Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Voimahaleja kaikille jotka ovat joutuneet/joutuvat kestämään tälläistä elämää!
Sairaimpia ovat olleet mielestäni:
pillutarkastukset
"ansa" jäbät (esim kivet auton renkaan päällä)
komeroon lukitsijat
eläimelle mustasukkaiset
Vainoharhaisuuden huiput "aivastit! Onko tämä jotai koodi kieltä naapurin miehelle?" Tai "Kaadoit kahviisi 2ml enemmän maitoa kuin tavallisesti! Miksi? Oletko omaksunut tavan rakastajalta?"
ja se joka halusi puolisonsa tekevän itsemurhan ettei pääse pettämään... huoh sairasta!
En ees muista kaikkia pahimpia... hyrr
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoittanut tähän ketjuun aiemminkin jo sen alkupuolelle. Nyt tuli kuitenkin uusi outous.
Kuumemittari oli hukassa, niin minä olin sen kuulemma vienyt ja mittailen ostoskeskuksessa lämpöjä että kenellä naisella on otollinen aika. Olin sanaton tuohon väitteeseen..
Mun ex sai hillittömän raivarin Radio Rockin risteilyllä aikanaan (olin ostanut matkan hänelle lahjaksi), kun oltiin katsomassa Mokoman keikkaa. Yksi laulu meni about näin : "anna anteeksi kaikki mitä sanoin mitä tein,olen ollut heikko ja itsepäinen, anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein" jne. Exän mielestä ajattelin entistä miestäni ja haikailin hänen peräänsä. Kauhea riita ja matka pilalla, mentiin hyttiin ensin riitelemään ja sitten nukkumaan, kaikki keikat jäi näkemättä,vaikka juuri niiden takia matka oli varattu.
Sama mies kyttäsi aina millon olen ollut paikalla whatsapissa ja milloin exäni on ollut paikalla, että kirjoitellaanko keskenämme hänen selkänsä takana.
Hillittömät raivarin tuli myös kun olin harrastuksen pikkujouluissa, exän käskystä autolla ja selvin päin, en mennyt saunaan ja paljuun, vaikka sellainen oli paikalle järjestetty. Olin "luvannut" tulla kotiin kymmeneksi, mutta tulinkin varttia yli---} kauheat kuulustelut, viikon kiukuttelut ja pakko oli antaa tarkka raportti siitä,kenen kanssa olen jutellut ja kuinka monta minuuttia, mitä tapahtui klo 21.32, jos en muistanut, oli se merkki siitä, että salailin jotain.
Työpaikallani työpäivät venyvät joskus pitkiksi, olen töissä siis pitopalvelussa ja mm näin jouluisin saattaa mennä myöhään. Kotiin tullessa tehtiin näitä monen muunkin kertomia testejä siitä, olenko märkä, onko housuissa spermaa jne. Alusvaatteet haisteltiin läpi. Taas piti antaa tarkka raportti siitä, mitä on tapahtunut silloin ja silloin.
Kun kävin salilla, piti aina kertoa ketä tuttuja olen nähnyt. No en ketään. Siitä alkoi älytön jankkaaminen, että aivan varmasti olen nähnyt jonkun tutun ja kauhea kuulustelu siitä, mitä olen kenenkäkin kanssa puhunut. Mitään ei uskottu ja koko ajan kaikkea mitä sanoin, vääristeltiin.
Opiskelin työnohessa ja olin työharjoittelussa, samaan aikaan meitä oli kaksi harjoittelijaa. Toinen harjoittelija oli mies. Tehtiin muutama yhteinen projekti harjoittelun aikana ja oltiin Facebook kavereita. Ex oli stalkannut facesta,että olen tykännyt jostain tämän miehen kuvasta. Aivan järjetön raivari ja syyttely siitä, että petän, työaikana. Harjoittelussa ollut mies oli kihloissa ja nykyäänkin saman naisen kanssa, syyttely oli täysin turhaa. Lopulta päädyin poistamaan koko profiilini, kun en jaksanut sitä kyttäämistä.
