Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

11. Opeta lapsesi soittamaan joko yleiseen tai poliisin hätänumeroon tarvittaessa.

12. Jos mahdollista, kerro naapurillesi väkivallasta ja pyydä heitä soittamaan poliisille, jos he kuulevat epäilyttäviä ääniä kodistasi. Voit sopia myös tunnussanan, jonka perusteella ystäväsi tai naapurisi tietävät olevan hätätilanne.

Neuvo 10 on ihan todella huono, koska lapset kantelee ja siitä sota syttyykin. Sama juttu naapureiden kanssa, tuskin kukaan suostuu sekaantumaan riitoihin.

Miltä vuosikymmeneltä nuo neuvot ovat, kun ei poliisilla ole ollut omaa hätänumeroa enää vuosikymmeniin. Sinänsä  hassua, kun poliisi soittaa kuitenkin takaisin häkepuhelun jälkeen.

Oikeasti naapureille ja muille tutuille kertominen on ensimmäinen askel pois väkivallasta. Uhri yleensä häpeää, peittelee ja salailee aivan ilmiselviä tapauksia. Naapurit ja omaiset eivät halua sekaantua, sillä he ovat jo niin monta kertaa nähneet, miten siinä käy. Ei Jessica ole ainoa eikä ensimmäinen, joka palaa takaisin pahoinpitelijän luon.

Miten minä en osaa edes kuvitella niin ihanaa miestä, että elämä ei olisi elämisen arvoista ilman häntä, vaan jatkaisin pahoinpitelystä huolimatta vaikka henki menisi.

Miksikö minä kirjoitan tähän ketjuun, vaikka minulla ei ole kokemusta mustasukkaisesta miehestä ja väkivaltakin on jäänyt uhkailun tai korkeintaan kiinni ottamisen asteelle?

Ehkä siksi, että kerron sellaisen häijyn ämmän näkökulman, jolla ei ole mitään tarvetta olla miehelle ylenpalttisesti mieliksi. Siksi mies ei pysty alistamaan, kun suoraan sanon, että minun ei tarvitse tehdä sitä eikä tätä, kuten esim. kertoa menneisyydestäni ( kyllä, yksi mies olisi halunut humalassa jotain tarkemmin tietää). Toiseksi minun mielestäni se on miehen huonoutta, kun ei ole parempaa naista saanut kuin kelvottoman minut. Olen kuitenkin jossakin suhteessa paras, kun ole se paras ja ainoa, jonka se mies on saanut.

Vaikutat ratkiriumukkaalta kumppanilta :D Onko sinusta parisuhde joku jatkuva taistelu siitä, kumpi määrää kaapin paikan?

Ps. jotkut miehet kiihottuvat kun kuulevan vaimonsa/tyttöystävänsä aiemmista panoista, eli ei se utelu aina ole negatiivista.

Seurustelin naisen kanssa, joka hyvin pian alkoi lukemaan puhelimestani viestejä ja lähetteli sekopäisiä Facebookissa viestejä kaverilistani naisille, jotka siis olivat vain ja ainoastaan ystäviäni. Tämä myös "salaa" seurasi minua töihin vain nähdäkseen, kuljenko jonkun naisen kanssa samaa matkaa. Seurasi siis noin 100m päässä ja hiiviskeli salamyhkäisesti pensaikoissa. En viitsinyt sanoa, että olin varsin hyvin perillä tästä varjostamisesta välttääkseni riidan. Lopulta selvisi, että nainen itse petti useamman kanssa. Syyksi hän antoi mm. saliharrastukseni ja työni, joihin käytetty aika olisi pitänyt laittaa häneen. Anoi minua monesti lopettamaan työni, että voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Naisen omat harrastukset toki olivat ok, koska ne olivat hänen omaa aikaa itselleen. Ei vain käsittänyt, miksei olisi ok, että hänen harrastuksensa painaa vaakakupissa kuin minun. Lopulta sekosi täysin päästyäni opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Kävi selittelemässä vanhempieni luona kaikkea sekopäistä. Onneksi on ymmärtäväiset vanhemmat. Isäni jopa varoitteli ko. naisesta jo heti suhteen alussa tavattuaan naisen muutaman kerran. Lopulta nainen uhkaili minua tuntemillaan pikkurikollisilla, joilla oli yhteyksiä moottoripyörijengeihin, että "kannattaa katsoa selkänsä taa vähän useammin". Tässä vaiheessa en olisi enää ihmetellyt mitään ex-naiseltani, joten kieltämättä uhkaus alkuun ahdisti. 

Vierailija kirjoitti:

Tulikin mieleen vielä yksi vakiotemppu: aina kyläillessään mies kantoi luokseni kasseittain ruokaa ja viimeistään vuorokauden sisällä kehitti riidan mistä tahansa aiheesta ja tuli ovelleni riehumaan vaatien mua antamaan nämä jo puoliksi syödyt sipsit ja muut takaisin. Mikä ihme tässä oli kyseessä? Muutaman ensimmäisen kerran tein kuten tahtoi mutta aika pian opin olemaan avaamatta ovea, silti tätä jatkui useita kertoja suhteen alusta loppuun. Sanoin että jos tuot jotakin tänne ja alat huutamalla vaatimaan sitä takaisin, et saa.

