Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

No, tää ei ollut kyllä pyyntö.. mutta jäi viereisen rivarin uusi asukki kiinni "housut nilkoissa".

Onneksi oltiin pihalla laittamassa pihaa talviteloille, huomattiin tossa meidän kuusiaidassa ihmeellistä heilumista... mentiin katsomaan, ja siellä uusi rivarin asukki oli katkomassa kuusiaitaa.. No, sanomistahan tuli .. Ei se nyt ihan niin mene että omaaloitteisesti tullaan meidän tontin puolelle kuusiaitaa kaatamaan!!! Sitä aitaa ollaan aina hoidettu hyvässä hengessä toisen rivarin naapurin kanssa, niin että se on siisti, eikä kasva miten sattuu. Mutta tää uuvatti oli omin lupine päättänyt aloittaa aidan kaatamisen...

Kovasti koitti siinä vängätä takaisin, että ei vaan tykkää kuusiaidasta kun piha näyttää kuusiaidan takia niin pieneltä...  mutta se nyt on voi voi.. Ukko hermostui, ja siinä vaiheessa hermostuin minäkin, lupasin että jos koskeekaan millään työvälineellä kuusiaitaan, niin saa sen perseestään kaivaa, että menikö perille, kun normaali puhe ei mene sinne päänuppiin.

Syytönhän minä siihen olen, että on ostanut rivarinpätkän postimerkin kokoisella pihalla, sitä omaa pihaa on ihan turha yrittää laajentaa meidän pihalle.

Toisekseen, kuusiaita on aivan loistava näkösuoja, johon ollaan me, ja muut rivarin naapureista tyytyväisiä, eikä sitä käydä kaatelemaan meidän tontilta, sen takia että uusi asukki ei vaan tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Olin sukulaisten kanssa avustamassa sukulaisnaista muutossa. Matkustimme toiselle paikkakunnalle auttaaksemme. Yksi sukulaismiehistä myös tuli muuttoauton kanssa paikalle. Muutto sujui rivakasti. Muuttaja ei tosin tarjonnut edes kahveja, mutta kertoi vievänsä ystävänsä syömään ravintolaan kiitokseksi avusta. Muut ajelimme takaisin kotipaikkakunnillemme kuivin suin. :D

Isäni ja minä olimme auttamassa 200km päässä muutossa sukulaisiamme. Olin silloin 15-vuotias. Isä ajoi kotoa 200km asuntoon a aamulla, tavarat muutettiin asuntoon b(n.50km päähän!) Johon ajoimme muuttoauton perässä, tavarat asuntoon b ja illalla kotiin. Minun tehtävänä oli vahtia koko päivä 3- ja 4-vuotiaita perheen lapsia muuton alla eli käytännössä ulkona n. 8h putkeen miinus automatkat, syyskuussa! Ruokaa toki tarjottiin, mutta se oli makaronilaatikkoa(kyllä vaan) joka lämmitettiin uuden asunnon lattialla mikrossa ja juomana vettä tai termarikahvia. Olin niiiin pettynyt kun oli puhe pizzoista aiemmin. Palkaksi sain tädin vanhaa roinaa, mutta olin ujo enkä kehdannut kieltäytyä. Kuulin myöhemmin, että edes bensoja ei korvattu. Itse olisin maksanut myös hotellit mieluummin kuin lähettänyt muuttoavun yötä vasten ajamaan monta sataa kilometriä. En tiennyt miksi vanhempani eivät avanneet suutaan.

Minulla oli ystävä jonka kanssa pidimme usein illanistujaisia. Kovasti hän aina suunnitteli syömisiä ja juomisia, jotka minä yleensä hain kaupasta. Oltiin siis usein meillä. Kävikin monesti niin ettei hän maksanutkaan osuuttaan vaan kalliit syömiset meni aina mun pussista. Lisäksi piti olla montaa sorttia.. Olin silloin houtovapaalla ja hän hyväpalkkaisessa työssä. Emme ole enää tekemisissä.

