24-vuotias nainen kuoli synnytykseen

80 unohti tarkentaa, että kyseessä alatiesynnytys, ja vielä toinen semmoinen. Ekassakaan ei ollut ollut ongelmia.

Valitettavasti henkilökunnan syyttely ei tuo äitiä ja lasta takaisin. Turha ilta-sanomien jutun perusteella ja kuvitella tietävänsä, miten tapahtumat ovat edenneet. Annetaan viranomaisten tutkia ja tarvittaessa hutkia.

Hienosta terveydenhuoltojärjestelmästämme huolimatta joku välillä kuolee, meillä terveydenhuollon ammattilaisilla kun ei ole yliluonnollisia kykyjä.

Hoitovirheitäkin sattuu välillä,  ja tulee jatkossakin sattumaan, niin kauan kun hoitohenkilökuntana toimivat ihmiset eikä supertietokoneella varustetut robotit. Tärkeintä on että virheistä otetaan opiksi.

Yst. terv. terveudenhuoltoalan opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syvästi ihmettelen ettei henkilökunta tunnista sisäisen verenvuodon oireita... mistä hyvästä nää ihmiset edes saa palkkansa?! Jos olisi ajoissa huomattu niin tämä nainen olisi vielä elossa.

Erityisen surullista tässä tapauksessa oli että myös lapsi menehtyi...

Mulla on omakohtainen kokemus tähän liittyen, vaikkei vakavuuden suhteen voidakaan puhua edes samana päivänä. Menin päivystykseen tosi kovien vatsakipujen takia. Kipuja oli myös kyljissä ja etenkin hartiassa sisäänhengittäessä. Ne oli niin kovia, että mut otettiin tarkkailun puolelle, kun en pystynyt hiljaa istumaan odotustilassa. Edellisenä päivänä gynentarkastuksessa oli havaittu munasarjakysta, mistä mainitsin myös hoitajille, mutta eivät piitanneet siitä. Mun piti myös päättää, oliko vatsa-, vai kylki- ja hartiakipu pahempi oire, koska eivät kuulemma voineet liittyä toisiinsa. Selitin oireet useammalle hoitajalle, mutta kukaan ei ottanut oikein vakavissaan, veikkasivat että liittyy selkävaivoihini (mulla oli myös välilevynpullistuma samaan aikaan.)

Istuin päivystyksessä kahdeksan tuntia. Olo tuli koko ajan heikommaksi, en pystynyt menemään makuulle, kun hartiaan sattui niin paljon asennon vaihtaminen. Maha turposi ihan palloksi, join pari litraa vettä kun janotti niin kauheesti, silti ei tullut pissahätää ollenkaan, maha vain kasvoi. Lopulta sanoin ohimenevälle hoitajalle, että oon tosi huolissani jo tilanteesta, ja saisinko jo pian tavata lääkärin. Siinä vaiheessa kutsuikin lääkärin nopeasti, ja hän tuli tutkimaan. Pyörryin kesken tutkimuksen. Heti kun lääkäri kuuli hartiakivusta, hän tajusi sen olevan hartiapistos, mikä johtuu palleahermon ärsytyksestä, kun vatsaonteloon on valunut verta. Minun tapauksessani kyseessä oli puhjennut munasarjakysta ja siitä seurannut verenvuoto, mutta hartiapistos on usein oireena esim. kohdunulkoisen raskauden aiheuttamasta sisäisestä verenvuodosta. Jouduin heti osastolle.

Olen vieläkin aika järkyttynyt siitä, miten huonosti hoitajat tunnisti noin selkeän oireen. :/ Anteeksi, jos oli liian off topic, mutta tuli heti mieleen tuosta, miten ei tunnisteta sisäistä verenvuotoa.

Jälkiviisastelu on helppoa, kas kun jälkikäteen kaikki vaikuttaa maallikonkin silmään niin yksinkertaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös alatiesynnytyksessä voi kuolla verenvuotoon, jos esim. kohtu repeää. Ei se ole pelkästään sektion riski.

Todennäköisempää kuitenkin, että vuoto tulee ulos ja huomataan.

Meinaatko, että sektiossa tulppa röörin edessä?

Sektion yhteydessä voi tulla sisäinen verenvuoto, kuten nyt tässäkin tapauksessa kävi.  Veri valui vatsaonteloon ja siksi sitä ei huomattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syvästi ihmettelen ettei henkilökunta tunnista sisäisen verenvuodon oireita... mistä hyvästä nää ihmiset edes saa palkkansa?! Jos olisi ajoissa huomattu niin tämä nainen olisi vielä elossa.

