Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Minustakin nuo lehtien ja somen "etsitään sitä tiettyä marketissa nähtyä naista" -ilmoitukset ovat oikeasti todella creepyjä. Painuisin vielä tiukemmin maan alle. Toinen ei tunne minua lainkaan ja tekee asiasta jo julkisen. Mitä jos olisinkin veemäinen varattu nainen, jolla on lapsiakin?
Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, kun sen on itse kokenut. Mutta sitä edelsi pidempiaikainen yhteydenpito puhelimitse ja tekstiviestein. Varmisti, että ollaan samalla aaltopituudella. Sitten kun tapasi toisen, se oli siinä. Oikein mukava, sivistynyt, korkeasti koulutettu ja lempeä ulkomaalaistaustainen mies. Herkempi luonteeltaan vielä kuin minä. Totesi meidän suomalaisten olevan kovia luonteita. Selitin, että vähän pakko olla jo näissä sääolosuhteissa, jotta kansakunta on selvinnyt hengissä.
Hoitaa yhtä lailla kodin ja ruoanlaiton tasa-arvoisesti. Ei ole koskaan tarvinut neuvotella, kumpi tekee milloin minkäkin askareen. Pitää läheisyydestä ja ottaa näin pidemmänkin ajan jälkeen helposti kainaloon tai antaa ohimennen suukon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa missä kohtaa suhdetta mustasukkaisuus alkoi ilmetä? Heti alussa, vai vasta kun asuitte jo yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa missä kohtaa suhdetta mustasukkaisuus alkoi ilmetä? Heti alussa, vai vasta kun asuitte jo yhdessä?
Oltiin oltu jo hyvän aikaa naimisissa, sitä vaan ajatteli että kyllä tämä tästä kun ollaan naimisissakin...
Huomasin kerran ex-vaimollani näpyn genitaalialueella, kysyin tietysti että mikäs se on. Olin arvellut yhtä ja toista aiemminkin mutta nyt arveluni vain vahvistuivat kun hän vastasi sen olevan vaan sellainen syylä (iso kuin mikä) ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Oli maininta SM-tason kamppailijasta. Tony Halmen tavoin osa noista kaiken maailman salityypeistä vetää steroideja, mikä tekee ne entistä räjähtävämmiksi. Persoonallisuus muuttuu samalla. Välttelen koko tuota ihmislajia. Jos haluaa jonkun vapaaottelijan kanssa vaikka naimisiin, niin ei koskaan tiedä, mitä on riita- tai erotilanteessa luvassa. Vaatii tietynlaista luonnetta ruveta edes harrastamaan noita lajeja.
Oli se munkin ex-vaimo kuin vapaaottelija, jaksoi huutaa vielä eron jälkeenkin puhelimeen. Sitte sanoin ihan rauhallisesti, että jos vielä huudat, pistän poikki. Pari kertaa laitoin sille luurin korvaan ja seuraavalla kerralla se taas rupes huutaan ja sano älä nyt pistä poikki... [arvaas mitä tein?]
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa missä kohtaa suhdetta mustasukkaisuus alkoi ilmetä? Heti alussa, vai vasta kun asuitte jo yhdessä?
Minulla ja mustis-exällä se ilmeni onneksi viikon-parin päästä jo räikeästi, kun vietettiin aikaa saman katon alla. Siksi osasin lähteä nopeasti. Mies on pidemmän ajan jälkeenkin eri mieltä. Puolipakoilen välillä muiden luona, kuin vietän aikaa asunnossani, koska tietää, missä asun ja on käynyt oven takana kyyläämässä. Onneksi en kertonut ovikoodia, mutta aina joku avaa kuitenkin.
Jos sinut on torjuttu, niin se oli siinä. Tämän kokemuksen jälkeen ei yhtään haittaa, jos joku uhkailee itsemurhalla jättämisen jälkeen. Olisi oikeastaan helpotus, jos tuollaisen tasapainottoman henkilön muuten saa taakakseen. Yhteiskuntakaan ei sellaista kaipaa. Jojoon vaan, antaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleilla ihmisillä se on omat aikansa itkut (ei sille exälle), sitten häntä pystyyn ja uutta matoa koukkuun. Tai miksei vaikka uusi harrastus tai vanhan pariin paluu. Tapansa kullakin. Ikkunan takana norkoilu on jo diudiu-osastoa.