Ruokakasseista tulikin mieleeni. Kun ex oli taas mennyt äärimmäisyyksiin jossakin asiassa ja olin sanonut, että tämä on hullua, enkä jaksa enää tätä paskaa, niin hän hyvitteli aina käymällä kaupassa! Siis osti läjäpäin kaikkea ruokaa ja herkkuja. Kuka nyt kehtaa sanoa että painu vittuun kun toinen tuo sinulle vartavasten valitut täydet ruokakassit. Käyttäytyi tämän jälkeen normaalisti aina muutamia päiviä - ja sitten oli taas helvetti irti.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ratkiriumukkaalta kumppanilta :D Onko sinusta parisuhde joku jatkuva taistelu siitä, kumpi määrää kaapin paikan?

Ps. jotkut miehet kiihottuvat kun kuulevan vaimonsa/tyttöystävänsä aiemmista panoista, eli ei se utelu aina ole negatiivista.

Se on joka tapauksessa aina a) yksityisasia b) mieleltään epätasapainoisen ihmisen esittämä kysymys asiasta, joka ei todellakaan hänelle kuulu.

Tässä ketjussa jotkut ovat kyselleet, mitkä ovat epäterveen suhteen varoitusmerkkejä. Yritän koota tähän joitain suhteen alkuvaiheen asioita, jotka omalla kohdallani saivat hälytyskellot soimaan. Valitettavasti ignoorasin nuo varoitusmerkit pitkäksi aikaa ja lähdin vasta, kun olin jo henkisesti melko lailla riekaleina. Toivottavasti tästä on jollekin lukijalle apua!

- Valehtelu ja vääristely. Tämä oli ensimmäinen varoitusmerkki, joka minun olisi pitänyt tajuta. Mies valehteli milloin mistäkin, lasketteli sekä pieniä että isompia valheita ja mukamas "unohti" kertoa asioita. Esimerkiksi kun ihan alkuvaiheessa kysyin hänen suhtautumisestaan alkoholiin, tyyppi väitti ihan pokkana, ettei juo kovin usein. Joo eipä vissiin. Jätti kertomatta tai vääristeli muitakin olennaisia ja tärkeitä asioita.

- Salamarakastuminen ja asioiden eteneminen liian nopeasti. Tyyppi tunnusti rakkauttaan melko aikaisessa vaiheessa ja ehdotti yhteenmuuttoa. Joo, tiedän toki, että normaalitkin ihmiset rakastuvat toisiinsa pikaisesti ja saattavat muuttaa yhteen suht nopeasti, mutta terveeseen parisuhteeseen ei ikinä liity se, että esim. painostetaan toista yhteenmuuttoon. Mielestäni terve ihminen ei myöskään loukkaannu siitä, jos toinen ei ole heti tunnustamassa rakkautta takaisin.

- Jatkuva juominen. Jos tyypillä oli hyvä olla, sillä piti juhlistaa parilla kaljalla. Jos oli paha olla, silloin piti hakea lohtua kaljasta. Tapailun alkuvaiheessa hän oli "niin ihastunut ja onnellinen", että tietysti piti tissutella koko ajan. Muistan ihmetelleeni tuota jatkuvaa pikku tissuttelua, mutta en tajunnut, että kyse oli hänen kohdallaan vakavasta ja pitkään jatkuneesta alkoholiongelmasta.

- Vanhojen suhteiden puiminen ja exien haukkuminen. Jäppinen puhui paljon entisistä suhteistaan ja kertoili yksityiskohtia. Hänen mielestään hänen entiset seurustelukumppaninsa olivat vaikeita ja ongelmallisia tapauksia, jotka pyrkivät kontrolloimaan ja rajoittamaan häntä. Yksi entinen tyttöystävä oli kuulemma saanut heidän seurusteluaikanaan hermoromahduksen ja ollut sairaalassa hoidossa. Nykyään arvelen, että mies on itse ajanut nuo tytöt/naiset hulluuden partaalle. Hän tilitti ja pui paljon edellisten suhteidensa mustasukkaisuusdraamoja, vaikka ne asiat eivät minua kiinnostaneet eivätkä liittyneet minuun mitenkään. Kuulemma joku tyttöystävä oli pettänyt häntä jotenkin "henkisesti". Mies itsekin oli jossain suhteessa sortunut pettämään peräti suutelemalla vierasta naista, hui kamala.

- Yleinen välinpitämättömyys ympäröivän maailman ja muiden ihmisten suhteen. Eksäni ei lukenut sanomalehtiä eikä katsonut uutisia varmaan koskaan. Kun kommentoin jotain Jokelan kouluampumisesta, hän sanoi, ettei häntä oikeastaan kiinnosta.

