Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Minä olin narsistisessa suhteessa vuosikymmeniä, en tosin tämän ketjun mustasukkaisissa, mutta luulen oman kokemuksen perusteella selityksen olevan tämä:
Mies ei ole kamala koko aikaa, vain hetkittäin. Hän on välillä niiiin ihana, että koko kamaluus unohtuu. Ja hän osaa perustella käyttäytymisensä aukottomasti.
Ja nainen itse on anteeksiantavaa sorttia, joka uskoo hyvään. Ja empaattisena ymmärtää, miksi toinen käyttäytyy niin.Toinen asia on sitten nämä mielivaltaiset suhteet, joss mies on jatkuvasti täysi kusipää. Siinä on sitten toisenlaiset selitykset kuten se, ettei nainen usko ansaitsevansa parempaa.
Ei kukaan mies ole jatkuvasti täysi kusipää. Tilanne on kaikilla muillaki just sama kuin sulla, mies ei ole kamala koko aikaa, vaan hetkittäin. Se just mahdollistaakin tämän suhteeseen jäämisen.
Ei tämäkään oikein selitä asiaa, koska nuo miesten tekemät asiat ovat niin sairaita tai rajuja, että yksikin kerta on liikaa. Pitäisi olla ainakin. Eikö uhrille tule mieleen, että toisella on päässä vikaa kun pystyy niin eri ääripäissä liikkumaan teoissaan? Siis kuin olisi kaksi eri ihmistä samassa kropassa. Luulisi sen seikan jo yksinään olevan riittävän outoa, että tajuaisi viheltää pelin poikki.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa nyt, kuinka hellyttävän suloista se on, kun rakastunut mies seisoo tuntikausia sateessa tai pakkasessa odottamassa sinua työpaikkasi ulkopuolella saattaakseen sinun turvallisesti kotiin ja antaakseen iltasuukon ... Kuinka moni meistä tulee edes ajatelleeksi, että tämä on merkki tulossa olevasta perhehelvetistä, sillä mies on oikeasti kyttäämässä, että et lähde vieraitten miesten ( etkä naistenkaan ) mukaan?
Ei ole hellyyttävää, vaan sairasta. Ehkä naisten kannattaisi lopettaa se hollywood-elokuvien katseleminen, kun saavat sieltä noin siirappisia käsityksiä rakkaudesta. Jäävät noiden pipipäiden uhreiksi, kun eivät tajua että se perusmörrikkä mies on se normaali, eikä se siirappia valuva tunnepommi.
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Kiitos kommentistasi, se on mielenkiintoinen.
Olen miettinyt, että kuinka paljon omaa pysymistäni alistavan ja kontrolloivan narsistisen miehen kanssa selittää se, että olen sub. Kaiken lisäksi meillä ei edes ole oikeastaan bdsm seksiä siten kuin se oikeasti ymmärretään. Olen ehdottanut ja pyytänyt sellaista monesti, mutta mies periaattesta ei tee mitään, mitä toivon ja pyydän. Kuulemma saattaisi jopa tehdä sitä jollekin toiselle, muttei mulle. En siis varmaan ikinä saa sellaiata seksiä kuin toivoisin, ellen eroa tai ala pettää.
Sen sijaan henkistä alistamista on paljon ja manipulointia. Oikeastaan varmasti tämä on syy, etten ole eronnut. Kai tämä osuu tarpeeksi lähelle henkistä bdsm:ää, vaikkei oikeasti ole sitä vaan henkistä väkivaltaa, koska bdsm:ssä vamlan pitäisi olla subilla ja olla jotkut yhdessä sovitut rajat, mutta sairaassa suhteessa ei ole tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Kiitos kommentistasi, se on mielenkiintoinen.
