Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Sisar oli käymässä jouluna ja pyyti taas "lainaa" 100 e tai mieluummin 200 e ja vaikka edellistä "lainaa" ei pystynyt maksamaan, niin nyt aikuisten oikeesti maksaa ihan varmasti.

Sanoin, että nyt on mennyt jouluun niin paljon rahaa, ettei millään pysty.

Ruuan jälkeen otin nokoset ja sisar oli lähtenyt herättyäni. Poikani 7v ja 10v 

kertoivat, että täti oli "lainannut" molemmilta joululahja 50 e.t.

Ei vastannut puheluuni ja meni välit pitkäksi aikaa, kunnes onnistui taas 

kusettamaan. Annoin toki pojille uudet setelit.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikojeni alussa äidilläni oli käyttöoikeus pankkitiliini. Tämä oli siitä syystä, että hän pystyisi hoitamaan tiettyjä pankkiasioita puolestani, koska opiskelin ulkomailla.

Yhtenä päivänä pankkitilin saldoa tarkistaessani huomasin, että sieltä oli lähtenyt tuhansia euroja. Otin yhteyttä äitiini, joka kertoi, että siskoni oli pyytänyt osaa opintolainastani, koska minulla kerran oli rahaa mutta hänellä ei. Kukaan ei vaivautunut edes kysymään minulta, vaan äitini oli nostanut rahat siskolleni.

Ne rahat oli tarkoitettu pärjätäkseni ulkomailla, minulla ei ollut tuolloin esim. töitä. Vielä tänäkään päivänä kukaan perheestäni ei ymmärrä, miksi suutuin tuosta, koska kyllähän siskolle (joka oli omat opintolainansa jo kuluttanut) pitää antaa rahaa. Poistin äitini käyttöoikeuden tiliini samantien tuon tapauksen jälkeen.

Arrggh! Mä luin tämän jutun illalla myöhään ja menetin sen johdosta yöuneni, kun pulssi kiiti kahta sataa ja sieraimet värisi raivosta. Miten ne kehtasi? Tuohan on kavallus.

Kerro vielä, saitko rahat pikana takaisin tilillesi vai ovatko vieläkin palautumatta? A pro poo, minäkin haluan "tilintasauksen" vuoksi Nalle Wahlroosin tililtä siirron omalleni, kun sillä on ja minulla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt sinällään outo ole mutta vittumainen juttu kuitenkin. Miehen puolelta sukulaisnainen pyysi että veisin hänet heidän mökilleen kun hänellä ei ole ajokorttia eikä autoa. Sanoi maksavansa bensat toki. Matkalla sitten sanoi että ei muistanut ottaa bensarahaa mukaan. Sitten vielä valutti kahdesta vesikanisterista 2,5 litraa vettä auton lattialle kun ei ollut laittanut korkkia ja hanaa kunnolla kiinni.

Olisit antanut tilinumerosi.

Yksi pyysi minulta kimppakyytiä takaisin yhteiseen kotikaupunkiin ja lupasi osallistua bensakuluihin. Vein hänet kotiin asti. Hänellä ei ollut käteistä, mutta hän lupasi laittaa rahaa tililleni, ei koskaan laittanut. Hän oli töissä ja olin silloin opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt sinällään outo ole mutta vittumainen juttu kuitenkin. Miehen puolelta sukulaisnainen pyysi että veisin hänet heidän mökilleen kun hänellä ei ole ajokorttia eikä autoa. Sanoi maksavansa bensat toki. Matkalla sitten sanoi että ei muistanut ottaa bensarahaa mukaan. Sitten vielä valutti kahdesta vesikanisterista 2,5 litraa vettä auton lattialle kun ei ollut laittanut korkkia ja hanaa kunnolla kiinni.

Olisit antanut tilinumerosi.

Yksi pyysi minulta kimppakyytiä takaisin yhteiseen kotikaupunkiin ja lupasi osallistua bensakuluihin. Vein hänet kotiin asti. Hänellä ei ollut käteistä, mutta hän lupasi laittaa rahaa tililleni, ei koskaan laittanut. Hän oli töissä ja olin silloin opiskelija.

Itse sovin aina etukäteen hinnan. Oli kyse minä ajan vai olen kyydissä.

