Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on autossa vetokoukku, voistiko vetää sen tuon pari kilometriä kun ostin sellaisen. Ok, ei iso vaiva, kyllä sen verran jeesaan ilman muuta. Mitä lupasin: puolen tunnin juttu hakea peräkärry paikasta a paikkaan b ja that's it. Mitä tein: Käytin peräkärryn korjaamolla, katsastuksessa, hommasin siirtokilvet, hommasin kokonaan uuden rekisterikilven, laitoin sen paikoilleen, että sain ajaa sillä kärryllä eteenpäin. Kahtena päivänä meni kymmenisen tuntia siihen, kun lupasin vetää kärryn, jossa oli jarruvalot epäkunnossa ja jota ei oltu katsastettu. Sen lisäksi vielä kun pyysin maksamastani katsatuksesta ja rekisteröinnistä korvauksen sain kuulla valittavalla äänellä että ai tulipas sinne hintaa, oikeestiko se maksoi noin paljon, vaikka kuitit oli nenän edessä.
Mulla oli sellainen mini fiat, maksoi n 500 euroa.
Entinen kämppis pyysi sitä lainaan, mietin.
Kysyin minne menette, paljonko ajat jne.Joku päässä heltyi ja suostuin.
Palautti auton, tankki aivan tyhjänä, mutta oli pesty ! Tuulilasiin oli lentänyt kivi ja tehnyt jäljen.Kämppis pyysi maksamaan pesun.
Paljon on muakin kusetettu mutta sanon yhden asian.
Älkää lainatko autoanne koskaan. Kellekään. Siis toustan: koskaan eikä kellekään.
Tilapäistä autontarvetta varten on autovuokraamot.
Säilyy ystävyys, rahat ja auto kondiksessa.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa on käynyt sukulaisen tai kaverin kanssa, että tyrkyttävät puoliväkisin jotakin tavaraa meille, vaikka ei tarvittaisi kyseistä tavaraa. Sitten loppumetreillä tai jälkikäteen tuleekin maksupyyntö.
Ei pysty ymmärtämään...
Vierailija kirjoitti:
Alakerran naapuri valitti 15-vuotiaan tyttären askeleiden äänistä, kuuluu kuulemma kävely liian hyvin alakertaan, kun hänen analyysinsa mukaan tytär on kanta-astuja. Okei. pahoittelimme ja laitoimme mattoja lisää lattioille, mutta se ei riittänyt. Hän pommitti viesteillä, kävi oven takana valittamassa ja lopuksi ehdotti, että hän voisi ostaa tyttärellemme pehmotossut jota tämä käyttäisi kotona. Lapseton nainen ei tainnut tajuta, ettei teiniä niin vaan saa käyttämään mitään naapurin ostamia tossuja kotonaan :). Ja naapuri oli siis vielä alle kolmekymppinen...
Ei tytär voi olla kanta-astuja. Kanta-astuja on aina kylän mahtisonni.
Voisiko joku tällainen pummi kertoa oman näkemyksensä asioista. kerro jos tunnistat itsesi.
Naapuri lainasi 100 markkaa maksavan momenttiavaimen, ei palauttanut kehotuksista huolimatta. Jos tunnistat itsesi, palauta! Tapahtuma harmittaa lainaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa on käynyt sukulaisen tai kaverin kanssa, että tyrkyttävät puoliväkisin jotakin tavaraa meille, vaikka ei tarvittaisi kyseistä tavaraa. Sitten loppumetreillä tai jälkikäteen tuleekin maksupyyntö.
Ei pysty ymmärtämään...
Tämä. Miksi pyytää maksua jos yrittää hankkiutua tavaroista eroon.
Kaveri oli pari vuotta sitten menossa Tuomari Nurmion arki-illan keikalle silloisen naisystävänsä kanssa. Pyyteli mukaan. Ei kiinnostanut.
Keikkapäivänä kaveri sairastui. Soitti. Tarjosi kahta lippua. Sanoin ettei edelleenkään kiinnosta, mutta jos liput jää muuten käyttämättä, niin kaipa sitä voi käydä vilkaiseen. Kaveri sanoi et laita 2 x 35 e tilille lipuista.
Sanoin, että etsii jonkun muun kiinnostuneen. En edelleenkään tiedä, löysikö lipuille ostajan.
