Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että aika usein mustasukkainen nainen hyökkää niitä mahdollisia toisia naisia kohti, eikä niinkään sitä siippaansa. Miehet taas tuntuvat keskittyvän siihen oman puolisonsa höykyttämiseen. Tokikaan tämä ei ole mikään yleispätevä totuus, mutta aika yleistä näin päin. Mistähän lie johtuu moinen ero?
Tähän voisi liittää vanhanaikaisen ja seksistisen näkemyksen siitä, että mies on vain viettiensä varassa toimiva "eläin" kun taas naisen pitäisi toimia moraalinvartijana ja pitää reitensä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopultakin sain kahlattua koko 75-sivuisen ketjun läpi, aikaa meni varmaan viikko, ei näitä putkeen pysty lukemaan. Aika monet sanoo, että "hauskin juttu" tai että "kahvit lensi näppikselle" tms., mutta mua ei oo naurattanut kuin yhden kerran. Se oli se viesti, jossa mies epäili naisellaan olevan seksisuhde nuoren Elviksen kanssa. Se oli niin absurdia, että nauroin. Muuten oon lähinnä kuvotusta ja kyyneliä pidätellyt.
PMMP:n Paula on niin taitava tekstittäjä, että linkkaan tässä hänen yhden vaikuttavimmista teksteistään, jokainen kyllä ymmärtää, mistä biisi kertoo. Näiden sanojen myötä toivotan kaikille näiden asioiden kanssa painiville paljon voimia riuhtaista itsensä irti vaikeasta tilanteesta. Miljoonat tsempit ja hyvää yötä muillekin!
Aamulla tuntuu raskaalta pää
Hiivin kun en haluu herättää
Sulla aikaa jäädä lepäämään
Vapaapäivä
Pikakahvi ei auta mitään
Kolmenkin kupin jälkeen väsyttää
Menen suihkuun
Pesen hampaat
Enkä meikkaa
Varhain torilla vilkasta jo
Vanhat odottaa aukeaako
Lähipankin ovi ollenkaan
Niil on kiire
Viimeisenä työpaikalla oon
Pitäisi vaihtaa yövuoroon
Puen päälle työvaatteet
Olen reipas
Näitä päiviä on jo liikaa
Jokainen solu mussa huutaa
Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut
Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään
Mut viedään sinne missä ei ees tarvitse nimeään
Kaikki sanoo sävyyn säälivään
Oma vika kun tällaiseen jään
Mutten tiedä enää itsekään
Ketä pelkään
En ole nainen, en yhtään mitään
Kidutettu eläin häkissään
Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut.......
Olisitko hyvä mulle, jos mä oisin mukavampi?
Menen suihkuun valot päällä
Sä et huuda enää koskaan
Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut
Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään
Mut viedään pois sinne missä ei tarvitse nimeään
Mutta minä rakastan kaikkea hänessä
Olisin halunnut nukkua hänen viereensä unohdukseen
Hän oli kaunis
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt varmaan mitään sympatioita saa, mutta kerronpa kuitenkin: minä olen ollut juuri tuollainen sairaanloisen mustasukkainen tyyppi.
Kaikki alkoi jo kolmevuotisen suhteemme alkuvaiheessa kun kerran istuin poikaystäväni sylissä ja näin omin silmin miten ruudulle pamahti viesti naiselta, jonka hän oli tavannut edellisenä iltana bileissä (joista hän ei ollut kertonut minulle mitään). Aloin vahtimaan häntä vainoharhaisesti ja tein käytännössä varmaan kaiken mitä tässä ketjussa on listattu: yritin estää lähtemästä, itkin ja kiristin, luin salaa viestejä, tein pistotarkastuksia...
Minun silmissäni ero vain oli siinä, että joka kerta kun pääsin stalkkaamaan jotakin, hän jäi kiinni jostain uudesta. Mies oli krooninen pettäjä. Opin tunnistamaan naiset joiden kanssa hän potentiaalisesti voisi minua pettää. Pisimmälle homma meni kun bongasin yhden tällaisen naisen hänen kaverilistaltaan ja päätettiin ystäväni kanssa kokeilla onko vaistoni oikeassa. Ystäväni soluttautui tuon naisen kaveriksi ja kappas, heillä oli ollut suhde poikaystäväni kanssa 6kk.