Esimerkkejä on varmaan miljoona lisää, en vaan enää muista kaikkea. Ja todellakin ollaan erottu, minun aloitteestani. Ja kuten arvata saattaa, tämä ex petti itse koko ajan minua.
Mitä näistä jutuista opimme: kumppanin rakkaus realisoituu niin monella tavalla, mutta tärkeintähän on että hän välittää tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä näistä jutuista opimme: kumppanin rakkaus realisoituu niin monella tavalla, mutta tärkeintähän on että hän välittää tavalla tai toisella.
Tuo ei ole välittämistä vaan henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että joku osaisi auttaa mua täällä. Olen parisuhteessa itse tämä mustasukkainen osapuoli ja voin kertoa parisuhteen lisäksi kärsiväni itse todella tästä ongelmastani. Ulkopuolista apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan toistaiseksi saamatta. Olisiko teillä tiedossa jotain keinoja käsitellä omaa mustasukkaisuutta? Kirjallisuutta, neuvoja? Kertomuksia siitä että mustasukkaisuudesta voi päästä eroon? ihan mitä tahansa?
Minulla mustasukkaisuus johtuu luullakseni heikosta itsetunnosta ja läheisriippuvaisuudesta joka ilmenee vainoharhaisena pelkona siitä että kumppanini jättäisi minut, lähtisi jonkun paremman mukaan tai ihan jo silläkin tasolla sitä koen, että kuvittelen hänen vertaavan mua toisiin ja haluavan jonkun toisen mun tilalleni.
Käytännössä tämä kaikki rajoittaa yhteistä olemistamme todella paljon, emme voi edes katsoa telkkaria yhdessä, koska saatan hermostua kun kuvittelen puolisoni himoitsevan jotain näyttelijää tai jos näkyy paljasta pintaa yms. Myöskään mm. yhteiset baarireissut eivät tule kyseeseen. Vältettäviä tilanteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää ja pelkään ettei pian yhdessä olo onnistu ollenkaan. Puoliso on kertonut ettei suhteen jatkuminen tule onnistumaan loputtomiin, jos en pääse tästä ongelmasta eroon ja tämä tietysti lisää ahdistuneisuuttani entisestään. Kumpa vain voisin lopettaa olemasta mustis!
Kiitos ketjun aloittajalle. Kauheita asioita menneisyydestä kumpuaa muistiin, mutta juuri näin vertaistuen kautta niitä on hyvä vihdoin käsitellä.
Ensimmäinen yhteenmuutto. Mennään Kelaan tekemään asumistukihakemusta. Virkailija rastittaa "avoliitto". Mies menee kireäksi. Lähtiessä tuulikaapissa alkaa huutaa, että mikä avoliitto. Ei tunne termiä. Luulee, että minä olen virkailijan kanssa sopinut juonen, että elänkin avoimessa suhteessa.
Olen 20-vuotias heterotyttö. Taloyhtiössämme on talkkarina n. 60-vuotias heteronainen. Hän asuu talossa, ja vikailmoitukset viedään hänelle suoraan. Käyn sanomassa hänelle, että meillä on mennyt hanasta tiivisteet. Kun n. minuutin päästä palaan, mies on laittanut turvaketjun päälle eikä päästä minua kotiimme, koska olen ollut lesboilemassa talkkarinaisen kanssa.
Tulen kotiin samalla hissillä kuin naapurin vaimo. Ylhäällä naapurin mies ja minun mieheni ovat kumpikin ovenraossa vastassa. Naapurin mies kaappaa vaimonsa suuteloon ja he häviävät sisälle asuntoon. Minun mieheni alkaa raivota, että olin aikeissa mennä naapuriin orgioihin, siksi tulin samalla hissillä ja vain siksi naapurin mies odotti ovenraossa.