On näitäkin ollut, jotka sanoo maksan myöhemmin tai ei ole käteistä.

Maksa myöhemmin -tyypille olen sanonut me sovittiin maksat nyt. Tehdäänkö velkakirja vai mitä ehdotat. Olen mennyt matkalla tankkaamaan ja olen sanonut maksa kassalle 20 euroa.

Voin hyvin kyyditä ilmaiseksikin, mutta nää lokit jätän rannalle heti.

Hän pyysi mukaansa kotikaupunkiinsa keikalle, josta hän pitäisi, ja luokseen yöpymään sen jälkeen. Tulin eri kaupungista. Olisin toki maksanut keikkalippuni, jonka hän lupasi hankkia etukäteen, mutta hän ei ollut vielä kertonut tilinumeroaan/emme olleet vielä nähneet. Hän ei tullutkaan tapaamispaikalle ja kun viimein sain häneen yhteyden niin hän ilmoitti että ei huvitakaan tänään tavata. Hänellä oli siis myös minulle tarkoitettu loppuunmyydyn keikan lippu, ja ihmettelin keikkapaikan edustalla vieraassa kaupungissa, että mitäs nyt teen. Paluulippuni kotiin oli seuraavaksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt sinällään outo ole mutta vittumainen juttu kuitenkin. Miehen puolelta sukulaisnainen pyysi että veisin hänet heidän mökilleen kun hänellä ei ole ajokorttia eikä autoa. Sanoi maksavansa bensat toki. Matkalla sitten sanoi että ei muistanut ottaa bensarahaa mukaan. Sitten vielä valutti kahdesta vesikanisterista 2,5 litraa vettä auton lattialle kun ei ollut laittanut korkkia ja hanaa kunnolla kiinni.

Olisit antanut tilinumerosi.

Yksi pyysi minulta kimppakyytiä takaisin yhteiseen kotikaupunkiin ja lupasi osallistua bensakuluihin. Vein hänet kotiin asti. Hänellä ei ollut käteistä, mutta hän lupasi laittaa rahaa tililleni, ei koskaan laittanut. Hän oli töissä ja olin silloin opiskelija.

Tuo ei ollut rahallisesti kovin merkittävä, koska ilman kyytiläistäkin olisin ajanut sieltä samaan kaupunkiin kotiin. Kun hän kuitenkin itse ehdotti kyytiin tulemista ja bensakuluihin osallistumista, niin oli outoa kun hän ei maksanutkaan, vaikka kehui työpaikkaansakin. t. sama

Vierailija kirjoitti:

Hän pyysi mukaansa kotikaupunkiinsa keikalle, josta hän pitäisi, ja luokseen yöpymään sen jälkeen. Tulin eri kaupungista. Olisin toki maksanut keikkalippuni, jonka hän lupasi hankkia etukäteen, mutta hän ei ollut vielä kertonut tilinumeroaan/emme olleet vielä nähneet. Hän ei tullutkaan tapaamispaikalle ja kun viimein sain häneen yhteyden niin hän ilmoitti että ei huvitakaan tänään tavata. Hänellä oli siis myös minulle tarkoitettu loppuunmyydyn keikan lippu, ja ihmettelin keikkapaikan edustalla vieraassa kaupungissa, että mitäs nyt teen. Paluulippuni kotiin oli seuraavaksi päiväksi.

Entinen ystäväni jätti minut abivuonna yksin Turkuun näin! Keikkaliput olivat toisella osapuolella, joka ei ensin vastannut puhelimeen ollenkaan ja ilmoitti sitten tekstiviestillä että ei kyllä pysty/jaksa/halua tulla... ja itseasiassa hän onkin Tuusulassa nyt... eli en saanut hommattua häneltä edes sitä paperista lippua jolla olisin päässyt katsomaan kallista keikkaa jonka olin etukäteen hänelle maksanut. Oli opiskelijalle kalliit junamatkat vielä siihen päälle että sain viettää syyskuussa yön ulkona vieraassa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikojeni alussa äidilläni oli käyttöoikeus pankkitiliini. Tämä oli siitä syystä, että hän pystyisi hoitamaan tiettyjä pankkiasioita puolestani, koska opiskelin ulkomailla.

