Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Minä kannan pirttihirmun syyllisyysvittaa niskoillani, koska opetin miehelleni, miten sanotaan ei. Mun itsetunto kestää sen selän takana paskanjauhamisen kun tiedän, miten onnellinen mun mies on lisääntyneestä vapaa-ajasta. Kun tavattiin niin seurasin vuoden ajan sitä sukulaisten ja kavereiden kuppaamista. Mies on insinööri ja hemmetin kätevä käsistään. Korjaa autot, föönit ja tietää rakennustekniikasta, koneista, autoista yms. kaiken. Sellainen lapsesta saakka ollut kaikesta kiinnostunut. Aivan törkeästi kuppasivat häntä.

Serkku saattoi soittaa illalla klo 23 ja pyytää excell apua yritykseensä, ja mies sitten puuhasteli tunnin sen parissa. Samainen serkku pyysi mieheni remppa-avuksi 300km päähän ja mieheni tietenkin lähti, omalla kustannuksella. Serkkupoika sitten teetätti päivän duunia miehellä ja sitten hääti iltajunalla kotiin. Ei ollut saanut edes safkaa siellä.

Vanhempansa teettivät viemäriremontista lähtien kaikki miehellä, ja aina kun hajosi vaikka pyyhkijänsulka niin mies paikalle. Saattoivat soittaa, että ollaan nyt täällä ja auto yskii, voitko tulla. Ja hänhän tuli. Myös miehen ex tyttöystävä oletti,että mies korjaa ilmaiseksi auton eron jälkeen. Lisäksi sisarukset miehineen pyysivät rahaa lainaksi ja remppa-apua, autonkorjaus nyt suurin urakka. Autonrenkaita piti vaihtaa muille. AINA ilmaiseksi ja itse maksoi bensat. Ei kun antoihan anoppi mehua mukaan aina, sori, maksu mansikoilla. Tiedän, että he yhdistävät mieheni palvelusten loppumisen niihin aikoihin kun muutettiin yhteen, eikä haittaa yhtään. Ihan rehellisesti voisin sanoa jos joku kysyy, että suorastaan vaadin miestäni lopettamaan itsensä uhraamisen itsekkäiden ihmisten hyväksi.

Siinä vaiheessa kun lomat appivanhempien mökillä meni siihen, että appiukko paritti miehen naapurimökin korjaustalkoisiin kysymättä mieheltä mitään, sanoin että nyt riittää. Kesti vuosi ennen kuin mies tajusi, miten paljon sitä oli kupattu. Kukaan ei kuitenkaan ikinä auttanut miestä vaan kaiken sen päälle teki omat korjaukset sun muut. On jotenkin hemmetin surullista miten toiset ihmiset elävät elämänsä kynnysmattona. Mulle on kunnia-asia että olen itsenäinen ja en tosiaankaan oleta, että nykyisin kun ollaan naimisissa, että mieheni uhraa vapaa-aikansa mulle. Käy nykyisin salilla ja pyöräilemässä ja auttaa silloin, kun itselle sopii. Onkin oltu talkoissa mökillä ja ollaan jatkossakin, mutta ei enää oman elämän kustannuksella. Välit appinvanhempiinkin on parantuneet, kun käydään harvemmin ja kun käydään, voidaan autella mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Pahinta kai on, että SINULLE sillä ei ollut väliä, kun kerran suostuit tohon. Oletko sä joku ameeba vailla omaa mieltä ja elämää?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

"Some of them want to use you, some of them want to get used by you..." Minusta tuntuu, että te haluatte tulla hyväksikäytetyiksi - osa näistä jutuista kertoo jo pahoista ongelmista pääkopassa. Saatteko jotain outoa tyydytystä siitä, että toiset soittaa teidät satojen kilometrien päästä pyyhkimään pyllynsä ja tekemään kylpyhuoneremontit päälle???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.

Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.

Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.

Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/

Sinun äitinäsi ja veljenäsi olisin antanut omasta perinnöstä myös sinullekin. Uskomatonta käytöstä mummiltasi.