Erityisen surullista tässä tapauksessa oli että myös lapsi menehtyi...

Mulla on omakohtainen kokemus tähän liittyen, vaikkei vakavuuden suhteen voidakaan puhua edes samana päivänä. Menin päivystykseen tosi kovien vatsakipujen takia. Kipuja oli myös kyljissä ja etenkin hartiassa sisäänhengittäessä. Ne oli niin kovia, että mut otettiin tarkkailun puolelle, kun en pystynyt hiljaa istumaan odotustilassa. Edellisenä päivänä gynentarkastuksessa oli havaittu munasarjakysta, mistä mainitsin myös hoitajille, mutta eivät piitanneet siitä. Mun piti myös päättää, oliko vatsa-, vai kylki- ja hartiakipu pahempi oire, koska eivät kuulemma voineet liittyä toisiinsa. Selitin oireet useammalle hoitajalle, mutta kukaan ei ottanut oikein vakavissaan, veikkasivat että liittyy selkävaivoihini (mulla oli myös välilevynpullistuma samaan aikaan.)

Istuin päivystyksessä kahdeksan tuntia. Olo tuli koko ajan heikommaksi, en pystynyt menemään makuulle, kun hartiaan sattui niin paljon asennon vaihtaminen. Maha turposi ihan palloksi, join pari litraa vettä kun janotti niin kauheesti, silti ei tullut pissahätää ollenkaan, maha vain kasvoi. Lopulta sanoin ohimenevälle hoitajalle, että oon tosi huolissani jo tilanteesta, ja saisinko jo pian tavata lääkärin. Siinä vaiheessa kutsuikin lääkärin nopeasti, ja hän tuli tutkimaan. Pyörryin kesken tutkimuksen. Heti kun lääkäri kuuli hartiakivusta, hän tajusi sen olevan hartiapistos, mikä johtuu palleahermon ärsytyksestä, kun vatsaonteloon on valunut verta. Minun tapauksessani kyseessä oli puhjennut munasarjakysta ja siitä seurannut verenvuoto, mutta hartiapistos on usein oireena esim. kohdunulkoisen raskauden aiheuttamasta sisäisestä verenvuodosta. Jouduin heti osastolle.

Olen vieläkin aika järkyttynyt siitä, miten huonosti hoitajat tunnisti noin selkeän oireen. :/ Anteeksi, jos oli liian off topic, mutta tuli heti mieleen tuosta, miten ei tunnisteta sisäistä verenvuotoa.

Jälkiviisastelu on helppoa, kas kun jälkikäteen kaikki vaikuttaa maallikonkin silmään niin yksinkertaiselta.

No joo, onhan sekin totta. En muuten ihan maallikko ole, vaan opiskelen lääkiksessä. Ymmärän siis täysin, että ihmisistähän se hoitohenkilökunta koostuu, ja virheet on inhimillisiä. Itse olin tuossa vaiheessa vielä niin alussa opinnoissani, ettei ollut tarpeeksi tietoa tajutakseni mistä kyse.

Kuitenkin jälkikäteen ihan ammattilaiset totesivat, että hartiapistos pitäisi hoitajien kyllä tunnistaa, ja tuollaisten oireiden kohdalla olisi pitänyt päästä nopeammin tutkittavaksi ja hoitoon. No onneksi mitään ei sattunut kuitenkaan ja tilanne saatiin hallintaan. :)

Edellinen lisää vielä, että paljosta on kyllä syyttäminen resurssipulaa. Tietysti virheitä tulee enemmän, kun kiire on kamala ja henkilökuntaa liian vähän. :/

Vierailija kirjoitti:

Edellinen lisää vielä, että paljosta on kyllä syyttäminen resurssipulaa. Tietysti virheitä tulee enemmän, kun kiire on kamala ja henkilökuntaa liian vähän. :/

Ja osa henkilökunnasta kirjoittaa väitöskirjaa siinä potilaan vieressä läppäri soiden. Ei sen vertaa voi keskittyä potilaaseen. Ko. mimmi ei olisi huomannut, vaikka koko tarkkailuosasto olisi kuollut ja laitteet piipanneet itsensä loppuun. Tai ei olisi kiinnostanut.

