Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä ketjua en tajunnut miksi nykyinen miesystävä niin auliisti tarjoutuu hakemaan pikkujouluista vaikka aamuyöstä... pidin vaan huolehtivaisena

Varmisti, ettei sinulla ole seuraa. Oma mieheni antoi korkeintaan taksirahaa. "Älä herätä sitten, kun tulet kotiin."

Huh noiden kauppakellottajien kanssa. Kerron, mikä on normaalia. Se kun mies odottaa vaikka autossa ja korkeintaan marmattaa, että taas meni noin kauan, pitääkö sinne jäädä asumaan? Äkkiä kotisohvalle vapaa-aikaa viettämään. Futismatsi alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenisen vuotta sitten kaveriporukkaani kuului tyttö, jonka piti aina ennen tyttöjen iltaa tietää jo valmiiksi, mihin baariin mentäisiin. Hänen piti kertoa poikaystävälle, joka sit lähetti kaverinsa tähän samaan paikkaan vahtimaan. Kerran kuulemma nousi paskamyrsky, kun suunnitelmat olikin muuttuneet ja olivat kaverin kans käyneet tyyliin mäkkärissä illan päätteeksi tai kävässeet toisessa baarissa. Siitä lähtien oli sit kauhea ongelma, jos suunnitelmia halus joku vähänkään muuttaa, tytön piti soittaa poikaystävälle ja selittää tilanne ja pyytää lupaa. Meistä ei kukaan muu ymmärtänyt miksi tämä kaveri tohon alistui. Ihmeen kauan se sitä tyyppiä katseli, mutta tajusi onneksi viimein jättää ja on nykyään naimisissa ihan normaalin tyypin kanssa.

Millainen kaveri edes suostuu tuollaiseen kyttäyskeikkaan ylipäätään? Minulta jos joku kysyisi, suosittelisin vakavasti hoitoonohjausta.

Tai viimeksi kauppareissulla. "Oho, sulla meni vähemmän aikaa kuin normaalisti. Oliko lyhyet kassajonot? Nyt päästään nopeammin mökille."

Mitä pidempään sitä latistusta ja alistamista on tapahtunut, sitä enemmän käsitys normaalista parisuhteesta hämärtyy. Aikuinenkin nainen voi kysyä muilta, että onko tällainen normaalia, kun tilanne on päässyt jo oikeasti sairaaksi. Siitä on vielä vaikeampi lähteä.

Valitettavasti elämän onnelliset tapahtumat, missä nainen luulee tilanteen kääntyvän paremmaksi, johtavat siihen pahenemiseen oikeasti. Häät, lasten syntymä jne. Mies sitouttaa sitä enemmän ja pistää koko ajan tiukempaan ruuvipenkkiin. Jos lähtökohta seurusteluvaiheessa on jo huono, se ei muutu paremmaksi. Pahimmassa tapauksessa odottaa jompaa kumpaa, molempia tai koko perhettä Monosen pakettiauto viimeiselle matkalle.

Poimin nyt tämän:

-Jos tv:stä tulee joku ohjelma jossa on komea mies, hän jatkuvasta käskee minua katsomaan häntä "Et kai sä ajattele kenestäkään mitään ja kai mä olen maailman komein mies?" Jos jossain näkyy mies ilman paitaa, niin minun pitää peittää heti silmäni ja pyytää anteeksi, että näin tuommoisia kauheuksia. Myös piirretyt lasketaan esim. tarzan ja Madagascar! Naurettavaa.

Ja sä suostut tähän kaikkeen miksi? Taas esimerkki terveestä suhteesta. Meillä on vitsillä tapana heittää telkkarin ääressä joistakin näyttelijöistä, että panisin, en panisi. Kumpikin tietää toisen maun. Mies korkeintaan nauraa, että sähän panisit kaikkia. Mihin minä, että ei todellakaan. Sitten jatketaan juonen seuraamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Mies jatkuvasti kyttää vaatteitani, jos ollaan ulkona. Näkyykö peppu, entäs rinnat. Ja ai että jos kehtaan olla t-paidalla ulkona. Minähän halauan vain huomiota! Viime vuonna raskaana ollessani oksensin kesän aikana monta kertaa mökillä miehen sukulaisten luona, koska minun oli pakko pitää hupparia.