- Piittaamattomuus laeista, normeista ja säännöistä. Tyyppi oli mm. ajanut autolla humalassa ja menettänyt korttinsa. Varasti joskus kaupasta olutpullon, "kun mua ahdisti eikä myyjää näkynyt missään, niin oli vain pakko ottaa se ja lähteä". Oli seurustellut kolmekymppisenä tytön kanssa, joka oli vähän vaille kuusitoistavuotias ja täytti 16 heidän seurustelunsa aikana. Tyttö oli kuulemma ikäisekseen fiksu ja "tosi kypsä". Tuo asia oli sellainen, että minun olisi pitänyt ottaa jalat alleni välittömästi. Millainen ihminen seurustelee kolmekymppisenä kuusitoistavuotiaan kanssa ja väittää tilannetta normaaliksi?!?

Jatkuu toisessa viestissä.

Eilen tuli eksältä viesti: Koira hukkui, toivottavasti olet tyytyväinen.

Nyt pelottaa.

t. se, joka sai turpiin kun eksä oli mustasukkainen koirasta

Jatkoa listaani varoitusmerkeistä.

- Pakko olla koko ajan hänen kanssaan tai ainakin tavoitettavissa. Tapailun alkuaikoina olin mökillä, missä oli käytössä aggregaatti. Myöhään illalla puhelimestani loppui akku enkä päässyt lataamaan sitä, koska sähköä ei tullut. Kun lopulta pääsin lataamaan puhelimeni ja sain siihen virran päälle, puhelin piippasi monta kertaa. Tyyppi oli lähettänyt yön aikana monta itsesäälintäyteistä uliuli-viestiä, joissa kyseli miksen vastaa ja ripitti minua oikeanlaisesta käyttäytymisestä parisuhteessa. Hän kuitenkin tiesi minun olevan mökillä perheeni kanssa, joten ehkä hän olisi pystynyt jollain tavalla päättelemään, että mökillä ei välttämättä ole sähkönsaannin suhteen yhtä suotuisat olosuhteet kuin kaupungissa... Kaipa se oli liikaa vaadittu.

- Tenttaaminen ja kyselyt älyttömistä ja absurdeista asioista. "Oliko siellä miehiä? Millaisia ne oli? Oliko ne mukavia? Oliko ne sellaisia, että voisit ihastua niihin? Mitäs jos joku niistä ihastuu sinuun?" Huoh.

- Kohtuuttomat vaatimukset. "Meillä ei saa olla salaisuuksia. Kun on parisuhteessa, silloin ei saa edes vilkaista muihin eikä ajatella muita. Ajatteleminenkin on pettämistä." Hohhoi. Tyypillä oli parisuhdeasioissa jonkinlainen täydellisen rehellisyyden vaatimus: hän kertoi minulle salasanansa ja tunnuslukunsa ja ilmeisesti odotti minun tekevän samoin. (Kirjoitin tuosta aikaisemmassa viestissäni. En suostunut.) Halusi myös tietää kaikki salaisimmatkin ajatukseni. Onkin muuten aika hassua, että tyyppi vaati parisuhdeasioissa ehdotonta rehellisyyttä mutta samaan aikaan valehteli itse milloin mistäkin, mm. alkoholin- ja rahankäytöstään.

- Kärsimättömyys ja itsekkyys. Kaikki pyöri vain hänen ympärillään. Jos minulla oli tärkeä meno, hän soitteli ja viestitteli vähän väliä ja kyseli "Koska sä tuut??? Mullon ikävä!!! En jaksa odottaa!!!"

- Rahan lainailu ja asioiden maksattaminen muilla. Jos kieltäydyin lainaamasta rahaa, alkoi jankutus ja suoranainen painostaminen. Useimpia näistä ns. lainoista en tainnut saada koskaan takaisin. En myöskään ollut ainoa, jolta hän lainaili rahaa.

- Minulle tärkeiden menojen ja suunnitelmien sabotointi. Joskus alkuaikoina olimme festaritapahtumassa. Siellä oli esiintyjiä, jotka olisin kovasti halunnut nähdä. Kuitenkin meidän piti lähteä suht aikaisin pois, koska poikkis sai "paniikkikohtauksen". V*tut se mikään paniikkikohtaus ollut. Kyse oli luultavasti krapulasta, joka johtui päiväkausia jatkuneesta tissuttelusta. Olin todella pettynyt. Oli varmasti muitakin samankaltaisia juttuja, että tyyppi pilasi minulle tärkeät menot teeskentelemällä paniikkikohtausta tai muuta.

Nyt kun kirjoitan tätä listaa, olen oikeastaan aika järkyttynyt. Tuosta parisuhteen irvikuvasta on monta vuotta, olen jatkanut elämääni ja toipunut, mutta nyt tätä kirjoittaessani mietin, että mitä helvettiä minun päässäni oikein liikkui silloin. Lähetän tämän listan palstalle silläkin uhalla, että joku haukkuu minua huonoitsetuntoiseksi, läheisriippuvaiseksi alistujaksi tai kyseenalaistaa jopa älykkyyteni. Ilmeisesti itsetuntoni on parantunut jonkin verran noista ajoista, koska uskallan puhua tästä asiasta enkä pelkää arvostelua. Lähetän tämän listan, koska toivon vilpittömästi, että joku saa tästä apua. Toivon hyvää ja tasapainoista elämää teille kaikille.