Tästä aukesi vyyhti jossa selvisi, että tuolla silloisella poikaystävälläni oli ollut aktiivinen deittiprofiili jolla hän esiintyi sinkkuna ja kalasteli naisia.Näin jälkikäteen häpeän omaa käytöstäni valtavasti, varsinkin sitä miten usein hyökkäsin noita "toisia naisia" vastaan. Pelkään, että jonain päivänä vielä törmään johonkuhun heistä ja saan hullun leiman otsaani. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että mikään maailman mustasukkaisuus tai minkään sortin kahleet eivät olisi riittäneet pitämään miestä kurissa. Satutin mustasukkaisuudella vain itseäni.
Nyt olen normaalissa ja terveessä parisuhteessa. Olen kerran saanut mustasukkaisuuskohtauksen jo tässäkin ketjussa mainitusta epäilyttävästä kortsulöydöstä, mutta siinä kaikki. Toivottavasti en joudu enää ikinä näkemään itsessäni niitä piirteitä.
Tässä on se ero että sulla oli mustasukkaisuuteen aihetta. Suurimmassa osassa näitä juttuja kohde ei ole pettänyt kumppaniaan vähäkään ja silti on ollut 24/7-inkvisitio käyninssä. Et ehkä ole käyttäytynyt fiksusti mutta on tuossa nyt sentään jotain mieltä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tottakai. "Ei" riittää aivan hyvin. Monesti kuitenkin hankala tyyppi jää jankuttamaan perusteluja. Silloin voi antaa perusteluksi tuon "en halua". ".
Yleensä yksinkertaiset konstit ovat parhaat monimutkaisten ihmisten kanssa, komppaan tätä. Tykkään myös ajatuksesta, että ei ole vaikea muistaa mitä kaikkea on sanonut jos puhuu aina totta :)
Te joille on hankala sanoa ei, ilman mitään perusteluita, mulla on vinkki. Treenataan puhelinmyyjien kanssa. "Ei." "Ei kiitos" " En halua." "Ei kiinnosta." Siinä neljä repliikkiä, jolla selviätte ihan mistä tahansa puhelinmyyjästä tai jehovantodistajastatukseesi. Yksikin riittäisi, mutta tuossa kerralla useampi, jos ei pokka riitä vain yhden käyttöön.
Eikä tarvitse olla tippaakaan töykeä. Reippaasti ja neutraalisti vaan "Ei kiitos!"
Tämä oli hyvä viesti. Kiitos tästä.
Minä olen siis se, jota painostettiin muuttamaan yhteen. Kun mietin sitä tilannetta nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, mitä minun olisi pitänyt vastata tuolle tyypille? Minun olisi kannattanut sanoa: "En halua muuttaa kanssasi yhteen. Enkä aio keskustella tästä asiasta yhtään enempää." Ja tapailu olisi pitänyt lopettaa vaikka heti tai ainakin mahdollisimman pian...
Kirjoitin aiemmin, että kieltäytymistä voi perustella sanomalla vaikkapa "en halua". Mutta te kommentoijat olette täysin oikeassa siinä, että häiriintyneelle jankkaajalle ei tarvitse perustella tuossa tilanteessa yhtään mitään, koska kaikkien mahdollisten perustelujen jälkeenkin se jatkaisi sitä painostustaan. Sen sanon kuitenkin, että "en halua" on tuossa tilanteessa aivan loistava tapa kieltäytyä! Uskon, että jos olisin osannut käyttää tuota fraasia, jankkaajalla olisi mennyt jauhot suuhun... ainakin pariksi sekunniksi. Tosin se tyyppi olisi kyllä jatkanut sitä jankkaamistaan sen jälkeenkin. Hänellä oli tosiaankin tapana jankuttaa siihen saakka, kunnes sai tahtonsa läpi. Ei hän mikään huippuälykäs mestarimanipuloija ollut, mutta pirun sitkeä jankuttaja kylläkin. Uskoakseni hän käytti samaa väsytystaktiikkaa myös vanhempiinsa ja ystäviinsä.
