Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Entinen naapuri ehdotti (kun pystytettiin köynnössäleikköä tonttiemme välille kevyeksi aidaksi), että laitettaisiin aita metrin verran meidän puolelle.

He kun tykkää oikaista siitä meidän pihan puolelta, eikä se enää onnistu jos aita tehdään rajalle.

Rivitalopihasta siis kyse.

Parasta kaikessa oli se, että meillä oli vain normaali pieni rivaripiha. Naapurilla, joka asui päätyasunnossa oli paljon suurempi piha. Oli laajentanut pihaansa siten, että myös talon pääty oli heidän hallinnassaan. Oli myös laajentanut pidemmäksi siten, että heidän pihansa takana ei ollut sitä parin metrin levyistä yleistä kaistaletta (kulkemista varten). Ja tietenkin oli aidan rakentanut tämän kaiken ympärille. Nämä ylimääräiset alueet eivät riittäneet, vaan olisi pitänyt saada meidän pihasta vielä vähän lisää omaan hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätini kysyi, jos voisin meikata serkkuni vanhojen tansseihin, lupasi palkkaa. Otin töistä palkattoman vapaan ja loppujen lopuksi siellä olikin serkkuni luvannut myös kahdelle kavereilleen meikit. Päivän palkka 1paketti servettejä(!) sekä sämpylä. Ei puhettakaan bensarahoista.

Sama tätini kysyi vuosia sitten kun vielä opiskelin jos lähtisin serkulleni lapsenvahdiksi huvipuistoon. En todellakaan tiennyt, että saan maksaa molempien ratikat, ruuat, juomat, jäätelöt yms. Mitä serkkuni koko päivän kinusi. Kysyin tädiltä jos hän maksaisi ne takaisin niin kuulemma itse halusin viedä :)) en siis kehdannut 11vuotiasta serkkua nälässäkään pitää.

Nyt ollaan molemmat jo aikuisia ja kerran tarvitsin serkun apua hänen alansa työssä. Sain ihan paperilaskun käteen.

Ai saatanan saatana, kyllä pistää vihaksi tuo sinun tätisi. Laitapas yhteystiedot niin käyn opettamassa käytöstapoja. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini kysyi, jos voisin meikata serkkuni vanhojen tansseihin, lupasi palkkaa. Otin töistä palkattoman vapaan ja loppujen lopuksi siellä olikin serkkuni luvannut myös kahdelle kavereilleen meikit. Päivän palkka 1paketti servettejä(!) sekä sämpylä. Ei puhettakaan bensarahoista.

Sama tätini kysyi vuosia sitten kun vielä opiskelin jos lähtisin serkulleni lapsenvahdiksi huvipuistoon. En todellakaan tiennyt, että saan maksaa molempien ratikat, ruuat, juomat, jäätelöt yms. Mitä serkkuni koko päivän kinusi. Kysyin tädiltä jos hän maksaisi ne takaisin niin kuulemma itse halusin viedä :)) en siis kehdannut 11vuotiasta serkkua nälässäkään pitää.

Nyt ollaan molemmat jo aikuisia ja kerran tarvitsin serkun apua hänen alansa työssä. Sain ihan paperilaskun käteen.

Olisit siitä laskusta nyt sit ihan pokkana vähentänyt ne huvipuistokulut!

Serkkuni on ihan mukava ja alansa osaava. Täti hieman aasi, rikkaisiin naimisiin päässyt ja pihi. Serkku tuskin edes tietää tai varsinkaan silloin on tilannetta tajunnut. Tuo wanha-meikki ärsyttää ehkä enemmän, koska se on mun alaa ja koin palkanmenetystä ja multa ei edes kysytty niitä kavereiden meikkauksia :/

Nuorena ei tosiaan hoksaa eikä kehtaa pitää puoliaan, nyt varmaankin osaisit pyytää/vaatia tätiäsi maksamaan ennen työn aloittamista kaikki kolme meikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Jos uinti kuuluu koulun opetussuunnitelmaan liikuntatunnilla, niin ei todellakaan kerätä rahaa kyyteihin. Se kuuluu opetukseen. En ole myöskään neljän lapsen kokemuksella koskaan kuullut, että vanhempien pitää laittaa kuussa 15 euroa, että saa arkastelutarvikkeita yms. Ne kuuluu kyllä opetukseen.