Nämä pahenivat asteittain, kunnes olin lähellä tehdä itsemurhan. Minulla ei siihen aikaan ollut ketään, kuka olisi uskonut. Mies hurmaava narsisti ja "eihän se meille kuuluu, peskääpä nyt vain likapyykki kotona".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa mua! kirjoitti:
Toivon että joku osaisi auttaa mua täällä. Olen parisuhteessa itse tämä mustasukkainen osapuoli ja voin kertoa parisuhteen lisäksi kärsiväni itse todella tästä ongelmastani. Ulkopuolista apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan toistaiseksi saamatta. Olisiko teillä tiedossa jotain keinoja käsitellä omaa mustasukkaisuutta? Kirjallisuutta, neuvoja? Kertomuksia siitä että mustasukkaisuudesta voi päästä eroon? ihan mitä tahansa?
Minulla mustasukkaisuus johtuu luullakseni heikosta itsetunnosta ja läheisriippuvaisuudesta joka ilmenee vainoharhaisena pelkona siitä että kumppanini jättäisi minut, lähtisi jonkun paremman mukaan tai ihan jo silläkin tasolla sitä koen, että kuvittelen hänen vertaavan mua toisiin ja haluavan jonkun toisen mun tilalleni.
Käytännössä tämä kaikki rajoittaa yhteistä olemistamme todella paljon, emme voi edes katsoa telkkaria yhdessä, koska saatan hermostua kun kuvittelen puolisoni himoitsevan jotain näyttelijää tai jos näkyy paljasta pintaa yms. Myöskään mm. yhteiset baarireissut eivät tule kyseeseen. Vältettäviä tilanteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää ja pelkään ettei pian yhdessä olo onnistu ollenkaan. Puoliso on kertonut ettei suhteen jatkuminen tule onnistumaan loputtomiin, jos en pääse tästä ongelmasta eroon ja tämä tietysti lisää ahdistuneisuuttani entisestään. Kumpa vain voisin lopettaa olemasta mustis!
Itselläni auttoi sen oivaltaminen, että jos mies löytää paremman niin lähtee enkä voi sille asialle yhtään mitään. Kyttääminen ja raivoaminen vain nopeuttavat asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on paras ketju ikinä.
Kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa mua! kirjoitti:
Toivon että joku osaisi auttaa mua täällä. Olen parisuhteessa itse tämä mustasukkainen osapuoli ja voin kertoa parisuhteen lisäksi kärsiväni itse todella tästä ongelmastani. Ulkopuolista apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan toistaiseksi saamatta. Olisiko teillä tiedossa jotain keinoja käsitellä omaa mustasukkaisuutta? Kirjallisuutta, neuvoja? Kertomuksia siitä että mustasukkaisuudesta voi päästä eroon? ihan mitä tahansa?
Minulla mustasukkaisuus johtuu luullakseni heikosta itsetunnosta ja läheisriippuvaisuudesta joka ilmenee vainoharhaisena pelkona siitä että kumppanini jättäisi minut, lähtisi jonkun paremman mukaan tai ihan jo silläkin tasolla sitä koen, että kuvittelen hänen vertaavan mua toisiin ja haluavan jonkun toisen mun tilalleni.
Käytännössä tämä kaikki rajoittaa yhteistä olemistamme todella paljon, emme voi edes katsoa telkkaria yhdessä, koska saatan hermostua kun kuvittelen puolisoni himoitsevan jotain näyttelijää tai jos näkyy paljasta pintaa yms. Myöskään mm. yhteiset baarireissut eivät tule kyseeseen. Vältettäviä tilanteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää ja pelkään ettei pian yhdessä olo onnistu ollenkaan. Puoliso on kertonut ettei suhteen jatkuminen tule onnistumaan loputtomiin, jos en pääse tästä ongelmasta eroon ja tämä tietysti lisää ahdistuneisuuttani entisestään. Kumpa vain voisin lopettaa olemasta mustis!
Terapiaan.
Sinusta tulee niin mieleen exäni, oli todella kammottavaa aikaa. Puolisosi tulee lähtemään, se on täysi fakta. Ennemmin tai myöhemmin, mikäli jatkat tuota sekoiluasi.
