Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, olen seurannut juoksukenkien kirpparia Facebookista. Aika usein hintapyyntö on 100 euroa tossuille, joilla on juostu 50 km ja jotka uutena maksoivat 120 euroa.  Harvoin tuolla mitään meneekään kaupaksi.

Miksi kukaan ostaisi käytettyjä juoksulenkkareita?

Miehen sukulainen tarvitsi maalausapua mökillä, minkä takia heidän piti ajaa yhteensä n. 700 km parina viikonloppuna. Hän pyysi mieheni avuksi hommiin ja paluumatkalla vaati rahaa bensoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.

Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!

Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.

Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.

Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.

Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.

En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.

Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.

Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.

Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa.  Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään. 

Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta. 

Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.

Meillä ei korvaa matkakuluja jos koulutus tms on samassa kaupungissa kuin työpiste. Yksi Suomen suurimpia kaupunkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi pankeilla olla sen verran moraalista tajua että kysyisivät useaan kertaan takaajalta (vain hänen seurassaan) haluaako hän lainan takaajaksi. En voi kuvitella tosin tilannetta että joku minut noin vain kotoa hakisi lainan takaajaksi. En edes lähtisi mukaan jos ei selitetä kunnolla mihin ollaan menossa ja miksi.

Vielä 80-luvulla, ja 90-luvun alussakin lainoja myönnettiin ihan miten sattuu. Minulle meinasi käydä samalla tavalla kuin sille kirjailija Nina Honkaselle, joka on ollut julkisuudessa juuri suurten takausvelkojen takia.

Olin siis 90-luvun alussa parikymppinen opiskelija, ja minulla ei todellakaan ollut mitään varallisuutta tai omaisuutta. Silti minua pyydettiin takaamaan sedälleni kaksi lainaa, toinen oli omakotitaloa varten, ja toinen yritystoimintaa varten. Vanhempani ja pankinjohtaja vakuttelivat, että kyseessä on pelkkä muodollisuus, eikä tästä voi seurata mitään ongelmia. Tiesin setäni olevan rahankäytön suhteen aika leväperäinen, joten kieltäydyin. Vanhempani ja isän puolen suku suuttuivat minulle, koska olin heidän mielestään itsekäs kun en halunnut auttaa.

He saivat lopulta takaajaksi erään toisen sukulaisen, ja muutama vuosi myöhemmin setäni firma meni laman aikana nurin. Hän ei pystynyt hoitamaan lainojaan, ja tämän lainan takaajalle tuli maksettavaksi korkoineen ja perinkuluineen yli 800 000 markkaa.

Minut oli kasvatettu juuri sellaiseksi kiltiksi tytöksi, joka auttaa sukulaisia kyseenalaistamatta asioita, mutta olen kiitollinen, että tuon kerran pidin oman pääni. Myös vanhempani ovat myöhemmin myöntäneet, että olit kyllä fiksu kun et takaajaksi ryhtynyt.

No huh-huh.

Itsekin entisenä pankkilaisena tiedän, että takauspapereihin ei nimeä kannata useinkaan laittaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ostaisi käytettyjä juoksulenkkareita?

Itse en NORMAALISTI osta käytettyjä juoksulenkkareita. Yhdet ostin alueemme kirpputorilta. Kyseessä oli jo lopetettu malli (valmistajat uusivat tossumalleja kaksi kertaa vuodessa), raja käytetylle itselläni ainakin on tuo 50 km (tossut kestävät normikäytössä noin 1000 km) ja sain ne 120 euron tossut 20 eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukulainen tarvitsi maalausapua mökillä, minkä takia heidän piti ajaa yhteensä n. 700 km parina viikonloppuna. Hän pyysi mieheni avuksi hommiin ja paluumatkalla vaati rahaa bensoista.

Täh? Maksoiko miehesi?

Sisko pyysi ostaa joululahjat jälkikasvulleen tytölle ja pojalle, jotka silloin 10v. ja 15 v. ja vielä lisäsi ettei ne saa olla halpoja. Itse osti mulle häälahjaksi 4 kpl laseja yht. n. 6 euroa. En ostanut lahjoja sillon enkä koskaan myöhemminkään.