Outoja tilanteita ja varoitusmerkkejä oli ilmassa jo ennen yhteenmuuttoehdotusta. Olin kuitenkin niin tossukka, että annoin suhteen edetä. Ja nopeasti se etenikin. Erilaisia vaatimuksia ja painostamistilanteita oli muitakin, jo melko aikaisessa vaiheessa. Niihin joka ikiseen minun olisi pitänyt vastata: "En todellakaan aio suostua vaatimuksiisi."
Eilen kun mies tuli kotiin, tein töitä tietokoneella. Mies kysyi taas, että "chattailetkö jonkun miehen kanssa?" Koin kysymyksen ihan absurdina. En edes harkinnut päättää muuten paljon hyvää omaavaa suhdetta tällaisten satunnaisten juttujen takia.
Haluaisin tietää, että onko tällainen melkein naurettava kyttäystilanne teille kerrasta poikki- kirjoittajille sellainen tilanne, etttä laittaisitte ihan oikeasti kerrasta poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen monia näitä järjettömän mustasukkaisia miehiä tuntuisi yhdistävän seuraavat asiat:
-saamaton nahjus
-työtön tai matalapalkka-alalla töissä
-alemmuudentunne omasta peniksestä/sänkytaidoista
-holtiton rahankäyttö
-velkaantuminen, pikavipit, luottotiedot
-alkoholi ja muut päihteet ongelmana
-kaikista yllä mainituista johtuva erittäin huono itsetunto
En siis kauheasti ihmettele, jos tuollainen yllä kuvattu LUUSERI käyttää elämänsä siihen, että hän pelkää hysteerisesti tyttöystävänsä lähtevän toisen matkaan. Ja onhan se nyt varmasti kauhea tunne tiedostaa oma luuseristatus, kun riitaisan viikon päätteeksi koittaa tyttöjen baari-ilta. Kyseessä on noidankehä – mitä huonommin luuseri kohtelee naistaan, sen enemmän hän pelkää pettämistä.
Tämän takia sairaalloisesti mustasukkaisilla onkin usein siimat ja verkot koko ajan vesillä – huono itsetunto pakottaa todistamaan itselleen, että pystyy saamaan muitakin naisia, ja sitten oma pettäminen taas heijastuu sairaan mielen luulona siitä, että toinenkin osapuoli suorastaan kihisee innosta, että koska hänkin pääsee pettämään...
Luuseri täällä terve.
Enpä päässyt koulusta suoraan hyväpalkkaiseen duuniin kun jostain kumman syystä minulla ei ollut vähintään vuoden työkokemusta alastani. Tässäpä sitä tehdään pätkätöitä siihen saakka että joskus asia voisi muuttua.
Olen myös kovin pahoillani että loukkaannuin naisten kommenteista kuinka epämiellyttävän näköinen olen vaikka tiedostan kertomattakin etten ole sieltä komeimmasta päästä.
Sorruin myös runsaaseen alkoholinkäyttöön sekä polttelin pilveä suurimpaan ahdistukseen ja eristäydyin muusta maailmasta.
Mutta minä en ole pahoillani siitä että olen ollut parisen vuotta jo ilman pilveä, alkoholia sen kahdesta kolmeen olueeseen saunassa ja yritän hankkia työkokemusta jotta joskus minullakin olisi vakituinen, kohtuupalkkainen työ. Ulkonäölleni en voi mitään, mutta onneksi se ei rakastani pahemmin häiritse ja minulle ei tulisi mieleenkään yrittää kontrolloida ja manipuloida ihmistä joka rakastaa minua ehdoitta, eikä pidä luuserina vaan ihmisenä.
Ihan samalla tavalla kuin kysymys "miksi et ymmärtänyt heti lähteä?" sattuu, kirpaisee myös sinun tapasi luokitella ihmiset.