Tjaa. Eroa ei hyväksyvä exä koitti taas soittaa tuntemattomasta numerosta. Haluaa muistuttaa olemassaolollaan. Hitokseen pieni ego, kun noin alas tarvitsee vajota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Eroa ei hyväksyvä exä koitti taas soittaa tuntemattomasta numerosta. Haluaa muistuttaa olemassaolollaan. Hitokseen pieni ego, kun noin alas tarvitsee vajota.
Lainaan itseäni. Sitähän se pelkää, että mulla on joku uusi tai uusia. Oikeassa on, vaan sille en kerro tai puhu mitään. Ikinä enää.
Sitten on näitä, jotka tulevat kavereiden olkapäätä vasten itkemään ja mustelmia esittämään, miten mies on taas kerran pahoinpidellyt. Aina samat neuvot, että jätä se, tuo jatkuu. Kuten jatkuukin. Silti pitää palata takaisin ja sama piiri pieni pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten on näitä, jotka tulevat kavereiden olkapäätä vasten itkemään ja mustelmia esittämään, miten mies on taas kerran pahoinpidellyt. Aina samat neuvot, että jätä se, tuo jatkuu. Kuten jatkuukin. Silti pitää palata takaisin ja sama piiri pieni pyörii.
Tämän vuoksi en olekaan kertonut tilanteesta edes lähimmille ystävilleni. Joskus pahimmassa vaiheessa ehkä maininnut, että on vaikeuksia suhteessa, mutta olen vähätellyt ja antanut ymmärtää, että tavallista kinastelua vain... Koska tiedän, että palaan kuitenkin takaisin mieheni luo, enkä tahdo muutenkaan rasittaa ystävyyttä näin painostavilla asioilla. Tuntuu kuitenkin tukehduttavalta, ettei kukaan tiedä tilanteesta ja olen asian kanssa aivan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä tämä oma parisuhteeni on, ei toki mitään verrattuna teidän kokemuksiinne, mutta ehkä jotain kuitenkin.. olen ollut kotona lasten kanssa todella pitkään. Mies pitkiäkin aikoja poissa työnsä takia. Kotona ollessa laukoo kommentteja naapurin miehistä ja ketäs täällä on ollut sillä aikaa. Jankkaa ja jankkaa, kunnes suutun niin sitten on vaan leikillä muka heittänyt. Olen monta kertaa yrittänyt työelämään, opiskellut ym. Aina sama kiukkuaminen ja kyttäily miehen puolelta. En saisi meikata -> olen ihastunut/rakastunut. Laihdutan -> on kiikarissa joku muu. Lenkille lähden niin laittaa lapset soittamaan ja itkemään perään. Hulluinta on että ihan oikeasti olen ihan tapettia koko ihminen, ei mua huomaa ja näe enää kukaan. Ei kukaan muista viiden minuutin päästä jos on mun kanssa jutellut.
Jollain tavalla saa mut tuntemaan itseni pieneksi ja mitättömäksi, kun en tee niin kuin hän on neuvonut. Itse mies sitten saa tehdä miten kulloinkin huvittaa. Kaikki mitä sanon on nykyään ihan väärää ellen sitten kehu ja kiitä. Kaikki, siis jopa roskapussin "osaan" laittaa väärin. Tai sitten olen vain ihan toivoton kaikessa mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä hyvä välistä nostella ja pohdiskella.
Huhhuh. Mieleen tuli oma käytökseni noin 10 vuotta sitten. Paljon olin jo unohtanut, mutta nyt muistui mieleen.
Olin todella mustasukkainen. Ahdistuin miehen naispuolisista facebook-kavereista joita en tuntenut, ja vaadin häntä poistamaan kavereista. Onneksi ei suostunut.