Nuorempana olin kaveriporukan ainoa, joka ei juurikaan käyttänyt alkoholia. Tupareissa, synttäreissä ynnä muissa illanistujaisissa olin siis aina omalla autolla liikenteessä. Yleensä sitten myös kuljetin porukkaa baariin, ja usein hengailin siellä baarissa porukan mukana, ja aamuyöllä vein sitten kaikki grillin kautta kotiin. Tätä kesti siis useita vuosia opiskeluaikoina, joskus ain jonkun euron bensarahaa tai joku tarjosi kahvit tai ruuat. Eikä mua sinänsä haitannut olla jatkuvasti juoppokuskina, vaan ajattelin että siinähän ne kaverit kulkee kyydissä kun itsekin olen menossa samoihin bileisiin/kuppiloihin.

Jossain vaiheessa sitten myin auton pois, ja sen jälkeen minua ei enää kyseisen porukan juhliin kutsuttu mukaan.

Oon töissä isossa marketissa myyjänä.Luonnollsesti saan henilökuntaalennukset.

Pitkän aikaa sukulaiset sitten soittelivat ja pyysivät että ostaisin heille halvemmalla telkkarin,lapsille jääkiekkovarusteet,ilmakiekkopöydän,stiigaa ym.kallista...

Joka taivaan kerta sanoin,että en osta koska alennuksia seurataan tarkasti,,,

Silti jaksoivat sinnikkäästi pyytää.Lopulta jouduin kiukkuisesti ilmoittamaan että mitään en heille osta,en halua menettää alennuksiani..sain sitten kuulla että olen pihi paska.....

Vastikään omakotitalon ostanut työkaverini kyseli perjantaina töissä, että olisiko kellään yhtään ylimääräistä raparperia, kun hän haluaisi tehdä piirakan viikonloppuna. Meillä sitä on mukavan kokoinen tupsu, joten sanoin, että tervetuloa vaan hakemaan. Työkaverille ei sopinut hakupäiväksi perjantai, joten annoin osoitteen ja luvan hakea raparperia lauantaina, vaikka itse olimmekin koko päivän sukulaisten ylioppilasjuhlia kiertämässä. Hämmästys oli kieltämättä melkoinen, kun tänä aamuna mieheni tuli ihmettelemään, että mitä takapihallamme on oikein tapahtunut. Siinä, missä ennen seisoi komea raparperipuska, oli nyt kuopalle kaivettu maapläntti. Tietääkseni annoin luvan viedä piirakkaa varten tarvittavan määrän varsia, en koko helahoitoa juurineen päivineen :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siinä, että tuntematon nainen dumppasi omat hylkyvaatteensa ym. muka vauvanvaatteina toiselle hävitettäväksi. Kaatopaikkamaksut toiselle ei ole mitään hyväntekeväisyyttä.

UFF:llähän on joka paikassa näitä isoja keltaisa jätekeräyspisteitä, jonne voi dumpata vaika miten paljon vaatteita. MOnia jätesäkillisiä olen itsekin joskus vienyt sinne köyhille myytäväksi.Ei ole mitään kaatopaikkamaksuja todellakaan, nyt vasta tulossa se laki että ei saa heittää sakajätteen seassa ,mutta ei ole aiemmin ollut mitään lakia eikä maksua. taidat nyt vähän liioitella?

Siis köyhäthän ei todellakaan pysty ostamaan UFF:lta, Kontista tai Pelastusarmeijalta. Sen verran suolaisia hintoja pyytävät noista ilmaiseksi saaduista lahjoituksista...

Vierailija kirjoitti:

Vastikään omakotitalon ostanut työkaverini kyseli perjantaina töissä, että olisiko kellään yhtään ylimääräistä raparperia, kun hän haluaisi tehdä piirakan viikonloppuna. Meillä sitä on mukavan kokoinen tupsu, joten sanoin, että tervetuloa vaan hakemaan. Työkaverille ei sopinut hakupäiväksi perjantai, joten annoin osoitteen ja luvan hakea raparperia lauantaina, vaikka itse olimmekin koko päivän sukulaisten ylioppilasjuhlia kiertämässä. Hämmästys oli kieltämättä melkoinen, kun tänä aamuna mieheni tuli ihmettelemään, että mitä takapihallamme on oikein tapahtunut. Siinä, missä ennen seisoi komea raparperipuska, oli nyt kuopalle kaivettu maapläntti. Tietääkseni annoin luvan viedä piirakkaa varten tarvittavan määrän varsia, en koko helahoitoa juurineen päivineen :O

Ei jumaliste oo todellista!