Aluksi "viatonta" keskustelua kuinka suhteisiin voi saada kipinää 10v+ yhdessäolon jälkeen. Sitten yhtäkkiä ehdottaa että kun me ollaan niin onnellisen näköinen pariskunta aina oltu, että mitä aikuisten leluja meillä on käytössä, ja että voisiko joskus saada lainaan. En oikein lämmennyt ajatukselle lainadil.dosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ex-appivanhemmat. Talkoota riitti siellä ja täällä. "Kaikkien pitää osallistua, kun kerta kuulut perheeseen." Muistettiin kyllä haukkua myös ja muistuttaa, että en kuulu perheeseen. Aina miten tilanteeseen sopi. Alkaen noista puunkaadoista ja rakennus/raivaustöistä. Nuorena sitä yritti vielä miellyttää. Nykyisin ottaisin haukut niskaan ja sanoisin ei kiitos.
Kuulostaa tutulta.
Ex-Appiukkoni oli piheistä pihin. Kaikki tehtiin itse ja talkoilla.Talkoopalkkana usein oli -50% punalaputettua ruokaa ja kaikkein halvinta juomaa. Samaan aikaan appiukko ajoi mersulla ja tilillä oli kymmeniä tuhansia.
Ei siinä mitä. Ostivat sitten 10-v sitten kesämökin ja viidakoituneen tontin käteisellä.
Erityisesti yhdet talkoot mökiltä muistan. Ajelin ensin 100 km paikalle ja 100 km sitten takaisin.
Päivän agenda oli kaataa puita. Yksi iso mänty oli kiinni mökissä ja paikalla oli pimeästi maksettu ammattimetsuri. Ammattimies kaatoi ensin pari pikku puuta varsinaisen kohteen edestä ja lopuksi sen ison männyn, jonka halkaisija oli reilu puoli metriä ja pituutta varmaan 30 metriä.
Kun iso puu oli nurin, niin appiukko keskeytti työn siihen ja sanoi, että tästä jatketaan sitten itse. Sanoin, että eikö nyt kannata antaa ammattimiehen antaa pätkiä ja karsia iso puu, kun hänellä on iso saha ja kyseessä paksu puu.
Ex-appi toisti, että tästä jatketaan itse ja kysyi metsurilta, että riittääkö 20e ja heilutteli seteliä. Metsuri katsoi monttu auki ja ehdotti, josko hän kuitenkin laittaisi ison puun paloiksi. Ei käynyt. Metsuri otti sitten sen 20e setelin ja pakkasi tavaransa sellaisin elkein, ettei ole varmasti tarvinnut toista kertaa kysellä paikalle.
Me muut sitten jatkoimme pikkuisten moottorisahojemme kanssa sen ison männyn nyrhimistä loppupäivän, minkä ammattimies olisi hoidellut epäilemättä alle tuntiin paloiksi. Kuulin lähtiessäni vielä ex-apen rehvastelevan muille, että itsehän tällaiset pikku hommat tehdään.
Noiden talkoiden jälkeen en mennyt kertaakaan paikalle, jos tiesin metsurihommia olevan tiedossa.
Ilmeisesti olet joku kaupunkilaispelle, joka ei ole ennen moottorisahaa käyttänyt?
Ei todellakaan kuulosta kummoiselta hommalta, muutama puu.
Meillä olisi toimittu ihan samoin, jos joskus olisi ammattimiesta tarvittu mihinkään, niin häntä olisi vaivattu vain sen verran kuin oikeasti tarve. Hauskaa yhteistä puuhasteluahan puuhommat omalla väellä ovat.
Onhan se yhtä hauskaa puuhaa kuin hirsimökin rungon pystytys ilman nosturia .
En mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ex-appivanhemmat. Talkoota riitti siellä ja täällä. "Kaikkien pitää osallistua, kun kerta kuulut perheeseen." Muistettiin kyllä haukkua myös ja muistuttaa, että en kuulu perheeseen. Aina miten tilanteeseen sopi. Alkaen noista puunkaadoista ja rakennus/raivaustöistä. Nuorena sitä yritti vielä miellyttää. Nykyisin ottaisin haukut niskaan ja sanoisin ei kiitos.
Kuulostaa tutulta.
Ex-Appiukkoni oli piheistä pihin. Kaikki tehtiin itse ja talkoilla.Talkoopalkkana usein oli -50% punalaputettua ruokaa ja kaikkein halvinta juomaa. Samaan aikaan appiukko ajoi mersulla ja tilillä oli kymmeniä tuhansia.
