Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Ole aivan järkkyttynyt näistä teidän tarinoista, itse en osaisi edes kuvitella millaista helvettiä olisi elää tuollaisessa suhteessa. Hyvä, että suurin osa teistä on päässyt mustasukkaisesta suhteesta eroon!

Kerron kuitenkin myös oman tarinani, joka tosin ei ole mitään osaan näistä verrattuna, mutta osasipa eräs nainen yhdessä vaiheessa mustasukkaisuudellaan tehdä elämästäni hyvinkin "mielenkiintoista".

Seurustelin 16-17 vuotiaana erään miehen kanssa ja erosimme reilun vuoden seurustelun jälkeen. (en oiken teininä vielä tiennyt mitä haluan) Pysyimme kuitenkin kavereina ja saatoimme välillä käydä yhdessä kahvillakin sekä keskustelimme silloin tällöin netissä. Näin meni useampikin vuosi ja tämä exäni löysi uuden tyttöystävän (itse elin jo tuolloin uudessa suhteessa). Alkuun kaikki meni kuten ennenkin, aina välillä jos olin käymässä kotikaupungissa saatoin käydä exäni kanssa kahvilla ja keskustelumme jatkui samanlaisena kuin ennenkin. 

Yhtäkkiä kuitenkin tämä exäni nykyinen alkoi lähettelemään minulle facebookissa viestejä, että olenko edelleen kiinnostunut exästäni ja että minun pitäisi nyt vihdoin ymmärtää, että hänellä on nyt uusi suhde jota minun tulisi kunnioittaa. Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitäköhän h*lvettiä (tosiaan erosta oli jo vuosia ja minulla oli jo uusi suhde eli en todellakaan ollut enää kiinnostunut teini ajan poikaystävästäni). Yritin alkuun ystävällisesti selittää, että pahoittelut jos on jotenkin saanut väärän kuvan ja painotin, että olimme vain kavereita sekä kerroin oman elämäntilanteenti. Ensimmäisellä kerralla tämä toimi, mutta ilmeisesti tämä nainen oli jotenkin silti päätellyt, että minä olen heidän suhteelleen uhka sekä rasite.

Aloin saamaan viikoittan  häneltä viestejä, missä hän haukkui minua h*oraksi, joka paneskelee vieraita miehiä, sekopääksi ja että ainoa agendani olisi saada exäni takaisin, "kyllä hän kuulemma niin näkee kaikkien juttujeni lävitse." Aloin lopulta todella väsyä siihen kun ei mikään järkipuhe tuntunut uppoavan tuohon ihmiseen. Kerroin näistä viesteistä eksällenikin, mutta siitäpä vasta riemu repesi kun tämä nainen ilmeisesti luki näitä miehensä facebook keskusteluja ja taas se olin minä joka sain osakseni syyttelyä ja haukkumista. Yritin mahdollisimman paljon tämän jälkeen ignoorata kumpaakin. Exäni välillä laittoi minulle viestejä, joihin saatoin vastata sanalla tai parilla, mutta silloinkin oikeasti pelotti, että koska taas tulee uusi haukkumis/uhkailu viestien ryöppy ja lopultahan tämä nainen sitten blokkasi minut tämän miehen facebookista. Totesin tuossa vaiheessa, että ihan sama, harmillista jos nyt tähän loppuu tämä kaveruus, mutta jos sillä tuo nainen katoaa kimpustani niin olen onnellinen. No ei kadonnut. Seuraavaksi hän kaivoi jostain puhelinnumeroni (olin lopulta itsekkin blokannut hänet) ja alkoi soitella sekä viestitellä noita samoja haukkumis/uhkailu litanjoita kuin aiemmin. Tämä nainen terrorisoi minua koko tämän pariskunnan suhteen ajan ja päättyi vasta sitten kun tämä exäni jätti hänet. Ei tuona aikana edes tuntunut kiinnostavan se, että muutin toiselle puolelle suomea, olin hänen silmissään uhaka ja sellaisena pysyin.

