Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Jotain tämän tyyppistä toimintaa. 

Herkät puut turmeltiin Äärimmäisen valitettava virhe, kommentoi urakoitsija | HS.fi

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010979347.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naapuri oli sitten mennyt omin päin katkomaan puumme oksia. Isä kuvasi tämän touhua ja kävi kysymässä millä luvalla, niin naapuri alkoi huutaa solvauksia. Isä soitti poliisit ja selitti heille tilanteen sekä näytti kuvat, niin naapurille tuli roimat sakot ja oli sattumaa tai ei, sai töistään potkut viikon päästä. Liekö ollut töissä, joissa ei saisi olla mitään rikosrekkarissa."

 

Ei sakkoasia etene viikossa mihinkään. Maksuaikaakin sakolla on kaksi viikkoa. Ja taitaa siinä olla vielä jonkunlainen valitusaikakin. Sen jälkeen sakko menee käräjäoikeuteen, jossa se saa lainvoiman.

Käytännössä tähän menee vähintään kuukauden verran.

Jostain muusta syystä se potkunsa sai.

Varmaan kaatoi puita tai sahasi oksia töissäkin luvatta :D 

 

Jotain tämän tyyppistä toimintaa. 

Herkät puut turmeltiin Äärimmäisen valitettava virhe, kommentoi urakoitsija | HS.fi

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010979347.html

Naapurin äiti tuli meille ja sanoi: Me otamme tuon teidän Veikon maastopyörän meidän Pentille, kun menemme liikkumaan metsäpoluille. Sanottiin, että ette ota, josta tämä täti veti hirveet kilarit.

Seurustelin hetken miehen kanssa, joka oli korkeassa asemassa ja kovapalkkainen (hyvin reilut 10000 eur/kk). Hän pyysi minut mukaansa ulkomaille loma-asunnolleen. Maksoin omasta ehdotuksestani joka päivä ravintolasyömiset ja kävin kaupassakin, jotta kuittaisin majoitukseni eikä tulisi sanomista. Kerran hän mittaili katseellaan terassiaan ja suunnitteli ääneen, pitäisikö siihen laittaa viherkasveja. En ottanut kauheasti kantaa, koska ei ole minun asuntoni. Sen verran kommentoin vain sanoakseni jotain, että jotain kasveja voisi nostaa seinäruukkuihin, niin jää paremmin lattiatilaa. Mies kuittasi viittomalla minuunpäin että 'Siitä vaan hankkimaan niin paljon kuin saldo kestää'. Ei, en maksa minun huomattavasti pienemmällä palkallani kämppäsi sisustusta.

Tuttu, jolla on oma auto, pummaa multa kyytiä kun ei itse viitsi kävellä parkkipaikalle ja skrapata omasta autostaan ikkunoita vaan olettaa että nappaan hänet kyytiin oven edestä suoraan lämpimään autoon ja tietysti tuon takaisin siihen oven eteen, kuin hoviautonkuljettaja ikään. No en kuskaa, ajakaa vit...u omilla autoillanne.

Minulla oli tulossa tärkeä opiskeluuni liittyvä maksullinen kurssi eräänä keskiviikkoiltana. 

Olin vakituisessa päivätyössä ja meillä oli joku asiakastilaisuus tulossa juuri samana keskiviikkona ja etukäteen ilmoitin, etten valitettavasti voi osallistua.  No pomo antoi ymmärtää, että sinne on pakko tulla, muuten menetämme asiakkaan tms.  Sillä alalla maksettiin ilta-tilaisuudet siihen aikaan ylityökorvauksina. Menin sitten tilaisuuteen pitkin hampain, kun jouduin jättämään tärkeän jo maksetun kurssin väliin.

Kun jälkeenpäin laitoin ihan normikäytännön mukaan ylityölistalle nuo tunnit, pomo pöyristyneenä ilmoitti, että ei niistä mitään makseta, koska olimme saaneet tilaisuudessa ruokaakin!   Ilmoitin kylmästi, etten tee töitä ruokapalkalla ja lopulta sain tunneista rahallisen korvauksen.  Käytöstäni ja sitä, että pidin puoleni, piti tämä pomo hyvin rumana käytöksenä. 

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne, kun joku yrittää käyttää hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lisäksi persaukiset pummit kuvittelevat, että he ovat jotenkin oikeutettuja muiden rahoihin, t: mies 61 vee"

Ja äänestävät demareita koska jonkun muun pitäisi kustantaa heidän elämänsä. Lähinnä hyvätuloisten. Todella törkeää ja härskiä.

