Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kyllä sen yleensä vähän tyhmempikin tajuaa, kun em. hyväksikäyttöön tähtäävillä kavereilla yleensä puheenaiheet muuttuu joskus vähän töksähtävälläkin tavalla sen luonteisiksi että mitäs jos alkaisit lahjoittelemaan koko omaisuutes hänelle tai että mitäs jos harrastettais ilmatteeks hänen talonsa tai autonsa remppaamista ja hei kai sä nyt voit ton moottorisahankin lahjottaa ethän sä sillä mitään tee, ja varmaan voisit leikata meille nurmikkoa ja olla omaishoitajaakin ja vaikka mitä.

Eikä näillä tule edes mieleenkään se, että meillä jokaisella on oma elämä, eikä se yleensä pyöri toisen navan ympärillä.

Joillakin on ihan oikea hätä, mutta sekin on selvää että joillakin tämä on ihan opittu ja pitkään harjoitettu toimintamalli, kun ei pelkkä sosiaalituki kelpaa niin sitten pitää alkaa ryöstämään jo muitakin.

Ja tietysti, aina on ensimmäisenä se hätä, niinhän ne varkaatkin toimii että nyt on hätä pääsisitkö avaamaan ton naapurisi lukollisen oven tai nyt on hätä voitko jeesata jos avattais toi naapurin auton ovi siellä on varmaan joku vanha mcdonalds pussi joka haisee niin pakko se on saada auto liikkeelle että hajut häviää (auton mukana).

Mielikuvitus vain on rajana, näitä tapauksia on ihan vaikka kuinka paljon.

Ainiin unohtui se hyväksikäytön malli, kun ensin ollaan auttavinaan jossain, mutta ideana tulla sitten pyytelemään loputtomasti vastapalveluksia vähän isommankin vaivan kautta.

Että jo tästäkin syystä, sanon mieluiten kiitos ei esim. naapuriavulle.

Ikinä et voi tietää millainen se naapuri todellisuudessa on. Pitkään tunnetut tyypit on toki eri juttu, mutta tuntemattomista ei voi tietää ne saattaa alkaa vaatimaan etuja ja omaisuutta itselleen väkivaltaisestikin kunhan keksivät sille ensin jonkin tekosyyn.

Mieluiten hoidan itse omat ongelmani, ja jos tulee ongelmia joihin tarvittava työ maksaa rahaa, niin pyrin mieluummin katsomaan ne rahat jostain ja neuvottelen asiasta, kuin alan pyytelemään mitään ilmaispalveluja.

Ja sit on vielä ne lainaajatyypit, jolle lainailet kymppiä ja kahtakymppiä ja hyvällä ja mukavalla mielellä lupaillaan että joo sitten maksetaan takas, mutta rahan takaisin saaminen on niinkuin yrittäisi kiskoa hampaita suusta.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, jenkkien eka luokka on käytännössä kaikilla muilla lentoyhtiöillä business-luokka, kun taas jenkkien business vastaa usein premium economy -luokkaa. Tuon 777:n "business"-penkit ovat siis samaa tasoa kuin useiden suurten lentoyhtiöiden premium economy -luokan penkit. :D

No ei ole. AA:n 772:n Businessluokka on istuimiltaan melko vastaava kuin mitä Finnairilla oli vielä pari vuotta sitten esimerkiksi LQF:ssa ja LQG:ssa, mutta enpä muista millään isommalla yhtiöllä istuneeni tuon tasoisessa premium economyssa. Tuoreemmissa AA:n koneissa businessluokka on istuimiltaan samaa tasoa, kuin noiden vanhojen 772:sten 1. luokka, ja 1. luokka vastaavasti selkeästi eurooppalaisten yhtiöiden businessluokkaa parempi. https://tinyurl.com/aa772business

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni vaimoineen pyysi isäni talkoisiin. Isä sitten teki serkun kanssa saunaa todella pitkän päivän, vaimo makasi sohvalla katsomassa töllöä. Mitään eivät tarjonneet koko aikana. Serkku kävi välillä syömässä ja vaimo tuli kuulemma välillä leipää syöden katsomaan. Kummallekaan ei tullut mieleen, että isällenikin voisi tarjota ruokaa. Isä on sen verran ylpeä, ettei pyydä. Yli 10 tuntia teki töitä saamatta edes kahvikuppia. Kiittivät kai lähteissä sentään. Kyse oli 30+-ikäisistä ja koulutetuista ihmisistä. Isä sitten kruisasi suoraan "talkoista" grillin kautta kotiin.