Suonet anteeksi avautumiseni ja mahdollinen luetun ymmärtämiseni taso
Ihminen on taitava pettämään itseään, mutta kun kakkua ei voi syödä ja säästää. Itsensä voi säästää ettei joudu syödyksi elävältä. Kumpi vietti ohjaa ihmisen pois parisuhteen viidakosta, hoivavietti vai eloonjäämisvietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen kun mies tuli kotiin, tein töitä tietokoneella. Mies kysyi taas, että "chattailetkö jonkun miehen kanssa?" Koin kysymyksen ihan absurdina. En edes harkinnut päättää muuten paljon hyvää omaavaa suhdetta tällaisten satunnaisten juttujen takia.
Haluaisin tietää, että onko tällainen melkein naurettava kyttäystilanne teille kerrasta poikki- kirjoittajille sellainen tilanne, etttä laittaisitte ihan oikeasti kerrasta poikki?
Älä ole typerä. Siinä kohtaan kun toinen vaatii ilman rationaalista syytä rajoituksia sinun elämääsi pitäisi todeta ihan suoraan että "ei käy". Ensin ajatellaan järjellä, sitten vasta tunteilla. Jos asioista ei voi keskustella fiksusti ilman kiukuttelua, pitäisi alkaa jo perääntymään. Tietenkin ihmisillä on huonoja päiviä ja murahtelevat typeristäkin asioista mutta ei sitä vitutusta toiseen pureta. Aivan sama onko jo talo ostettu ja velkaa jumalattomasti, se on pieni hinta siitä et pääsee mädästä ihmisestä eroon. Muksujen kanssa asia on vaikeampi käsitellä mutta avatkaa jo jumalauta se turpanne ja pyytäkää sukulaisiltanne apua jos oma jaksaminen ei riitä. Ne kenellä on sisaruksia voivat miettiä kannattaako heti kertoa vai vasta vuosien pahoinpitelyn ja kontrollin jälkeen jolloin saattaa lähteä nirri kuspäältä ja sisarukset linnaan. Näitäkin on tapahtunut paremmissakin piireissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee muuten mieleen, että onkohan näissä ylimustasukkaisuuksissa syntymekanismi sama kuin persoonallisuushäiriöissä, eli ihan pikkulapsivaiheesta lähtöisin... Onko sitten ihan varhaislapsuudessa jokin voimakas hylkäämiskokemus äidin osalta ja nyt sitten suhteissa pelätään sen äidinkorvikkeen (kauhea sana, mutta oikeasti: rakkaudestahan noissa suhteissa ei missään tapauksessa ole kyse) samaan tapaan hylkäävän. Joten tämä sitten yritetään estää keinolla jos toisella, kun juurikin tuo jossa mies otti vaimokkeelta pois avaimen jottei voisi poistua asunnosta.
Ja lisään pohdintaani, nykyään olen pienen lapsen äiti (mieheni ja lapseni isä on siis kunnon ihminen, ei koskaan mitään mustasukkaisuus- tai muutakaan draamailua, vaan tasaista ihanan tylsää arkea) ja toisinaan jos exän käytöstä mietin, niin löytyy samaa käytöstä kuin tällä pienellä lapsellani.
Saatavilla olo on ainakin se räikein, eli äiti ei pääse käymään vessassakaan yksin ilman että lapsi itkisi oven takana. Huomio myös, lapselleni ainakin tulee niitä "äiti kato mua!" hetkiä, jolloin alkaa kiukkuitku jos vähänkin katsoo toiseen suuntaan.
Sitten on myös kateus. Jos äiti pitää sylissä jotain toista lasta, niin lapselle voi herätä kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita. Sisarkateus menee samaan sarjaan, joudut jakamaan sen huomion jonkun toisen kanssa ja sekös ottaakin päähän.
Tämä viesti muistuttaa minua mustasukkaisesta eksästäni - hänen käytöksessään oli paljon lapsekkaita piirteitä. Tuo kuulostaa hyvin tutulta, että kaiken huomion piti olla hänessä. Jos luin sanomalehteä, hän oli mustasukkainen. (Itse ei ollut kiinnostunut ympäröivän maailman asioista tippaakaan, kaikki pyöri hänen oman napansa ympärillä.) Ylipäätään se, että puuhailin omiani saattoi herättää hänessä mustasukkaisuuden tunteita. Kerran kissaa silitellessäni eksä ilmaisi olevansa kateellinen ja mustasukkainen kissalle. Kyseessä oli kaikenlisäksi hänen oma kissansa...