VastataanTylymmin kirjoitti:

Ainiin unohtui se hyväksikäytön malli, kun ensin ollaan auttavinaan jossain, mutta ideana tulla sitten pyytelemään loputtomasti vastapalveluksia vähän isommankin vaivan kautta.

Että jo tästäkin syystä, sanon mieluiten kiitos ei esim. naapuriavulle.

Ikinä et voi tietää millainen se naapuri todellisuudessa on. Pitkään tunnetut tyypit on toki eri juttu, mutta tuntemattomista ei voi tietää ne saattaa alkaa vaatimaan etuja ja omaisuutta itselleen väkivaltaisestikin kunhan keksivät sille ensin jonkin tekosyyn.

Mieluiten hoidan itse omat ongelmani, ja jos tulee ongelmia joihin tarvittava työ maksaa rahaa, niin pyrin mieluummin katsomaan ne rahat jostain ja neuvottelen asiasta, kuin alan pyytelemään mitään ilmaispalveluja.

Ja sit on vielä ne lainaajatyypit, jolle lainailet kymppiä ja kahtakymppiä ja hyvällä ja mukavalla mielellä ‹ edellinenlupaillaan että joo sitten maksetaan takas, mutta rahan takaisin saaminen on niinkuin yrittäisi kiskoa hampaita suusta.

Olisiko vinkkiä, miten näistä ruinaajista pääsisi eroon? Sukulainen meni antamaan rahaa, ja nyt ruinaajista ei päästä eroon. Mikään puhe ei heihin tehoa, ja viranomaiset eivät ryhdy millekään.

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Olin kuukauden verran ulkomailla opiskeluaikoinani. Tarjosin tuoksi ajaksi luottotietonsa ja asuntonsa vasta eron kautta menettäneelle ystävälleni mahdollisuutta asua luonani ja käyttää tietokonettani yms. Ystävä sanoi korvaavansa tämän kuukauden ostamalla kaapit täyteen ruokaa, mikä sopi minulle mainiosti. Kuukauden kuluttua palatessani jääkaappiin oli ilmestynyt purkillinen oliiveja, muutama hedelmä ja vihannes sekä paketti leipää. Bonuksena sain normaaliin nähden kolminkertaisen sähkölaskun. Noin vuoden päästä huomasin, että ystävä oli myös "lainannut" noin kymmenen DVD-elokuvaani, joita en nähnyt enää koskaan. Ystävä muutti toiselle paikkakunnalle ja lopetti yhteydenpidon siihen, kun kolmannen kerran kysyin elokuvieni perään.

Mä olen härskisti pyytänyt että naapuri kouluttaisi, tai edes yrittäisi hillitä koiransa haukuntaa kerrostalossa, mutta ei, kolme vuotta myöhemminkin se paskakasa räskyttää kuin joku riivattu. Tekis mieli ampua se.

Vanhempi vaati 500 euroa rahaa, muuten ei toisi lapsenlapsia isovanhemman hautajaisiin.

Pyysin kaverin/ystävän/sukulaisen lasta mukaan ulkomaan matkalle. Lupasin tarjota matkan ja ruuat. Minun olisi pitänyt maksaa lapselle vielä matkat kotimaassa, passi, ottaa matkavakuutus ja tietysti käyttörahat matkan ajalle!!