Joka kerta kun lähti baariin, menin paniikkiin ja mietin jos löytää jonkun uuden. Soittelin ja anelin tulemaan kotiin. Ei suostunut.
Miehen naispuoleinen kaveri laittoi kuvan facebookkiin, jossa ovan normaalisti vierekkäin käsi toisen olalla. Siitäkö riemu repesi. Seurasi järkyttävä riita.
Monet kerrat estin lähtemästä kavereiden kanssa illanviettoon ja monet kerrat yritin siinä onnistumatta. Paljon tapeltiin mustasukkaisuudestani johtuen. Lopulta onneksi sai tarpeekseen ja jätti minut.
Minulla on nykyään uusi puoliso, jonka kanssa olen ollut jo yli viisi vuotta. Johtuu ehkä siitä, että minulle on tullut ikää ja itsevarmuutta lisää, mutta tässä suhteessa en ole ollut lainkaan mustasukkainen enkä rajoittanut puolisoni menoja. Meillä on hyvä ja tasapainoinen suhde. Olin todella nuori, hukassa ja epävarma ensimmäisessä suhteessani. Luojan kiitos ihminen voi aikuistua.
(En osaa suomea kovin hyvin eli älä ihmettelee)
Olen nyt ollut 4v narsistin kanssa. Kesti melkein 4v ennenku tajusin että tämä ei ole normaalia ja en kuvittele. On ollut kaikenlaista sairasta, mm pilluntarkstuksia, olen tyhmä, olen laiska (hän on viimeksi tehnyt kotitöitä 2015), olen l**ka, olen pettänyt (koska harrastin irtosuhteita ennenku oltiin yhdessä), en ole käynyt baarissa 4vuoteen, en ole käynyt edes tyttöjen kanssa elokuvissa 4vuoteen. Saan tavata mun perhe mutta ei yön yli. Eikä liian monta tuntia. Pitää aina ilmoittaa missä olen ja kenen kanssa. Se on soittanut minulle keskellä yötä kun se on ollut yövuorossa ja huutanut että mulla on varmaan kämppä täynnä miehiä. En saa mennä yöksi pois jos se on yövuorossa (en edes äidin luo), en saa mennä tapaamaan mun sisko joka asuu Norjassa ilman sitä. Jankkaa seksistä koko.v*un.ajan. jos en haluaa, se haluaa mennä eestiin ja löydä joku nainen joka antaa. Jos en ole samaa mieltä sen kanssa jostain se suuttuu ja jos en muuta mielipide syntyy valtava riita ja välillä se uhkailee että haluaa tappaa itsensä. Petän sitä jatkuvasti, sen mielestä. Otin kaikki miehet pois facesta. En ole jaksanut tavata mun kaverit 2 vuoteen kun olen niin loppu ja siitä syntyy aina riita puolison kanssa että missä olen oikein käynyt ja kuka oli siellä ja oliko siellä miehiä. En saa kattoa muita miehiä ollenkaan, jos joku mies kävelee vastaan ruokakaupassa ja en kato pois se on varmasti "joku sun vanha panokaveri tai sit sä haluat n*sia sen kanssa".
Jepp, kesti 4v ennenku tajusin että tämä on sa*an sairasta ja äijä on manipuloinut mut koko ajan. Olen oikeesti uskonut että mä olen joku hirveä l*ka kun en haluaa olla pelkästään kotona koko ajan ja palvella mun miestä. Se on valvottanut mut öisin nyt 4v ja vaatinut seksiä ja vastaava. Olen niin loppu.
MUTTA. Eilen sain kämpän ja muutan pois!!!! 4 viikkoa pitää vielä kestää tätä. Ilmoitin sille jo 4 viikkoa sitten että heti kun löydän kämpän niin muutan. Se sekos tietenkin ja saan joka päivä kuulla miten hirveä ilkeä ihminen olen sille joka on maailman ihanin mies. Täys narsisti siis. Pakkaan mun tavarat ja yritän vaan olla hiljaa ja mietin miten iloinen olen että tämä on kohta tässä.