Jopa nukkuessa kaiken huomioni olisi pitänyt olla hänessä. Vierekkäin nukkuminen ei riittänyt hänelle - hänen mielestään meidän olisi pitänyt nukkua toisissamme kiinni, kädet toistemme ympärillä, saman peiton alla ja samalla tyynyllä. Minusta se oli kertakaikkisen naurettavaa, ja sanoinkin hänelle, että nukkuminen on minulle yksityisasia. En pysty nukkumaan, jos tunnen toisen käsivarren painon päälläni.
Hän kävi joskus pitkähköillä kävelylenkeillä (varmaankin kävi ostamassa kaljaa ja joi sen jossain salaa), otti puhelimen mukaansa ja saattoi soittaa minulle kävelyllä ollessaan. Kun hän soitti, saatoin olla kotona siivoamassa tai tekemässä jotain muuta, mitä nyt kotona yleensä tehdään. Todennäköisesti olin helpottunut saadessani hengähdystauon hänestä. Ja sitten hän soitti ja höpötteli innostuneena triviaaleja juttujaan. "Mun niin teki mieli soittaa, mä haluun jutella sun kanssa." Okei...? Itsestäni tilanne oli lähinnä outo ja kiusallinen. Mehän asuimme yhdessä ja hänellä oli tilaisuus höpötellä minulle juttujaan muutenkin. Taisinkin sanoa hänelle, että justiinsa rupesin siivoamaan, jutellaan sitten kun tulet takaisin. Mistä hän tietysti vähän loukkaantui.
Ainakin kerran tyyppi tuli kolkuttelemaan vessan oven taakse, kun olin pskalla. Koputteli oveen ja uikutti hermostuneena "Kultaaa!" Minä tietysti oletin, että hänellä itsellään on kiire vessaan tai vähintäänkin jotain kiireellistä ja tärkeää asiaa. Hoidin siis asiani mahdollisimman nopeasti ja menin kysymään, mistä on kyse. Oikeasti se hänen "tärkeä asiansa" olikin jokin vähäpätöinen, naurettava ja lapsellinen juttu, tyyliin "Lainaatko kaks euroa, jotta saan haettua kaupasta Battery-juoman?" Taisin sanoa kitkerästi, että haluan hoitaa vessa-asiani rauhassa eikä silloin ole kohteliasta tulla koputtelemaan, jos itsellä ei ole kiire vessaan.
Jos joskus suutuin hänelle, hän saattoi alahuuli väpättaen kysyä: "Miks sää oot mulle noin PAHA?" Kaiken huippu oli, kun hän joskus sanoi "Miks sää huudat mulle? Ei mun äiti huutanu mulle koskaan tuolla tavalla, kun mää olin pieni." Taisin silloin huutaa, että v*ttu s**tana minä en ole olekaan sinun äitisi eikä minusta tule sinulle äitiä, älä vertaa tai rinnasta minua häneen. Myönnän, että monesti poltin päreeni ihan turhan takia, mutta hänen kanssaan eläminen ei ollut kovinkaan helppoa.
Tämä on kulunut klisee, mutta se tyyppi taisi todellakin etsiä äidinkorviketta itselleen. En tiedä, mikä varhaislapsuuden trauma hänellä oli vai oliko mitään. Todennäköisesti oli vain hankala, kuluttava ja vaativa tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen kun mies tuli kotiin, tein töitä tietokoneella. Mies kysyi taas, että "chattailetkö jonkun miehen kanssa?" Koin kysymyksen ihan absurdina. En edes harkinnut päättää muuten paljon hyvää omaavaa suhdetta tällaisten satunnaisten juttujen takia.
Haluaisin tietää, että onko tällainen melkein naurettava kyttäystilanne teille kerrasta poikki- kirjoittajille sellainen tilanne, etttä laittaisitte ihan oikeasti kerrasta poikki?