Olen miettinyt, että kuinka paljon omaa pysymistäni alistavan ja kontrolloivan narsistisen miehen kanssa selittää se, että olen sub. Kaiken lisäksi meillä ei edes ole oikeastaan bdsm seksiä siten kuin se oikeasti ymmärretään. Olen ehdottanut ja pyytänyt sellaista monesti, mutta mies periaattesta ei tee mitään, mitä toivon ja pyydän. Kuulemma saattaisi jopa tehdä sitä jollekin toiselle, muttei mulle. En siis varmaan ikinä saa sellaiata seksiä kuin toivoisin, ellen eroa tai ala pettää.Sen sijaan henkistä alistamista on paljon ja manipulointia. Oikeastaan varmasti tämä on syy, etten ole eronnut. Kai tämä osuu tarpeeksi lähelle henkistä bdsm:ää, vaikkei oikeasti ole sitä vaan henkistä väkivaltaa, koska bdsm:ssä vamlan pitäisi olla subilla ja olla jotkut yhdessä sovitut rajat, mutta sairaassa suhteessa ei ole tietenkään.
Olet oikeassa, vallan pitää olla subilla. Se mitä kuvailet on pelkkää hyväksikäyttöä, ja se on epäreilua sinua kohtaan. Tuohon kun vielä sotkisi oikeaa s/m juttua niin kyllä sitten vasta onkin sekaisin. Kumppani voi vielä syyllistää että tätähän sä halusit. Ei sen pidä niin mennä, vaan perustua luottamukseen ja yhteisymmärrykseen.
Toivon että pystyt lähtemään, oma elämäni koheni paljon. Se vaatii paljon rohkeutta, mutta kun pääset eroon ja saat aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi, niin kyllä tiedät tehneesi oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Epäterveet piirteet tulevat kuvioihin yleensä hiljaa hiipimällä, harvakseen, vähitellen. Onhan tämä tässäkin ketjussa sanottu lukemattomia kertoja, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Missä kohtaa niitä hälyttäviä merkkejä on niin paljon, että tajuaa lähteä, sen rajan vetäminen on kuule vaikeaa.
Aivan ihana, lämmin, ystävällinen kumppani sanoo kerran riidan tiimellyksessä jotain ikävää. Seurustelua on takana tuolloin vuosi. Joko silloin nostat kytkintä? Seuraava kerta voi tulla vuoden päästä, silloin ehkä jotain epämääräistä mustasukkaisuudeksi tulkittavaa kommenttia. Joko nyt on aika lähteä? Puolen vuoden päästä mies haluaa tietää, kuka sinulle viestittelee, ja mököttää, jos et kerro. Kenties tämä on nyt se hetki, kun lähdet? Eikö vielä? Parin kuukauden kuluttua mies pahoittaa mielensä, kun sanot meneväsi ystävien kanssa ulos. Hän kun olisi halunnut mennä kanssasi elokuviin. Nyt sinä otat eron, niinkö?
Ei kai tätä voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Tuo siedättäminen on usein niin hienovaraista ja kumppani kaiken muun aikaa niin ihana, turvallinen, hellä ja rakastava, että aika harva osaa kuvietella, mitä on tulossa. Olkoon uhri kuinka terve hyvänsä, kun suhde alkaa.
Mutta sitten jossain kohti saat kunnolla turpiisi, tai mies vaatii saada tehdä p*llutarkistuksen sormella, tai tulee työpaikallesi huorittelemaan ja sylkemään. Nämä eivät ole normaaleja asioita, eikä niitä voi hyvittää millään "paremmilla hetkillä". Tässä vaiheessa pitäisi alkaa toimia välittömästi. Miksi tällaisten tapahtumien jälkeen vieläkin mietitään, että kun se toisaalta osaa olla niin kivakin? Ei. Ei. Valot päälle ja eri suuntiin.
sdfsdfsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Epäterveet piirteet tulevat kuvioihin yleensä hiljaa hiipimällä, harvakseen, vähitellen. Onhan tämä tässäkin ketjussa sanottu lukemattomia kertoja, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Missä kohtaa niitä hälyttäviä merkkejä on niin paljon, että tajuaa lähteä, sen rajan vetäminen on kuule vaikeaa.