Miksei ukko lähtenyt kotiin kesken päivän? Sanonut vaan, että on nälkä. Lähden syömään. En tuu takas.

Tuohon lentokonejuttuun, aivan älytöntä kenenkään olettaa että siellä kukaan rupeaisi paikkoja vaihtelemaan. Toki kysyä saa mutta jos vastaus on ei niin se on ei ja sillä hyvä. Sen verran kalliita nuo lentoliput ja etenkin business-luokassa, että jos sellaisen on omasta pussistaan maksanut, varannut ja valinnut, niin totta hitossa on silloin ihan oikeutettu myös sillä valitsemallaan paikalla istua. Varatkaa ajoissa lippunne ja valitkaa vierekkäiset paikat jos olette niin riippuvaisia siitä puolisosta ettei yhtä lentoa voi erillään istua, ei tarvi sitten muita matkustajia myöskään vaatimuksillanne vaivata.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lentokonejuttuun, aivan älytöntä kenenkään olettaa että siellä kukaan rupeaisi paikkoja vaihtelemaan. Toki kysyä saa mutta jos vastaus on ei niin se on ei ja sillä hyvä. Sen verran kalliita nuo lentoliput ja etenkin business-luokassa, että jos sellaisen on omasta pussistaan maksanut, varannut ja valinnut, niin totta hitossa on silloin ihan oikeutettu myös sillä valitsemallaan paikalla istua. Varatkaa ajoissa lippunne ja valitkaa vierekkäiset paikat jos olette niin riippuvaisia siitä puolisosta ettei yhtä lentoa voi erillään istua, ei tarvi sitten muita matkustajia myöskään vaatimuksillanne vaivata.

Noo.. oon mä kerran vaihtanut bisneksessä just tuollaisessa tilanteessa, kun pariskunta oli fiksusti ottanut peräkkäiset eikä vierekkäiset paikat. Vaihtamalla paikkaa sain 1 hengen privaattipaikan pari-istuimen sijaan, ja pariskunta pääsi vierekkäin. Sanoisin että kannatti.

Niin... ja oma alkuperäinen paikkavalinta johtui siitä, että yksittäisiä jakkaroita ei ollut vapaana enää lippua ostaessa.

Vierastaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lentokonejuttuun, aivan älytöntä kenenkään olettaa että siellä kukaan rupeaisi paikkoja vaihtelemaan. Toki kysyä saa mutta jos vastaus on ei niin se on ei ja sillä hyvä. Sen verran kalliita nuo lentoliput ja etenkin business-luokassa, että jos sellaisen on omasta pussistaan maksanut, varannut ja valinnut, niin totta hitossa on silloin ihan oikeutettu myös sillä valitsemallaan paikalla istua. Varatkaa ajoissa lippunne ja valitkaa vierekkäiset paikat jos olette niin riippuvaisia siitä puolisosta ettei yhtä lentoa voi erillään istua, ei tarvi sitten muita matkustajia myöskään vaatimuksillanne vaivata.

Noo.. oon mä kerran vaihtanut bisneksessä just tuollaisessa tilanteessa, kun pariskunta oli fiksusti ottanut peräkkäiset eikä vierekkäiset paikat. Vaihtamalla paikkaa sain 1 hengen privaattipaikan pari-istuimen sijaan, ja pariskunta pääsi vierekkäin. Sanoisin että kannatti.

Niin... ja oma alkuperäinen paikkavalinta johtui siitä, että yksittäisiä jakkaroita ei ollut vapaana enää lippua ostaessa.

Niiiiiin. Sä vaihdoit parempaan, tuo postaaja olisi vaihtanut huonompaan = ihan eri asia. Eli miten tää viestisi liittyi mihinkään?