Niin ja loppuhuomiona kerrottakoon, että kuulemma kyseinen nainen petti itse koko heidän suhteensa ajan.

onko tää ollu joskus feissarimokissa, siinä kaikkien aikojen parhaat- tyylisellä listalla :D siis tää sun ja hulluakan välillä käyty keskustelu??

Tulee tässä näitä lukiessa ja kelaillessa vielä useampia mieleen. Lista on kyl käsittämättömän loputon... mm. huomasin hänen itunesissaan biisejä joista ei varmasti pidä, ja sitten ymmärsin että on kopioinut jossain vaiheessa en tiedä miten, koko puhelimeni sisällön itselleen. Se selitti mm. "minulla on keinoni" nähdä "instakuva" jonka olin piilottanut (miespuolisesta kaveristani, jolle otin profiilikuvan fbeen ja muokkasin sen installa, jota hänellä ei ollut, tottakai en sitä julkaissut omalla tililläni halloo). Lisäksi rakastaa kertoilla että "on muuten keinoja seurata missä puhelin menee" jne jne. 

Sinä jota ahdistaa! Lopeta tuo suhde HETI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheeseen kirjoittelevat narsistit saavat minut hymyilemään, silleen ivallisesti.. Vai parantuvia narskuja.

Empä olisi itse keksinyt että tälläisessä nettikeskustelussa voi vielä manipuloida ja luoda uskoa että hei, kyllä tästä voi parantua! Vaan kun ei voi. Koen että tämä "sairaus" on niin iso osa persoonaani etten voi tästä parantua millään tavalla. Enkä siis edes halua, miksi ihmeessä haluaisin tuhota ison osan itseäni ja minuuttani? Kieroon kasvanuthan minä olen, ymmärrän kyllä oikean ja väärän, mutta tälläinen olen enkä oikein muuta voi. Anteeksi kaikille niille joita sattuu. Ja teille jotka puhutte parantumisesta, teille yläfemmat, tämä meneekin takaraivoon mukavana oljenkortena manipuloida jos narsismi tulee esille jossain vaiheessa huonossa valossa.

Ja kaikille jotka nyt kauhistelette.. En ole parisuhteessa enkä sellaista edes halua koska en ole niissä itsekään onnellinen. En vaan voi olla. En osaa enkä pysty. Harmillista tietysti että jostain jännästä syystä - naiset ihastuvat minuun palavasti ja vietit aina vie mutta suhteita osaan jotenkin jo vältellä.

Useammastakin exästäni olen kohtelullani taas tehnyt kaltaisiani, sairaalloisen mustasukkaisia, kontrolloivia, manipuloivia, kamalia narsisteja. En osaa sanoa miten. Mutta on jännä huomata miten joskus niin kiltti ja huomaavainen ihminen on kadonnut ja tilalle astunut oma peilikuvani.

Niin, pari päivää sittenhän täällä kirjoitteli joku terapiassa käyvä tiedostava ja parantuva narsisti. Alussa vaikutti jollain tavalla uskottavalta ja vilpittömältäkin, mutta sitten jutut alkoivat mennä jollain tavalla överiksi. Jutuissa oli niin paljon sitä tietoisuutta, hengellistä heräämistä ja itsekehua, ettei se vaikuttanut enää oikein aidolta. Ennen kaikkea narsku tuntui nauttivan siitä, että hänen kommenttinsa saivat huomiota ja kehujakin. Jokin niissä jutuissa alkoi tökkiä, ja joku kommentoija tästä taisi huomauttaakin. Siinä vaiheessa narsku katosi ketjusta.

Ihan hyvä kun muistutit siitä, että narsisti ei varsinaisesti voi (eikä edes halua) parantua. Muuhun kirjoitukseesi en ota kantaa.

Mulla ainaki nousi niskakarvat pystyyn jo sen ekasta tekstistä ja pystyssä pysyivät, kun luin sen suoltamia tekstejä. Hyi. En tajunnu lainkaan niitä, jotka uskoivat hänen parantumisprosessiinsa ja toivoittelivat hyvää. Ajattelin, että narsku toisessa päässä nauraa näille, jotka uskoivat hänen satuaan, että hän muka parantuisi.