Siinä voi mukavissektiota vinkuvat miettiä millaisia riskejä ottavat. Kyllä, myös suunniteltu iso leikkaus on riski, jos joku tollo ei sitä tajua ilman sanomista. Mm nelinkertainen riski kuolla ja 26 kertainen riski veritulppaan. Lukuisia haittoja myös vauvan terveydelle joit en jaksa alkaa luettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti henkilökunnan syyttely ei tuo äitiä ja lasta takaisin. Turha ilta-sanomien jutun perusteella ja kuvitella tietävänsä, miten tapahtumat ovat edenneet. Annetaan viranomaisten tutkia ja tarvittaessa hutkia.

Hienosta terveydenhuoltojärjestelmästämme huolimatta joku välillä kuolee, meillä terveydenhuollon ammattilaisilla kun ei ole yliluonnollisia kykyjä.

Hoitovirheitäkin sattuu välillä,  ja tulee jatkossakin sattumaan, niin kauan kun hoitohenkilökuntana toimivat ihmiset eikä supertietokoneella varustetut robotit. Tärkeintä on että virheistä otetaan opiksi.

Yst. terv. terveudenhuoltoalan opiskelija.

Valitettavasti se virheistä oppiminen ei useinkaan tapahdu kuin sitä kautta, että tekemisillä tai tekemättä jättämisillä on seuraukset. Sen verran aikaa (90-luvulta lähtien) on tullut terveydenhoitoalalla toimittua ja todettua, että erilaisista räikeistä asennevirheistä (ylimielisyys, potilaan aliarviointi, heikko ammattitaidon ylläpitäminen, välinpitämättämyys, terveen nöyryyden puute) johtuvat virheet eivät ole harvinaisia ja ammattilaisia on moneen lähtöön. Onneksi valtaosa näistä jää läheltä piti- tilanteiksi ja hyvää tuuriakin on mukana. Lainsäädäntö suojaa terveydenhoitohenkilöstöä niin, että vain todella isoista töpeistä joutuu vastuuseen. Valtaosaltaan melko räikeissäkin tapauksissa todetaan yleensä, että hoito on ollut riittävää tai annetaan huomautus eikä henkilökohtaiseen vastuuttamiseen mennä kuin aika äärimmäisissä tapauksissa. Lainsäädännöllä on siinä mielessä varsin hyvä tarkoitus, sillä hyvin korkealla rankaisukynnyksellä pyritään estämään hoitovirheiden salailu ja peittely. Valitettavasti salailua ja vastuunpakoilua esiintyy silti.

Tässä tapauksessa epäillään hoitovirhettä, joka johti kuolemaan. Se on eri asia kuin komplikaatio kuolinsyynä. Syytteessä useita terveydenhuollon ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti henkilökunnan syyttely ei tuo äitiä ja lasta takaisin. Turha ilta-sanomien jutun perusteella ja kuvitella tietävänsä, miten tapahtumat ovat edenneet. Annetaan viranomaisten tutkia ja tarvittaessa hutkia.

Hienosta terveydenhuoltojärjestelmästämme huolimatta joku välillä kuolee, meillä terveydenhuollon ammattilaisilla kun ei ole yliluonnollisia kykyjä.

Hoitovirheitäkin sattuu välillä,  ja tulee jatkossakin sattumaan, niin kauan kun hoitohenkilökuntana toimivat ihmiset eikä supertietokoneella varustetut robotit. Tärkeintä on että virheistä otetaan opiksi.

Yst. terv. terveudenhuoltoalan opiskelija.

Viranomaisethan nimenomaan ovat jo tutkineet asian ja todenneet syytekynnyksen ylittyvän neljän menehtynyttä potilasta hoitaneen kohdalla. Nyt oikeusaste ratkaisee missä määrin ja millä tavoin heidän tulee tästä vastuuta kantaa.

Luin tuohon aikaan tämän Prinsessa Paskavarpaan blogia. Niin järkyttävän surullinen kohtalo hänellä. Valtavan suuri järkytys koko tapaus.

Tuossa on kyllä mennyt ihan kaikki mahdollinen pieleen. Tuollaista ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Leskelle jäi vauva, joka hänkin pian menehtyi... Sydän hajoaa. :(

Toi oli varmaan se bloggari prinsessa Paskavarvas.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina on riskinsä, mutta koko uutinen vaan järkyttää. Mikä on mennyt pieleen? Miten ei olla huomattu mitään? Ja miten vielä vauvakin on kuollut 4 kk iässä? Ihan järkyttävä tapaus. En voi edes käsittää läheisten tuskaa.