Olin juuri ammattikorkeasta valmistunut 25-vuotias. Serkkuni ehdotti minulle, että alkaisin seuraavana syksynä hoitaa kokopäivätoimisesti hänen lapsiaan. Hän asuu muutaman kymmenen kilometrin päässä vanhempieni luota, ja oletti, että muuttaisin takaisin vanhempieni luo ja alkaisin kulkea sieltä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin muuttanut viikoiksi heidän talonsa vierashuoneeseen. Sanoin kiitos, mutta ei kiitos. Juuri paperit saaneena ja jatko-opinnoista haaveilevana minulla oli muita urasuunnitelmia kuin serkun au pairiksi ryhtyminen.

Toinen tapaus sattui äidilleni, mutta olin paikalla. Äidin hyvä työkaveri, jonka kanssa hän oli tekemisissä myös vapaa-ajalla, oli muuttamassa toiseen kaupunkiin kahden tunnin ajomatkan päähän. Tämä työkaveri soitti talvella eräänä arki-iltana klo 18 jälkeen, ja kysyi voisiko äitini lähteä ajamaan hänen muuttokuormaansa uuteen kotiin heti samana iltana.  Äitini kieltäytyi kohteliaasti muuttokuskin tehtävästä. 

Minulla on keliakia. Miesystäväni oli usein luonani yökylässä, mutta ei suostunut syömään gluteenitonta ruokaa, koska "se on pahaa". Kysyin sitten että miksei itse osta omia leipiä yms. meille, niin vastaus oli että hän on meillä kylässä ja vieraalta on törkeää vaatia tuollaista, kyllä pitäisi olla tarjolla..

Vierailija kirjoitti:

Minulla on keliakia. Miesystäväni oli usein luonani yökylässä, mutta ei suostunut syömään gluteenitonta ruokaa, koska "se on pahaa". Kysyin sitten että miksei itse osta omia leipiä yms. meille, niin vastaus oli että hän on meillä kylässä ja vieraalta on törkeää vaatia tuollaista, kyllä pitäisi olla tarjolla..

Lisään vielä että hän oli muutenkin luonani kuin kotonaan, mutta sitten kun olisi jotain pitänyt tehdä (esim. tiskata omat astiat) niin vetosi aina tuohon että HÄN on vieraana, eikä vierailta voi vaatia tuollaista. Hänen luonaan ollessa en kuitenkaan itse ollut vieraan asemassa enkä olisi kehdannutkaan. Nopeasti loppui ne kyläilyt kun äijän luonne paljastui, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Henkilö, jota tuskin tunsin, pyysi minua kaikkien kolmen lapsensa epäviralliseksi kummiksi, koska oikeat kummit olivat tuottaneet pettymyksen. En ollut nähnytkään hänen lapsiaan kuin pari kertaa.

Kyseinen henkilö oli ns. takiainen, josta irrottauduin kohta tämän jälkeen.

Mulla on sama kokemus! Tosin lapsia siinä vaiheessa vasta yksi, kaksi tuli lisää myöhemmin.

Meillä on eteisessä kolikkopurkki josta on sitten kätevä ottaa esim. parkkirahaa tai jos käy hakemassa vaikka maitoa lähikaupasta. Eräs tuttu nainen oli meillä lapsensa kanssa oman lapseni syntymäpäivillä. Tämä nainen otti mitään sanomatta kolikkopurkista 6€ ja sanoi "käydään *Vilin kanssa hakemassa jotain herkkua tuosta alakerran kaupasta kun hän ei tykkää tuosta kakusta"

Ehti jo rappuun kun huusin perään että ne ovat myös miehen rahoja, ettei niitä voi tuosta vaan ottaa.

Palautti rahat ja näytti loppu juhlien ajan siltä että hänellä on kaktus perseessä.

Mä olen lukion opettaja, mutta hoidan nyt kotona alle kouluikäisiä lapsiani. Minusta tuntuu, että kaikki tutut lapsiperheet ovat pyytäneet tai väkisin tunkeneet lapsensa meille hoitoon. Naapurit ovat kaikkein pahimpia; pitäisi vahtia heidän lapsiaan, kun he lähtevät jumppaan, kauppaan tai lenkille. Jos menet pihaan omien lasten kanssa, avautuu vain naapurin ovi ja lapset heitetään sinne minun vahdittavakseni. Nuorimmat ovat 2-vuotiaita. Vanhemmat eivät siis ulos vaivaudu, eikä heitä näy.