Itse ajattelin ensin, että kyseessä on joku tavallinen mustis, joka on rauhoittunut terapian myötä. Mutta kun kirjoittaja kertoi olevansa diagnosoitu narsisti ja kirjoitteli henkisestä heräämisestään, homma meni jotenkin oudoksi.

Kyllähän ihminen voi parantua mustasukkaisuudesta ja oppia hallitsemaan tunteitaan ja käytöstään, mutta se kai edellyttää, että siellä pohjalla on edes jollain tavalla terve persoona. Sen sijaan suhtaudun erittäin suurella varauksella sellaisiin juttuihin, joissa aito diagnosoitu narsku kertoo olevansa paranemassa.

En tiedä olenko narsisti vai en ja sitä rataa mutta sairaan mustasukkainen olen ainakin ollut ja olen varmaan vieläkin. Ennen ääneen epäilin ja raivosin, nykyään vain ahdistun ja kehitän äkkiä jotain tekemistä etten ajattelisi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä jota ahdistaa! Lopeta tuo suhde HETI!

...siis ihan itsesi takia. Minä pyydän.

Ainahan sanotaan, että suhdetta ei pitäisi lopettaa puhelimitse. Kuitenkin tässä tapauksessa voit sen tehdä. Jos mies on jo pahoinpidellyt sinua fyysisesti, hän voi jatkossakin olla vaarallinen.

Kerro jollekin tutulle, ystävälle tai sukulaiselle miehen väkivaltaisuudesta. Tallenna kaikki mahdolliset häiriköinti- ja uhkailuviestit ja ota yhteys poliisiin, mikäli mies käyttäytyy uhkaavasti. IHAN OIKEASTI! APUA ON SAATAVILLA!

Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että jos näkee naapurin (tai kenet tahansa, voi olla tuntematonkin) itkuisen näköisenä, kannattaa mennä kysymään onko kaikki ok. Parhaassa tapauksessa voi pelastaa jonkun hengen.

ahdistaaaaaaaaaa kirjoitti:

Huolimatta näistä ja miljoonista muista on niin helvetin vaikea lähteä. Onko jossain joku helvetin tukiryhmä meille, salainen vaikka fbssä? Miten pääsen eroon ja miten saan uuden elämän alulle ja miten saan hänet oikeasti pois elämästäni, koska tiedän että mikään kaveruus ei tule toimimaan tällaisen suhteen jälkeen? Olenko turvassa ja ovatko mahdolliset tulevat mieheni ikinä turvassa? Hän on kovin väkivaltainen ketä tahansa kohtaan. 

En ole oikea henkilö antamaan vertaistukea, sillä minulla on ollut aina helppo lähteä. Mies on tiennyt aina tasan tarkkaan, että yksi lyönti niin se on sitten menoa. Itse asiassa uhkauskin on riittänyt.

Mutta tässä neuvoja:

Tee kaksi listaa eri papereille, eli selvitä itsellesi, mikä tekee lähtemisen niin vaikeaksi yhdelle, ja toiselle ne asiat, jotka tekevät yhdessäolon vaikeaksi.

Sitten suunnittele tulevaisuutesi ilman tätä miestä. Aloita suunnittelusi kauempaa, vaikka 10 vuoden päästä. Ajattele, millaista elämää sinä elät vuonna 2026. Minkä ikäinen sinä silloin olet, ja mitä olet saanut elämässäsi siihen mennessä aikaan?

Muista se, että tämä tulevaisuus on ilman NYKYISTÄ miestäsi. Ei ole sinun ongelmasi, millä tavalla hän voisi olla väkivaltainen muita kohtaan, sinä pelastat nyt vain oman nahkasi.

Erovaihe on se kaikkein vaikein, ja siihen sinä voit hakea apua vaikka turvakodista silloin, kun väkivaltatilanne on akuutti. Eroon pääseminen on helpointa juuri silloin.

Ja mikä tärkeintä , älä mene takaisin sen jälkeen, kun olet saanut tavarasi haetuksi pois miehen asunnosta.