Minä annoin monta tilaisuutta, aina tuli lupauksia avun hakemisesta, terapiasta yms. Niitä ei sitten koskaan tapahtunut, pari päivää jaksoi olla kiltisti ja sen jälkeen homma jatkui entiseen malliin.
Lopulta sitten lähdin lopullisesti. Kaksi vuotta jaksoin sitä perseilyä, sitten riitti. Ei toisen kanssa voi elää, jos jatkuvasti pitää olla todistelemassa syyttömyyttään ja juurikin tuo, että edes televisiota ei voida yhdessä katsoa, kun toinen järjestää kohtauksen siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ketjun aloittajalle. Kauheita asioita menneisyydestä kumpuaa muistiin, mutta juuri näin vertaistuen kautta niitä on hyvä vihdoin käsitellä.
Ensimmäinen yhteenmuutto. Mennään Kelaan tekemään asumistukihakemusta. Virkailija rastittaa "avoliitto". Mies menee kireäksi. Lähtiessä tuulikaapissa alkaa huutaa, että mikä avoliitto. Ei tunne termiä. Luulee, että minä olen virkailijan kanssa sopinut juonen, että elänkin avoimessa suhteessa.
Olen 20-vuotias heterotyttö. Taloyhtiössämme on talkkarina n. 60-vuotias heteronainen. Hän asuu talossa, ja vikailmoitukset viedään hänelle suoraan. Käyn sanomassa hänelle, että meillä on mennyt hanasta tiivisteet. Kun n. minuutin päästä palaan, mies on laittanut turvaketjun päälle eikä päästä minua kotiimme, koska olen ollut lesboilemassa talkkarinaisen kanssa.
Tulen kotiin samalla hissillä kuin naapurin vaimo. Ylhäällä naapurin mies ja minun mieheni ovat kumpikin ovenraossa vastassa. Naapurin mies kaappaa vaimonsa suuteloon ja he häviävät sisälle asuntoon. Minun mieheni alkaa raivota, että olin aikeissa mennä naapuriin orgioihin, siksi tulin samalla hissillä ja vain siksi naapurin mies odotti ovenraossa.
Nämä pahenivat asteittain, kunnes olin lähellä tehdä itsemurhan. Minulla ei siihen aikaan ollut ketään, kuka olisi uskonut. Mies hurmaava narsisti ja "eihän se meille kuuluu, peskääpä nyt vain likapyykki kotona".
Minulla ex suuttui, kun kihloissa ollessamme rastitin työpaikkahakuun siviilisäädyksi "naimaton".
Ei auttanut selitellä, ettei ainakaan tuohon aikaan siviilisääty tuntenut muita käsitteitä, kuin naimaton, naimisissa, eronnut tai leski.
Ei, hänen mielestään yritin tällä tavoin iskeä rekrytoijaa :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku jo kysyikin, mutta kysyn uudestaan, kun ei kukaan ole vastannut. Minua kiinnostaisi tietää, miten tällainen oikein alkaa. Onko ensin vain pieniä merkkejä ja miehen käytös pahenee vähitellen? Mitkä olivat ensimmäiset merkit, joita vielä silloin arvelit edes seminormaaliksi käytökseksi?
Ja te, jotka olette olleet tällaisissa suhteissa jopa vuosia: miten ihmeessä kukaan voi suostua elämään noin? En tarkoita paheksua vaan asia aidosti kiinnostaa. Onko niin, että nainen turtuu pikkuhiljaa pahenevaan käytökseen eikä lopulta edes ymmärrä, miten sairaaksi suhde on käynyt?
Voisin kuvitella, että jos on menneessä kokemusta normaalista miehestä, ei voisi suostua tuollaiseen nöyryytykseen. Esim. nämä spermatarkastukset, voi luoja! Miten kukaan voi ikinä alistua tuohon? Minulle se olisi melkein raiskaamiseen verrattava teko, jonka jälkeen en todellakaan voisi jäädä suhteeseen. Onko mahdollista ajautua moiseen, jos isä ja edelliset poikaystävät ovat kohdelleet naista kunnioittavasti? Totuitteko jo lapsuudenkodissa siihen, että parisuhde on tuollaista kärsimystä?