Suurin osa täällä kuvatuista miehista näyttää tyhmiltä ja heidän toimimtatapansa jotenkin karkeilta. Ja heihin pätee varmasti se, että eivät ole mestarimanipuloijia.

Minusta oma mieheni on erilainen. Hän on tosi älykäs ja erittäin taitava manipuloija ja tekee sitä niin hienovaraisesti ja vähän kerrallaan, että asiaa on vaikea huomata tai puuttua siihen.

Pointtini lähinnä on, että sellaisten puolisoiden on vaikea saada vertaistukea mistään eikä tämä ketju tunnu tutulta kuin joissain yksittäisissä kohdissa. Miten sellaisesta suhteesta pystyy lähtemään, kun ei ole tuollaisia hulluja juttuja, joista sokea reettakin tajuaa, että ei ole enää normaalia?

Aiheeseen kirjoittelevat narsistit saavat minut hymyilemään, silleen ivallisesti.. Vai parantuvia narskuja.

Empä olisi itse keksinyt että tälläisessä nettikeskustelussa voi vielä manipuloida ja luoda uskoa että hei, kyllä tästä voi parantua! Vaan kun ei voi. Koen että tämä "sairaus" on niin iso osa persoonaani etten voi tästä parantua millään tavalla. Enkä siis edes halua, miksi ihmeessä haluaisin tuhota ison osan itseäni ja minuuttani? Kieroon kasvanuthan minä olen, ymmärrän kyllä oikean ja väärän, mutta tälläinen olen enkä oikein muuta voi. Anteeksi kaikille niille joita sattuu. Ja teille jotka puhutte parantumisesta, teille yläfemmat, tämä meneekin takaraivoon mukavana oljenkortena manipuloida jos narsismi tulee esille jossain vaiheessa huonossa valossa.

Ja kaikille jotka nyt kauhistelette.. En ole parisuhteessa enkä sellaista edes halua koska en ole niissä itsekään onnellinen. En vaan voi olla. En osaa enkä pysty. Harmillista tietysti että jostain jännästä syystä - naiset ihastuvat minuun palavasti ja vietit aina vie mutta suhteita osaan jotenkin jo vältellä.

Useammastakin exästäni olen kohtelullani taas tehnyt kaltaisiani, sairaalloisen mustasukkaisia, kontrolloivia, manipuloivia, kamalia narsisteja. En osaa sanoa miten. Mutta on jännä huomata miten joskus niin kiltti ja huomaavainen ihminen on kadonnut ja tilalle astunut oma peilikuvani.

Vierailija kirjoitti:

fsadfsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

Ainoastaan tietämättömyytesi ylittää typeryytesi ja naurettavuutesi.

Älä osallistu keskusteluihin, joista et käsitä yhtään mitään.

Ja sinun itsepetoksesi on yhtä voimakasta kuin kaikkien näiden uhrien. Ilmeisesti itsekin olet siis katsonut miehen omituista käytöstä sormien läpi, koska pinnallisesti asiat ovat olleet sillä tavalla kuin haluat. Saat sen, mitä ansaitset. Seuraava.

Vierailija kirjoitti:

fsadfsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

Miten tämä ketju todistaa mitään tuosta? Ulkonäöstä ei monikaan ole maininnut mitään, ja useampi on kertonut sairaan exänsä olleen kunnon luuseri, osa työttömiä, ikuisia opiskelijoita jne.

Kummallisen valikoivaa lukemista taas, kiinnostaisi tietää, mikä tarkoitusperä tuollaisen taustalla. (Oikeesti ei kiinnosta, näkyyhän tuo kilometrin päähän että tätä samaa "kaikki naiset haluaa isomunaisen komean rikkaan miehen" -p*skaa. Taidat olla vaimoaan sairaalloisesti kyttäävä "atm".)

Siis nämä sairaalloisen mustasukkaisethan ovat todennäköisesti hyvännäköisiä tapauksia. Mustasukkaisuus johtuu siitä, että pettävät itse jatkuvasti, koska vientiä on. Mietipä itse toisinpäin, jos mies on "työtön luuseri" ja vielä käyttäytyy noin, mikä ihme hänessä vetää? Mitä jää jäljelle? Jokuhan siinä vetää ja pitää paikoillaan. Loppua kohden se on tietenkin manipulointi, mutta alussa jokin muu, pinnallinen seikka. Mikä kenelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa täällä kuvatuista miehista näyttää tyhmiltä ja heidän toimimtatapansa jotenkin karkeilta. Ja heihin pätee varmasti se, että eivät ole mestarimanipuloijia.

Minusta oma mieheni on erilainen. Hän on tosi älykäs ja erittäin taitava manipuloija ja tekee sitä niin hienovaraisesti ja vähän kerrallaan, että asiaa on vaikea huomata tai puuttua siihen.

Pointtini lähinnä on, että sellaisten puolisoiden on vaikea saada vertaistukea mistään eikä tämä ketju tunnu tutulta kuin joissain yksittäisissä kohdissa. Miten sellaisesta suhteesta pystyy lähtemään, kun ei ole tuollaisia hulluja juttuja, joista sokea reettakin tajuaa, että ei ole enää normaalia?