Yhtenä päivänä pankkitilin saldoa tarkistaessani huomasin, että sieltä oli lähtenyt tuhansia euroja. Otin yhteyttä äitiini, joka kertoi, että siskoni oli pyytänyt osaa opintolainastani, koska minulla kerran oli rahaa mutta hänellä ei. Kukaan ei vaivautunut edes kysymään minulta, vaan äitini oli nostanut rahat siskolleni.

Ne rahat oli tarkoitettu pärjätäkseni ulkomailla, minulla ei ollut tuolloin esim. töitä. Vielä tänäkään päivänä kukaan perheestäni ei ymmärrä, miksi suutuin tuosta, koska kyllähän siskolle (joka oli omat opintolainansa jo kuluttanut) pitää antaa rahaa. Poistin äitini käyttöoikeuden tiliini samantien tuon tapauksen jälkeen.

Minulla taas kävi niin, että opiskeluaikana kun olin kerran lähdössä kauppaan, tarkistin varmuuden vuoksi tilisaldon etukäteen. Tilille olisi pitänyt tulla opintotuki. Niin oli tullutkin, mutta isä, jolla myös oli jostain ihme syystä tilin käyttöoikeus, olikin tyhjentänyt sen, ja tilillä olikin jotain pari euroa.

Soitin raivoissani että mitä ihmettä. Juu, hän oli ostanut osakkeita, ne kun tulee pidemmän pälle tuottamaan hyvin. Eli opiskelijan ei tarvitse syödä ollenkaan, vai, kysyin. No, okei, hän suostui sitten siihen että laittaisi muutaman päivän kuluttua ne rahat tililleni.

Kivaa, kun ei ollut sitten parin päivän aikana juuri ollenkaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ehkä vähän ohi ton otsikon mutta:

Mulla oli lapsena kaveri, joka kyseli ruokapöydässä että olisiko teillä tuolla jääkaapissa jotain parempaa juustoa vielä tai ”mä kyllä näin että tuolla pakastimessa on vielä jäätelöä” ja jos mun äiti sanoi että ei nyt valitettavasti ole, niin tää kaveri kysyi multa että voisitko nyt kuitenkin käydä katsomassa sieltä kaapista. Ite oon tottunut että siihen mitä pöydässä on tyydytään.

Mulla oli lapsuudessa tälläinen luokkakaveri, joka lähes aina koulun jälkeen meillä käydessään kyseli kovaan ääneen että onko teillä mitään hyvää ja saattoi itse mennä kaivelemaan kaappeja tai siirtelemään mansikkarasioita pakastimessa jätskin toivossa. Ei ymmärtänyt, ei sitten millään, että esimerkiksi jauhokaapissa olevat keksit on varattu seuraavana päivänä tuleville vieraille; vaikka ne siellä ovat, ei niihin ole lapsille asiaa omin luvin koskea. Muistan kerran saaneeni äidiltäni kovaäänista palautetta auki revitystä vaniljarinkelipussista (joka oli äidin asiakkaiden kahvihetkeä varten) - syypäänä oli tämä kaverini joka oli niitä itsekseen käynyt puputtamassa. 

Kaverillani ei ollut kotona kaikki kunnossa (alkoholismia ja pahoinpitelyä), se varmasti peilautui myös tähän lapsuusajan hävyttömään ja rajattomaan käytökseen. Kun kotoa ei saa herkkuja ja rakkautta, pitää sitä väkisin hakea muualta :( 

Tuo nyt on jokseenkin typerä olettamus. Minulla oli hirveä lapsuudenkoti, mutta en kyllä ikimaailmassa olisi siltikään mennyt jonkun kaverin kodissa kaivelemaan mitään kaappeja, vaikka joskus oli hirmuinen nälkä. Käytöstavat oli opittu viimeistään koulussa, eikä omavaltaisuus liene koskaan kuulunut hyviin tapoihin.