Tuli mieleen tilanne omasta elämästä, ainutkertainen tosin. Oli riitaa ja nukuin toisessa huoneessa. Puhelimeni piippasi, mutta ei mitään viestiä tai muuta. Piippasi taas, silloin suljin sen, mutta taas piippasi...
Yöllä emme olleet puheväleissä, mutta seuraavana päivänä käski sanoa sille miehelle , että ei viestittele enä. Minä naureskellen lupasin sanoa. Myöhemmin selvisi, että puhelin piippasi jotain omia omituisuuksiaan.
Tässä suhteessa on montakin aihetta eroon, mutta tuo ei ole sellainen. Jos olisin nöyrä ja alistuva, tilanne voisi olla toinen. Mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta olla kovin suuresti mieliksi kenellekään.
Terveisin Justiina.
Vierailija kirjoitti:
Eilen kun mies tuli kotiin, tein töitä tietokoneella. Mies kysyi taas, että "chattailetkö jonkun miehen kanssa?" Koin kysymyksen ihan absurdina. En edes harkinnut päättää muuten paljon hyvää omaavaa suhdetta tällaisten satunnaisten juttujen takia.
Haluaisin tietää, että onko tällainen melkein naurettava kyttäystilanne teille kerrasta poikki- kirjoittajille sellainen tilanne, etttä laittaisitte ihan oikeasti kerrasta poikki?
Kaikissa parisuhteissa tulee eteen ristiriitatilanteita, ja itse kukin möläyttää joskus hölmöjä juttuja. Itse ajattelisin, ettei hyvää suhdetta yhden tuollaisen kysymyksen takia lopeteta. Kirjoitit kuitenkin itse, että "mies kysyi taas [...]". Onko tuollaisia tilanteita siis ollut ennenkin, tai onko niitä usein? Koostuiko tämä viestissäsi kuvaamasi tilanne yhdestä ainoasta ohimennen esitetystä kysymyksestä, vai oliko kyseessä tuntikausien tenttaus?
Kuten sanoin, kaikissa suhteissa on joskus riitoja ja mustasukkaisuutta. Pieni määrä mustasukkaisuutta on normaalia, ja monet pariskunnat pystyvät sopimaan pahojakin riitoja. Mutta kertomasi perusteella emme pysty mitenkään sanomaan, onko juuri sinun parisuhteesi ns. normaali tai miten sinun tulisi suhteessasi toimia. Jos mies heittelee tuollaisia kysymyksiä useinkin, muka vitsinä tai huumorin varjolla, istuttaisin hänet alas keskustelemaan asiasta.
1174/1179
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen kun mies tuli kotiin, tein töitä tietokoneella. Mies kysyi taas, että "chattailetkö jonkun miehen kanssa?" Koin kysymyksen ihan absurdina. En edes harkinnut päättää muuten paljon hyvää omaavaa suhdetta tällaisten satunnaisten juttujen takia.
Haluaisin tietää, että onko tällainen melkein naurettava kyttäystilanne teille kerrasta poikki- kirjoittajille sellainen tilanne, etttä laittaisitte ihan oikeasti kerrasta poikki?
En laittaisi heti poikki. Mutta jos noita kysymyksiä olisi tullut useammin, olisin jossain vaiheessa kysynyt suoraan että miksi aina kysyt juttelenko miehille, onko tässä nyt joku ongelma. Jos miehellä olisi ollut ongelma asiasta, olisin sanonut että selvä, tämä juttu oli sitten tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäin nyt miettimään, että näitä miehiä taitaa aika usein yhdistää alkoholiongelma sekä tietyntyyppinen kaikkivoipaisuuden kuvitelma liikenteessä johtaen road rageen. Minunkin eksäni sai ajaa juuri niin lujaa kuin häntä huvitti eikä kenelläkään ollut siihen nokan koputtamista, koska hän oli saanut VAIN YHDET ylinopeussakot ja VAIN KAHDET varoitukset poliisilta. Tästä riideltiin varmaan satoja kertoja ja lopulta minä olin se hullu, joka yritti rajoittaa hänen elämistään, kun pyysin ajamaan vähän hiljempaa.