Siskon vanha opiskelukaveri, joka asui muualla ja pääkaupunkiin tullessaan tapaamaan salarakastaan halusi siskoni antavan kämppänsä heille "lainaksi" päiväksi ja sisko voisi lähteä jonnekin pois siksi aikaa. Mistään kämpänvuokramaksusta ei ollut puhetta tietenkään. Ja kaiken lisäksi tämä hlö oli lähinnä puolituttu. Siskon kerrottua mulle tästä ex-opiskelututtunsa vaatimuksesta, mulla paloi päreet ja sanoin siskolle että todellakaan et suostu tuollaiseen hyväksikäyttöön. Nykyään tämä hlö on siskolle ex-kaveri, joka ei ole ottanut yhteyttä sen jälkeen, kun ei saanut tahtoaan läpi. Kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Kai otit maksun?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lukion opettaja, mutta hoidan nyt kotona alle kouluikäisiä lapsiani. Minusta tuntuu, että kaikki tutut lapsiperheet ovat pyytäneet tai väkisin tunkeneet lapsensa meille hoitoon. Naapurit ovat kaikkein pahimpia; pitäisi vahtia heidän lapsiaan, kun he lähtevät jumppaan, kauppaan tai lenkille. Jos menet pihaan omien lasten kanssa, avautuu vain naapurin ovi ja lapset heitetään sinne minun vahdittavakseni. Nuorimmat ovat 2-vuotiaita. Vanhemmat eivät siis ulos vaivaudu, eikä heitä näy.

Kaikkein paras oli, että minun olisi pitänyt  kuljettaa ekaluokkalainen kouluun koko syyslukukauden ajan. Mulla oli 2 kk ikäinen vauva ja lisäksi vielä taapero. Eli ei muuta kuin omat lapset rattaisiin ja taluttamaan naapurin lasta kouluun, JOKA AAMU. Kieltäydyin kohteliaasti, koska mielestäni lapsen vanhemmat ja kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa sisarusta ovat siihen velvoitetumpia kuin naapuri.  Mutta naapuri tietysti ajatteli, että minulla on äitiyslomallani vain aikaa. Lisäksi sukulaiset ja osa naapureista höpöttää kaiken aikaa, että minun pitäisi ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Osalle olen kolmesti ihan suoraan kieltäytynyt, mutta silti yritys jatkuu. Yrittäkööt vaan!

Oudointa minusta silti on näiden ihmisten käytös sen jälkeen kun kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäydyn palveluksista. Naapuri lakkaa tervehtimästä, kun ei saa haluamaansa hyötyä. Itse olen sen luonteinen, että en kysele naapureilta palveluksia. Mutta meidän oven takana kävi jossain vaiheessa ihan mahdoton kuhina. Tarvittiin kukkien kastelijaa kolmeksi viikoksi, ja lainaksi milloin mitäkin ja monta kertaa viikossa. Tuli sellainen olo, niinkuin meidän koti olisi ollut joku supermarketti, josta voi ilmaiseksi käydä hakemassa kaikki puuttuvat elintarvikkeet. Kerran yksi naapuri yritti tunkea meille lastensa kanssa väkisin syömään. En laskenut sisälle. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut kun kaksi pahinta hyväksikäyttäjäperhettä muuttivat pois. Ihana rauha.

Jos vielä heivataan parivuotias tuolla tavoin niskollesi, niin soitto poliisille, että täällä on heitteillejätetty lapsi pihalla hortoilemassa.

Oma äitini on aina ollut hyvin vaativa. Alaikäisenä hän oli kaikkein pahimmillaan, aina olisi pitänyt sanoa kyllä äiti ja koskaan ei hänelle voinut sanoa ei.  Sama kohtelu kaikille kolmelle lapselle :D

Hänelle on tyypillistä vaatia meidän lapsien apua, kun hän esim tekee muuttoa, oli meillä töitä tai muuta menoa sovittuna, niin muut menot pitää perua hänen muuttonsa takia. Äitini on myös vanhanaikainen siinä mielessä, että hän ajattelee tiettyjen asioiden olevan miesten töitä ja naisten töitä. Siksi hän ei edes vaivaudu vaihtaamaan lamppua kotona vaan se pitää tulla hänelle vaihtamaan. Sanoo ettei osaa vaihtaa, kun se on miehen tehtävä... 

Tämä on mielestäni aika ärsyttävää ja härskiä, kun kaikki sisarukset ollaan jo työelämässä ja omat menot kuitenkin on ja sit pitäisi aina silloin tällöin mennä äidin mielen mukaan.  Tosin ei kukaan meistä pompi enää hänen mielensä mukaan, mikä saa äitini joskus vähän suuttumaan. 