Toimin nuorempana lapsenvahtina eri perheissä ja osassa kävin säännöllisesti. Yksi tämmöinen vakiperhe pyysi mukaan heidän sukuristeilylle vahtimaan lapsia. Saan ruoan ja palkan. Asia ok. Sitten lähempänä ilmoitettiinkin, että se että pääsen risteilylle ja saan illallisen, on se palkka. Sain paluumatkalla pari tuntia omaa aikaa, jee. Jäi kyllä kaivertamaan kun en osannut pitää puoliani. Työ on työtä, ihan sama missä se tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän pyysi mukaansa kotikaupunkiinsa keikalle, josta hän pitäisi, ja luokseen yöpymään sen jälkeen. Tulin eri kaupungista. Olisin toki maksanut keikkalippuni, jonka hän lupasi hankkia etukäteen, mutta hän ei ollut vielä kertonut tilinumeroaan/emme olleet vielä nähneet. Hän ei tullutkaan tapaamispaikalle ja kun viimein sain häneen yhteyden niin hän ilmoitti että ei huvitakaan tänään tavata. Hänellä oli siis myös minulle tarkoitettu loppuunmyydyn keikan lippu, ja ihmettelin keikkapaikan edustalla vieraassa kaupungissa, että mitäs nyt teen. Paluulippuni kotiin oli seuraavaksi päiväksi.

Entinen ystäväni jätti minut abivuonna yksin Turkuun näin! Keikkaliput olivat toisella osapuolella, joka ei ensin vastannut puhelimeen ollenkaan ja ilmoitti sitten tekstiviestillä että ei kyllä pysty/jaksa/halua tulla... ja itseasiassa hän onkin Tuusulassa nyt... eli en saanut hommattua häneltä edes sitä paperista lippua jolla olisin päässyt katsomaan kallista keikkaa jonka olin etukäteen hänelle maksanut. Oli opiskelijalle kalliit junamatkat vielä siihen päälle että sain viettää syyskuussa yön ulkona vieraassa kaupungissa.

Jessus mitä porukkaa, noistahan voi melkein tehdä rikosilmoituksen

Näistä kimppakyytiläisistä ja bensakuluista tuli mieleen kaveri, joka oli/on kovin kärkäs pyytämään bensarahoja jokaisesta lyhyestäkin pätkästä jonka hänen kyydissään istun, vaikka kyytiminen olisi varsin vastavuoroista kun minullakin on auto. En siis itse yleensä jaksa keneltäkään bensarahoja pyytää jos kotikaupungissa liikutaan yhteisillä menoilla eikä kukaan muukaan niin tunnu tekevän, paitsi tämä yksi. Kaiken huippuna hän kerran pyysi minut vapaapäivänäni mukaansa valokuvaamaan kun hän kävi ratsastamassa tuttunsa hevosta - ja lopuksi halusi bensarahat tästäkin, vaikka en itse päivästä juuri mitään irti saanut, kunhan notkuin kentän aidalla kamera kädessä.

No, kerran sovimme lähtevämme yhteiseen harrastukseen liittyvään tapahtumaan 150 kilometrin päähän. Tästä sovittaessa laskeskelimme ääneen että liput 25 euroa, bensat muutaman kympin, ei tule kallis päivä. Hänellä oli silloin uudempi ja parempi auto kuin oma vanha räyskäni, joten hiukan hämmästyin kun hän edellisenä päivänä alkoi kysellä mihin aikaan tulen hakemaan hänet, olin siis olettanut että menemme hänen autollaan, mutta mikäs siinä, kävihän se matka minunkin autollani.

Vietettiin mukava päivä ja ajeltiin illalla takaisin. Kotikaupunkiin saavuttaessa aloin laskeskella ääneen että yhteensä 300 kilometriä, 7 litraa satasella, 1,5 euroa litralta, se tekisi kolmekymppiä eli 15 euroa per nuppi. Sivusilmästä näin kuinka kaverin ilme venähti ja happamana hän kaiveli lompakkoaan, löysi euron kolikon ja ilmoitti että enempää ei nyt ole mutta hän tarjoaa kahvit sitten joskus (arvatkaa tarjosiko). 

Eli hän oli ehdottanut että mennään minun autollani tietäen että en juuri koskaan pyydä bensarahoja, ja olettanut säästävänsä itse sen 15 euroa.