Aivan ihana, lämmin, ystävällinen kumppani sanoo kerran riidan tiimellyksessä jotain ikävää. Seurustelua on takana tuolloin vuosi. Joko silloin nostat kytkintä? Seuraava kerta voi tulla vuoden päästä, silloin ehkä jotain epämääräistä mustasukkaisuudeksi tulkittavaa kommenttia. Joko nyt on aika lähteä? Puolen vuoden päästä mies haluaa tietää, kuka sinulle viestittelee, ja mököttää, jos et kerro. Kenties tämä on nyt se hetki, kun lähdet? Eikö vielä? Parin kuukauden kuluttua mies pahoittaa mielensä, kun sanot meneväsi ystävien kanssa ulos. Hän kun olisi halunnut mennä kanssasi elokuviin. Nyt sinä otat eron, niinkö?
Ei kai tätä voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Tuo siedättäminen on usein niin hienovaraista ja kumppani kaiken muun aikaa niin ihana, turvallinen, hellä ja rakastava, että aika harva osaa kuvietella, mitä on tulossa. Olkoon uhri kuinka terve hyvänsä, kun suhde alkaa.
Mutta sitten jossain kohti saat kunnolla turpiisi, tai mies vaatii saada tehdä p*llutarkistuksen sormella, tai tulee työpaikallesi huorittelemaan ja sylkemään. Nämä eivät ole normaaleja asioita, eikä niitä voi hyvittää millään "paremmilla hetkillä". Tässä vaiheessa pitäisi alkaa toimia välittömästi. Miksi tällaisten tapahtumien jälkeen vieläkin mietitään, että kun se toisaalta osaa olla niin kivakin? Ei. Ei. Valot päälle ja eri suuntiin.
Voi hyvin olla, että väkivalta on koko ajan vain henkistä. Se voi ollaa jopa pahempi juttu kuin fyysinen, joka on selkeästi määriteltävissä. Uhrin itsetunto ja arvkointikyky vain murenevat ajan mittaan. Ilmeisesti nimenomaan täsdä ketjussa lähteneitä ovat juuri ne, joilla oli ilmennyt p..lutarkistuksia ja lyömistä, jääneet ovat havaintoni mukaan niitä, joilla väkivalta on henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Kiitos kommentistasi, se on mielenkiintoinen.
Olen miettinyt, että kuinka paljon omaa pysymistäni alistavan ja kontrolloivan narsistisen miehen kanssa selittää se, että olen sub. Kaiken lisäksi meillä ei edes ole oikeastaan bdsm seksiä siten kuin se oikeasti ymmärretään. Olen ehdottanut ja pyytänyt sellaista monesti, mutta mies periaattesta ei tee mitään, mitä toivon ja pyydän. Kuulemma saattaisi jopa tehdä sitä jollekin toiselle, muttei mulle. En siis varmaan ikinä saa sellaiata seksiä kuin toivoisin, ellen eroa tai ala pettää.Sen sijaan henkistä alistamista on paljon ja manipulointia. Oikeastaan varmasti tämä on syy, etten ole eronnut. Kai tämä osuu tarpeeksi lähelle henkistä bdsm:ää, vaikkei oikeasti ole sitä vaan henkistä väkivaltaa, koska bdsm:ssä vamlan pitäisi olla subilla ja olla jotkut yhdessä sovitut rajat, mutta sairaassa suhteessa ei ole tietenkään.
Olet oikeassa, vallan pitää olla subilla. Se mitä kuvailet on pelkkää hyväksikäyttöä, ja se on epäreilua sinua kohtaan. Tuohon kun vielä sotkisi oikeaa s/m juttua niin kyllä sitten vasta onkin sekaisin. Kumppani voi vielä syyllistää että tätähän sä halusit. Ei sen pidä niin mennä, vaan perustua luottamukseen ja yhteisymmärrykseen.
Toivon että pystyt lähtemään, oma elämäni koheni paljon. Se vaatii paljon rohkeutta, mutta kun pääset eroon ja saat aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi, niin kyllä tiedät tehneesi oikein.