Siis en epäile kertomaasi vaan hämmästelen, vaikka yhtä sun toista olen nähnyt itsekin.

Yleensähän noi vatipäät tekee temppuja joista ei jää mitään todisteita ja juuri siksi uhrien on toisinaan vaikea saada muita uskomaan tapahtuneita asioita.

Mitäpä olette kommentoineet kraaterin kaivajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttääkin olevan monen sortin ammattilaisia, joita lähipiiri käyttää hyväkseen. Sama juttu minulla. Olen ammatiltani pienkoneasentaja, nyt jo eläkkeellä, ja taas tulee kesä ja alkaa se ilmainen ruohonleikkureiden korjaus. Pitkin hampain maksetaan juuri ja juuri se tarvittavan osan hinta, bensoista ja vaivanpalkasta ei puhettakaan. Soitetaan, että kun pari vuotta sitten korjasit koneen ja nyt se ei käynnisty niin tulisitko katsomaan. Vika ei yleensä liity mitenkään tehtyyn korjaukseen, mutta silti odotetaan minun korjaavan sen ilmauseksi koska olen korjannut koneen kaksi vuotta sitten väärin tai olen jättänyt juuri tuon kohdan tarkistamatta. Yhteinen tekijä näille koneille on, että lähes poikkeuksetta niiden kunnostamiseen ei olisi mitään järkeä käyttää enää euroakaan vaan viedä ne sovinnolla romulavalle ja ostaa uusi.

Nyt tosin reumani on alkanut vihoitella siinä määrin, että saan siitä hyvän tekosyyn kieltäytyä hommista, joista tiedän jääväni aina tappiolle.

Yleensä se ruohonleikkuri ei käynnisty siksi, että niitä kohdellaan niin helevetin huonosti. Suodattimia ei vaihdeta, ei öljytä, jätetään sateeseen lojumaan ja terätkin on tuhannen päreinä, kun ajellaan kiviin ja oksiin. Mulla on 16-vuotias leikkuri, ja pelittää edelleen, kun huollan sen keväällä ja syksyllä.

Sano ihan suoraan, että "en mä nyt taida ehtiä tulla, vie korjaamolle! Maksaa noin 20-40 euroa". Ja jos ne kysyy, että milloinka sä ehtisit, niin sano että "enpäs nyt oikein tiedä, kun on sovittuja menoja niin paljon ja kun kesäkin tulossa, ja ajattelin lähteä vähän reissun päälle. Taidat saada sen nurtsinleikkurisi korjaamolta nopeammin".

Minuakin yritetään, kun on kesämökki ja käsistäni kätevä, mutta EI on halpa sana. Toinen hyvä kysymys on "Paljonko maksat?"

terv. N46v

Juuri näin, ja minusta välillä tuntuu siltä, että koneille ei anneta mitään arvoa, koska tunnetaan kaveri, joka tulee ja korjaa ne ilmaiseksi. Korostan vielä, että korjaan koneita mielelläni, mutta en silloin jos minä joudun maksamaan. Muuten tuo 16 vuoden ikä ei vähänkään laadukkaammalle leikkurille ole ikä eikä mikään jos sitä huolletaan, minusta jopa tuntuu, että vuosituhannen vaihteessa elettiin viimeisiä vuosia, jolloin sai vielä kunnon tavaraa. Nykyiset kiinan vehkeet ovat jo kertakäyttöisiä, en tiedä korjaako niitä kukaan ja saako niihin edes osia.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikään omakotitalon ostanut työkaverini kyseli perjantaina töissä, että olisiko kellään yhtään ylimääräistä raparperia, kun hän haluaisi tehdä piirakan viikonloppuna. Meillä sitä on mukavan kokoinen tupsu, joten sanoin, että tervetuloa vaan hakemaan. Työkaverille ei sopinut hakupäiväksi perjantai, joten annoin osoitteen ja luvan hakea raparperia lauantaina, vaikka itse olimmekin koko päivän sukulaisten ylioppilasjuhlia kiertämässä. Hämmästys oli kieltämättä melkoinen, kun tänä aamuna mieheni tuli ihmettelemään, että mitä takapihallamme on oikein tapahtunut. Siinä, missä ennen seisoi komea raparperipuska, oli nyt kuopalle kaivettu maapläntti. Tietääkseni annoin luvan viedä piirakkaa varten tarvittavan määrän varsia, en koko helahoitoa juurineen päivineen :O

Ei jumaliste oo todellista!