Ei ole tältä kaverilta ainoa lokkeilu, mutta harmillista se on nyt lähinnä sitten hänen kannaltaan kun minä, tai muutkaan hänen tuttavansa, eivät enää juuri siihen anna mahdollisuuksia eli tee hänen kanssaan mitään. Viime kesänä hän ehdotti taas yhteistä kesäreissua yhteisen harrastuksen merkeissä, nyt 300 km päähän, mutta minulle ei kummasti sitten sopinut. Ei nappaa enää rahoittaa neidin huveja, saa itse maksaa kyytinsä jos johonkin haluaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikojeni alussa äidilläni oli käyttöoikeus pankkitiliini. Tämä oli siitä syystä, että hän pystyisi hoitamaan tiettyjä pankkiasioita puolestani, koska opiskelin ulkomailla.

Yhtenä päivänä pankkitilin saldoa tarkistaessani huomasin, että sieltä oli lähtenyt tuhansia euroja. Otin yhteyttä äitiini, joka kertoi, että siskoni oli pyytänyt osaa opintolainastani, koska minulla kerran oli rahaa mutta hänellä ei. Kukaan ei vaivautunut edes kysymään minulta, vaan äitini oli nostanut rahat siskolleni.

Ne rahat oli tarkoitettu pärjätäkseni ulkomailla, minulla ei ollut tuolloin esim. töitä. Vielä tänäkään päivänä kukaan perheestäni ei ymmärrä, miksi suutuin tuosta, koska kyllähän siskolle (joka oli omat opintolainansa jo kuluttanut) pitää antaa rahaa. Poistin äitini käyttöoikeuden tiliini samantien tuon tapauksen jälkeen.

Arrggh! Mä luin tämän jutun illalla myöhään ja menetin sen johdosta yöuneni, kun pulssi kiiti kahta sataa ja sieraimet värisi raivosta. Miten ne kehtasi? Tuohan on kavallus.

Kerro vielä, saitko rahat pikana takaisin tilillesi vai ovatko vieläkin palautumatta? A pro poo, minäkin haluan "tilintasauksen" vuoksi Nalle Wahlroosin tililtä siirron omalleni, kun sillä on ja minulla ei.

Sain ne takaisin, mutta vähitellen ja niin, että piti anella niitä jatkuvasti siskoltani. Samaan aikaan sain itse kituuttaa vähillä rahoilla. Ja sanopa muuta, asia raivostuttaa kyllä vieläkin, jos ajattelen sitä, vaikka tästäkin on jo pitkä aika!

Vierailija kirjoitti:

Toimin nuorempana lapsenvahtina eri perheissä ja osassa kävin säännöllisesti. Yksi tämmöinen vakiperhe pyysi mukaan heidän sukuristeilylle vahtimaan lapsia. Saan ruoan ja palkan. Asia ok. Sitten lähempänä ilmoitettiinkin, että se että pääsen risteilylle ja saan illallisen, on se palkka. Sain paluumatkalla pari tuntia omaa aikaa, jee. Jäi kyllä kaivertamaan kun en osannut pitää puoliani. Työ on työtä, ihan sama missä se tehdään.

sinuna lähettäisin just nyt laskun perheelle. Kirjoita että jäänyt kaivelemaan kun hyväksikäytitte minuna lapsityövoimana ilman normaalia palkanmaksua. Tuohan on rikos. Sano annan mahdollisuuden maksaa se nyt jälkeenpäin, tilille raha, TAI menet poliisille ja ilmoitat heidät lapsiorjan pitämisestä ja orjuuttamisesta,

Olen muusikko ammatiltani ja lukemattomia ovat ne kerrat kun minua ja jopa koko yhtyettäni pyydetään kaiken maailman kissanristiäisiin ilmaiseksi esiintymään.

"Paikan päällä on kyllä ruokaa ja sen sellaista."

Ehei, muusikon ammatti on ihan oikea työ. Ja vaikka suurin osa muusikoista rakastaakin työtään, ei se tarkoita sitä, että teemme joka tilaisuudesta juhlan ilmaiseksi.

Ei tuttua tai perheessä olevaa putkimiestäkään pyydetä hoonaamaan keittiön tukkeutunutta viemäriä juhlissa ilman palkkaa. Ainakaan toivottavasti.

Eräsmuusikko kirjoitti:

Olen muusikko ammatiltani ja lukemattomia ovat ne kerrat kun minua ja jopa koko yhtyettäni pyydetään kaiken maailman kissanristiäisiin ilmaiseksi esiintymään.