Tähän keskusteluun tultuani rupesin miettimään olenko nyt hyväksikäytett. Minulla on siis paljon tavaroita, joita en yksinkertaisesti pysty muuton jäljiltä käyttämään - tilat on paljon pienemmät.

Kamat ovat olleet puolisen vuotta varastossa, jonka jälkeen lähisukulaisenasi ovat ottaneet niistä osan käyttöönsä - ilmoittaneet ja kysyneet aina kyllä sopiiko se. Mielestäni elektroniikka usein kärsii enemmän siitä että sitä ei käytetä kuin toistapäin, niin en ole nähnyt tässä mitään vikaa. Jos tilanteeni muuttuu, ja saan isomman asunnon saan tietenkin myös tavarani takaisin.  Eli pitäisikö tästä saada maksua?

Kutsuimme yhden kaksilapsisen perheen meidän mökille juhannukseksi. Ilmoittivat että aikuiset eivät pääse kun on muuta menoa, mutta lapset kyllä tulevat. En viitsinyt ääneen mainita että emme ryhdy ilmaisiksi lastenvahdeiksi vaan sanoin että katsotaan joskus joku toinen kerta kun pääsette kaikki yhdessä, mutta emme voi nyt ottaa vastaan lapsia ilman vanhempia. Toista kertaa emme sitten tietenkään kutsuneet.

Vierailija kirjoitti:

vanhempani kuoli tuossa joku aika sitten pitkän sairauden uuvuttamana, josta ystäväni kyllä tiesivät. Joka ainoa ystävänsä, tai muu tuttava lähetti osanottoadressin sisareni kotiin kauas toiselle paikkakunnalle. Itse asuin samassa kaupungissa kun edesmennyt. Ei yhden yhtä osanottoadressia/korttia. 

Omista kahdesta parhaasta ystvästäni ei kumpikaan "ottanut osaa" millään tavalla, ei kortin korttia minulle, tai minkäänlaista muuta surunvalittelua edes puhelimessa. Ne ystävyyssuhteet lopetin siihen. Jonkunlaiset laput tipahti viimeistään siinä vaiheessa silmiltäni.

Nohh. Vanhempasi kuoli. Häin sai paljon osanottoja- Ja tämä harmittaa sinua koska osanotot menivät siskollesi.

Ovatko tavarasi lahisukulaisella varastossa. Maksatko heille vuokraa varastoinnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lukion opettaja, mutta hoidan nyt kotona alle kouluikäisiä lapsiani. Minusta tuntuu, että kaikki tutut lapsiperheet ovat pyytäneet tai väkisin tunkeneet lapsensa meille hoitoon. Naapurit ovat kaikkein pahimpia; pitäisi vahtia heidän lapsiaan, kun he lähtevät jumppaan, kauppaan tai lenkille. Jos menet pihaan omien lasten kanssa, avautuu vain naapurin ovi ja lapset heitetään sinne minun vahdittavakseni. Nuorimmat ovat 2-vuotiaita. Vanhemmat eivät siis ulos vaivaudu, eikä heitä näy.

Kaikkein paras oli, että minun olisi pitänyt  kuljettaa ekaluokkalainen kouluun koko syyslukukauden ajan. Mulla oli 2 kk ikäinen vauva ja lisäksi vielä taapero. Eli ei muuta kuin omat lapset rattaisiin ja taluttamaan naapurin lasta kouluun, JOKA AAMU. Kieltäydyin kohteliaasti, koska mielestäni lapsen vanhemmat ja kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa sisarusta ovat siihen velvoitetumpia kuin naapuri.  Mutta naapuri tietysti ajatteli, että minulla on äitiyslomallani vain aikaa. Lisäksi sukulaiset ja osa naapureista höpöttää kaiken aikaa, että minun pitäisi ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Osalle olen kolmesti ihan suoraan kieltäytynyt, mutta silti yritys jatkuu. Yrittäkööt vaan!