Miten ihmeessä mitkään miehen "hyvät puolet" voisivat kompensoida jatkuvaa syyttelyä, alistamista ja stalkkaamista?
Olen opettaja ja mietin, miten oppilaita ja lapsia ylipäänsä voisi "rokottaa" sairaita parisuhteita vastaan. Kokemattomasta, hyväksyntää janoavasta tytöstä saattavat mustasukkaisuuden ensimerkit vaikuttaa rakkaudelta ja välittämiseltä. Miten voisimme kasvattaa tytöt niin, että he eivät ajautuisi pilaamaan elämäänsä tällaisissa suhteissa?
Kaikkein tehokkain ase taitaa olla isän hyväksyntä: jos isä kehuu ja kannustaa, tyttö ei tule ikinä hyväksymään kumppanikseen alistavaa miestä, koska tietää ansaitsevansa parempaa. Siksi tärkeintä on olla tekemättä näistä sairaista miehistä tyttöjen isiä!
Tämä kosketti, koska kuulin juuri, että sairaalloisen mustasukkainen, väkivaltainen naisvihaaja-exäni on nykyään pienen tytön isä. Surettaa aivan hirveästi tyttöparan ja etenkin hänen äitinsä (yrittää yhä pysyä väkivaltaisessa suhteessa) puolesta.
Ai miksikö minä aikoinaan päädyin sietämään tuollaista miestä? No juuri siksi, että oma isäni on naisvihaaja ja aina halveksinut minua, koska olen tuota "huonompaa" sukupuolta.
Auttakaa mua! kirjoitti:
Toivon että joku osaisi auttaa mua täällä. Olen parisuhteessa itse tämä mustasukkainen osapuoli ja voin kertoa parisuhteen lisäksi kärsiväni itse todella tästä ongelmastani. Ulkopuolista apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan toistaiseksi saamatta. Olisiko teillä tiedossa jotain keinoja käsitellä omaa mustasukkaisuutta? Kirjallisuutta, neuvoja? Kertomuksia siitä että mustasukkaisuudesta voi päästä eroon? ihan mitä tahansa?
Minulla mustasukkaisuus johtuu luullakseni heikosta itsetunnosta ja läheisriippuvaisuudesta joka ilmenee vainoharhaisena pelkona siitä että kumppanini jättäisi minut, lähtisi jonkun paremman mukaan tai ihan jo silläkin tasolla sitä koen, että kuvittelen hänen vertaavan mua toisiin ja haluavan jonkun toisen mun tilalleni.
Käytännössä tämä kaikki rajoittaa yhteistä olemistamme todella paljon, emme voi edes katsoa telkkaria yhdessä, koska saatan hermostua kun kuvittelen puolisoni himoitsevan jotain näyttelijää tai jos näkyy paljasta pintaa yms. Myöskään mm. yhteiset baarireissut eivät tule kyseeseen. Vältettäviä tilanteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää ja pelkään ettei pian yhdessä olo onnistu ollenkaan. Puoliso on kertonut ettei suhteen jatkuminen tule onnistumaan loputtomiin, jos en pääse tästä ongelmasta eroon ja tämä tietysti lisää ahdistuneisuuttani entisestään. Kumpa vain voisin lopettaa olemasta mustis!
Olen ollut vastaavassa suhteessa se toinen osapuoli ja viestisi sai kuvotuksen päälle ja kyyneleet silmiin, kun muistin sen ajan. Tuo tunteesi ei ole rakkautta. Sinun yksinkertaisesti täytyy lopettaa tuo suhde, ennen kuin olet mennyt sen kohdan ohi, josta ei enää ole paluuta. Ehkä olet jo. Tuhoat toisen ihmisen elämän ja luottamuksen elämään. Terapiaprosessi on pitkä kahle puolisollesi, ja voin kokemuksesta kertoa, että todennäköisesti mustasukkaisuutesi tämän puolison kanssa jatkuu terapian jälkeenkin. Toimivampaa voisi olla ero, sen aikana se terapia ja sitten katsotte, missä kumpikin menee ja löydättekö vielä toisenne.