Sanot, että miehen manipulointipyrkimyksiä on vaikea huomata - kuitenkin olet huomannut jostain pienistä merkeistä, että kaikki ei välttämättä ole kohdallaan. Osaatko kertoa esimerkkejä hänen käytöksestään? Millaiset asiat herättivät epäilyksesi?

Aiemmin ketjussa nainen kertoi uhkaavasti käyttäytyvästä miehestä, joka oli ammatiltaan poliisi. Kyseinen mies osasi vetää oikeista naruista ja lopettaa aina juuri ajoissa, jotta ei jäänyt kiinni eikä kukaan ulkopuolinen huomannut koskaan mitään. Ehkä sinun miehesi on samanlainen?

Minua yritti joskus käyttää hyväkseen tyyppi, joka oli jollain tavalla hyvin älykäs. Oli todella taitava taivuttelemaan ja maanittelemaan, osasi sanoa juuri oikeat sanat... Mutta kerran hän raivostui silmittömästi jostain pikkuasiasta ja jäi tavallaan nalkkiin. Sillä hetkellä hän lakkasi olemasta vakuuttava, ja minä lopetin tapailun. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Aiheeseen kirjoittelevat narsistit saavat minut hymyilemään, silleen ivallisesti.. Vai parantuvia narskuja.

Empä olisi itse keksinyt että tälläisessä nettikeskustelussa voi vielä manipuloida ja luoda uskoa että hei, kyllä tästä voi parantua! Vaan kun ei voi. Koen että tämä "sairaus" on niin iso osa persoonaani etten voi tästä parantua millään tavalla. Enkä siis edes halua, miksi ihmeessä haluaisin tuhota ison osan itseäni ja minuuttani? Kieroon kasvanuthan minä olen, ymmärrän kyllä oikean ja väärän, mutta tälläinen olen enkä oikein muuta voi. Anteeksi kaikille niille joita sattuu. Ja teille jotka puhutte parantumisesta, teille yläfemmat, tämä meneekin takaraivoon mukavana oljenkortena manipuloida jos narsismi tulee esille jossain vaiheessa huonossa valossa.

Ja kaikille jotka nyt kauhistelette.. En ole parisuhteessa enkä sellaista edes halua koska en ole niissä itsekään onnellinen. En vaan voi olla. En osaa enkä pysty. Harmillista tietysti että jostain jännästä syystä - naiset ihastuvat minuun palavasti ja vietit aina vie mutta suhteita osaan jotenkin jo vältellä.

Useammastakin exästäni olen kohtelullani taas tehnyt kaltaisiani, sairaalloisen mustasukkaisia, kontrolloivia, manipuloivia, kamalia narsisteja. En osaa sanoa miten. Mutta on jännä huomata miten joskus niin kiltti ja huomaavainen ihminen on kadonnut ja tilalle astunut oma peilikuvani.

Niin, pari päivää sittenhän täällä kirjoitteli joku terapiassa käyvä tiedostava ja parantuva narsisti. Alussa vaikutti jollain tavalla uskottavalta ja vilpittömältäkin, mutta sitten jutut alkoivat mennä jollain tavalla överiksi. Jutuissa oli niin paljon sitä tietoisuutta, hengellistä heräämistä ja itsekehua, ettei se vaikuttanut enää oikein aidolta. Ennen kaikkea narsku tuntui nauttivan siitä, että hänen kommenttinsa saivat huomiota ja kehujakin. Jokin niissä jutuissa alkoi tökkiä, ja joku kommentoija tästä taisi huomauttaakin. Siinä vaiheessa narsku katosi ketjusta.

Ihan hyvä kun muistutit siitä, että narsisti ei varsinaisesti voi (eikä edes halua) parantua. Muuhun kirjoitukseesi en ota kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa täällä kuvatuista miehista näyttää tyhmiltä ja heidän toimimtatapansa jotenkin karkeilta. Ja heihin pätee varmasti se, että eivät ole mestarimanipuloijia.

Minusta oma mieheni on erilainen. Hän on tosi älykäs ja erittäin taitava manipuloija ja tekee sitä niin hienovaraisesti ja vähän kerrallaan, että asiaa on vaikea huomata tai puuttua siihen.

Pointtini lähinnä on, että sellaisten puolisoiden on vaikea saada vertaistukea mistään eikä tämä ketju tunnu tutulta kuin joissain yksittäisissä kohdissa. Miten sellaisesta suhteesta pystyy lähtemään, kun ei ole tuollaisia hulluja juttuja, joista sokea reettakin tajuaa, että ei ole enää normaalia?