Et taida muistaa käyneesi ilmaista koulua hammaslääkäreineen, uimahallilla ja ilmainen kouluruoka, ym muuta mitä "ennen hyvään aikaan oli" ? Siks niitä veroja maksetaan, mut joskus veroja voi olla liiaksi, ainakin tuntuu niin.. 

 

Terveydenhoitaja kävi myös kouluissa rokottamassa ja jos oli jotain, niin lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

 

Hui kun tänään melkein pelästyin kun poikani aikaisemman tyttöystävän äiti on pyytämässä mua Insta-seuraajakseen. Ei käy!

En ole ahdasmielinen, mutta jäi vain mieleen tän rouvan röyhkeys. Tunki hallussani olleeseen airbnb-asuntoon kyselemättä voiko tulla. Olin luvannut tytölle sen pariksi päiväksi. Sen lisäksi sinne saapui myös miesystävänsä. Miesystävästä sain kuulla vasta myöhemmin kun poikani sen sattui kertomaan. Rouvankaan tulemisesta ei oltu sovittu. Vielä vähemmän miehen.

Nuori pariskunta sitten erosi parin vuoden jälkeen. Ok. Meni jonkun aikaa niin tää rouva yritti soittaa mulle. Asiana se, että voiko tää miesystävä (jota en edes ollut nähnyt koskaan) tulla minun luokseni yöksi, kun oli jokin työjuttu tms. No ei voi! Helvetti. Olisi kuulemma kätevää.

Sanoin pojalleni. Sanoi et tyypillistä rouvaa. Aina järjestelemässä kaikenlaista ymmärtämättä sopivaisuuden rajoja.

En helkkarissa liity hänen seuraajiinsa. Olisi pian taas "verkottumassa" minun avullani tänne kulmalle. En pitänyt rouvasta enkä käytöksestään. Että pitäköön hyvänään vain.

Vierailija kirjoitti:

Jos et saa muuten lainaajaa maksamaan velkaansa sinulle, teeppä niin, että sopivan tilaisuuden tullen isommassa porukassa tai ihan julkisella paikalla muiden kuullen pyydä maksamaan velkansa. 

Kunhan sitten muistatte ettette toteuta tätä esim. jonkun ulkopuolisen juhlissa. Tuolla toiminalla kun pilaa juhlien tunnelman. Kiva temppu sille täysin asiaan kuulumattomalle isännälle ja/tai emännälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat pyytäneet ja saaneet kaikki vähänkin arvokkaat "tarpeettomat" tavarat itselleen (talonpoikaisantiikkia yms.).

Meillä vähän vastaava. Isäni oli ostanut kotitilansa vanhemmiltaan jo useampi vuosi aiemmin, siskot sai sisarosuutensa joten tiesivät kyllä kaupoista. No, isäni sai vakavan sairaskohtauksen ja joutui teho-osastolle. Isänisä ja isän siskot oli jo järjestelemässä asioita niin että miespuolinen serkkuni ottaa maatilamme ja kotimme haltuunsa ja hoitoonsa. Isällä oli vaimo ja lapset, asuimme maatilalla perheenä. Miten hemmetissä kukaan kuvittelee että voi tuossa tilanteessa tulla isännäksi noin vaan? Tämä serkkuni oli siis halukas hommaan. Äiti ilmoitti näille idiooteille että a) isäni ei ole vielä kuollut b) isälläni on rintaperillisiä, joille maatila jää. Sitä ei peri serkku, tätini tai isoisäni. Eivätkä he päätä maatilamme asioista, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja ei, serkkuni ei ollut tulossa auttamaan vaan ihan oikeasti oli ottamassa isännyyttä. Meitä oltiin jo häätämässä kodistamme, jotta uusi isäntä pääsee taloon. Äidille soiteltiin ja käskettiin ruveta hommaamaan uutta asuntoa, koska "Kimmosta" tulee uusi isäntä ja muuttaa kotiimme asumaan. Suku oli ihan varma että isäni kuolee. No, eipäs kuollut vaan kuntoutui ja jatkoi maatilan pitoa äitini kanssa.

En ymmärrä miten jotkut voi ajatella noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

 

 

Mä olisin ottanu lahjan takas. Se oli nimenomaan lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat pyytäneet ja saaneet kaikki vähänkin arvokkaat "tarpeettomat" tavarat itselleen (talonpoikaisantiikk

ilmeisesti kaikki lapset oli tyttäriä eikä vanha äiti olisi enää voinut hoitaa tilaa. Jos muut ei ole kiinnostuneita tilan jatkamisesta, ei tuo huono idea ole. Ennen vanhaan ja edelleenkin on sukupolvenvaihtaminen noiden maatilojen perimysjutuissa huomioitava, Ei toimivaa tilaa jaeta lapsien kesken, sehän loppuisi siihen, vaan annetaan sille joka halua jatkaa tliaa, ja yleensä se on vanhin poika. Kuulostaa siltä että tila oli periytynyt isällenne hänen isältään, ja hänen veli/sisko tarjosi poikaansa tilanjatkajaksi...?