-Miespuolisille minulla ei ole mitään asiaa. Lapseni kummille tai vaarille en saisi puhua. Ainakaan ilman miestä paikalla. Kerran kysyin tyyliin "Menetkö sä Pekan (lapsemme kummin) kanssa ulos?" Ja hän suuttui koska tiesin Pekan nimen.

- Ja minähän en ulos saa mennä ilman häntä, korkeintaan vaunulenkille. Rupee itkemään "miksi sä haluat viettää muiden kanssa aikaa, enkö mä riitä?" haukkuu huonoksi ihmiseksi, äidiksi ja vaimoksi.

- En saa meikata. Mukamas sen takia koska näytän paremmalta ilman. Täyttä pas*aa tämäkin.

-joskus tulee kotiin töistä ja hakkaa minua, repii tukasta, heittää seinille. Syyt ovat mm. "Minulla oli tunne, että oot pettänyt." tai "näin et joltain mieheltä tippui samanlainen roska kuin meidän eteisessä."

- En saa käyttää facebookia tai muutakaan sosiaalista mediaa. Siellähän on miespuolisia pullollaan.

-Jos tv:stä tulee joku ohjelma jossa on komea mies, hän jatkuvasta käskee minua katsomaan häntä "Et kai sä ajattele kenestäkään mitään ja kai mä olen maailman komein mies?" Jos jossain näkyy mies ilman paitaa, niin minun pitää peittää heti silmäni ja pyytää anteeksi, että näin tuommoisia kauheuksia. Myös piirretyt lasketaan esim. tarzan ja Madagascar! Naurettavaa.

Yritän kokoajan erota, mutta kun tämä on niin hel*etin vaikeeta. Vasta pari kuukautta sitten tajusin miehen käytöksen olevan väärin. En vieläkään ole päässyt lähtemään. Tarvitsisin ulkopuolisen apua.

Nyt otat omaan perheeseesi / muihin läheisiisi yhteyttä ja kerrot tilanteen. On erittäin todennäköistä, että he tietävät jo surkeasta tilanteestasi, mutta noissa tilanteissa läheiset eivät voi auttaa ennenkuin uhri tajuaa itse tilanteen.

Lähtö sinun on tehtävä vaivihkaa, joko siis omaan kotiisi/ jos menet jonkun luokse ensialkuun.

Näiden sairaalloisten mustasukkaisten kanssa ei voi neuvotella, vaikka kuinka perustelisit lähtöaikeitasi miehen käytöksellä, niin hän silti tullee syyttämään, että sinulla on joku toinen.

Oma lähtöni meni niin, että ex hakkasi minut kunnolla ja yritti tukehduttaa. Että siksi neuvon, että kannattaa lähteä vähin äänin.

Jos on enemmän tavaraa, niin poliisi tulee mukaan turvaamaan pyynnöstä. Turvakoti on joissakin tapauksissa hyvä vaihtoehto. Hulluimmat tulevat sinnekin pihalle riehumaan. Puhelinnumeron vaihto ja salaiseksi. Muuten saat melkoisen pommimyrskyn perään. Joidenkin sekopäiden kanssa ovat jopa läheiset fyysisesti vaarassa. Vähintään heille soitetaan ja lähetellään viestejä.

Mitä tuollaiset ex-kumppanit oikeasti kuvittelevat saavuttavansa? Saisivat kehittää itseään ja keskittyä johonkin muuhun elämänalueeseen samanlaisella pieteetillä. Voisi tulla kasaan vaikka väitöskirja sillä energialla.