Turvakodeilta saa apua väkivaltaisen miehen karistamiseksi. Itse menin oulun turvakotiin. Siellä saa myös puheapua, se auttoi itseäni suunnattomasti! Heillä on myös puhelinnumero, johon voit soittaa tarvittaessa ja kysyä neuvoa. Ei muuta kuin etsihän lähimmän turvakodin numero ja soita ennen kuin on myöhäistä. Väkivalta ei lopu itsestään, se vain pahenee ja raaistuu koko ajan! Oulun turvakodilla ainakin on väkivaltaa kokeneiden naisten tukiryhmä, luulisin niitä olevan muuallakin. Sinne voi mennä, vaikka olisi vieläkin parisuhteessa väkivaltaisen kanssa. Luulen, että sitä kautta viimeistään saat varmuuden ja voiman lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta! Kaikkea hyvää sinulle...

Tulevaisuuden lisäksi voi miettiä myös menneisyyttä. Kun olit pieni, mistä haaveilit isona? Kun olit teini, mitä odotit tulevaisuudelta? Toivotko tilanteen olevam jatkossakin tällainen? Jos et ole tyytyväinen todellisuuteen, muutos on tehtävä.

Itselleni auttoi ns. kaapista ulos tuleminen eli TILANTEESTA KERTOMINEN KENELLE TAHANSA IHMISELLE. Tämä on oikeasti ISO askel. Kun itse lopetin salailun niin aloin myös tehdä oikeita, konkreettisia asioita erotakseni.

Voin sanoa, että jos havaitset suhteesi alku metreillä mustasukkaisuutta niin jätä mies heti. Älä jää odottelemaan vaan jätä.  Sairaus menee vain hetki hetkeltä pahemmaksi, joudut lopussa jopa luopumaan meikistä ja itsesi hoitamisesta, perheestä ja ystävistä on vain se yksi sielu siellä kotona jota sinun pitää palvoa, ei muuta. Sairauden pahin on tuo yksi sielu jota sinun pitää vain palvoa ja totella muuten repeää taivas ja maa.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse mustasukkaisuudesta ja se syö minua, miestäni ja parisuhdettamme. Olen käynyt juttelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa ja olemme käyneet parisuhdeneuvojallakin ja saimme hetkellisesti apua, mutta edelleen mustasukkaisuus nostaa päätään etenkin miehen pikkujoulujen ja virkistyspäivien aikaan.. Minua pelottaa ihan hirveästi, että mies ihastuu työkaveriinsa tms, vaikkei sellaisesta ole järjen tasolla mitään viitteitä.

En ole koskenut miehen puhelimeen tai facebookiin, mutta tunnistan itsessäni sen, että miehen ollessa jossain muualla pitämässä hauskaa, olen monet kerrat pilannut hänen iltansa ikävillä viesteillä.. Joka kerta päätän, että "Ei enää tätä!", mutta jostain se tarve kuitenkin tulee. Niinä hetkinä en ymmärrä itseäni yhtään. En ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kyllä tämä henkistä väkivaltaa ja kontrollointia on. En oikein kestä sitä, että miehellä on hauskaa ilman minua.

Kamalinta tässä on se, että olen huomannut miehen käytöksen muuttuneen suhteemme aikana. Hän ei enää käy yhtä paljon ulkona tai kerro asioistaan, kun minä kuitenkin vedän jostain herneet nokkaan. Yritän muuttua ja tämä ketju on koskettanut minua todella paljon. Pelkään, että vaikka onnistuisinkin mustasukkaisuuteni ja kontrolloinnin kukistamaan, pystyykö mieheni enää koskaan luottamaan minuun tämän jälkeen? Uskaltaako hän kertoa minulle asioistaan ja käydä ulkona vai varooko hän senkin jälkeen? Jääkö tämä ikuiseksi kuiluksi välillemme?