Ei tilaa anneta. Isännäksi haluava maksaa sisarosuudet sisarille ja lunastaa tilan näin itselleen. Joskus otettava isokin velka.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vahingossa raskaaksi todella nuorena poikaystävälleni. Hänen äitinsä sai tietää että teen abortin ja vaati että hän haluaa nyt lapsenlapsen, että en saisi abortoida! Todella ahdistavaa kun välillä tavatessa puhuu tyyliin "Laskin että teidän pikkuinen olisi nyt 2 vuotta 3 kk!" ja tekee sellaisen surullisen ilmeen.

Kuulostaa mun mutsilta. Uhriutujien mestari. "Kun et käy koskaan katsomassa", "On se naapurin Tarja niin kiva ja nätti tyttö"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui vielä markka-aikaan, olin lukiossa silloin. Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa mutta tuntuu siltä että sama juttu kuin jos jollekin nuorelle antais nyt 50 euroa tuosta noin vaan. Olin ihan onnesta soikeena että voisin ostaa jonkun tosi makeen vaatteen tai koulujuttuja. Sanoin poikkikselle tästä rahalahjasta niin se vaan totesi ttä hyvä, tällä rahalla mennään syömään. Siis häh? Mun raha, ei hän siitä päätä. 

Oli muutenkin todella törkeä tyyppi se silloinen poikkis, jos kävimme yhdessä kaupassa niin hän antoi mulle kourallisen kolikoita ja totesi että siinä on hänen puolikas ruokalaskusta. Ihan kiva mut ne kolikot oli jotain ihan pikkuhiluja, joista sai kasaan hyvä jos kymmenesosan kauppasummasta. 

Tyyppi myös pokkana otti mun laukusta kännykän ja soitteli kavereill

"Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa.." Selvästi todetaan (väitetään) sadan markan olevan n. 17 euroa, vaikka todellinen määrä on yli 60 % enemmän. Mutta aurinkoista päivää sinulle myös, älä pahoita mieltäsi, vaikka olinkin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui vielä markka-aikaan, olin lukiossa silloin. Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa mutta tuntuu siltä että sama juttu kuin jos jollekin nuorelle antais nyt 50 euroa tuosta noin vaan. Olin ihan onnesta soikeena että voisin ostaa jonkun tosi makeen vaatteen tai koulujuttuja. Sanoin poikkikselle tästä rahalahjasta niin se vaan totesi ttä hyvä, tällä rahalla mennään syömään. Siis häh? Mun raha, ei hän siitä päätä. 

Oli muutenkin todella törkeä tyyppi se silloinen poikkis, jos kävimme yhdessä kaupassa niin hän antoi mulle kourallisen kolikoita ja totesi että siinä on hänen puolikas ruokalaskusta. Ihan kiva mut ne kolikot oli jotain ihan pikkuhiluja, joista sai kasaan hyvä jos kymmenesosan kauppasummasta. 

Tyyppi myös pokkan

Ja vielä täsmennän, koska päättelykykysi on  heikentynyt, että jos todetaan 17 euron olevan 100 mk, niin se on käytännössä sama, kuin 1 euro = 6 mk

-> 100  / 17 ~ 6

T: Besser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkut tuli vaarin perinnönjakoon odottaen saavansa osan tilasta. Suuttui kun se olikin myyty 20 v aiemmin mun vanhemmille.

 

Tämä kävi minun isälleni aikoinaan. Oman isänsä perunkirjoitukseen tuli iso liuta tätejä jotka kieli pitkällä odottivat että nyt metsät ja kaikki jaetaan heidän kesken. Sitten selvisi, että tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos aikoja sitten isäni hyväksi eikä tila ollut enää vainajan omistuksessa. Tila oli kyllä sisaruksilta aikoinaan lunastettu. Pettymys oli suuri. Ei siinä välit kuulemma silti katkenneet paitsi yhden serkun kanssa joka olisi välttämättä halunnut enonsa vanhat vällyt itselleen. Isäni ei suostunut antamaan mitään kun oli vuosia katsellut sivusta kuinka sukulaiset olivat pyytäneet ja saaneet kaikki vähänkin arvokkaat "

ilmeisesti kaikki lapset oli tyttäriä eikä vanha äiti olisi enää voinut hoitaa tilaa. Jos muut ei ole kiinnostuneita tilan jatkamisesta, ei tuo huono idea ole. Ennen vanhaan ja edelleenkin on sukupolvenvaihtaminen noiden maatilojen perimysjutuissa huomioitava, Ei toimivaa tilaa jaeta lapsien kesken, sehän loppuisi siihen, vaan annetaan sille joka halua jatkaa tliaa, ja yleensä se on vanhin poika. Kuulostaa siltä että tila oli periytynyt isällenne hänen isältään, ja hänen veli/sisko tarjosi poikaansa tilanjatkajaksi...?