Tuollaisen "testin", mitä täällä kuvailtiin kun joku tekisi minulle, jäisi viimeiseksi kerraksi. Voisi itse todeta, että tämä suhde oli testi. Reputit. Morientes. Tosin jaksaisin riidellä aiheesta ehkä max. 5 minuuttia. Tilanne ei tuosta ainakaan parane tulevaisuudessa, kun noin epävarma itsestään pitää kumppanin olla.

Oli maininta SM-tason kamppailijasta. Tony Halmen tavoin osa noista kaiken maailman salityypeistä vetää steroideja, mikä tekee ne entistä räjähtävämmiksi. Persoonallisuus muuttuu samalla. Välttelen koko tuota ihmislajia. Jos haluaa jonkun vapaaottelijan kanssa vaikka naimisiin, niin ei koskaan tiedä, mitä on riita- tai erotilanteessa luvassa. Vaatii tietynlaista luonnetta ruveta edes harrastamaan noita lajeja.

Siis täällä on oikeasti ainakin kahdella kokemusta siitä, että kumppani syyttää pettämisestä ihan varmuuden vuoksi ja kehtaa kutsua sitä jonkin sortin kokeeksi? Eiköhän tuloksena pitäisi olla se, että tuollainen tyyppi lähtee välittömästi mäkeen. Ei ole terveen ihmisen touhua.

Onhan noita kiduttajiakin, jotka hakkaavat olemattoman tunnustuksen ulos toisista. Omaa luonteen heikkoutta.

Eniten hämmästyttää, että joku nainen vielä pyytelee anteeksi, yrittää todistella ja selitellä. Vastaus on "tuossa on ovi." Ikinä ei tarvitse enää kuulla mielellään moisesta sontakasasta. Miehiä riittää maailmassa, niitä ihan tavallisia ja kunnollisia.

Olen tottunut työelämään, missä on tiukka auktoriteetti ja määrään myös miehiä. Halusivat tai eivät. Tästä syystä varmaan kukaan naistenhakkaaja ei ole koskaan edes yrittänyt lähestyä baarissa. Jo ryhdistä ja olemuksesta näkee, että tuota ei kuseteta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut työelämään, missä on tiukka auktoriteetti ja määrään myös miehiä. Halusivat tai eivät. Tästä syystä varmaan kukaan naistenhakkaaja ei ole koskaan edes yrittänyt lähestyä baarissa. Jo ryhdistä ja olemuksesta näkee, että tuota ei kuseteta.

Mä taas olin hädin tuskin parikymppinen, kiltiksi kasvatettu, tunnollinen, kokematon... ei ihme, että kontrolloiva mustis suorastaan imeytyi seuraani. Ja kuten kaavaan kuuluu, oli ensin tosi mukava, rohkaiseva ja rakastettava. Ikävämpi puoli pääsi irti vasta, kun olimme muuttaneet yhteen.

Pääsin irti, ja ei, toistamiseen en ole moiseen suhteeseen joutunut.

No tännehän nyt pesiytyi monta "minulle ei noin kävisi, koska x ja y" 👌

Minäkään en ole ajatellut jäädä auton alle. Mistäs seuraavaksi keskustellaan?

Luulin, että olen itse mustasukkainen mies, mutta jos näistä tarinoista edes osa on totta, niin olen aivan terveellä tavalla mustasukkainen. Jännä miten kauan naiset/miehet jaksavat katsoa tätä menoa uhrina.

Näitä on monia mutta mm. viimeksi kun oltiin leffassa niin toisella puolellani istui tuntematon mies. No koko leffan ajan hän kyttäsi miestä, käski minun siirtyä lähemmäksi itseään, oli pakko pitää kädestä ja pussailla koko ajan. Leffan päättyessä kyseli miksi kuolasin vieressäni istuvaa miestä, oliko hän komeampi yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut työelämään, missä on tiukka auktoriteetti ja määrään myös miehiä. Halusivat tai eivät. Tästä syystä varmaan kukaan naistenhakkaaja ei ole koskaan edes yrittänyt lähestyä baarissa. Jo ryhdistä ja olemuksesta näkee, että tuota ei kuseteta.