Ei siinä mitä. Ostivat sitten 10-v sitten kesämökin ja viidakoituneen tontin käteisellä.
Erityisesti yhdet talkoot mökiltä muistan. Ajelin ensin 100 km paikalle ja 100 km sitten takaisin.
Päivän agenda oli kaataa puita. Yksi iso mänty oli kiinni mökissä ja paikalla oli pimeästi maksettu ammattimetsuri. Ammattimies kaatoi ensin pari pikku puuta varsinaisen kohteen edestä ja lopuksi sen ison männyn, jonka halkaisija oli reilu puoli metriä ja pituutta varmaan 30 metriä.
Kun iso puu oli nurin, niin appiukko keskeytti työn siihen ja sanoi, että tästä jatketaan sitten itse. Sanoin, että eikö nyt kannata antaa ammattimiehen antaa pätkiä ja karsia iso puu, kun hänellä on iso saha ja kyseessä paksu puu.
Ex-appi toisti, että tästä jatketaan itse ja kysyi metsurilta, että riittääkö 20e ja heilutteli seteliä. Metsuri katsoi monttu auki ja ehdotti, josko hän kuitenkin laittaisi ison puun paloiksi. Ei käynyt. Metsuri otti sitten sen 20e setelin ja pakkasi tavaransa sellaisin elkein, ettei ole varmasti tarvinnut toista kertaa kysellä paikalle.
Me muut sitten jatkoimme pikkuisten moottorisahojemme kanssa sen ison männyn nyrhimistä loppupäivän, minkä ammattimies olisi hoidellut epäilemättä alle tuntiin paloiksi. Kuulin lähtiessäni vielä ex-apen rehvastelevan muille, että itsehän tällaiset pikku hommat tehdään.
Noiden talkoiden jälkeen en mennyt kertaakaan paikalle, jos tiesin metsurihommia olevan tiedossa.
Ilmeisesti olet joku kaupunkilaispelle, joka ei ole ennen moottorisahaa käyttänyt?
Ei todellakaan kuulosta kummoiselta hommalta, muutama puu.
Meillä olisi toimittu ihan samoin, jos joskus olisi ammattimiesta tarvittu mihinkään, niin häntä olisi vaivattu vain sen verran kuin oikeasti tarve. Hauskaa yhteistä puuhasteluahan puuhommat omalla väellä ovat.
Onhan se yhtä hauskaa puuhaa kuin hirsimökin rungon pystytys ilman nosturia .
En mennyt.
No minä olen ollut monestikin mukana.
Miksi siihen nosturia tarvittaisiin ja ei sellaisia vehkeitä erämaahan oikein millään ilveellä saisikaan.
Meitä ihmisiä on niin moneksi. Minulle nämä puuhommat, raksahommat jne. ovat hauskaa talkoilua ja yhdessäoloa. Samoin koko meidän suvulle. Jos sinä et tykkää, niin ei siitä tarvitse vetää herneitä nenään ja vieläpä haukkua päälle, kun mukaan pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko pyysi siloin parikymppisen poikansa (mieheni) muuttoavuksi. Asui yksin, mutta kirjoja oli paljon. Yleensähän muuttoapu tarkoittaa sitä, että kannetaan kamat laatikoissa autoon tms. ja sitten taas uudella kämpillä sisään. Muutto alkoi kuitenkin siitä, että ukko iski jätesäkkirullan käteen ja totesi, että aloitetaanpas pakkaaminen. Laatikoitakin mieheni sai käydä hakemassa. No, tämä ei liene hänen härskeyksistään mikään suurin.
Menin myös kerran muuttotalkoihin, en. Olin menossa, en mennyt.
Henkilö on, suoraan sanoen, laiska.
Kysyin, kun pyysi, onko kaikki pakattuna ja on vaan kannettavaa. Kyllä !
Sanoin soita tuntia ennen, kun haluat tulen. Mutta laatikot pitää olla pakattuna.
Oikeesti, miten joku voi muuttaa ja aamulla ei ole edes laatikoita haettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko pyysi siloin parikymppisen poikansa (mieheni) muuttoavuksi. Asui yksin, mutta kirjoja oli paljon. Yleensähän muuttoapu tarkoittaa sitä, että kannetaan kamat laatikoissa autoon tms. ja sitten taas uudella kämpillä sisään. Muutto alkoi kuitenkin siitä, että ukko iski jätesäkkirullan käteen ja totesi, että aloitetaanpas pakkaaminen. Laatikoitakin mieheni sai käydä hakemassa. No, tämä ei liene hänen härskeyksistään mikään suurin.