Olen miettinyt, että voiko mikään seksi olla hyväksikäyttöä, jos toinen on sub. Olen aidosti pihalla tästä.
Koska tarpeeni on miellyttää eikä saada itselle, niin seksi on meillä sellaista, että sitä on vain silloin kun mies itse haluaa ja sillä lailla kuin haluaa. Hän määrää sen mitä asuja mulla on päällä jne, miten ollaan. Yleensä vain hän saa, mäkin kyllä joskus. Uusin on raiskausta simuloiva seksi, joka nyt lähinnä muistuttaa bdsm:ää eli mies ottaa nopeasti kuiviltaan, että sattuu. Mutta en tiedä onko tämä hyväksikäyttöä, luultavasti ei, koska se ei ahdista mua enkä ole tuntenut tarvetta kieltäytyä ikinä. Päinvastoin ahdistaa, jos mies ei halua seksiä kanssani.
Tosi vaikea vetää rajaa asialle suhteessa, jossa on myös henkistä väkivaltaa eri muodoissaan, koska mies käyttää manipuloinnissaan palkintona seksiä, jolloin tunnen kelpaavani ja rangaistuksena ei harrasta seksiä eikä kosketa, mikä tuntuu kauhealta ja hylkäämiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Kiitos kommentistasi, se on mielenkiintoinen.
Olen miettinyt, että kuinka paljon omaa pysymistäni alistavan ja kontrolloivan narsistisen miehen kanssa selittää se, että olen sub. Kaiken lisäksi meillä ei edes ole oikeastaan bdsm seksiä siten kuin se oikeasti ymmärretään. Olen ehdottanut ja pyytänyt sellaista monesti, mutta mies periaattesta ei tee mitään, mitä toivon ja pyydän. Kuulemma saattaisi jopa tehdä sitä jollekin toiselle, muttei mulle. En siis varmaan ikinä saa sellaiata seksiä kuin toivoisin, ellen eroa tai ala pettää.Sen sijaan henkistä alistamista on paljon ja manipulointia. Oikeastaan varmasti tämä on syy, etten ole eronnut. Kai tämä osuu tarpeeksi lähelle henkistä bdsm:ää, vaikkei oikeasti ole sitä vaan henkistä väkivaltaa, koska bdsm:ssä vamlan pitäisi olla subilla ja olla jotkut yhdessä sovitut rajat, mutta sairaassa suhteessa ei ole tietenkään.
Olet oikeassa, vallan pitää olla subilla. Se mitä kuvailet on pelkkää hyväksikäyttöä, ja se on epäreilua sinua kohtaan. Tuohon kun vielä sotkisi oikeaa s/m juttua niin kyllä sitten vasta onkin sekaisin. Kumppani voi vielä syyllistää että tätähän sä halusit. Ei sen pidä niin mennä, vaan perustua luottamukseen ja yhteisymmärrykseen.
Toivon että pystyt lähtemään, oma elämäni koheni paljon. Se vaatii paljon rohkeutta, mutta kun pääset eroon ja saat aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi, niin kyllä tiedät tehneesi oikein.
Olen miettinyt, että voiko mikään seksi olla hyväksikäyttöä, jos toinen on sub. Olen aidosti pihalla tästä.
Koska tarpeeni on miellyttää eikä saada itselle, niin seksi on meillä sellaista, että sitä on vain silloin kun mies itse haluaa ja sillä lailla kuin haluaa. Hän määrää sen mitä asuja mulla on päällä jne, miten ollaan. Yleensä vain hän saa, mäkin kyllä joskus. Uusin on raiskausta simuloiva seksi, joka nyt lähinnä muistuttaa bdsm:ää eli mies ottaa nopeasti kuiviltaan, että sattuu. Mutta en tiedä onko tämä hyväksikäyttöä, luultavasti ei, koska se ei ahdista mua enkä ole tuntenut tarvetta kieltäytyä ikinä. Päinvastoin ahdistaa, jos mies ei halua seksiä kanssani.