Kaikkein paras oli, että minun olisi pitänyt  kuljettaa ekaluokkalainen kouluun koko syyslukukauden ajan. Mulla oli 2 kk ikäinen vauva ja lisäksi vielä taapero. Eli ei muuta kuin omat lapset rattaisiin ja taluttamaan naapurin lasta kouluun, JOKA AAMU. Kieltäydyin kohteliaasti, koska mielestäni lapsen vanhemmat ja kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa sisarusta ovat siihen velvoitetumpia kuin naapuri.  Mutta naapuri tietysti ajatteli, että minulla on äitiyslomallani vain aikaa. Lisäksi sukulaiset ja osa naapureista höpöttää kaiken aikaa, että minun pitäisi ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Osalle olen kolmesti ihan suoraan kieltäytynyt, mutta silti yritys jatkuu. Yrittäkööt vaan!

Oudointa minusta silti on näiden ihmisten käytös sen jälkeen kun kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäydyn palveluksista. Naapuri lakkaa tervehtimästä, kun ei saa haluamaansa hyötyä. Itse olen sen luonteinen, että en kysele naapureilta palveluksia. Mutta meidän oven takana kävi jossain vaiheessa ihan mahdoton kuhina. Tarvittiin kukkien kastelijaa kolmeksi viikoksi, ja lainaksi milloin mitäkin ja monta kertaa viikossa. Tuli sellainen olo, niinkuin meidän koti olisi ollut joku supermarketti, josta voi ilmaiseksi käydä hakemassa kaikki puuttuvat elintarvikkeet. Kerran yksi naapuri yritti tunkea meille lastensa kanssa väkisin syömään. En laskenut sisälle. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut kun kaksi pahinta hyväksikäyttäjäperhettä muuttivat pois. Ihana rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin joskus kääntäjänä. Sain pyyntöjä mm. kääntää kaverin työpaikan (ravintola) ruokalistan ranskasta suomeksi sekä yhden firman nettisivut suomesta ranskaksi. Ilmaiseksi tietysti! En suostunut.

Mua myös pyydettiin kääntämään.

Ravintola oli uusi ja meillä on yhteinen ystävä. Ystäväni kysyi minulta voisinko auttaa, koska heillä ei ole varaa palkata ammattilaista ja ehdotti saisi ravintolaan lahjakortteja.

Koska työrintamalla oli hiljaista ja hääpäiväkin oli tulossa, suostuin.

Omistaja oli jo kääntänyt kaikki valmiiksi Google kääntäjän avulla, minun piti vaan tarkistaa ovat kunnossa. Hienosäädössä meni aikaa ehkä tunti.

Kysyi käykö esim 5 x 60 e lahjakortit, kohtuuhintainen paikka, sanoin ei kiitos, tämä oli minun lahjani. Sain sitten kutsun avajaisiin, joka kävi loistavasti palkkiona.

Jotkut osaa taidon. Kysyä kauniisti, tehdä mitä voi ja kiittää jälkikäteen. Jopa tuntemattomalle ihmiselle näillä ominaisuuksilla voi tehdä palveluksen helposti.

Sulla oli ravintolan kanssa yhteinen ystävä? "Ehdotti saisi"? Kenen hääpäivä? "Tarkistaa ovat kunnossa"?

Ylipäätään vaikea uskoa että tuo on kielen ammattilaisen tekstiä. Mitä ihmettä?

Google kääntäjänkin tekeleiden korjaamiseen menee yleensä kauemmin kuin koko tekstin itse lähtötekijöistään kääntämiseen.

Vai eikö kirjoittaja itse puhu äidinkielenään suomea, vaan kääntää omaan, muuhun äidinkieleensä päin?

Äitini hyvä ystävä täytti 50 vuotta, ja minua pyydettiin juhliin töihin. Koko päivän työstä luvattiin maksaa korvaus, joten tottakai parikymppisenä persaukisena opiskelijana suostuin.