Sama asia tuli minunkin mieleen tapausta lukiessani. Suku jakaisi perinnön, niin kuin se olisi alun perin pitänytkin jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei suoraan ole pyydetty, mutta eräs sukulainen pyytää ja vaatii ihan pokkana julkisesti ihmisiltä mitä ihmeellisimpiä apuja. Hän on aika persaukinen, ja olettaa olevansa jokin hyväntekeväisyyskohde. Aina pitäisi jonkun hyväsydämisen antaa rahaa tai ostaa bensoja tai kuskata ilmaiseksi, kun hänellä nyt ei vaan ole taaskaan rahaa ja se on sossun syytä, itse ei ole valmis tekemään mitään elintasonsa parantamiseksi. Paras oli kun pyysi että joku ottaisi auton vakuutuksen omiin nimiinsä kun omat luottotiedot menneet, ja kun kukaan ei tietenkään suostunut, niin kyllä huudettiin miten tässäkin nyt aidot ystävät tunnistaa ja että hänellä ei sellaisia ole :D kaikki neuvot mitä hänen tulisi tehdä ei kelpaa, kaikkeen löytyy ihan naurettavat tekosyyt.

Tyyppi on jo kolmekymppinen, eikä omista kuin vaatteet päällään.

Tiedän tämän tyypin.. Julkisesti facebookissa valittaa kaikesta.

Ystävä pyysi, että hoitaisin heidän lapsiaan kesälomani ajan, kun päiväkoti oli kiinni ja vanhemmat eivät saaneet kesälomaansa pidettyä silloin.

Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista. 

Täällä näyttääkin olevan monen sortin ammattilaisia, joita lähipiiri käyttää hyväkseen. Sama juttu minulla. Olen ammatiltani pienkoneasentaja, nyt jo eläkkeellä, ja taas tulee kesä ja alkaa se ilmainen ruohonleikkureiden korjaus. Pitkin hampain maksetaan juuri ja juuri se tarvittavan osan hinta, bensoista ja vaivanpalkasta ei puhettakaan. Soitetaan, että kun pari vuotta sitten korjasit koneen ja nyt se ei käynnisty niin tulisitko katsomaan. Vika ei yleensä liity mitenkään tehtyyn korjaukseen, mutta silti odotetaan minun korjaavan sen ilmauseksi koska olen korjannut koneen kaksi vuotta sitten väärin tai olen jättänyt juuri tuon kohdan tarkistamatta. Yhteinen tekijä näille koneille on, että lähes poikkeuksetta niiden kunnostamiseen ei olisi mitään järkeä käyttää enää euroakaan vaan viedä ne sovinnolla romulavalle ja ostaa uusi.

Nyt tosin reumani on alkanut vihoitella siinä määrin, että saan siitä hyvän tekosyyn kieltäytyä hommista, joista tiedän jääväni aina tappiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

Itse tuossa tapauksessa vetäisin kaiken googlekääntäjällä, kerta ei ole niin justiinsa 😃

Lisää näitä!!!

Saimme pitkästä aikaa järjestettyä mieheni kanssa kahdenkeskeisen vapaaillan ja siskoni kehtasi vaatia että hoitaisimme hänen lapsiaan, kun omamme ovat hoidossa.

Sisko olisi tahtonut baariin ja hän veti vielä herneetkin nenäänsä, kun kieltäydyimme. Hän ei kuulemma koskaan pääse minnekkään, vaikka juuri oli ollut edellisen viikonlopun rilluttelemassa.

Olen köyhä ihminen, ja ilmeisesti siksi kun ostetaan kaikki miehen kanssa itse eikä pummita pitkin kyliä.

Jos olen tarvinnut jonkun ammattilaisen apua niin kyllä kysyn ensin joltain tutulta kuin vieraalta kun tiedän että tuttu on hyvä tekijä. Maksetaan aina palkkaa, ihan mitä tahansa pyydetäänkin. Kyseessä siis esimerkiksi yksityisyrittäjät, kuten kampaajat, remppamiehiä jne.

Jos tarvitaan pakettiautoa niin vuokrataan se. Jos ollaan menossa pitkälle reissulle jonne ei junat kulje, vuokrataan auto. Jos joku lainaa jotain tavaraa mitä tarvitsemme vain yhteen juttuun niin palautetaan se hyvässä kunnossa heti kun tavaran tarve loppuu. Jos joku tuo lapsellemme käyttöön heiltä pieneksi jääneitä vaatteita niin kohdellaan vaatteita hyvin ja kun ovat meille jääneet tarpeettomaksi ja kysytään haluaako alkuperäinen lahjoittaja ne takaisin vai pistänkö kiertoon. Jos haluaa takaisin niin vien ne tavarat takaisin.