Siis en epäile kertomaasi vaan hämmästelen, vaikka yhtä sun toista olen nähnyt itsekin.

Yleensähän noi vatipäät tekee temppuja joista ei jää mitään todisteita ja juuri siksi uhrien on toisinaan vaikea saada muita uskomaan tapahtuneita asioita.

Mitäpä olette kommentoineet kraaterin kaivajalle?

Huh huh! Otapa kuva kuopasta. Sattuiko joku muukin työkaveri kuulemaan raparperivarkaan kyselyjä? Näytäpä kuvaa eteenpäin ja päivittele tilannetta kovaan ääneen. Eiköhän varas opi olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikään omakotitalon ostanut työkaverini kyseli perjantaina töissä, että olisiko kellään yhtään ylimääräistä raparperia, kun hän haluaisi tehdä piirakan viikonloppuna. Meillä sitä on mukavan kokoinen tupsu, joten sanoin, että tervetuloa vaan hakemaan. Työkaverille ei sopinut hakupäiväksi perjantai, joten annoin osoitteen ja luvan hakea raparperia lauantaina, vaikka itse olimmekin koko päivän sukulaisten ylioppilasjuhlia kiertämässä. Hämmästys oli kieltämättä melkoinen, kun tänä aamuna mieheni tuli ihmettelemään, että mitä takapihallamme on oikein tapahtunut. Siinä, missä ennen seisoi komea raparperipuska, oli nyt kuopalle kaivettu maapläntti. Tietääkseni annoin luvan viedä piirakkaa varten tarvittavan määrän varsia, en koko helahoitoa juurineen päivineen :O

Ei jumaliste oo todellista!

Siis en epäile kertomaasi vaan hämmästelen, vaikka yhtä sun toista olen nähnyt itsekin.

Yleensähän noi vatipäät tekee temppuja joista ei jää mitään todisteita ja juuri siksi uhrien on toisinaan vaikea saada muita uskomaan tapahtuneita asioita.

Mitäpä olette kommentoineet kraaterin kaivajalle?

Vielä en ole kommentoinut mitään, mutta huomenna otan kyllä puheeksi asian. Mä olen koittanut pohtia, että josko kerrostaloissa käsittääkseni koko ikänsä asunut montuntekijä olisi vaan ollut ihan totaalisen tietämätön siitä, miten raparperin kanssa toimitaan, mutta kyllä se silti niin uskomattomalta kuulostaa, että ihan rautalapion kanssa on ryhdytty kaivuuhommiin :D Pienen osion viemistä en olisi pahastunut yhtään, mikäli olisi pyytänyt luvan, mutta tämä on kyllä aika röyhkeää, ellei taustalla ole sitten ihan putipuhdas uusavuttomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, olen seurannut juoksukenkien kirpparia Facebookista. Aika usein hintapyyntö on 100 euroa tossuille, joilla on juostu 50 km ja jotka uutena maksoivat 120 euroa.  Harvoin tuolla mitään meneekään kaupaksi.

Miksi kukaan ostaisi käytettyjä juoksulenkkareita?

no usein joku on tilannu netistä väärää kokoa, ja myy siksi. Ja se on ihan urbaanialegendaa ettei toisen käyttämiä lenkkareita saisi käyttää. jos on saman kokoinen jalka, niin harvalla on niin poikkeuksellisen erilainen jalanmuoto että se jotenkin haittaisi seuraavan käytössä.