Tosi vaikea vetää rajaa asialle suhteessa, jossa on myös henkistä väkivaltaa eri muodoissaan, koska mies käyttää manipuloinnissaan palkintona seksiä, jolloin tunnen kelpaavani ja rangaistuksena ei harrasta seksiä eikä kosketa, mikä tuntuu kauhealta ja hylkäämiseltä.
Suhteessa on henkistä väkivaltaa ja se kierouttaa myös seksisuhteenne. Ei se että toinen kokee olevansa subi ja haluaa alistua oikeuta vähättelemään ja kiduttamaan. Mieti kuinka paljon nautinnollisempaa olisi tasapainoisessa suhteessa, jossa kumppanisi hyväksyisi sinut kokonaan. Nyt voi olla vaikea erottaa mikä on sinun tahtosi mukaista ja mikä ei, vai onko mikään. Kumppanin seksuaalinen suuntaumus ei koskaan oikeuta hyväksikäyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet jakaa kokemuksianne... Itse erosin jo vuosia sitten ko.helvetistä, mutta en osannut käsitellä traumojani, koska en osannut nimetä asioita ja tuntui ettö olen yksin abstraktien ja sekavien ajatusteni kanssa.
Tämä ketju on selkeyttänyt asioita menneisyydessä, auttanut hahmottamaan mistä oli kyse, auttanut jäsentelemään tapahtumien kulkua ja jollain tavalla ymmärtämään että mies oli vain todella sairas.
Ennenkaikkea pääsin eroon ajatuksista, että olisin ollut itse mukana aiheuttamassa tapahtumia. En olisi voinut tehdä mitään toisin, paitsi lähteä jo aikoja sitten siitä helvetistä.
Minulla oli tämän ketjun takia pahoinvointia, huimausta ja painajaisia, kun jouduin kohtaamaan traumojani, mutta nyt tuntuu että olen oksentanut sen paskan pois elämästäni lopullisesti. Jotenkin puhdistunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Hih. Tuli mieleeni yksi hupaisa juttu mustasukkaisesta exästäni, n. 15 vuoden takaa.
Tuolloin olin alkanut harrastaa laulamista ja kävin mm. Laulutunneilla. Sinä vuonna tangokuninkaallisiksi oli valittu Saija Tuupanen ja Kari Piiroinen. Kyseinen parivaljakkohan päätyi skandaalimaisesti kimppaan keskenään jne.
Noh, itsehän myös haaveilin tangokisoista ja tarkoitukseni olikin vielä tulevaisuudessa osallistua karsintoihin.
Lehdestä sitten ihmeteltiin exän kanssa yhdessä tätä kuninkaallisten suhdekohuja ja kännipäissään ecä alkoi raivota minulle että MINÄKIN tulen takuulla päätymään tämän Piiroisen petiin!! :D (koska tangohaaveet :D )No päädyinkö Karin sänkyyn: En koskaan!
Erottiin pian noiden puheiden jälkeen ja minä päädyin tangomarkkinoille ;)
Mene Sillanpää muualle mainostamaan itseäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih. Tuli mieleeni yksi hupaisa juttu mustasukkaisesta exästäni, n. 15 vuoden takaa.
Tuolloin olin alkanut harrastaa laulamista ja kävin mm. Laulutunneilla. Sinä vuonna tangokuninkaallisiksi oli valittu Saija Tuupanen ja Kari Piiroinen. Kyseinen parivaljakkohan päätyi skandaalimaisesti kimppaan keskenään jne.
Noh, itsehän myös haaveilin tangokisoista ja tarkoitukseni olikin vielä tulevaisuudessa osallistua karsintoihin.
Lehdestä sitten ihmeteltiin exän kanssa yhdessä tätä kuninkaallisten suhdekohuja ja kännipäissään ecä alkoi raivota minulle että MINÄKIN tulen takuulla päätymään tämän Piiroisen petiin!! :D (koska tangohaaveet :D )No päädyinkö Karin sänkyyn: En koskaan!
Erottiin pian noiden puheiden jälkeen ja minä päädyin tangomarkkinoille ;)
Mene Sillanpää muualle mainostamaan itseäs.