Olin töissä aamukymmenestä yökahteen, eli ennen vieraiden tuloa siivosin koko ison kaksikerroksisen omakotitalon, juhlien aikana tarjoilin ja huolehdin että kaikkea on tarjolla, päivän päätteeksi siivosin paikat. Kun vihdoin olin valmis lähtemään, niin juhlien emäntä otti puheeksi työstä luvatun korvauksen. Hän antoi minulle kahvipaketin, ja sanoi että "siinä sinulle, ole hyvä, kahvi on nykyään niin kallista että teillä opiskelijoilla ei ole enää varaa juoda sitä". Jäin vaan tuijottamaan hölmistyneenä kahvipaketti kädessä. Tuon tapauksen jälkeen opin, että kaikelle työlle on sovittava hinta etukäteen, sillä "korvaus työstä" voi näköjään tarkoittaa ihan mitä vaan.

Olin auttamassa ystävän hääjuhlien jatkojen järjestelyssä. Aamusta iltamyöhään saakka koristelua, ruokien laittamista, tarjoilua, jatkuvaa siivousta, vieraiden viihdyttämistä, morsiamen meikin ja hiusten kohentamisessa, ulkoilutin vieraiden koiria (juhlapaikka oli maaseudulla) soitin tarvittavia puheluita yms.

Seuraavana aamuna menin vielä auttamaan juhlapaikan siivoamisessa, sillä luovutus oli kellonaikaan X. Sotkua ja hommaa oli yllättävän paljon ja juhlapaikan palautus venyi kahdella tunnilla. Vuokraaja pyysi rahan ylimääräisestä tunnista (ymmärrän kyllä, tilalle oli muutakin käyttöä ja jatkuvasti varattuna, eli hänkin olisi menettänyt rahaa)

Sen sijaan että olisin saanut minkäänlaista kiitosta, (ex) ystävä kaivoi puhelimestaan laskimen esille ja ilmoitti että koska "venytin" siivousta omalta osaltani kuulemma ainakin tunnin, minun pitäisi maksaa hänelle juhlapaikan vuokrauksesta sen ylimääräisen tunnin hinnan.

Mainittakoon vielä, että ostamani häälahja maksoi 150€. En osannut muuta kuin seistä suu auki, naurahtaa ja häipyä kotiin. Olisi pitänyt viedä tuomani lahja takaisin mukanani, harmi etten sillä kohtaa tajunnut.

Kun etsin vuokra-asuntoa, vastasi ilmoitukseeni äijä, joka tarjosi asuntoaan vuokralle ja lupasi antaa vuokranalennusta, jos annan vähän **llua. Sanoin ei kiitos ja äijä alkoi vielä vängätä että miksi se ei käy, kun muillekin vuokralaisille se on sopinut. Katkaisin puhelun.

Kyseessä ei edes ollut mikään arvoasunto vaan pieni kaksio tavisalueella. Mun mielestä aika kohtuutonta vaatia vielä rahaakin, tuon **llun lisäksi. :D En mä ihan niin halpa ole. :D :D :D

Olin sukulaisten kanssa avustamassa sukulaisnaista muutossa. Matkustimme toiselle paikkakunnalle auttaaksemme. Yksi sukulaismiehistä myös tuli muuttoauton kanssa paikalle. Muutto sujui rivakasti. Muuttaja ei tosin tarjonnut edes kahveja, mutta kertoi vievänsä ystävänsä syömään ravintolaan kiitokseksi avusta. Muut ajelimme takaisin kotipaikkakunnillemme kuivin suin. :D

Olin äitini luona nyt kesällä lasteni kanssa pari viikkoa. Ihan sovitusti. Samalla paikkakunnalla asuva siskoni perheineen oli samaan aikaan lomareissulla. Palatessaan reissusta siskonmies tuli äidilleni ja painui suoraan pakastimelle. Huomattuaan, että pakastimesta oli syöty siellä olleet lihapullat ja jäätelöt haukkui siskonmies minut ja äitini. Olimme olleet ahneita paskoja, kun olimme syöneet pakastimen tyhjäksi. Mitä heidän perheensä nyt söisi? Reissusta just tulleita, nälkäisiä ja jääkaappi tyhjä. Lapsillekin oli jo luvattu mummon tekemiä lihapullia ja jätskit jälkkäriksi. Se huuto ja mekastus oli jotain käsittämätöntä. Ihan kuin olisimme tyhjentäneet luvatta siskoni pakastimen. Sain kuulla kuinka hyväksikäytän vanhaa äitiäni, makaan ja hoidatan äidillä lapseni ja passautan itseäni. Ruuatkin joutuu äitini maksamaan pienestä eläkkeestään. Jouduin lopulta heittämään äijän pihalle kun en enää jaksanut kuulla paasausta. Käskin painua kauppaan, sieltä saa lihapullia ja jäätelöä. Siskoni soitti hetken päästä ja kiljui kuinka arvasi, että minä yritän kääntää äidin heitä vastaan. Löin luurin korvaan. On se kumma minkä sodan lihapullat voi aiheuttaa!