Menin myös kerran muuttotalkoihin, en. Olin menossa, en mennyt.
Henkilö on, suoraan sanoen, laiska.
Kysyin, kun pyysi, onko kaikki pakattuna ja on vaan kannettavaa. Kyllä !Sanoin soita tuntia ennen, kun haluat tulen. Mutta laatikot pitää olla pakattuna.
Oikeesti, miten joku voi muuttaa ja aamulla ei ole edes laatikoita haettuna.
Jälkikäteen kuulin oli soittanut urheilujoukkueen apuun, koska talkooväki uhkasi lähteä. Kaikki tiesi ei tule asunto tyhjenemään ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ex-appivanhemmat. Talkoota riitti siellä ja täällä. "Kaikkien pitää osallistua, kun kerta kuulut perheeseen." Muistettiin kyllä haukkua myös ja muistuttaa, että en kuulu perheeseen. Aina miten tilanteeseen sopi. Alkaen noista puunkaadoista ja rakennus/raivaustöistä. Nuorena sitä yritti vielä miellyttää. Nykyisin ottaisin haukut niskaan ja sanoisin ei kiitos.
Kuulostaa tutulta.
Ex-Appiukkoni oli piheistä pihin. Kaikki tehtiin itse ja talkoilla.Talkoopalkkana usein oli -50% punalaputettua ruokaa ja kaikkein halvinta juomaa. Samaan aikaan appiukko ajoi mersulla ja tilillä oli kymmeniä tuhansia.
Ei siinä mitä. Ostivat sitten 10-v sitten kesämökin ja viidakoituneen tontin käteisellä.
Erityisesti yhdet talkoot mökiltä muistan. Ajelin ensin 100 km paikalle ja 100 km sitten takaisin.
Päivän agenda oli kaataa puita. Yksi iso mänty oli kiinni mökissä ja paikalla oli pimeästi maksettu ammattimetsuri. Ammattimies kaatoi ensin pari pikku puuta varsinaisen kohteen edestä ja lopuksi sen ison männyn, jonka halkaisija oli reilu puoli metriä ja pituutta varmaan 30 metriä.
Kun iso puu oli nurin, niin appiukko keskeytti työn siihen ja sanoi, että tästä jatketaan sitten itse. Sanoin, että eikö nyt kannata antaa ammattimiehen antaa pätkiä ja karsia iso puu, kun hänellä on iso saha ja kyseessä paksu puu.
Ex-appi toisti, että tästä jatketaan itse ja kysyi metsurilta, että riittääkö 20e ja heilutteli seteliä. Metsuri katsoi monttu auki ja ehdotti, josko hän kuitenkin laittaisi ison puun paloiksi. Ei käynyt. Metsuri otti sitten sen 20e setelin ja pakkasi tavaransa sellaisin elkein, ettei ole varmasti tarvinnut toista kertaa kysellä paikalle.
Me muut sitten jatkoimme pikkuisten moottorisahojemme kanssa sen ison männyn nyrhimistä loppupäivän, minkä ammattimies olisi hoidellut epäilemättä alle tuntiin paloiksi. Kuulin lähtiessäni vielä ex-apen rehvastelevan muille, että itsehän tällaiset pikku hommat tehdään.
Noiden talkoiden jälkeen en mennyt kertaakaan paikalle, jos tiesin metsurihommia olevan tiedossa.
Ilmeisesti olet joku kaupunkilaispelle, joka ei ole ennen moottorisahaa käyttänyt?
Ei todellakaan kuulosta kummoiselta hommalta, muutama puu.
Meillä olisi toimittu ihan samoin, jos joskus olisi ammattimiesta tarvittu mihinkään, niin häntä olisi vaivattu vain sen verran kuin oikeasti tarve. Hauskaa yhteistä puuhasteluahan puuhommat omalla väellä ovat.
