et missä oot, vastasin kotona. Sit se kysyy no miksei sulla oo valoja päällä. Olin ihan et häh miksi kysyt ja miks kyttäät mua. Kaveri oli jo silloin aikamoinen kyttäilijä, saattoi siis oikeesti kävellä lähellä asuvien kotiovillekin kuuntelee postiluukusta et ovatko kotona. Meidän talossa oli laitettu rappukoodit niin se ei päässyt. 

Mikä tässä oli se härski vaatimus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on ihan pientä sinänsä mut järkytti mua aikanaan. Olin siis viikonloppuna kotona ja makasin sohvalla Netflix sylissä, en ees huomannut mtien päivä vaihtui illaksi ja hämärsi jo. Kaveri laittoi viestiä et missä oot, vastasin kotona. Sit se kysyy no miksei sulla oo valoja päällä. Olin ihan et häh miksi kysyt ja miks kyttäät mua. Kaveri oli jo silloin aikamoinen kyttäilijä, saattoi siis oikeesti kävellä lähellä asuvien kotiovillekin kuuntelee postiluukusta et ovatko kotona. Meidän talossa oli laitettu rappukoodit niin se ei päässyt. 

Mikä tässä oli se härski vaatimus?

Tuommoinen kyttäily toisten olemisista, mikä vaikuttaa olleen tuon hiippailijan tapana, on toki melko outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on ihan pientä sinänsä mut järkytti mua aikanaan. Olin siis viikonloppuna kotona ja makasin sohvalla Netflix sylissä, en ees huomannut mtien päivä vaihtui illaksi ja hämärsi jo. Kaveri laittoi viestiä et missä oot, vastasin kotona. Sit se kysyy no miksei sulla oo valoja päällä. Olin ihan et häh miksi kysyt ja miks kyttäät mua. Kaveri oli jo silloin aikamoinen kyttäilijä, saattoi siis oikeesti kävellä lähellä asuvien kotiovillekin kuuntelee postiluukusta et ovatko kotona. Meidän talossa oli laitettu rappukoodit niin se ei päässyt. 

Mikä tässä oli se härski vaatimus?

Tuommoinen kyttäily toisten olemisista, mikä vaikuttaa olleen tuon hiippailijan tapana, on toki melko outoa.

Nimenomaan! Sekä lisäksi se että kyttääjälle pitäisi olla tilivelvollinen? Ihan kuin sille kuuluis ollenkaan onko toinen kotona ja miksi sillä pitäisi ollakaan valot päällä. Jokaisen oma asia miten kotonaan oleilee. 

On täällä muutkin kirjoitelleet aiheen vierestä eikä siitä ole annettu enempää soraääniä kuin ymmärrystä. Outo suhtautuminen nykyään.

t. ketjua alusta asti lukenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni paikkakunta ja tammikussa syntyneenä sain ensimmäisenä luokaltani ajokortin. Minuun ei ollut pahemmin kiinnitetty huomiota aiemmin, olin se hiljainen seinäkukkanen luokkakavereiden joukossa, kavereita oli, mutta vain pari joiden kanssa oikeasti viihdyin ja vietin aikaa.  Sitten kun sana kiiri että minulla on ajokortti, niin johan alkoi tulla puheluita, varsinkin perjantaina ja lauantaina kun piti päästä kaupungille, jonne oli matkaa 40 km suuntaansa. Olin niin mukava ja ihana tyyppi ja pari-kolme kertaa kävinkin kuskaamassa, mutta kun tajusin ettei minulle oikein edes puhuttu mitään ja perille päästyä tyypit katosivat kuin piru saharaan keskenään, niin kyllästyin aika nopeasti. Sanoinkin vanhemmilleni että en vastaa puhelimeen (tämä oli aikaa ennen kännyköitä) ja he kysyivät jatkossa soittajilta suoraan onko asiaa minulle vai ajokortilleni. Sainkin sitten maineen tiukkapipona joka ei auta muita.

>>ja he kysyivät jatkossa soittajilta suoraan onko asiaa minulle vai ajokortilleni.<<

 - Kiitos, kalsean lauantai-aamun ensimmäiset naurut!  

Olisipa itsellä ja kanssaihmisillä enemmän selkärankaa pistää hyväksikäyttäjioä ruotuun!

Kaveri pyysi mua selvittämään erään asian x perinpohjin. Kysyin miksi hän pyytää  tätä minulta, aihe ei ollut mitenkään minun alaani ja puhumme samaa äidinkieltä, ei siis ollut kielimuurikaan syynä (kaikki teksti aiheesta oli suomeksi).

Kaveri änkytti jotain että "no ku sä ymmärrät näistä ja mä en". Vastasin että en kyllä ymmärrä ellen ota selvää ja siihen menee hitokseen aikaa, jota mulla ei ole sinänsä enempää kuin muilla.

Tein siis silloin kahta työtä ja vapaa-aika oli muutenkin kortilla, joten erityisesti ärsytti kun kahvittelukutsu ei ollutkaan rentoa ajanvietettä yhdessä vaan ilmaistyövoiman haalimista. 

En suostunut. Kaveri selvitteli itse asioita viikon ja palkkasi lopulta jonkun ammattilaisen (oisko ollut juristi) tulkitsemaan kyseiseen asiaan liittyvää lakia. 

Oikeasti inhoan hyväksikäyttäjiä. Enkä enää ole tekemisissä tuon tyypin kanssa. Mua ei imartelulla ja kehuilla valjasteta ilmaiseen työhön. 

Sairastuin syöpään ja olin aika huonossa kunnossa. Mökki oli minulle tärkeä ja pääsimme kesällä käymään kun kummitytön perhe kaupunki naapurit tulivat käymään. 

Minä olin huonossa kunnossa enkä oikein jaksanut " passata" vieraita ja kauniisti pyysinkin apua ruoan yms. Mieheni oli jo aloittanut valmistelemaan niin tämä" rouva " tuli siihen minun viereen ja sanoi voi hänen pikkurullistä on lohjennut kynsi ja on hiukan kipeä. Minulla kilahti sanoin voi että minulla on vaan pahanlaatuinen syöpä. Ei hän ymmärtänyt silloinkaan auttaa. No siinä sitten syötiin ja hän sanoi minulle että kun sinä kohta kuolet niin hän kyllä isännästä huolehtii ja pitää huolta. 

Minä sanoin että kuule kyllä minä aion ihan kiusallakin elää vielä monta vuotta ja kyllä me isännän kanssa pärjätään. Hän yritti parina kertana kun kävivät mökillä niin keikistella isäntää vähensi vaatteita ja lähenteli sanoi minulle että kylläpä olet niin hoitamaton ja viruttuneen näköinen nainen pitää olla kaunis että puolisoti välittää. 

Hänen elämänsä oman puolison kanssa loppui lyhyeen ja myös meille vierailut loppuivat kun sanoin että meillä on kaikki hyvin ja minä piruttani vielä elän. Yhteistä taivalta on kohta 55 vuotta ja syöpä on vierellä ollut 20 vuotta ja meillä on kaikki hyvin. Tämmöisiä ystäviä ei kukaan halua he eivät ole todellisia ystäviä vaan yrittävät hyötyä jostakin.

Elämä on ihanaa kun läheiset  pysyy vierellä 🙏he ovat voimavarani 

" 👉👌 "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotus tai vaatimus tämä ei ole mutta härski kysymys tuli kyllä mieleen. Minusta yksi härskeimmistä kysymyksistä on "ootko varma", kun sitä käytetään ihan törkeästi. Tässä esimerkkejä:

Kaveri pyytää viikolla viikonlopun tapahtumaan mukaan. Olen juuri reissusta tulossa, todella väsynyt. Vastaan että kiva kun kutsuit, en kuitenkaan pääse enkä jaksaisi kun takana pitkä reissu ja nyt on vielä aikaerosta toipuminen. Takaisin tulee viesti: X ja Y tulee sinne kans. ootko varma etten pääse mukaan?

Olen kaupassa ja pakkailen ostoksiani, huomaan tarvitsevani sittenkin isomman kassin yhdelle laitteelle ja huikkaan kassahenkilölle, että ostan isomman kassin kun ostamani onkin liian pieni. (Kassalla ei ollut muita, joten en myöskään ollur urpo asiakas enkä siis etuillut ketään.) Myyjä, joka katseli pakkaamisyritystäni ja näki ettei pahvilaatikko mahdu kassiin, kysyy: Ootko varma? 

Tästä tulee mieleen mun miehen hassu tapa kysyä kysymykseen että miten niin. No, daa, kysyn kun haluan tietää.

 

Kaverin lapsen 1v synttärit lähestyi ja kaveri meinasi että säästää kun minä teen ilmaiseksi kakut. Suuttui kun sanoin että jo tarvikkeet maksaa. En saanut sitten kutsua syntymäpäiville.

Vierailija kirjoitti:

Olette väärässä, jos luulette, ettei teitä tunnista täällä. Tunnistin erään kirjoittajan, ja itseni hänen tekstistään. Ei kannata ihmetellä, jos ei vähään aikaan kuulu meidän perheen kuulumisia. kumma juttu, miten koulutus ja ammattitaito voivatkin tehdä ihmisen ylpeäksi ja kaikki pitää sitten hinnoitella. Voin sanoa, että jos olisit minulta alkanut oikeasti maksua penäämään palveluistasi niin olisin näyttänyt närhen munat!

 - - - -

Olisit siis näyttänyt PIENET munat?

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

 

Ja et sitten saanut suutasi auki, tyypillistä soooomalaisuutta!

Pojan tyttöystävän äiti ja anoppini ystävystyivät. Eräänä kesänä alkoivat käydä kakalla meidän ok-talon nurmikolla. Sitten pojan tyttöystävän äiti otti niistä läjistä kuvia ja laittoi instagrammiin: "Taas on Pirkon pihalla tämmöiteä!"

Vanha armeijakaveri, jota en ollut nähnyt 2 vuoteen pyysi kahville/ kaljalle baariin.

Paikalla oli yllättäen hänen vaimonsa. Kautta rantain pyysivät rahaa lainaan 200-1000e bisnekseensä. Jokin pyramiidihuijaus - pesuaineiden ja rasvojen myyntiä jne.

Olivat eronneet jostakin uskonlahkosta aiemmin ja piti saada rahaa.

Poistuin paikalta ja blokkasin yhteystiedot

Varattu työkaveri 55v ukko firman pikkujoulujen jatkoilla pyysi yllättäen minulta seksiä. Olin 24v. En antanut.