Mulla ei koskaan tulisi mieleen kysyä ja olettaa että minulle kannetaan kaikki nokan eteen. Miten jotkut kehtaa käyttäytyä kuten tuolla edellä että laitettu ilmaiseksi tekemään 4 juustokakkua? Nehän on ihan pirun kalliita tehdä, vaikka laskisikin vain tarvikekulut. Joskus kun itse olen tilauksesta joillekkin leiponut juhliin kakkuja tms. niin joka kerta sanovat "no me pistettiin sulle vähän extraa tilille kun oli niin hyviä" ja toiset kuvittelee että kahvikupilla lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

Meidän suvun vanhat kuvat ovat mennyttä koska ne päätyivät perintönä sukuun adoptoidulle miehelle ja hän oli heittänyt ne roskiin. Eli tavallaan ymmärrän huolen vaikka ihmiset lienevät näissä sukurakkausasioissa tosi erilaisia. Tämä kaveri ei joka tapauksessa sitten kuitenkaan ehkä kokenut kuuluvansa sukuun kivin vahvasti eikä katsonut tärkeäksi säilyttää emätalon kuvia. Hirvittävä harmi.

Ymmärrän harmisi. Oma äitini kuuluu siihen sarjaan, joka ei arvosta vanhoja valokuvia. Sinne meni mummun rippikoulukuva ym. ym. Että vitutti, varsinkin kun harrastan sukututkimusta ja roskiin meni sitten valokuvia jo kuolleista sukupolvista. Näistä kuvista olisi ollut iloa muillekin sukulaisille.

Nykyään on skannerit, joilla nämäkin kuvista riitely-asiat voi ratkoa. Tädille voi skannata kuvista kopiot. Itselläni on skannauksessa toisen mummoni ja isoisäni kuvat, ja palautan albumit sen jälkeen tädilleni.

Vierailija kirjoitti:

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei

Uskomatonta idiotismia, ihan tässä häkeltyy.

Ihan oikeasti ihmiset! Minkälaisia tossuja te oikein ootte kun ette osaa sanoa ei? Törkeitä tapauksia nämä kaikki, mutta on teissäkin vikaa ketkä ette osaa kieltäytyä vaikka hyväksikäyttö toistuu. Kerran sitä voi tyhmyyttään mennä halpaan, mutta että toistuvasti?

Yllättävää hyötyä siitä että on biologi: kukaan tuttu ei pummi ilmaista apua sen alan jutuissa :D Korkeintaan kysytään "hei, minkä elukan/kasvin näin pihalla" ja se on ihan fine.

Joillain teista on kyllä (ollut) tosi röyhkeitä tuttuja! Toivottavasti mahdollisimman monen kohdalla hyväksikäyttö on jo ohieikä enää jatku.

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei suoraan ole pyydetty, mutta eräs sukulainen pyytää ja vaatii ihan pokkana julkisesti ihmisiltä mitä ihmeellisimpiä apuja. Hän on aika persaukinen, ja olettaa olevansa jokin hyväntekeväisyyskohde. Aina pitäisi jonkun hyväsydämisen antaa rahaa tai ostaa bensoja tai kuskata ilmaiseksi, kun hänellä nyt ei vaan ole taaskaan rahaa ja se on sossun syytä, itse ei ole valmis tekemään mitään elintasonsa parantamiseksi. Paras oli kun pyysi että joku ottaisi auton vakuutuksen omiin nimiinsä kun omat luottotiedot menneet, ja kun kukaan ei tietenkään suostunut, niin kyllä huudettiin miten tässäkin nyt aidot ystävät tunnistaa ja että hänellä ei sellaisia ole :D kaikki neuvot mitä hänen tulisi tehdä ei kelpaa, kaikkeen löytyy ihan naurettavat tekosyyt.

Tyyppi on jo kolmekymppinen, eikä omista kuin vaatteet päällään.

Ja  jos nyt joku hairahtuisikin ottamaan sukulaisesi auton vakuutuksen nimiinsä, niin mahdollisen vahingon sattuessa korvaus maksetaan sille, jonka nimissä vakuutus on.

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Oon kerran vienyt tuotteen palautettavaksi kun siinä oli eilinen päiväys jo ostohetkellä enkä kaupassa sitä huomannut. Sain rahat takaisin ja uuden tuotteen. Tämä on kuulemma käytäntö siinä kaupassa..

Apua, hurjaa lukea näitä :S Ihan kamalia juttuja.

Ja niille jotka syyttelevät ameeboiksi ja kynnysmatoiksi, se kieltäytymisen oppiminen on usein tolkuttoman haastavaa ja itse ainakin aiemmin stressasin kovasti muiden reaktioita jos nyt en teekään mitä pyytävät.