- Puskakyttääjän ex-
Minun exäni taas ajoi ylinopeuden takia katon kautta ojaan. Turvavyö pelasti, meni auto niin rusinaksi...
Mitä teki ex siinä tilanteessa? No irrottautui autosta ja hilpaisi ikkunasta voivottelemaan kun hänen autonsa on paskana. Ei kiinnostanut, oltiinko me matkustajan loukkaantuneita tai edes elossa.
Ja onnettomuushan oli meidän matkustajien syytä, totta kai. Puhui tuon jälkeen "Teidän vellihousujen takia mulla ei ole enää autoa!".
Jep jep..
Voisikohan olla niin, että monilla näistä mustasukkaisista on ongelmana myös kärsimättömyys, ylivilkkaus ja jonkinlainen pakottava tarve etsiä extreme-kokemuksia. Omalla mustasukkaisella eksälläni oli selvästikin tarve hakea monenlaisia äärimmäisiä kokemuksia. Hänellä oli päihdeongelma, ja hän oli menettänyt ajokorttinsa ajettuaan humalassa. Epäilen, että mustasukkaisuus liittyi jotenkin tuohon huippukokemushakuisuuteen: hän tavoitteli jonkinlaista ideaalista, täydellistä, äärimmäistä rakkautta, jollaista ei ole oikeasti edes olemassa. Rakkautta hän tunnusti minulle jo varsin lyhyen tuntemisen jälkeen, samoin yhteenmuuttoa oli ehdottamassa pian. Kumppanin piti olla vain häntä varten, aina saatavilla ja huomioimassa häntä. Minä en olisi saanut käydä juuri missään enkä olisi saanut edes ajatella muita, koska mustis piti tätäkin pettämisenä (!). Halusi aina tietää syvimmätkin ajatukseni ja tenttasi, olinko nähnyt miehiä jossain ja jos olin, minun piti kertoa olivatko ko. miehet kiinnostavia ja voisinko ihastua näihin. Huoh.
Eksalläni kärsimättömyys näkyi kaikessa: kaikessa mentiin äärimmäisyyksiin. Ei voinut juoda vain yhtä olutta, piti vetää neljän päivän putki. Rahaa laitettiin menemään surutta: jos tyypin tilillä oli rahaa tavallista enemmän, ne tuntuivat jotenkin polttelevan siellä ja ne piti tuhlata johonkin typerään, kuten videopeleihin. Jos joku sanoi hänelle pahasti, eksä järjesti itkukohtauksen. Jos tuli vastoinkäymisiä, hän otti yliannostuksen lääkkeitä ja joutui sairaalaan. Kun minä jouduin olemaan useita päiviä poissa kotoa, tyyppi viestitteli ja uhkaili itsemurhalla. Ei osannut syödä normaalisti: oli joskus päiväkausia syömättä (lähinnä nestemäisellä ravinnolla eli kaljadieetillä), minkä jälkeen ahmi ruokaa niin paljon, että oksensi. Mitään asiaa ei voinut tehdä normaalisti, tylsästi tai tavallisesti vaan kaikessa mentiin sekopäisiin mittasuhteisiin.
En koskaan nähnyt tyyppiä auton ratissa, joten en tiedä, oliko hänellä road rage -taipumusta. Itse hän mainosti aina olevansa hyvin "kiltti" ihminen, joka ei suutu helposti. Njoo, ainakaan fyysisesti väkivaltainen hän ei ollut, mutta todella kuluttava ja hyväksikäyttävä luonne noin muuten.
Epäilen, että päihdeongelman lisäksi hänellä oli myös ADHD tai vastaava. Onko kukaan muu deittaillut vastaavanlaista extreme-tyyppiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäin nyt miettimään, että näitä miehiä taitaa aika usein yhdistää alkoholiongelma sekä tietyntyyppinen kaikkivoipaisuuden kuvitelma liikenteessä johtaen road rageen. Minunkin eksäni sai ajaa juuri niin lujaa kuin häntä huvitti eikä kenelläkään ollut siihen nokan koputtamista, koska hän oli saanut VAIN YHDET ylinopeussakot ja VAIN KAHDET varoitukset poliisilta. Tästä riideltiin varmaan satoja kertoja ja lopulta minä olin se hullu, joka yritti rajoittaa hänen elämistään, kun pyysin ajamaan vähän hiljempaa.