Ei ja ei. Minulla on useampi veli (ja sisko), joista muuten yksi veli jatkaa tilanpitoa. Eli ei tarvittu serkkua isännäksi, jatkaja oli jo olemassa. Sitä paitsi myös tytöt voivat jatkaa sukutilan viljelyä, ei tytön korvaajaksi mitään kouluttamatonta ja kokematonta kaupunkilaisserkkua tarvita. Ja äitini ei ollut vanha, vähän päälle 40v. kuten isänikin. Hyvin äiti sitä tilanpitoa jatkoi pääyrittäjänä isän jäädessä syrjempään sairautensa takia. Äidin eläköidyttyä sitten veljeni jatkoi tilanpitoa. Isä oli tuolloin ollut jo tovin eläkkeellä. Edelleen on kumpikin hengissä. Veljelläni on lapsia eikä mulle tulis vastaavassa tilanteessa mieleenkään alkaa tarjota poikaani tilan jatkajaksi. Tai yrittää ajaa veljen puolisoa kodistaan. Tila on veljeni ja hän yhdessä puolisonsa kanssa päättävät sen tulevaisuudesta. En minä tai vanhempani. 

Minusta on härskiä yrittää saada veljen tila itselleen tämän maatessa teho-osastolla. Eikä sitä voi millään selittää parhain päin. Siellä kieli pitkänä odotettiin että isäni kuolee, jotta päästäisiin tilaan käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pieni paikkakunta ja tammikussa syntyneenä sain ensimmäisenä luokaltani ajokortin. Minuun ei ollut pahemmin kiinnitetty huomiota aiemmin, olin se hiljainen seinäkukkanen luokkakavereiden joukossa, kavereita oli, mutta vain pari joiden kanssa oikeasti viihdyin ja vietin aikaa.  Sitten kun sana kiiri että minulla on ajokortti, niin johan alkoi tulla puheluita, varsinkin perjantaina ja lauantaina kun piti päästä kaupungille, jonne oli matkaa 40 km suuntaansa. Olin niin mukava ja ihana tyyppi ja pari-kolme kertaa kävinkin kuskaamassa, mutta kun tajusin ettei minulle oikein edes puhuttu mitään ja perille päästyä tyypit katosivat kuin piru saharaan keskenään, niin kyllästyin aika nopeasti. Sanoinkin vanhemmilleni että en vastaa puhelimeen (tämä oli aikaa ennen kännyköitä) ja he kysyivät jatkossa soittajilta suoraan onko asiaa minulle vai ajokortilleni. Sainkin sitten maineen tiukkapipona joka ei auta muita.

.......onko asiaa minulle vai ajokortilleni........ Ihanat vanhemmat sinulla!!

Vierailija kirjoitti:

Hui kun tänään melkein pelästyin kun poikani aikaisemman tyttöystävän äiti on pyytämässä mua Insta-seuraajakseen. Ei käy!

En ole ahdasmielinen, mutta jäi vain mieleen tän rouvan röyhkeys. Tunki hallussani olleeseen airbnb-asuntoon kyselemättä voiko tulla. Olin luvannut tytölle sen pariksi päiväksi. Sen lisäksi sinne saapui myös miesystävänsä. Miesystävästä sain kuulla vasta myöhemmin kun poikani sen sattui kertomaan. Rouvankaan tulemisesta ei oltu sovittu. Vielä vähemmän miehen.

Nuori pariskunta sitten erosi parin vuoden jälkeen. Ok. Meni jonkun aikaa niin tää rouva yritti soittaa mulle. Asiana se, että voiko tää miesystävä (jota en edes ollut nähnyt koskaan) tulla minun luokseni yöksi, kun oli jokin työjuttu tms. No ei voi! Helvetti. Olisi kuulemma kätevää.

Sanoin pojalleni. Sanoi et tyypillistä rouvaa. Aina järjestelemässä kaikenlaista ymmärtämättä sopivaisuuden rajoja.

En helkkarissa lii

Löytyyhän näitä rajattomia. Itselläni oli sisaruksen vuosien takainen anoppi joka pokkana ehdotti että tulisi minun luokseni asumaan kun on kaupungissa kylässä :D