??
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse mustasukkaisuudesta ja se syö minua, miestäni ja parisuhdettamme. Olen käynyt juttelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa ja olemme käyneet parisuhdeneuvojallakin ja saimme hetkellisesti apua, mutta edelleen mustasukkaisuus nostaa päätään etenkin miehen pikkujoulujen ja virkistyspäivien aikaan.. Minua pelottaa ihan hirveästi, että mies ihastuu työkaveriinsa tms, vaikkei sellaisesta ole järjen tasolla mitään viitteitä.
En ole koskenut miehen puhelimeen tai facebookiin, mutta tunnistan itsessäni sen, että miehen ollessa jossain muualla pitämässä hauskaa, olen monet kerrat pilannut hänen iltansa ikävillä viesteillä.. Joka kerta päätän, että "Ei enää tätä!", mutta jostain se tarve kuitenkin tulee. Niinä hetkinä en ymmärrä itseäni yhtään. En ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kyllä tämä henkistä väkivaltaa ja kontrollointia on. En oikein kestä sitä, että miehellä on hauskaa ilman minua.
Kamalinta tässä on se, että olen huomannut miehen käytöksen muuttuneen suhteemme aikana. Hän ei enää käy yhtä paljon ulkona tai kerro asioistaan, kun minä kuitenkin vedän jostain herneet nokkaan. Yritän muuttua ja tämä ketju on koskettanut minua todella paljon. Pelkään, että vaikka onnistuisinkin mustasukkaisuuteni ja kontrolloinnin kukistamaan, pystyykö mieheni enää koskaan luottamaan minuun tämän jälkeen? Uskaltaako hän kertoa minulle asioistaan ja käydä ulkona vai varooko hän senkin jälkeen? Jääkö tämä ikuiseksi kuiluksi välillemme?
Miehesi kunnioitusta et tule saamaan takaisin. Mies ehkä tietyllä lailla alistuu, tyytyy, sopeutuu. Mutta ei kunnioita sinua kuten tasavertaista ihmistä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hih. Tuli mieleeni yksi hupaisa juttu mustasukkaisesta exästäni, n. 15 vuoden takaa.
Tuolloin olin alkanut harrastaa laulamista ja kävin mm. Laulutunneilla. Sinä vuonna tangokuninkaallisiksi oli valittu Saija Tuupanen ja Kari Piiroinen. Kyseinen parivaljakkohan päätyi skandaalimaisesti kimppaan keskenään jne.
Noh, itsehän myös haaveilin tangokisoista ja tarkoitukseni olikin vielä tulevaisuudessa osallistua karsintoihin.
Lehdestä sitten ihmeteltiin exän kanssa yhdessä tätä kuninkaallisten suhdekohuja ja kännipäissään ecä alkoi raivota minulle että MINÄKIN tulen takuulla päätymään tämän Piiroisen petiin!! :D (koska tangohaaveet :D )No päädyinkö Karin sänkyyn: En koskaan!
Erottiin pian noiden puheiden jälkeen ja minä päädyin tangomarkkinoille ;)
Taisi olla Kari HIRVONEN ähtäristä, ei piiroinen.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu tässä mustasukkaisen puolison vierellä sen, etten nykyään viitsi lähteä ns yksin minnekään koska se laukaisee mitä todennäköisimmin mustasukkaisuus kohtauksen ja en pysty rehellisesti sanottuna olemaan täysin oma itseni vaan kaikkea sanomisia pitää miettiä etukäteen ettei tule sanottua mitään harkitsematonta. Oma puolisoni on varmana tiedostanut oman mustasukkaisuuden vaikka sitä ei ole kumminkaan myöntänyt mulle ja tuntuu, että on yrittäny parantaa tapojansa. Tässä mun tilanteessa varmana tulee olemaan jonkinlainen kuilu mun ja puolison välillä hyvinkin pitkään vaikka mustasukkaisuudesta pääsisi eroon. Surullisinta on se ettei uskalla olla täysin sitä mihin toinen ihastui/rakastui. Miehenä tää tilanne tuntuu hämmentävältä ja vaikka kuinka yrittää vakuutella ettei ole syytä olla mustasukkainen ja silti joka kerta tulee "turpiin" ja vakuuttelut menee kuuroille korville. Nykyään ei edes jaksa yrittää vakuutella "turhaan". Näitä juttuja lukiessa oon miettiny ja ihmetely miten paljon tätä on suhteissa. En siis ole yksin tän asian kanssa.