Viestistäsi ei toki ilmene, onko puolisosi pettänyt sinua eli perustuuko mustasukkaisuutesi hänen toimintaansa. Vai onko sinulla sellainen lapsuus, ettet osaa luottaa.
Hali, kyllä sinä tavalla tai toisella pääset vielä eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa mua! kirjoitti:
Toivon että joku osaisi auttaa mua täällä. Olen parisuhteessa itse tämä mustasukkainen osapuoli ja voin kertoa parisuhteen lisäksi kärsiväni itse todella tästä ongelmastani. Ulkopuolista apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan toistaiseksi saamatta. Olisiko teillä tiedossa jotain keinoja käsitellä omaa mustasukkaisuutta? Kirjallisuutta, neuvoja? Kertomuksia siitä että mustasukkaisuudesta voi päästä eroon? ihan mitä tahansa?
Minulla mustasukkaisuus johtuu luullakseni heikosta itsetunnosta ja läheisriippuvaisuudesta joka ilmenee vainoharhaisena pelkona siitä että kumppanini jättäisi minut, lähtisi jonkun paremman mukaan tai ihan jo silläkin tasolla sitä koen, että kuvittelen hänen vertaavan mua toisiin ja haluavan jonkun toisen mun tilalleni.
Käytännössä tämä kaikki rajoittaa yhteistä olemistamme todella paljon, emme voi edes katsoa telkkaria yhdessä, koska saatan hermostua kun kuvittelen puolisoni himoitsevan jotain näyttelijää tai jos näkyy paljasta pintaa yms. Myöskään mm. yhteiset baarireissut eivät tule kyseeseen. Vältettäviä tilanteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää ja pelkään ettei pian yhdessä olo onnistu ollenkaan. Puoliso on kertonut ettei suhteen jatkuminen tule onnistumaan loputtomiin, jos en pääse tästä ongelmasta eroon ja tämä tietysti lisää ahdistuneisuuttani entisestään. Kumpa vain voisin lopettaa olemasta mustis!
Mene työstämään tuota terapiaan.Mieti myös sitä että ihan sama mitä siellä ruudussa pyörii, se mies on just sun kanssa siinä sohvalla.Aattelepa sitä että jos mies tulee lemmekkäälle tuulelle niiden näyttelijoiden takia niin sä siinä sen potin kotiin korjaat.
onneksi jo ex kirjoitti:
Ollessani sairaalassa leikkauksesta toipumassa tosi kipeenä, mies väitti mun flirttailevan miespuolisen sairaanhoitajan kanssa. No eipä olis tullu mieleenkään!!!
Minulla piti jalka laittaa siteisiin, kun olin loukannut itseni.
Nuori mieshoitaja teki tämän, siis kääri jalkaani tukevan siteen terkkarin vastaanotolla, ja noh, arvaattekin varmaan. Exän mielestä kävin oikeasti pikapanolla tuon hoitajan kanssa 👌
Jos olimme ravintolassa,ex miesystävä oli oven takana odottamassa,kun tulin nenää puuteroimasta vessasta ja yksin en päässyt omalla autollani koskaan esim.ostoksille.
Olin oksennustaudissa kotona ja tuli hakkaamaan ovea vihaisena, varmana että nain jonkun äijän kanssa! Kun ryntäsin vessaan laattaamaan , tutki koko asunnon ja uskoi vasta sitten. Jätin pian tuon jälkeen ja yritti kiemurrella takaisin, väitti että ylireagoin ja " sä oot niin kaunis, että sä voisit pettää".
Parisen vuotta sitten olin etäsuhteessa erääseen mieheen joka jo suhteen alussa koitti kontrolloida ja eristää. Vakavissaan puhui että mun pitäisi muuttaa hänen kotikylään.