Ja opettajan lahja on vapaaehtoinen. Aika härskiä opettajan käskeä aukaisemaan tili, millä voidaan ostaa hänelle sitten kunnollinen lahja.

Peruskoulu on lapselle ilmainen ja lahja opettajalle vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko laittaa rahaa mihinkään epämääräiseen tiliin, millä maksellaan lasten jätskejä ja uintimatkoja, mitkä kuuluu koulun maksettavaksi ja ennen kaikkea, että opelle saadaan kunnon lahja.

Minäkin ihmettelin bussimaksuja koulun järjestämälle liikuntatunnille. Kyllä ne kuuluu koulun maksaa. Paitsi jos on joku Steiner-koulu tai muu yksityinen koulu, niin sinnehän vanhemmat maksaa itse kaiken.

Meidän lasten luokilla omat tilit. Käyvät siis tavallista peruskoulua. Syksyllä 5. luokalle menevän esikoisen luokka on kerännyt 1-luokasta asti rahaa 6-luokan keväällä toteutettavaa luokkaretkeä varten. Ihan mukava summa on kasassa. Ei niitä mihinkään askartelutarvikkeisiin tai jätskeihin käytetä. Sama homma 1. luokalta päässeellä kuopuksella, keräävät rahaa luokkaretkeen.

Tuo ei ole käytäntö joka koulussa.

Entä ne oppilaat, jotka muuton takia vaihtavat paikkakuntaa/koulua, saavatko he rahat mukaansa vai pitääkö maksaa moneen kertaan, jos muuttoja on esim. neljä jo alakoulun aikana?

Kaverin kanssa oltiin menossa toiselle puolelle Suomea johonkin tapahtumaan (en enää muista mikä se oli). Alunperin ajattelin matkustaa sinne junalla.

Kaveri sai kuitenkin ylipuhuttua minut tulemaan autollaan. Hän oli alunperin matkustamassa puolisonsa kanssa yhdessä ja kaipasi naista juttuseuraksi, joten suostuin autokyytiin ettei kaverin tarvitsisi 'yksin' matkustaa.

Reissu meni ihan ok, vaikka en tykkääkään pitkiä matkoja matkustaa autolla.

Kotiin kun päästiin, pamautti kaveri että minun pitää maksaa bensarahat. Olin ollut valmis maksamaan kolmasosan bensarahoista, mutta minulta vaadittiinkin kaikkien bensojen maksaminen. Perustelivat tätä puolison kanssa sillä, että he joutuvat maksamaan auton vakuutukset ja huollot ja öljyt ja mitä kuluja autosta nyt onkaan.

Kyllä vitutti. Junakyyti olisi ollut halvempi ja miellyttävämpi kuin hikisessä autossa kököttäminen.

Jäi sellainen fiilis, että alunperinkin minut haluttiin mukaan bensojen maksajaksi.

Tämä sama kaveri tykkäsi käydä muutenkin kukkarollani.

Kun mentiin johonkin baariin (yleensä joka viikko), lainasi hän meikkejäni. Selitti ettei halua ostaa omia sillä meikkaa vain kun käy baarissa.

Usein pyysi soittamaan. Laittoi vaan viestiä "soita mulle, mun tarvii jutella". Kun kysyin miksei itse soita minulle, niin sanoi että "kun siitä tulee laskua". Ei halunnut maksaa puheluista.

Moni parisuhde on joutunut koetukselle ja katkennutkin kun toista osapuolta tämän lapsuudenperhe ynnä suku käyttää ilmaisena renkinään tahi piikanaan. Kotona ei hommat etene, mutta appajee kun käly tai mikavattumilloinkin soittaa mökkikökkään, kuskiksi tai lapsenlikaksi niin jo pompataan ku vieteri vaikka kuinka olis muuta sovittu. Ja sehän se saa paskat niskaansa joka nostaa kissan pöydälle.

Ihanaa että jotkut ovat onnistuneet pistämään stopin kumppaninsa jatkuvalle hyväksikäytölle.

Minä en onnistunut mutta vittuilua sain kyllä kuulla.

Siinä sitten jäi talonrakennus ja perheenperustaminen kesken. Mutta parempi varmaan mulle niin.

Pääsimpähän koko kööristä. Täytyymyöntää että eksän kohtalo kyllä surettaa. On mennyt vuosi vuodelta kehnompaan kuntoon ja yksin nyhertää joten kuten. Kupparitkaan ei enää käy kun ei toisesta enää ole heidän töitään tekemään.