Jatkan tähän aiemmin kirjoittamaani viestiin. Omasta tilanteestani kertoo paljon se, että en oikeastaan edes pelkää, että mies TEKISI jotain, vaan pelkään sitä, mitä hän AJATTELEE. Miehen työpaikalle palkataan joka kesä kesätyöntekijöitä (aika usein nuoria nättejä tyttöjä) ja huomaan, että joka kevät tämä alkaa vaivata minua.. "Katseleekoha mies näitä tyttösiä työpäivänsä aikana? Mitä hän ajattelee, kiihottuuko hän näistä tytöistä?" Ihan SAIRASTA, tiedän sen itsekin - olen tosiaan käynyt pari vuotta psykoterapiassa ennen nykyistä parisuhdettamme ja tämänkin suhteen aikana olemme käyneet parisuhdeneuvojalla ja olen yksinkin etsinyt apua ammatti-ihmiseltä.

Eilen taas alkoi ajatukset kiertää kehää ja mies huomasi sen. Kyseli, mitä on tehnyt/sanonut väärin, kun käyttäydyn etäisesti ja katastrofin ainekset olivat läsnä. Näistä minun sairaista ajatuksista tulee meille aivan käsittämättömiä riitoja, koska mies on luonnollisesti jo aika turhautunut ja väsynyt tällaiseen elämään. Onnistuin kuitenkin vetoamaan ihan muuhun asiaan, joka on ollut mieleni päällä pari päivää; mies rauhoittui, kun paha mieleni ei vastaukseni mukaan liittynytkään häneen ja tilanne laukesi. Mitä mieltä olette, onko valehtelu tällaisissa tilanteissa ok? Ainakin itselleni jäi onnistunut olo siitä, että en pilannut viikonloppuamme sairailla ajatuksillani.

Mä olin ennen ihan tavallinen nuori aikuinen, kun 20-vuotiaana tapasin mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi sittemmin osoittautuneen mieheni. Elin hänen kanssaan 20 vuotta antaen anteeksi ja paljon. Nyt kun tutut yrittävät miettiä, miksi mietin niin paljon mennyttä niin antavat diagnoosiksi läheisriippuvuuden, vaikka itse koen enemmän kärsiväni posttraumaattisesta stressihäiriöstä.

Mies jätti lopulta toisen takia yhtäkkiä. Millaista teidän elämänne on ollut pidemmän tuollaisen suhteen ja mahdollisesti lasten jälkeen hänen kanssaan?

Minulla oli normaali lapsuus, joten miksi olisin läheisriippuvainen - olen vaan hemmetin vihainen, ettei se pyytänyt edes anteeksi mitään!

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ennen ihan tavallinen nuori aikuinen, kun 20-vuotiaana tapasin mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi sittemmin osoittautuneen mieheni. Elin hänen kanssaan 20 vuotta antaen anteeksi ja paljon. Nyt kun tutut yrittävät miettiä, miksi mietin niin paljon mennyttä niin antavat diagnoosiksi läheisriippuvuuden, vaikka itse koen enemmän kärsiväni posttraumaattisesta stressihäiriöstä.

Mies jätti lopulta toisen takia yhtäkkiä. Millaista teidän elämänne on ollut pidemmän tuollaisen suhteen ja mahdollisesti lasten jälkeen hänen kanssaan?

Minulla oli normaali lapsuus, joten miksi olisin läheisriippuvainen - olen vaan hemmetin vihainen, ettei se pyytänyt edes anteeksi mitään!

Minulla sama 20 v, ja tulin jätetyksi toisen takia. Mies oli henkisesti väkivaltainen. Eikä koskaan pyytönyt anteeksi.

Kyllä minä paikannan läheisriippivuuteni lapsuuteeni. Isäni oli yhtä hallitseva kuin mies, tosin hieman eri tavalla. Isäni syyllisti, siksi miehen syyllistäminen oli luonnollista.

Mies piti minua otteessaan juuri syyllisyyden avulla. En halua tuntea olevani huono ihminen. Teen mitä tahansa, jotta muut pitävät minua hyvänä.

Oli hullu nainen tehnyt reikiä mun kortsuihin onneksi huomasin.

Mitä liikkuu tuommoisen päässä?