Jos on noin mitätön homma niin miksi tuota ammattimiestä on pyydetty paikalle sitten ollenkaan? Ja luulisi että tuollaisestakin hommasta olisi jonkinlainen minimiveloitus tai sitten vaihtoehtoisesti matkakorvaus itse työhinnan päälle. 20 euron summa on ihan selvää harmaata taloutta, siitä ei pääse mihinkään. Aika moni sorafirmakin myy halutun erän, vaikkapa vain lapiollisen soraa mutta kun on minimiveloitus niin sitä vasten se lapiollinen soraa tulee kuutiohinnaltaan aika kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri lainasi 100 markkaa maksavan momenttiavaimen, ei palauttanut kehotuksista huolimatta. Jos tunnistat itsesi, palauta! Tapahtuma harmittaa lainaajaa.
Ei se vauva-palstan ilmoituksella palaudu, ilmoita poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko pyysi siloin parikymppisen poikansa (mieheni) muuttoavuksi. Asui yksin, mutta kirjoja oli paljon. Yleensähän muuttoapu tarkoittaa sitä, että kannetaan kamat laatikoissa autoon tms. ja sitten taas uudella kämpillä sisään. Muutto alkoi kuitenkin siitä, että ukko iski jätesäkkirullan käteen ja totesi, että aloitetaanpas pakkaaminen. Laatikoitakin mieheni sai käydä hakemassa. No, tämä ei liene hänen härskeyksistään mikään suurin.
Menin myös kerran muuttotalkoihin, en. Olin menossa, en mennyt.
Henkilö on, suoraan sanoen, laiska.
Kysyin, kun pyysi, onko kaikki pakattuna ja on vaan kannettavaa. Kyllä !Sanoin soita tuntia ennen, kun haluat tulen. Mutta laatikot pitää olla pakattuna.
Oikeesti, miten joku voi muuttaa ja aamulla ei ole edes laatikoita haettuna.
Jälkikäteen kuulin oli soittanut urheilujoukkueen apuun, koska talkooväki uhkasi lähteä. Kaikki tiesi ei tule asunto tyhjenemään ajoissa.
Vuokramuuttajat vs. omistusmuuttajat. Vuokralla asuvat apuna muuttamassa omistusasujia lienee konfliktiherkin yhdistelmä, jos muuttoavulla on hyvinkin itsepintainen käsitys että aikataulu on kiveen hakattu vaikka se ei olisikaan. Se omistusmuuttaja tuskin on kovin kokenut muuttaja ja voi enemmänkin tarvita apuja juuri siihen järkevään pakkaamiseen ja isojen huonekalujen kantoon kuin koko asunnon tyhjentämistä kerralla. Omistusasuja ei luovuta avaimia seuraavana päivänä vaan ehkä viikon tai kuukausien päästä, kun asunto on ensin ehditty pintaremontoida ja laittaa myyntiin ja joku on sen ostanut. Tätä yleensä ei huomioida keskusteluissa lainkaan.
Kyllä omistusasuja luovuttaa avaimet yleensä päivänä X koska kauppakirjaan kirjataan tuo asunnon hallinnan luovutuspäivä ja jonkinmoinen sopimussakko sille jos aika ylittyy. Eikä ole ollenkaan ainutkertaista että tuo asunnon hallinnan ja avaimien luovutuksen aika olisi juuri kaupantekotilaisuudessa. Kyllä se ostajakin haluaa päästä asumaan tuohon ostamaansa asuntoon. Ja mistähän mahtaa löytyä sellainen asunnonostaja että hänelle olisi se ja sama koska asunnon saa haltuunsa, nimittäin se yhtiövastikkeen maksuvelvollisuuskin siirtyy samalla kun asunnon hallinta.
Tästä tulee mieleen yksi keissi, joka kävi kaverilleni, ei siis minulle. Kaverini osti ensiasunnon, ja luovutuspäiväksi oli sovittu kuun viimeinen päivä. Kaverini oli irtisanonut vuokra-asuntonsa samalle päivälle, ja tuona päivänä vuokrakämppään muutti jo uusi asukas. Pari päivää ennen sovittua luovutuspäivää asunnon myyjä sitten ilmoitti, ettei hän pääsisikään vielä muuttamaan, ja asunto olisi kuulemma vapaa kolme päivää myöhemmin. Korvaukseksi viivästyksestä hän tarjosi avokätisesti 50 euroa. Kaverini onneksi pysyi tiukkana ja totesi, että hänellä olisi tulossa kyllä muuttokuorma silloin tiettynä päivänä, ja 50 euron sijaan hän kyllä voisi ottaa ihan sen sopimussakon (taisi olla tonni per päivä). Kumma juttu, tämän jälkeen myyjä sai kun saikin kimpsunsa kasaan ajoissa.