Nimimerkki: kohta vapaa
Tuo on kyllä jännä piirre mustasukkaisissa miehissä: haukkuvat naisensa ulkonäköä ja samalla ajattelevat naisen olevan niin haluttava, että kaikki tutut ja tuntemattomat miehet käyvät panemassa sitä.
Tapahtui minullekin.
Kohta vapaa kirjoitti:
(En osaa suomea kovin hyvin eli älä ihmettelee)
Olen nyt ollut 4v narsistin kanssa. Kesti melkein 4v ennenku tajusin että tämä ei ole normaalia ja en kuvittele. On ollut kaikenlaista sairasta, mm pilluntarkstuksia, olen tyhmä, olen laiska (hän on viimeksi tehnyt kotitöitä 2015), olen l**ka, olen pettänyt (koska harrastin irtosuhteita ennenku oltiin yhdessä), en ole käynyt baarissa 4vuoteen, en ole käynyt edes tyttöjen kanssa elokuvissa 4vuoteen. Saan tavata mun perhe mutta ei yön yli. Eikä liian monta tuntia. Pitää aina ilmoittaa missä olen ja kenen kanssa. Se on soittanut minulle keskellä yötä kun se on ollut yövuorossa ja huutanut että mulla on varmaan kämppä täynnä miehiä. En saa mennä yöksi pois jos se on yövuorossa (en edes äidin luo), en saa mennä tapaamaan mun sisko joka asuu Norjassa ilman sitä. Jankkaa seksistä koko.v*un.ajan. jos en haluaa, se haluaa mennä eestiin ja löydä joku nainen joka antaa. Jos en ole samaa mieltä sen kanssa jostain se suuttuu ja jos en muuta mielipide syntyy valtava riita ja välillä se uhkailee että haluaa tappaa itsensä. Petän sitä jatkuvasti, sen mielestä. Otin kaikki miehet pois facesta. En ole jaksanut tavata mun kaverit 2 vuoteen kun olen niin loppu ja siitä syntyy aina riita puolison kanssa että missä olen oikein käynyt ja kuka oli siellä ja oliko siellä miehiä. En saa kattoa muita miehiä ollenkaan, jos joku mies kävelee vastaan ruokakaupassa ja en kato pois se on varmasti "joku sun vanha panokaveri tai sit sä haluat n*sia sen kanssa".
Jepp, kesti 4v ennenku tajusin että tämä on sa*an sairasta ja äijä on manipuloinut mut koko ajan. Olen oikeesti uskonut että mä olen joku hirveä l*ka kun en haluaa olla pelkästään kotona koko ajan ja palvella mun miestä. Se on valvottanut mut öisin nyt 4v ja vaatinut seksiä ja vastaava. Olen niin loppu.
MUTTA. Eilen sain kämpän ja muutan pois!!!! 4 viikkoa pitää vielä kestää tätä. Ilmoitin sille jo 4 viikkoa sitten että heti kun löydän kämpän niin muutan. Se sekos tietenkin ja saan joka päivä kuulla miten hirveä ilkeä ihminen olen sille joka on maailman ihanin mies. Täys narsisti siis. Pakkaan mun tavarat ja yritän vaan olla hiljaa ja mietin miten iloinen olen että tämä on kohta tässä.
Nimimerkki: kohta vapaa
Uskalsit ilmoittaa etukäteen lähdöstäsi. Tuollainen hullu saattaa käydä väkivaltaiseksi.
Onneksi kumminkin "älysit" muuttaa pois.
Alue: Aihe vapaa
Joskus käy tosiaan niin, että toinen osapuoli sairastuu mieleltään vakavasti ja joskus myös pysyvästi suhteen aikana. Sitä saattaa ensin katsella, mutta etenkin jos toinen jättää lääkkeet ottamasta välillä, on pakko lähteä. Esimerkiksi skitsofreenikko voi olla vaarallinen ja pelottava ympäristölleen siinä tilanteessa. Tai maniavaiheessa oleva puoliso tuhlaa yhteisen omaisuuden parissa päivässä järjettömyyksiin. Tai ottaa vaikka velkaa yhteisissä nimissä.