Eikö siinä ollut joku suoni sitten vuotanut vatsaontelloon litroittain.  Eli liian myöhään avattiin uudelleen.

Hyvässä sairaalassa vielä.  Hirveistä hirvein tapaus mitä ihmiselle voi sattua.  Ja vielä lapsi.   Hirveän surullinen tapaus.  Ja lääkäreillekin varmasti todella vaikea.  Nyt varmasti seurataan leikattuja ehkä vielä tarkemmin ja avataan uudelleen nopeammin, jos on aavistus että vuotaa.  Luojan kiitos tämä on harvinainen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta miten täällä väheksytään synnytyksen varallisuutta. Varmaan tääkään nainen osannut odottaa tälläistä kohtaloa?!? Isä varmaan katunut koko elämänsä edestä päätöstä hankkia lapsi.

Niin, kyllä synnytys on riski sekä äidille, että vauvalle ja tästä syystä en ymmärrä näitä kotisynnytysintoilijoita, joiden määrä ilmeisesti on lisääntymään päin. Toki kotisynnytystä suunniteltaessa äidin täytyy olla terve ja raskausajan täytyy olla sujunut hyvin, sikiö oikeassa asennossa jne, mutta aina on olemassa mahdollisuus ikäviin yllätyksiin. Itse en haluaisi ottaa sitä pientäkään riskiä, että itselleni tai lapselleni kävisi jotain yllättävää synnytyksen aikana tai heti sen jälkeen. Ymmärrän, että voihan se olla ihana ajatus tai kokemus synnyttää oman kodin rauhassa, varsinkin jos pitää sairaalaympäristöä stressaavana tai epämiellyttävänä. Mutta silti...

.

Täällä yhden kotisynnyttänyt ja toisenkin aion synnyttää kotona jos kaikki menee hyvin. Itse hyväksyn täysin sen, että minä ja/tai lapsi voimme kuolla. On suorastaan elämänfilosofiani, että annan luonnon tehdä tehtävänsä jos se on tehdäkseen. Ei kaikkien ole tarkoitus jäädä henkiin tai elää kovin pitkään. En ymmärrä oikein tätä nykyajan ihmisten valtavaa kuoleman pelkoa.

Mitä miehellä mahtaa kuulua nyt 4 vuoden jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina on riskinsä, mutta koko uutinen vaan järkyttää. Mikä on mennyt pieleen? Miten ei olla huomattu mitään? Ja miten vielä vauvakin on kuollut 4 kk iässä? Ihan järkyttävä tapaus. En voi edes käsittää läheisten tuskaa.

Eikö siinä ollut joku suoni sitten vuotanut vatsaontelloon litroittain.  Eli liian myöhään avattiin uudelleen.

Hyvässä sairaalassa vielä.  Hirveistä hirvein tapaus mitä ihmiselle voi sattua.  Ja vielä lapsi.   Hirveän surullinen tapaus.  Ja lääkäreillekin varmasti todella vaikea.  Nyt varmasti seurataan leikattuja ehkä vielä tarkemmin ja avataan uudelleen nopeammin, jos on aavistus että vuotaa.  Luojan kiitos tämä on harvinainen tapaus.

Eikö tuon verenvuodon vatsassa näe ihan ultraäänellä?

Minusta se blogi oli outo siellä kiroiltiin paljon. Outo tapaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös alatiesynnytyksessä voi kuolla verenvuotoon, jos esim. kohtu repeää. Ei se ole pelkästään sektion riski.

Todennäköisempää kuitenkin, että vuoto tulee ulos ja huomataan.

Huomataan joo, mutta ei välttämättä ehdi tehdä mitään. Leikkaussalissa voisi ehtiäkin. Tätini kohtu repesi heti kun lapsi oli ulkona. Taju meni sekunneissa, ei ehditty tekemään mitään. Elvytys ei auttanut. Synnytys oli ollut normaali, ei raskausmyrkytystä. Repeämisen syy ei selvinnyt ruumiinavauksessakaan.

Olisiko repeämisen syyksi kelvannut käynnissä oleva synnytys kun kohtu yrittää supistumalla työntää sikiötä ulos. Ei kohdun pitäisi revetä enää syntymän jälkeen mutta toki se voi jäädä vuotamaan valtoimenaan jos kohtu ei supistu. Kohdun atoniaan kuolee jos sitä ei saada hoidettua painamalla, lääkkeellä, verisuonia ligeeraamalla/tukkimalla tai kohdun poistolla.