Mä taas olin hädin tuskin parikymppinen, kiltiksi kasvatettu, tunnollinen, kokematon... ei ihme, että kontrolloiva mustis suorastaan imeytyi seuraani. Ja kuten kaavaan kuuluu, oli ensin tosi mukava, rohkaiseva ja rakastettava. Ikävämpi puoli pääsi irti vasta, kun olimme muuttaneet yhteen.

Pääsin irti, ja ei, toistamiseen en ole moiseen suhteeseen joutunut.

Joissakin tapauksissa olen kuullut, että meno on muuttunut kuin taikasauvasta, kun on menty naimisiin. Yhtäkkiä mies on sitä mieltä, että hän on tyranniboss, omistaa toisen ja määrää. Vaikka oltaisiin asuttu vuosiakin sitä ennen yhdessä. Nämä vaimot ovat jättäneet miehensä. Ei käy.

Vähän ohis, mutta kun täällä puhutaan niin paljon siitä, koska pitäisi tajuta lähteä...

Minun mieheni ei ollut erityisen mustasukkainen. Hän ei myöskään ollut ikinä väkivaltainen. Sen sijaan hän oli kyllä aggressiivinen kiukuttelija, joskus kontrolloiva, ja hyvin herkästi suuttuva. Hän häpesi joitain piirteitäni ja tapojani. Tulin välillä rikkoneeksi jotain kirjoittamattomia sääntöjä, joista minulle sitten saarnattiin tai mökötettiin. Kumma kun häneeen samat säännöt eivät aina pätenee...ja hänellä nyt muutenkin oli vain "stressiä" tai muu "ymmärrettävä syy" käytökseensä... Harrasti myös valvottamista tai pakotti kuuntelemaan yksinpuhelujaan kun asia oli vain niiin tärkeä, vaikka rukoilin lepoa. Ja kuitenkin hyviäkin aikoja oli: vitsailimme paljon, pidimme hauskaa. Vuosi vuodelta kuitenkin vähemmän.

Haluan vain sanoa, että ymmärrän hyvin teitä kirjoittajia, miksi lähteminen ei ole niin helppoa. Minä epäilin itseäni pitkään. Kas kun minäkin halusin muuttua, halusin olla parempi ihminen ja saavuttaa elämässä asioita. Joskus hän moitti minua jopa ihan hyvistä syistä, vaikkei asia ehkä hänelle olisikaan kuulunut. Hän rohkaisi minua moneen hyväänkin muutokseen. Käyttäydyin myös itsekin joskus huonosti, vaikka kiukuttelija en olekaan. Näillä puolustelin itselleni miehen käytöstä. Karkeimmat ylilyönnit, kuten kadulla huutaminen tai psykoottiseksi nimittely (miehellä oli itsellään vakavia psyykkisiä ongelmia, joiden takia hän joutui sairaslomalle) tulivat vasta myöhemmin, kun olin jo muuttanut miehen paikkakunnalle ja etsinyt sieltä työpaikan. Pitkään jaksoin odottaa, että asiat sitten joskus paranisivat. Sitten kun hänellä on vähemmän stressiä. Sitten kun päästään lomalle. (lololol, ja lomamatkat olivat loppuaikoina minulle pelkkää stressiä) Sitten kun. Sitten joskus. Sen joutui huomaamaan kantapään kautta, että eivät asiat parantuneet vaan pahenivat. Välillä olin niin tottunut ja turtunut tilanteeseen, etten itsekään sitä ymmärtänyt. Mies myös yritti saada minut epäilemään itseäni. Loppuaikoina kuvioihin tuli myös rahan kiristäminen. Itse ero oli pitkän tappelun tulos, mies ei tuntunut täysin uskovan asiaa, ja melkein kieltäytyi lähtemästä asunnosta kun "minne mä sitten menen?!" ja muuta mukavaa... Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät ilman virkavaltaa. Onneksi kuvioissa ei ollut lapsia.