Suhteesta lähtemisen syyksi riittää ihan vain se, ettet halua jatkaa suhdetta enää.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan olla niin, että monilla näistä mustasukkaisista on ongelmana myös kärsimättömyys, ylivilkkaus ja jonkinlainen pakottava tarve etsiä extreme-kokemuksia. Omalla mustasukkaisella eksälläni oli selvästikin tarve hakea monenlaisia äärimmäisiä kokemuksia. Hänellä oli päihdeongelma, ja hän oli menettänyt ajokorttinsa ajettuaan humalassa. Epäilen, että mustasukkaisuus liittyi jotenkin tuohon huippukokemushakuisuuteen: hän tavoitteli jonkinlaista ideaalista, täydellistä, äärimmäistä rakkautta, jollaista ei ole oikeasti edes olemassa. Rakkautta hän tunnusti minulle jo varsin lyhyen tuntemisen jälkeen, samoin yhteenmuuttoa oli ehdottamassa pian. Kumppanin piti olla vain häntä varten, aina saatavilla ja huomioimassa häntä. Minä en olisi saanut käydä juuri missään enkä olisi saanut edes ajatella muita, koska mustis piti tätäkin pettämisenä (!). Halusi aina tietää syvimmätkin ajatukseni ja tenttasi, olinko nähnyt miehiä jossain ja jos olin, minun piti kertoa olivatko ko. miehet kiinnostavia ja voisinko ihastua näihin. Huoh.

Eksalläni kärsimättömyys näkyi kaikessa: kaikessa mentiin äärimmäisyyksiin. Ei voinut juoda vain yhtä olutta, piti vetää neljän päivän putki. Rahaa laitettiin menemään surutta: jos tyypin tilillä oli rahaa tavallista enemmän, ne tuntuivat jotenkin polttelevan siellä ja ne piti tuhlata johonkin typerään, kuten videopeleihin. Jos joku sanoi hänelle pahasti, eksä järjesti itkukohtauksen. Jos tuli vastoinkäymisiä, hän otti yliannostuksen lääkkeitä ja joutui sairaalaan. Kun minä jouduin olemaan useita päiviä poissa kotoa, tyyppi viestitteli ja uhkaili itsemurhalla. Ei osannut syödä normaalisti: oli joskus päiväkausia syömättä (lähinnä nestemäisellä ravinnolla eli kaljadieetillä), minkä jälkeen ahmi ruokaa niin paljon, että oksensi. Mitään asiaa ei voinut tehdä normaalisti, tylsästi tai tavallisesti vaan kaikessa mentiin sekopäisiin mittasuhteisiin.

En koskaan nähnyt tyyppiä auton ratissa, joten en tiedä, oliko hänellä road rage -taipumusta. Itse hän mainosti aina olevansa hyvin "kiltti" ihminen, joka ei suutu helposti. Njoo, ainakaan fyysisesti väkivaltainen hän ei ollut, mutta todella kuluttava ja hyväksikäyttävä luonne noin muuten.

Epäilen, että päihdeongelman lisäksi hänellä oli myös ADHD tai vastaava. Onko kukaan muu deittaillut vastaavanlaista extreme-tyyppiä?

Omalla eksälläni diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus ja käyttäytymisessä oli juuri tuollaista nollasta sataan sekunnissa kiihtymistä. Rakkaudessa piti olla intohimoinen ja kaikkensa antava, autoa piti ajaa lujaa, leivänmurut pöydällä saattoi aiheuttaa järkyttävän raivokohtauksen, liikunnasta ja terveydestä tuli hänelle lähes ortoreksiaan verrattava pakkomielle kun salilla käytiin treenaamassa joka päivä. Häntä kiusattiin yläasteella ja siitä piti vielä päälle parikymppisenäkin itkeä ja uhriutua, "kun mua kiusattiin silloin ni siksi olen ilkeä muille koska mullekin oltiin ilkeitä". Ja tietysti kiusaaminen on kamalaa, mutta hän perusteli mm. minun haukkumistani ja alistamistani sillä, että häntäkin haukuttiin. Jos lähdin ulos kavereiden kanssa, saattoi soittaa itsemurhapuheluita ja kerran sitä yrittikin. Rahaa ei ollut, vaan se piti tuhlata kaikenlaiseen ja minulta sitten kinua lainaa. Ja tietysti oli vielä päälle sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen, olen tähän ketjuun jo tarinoita hänestä kertonut. Tietysti lopulta itse oli se pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kun muistutit siitä, että narsisti ei varsinaisesti voi (eikä edes halua) parantua. Muuhun kirjoitukseesi en ota kantaa.

Höpsis, tottakai voi. Itse olen kyllä sitä mieltä että narsisminsa tiedostava on jo edennyt ison askeleen eikä mahdollisesti enää edes ole narsisti persoonallisuushäriön puhtaimmassa muodossa. Mutta, eihän narsismista parantuminen millään on/off -kytkimellä toimi. Harjoitteluahan se on ja varmasti vuosien prosessi ja isoin askel on oman tilansa ymmärtäminen. Siinä moni tekee itsarin koska vanhan viisauden mukaan narsisti ei taivu vaan taittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheeseen kirjoittelevat narsistit saavat minut hymyilemään, silleen ivallisesti.. Vai parantuvia narskuja.