- Puskakyttääjän ex-
Minun exäni taas ajoi ylinopeuden takia katon kautta ojaan. Turvavyö pelasti, meni auto niin rusinaksi...
Mitä teki ex siinä tilanteessa? No irrottautui autosta ja hilpaisi ikkunasta voivottelemaan kun hänen autonsa on paskana. Ei kiinnostanut, oltiinko me matkustajan loukkaantuneita tai edes elossa.
Ja onnettomuushan oli meidän matkustajien syytä, totta kai. Puhui tuon jälkeen "Teidän vellihousujen takia mulla ei ole enää autoa!".
Jep jep..
Voisikohan olla niin, että monilla näistä mustasukkaisista on ongelmana myös kärsimättömyys, ylivilkkaus ja jonkinlainen pakottava tarve etsiä extreme-kokemuksia. Omalla mustasukkaisella eksälläni oli selvästikin tarve hakea monenlaisia äärimmäisiä kokemuksia. Hänellä oli päihdeongelma, ja hän oli menettänyt ajokorttinsa ajettuaan humalassa. Epäilen, että mustasukkaisuus liittyi jotenkin tuohon huippukokemushakuisuuteen: hän tavoitteli jonkinlaista ideaalista, täydellistä, äärimmäistä rakkautta, jollaista ei ole oikeasti edes olemassa. Rakkautta hän tunnusti minulle jo varsin lyhyen tuntemisen jälkeen, samoin yhteenmuuttoa oli ehdottamassa pian. Kumppanin piti olla vain häntä varten, aina saatavilla ja huomioimassa häntä. Minä en olisi saanut käydä juuri missään enkä olisi saanut edes ajatella muita, koska mustis piti tätäkin pettämisenä (!). Halusi aina tietää syvimmätkin ajatukseni ja tenttasi, olinko nähnyt miehiä jossain ja jos olin, minun piti kertoa olivatko ko. miehet kiinnostavia ja voisinko ihastua näihin. Huoh.
Eksalläni kärsimättömyys näkyi kaikessa: kaikessa mentiin äärimmäisyyksiin. Ei voinut juoda vain yhtä olutta, piti vetää neljän päivän putki. Rahaa laitettiin menemään surutta: jos tyypin tilillä oli rahaa tavallista enemmän, ne tuntuivat jotenkin polttelevan siellä ja ne piti tuhlata johonkin typerään, kuten videopeleihin. Jos joku sanoi hänelle pahasti, eksä järjesti itkukohtauksen. Jos tuli vastoinkäymisiä, hän otti yliannostuksen lääkkeitä ja joutui sairaalaan. Kun minä jouduin olemaan useita päiviä poissa kotoa, tyyppi viestitteli ja uhkaili itsemurhalla. Ei osannut syödä normaalisti: oli joskus päiväkausia syömättä (lähinnä nestemäisellä ravinnolla eli kaljadieetillä), minkä jälkeen ahmi ruokaa niin paljon, että oksensi. Mitään asiaa ei voinut tehdä normaalisti, tylsästi tai tavallisesti vaan kaikessa mentiin sekopäisiin mittasuhteisiin.
En koskaan nähnyt tyyppiä auton ratissa, joten en tiedä, oliko hänellä road rage -taipumusta. Itse hän mainosti aina olevansa hyvin "kiltti" ihminen, joka ei suutu helposti. Njoo, ainakaan fyysisesti väkivaltainen hän ei ollut, mutta todella kuluttava ja hyväksikäyttävä luonne noin muuten.
Epäilen, että päihdeongelman lisäksi hänellä oli myös ADHD tai vastaava. Onko kukaan muu deittaillut vastaavanlaista extreme-tyyppiä?
Tämä lienee klassinen tunne-elämältään epävakaa? