Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Seinänaapurit teki kylpyhuone remonttia. Olettivat, että koko perhe asioi meidän kylpyhuoneessa koko remontin ajan.
Olisi pitänyt omat aikataulut sovittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette väärässä, jos luulette, ettei teitä tunnista täällä. Tunnistin erään kirjoittajan, ja itseni hänen tekstistään. Ei kannata ihmetellä, jos ei vähään aikaan kuulu meidän perheen kuulumisia. kumma juttu, miten koulutus ja ammattitaito voivatkin tehdä ihmisen ylpeäksi ja kaikki pitää sitten hinnoitella. Voin sanoa, että jos olisit minulta alkanut oikeasti maksua penäämään palveluistasi niin olisin näyttänyt närhen munat!
lokki tunnisti itsensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen, että tässä kohtaa oli jo härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä.
No, tarinaan:
Samassa rapussa muutaman kerroksen erotuksella asustelee n. 55+ ikäinen mies, taustaltaan ei-kantasuomalainen. Ollaan pari kertaa moikattu ja joskus juteltu pidempäänkin, kun istutin kukkia viime tai toissa vuonna pihalle ja hän tuli siihen tupakkipenkille viereen (onneksi tuuli puhalsi savut pois päin minusta).
Yks ilta tajusin, että olin varannut talon kellarissa olevan pyykkien kuivaushuoneen mutta säätäessäni jotain tiskejä olinkin ajatuksissani unohtanut pyykit koneeseen (reiluksi vartiksi vain). Talossa on sellainen sääntö, että jos varaa eikä vartissa vie pyykkejään kuivumaan, vuoron saa napata kuka vaan kuka ehtii. Heivasin siis pyykit hirveällä kiireellä koriin ja kipitin, huh onneks oli tila vapaana.
Laittelen siinä onness
Osaatko lukea? Ihan alun? "härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä."
Kyllä minäkin naisena hermostuisin, jos multa odotettaisiin ainaista hymyilemistä ja jutustelua - silloinkin, kun teen ihan omia juttujani ja naapuri pelmahtaa paikalle. Ystävällisyys ja asiallisuus riittää, eikä siihen aina sisälly hymyilemistä ja jorinoita säästä.
Näkee kyllä, että monen miehen ego on hauraampi kuin kananmunankuori. Tuolin naapuri aika selkeästi oletti, että heti kun naisen naama on peruslukemilla niin on suuttunut tmv.
Vierailija kirjoitti:
Seinänaapurit teki kylpyhuone remonttia. Olettivat, että koko perhe asioi meidän kylpyhuoneessa koko remontin ajan.
Olisi pitänyt omat aikataulut sovittaa
Naapuri: Me aletaan käydä teidän vessassa nyt kun on toi remppa käynnissä ja kylppäri pois käytöstä.
Sinä: hyvä juttu, tervetuloa. Kissamme käyttävät vessaa 23-08 ja haisevat menemään sekä raapivat kaikkia ovesta tulevia sekunneissa paskaisilla kynsillään, sitten minä luen uutisia pöntöllä aamulla kellon 8-9 välillä, seuraavaksi vaimo käy aamukahvin jälkeen ripulipaskalla ja laittaa haisemaan, yleensä toki valmista tulee 9:30 mennessä, mutta sitten teinit valittaa että haisee ja silti menevät vuorotellen suihkuun ja meikkaamaan, siinähän klo 12 mennessä ne on sopivasti kouluista myöhästyneet ja aloittavatkin hiustenvärjäämisen ja karvojensa ajelemiset ja nyppimiset koko iltapäiväksi, ja pian vaimo saapuu kahvittelulta ja tiedätkin mitä se meinaa, ja illalla mä tykkään istua vessassa lukemassa omassa rauhassani koska kuvailin just sulle perhettäni. Että tuossa on naapurille sanko ja roskahuoneessa on yleensä ihan hyvin aikaa kykkiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen, että tässä kohtaa oli jo härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä.
No, tarinaan:
Samassa rapussa muutaman kerroksen erotuksella asustelee n. 55+ ikäinen mies, taustaltaan ei-kantasuomalainen. Ollaan pari kertaa moikattu ja joskus juteltu pidempäänkin, kun istutin kukkia viime tai toissa vuonna pihalle ja hän tuli siihen tupakkipenkille viereen (onneksi tuuli puhalsi savut pois päin minusta).
Yks ilta tajusin, että olin varannut talon kellarissa olevan pyykkien kuivaushuoneen mutta säätäessäni jotain tiskejä olinkin ajatuksissani unohtanut pyykit koneeseen (reiluksi vartiksi vain). Talossa on sellainen sääntö, että jos varaa eikä vartissa vie pyykkejään kuivumaan, vuoron saa napata kuka vaan kuka ehtii. Heivasin siis pyykit hirveällä kiireellä koriin ja kipitin, huh onneks oli t
Olen nainen. En yhtään ymmärtänyt, että tarinan pointti oli tuollainen. Eihän se naapuri vaatinut mitään. Tulkitsi ehkä väärin?
Vastaus viestiin 11148/11147| 26.01.2025 | 21:34
Vaikea lainata, kun lainaukset viturallaan.
Mutta ketjun aiheenahan onkin härskit ODOTUKSET ja vaatimukset.
Jos loukkaantuu siitä että toinen ei hymyile, niin on ollut odotus toisen hymyilemisestä.
Jos sinä et sitä niin ymmärrä niin se on sinun käsityksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena suostuin vaikka mihin omalla vapaa-ajalla.
Nykyään rajannut elämän työhön, omiin lapsiin ja muutamaan parhaaseen ystävään.
Ystävyydet ovat vastavuoroisia.
N49v
Vierailija kirjoitti:
Vastaus viestiin 11148/11147| 26.01.2025 | 21:34
Vaikea lainata, kun lainaukset viturallaan.
Mutta ketjun aiheenahan onkin härskit ODOTUKSET ja vaatimukset.
Jos loukkaantuu siitä että toinen ei hymyile, niin on ollut odotus toisen hymyilemisestä.
Jos sinä et sitä niin ymmärrä niin se on sinun käsityksesi.
Miksi olet noin kiukkunen? Oletko kännissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus viestiin 11148/11147| 26.01.2025 | 21:34
Vaikea lainata, kun lainaukset viturallaan.
Mutta ketjun aiheenahan onkin härskit ODOTUKSET ja vaatimukset.
Jos loukkaantuu siitä että toinen ei hymyile, niin on ollut odotus toisen hymyilemisestä.
Jos sinä et sitä niin ymmärrä niin se on sinun käsityksesi.
Miksi olet noin kiukkunen? Oletko kännissä?
En ole kiukkuinen, vihaan vaan tyhmiä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vasta 18-vuotias, kun silloisen osa-aikaisen työpaikkani (tein lukioaikana töitä vaatekaupassa) vanhempi myyjä kysyi lähdenkö baanalle. Oli ihanaa päästä yöelämään baarit ja klubit tuntevan naisen kanssa, joka osasi heittää jonossa läppää ja tunsi portsareita (päästiin jonon ohi usein). Hän ei juonut, kuten en minäkään, ja tanssimme sekä katselimme miehiä. Oli hauskaa!
...kunnes kuulin jostakin sivukeskustelusta, että olen hänelle itsetunnonkohottajakaveri. Piti minua niin mitäänsanomattomana, että näytti paremmalta seurassani. Meinasi itku tulla. En todellakaan ollut tuolloin hehkeimmilläni, mutta en ollut seinästä repäisty.
Tuntui tosi pahalta, että toisella oli noin karmea motiivi pyytää minua seurakseen.
Juoruämmät laulaa. Kannattaa muistaa, ettei kaikkea pidä uskoa mitä kuulee. Monet ihan huvikseen väittää kaikenlaista satuttaakseen toista ja hämmentääkseen ihmisten välejä. Kertovat omia oletuksiaan faktoina jne.
^^ mä luin tuon jutun niin, että kertoja kuuli tämän naisen itse sanovan häntä itsetunnonkohotuskaveriksi. :I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen, että tässä kohtaa oli jo härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä.
No, tarinaan:
Samassa rapussa muutaman kerroksen erotuksella asustelee n. 55+ ikäinen mies, taustaltaan ei-kantasuomalainen. Ollaan pari kertaa moikattu ja joskus juteltu pidempäänkin, kun istutin kukkia viime tai toissa vuonna pihalle ja hän tuli siihen tupakkipenkille viereen (onneksi tuuli puhalsi savut pois päin minusta).
Yks ilta tajusin, että olin varannut talon kellarissa olevan pyykkien kuivaushuoneen mutta säätäessäni jotain tiskejä olinkin ajatuksissani unohtanut pyykit koneeseen (reiluksi vartiksi vain). Talossa on sellainen sääntö, että jos varaa eikä vartissa vie pyykkejään kuivumaan, vuoron saa napata kuka vaan kuka ehtii. Heivasin siis pyykit hirveällä kiireellä koriin ja kipitin, huh onneks oli tila vapaana.
Laittelen siinä onness
"Ihme tarina. Mikä tossa oli hävytöntä?"
Ei ehkä hävytöntä, mutta ymmärsin, että nainen oli nuorempi. "Ei-kantasuomalainen" saattaisi viitata kulttuuriin, jossa naisen tuttavallinen - Suomessa normaali - käytös, esim. avoin juttelu ja hymyileminen ns. vieraalle miehelle voidaan tulkita joksikin enemmäksi kuin arkiseksi small talkiksi.
Tosin, kuten monen moni aspatyötä tehnyt nainen voi todistaa, ihan kantiksissakin löytyy näitä tulkitsijoita.
Tässä on yksi mielestäni hyvin härski odotus/vaatimus: anoppi käyttää puolisoani ilmaisena terapeuttina ja seuralaisena.
Ei ole elämänsä aikana ystävyyssuhteita luonut tai saanut pidettyä ja nysvää nyt eläkkeellä yksin kotonaan, vaikka lähellä olisi kulttuuripalveluja ja tarjontaa viihteeksi monenlaista. Varaakin hänellä varmasti olisi käydä vaikka päivittäin kahviloissa istumassa edes sen lehden lukemassa, että olisi ihmisten ilmoilla sekä kerran viikossa vaikka teatteriin, museoihin, elokuviin... Edes jotakin sosiaalista tekemistä, vaikka kirjakerho tai kutomapiiri eläkeläisten kesken, missä saisi kielenkantojaan lärpättää ja tuulettaa ja voisi itsekin paremmin.
Mutta ei, soittelee monen tunnin puheluja iltaisin ja valvottaa töissä käyvää perheellistä jälkeläistään jäkättämällä ihan tie mitä jonninjoutavaa paskaa, suoraan sanottuna. Joskus kumoaa kuppia ja itkee vanhoja traumojaan, jotka olisi voinut jo ajat sitten hoidattaa. Eikä lopeta puheluja kun sille sanoo että pitää mennä ja puhuu kaiken lisäksi monesti päälle eikä kuuntele toisia. Dementiasta tuskin on kyse kun on ihan skarppi ja hoitaa arkensa melkein täysin yksin, laskunmaksutkin sun muut asiat.
Oon monesti seurannut vierestä kun sille on sanottu vaikka viidesti että nyt pitää lopettaa niin jatkaa vaan papatustaan. Olen sanonut puolisolle tosi pehmeästi ja asiallisesti, miten hän voisi laittaa äidilleen rajoja tuossa ajantuhlaamisessa, mutta hän hermostuu kun tietää että mä en muutenkaan oikein pidä äidistään. Mä en tuohon enempää puutu ettei meille tule puolison kanssa riitaa kun hän niin äitiään rakastaa vaikka ei itsekään jaksa noita puheluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen, että tässä kohtaa oli jo härski odotus/vaatimus siitä miten mun kuuluisi käyttäytyä.
No, tarinaan:
Samassa rapussa muutaman kerroksen erotuksella asustelee n. 55+ ikäinen mies, taustaltaan ei-kantasuomalainen. Ollaan pari kertaa moikattu ja joskus juteltu pidempäänkin, kun istutin kukkia viime tai toissa vuonna pihalle ja hän tuli siihen tupakkipenkille viereen (onneksi tuuli puhalsi savut pois päin minusta).
Yks ilta tajusin, että olin varannut talon kellarissa olevan pyykkien kuivaushuoneen mutta säätäessäni jotain tiskejä olinkin ajatuksissani unohtanut pyykit koneeseen (reiluksi vartiksi vain). Talossa on sellainen sääntö, että jos varaa eikä vartissa vie pyykkejään kuivumaan, vuoron saa napata kuka vaan kuka ehtii. Heivasin siis pyykit hirveällä kiireellä koriin ja kipi
Hyvä huomio, ajattelin samaa. Muutenkin monesti tuntuu, että erityisesti ujot, yksinäiset ja myös aikaansaamattomat nyhveröt oikein toivoo että tervehdyksen tai viimeistään nyt hymyn takana olisi kutsu lähempään tuttavuuteen ja siksikin onnistuvat ahdistuttamaan naisia käytöksellään. Ja hyvin ymmärrän, että tämä närkästyttää nuoria naisia, jotka sitten helposti mulkoilevat valmiiksi ihmisiä, koska jos ois kiva/normaali niin siitä seuraisi itselleen turhauttavia tilanteita.
Tykkään leipoa leipää ja sämpylöitä varsinkin talvella kun lämmitämme taloa ja leivinuuni lämpiää siinä samalla takan yhteydessä. Naapurini on sattui paikalle kun olin leipomassa ja kyseli leivistäni, annoin maistiaiset ja kerroin että voin antaa hänelle juuren jolla pääsee alkuun hapanleivän teossa ja pari helppoa reseptiä. Naapureillamme on myös takka ja leivinuuni.
No, oli virhe olettaa että hän leipoisi itse. Naapuri laittoi miehensä meille perjantaina ja kuulin hänen selittävän omalle miehelleni etteivät he ostaneet yhtään leipää kaupasta kun olin kuulemma luvannut että meiltä saa. Miehellä oli ihan lista mitä leipiä haluavat: ruisleipä, jokin vaalea ja se juuresleipä josta oli puhetta...
Vierailija kirjoitti:
Tässä on yksi mielestäni hyvin härski odotus/vaatimus: anoppi käyttää puolisoani ilmaisena terapeuttina ja seuralaisena.
Ei ole elämänsä aikana ystävyyssuhteita luonut tai saanut pidettyä ja nysvää nyt eläkkeellä yksin kotonaan, vaikka lähellä olisi kulttuuripalveluja ja tarjontaa viihteeksi monenlaista. Varaakin hänellä varmasti olisi käydä vaikka päivittäin kahviloissa istumassa edes sen lehden lukemassa, että olisi ihmisten ilmoilla sekä kerran viikossa vaikka teatteriin, museoihin, elokuviin... Edes jotakin sosiaalista tekemistä, vaikka kirjakerho tai kutomapiiri eläkeläisten kesken, missä saisi kielenkantojaan lärpättää ja tuulettaa ja voisi itsekin paremmin.
Mutta ei, soittelee monen tunnin puheluja iltaisin ja valvottaa töissä käyvää perheellistä jälkeläistään jäkättämällä ihan tie mitä jonninjoutavaa paskaa, suoraan sanottuna. Joskus kumoaa kuppia ja itkee vanhoja traumojaan,
jotka olisi voinut jo ajat sitten hoidattaa. Eikä lopeta puheluja kun sille sanoo että pitää mennä ja puhuu kaiken lisäksi monesti päälle eikä kuuntele toisia. Dementiasta tuskin on kyse kun on ihan skarppi ja hoitaa arkensa melkein täysin yksin, laskunmaksutkin sun muut asiat.
Oon monesti seurannut vierestä kun sille on sanottu vaikka viidesti että nyt pitää lopettaa niin jatkaa vaan papatustaan. Olen sanonut puolisolle tosi pehmeästi ja asiallisesti, miten hän voisi laittaa äidilleen rajoja tuossa ajantuhlaamisessa, mutta hän hermostuu kun tietää että mä en muutenkaan oikein pidä äidistään. Mä en tuohon enempää puutu ettei meille tule puolison kanssa riitaa kun hän niin äitiään rakastaa vaikka ei itsekään jaksa noita puheluja.
Piilota se puolison puhelin tai laita huomaamatta äänettömälle.
Tai sit vaan vielä yksi vakava keskustelu siitä, miten tuo puhelimessa vietetty aika on poissa muulta perheeltä.
Puolison napanuora olisi aiheellista napsauttaa poikki nyt. Puhuu sen mammansa kanssa esim. tiistaisin, muulloin vastaaja päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään leipoa leipää ja sämpylöitä varsinkin talvella kun lämmitämme taloa ja leivinuuni lämpiää siinä samalla takan yhteydessä. Naapurini on sattui paikalle kun olin leipomassa ja kyseli leivistäni, annoin maistiaiset ja kerroin että voin antaa hänelle juuren jolla pääsee alkuun hapanleivän teossa ja pari helppoa reseptiä. Naapureillamme on myös takka ja leivinuuni.
No, oli virhe olettaa että hän leipoisi itse. Naapuri laittoi miehensä meille perjantaina ja kuulin hänen selittävän omalle miehelleni etteivät he ostaneet yhtään leipää kaupasta kun olin kuulemma luvannut että meiltä saa. Miehellä oli ihan lista mitä leipiä haluavat: ruisleipä, jokin vaalea ja se juuresleipä josta oli puhetta...
Meille teki uunimuurari hienon leivinuunin, ja nyt naapurit kuvittelevat että se on heidänkin käytössään. Ei annettu.
Alue: Aihe vapaa
Ihme tarina. Mikä tossa oli hävytöntä?