Mun sairaseläkkeellä oleva veli on kanssa kaatopaikka. Lisäksi ett hän ei osaa sanoa ei, hän ei heitä mitään pois. Ihmiset vievät romujaan hänelle ja me muut sisarukset sitten kärräämme niitä pois. Emme asu samalla paikkakunnalla, mutta joskus olen sattunut olemaan paikalla sanomassa tiukan ei. Ei, veli ei tarvitse teidän sohvaanne, hänellä on jo sohva ja autotallissa kolme muuta. Ei tartte enää yhtään nykyään käyttökelvotonta putkitelkkaria seitsemän entisen liäksi, ostimme hänelle toimivan digitelkkarin synttärilahjaksi. Ei, veli ei tarvitse teidän kahdeksan vuotta vanhaa tietokonettanne. Me olemme jo hänelle yhden hommanneet ja se riittää. Mutta autotalliin tulee sitä tavaraa lisää lisää. Eikä edes yksityiset, vaan hänellä on nyt autotallissa erään yhteistön vanhoja kokoustilojen tuoleja jotain 20 kpl. Mitähän yksi mies niillä tekee? Hänellä on hyvä pirttipöytä, jonka sai kuolinpesästä, tämä oli hyvä lahjoitus ja tarpeeseen. Lisäksi on saatu sohvakalusto ja muutamia saatuja hyväkuntoisia tuoleja muutenkin. Ei tuolla tuolien lahjoittajalla mikään hyvä ollut mielessä, vai onko joku sitä mieltä, että joku köyhä, jolla on jo tarpeeksi huonekaluja, ehdottomasti tarvitsee 20 kpl kokoustuoleja, koska on köyhä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastikään omakotitalon ostanut työkaverini kyseli perjantaina töissä, että olisiko kellään yhtään ylimääräistä raparperia, kun hän haluaisi tehdä piirakan viikonloppuna. Meillä sitä on mukavan kokoinen tupsu, joten sanoin, että tervetuloa vaan hakemaan. Työkaverille ei sopinut hakupäiväksi perjantai, joten annoin osoitteen ja luvan hakea raparperia lauantaina, vaikka itse olimmekin koko päivän sukulaisten ylioppilasjuhlia kiertämässä. Hämmästys oli kieltämättä melkoinen, kun tänä aamuna mieheni tuli ihmettelemään, että mitä takapihallamme on oikein tapahtunut. Siinä, missä ennen seisoi komea raparperipuska, oli nyt kuopalle kaivettu maapläntti. Tietääkseni annoin luvan viedä piirakkaa varten tarvittavan määrän varsia, en koko helahoitoa juurineen päivineen :O

Ei jumaliste oo todellista!

Siis en epäile kertomaasi vaan hämmästelen, vaikka yhtä sun toista olen nähnyt itsekin.

Yleensähän noi vatipäät tekee temppuja joista ei jää mitään todisteita ja juuri siksi uhrien on toisinaan vaikea saada muita uskomaan tapahtuneita asioita.

Mitäpä olette kommentoineet kraaterin kaivajalle?

Vielä en ole kommentoinut mitään, mutta huomenna otan kyllä puheeksi asian. Mä olen koittanut pohtia, että josko kerrostaloissa käsittääkseni koko ikänsä asunut montuntekijä olisi vaan ollut ihan totaalisen tietämätön siitä, miten raparperin kanssa toimitaan, mutta kyllä se silti niin uskomattomalta kuulostaa, että ihan rautalapion kanssa on ryhdytty kaivuuhommiin :D Pienen osion viemistä en olisi pahastunut yhtään, mikäli olisi pyytänyt luvan, mutta tämä on kyllä aika röyhkeää, ellei taustalla ole sitten ihan putipuhdas uusavuttomuus. 

Piirakka-aineksia harvemmin haetaan lapion kanssa. Eli kuulostaa suunnitellulta jutulta.

Vai teidän puutarhalapiotako siinä oli käytetty? Eihän sieltä vaan mitään muuta ole hävinnyt?

Hei raparperityyppi, tule sitten huomenna kertomaan 😃

Aloin 18-vuotiaan tapailla nuorta muusikkomiestä. Hänen bändinsä treenikämpälle oli matkaa vanhempieni luota (jossa siis vielä silloin asuin) noin 10 km ja siitä hänen äitinsä luo (jossa tämä mies vielä asui) pari kilometriä lisää. Sain silloin tällöin vanhempieni autoa lainaksi, jotta pääsin kulkemaan kaverieni luo ym. Kerran tämä muusikko soitteli minulle ihan normaalina, kesäisenä arki-iltana treenien jälkeen, että minun pitäisi hakea hänet treenikämpältä ja heittää kotiin (ja sitten palata taas vanhempieni luo ennen seuraavan aamun aikaista työpäivää). Minun olisi siis pitänyt pyytää auto lainaksi, ajaa 10 kilometriä hänen treenikämpälleen, siitä 2 km hänen luokseen ja 12 km takaisin vanhempieni luo, koska häntä ei huvittanut kävellä kahta kilometriä. En suostunut ja hän suuttui.