Raparperi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo roinan antaminen on samantyyppinen ilmiö kuin mitä kirppareilla näkee, kun pyydetään kovia hintoja kulahtaneista nyppyisistä rytkyistä, jotka eivät ole montaa euroa uutenakaan maksaneet. Ilmeisesti jotkut ihmiset ovat täysin sokeita omien vaatteidensa kulumiselle tai suorastaan katsovat, että niiden arvo jopa nousee, koska juuri he merkkihenkilöinä ovat niitä pitäneet niin, että kainaloissa on keltaiset läikät.

Olen itse aina pitänyt hyvänä hinta-arviona sitä, että jos tuote on joko täysin uusi tai uuden veroinen, niin maksimihinta, jonka siitä uutena maksaisin olisi 50% tuotteen alkuperäisestä hinnasta tai mitä sitä tällä hetkellä myydään uutena.

Alueellamme on Facebook-kirppari, ja tavaroita myydään todella edullisesti.

Sen sijaan, olen seurannut juoksukenkien kirpparia Facebookista. Aika usein hintapyyntö on 100 euroa tossuille, joilla on juostu 50 km ja jotka uutena maksoivat 120 euroa.  Harvoin tuolla mitään meneekään kaupaksi.

Mulla on tuttu joka yrittää myydä uutena 1000e maksanutta sohvaa 800e:lla fb-kirppiksellä. Sohva on 2 vuotta vanha, mutta koirankarvoissa ja on siihen kuulemma "vauvakin kerran puklannut". Ihmettelee kun ei ole mennyt kaupaksi. =)

Sivusta seuranneena ärsyttää sellainen että sukulaisia käytetään lastenvahteina joka paikassa.

Kylään tullessaan oletusarvona on että itse voi olla kuin Ellun kanat ja toiset vahtivat lapsia.

Eikö pieneen päähän pälkähtäisi että jokainen haluaa kotonansa olla rauhassa?

Ihan kun toisilla ei sitä perhe-elämää olisi lainkaan,vaan sitä koetetaan elää toisten vaivalla ja ajalla.

Kohtuus kaikessa,kerjätessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.

Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!

Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.

Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.

Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.

Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.

En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.

Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.

Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.

Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa.  Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään. 

Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta. 

Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.

Ja maksaapa vielä ne parkkimaksutkin.

Yleensä tämmöiset muiden kuskaamiset työajalla ovat tuloa auton omistajalle, sillä työnantaja maksaa enemmän kuin mitä kuluja auton käyttämisestä tulee. Siksi monet oikein hakemalla hakee lisäporukkaa autoonsa niin paljon kuin mahdollista.

Miksi ihmeessä näiden kyydissä istujien pitäisi vielä maksaa ylimääräistä?

Työn perässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Jos uinti kuuluu koulun opetussuunnitelmaan liikuntatunnilla, niin ei todellakaan kerätä rahaa kyyteihin. Se kuuluu opetukseen. En ole myöskään neljän lapsen kokemuksella koskaan kuullut, että vanhempien pitää laittaa kuussa 15 euroa, että saa arkastelutarvikkeita yms. Ne kuuluu kyllä opetukseen.

Ja opettajan lahja on vapaaehtoinen. Aika härskiä opettajan käskeä aukaisemaan tili, millä voidaan ostaa hänelle sitten kunnollinen lahja.

Peruskoulu on lapselle ilmainen ja lahja opettajalle vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko laittaa rahaa mihinkään epämääräiseen tiliin, millä maksellaan lasten jätskejä ja uintimatkoja, mitkä kuuluu koulun maksettavaksi ja ennen kaikkea, että opelle saadaan kunnon lahja.

Minäkin ihmettelin bussimaksuja koulun järjestämälle liikuntatunnille. Kyllä ne kuuluu koulun maksaa. Paitsi jos on joku Steiner-koulu tai muu yksityinen koulu, niin sinnehän vanhemmat maksaa itse kaiken.

Meidän lasten luokilla omat tilit. Käyvät siis tavallista peruskoulua. Syksyllä 5. luokalle menevän esikoisen luokka on kerännyt 1-luokasta asti rahaa 6-luokan keväällä toteutettavaa luokkaretkeä varten. Ihan mukava summa on kasassa. Ei niitä mihinkään askartelutarvikkeisiin tai jätskeihin käytetä. Sama homma 1. luokalta päässeellä kuopuksella, keräävät rahaa luokkaretkeen.

Tuo ei ole käytäntö joka koulussa.

Entä ne oppilaat, jotka muuton takia vaihtavat paikkakuntaa/koulua, saavatko he rahat mukaansa vai pitääkö maksaa moneen kertaan, jos muuttoja on esim. neljä jo alakoulun aikana?

Tiedän että ei ole käytäntö joka koulussa. Kirjoitinkin että meidän lasten luokilla... Vastauksena niille jotka ihmettelevät mitä varten luokkien tilit on.

Eivät saa rahaa mukaansa, jos vaihtavat koulua. Molempien lasteni luokan tiliä varten piti vanhemmilla allekirjoittaa lappu jossa ilmoittaa hyväksyvänsä sen että muuttaessa sinne kerättyä omaa osuutta rahoista ei saa pois. Sitä en tiedä miten käy jos joutuu vaihtamaan koulua, joutuuko uudessa koulussa maksamaan uudestaan...

Taksijonosta änkesi kerran samaan taksiin joku outo pariskunta.

Olivat tivanneet minne olen matkalla, ja kun kerroin niin sanoivat olevansa samaan suuntaan menossa ja tulivat kyytiin vaikka sanoin että haluan matkustaa yksin.

Kun alettiin olemaan likellä oikeaa kaupunginosaa, kyseli taksikuski että ajetaanko reittiä a vai b. Reitti a jos valitaan niin matka on meille lyhyempi, reitti b jos valitaan niin on niille tunkeutujille lyhyempi. Kokonaispituuteen reitin valinta ei vaikuta, ainoastaan siihen kuka pääsee ensin taksista pois ja kenelle matka on lyhyempi.

Sanoin että mennään reittiä a sillä se on minulle lyhyempi. Tästäkös nämä tunkeutuja suuttuivat ja huusivat loppumatkan, että reitti b olisi ollut lyhyempi ja halvempi.

Siinähän huusivat. En uskonut hetkeäkään että maksaisivat omaa matkaansa jos ensin jäisivät pois. Enkä muutenkaan ollut halukas pidentämään omaa matkaani.

Sen jälkeen en ole koskaan taksijonossa sanonut kenellekään minne olen menossa. En vaikka millaiset haukut olen saanut sen takia kuulla. Miksi ketään öykkäreitä haluaisin samaan taksiin kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Miksi tämä viestini on saanut alapeukkuja? Pitäiskö vain kiitollisena ja nöyränä ottaa vastaan tavaraa mikä ei antajalleen itselleenkään enää kelpaa vaikka on käyttökelpoista? Kierrätystä suosin mutta pyrin itselle hankkimaan tavaraa joka kestää mahdollisimman pitkään ja niitä käytetään niin pitkään kuin mahdollista. En laita mitään pois siksi ettei se enää ole kiva. Omakin vanha astiasarja vaihdettiin uuteen siksi että lautaset kävivät vähiin. Jäljellä olevat lahjoitettiin fb-kirpparin kautta opiskelevalle nuorelle.

Ystäväni on kahden todella villin pojan yksinhuoltaja. Tai oikeastaan hän on jo entinen ystäväni. Kun tutustuimme lupasin että voin katsoa poikia joskus että hän pääsee rauhassa kauppaan tai salille tms, meillä itsellä kun ei ole lapsia vielä. Alussa pojat olivatkin meillä kerran - kaksi viikossa mutta kokoajan lapsenhoitopyynnöt lisääntyivät. Esim kerran minulla oli leikattu toisesta munasarjasta kasvain ja kun kotiuduin seuraavana päivänä ihan väsyneenä ja lääkepöllyssä niin tuli soitto et katsoisinko poikia (ovat alle kouluikäisiä) muutaman tunnin. No en suostunut. Myös mieheni ja minun viidentenä hääpäivänä olisi pitänyt ottaa lapset hoitoon että olisi päässyt kuntosalille, hyvin siis tiesi että aiomme juhlistaa hääpäiväämme mutta "samassahan ne pojatkin pari tuntia illasta menisivät kun kotona vaan aiotte laittaa ruokaa" jne. Olimme varanneet kuohuvaakin mikä oli tiedossa, en varmasti ottaisi lapsia hoitoon tietäen että aion ottaa enemmänkin alkoholia... Näitä pyyntöjä oli paljon ja lopulta ei muuten pitänytkään yhteyttä paitsi jos olisi halunnut lastenhoitajan. Nykyään pojat näyttävät ainakin facebookin mukaan olevan tosi useasti hoidossa yhteisellä tutullamme joka odottaa kaksosia.. Toivon että hänkin ymmärtää jossain vaiheessa kieltäytyä jos ei jaksa.