Minun mieheni ei ollut varsinaisesti paha ihminen: luulen että ison osan ajasta hän todella kuvitteli toimivansa kuin kuka tahansa järkevä, aikuinen ihminen. Räikeä manipulaatio tuli kuvioihin vasta myöhemmin, mm. siksi että mies yritti kieltää omat psyykkiset ongelmansa ja tehdä minusta sen "hullun" kumppanin.

Huh, pelottavaa miten tässä ketjussa moni asia on muistuttanut minua mieheni käytöksestä, paitsi x100 vahvempina. Minä pääsin lopulta aika helpolla. Tsemppiä kaikille!

Tämä ketju on vienyt minut kymmenen vuoden taa... Olin vähän päälle parikymppinen silloin. Mies ei varsinaisesti ollut yltiöpäisen mustasukkainen, mutta nautti alistamisestani ja piti minua tiukasti otteessaan. Pisti minut mm. kertomaan kaikesta aina yksityiskohtia myöten ja ristikuulusteli niin tarkkaan, että sai minut muka kiinni valheesta. En osaa edes selittää sitä. Lisäksi arvosteli ulkonäköäni, ystäviäni, sukuani ja ihan kaikkea minussa. Kyttäsi syömisiäni, vahti salitreenejäni ("kiva" yhteinen harrastus) ja haukkui kaikki tekemiseni. Väitti mm., etten ole hyvää vaimomateriaalia, koska oma äitini on eronnut. Oma äitinsä on leski, ja mies sanoi monesti, että ampuu sen miehen, jos äitinsä yrittää jonkun kanssa alkaa oleen. No, ei ole alkanut.

Ex ei varsinaisesti ollut väkivaltainen, mutta tykkäsi "painia". Eli retuutti minua niin että olin kokoajan mustelmilla. Leikkiähän se vaan oli... Suuttui viikottain niin, että huusi naama sinipunaisena. Minä olin jähmettyneenä paikallani ja vain odotin raivon menevän ohi. Huusi myös äidilleen näin. Saattoi myös iskeä nyrkillä oveen tai seinään. Varmaan olisi ajan kanssa siirtynyt hakkaamaan minua.

Kahden vuoden seurustelun jälkeen vihdoin myönsin itselleni, että mies on narsisti. Sitten ero olikin helppoa. Mies yritti vielä ehdottaa yhteenmuuttoa, mutta minä vain nauroin. Ei onneksi jäänyt roikkumaan. Nykyisin asuu avoliitossa, mutten tiedä, millaista heillä on. Ehkä ikä on tehnyt kypsemmäksi...

Mies ei dokannut, mutta poltti päivittäin pilveä. Kertoi myöhemmin myös käyttäneensä steroideja.

Kaikkein surullisinta on, että tämän ketjun myötä tajusin edelleen puhuvani itselleni kuin tuo mies. Kyttään syömiseni ja häpeän itseäni. :(

Minua huolestuttaa nämä somessa ja iltapäivälehtien sivuilla olevat ilmoitukset, joissa etsitään tiettyä naista. Joku superromanttinen mies etsii tapaamaansa naista viedäkseen tämän treffeille, tms. Että tunteeko kukaan ja kertoisiko olinpaikan? Kuinka moni noistakin miehistä on näitä väkivaltaisia mustasukkaisia, jotka etsivät piiloon päässyttä ex-puolisoaan? Tai moniko on ylipäätään sellainen luonne... Pyydystetään nainen, joka ei tajua vaaraa siltä jättisuurelta mukaromanttiselta eleeltä?