-yksin yhdessä-
Todennäköisesti tuo tulee menemään niin, että törmäät jossain kivaan naiseen jonka kanssa päädyt sänkyyn, koska miksi ei, kun sinut on kuitenkin jo todettu ja tuomittu pettäjäksi (aiheetta).
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena ja muutaman päivän pimeitä menneisyyden hetkiä jauhaneena haluan kertoa lyhyesti omista kokemuksistani. Toivon että se helpottaisi sitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta ja sitä kokemusta omasta tyhmyydestä minkä kanssa olen paininut jo vuosia.
Huomasin jo nuorena että taipumukseni poikkesivat jonkin verran normaalista. Olin kiinnostunut S/M seksistä, ja mikään muu ei lainkaan kiihottanut. Parin "vanilla" poikaystävän jälkeen rohkaistuin ja tutustuin vanhempaan mieheen jonka kanssa piti olla turvallista kokeilla näitä juttuja.
No sen voi varmaan arvata mitenkä kävi. Mies oli tahollaan naimisissa, n 40-50 ikäinen ja minä 16-17v suhteen aikana. Hän vakuutteli ja puhui mustan valkoiseksi niin että lopulta en tiennyt mitä enää itse halusin, mikäli oli normaalia ja mihin raja tulisi vetää. Piti olla hänelle täydellinen "l*tka". Ison osan olen haudannut muistoja pois, koska en kestä ajatella niitä. Olin kokematon, enkä osannut tunnistaa mikä osa minusta halusi mitäkin, ja mikä oli hänen manipulointiaan. Hän halusi että teen asioita tietyllä tavalla, olen tavoitettavissa, pukeudun kuten hän haluaa myös silloin kuin emme tavanneet. Tein asioita joita en olisi halunnut tehdä, valehtelin ihmisille joita rakastin ja särjin itseni. Hän jopa manipuloi koulutusvalintaani kun mietin jatko-opintojani.
Pääsin lopulta irti kun löysin sattumalta tasapainoisia s/m harrastajia, jotka osasivat kertoa että tunteeni siitä että minua ja taipumuksiani hyväksikäytetään, ja että homma ei ole turvallista tai järkevää, olivat oikeutettuja. Että minä itse sain päättää haluistani ja vetää rajan, vaikka halusinkin olla alistuva osapuoli (seksissä, en suhteessa yleensä). Katkaisin suhteen. Nykyään en muista enää miehen nimeä, vaikka yksittäisiä asioita, muunmuassa puheet vaimonsa helmien käytöstä seksileluna, hänen katumaasturi yms onkin poltettu mieleen.
Noh, olen sairastanut masennusta vuosia. Nykyinen kumppanini on tietoinen asioista, mutta tuo jätti estoja joiden takia seksielämämme on vähintään hankalaa. Välillä olen kuin villipeto, usein en halua lainkaan viikkoihin. Toisinaan ainoa mikä kelpaa on oma käsi ja mielikuvitus. En myöskään voi katsoa pornoa tästä syystä.
Toivon että joku olisi jo peruskoulussa osannut kertoa että ihmisen seksuaalisuus on muutakin kuin vanillaa, niin en ehkä olisi eksynyt noin pahasti. Toivon että joku olisi varoittanut että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia, ja että minun ei tarvitse suostua mihin tahansa vaikka seksuaaliset taipumuksnei poikkeaisivat normaalista. Minä aidosti kuvittelin että mussa on vikaa ja olen sairas, enkä kehdannut puhua kenellekkään enkä osannut etsiä tietoakaan asiasta, ainakaan mistään luotettavasta lähteestä.