Yksi sairaan mustasukkainen poikaystävä alkoi epäilemään että mun ja pomon välillä on jotain kun kerroin jotain juttua töistä johon pomokin liittyi. Kiusasin vielä lisää ja annoin pari minuuttia ymmärtää vielä että ehkä jotain olisikin ja tämä sitten siihen "mä tiesin, mä arvasin että jotain tuollaista oli" En valitettavasti muista mistä asiasta oli edes kyse. Uskalsin hieman leikitellä asialla sillä tiesin että asia jää sikseen kun paljastin totuuden että pomo oli oikeasti sellainen 70-vuotiaan näköinen harmaahapsi ja nauroin räkäisesti päälle. Ei nyt sentään niin sairas ollut että ei olisi uskonut tuota.

Kaikki ihmiset ovat manipuloitavissa. Jos luulet että et ole, teet palveluksen mahdolliselle manipuloijalle. Toiset ovat helpommin, toiset haastavammin.

Manipuloinnin onnistumisen mahdollisuutta pienentävät tieto eri manipulointikeinoista, itsetuntemus ja omien heikkojen kohtien tietäminen ja piilottaminen (kaikissa on näitä, ne manipuloija pyrkii selvittämään ja iskemään niihin), kokemus miltä manipulointi tuntuu ja mitä se saa aikaan uhrissa ja kohtuullinen varovaisuus.

Myös ne manipuloivat narsistit ovat manipuloitavissa. Jos tiedät miten manipuloida yhtä sellaista, tiedät miten manipuloida kaikkia.

Koko ketju luettu ja omat kokemukset kerrottu. Kiitos! Apu oli suuri.

Seurustelin kaukosuhteessa ihan liian kauan miehen kanssa, joka ei luottanut minuun, ja loppupeleissä petti itse sen kun kerkesi

- tutki tarkasti lakanat sängystä, otti näytteitä ja tutki niitä mikroskoopillaan

- vaihdoin pesuainetta, epäili uuden tuoksun tulleen vieraan miehen ominaishajusta

- alkoi kyselemään kahden hengen arkkuja, tehdäänkö sellaisia

- pesin kaksi lasista, pitkään käyttämättömänä olleet kupit ja laitoin ne ilmakuivumaan tiskipöydälle, vieras mies ollut käymässä, miksi muuten ne on otettu käyttöön

-erosta puhuttaessa suunnitteli tekevänsä itsemurhan kaasulla tai hirttämällä, piirsi kuvat miten aikoo tehdä ja laittoi kuvia virityksistään

-etsi roskiksista kortsuja

-joi junavaunullisen viinaa yhdessäolon aikana, särki karahveja, ovia, peilejä, oman televisionsa

Aikamoisia tarinoita oli täynnä tämäkin ketju.

Itselläni oli narsistinen(tai jotenkin muuten todella häiriintynyt) ex joka syytti jatkuvasti minua mustasukkaisuudesta ja alkoi lopulta väittää että olen sairaalloisen mustasukkainen.

No.. Monta kuukautta meni ja kuuntelin hänen syyttelyään kunnes jäi rysän päältä kiinni!

Eli.. vaistoni olivat olleet täysin oikeassa jo alusta asti mutta kusipää käytti "sairaalloista mustasukkaisuuttani" vain uutena ja ovelampana manipulointikeinona jotta sai rauhassa naida ties montaako tyyppiä selkäni takana.

Enää en luota keneenkään. En vain pysty. Seuraavissa suhteissani kun varmasti olen mustasukkainen ja ilman syytäkin...

Ex oli sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva. Naisesta siis kyse. Luki kaikki minun fb viestit ja tekstiviestit. Jälkeenpäin ajateltuna en edes ymmärrä, kuinka taivuin siihen että se olisi ok. Hän päätti kaikesta, saneli kaiken, enkä saanut enää tavata ystäviäni, kaikissa oli jotain vikaa. Reilu 10v siinä meni mutta lopulta henkinen huono olo kasvoi niin suureksi että laitettiin lusikat jakoon. Sen jälkeen ex saneli, etten saa ottaa uutta kumppania heti (exällähän oli jo uusi kumppani työpaikaltaan), on puuttunut auto- ja vaateostoihini kuten myös kumppanin valintaan. Edelleen puuttuu "lasten parhaan" kautta elämääni. Maanpäällinen helvetti.