Äidilläni ei oikein ole käsitystä, että mikä on sopivaa ja mikä ei. Viimeksi soitti minulle kuudelta aamulla (herään kahdeksalta ja hän kyllä tietää sen), että just nyt heti pitäisi saada vinttikomero tyhjennettyä. Asun toisessa kaupungissa, mutta hän kuulosti niin hätääntyneeltä, että ajattelin nopsaan käydä ennen töitä siellä siivoamassa edes suurimmat vaikken oikein saanut selvää, että miksi nyt heti.
No päädyin sitten tuomaan romut omaan kotiini, kun niitä ei voinut laittaa roskiin ja hänen asunnossaan ei ollut tilaa... syytä tälle äkkinäiselle tyhjennykselle en koskaan saanut.
Pitäisi opetella sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori eka viesti ketjuun kun en ole tällaista nähnyt, mutta heti kyllä osui:
Härskeintä on että mulle soitellaan ihan muitta mutkitta työaikana, kun jollakin on vähän pientä ongelmaa jonkin teknisen laitteen kanssa.
Varmaan tää soittaja ajattelee, että no kerran parissa kuussa nyt kehtaa, mutta kun niitä vastaavia on oikeasti kymmeniä!
Pahin on valitettavasti oma äitini, joka ei millään ymmärrä, että minun työni vaatii keskittymistä ihan samalla tavalla kuin lääkäri-siskoni tai opettaja-veljeni. Olen kysynyt että miksi et heille soita ongelmien tullessa, niin EI SITÄ NYT HERRANJUMALA KESKEN OPPITUNTIA TAI LÄÄKÄRIKÄYNTIÄ SOITETA!
NII-IN!
Et vaan vastaa puhelimeen. Siinähän soittaa vaikka 50 kertaa, selität jälkeenpäin että sulla oli kiire. Pakko hänen on se jossain vaiheessa uskoa.
Äiti vaan siinä iässä, että sitten taas voi oikeasti olla hätä. Joka kerta vastaan sillä mentaliteetilla, että pitää lähteä kiireellä jonnekin, niin sitten se onkin paha antikliimaksi kun kyse on hiiren hitaasta liikkeestä ruudulla.
Jos on tosi hätä äidin pitää soittaa 112. Muut asiat kestävät sopivampaan ajankohtaan asti.
Tämä!
Olen omalle äidilleni sanonut että autan mielelläni asioissa, joista tiedän jotain. En ole terveydenhuollon ammattilainen. Hän haluaisi soittaa (ja on soittanutkin) minulle kun on hätä. Haluaisi minulta varmistua siitä, että kannattaa soittaa ambulanssi tai että hän on tarpeeksi kipeä. Olen hänelle sanonut, että hänen tuntemuksensa ja oireet osaa kertoa vain hän. Minä en pysty sanomaan ovatko oireet sellaisia että apu on tarpeen. Olen sanonut, että jos on hätä, minulle soittaminen vain hidastaa oikean avun saamista.Hän nimittäin ei haluaisi itse turhaan soittaa 112. Jos minä soitan, niin hän vähättelee tilannetta ensihoidolle ja tekee minusta hötkyn kun nyt olin niin huolissani että halusin ambulanssin soittaa. Kyllä hän olisi varmaan pärjännyt ilmankin.
Tämä oli meillä monessakin asiassa, haluaa ulkoistaa päätöksiä minulle, jotta jos päätökseni on huono, niin voi sanoa ettei hän olisi näin tehnyt mutta kun tuo halusi. Autan edelleen käytännön asioissa muuten, mutta päätökset häneen liittyvistä asioista tekee hän itse.
Olen tässä mielessä asettanut hänelle rajat, oli tylyä tai ei, mutta mun oli pakko kun alkoi jo vaikuttaa omaan hyvinvointiin.