Mitä tuo vanilla tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih. Tuli mieleeni yksi hupaisa juttu mustasukkaisesta exästäni, n. 15 vuoden takaa.
Tuolloin olin alkanut harrastaa laulamista ja kävin mm. Laulutunneilla. Sinä vuonna tangokuninkaallisiksi oli valittu Saija Tuupanen ja Kari Piiroinen. Kyseinen parivaljakkohan päätyi skandaalimaisesti kimppaan keskenään jne.
Noh, itsehän myös haaveilin tangokisoista ja tarkoitukseni olikin vielä tulevaisuudessa osallistua karsintoihin.
Lehdestä sitten ihmeteltiin exän kanssa yhdessä tätä kuninkaallisten suhdekohuja ja kännipäissään ecä alkoi raivota minulle että MINÄKIN tulen takuulla päätymään tämän Piiroisen petiin!! :D (koska tangohaaveet :D )No päädyinkö Karin sänkyyn: En koskaan!
Erottiin pian noiden puheiden jälkeen ja minä päädyin tangomarkkinoille ;)
Mene Sillanpää muualle mainostamaan itseäs.
??
Pertti "Spede" Pasasta lainatakseni: Ti is hjumor
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih. Tuli mieleeni yksi hupaisa juttu mustasukkaisesta exästäni, n. 15 vuoden takaa.
Tuolloin olin alkanut harrastaa laulamista ja kävin mm. Laulutunneilla. Sinä vuonna tangokuninkaallisiksi oli valittu Saija Tuupanen ja Kari Piiroinen. Kyseinen parivaljakkohan päätyi skandaalimaisesti kimppaan keskenään jne.
Noh, itsehän myös haaveilin tangokisoista ja tarkoitukseni olikin vielä tulevaisuudessa osallistua karsintoihin.
Lehdestä sitten ihmeteltiin exän kanssa yhdessä tätä kuninkaallisten suhdekohuja ja kännipäissään ecä alkoi raivota minulle että MINÄKIN tulen takuulla päätymään tämän Piiroisen petiin!! :D (koska tangohaaveet :D )No päädyinkö Karin sänkyyn: En koskaan!
Erottiin pian noiden puheiden jälkeen ja minä päädyin tangomarkkinoille ;)
Taisi olla Kari HIRVONEN ähtäristä, ei piiroinen.
Totta, niin taisi ollakin :) sorry.
Vanilla = ei kinky, ei kiinnostunut sadomasokismista, sitomisesta, fetisseistä (esim kumi), alistamisjutuista yms.
Oon huomannu tässä mustasukkaisen puolison vierellä sen, etten nykyään viitsi lähteä ns yksin minnekään koska se laukaisee mitä todennäköisimmin mustasukkaisuus kohtauksen ja en pysty rehellisesti sanottuna olemaan täysin oma itseni vaan kaikkea sanomisia pitää miettiä etukäteen ettei tule sanottua mitään harkitsematonta. Oma puolisoni on varmana tiedostanut oman mustasukkaisuuden vaikka sitä ei ole kumminkaan myöntänyt mulle ja tuntuu, että on yrittäny parantaa tapojansa. Tässä mun tilanteessa varmana tulee olemaan jonkinlainen kuilu mun ja puolison välillä hyvinkin pitkään vaikka mustasukkaisuudesta pääsisi eroon. Surullisinta on se ettei uskalla olla täysin sitä mihin toinen ihastui/rakastui. Miehenä tää tilanne tuntuu hämmentävältä ja vaikka kuinka yrittää vakuutella ettei ole syytä olla mustasukkainen ja silti joka kerta tulee "turpiin" ja vakuuttelut menee kuuroille korville. Nykyään ei edes jaksa yrittää vakuutella "turhaan". Näitä juttuja lukiessa oon miettiny ja ihmetely miten paljon tätä on suhteissa. En siis ole yksin tän asian kanssa.
-yksin yhdessä-