Oudointa minusta silti on näiden ihmisten käytös sen jälkeen kun kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäydyn palveluksista. Naapuri lakkaa tervehtimästä, kun ei saa haluamaansa hyötyä. Itse olen sen luonteinen, että en kysele naapureilta palveluksia. Mutta meidän oven takana kävi jossain vaiheessa ihan mahdoton kuhina. Tarvittiin kukkien kastelijaa kolmeksi viikoksi, ja lainaksi milloin mitäkin ja monta kertaa viikossa. Tuli sellainen olo, niinkuin meidän koti olisi ollut joku supermarketti, josta voi ilmaiseksi käydä hakemassa kaikki puuttuvat elintarvikkeet. Kerran yksi naapuri yritti tunkea meille lastensa kanssa väkisin syömään. En laskenut sisälle. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut kun kaksi pahinta hyväksikäyttäjäperhettä muuttivat pois. Ihana rauha.

Jos vielä heivataan parivuotias tuolla tavoin niskollesi, niin soitto poliisille, että täällä on heitteillejätetty lapsi pihalla hortoilemassa.

Ja ajatelkaa tätä aina ihan virallisestikin ehdotetaan lastenhoitojärjestelyksi kun kerrot

jossakin lastenhoidon ongelmista. Ehdotetaan naapuria sun muuta. Eli ikäänkuin jokainen naapuri voisi hoitaa toisten lapsia.

Itselläni myös kokemus siitä kun minulle raskainta taakkaa kantavalle on yritetty sitten muidenkin lasten hoito lykätä.

Itselleni ei ole tullut mieleeni, että alkaisin olettamaan jonkun naapurin hoitavan lastani.

Mun alkoholismista toipuva äiti, jonka kanssa välit ei ole mitkään lämpimimmät, kysyi voisinko taata hänelle 12t lainan että saa asiansa kuntoon. Juu, 1300e nettopalkalla takaan ihan varmasti. Mun luottotiedot ois menny sitten siinä jos oisin suostunut ja hän ois päättänyt jättää maksamatta. Ja meidän vähäiset välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin joskus kääntäjänä. Sain pyyntöjä mm. kääntää kaverin työpaikan (ravintola) ruokalistan ranskasta suomeksi sekä yhden firman nettisivut suomesta ranskaksi. Ilmaiseksi tietysti! En suostunut.

Mua myös pyydettiin kääntämään.

Ravintola oli uusi ja meillä on yhteinen ystävä. Ystäväni kysyi minulta voisinko auttaa, koska heillä ei ole varaa palkata ammattilaista ja ehdotti saisi ravintolaan lahjakortteja.

Koska työrintamalla oli hiljaista ja hääpäiväkin oli tulossa, suostuin.

Omistaja oli jo kääntänyt kaikki valmiiksi Google kääntäjän avulla, minun piti vaan tarkistaa ovat kunnossa. Hienosäädössä meni aikaa ehkä tunti.

Kysyi käykö esim 5 x 60 e lahjakortit, kohtuuhintainen paikka, sanoin ei kiitos, tämä oli minun lahjani. Sain sitten kutsun avajaisiin, joka kävi loistavasti palkkiona.

Jotkut osaa taidon. Kysyä kauniisti, tehdä mitä voi ja kiittää jälkikäteen. Jopa tuntemattomalle ihmiselle näillä ominaisuuksilla voi tehdä palveluksen helposti.

Sulla oli ravintolan kanssa yhteinen ystävä? "Ehdotti saisi"? Kenen hääpäivä? "Tarkistaa ovat kunnossa"?

Ylipäätään vaikea uskoa että tuo on kielen ammattilaisen tekstiä. Mitä ihmettä?

Google kääntäjänkin tekeleiden korjaamiseen menee yleensä kauemmin kuin koko tekstin itse lähtötekijöistään kääntämiseen.

Vai eikö kirjoittaja itse puhu äidinkielenään suomea, vaan kääntää omaan, muuhun äidinkieleensä päin?

Ravintola , kyseessä on ravintola eikä mikään tietosanakirja.

Kyllä Google kääntäjällä pääsee pitkälle, kun menyyn kääntää.