Ja siis ne lihapullat ja jäätelöt olivat äitini ja pakastin sijaitsi äitini kotona. Ja äitini oli ne sinne tehnyt/ostanut ihan minun perhettäni varten, helpottaakseen ruuanlaittoa. Emme olleet tajunneet, ettemme saa syödä pakastimesta mitään, koska ne on varattu ihan muille. Äidin mukaan sisko ja miehensä käy hänen pakastimellaan kuin omallaan. Sama jääkaapin suhteen. Asuvat aika lähellä, joten halvemmalla pääsee kun hakee ruuat äidiltäni eikä kaupasta.

Siskoni + miehensä on pahimmanluokan lokki. Hyväksikäyttävät äitiäni sen minkä ehtii. Minä olen jo pistänyt rahahanat kiinni. Välit meni tuolloin, mutta eipä ole kukaan enää pyytelemässä rahaa lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Koulukaveri tuli meille joskus leikkimään. Koko vierailun ajan hän yritti pummata kaikkia tavaroitani. Koko ajan jotain nähdessään kuului: "Saanko? Saanko? Saanko?" aaaargh. Olisi pitänyt keijukaisbarbin toinen siipikin antaa, "kun sulla on niitä kaksi". Joo, tosi kivahan se barbi on yhdellä siivellä. Lopuksi sain vähän tyynnyteltyä ruinaamista antamalla jonkun puoliksi pureskellun lyijykynän.

Äiti tykkäsi tuosta tytöstä kun se oli niin reipas ja jutteli aikuistenkin kanssa. Äiti se usein kutsuikin minun tietämättä tytön meille leikkimään, koska piti tyttöä niin hyvänä seurana minulle. Jostain syystä en itse olisi niin välittänyt.

Siis mulla oli myös ala-asteella (4lk) tuollainen kaveri! Yritti pummia kaikkia pehmolelujani koko vierailun ajan, ei pystytty edes leikkimään kun kaveri oli jatkuvasti vinkumassa jotain pehmolelua omakseen. Meni täysin sekaisin kun näki ison, jo vuosia sitten joululahjaksi saamani husky-pehmon. Ränkkyi niin kauan, että annoin periksi. Kaveri oli kuitenkin vastapuolinen; mentiin heidän kotiinsa ja sain vaihdossa itselleni ison, samaa kokoluokkaa sen huskyn kanssa olevan jääkarhun.

Muutaman viikon kuluttua kaveri ilmoitti, että jääkarhu on palautettava, koska isosisko vaatii niin. Oli tietoisesti antanut _isosiskonsa_ rakkaan pehmolelun minulle, kysymättä lupaa tietenkään (kahden viikon kuluessa isosisko huomasi että jääkarhu oli kadonnut ja alkoi etsiä). No, palautin lelun ja odotin saavani samalla visiitillä oman pehmoleluni takaisin.  Ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Tämä kaveri kertoi, että oli "vaihtanut sen eteenpäin", ja mun pitäisi etsiä henkilö X, jolla se pehmo oli. Long story short: sain itse tehdä töitä sen lelun takaisin saamiseksi, vaikka koko urakka olisi kuulunut tälle "kaverille".

Olin tuohon aikaan todella tossukka, muutkin ns. kaverit käyttivät kilteyttäni ja alistumistani eri tavoilla hyväkseen. Yläasteella sain tarpeekseni ja päätin etten ole enää muiden kynnysmatto. Päätös on pitänyt.