Empä olisi itse keksinyt että tälläisessä nettikeskustelussa voi vielä manipuloida ja luoda uskoa että hei, kyllä tästä voi parantua! Vaan kun ei voi. Koen että tämä "sairaus" on niin iso osa persoonaani etten voi tästä parantua millään tavalla. Enkä siis edes halua, miksi ihmeessä haluaisin tuhota ison osan itseäni ja minuuttani? Kieroon kasvanuthan minä olen, ymmärrän kyllä oikean ja väärän, mutta tälläinen olen enkä oikein muuta voi. Anteeksi kaikille niille joita sattuu. Ja teille jotka puhutte parantumisesta, teille yläfemmat, tämä meneekin takaraivoon mukavana oljenkortena manipuloida jos narsismi tulee esille jossain vaiheessa huonossa valossa.

Ja kaikille jotka nyt kauhistelette.. En ole parisuhteessa enkä sellaista edes halua koska en ole niissä itsekään onnellinen. En vaan voi olla. En osaa enkä pysty. Harmillista tietysti että jostain jännästä syystä - naiset ihastuvat minuun palavasti ja vietit aina vie mutta suhteita osaan jotenkin jo vältellä.

Useammastakin exästäni olen kohtelullani taas tehnyt kaltaisiani, sairaalloisen mustasukkaisia, kontrolloivia, manipuloivia, kamalia narsisteja. En osaa sanoa miten. Mutta on jännä huomata miten joskus niin kiltti ja huomaavainen ihminen on kadonnut ja tilalle astunut oma peilikuvani.

Niin, pari päivää sittenhän täällä kirjoitteli joku terapiassa käyvä tiedostava ja parantuva narsisti. Alussa vaikutti jollain tavalla uskottavalta ja vilpittömältäkin, mutta sitten jutut alkoivat mennä jollain tavalla överiksi. Jutuissa oli niin paljon sitä tietoisuutta, hengellistä heräämistä ja itsekehua, ettei se vaikuttanut enää oikein aidolta. Ennen kaikkea narsku tuntui nauttivan siitä, että hänen kommenttinsa saivat huomiota ja kehujakin. Jokin niissä jutuissa alkoi tökkiä, ja joku kommentoija tästä taisi huomauttaakin. Siinä vaiheessa narsku katosi ketjusta.

Ihan hyvä kun muistutit siitä, että narsisti ei varsinaisesti voi (eikä edes halua) parantua. Muuhun kirjoitukseesi en ota kantaa.

Mulla ainaki nousi niskakarvat pystyyn jo sen ekasta tekstistä ja pystyssä pysyivät, kun luin sen suoltamia tekstejä. Hyi. En tajunnu lainkaan niitä, jotka uskoivat hänen parantumisprosessiinsa ja toivoittelivat hyvää. Ajattelin, että narsku toisessa päässä nauraa näille, jotka uskoivat hänen satuaan, että hän muka parantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheeseen kirjoittelevat narsistit saavat minut hymyilemään, silleen ivallisesti.. Vai parantuvia narskuja.

Empä olisi itse keksinyt että tälläisessä nettikeskustelussa voi vielä manipuloida ja luoda uskoa että hei, kyllä tästä voi parantua! Vaan kun ei voi. Koen että tämä "sairaus" on niin iso osa persoonaani etten voi tästä parantua millään tavalla. Enkä siis edes halua, miksi ihmeessä haluaisin tuhota ison osan itseäni ja minuuttani? Kieroon kasvanuthan minä olen, ymmärrän kyllä oikean ja väärän, mutta tälläinen olen enkä oikein muuta voi. Anteeksi kaikille niille joita sattuu. Ja teille jotka puhutte parantumisesta, teille yläfemmat, tämä meneekin takaraivoon mukavana oljenkortena manipuloida jos narsismi tulee esille jossain vaiheessa huonossa valossa.

Ja kaikille jotka nyt kauhistelette.. En ole parisuhteessa enkä sellaista edes halua koska en ole niissä itsekään onnellinen. En vaan voi olla. En osaa enkä pysty. Harmillista tietysti että jostain jännästä syystä - naiset ihastuvat minuun palavasti ja vietit aina vie mutta suhteita osaan jotenkin jo vältellä.

Useammastakin exästäni olen kohtelullani taas tehnyt kaltaisiani, sairaalloisen mustasukkaisia, kontrolloivia, manipuloivia, kamalia narsisteja. En osaa sanoa miten. Mutta on jännä huomata miten joskus niin kiltti ja huomaavainen ihminen on kadonnut ja tilalle astunut oma peilikuvani.

Niin, pari päivää sittenhän täällä kirjoitteli joku terapiassa käyvä tiedostava ja parantuva narsisti. Alussa vaikutti jollain tavalla uskottavalta ja vilpittömältäkin, mutta sitten jutut alkoivat mennä jollain tavalla överiksi. Jutuissa oli niin paljon sitä tietoisuutta, hengellistä heräämistä ja itsekehua, ettei se vaikuttanut enää oikein aidolta. Ennen kaikkea narsku tuntui nauttivan siitä, että hänen kommenttinsa saivat huomiota ja kehujakin. Jokin niissä jutuissa alkoi tökkiä, ja joku kommentoija tästä taisi huomauttaakin. Siinä vaiheessa narsku katosi ketjusta.

Ihan hyvä kun muistutit siitä, että narsisti ei varsinaisesti voi (eikä edes halua) parantua. Muuhun kirjoitukseesi en ota kantaa.