Hän asuu maalla vanhempien luona ja koko alue on syrjäistä maaseutua jossa kaikki on suomenruotsalaisia.
Itse olen vakitöissä oleva enkä osaa ruotsia ollenkaan ja enkä omista ajokorttia sairauden takia joten olisin ollut täysin jumissa siellä ja en tajunnut aluksi millään että miksi töissäkäyvän osapuolen pitäisi luopua työpaikastaan eikä sen ketä oli teki sillointällöin pieniä hanttitöitä ja kokoaikaa valitti että ei syrjäseudulla ole hänen tutkinnon omaaville töitä.
Mies ei nähnyt siinä mitään ongelmaa. Kuulemma minulla olisi hänen perhe seuranaan eikä mun tarvisi olla töissä. Hän antaisi kyydin tarvittaessa.
Kauheat ennakkoluulot sillä oli myös että millaista elämää kaupungissa asuvat sinkkunaiset elää. Mies myös oli epätavallisen kiinnostunut siitä että tapaanko vieraita miehiä töissä. Rauhoitteluun ei riittänyt tieto siitä että kaikki työkaverit on naisia ja asiakkaita ei käy täällä melkein koskaan.
Kerran järjestin yhtä näyttelyä töissä jossa oli eräs vanha papparainen mukana asiantuntijana. Ikää oli lähemmäs 90. Mieskaveri oli siitä jostain syystä ihan kauhean mustasukkainen ja suuttui kun sanoin illalla kuulumisista jutellessa että olisinpa itsekkin niin terve ja skarppi sen ikäisenä. Kysyi vakavissaan että en kai mä ole sen matkaan lähdössä.
Tapailimme puolisen vuotta joista nelisen kuukautta se oli ihan terveen oloinen ja sitten vieraskoreus alkoi hiljalleen katoilemaan ja alkoi outo tenttailu. Tapailimme todella harvoin välimatkan takia joten suhde eteni muutenkin tosi hitaasti.
Suhteen loputtua se kehtasi valittaa ja syyllistää siitä että emme koskaan menneet sänkyyn. Kuulemma on ihan normaalia että jollei nainen anna niin se tyydyttää halunsa jossain muualla.
On se kumma että jotkut miehet etsii vanhoillista naista joka on mielellään neitsyt mutta olettavat saavansa heti seksiä.
Aikamoista...tuli oikein paha olo näistä jutuista, itsekin samoja kokeneena..enkä edes muistanut kaikkia niitä hulluuksia ja osan jutuista tajusin vasta teidän kirjoituksista. Niin moni juttu osui ja useamman saman kohtalon kokeneita tiedän.
En edes jaksa luetella asioita mitä oma exä keksi.
Sen voin mainita, että hänen omien sanojensa hänen exä oli hullu ja mielenvikainen nainen ja todennäköisesti tästä lähtien minäkin olen hullu ja mielenvikainen exä...mitenhän päin se oikeasti onkaa...ainakin perästä kuului kun häivyin suhteesta,että kertoo kaikille sitä tätä ja tota minusta. Yritti saada yliotteen vieläkin siinä vaiheessa. Ei onnistunut, päätin että itsetuntoni kestää kaiken sen shitstorm mitä tulee, sillä minut tuntevat ihmiset tietää kuka ja millainen olen, muilla ihmisillä ei ole väliä.
Tsemppiä kaikille ja uskallusta lähteä (se ei todellakaan ole sormia napsauttamalla tehty) elämään omaa arvokasta itsenäistä elämää jossa on hyvä olla ja olet arvostettu sekä rakastettu ihminen. Oma itsesi.
Alue: Aihe vapaa
Luin koko ketjun läpi, ja nyt ahdistaa todella paljon. Pahat muistot tuntuvat vyöryvän päälle. Kuvittelin jossain vaiheessa voivani hyvin mutta taidankin olla terapian tarpeessa.
Kiitos kaikille vertaistuesta. Vaikka nyt ahdistaakin, kaipa nämä asiat pitää käsitellä ja kohdata...