Vaikka olen itse nössö ja minua on kaikenlaiseen nakitettu, niin sentään jopa mulle on selvää, että jos hinnasta ei ole sovittu (kuten noissa kuskaamisissa ja muissa kuvatuissa tapauksissa) ETUkäteen, niin mitään ei tietysti tarvitse maksaa. Jälkikäteislaskut on laittomia, sillä koko EU:n alueella hinnat pitää olla esillä etukäteen. Jälkikäteishinnoittelu ja yllätyshinnoittelu ei ole oikeudellisesti pätevää.

Raparperipuskasta tuli mieleen kun uusi luokkakaverini kävi alakouluaikoina ekaa kertaa meillä kylässä. Hän asui kerrostalossa ja meillä oli omakotitalo ja iso puutarha, jossa paljon mansikoita, herukoita, yrttejä, jopa perunoita ja raparpereja ym.

Hän halusi heti kylään uudestaan seuraavana päivänä, mutta se ei johtunutkaan minusta ja kivasta seurasta vaan hänellä oli mukaan isoja pusseja. Hän käveli suoraan puutarhaan ja alkoi riipiä marjoja ja juureksia suoraan pusseihin. Itse olin ihan suu auki, että mitä tapahtuu. Onneksi äitini tuli sanomaan, että ei niitä saa kerätä, ne ovat meidän omia puutarhan antimia. Muutaman saa syödä herkkuna, mutta ei kerätä pussiin.

En tiedä olisiko äitinsä käskenyt poimia vai mistä oli kyse, mutta oli erittäin pahastuneen ja närkästyneen oloinen kun kiellettiin tämä toiminta. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kilttinä vaan katsonut kuinka puutarhaa kalutaan tyhjäksi.

Raparperitarina saa jatkoa. Ja muuttuu aina vaan absurdimmaksi ja hupaisemmaksi. 

Tosiaan työkaverini osalta tämä menee ihan uusavuttomuuden piikkiin. Mutta hänen anoppinsa osalta todennäköisesti ei :D He olivat siis naisissa tulleet mökkireissun alkajaisiksi hakemaan sitä raparperia. Työkaveri on kuulemma aina saanut raparperit valmiina, joten ei uskaltanut luottaa omaan kykyynsä löytää edes oikeaa kasvia :'D Joten anoppi lähti siis mukaan. 

Perille päästyään anoppi oli uskotellut työkaverilleni, että myös siinä raparperin lähellä kasvava vuorenkilpi on raparperia ja että on tosi haitallista, jos raparperi pääsee leviämään, sillä se happamoittaa maata. Ja työkaverini pesunkestävänä kaupunkilaisena oli kummastellen päästänyt anopin valloilleen, kun tässä kerran ihan palvelusta työkaverille tehtäisiin. Ja niin oli raparperi kaivettu pilaamasta maata. 

Mutta nyt on sitten huomenna raparperiparka palaamassa työkaverin anopin mökiltä takaisin omistajalleen :D 

Vau. Voiko toi oikeesti olla totta? Eikö työkaveri ollut ihan nolona anopinkutaleen vuoksi? Kerro lisää jos saat jatkosta irti, miten anoppikulta reagoi tms 😃

Ystäväni kanssa päätettiin lähteä Prahaan. Hän lupasi varata matkat ja pyysi minulta rahaa lentolippuuni. Koskaan ei mitään lippuja tilannut ainakaan minun nimelläni vaan h-hetkellä kertoi kolarista missä poikansa oli saanut vakavan vamman päähänsä eikä voinut lähteä reissuun.Myöhemmin sain tietää että heidän koko perhe oli ollut ks.matkalla ja ilmeisesti isälle oli minun lippurahoilla ostettu lippu.Tyyppi retosteli aina perheensä varakkuudella ja metsäosakkeillaan.Heille yökylään mentäessä yleensä ei saanut mitään syötävää tai tyyliin yksilihapulla ja peruna.Sitten kuuneltiin loppuillasta missä ja milloin oli matkustellut ja miten oli ollut hauskaa ja syötyä kin hyvin...Niinpä. Enpä kuulunut tähän seurapiiriin😉