Mulla ainaki nousi niskakarvat pystyyn jo sen ekasta tekstistä ja pystyssä pysyivät, kun luin sen suoltamia tekstejä. Hyi. En tajunnu lainkaan niitä, jotka uskoivat hänen parantumisprosessiinsa ja toivoittelivat hyvää. Ajattelin, että narsku toisessa päässä nauraa näille, jotka uskoivat hänen satuaan, että hän muka parantuisi.

Itse ajattelin ensin, että kyseessä on joku tavallinen mustis, joka on rauhoittunut terapian myötä. Mutta kun kirjoittaja kertoi olevansa diagnosoitu narsisti ja kirjoitteli henkisestä heräämisestään, homma meni jotenkin oudoksi.

Kyllähän ihminen voi parantua mustasukkaisuudesta ja oppia hallitsemaan tunteitaan ja käytöstään, mutta se kai edellyttää, että siellä pohjalla on edes jollain tavalla terve persoona. Sen sijaan suhtaudun erittäin suurella varauksella sellaisiin juttuihin, joissa aito diagnosoitu narsku kertoo olevansa paranemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun avokki käy suihkussa, niin sillä välillä naapurin hu**** on tullut jakamaan itseään minulle. Avasi kerrankin kylpyhuoneen oven ja huusi, että kuka sinne nyt tuli, kuuli mukamas oven avautuvan.

Kun käyn suihkussa ja ajan parran aamulla, niin teen sen sitä varten, kun saan sitten työpaikalla naista..

Olen siis mies.

Lähikaupassa pitäisi käydä 2 minuutissa. Kuitin kellonaika on hänelle tärkeää.

Mutta kun sielläkin on niitä naismyyjiä, jotka antavat takahuoneessa..

Työmatkan pituuksien kirjaaminen ja matkaan käytetty aika on mun avopuolison lempiharrastus. Jos jää ruuhkaan "olen automaattisesti käynny pettämässä". Jos työpäivä venyy tavanomaista pidemmäksi on kotona taas sama räyhääminen ja mykkäkoulu. Keltään ei saisi saada viestejä ja varsinkaan face ystävät ei todellakaan saa lisääntyä vaan mieluiten vähentyä. Alussa en huomannu mustasukkaisuutta tai piilotti sen hyvin. Jos otan asian esille niin siitähän riemu repeää ja emäntä haukkuu ja syyllistää sen minkä kerkeää. Tää mustasukkainen tapaus on mulle ensimmäinen ja pakko myöntää nielleeni sitä aivan liian pitkään. Olen jo kerran aikaisemmin sanonu ettei meno voi jatkua ja heti oli taas riehumassa ja haukkumassa miten kierin oikein muissa naisissa ja haluun siitä eroon. Pääsisin kuulema panemaan muita naisia päivät pitkät. On kyllä todella iroonista tollainen käytös koska kyseessä on nainen jota oon alusta asti rakastanu todella paljon enkä voisi koskaan pettää enkä ole edes antanu aihetta epäilyyn.. Pitäis vaan pistää kamat kasaan ja suunnata eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun avokki käy suihkussa, niin sillä välillä naapurin hu**** on tullut jakamaan itseään minulle. Avasi kerrankin kylpyhuoneen oven ja huusi, että kuka sinne nyt tuli, kuuli mukamas oven avautuvan.

Kun käyn suihkussa ja ajan parran aamulla, niin teen sen sitä varten, kun saan sitten työpaikalla naista..

Olen siis mies.

Lähikaupassa pitäisi käydä 2 minuutissa. Kuitin kellonaika on hänelle tärkeää.

Mutta kun sielläkin on niitä naismyyjiä, jotka antavat takahuoneessa..

Työmatkan pituuksien kirjaaminen ja matkaan käytetty aika on mun avopuolison lempiharrastus. Jos jää ruuhkaan "olen automaattisesti käynny pettämässä". Jos työpäivä venyy tavanomaista pidemmäksi on kotona taas sama räyhääminen ja mykkäkoulu. Keltään ei saisi saada viestejä ja varsinkaan face ystävät ei todellakaan saa lisääntyä vaan mieluiten vähentyä. Alussa en huomannu mustasukkaisuutta tai piilotti sen hyvin. Jos otan asian esille niin siitähän riemu repeää ja emäntä haukkuu ja syyllistää sen minkä kerkeää. Tää mustasukkainen tapaus on mulle ensimmäinen ja pakko myöntää nielleeni sitä aivan liian pitkään. Olen jo kerran aikaisemmin sanonu ettei meno voi jatkua ja heti oli taas riehumassa ja haukkumassa miten kierin oikein muissa naisissa ja haluun siitä eroon. Pääsisin kuulema panemaan muita naisia päivät pitkät. On kyllä todella iroonista tollainen käytös koska kyseessä on nainen jota oon alusta asti rakastanu todella paljon enkä voisi koskaan pettää enkä ole edes antanu aihetta epäilyyn.. Pitäis vaan pistää kamat kasaan ja suunnata eteenpäin.

Laita sille kova kovaa vasten että joko menet terapiaan tai tämä oli tässä.