"Paikan päällä on kyllä ruokaa ja sen sellaista."

Ehei, muusikon ammatti on ihan oikea työ. Ja vaikka suurin osa muusikoista rakastaakin työtään, ei se tarkoita sitä, että teemme joka tilaisuudesta juhlan ilmaiseksi.

Ei tuttua tai perheessä olevaa putkimiestäkään pyydetä hoonaamaan keittiön tukkeutunutta viemäriä juhlissa ilman palkkaa. Ainakaan toivottavasti.

Valokuvaajat varmaan toinen, ihan vaan jos muutaman kuvan viittit sit ottaa.. meikit ja kampaukset samoin, jos löytyy osaamista.. ja kaikki teinit leikittämään lapset ilmaiseksi 

Eräsmuusikko kirjoitti:

Olen muusikko ammatiltani ja lukemattomia ovat ne kerrat kun minua ja jopa koko yhtyettäni pyydetään kaiken maailman kissanristiäisiin ilmaiseksi esiintymään.

"Paikan päällä on kyllä ruokaa ja sen sellaista."

Ehei, muusikon ammatti on ihan oikea työ. Ja vaikka suurin osa muusikoista rakastaakin työtään, ei se tarkoita sitä, että teemme joka tilaisuudesta juhlan ilmaiseksi.

Ei tuttua tai perheessä olevaa putkimiestäkään pyydetä hoonaamaan keittiön tukkeutunutta viemäriä juhlissa ilman palkkaa. Ainakaan toivottavasti.

Sama homma mulla, kai se ruoka ja pari bisseä riittää ja seuraavana esitetään toivekappaleita.

Eräsmuusikko kirjoitti:

Olen muusikko ammatiltani ja lukemattomia ovat ne kerrat kun minua ja jopa koko yhtyettäni pyydetään kaiken maailman kissanristiäisiin ilmaiseksi esiintymään.

"Paikan päällä on kyllä ruokaa ja sen sellaista."

Ehei, muusikon ammatti on ihan oikea työ. Ja vaikka suurin osa muusikoista rakastaakin työtään, ei se tarkoita sitä, että teemme joka tilaisuudesta juhlan ilmaiseksi.

Ei tuttua tai perheessä olevaa putkimiestäkään pyydetä hoonaamaan keittiön tukkeutunutta viemäriä juhlissa ilman palkkaa. Ainakaan toivottavasti.

Onko se ruoka edes hyvää?

"Oisko sulla lainata pari kymppiä, kun mulle tuli äkillinen lasku?" 

"Laittaisitko mun prepaid-tilille rahaa, maksan palkkapäivänä". 

"Oisko sulla 50 euroa, kun mun nettiyhteys suljettiin, saisin sen sillä auki?"

"Mulla meni vuokrat ulosottoon, pienikin apu auttaisi :) Vaikka 100 euroa?"

Jossain vaiheessa en enää vastannut, ja vähitellen lopetti pyytämisen. En tiedä saiko häädön, mutta mulla oli oikeasti itselläkin huono tilanne. Ja takaisin en sitä pariakymppiä saanut, jonka aluksi annoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut mieheni ystävän vaimoon, ja alkuun ajattelin, että meistä voisi tulla ihan kavereitakin. Nyt olen ottanut etäisyyttä erinäisistä tapauksista johtuen. Tämä esimerkki ei edes ole röyhkein, mutta jäi mieleen.

Hän oli aamulla mennyt sokerirasituskokeisiin, eli siellä pitää se pari tuntia odotella. Aamukahvia hörppiessäni häneltä tulee viesti, jossa pyytää minua hakemaan hänen kotoaan lankakerän ja tuomaan hänelle terveyskeskukseen. Hän neuloo, ja yksi tietynvärinen lanka oli unohtunut. Tunti vielä odottelua. Sanoin että etköhän sen tunnin pärjää ilman sitä kerää.

Saapuessani sinne, olisi hänellä ollut enää se puolistuntinen aikaa neuloa tuomallani langalla. En minä nyt prkl yhden kerän takia lähde ajelemaan pitkin kyliä.

Olidit sanonut, ettei sokerirasitustestin aikana saa tehdä mitään fyysistä, koska rasitus alentaa verensokeria.