Mulla on samanlainen äiti, hän mielellään viittaa johonkuhun muuhun kun huomataan, että jokin päätös olikin huono. Jo lapsesta muistan miten hän yritti saada minut soittamaan esim. kampaajalle aikaa perumaan. Kumma tapaus, ettei itse olisi voinut soittaa, hänhän sen oli itse tilannutkin. Ja kun talosta piti muuttaa kerrostaloon niin etsimme hänelle hyvän sellaisen, hissi toimi ja kaksio oli valoisa eikä liian kallis. Jostain syystä se ei sitten hänelle kuitenkaan kelvannut, ja sitten kun jo oli pakko terveydellisten seikkojen takia muuttaa, niin hän muutti asuntoon, joka on kaikin puolin huonompi. Sitä ekaa asuntoa hän nyt sitten haikailee säännöllisin väliajoin että olisipa tullut se ostettua. Valittaa nykyisestä paikasta ikään kuin me olisimme häntä jotenkin estäneet ostamasta sitä parempaa kaksiota.
Rasittavaa tuommoinen käytös, kai se on luonteesta kiinni eikä parane vanhemmiten.
Pimpom kirjoitti:
Työkaveri pyysi takaamaan heidän asuntolainaa, emme siis olleet vapaa-ajalla edes tekemisissä ja tällaista pyysi ihan tosissaan 😳😳😳
Sanoin kyllä ihan suoraan ettei tulis pieneen mieleenkään moiseen ryhtyä muuten kuin ehkä omien lasten kohdalla.. tästä seurasi muutaman kuukauden puhumattomuus työpaikalla😂😂😊
Mua rupesi uusi työkaveri kiusaamaan oikein rankasti, kun en halunnut panna nimeäni hänen tyhjään lomakkeeseensa. Pomoni makasi hänen kanssaan työaikana (oli naimisissa) joten hän luultavasti piti minun kiusaamistani ihan riskittömänä. Lähdinkin sieltä sitten pois kun meno meni ihan mahdottomaksi. Onneksi sain paremman paikan.
Kävin kuntoutuksessa, niin toinen kuntoutuja pyysi kyytiä. Kun samallahan se menisi ja hän säästäisi diiseliä. Niin paitsi 4*5 km ylimääräistä ajoa päivässä .
4 viikkoa. Ei tietenkään maksa mitään, kun samallahan se menee. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on autossa vetokoukku, voistiko vetää sen tuon pari kilometriä kun ostin sellaisen. Ok, ei iso vaiva, kyllä sen verran jeesaan ilman muuta. Mitä lupasin: puolen tunnin juttu hakea peräkärry paikasta a paikkaan b ja that's it. Mitä tein: Käytin peräkärryn korjaamolla, katsastuksessa, hommasin siirtokilvet, hommasin kokonaan uuden rekisterikilven, laitoin sen paikoilleen, että sain ajaa sillä kärryllä eteenpäin. Kahtena päivänä meni kymmenisen tuntia siihen, kun lupasin vetää kärryn, jossa oli jarruvalot epäkunnossa ja jota ei oltu katsastettu. Sen lisäksi vielä kun pyysin maksamastani katsatuksesta ja rekisteröinnistä korvauksen sain kuulla valittavalla äänellä että ai tulipas sinne hintaa, oikeestiko se maksoi noin paljon, vaikka kuitit oli nenän edessä.
Mulla oli sellainen mini fiat, maksoi n 500 euroa.
Entinen kämppis pyysi sitä lainaan, mietin.
Kysyin minne menette, paljonko ajat jne.Joku päässä heltyi ja suostuin.
Palautti auton, tankki aivan tyhjänä, mutta oli pesty ! Tuulilasiin oli lentänyt kivi ja tehnyt jäljen.Kämppis pyysi maksamaan pesun.
Paljon on muakin kusetettu mutta sanon yhden asian.
Älkää lainatko autoanne koskaan. Kellekään. Siis toustan: koskaan eikä kellekään.
Tilapäistä autontarvetta varten on autovuokraamot.
Säilyy ystävyys, rahat ja auto kondiksessa.
Ei mulla muuta.
Alustatalous tulossa missä kaikkea vuokrataan ristiin rastiin...
"Saako lainata sun poraa?"
"Okei, anna ensi viikolla takaisin."
Ensi viikolla:
"Saisinko mä takaisin sen poran?"
"Ai haluatko sä sen takaisin? :O Me kun niin tarvittaisiin tätä jatkuvasti, etkö voisi vaan ostaa uuden?"
Sain lopulta tavaran takaisin, mutta kaveri oli vähän vihainen ja jupisi, ettei heillä ole mahdottomia rahoja ostaa laitteita itselle. Miksi mulla sitten olisi? Kaverisuhteet viilenivät tämän jälkeen.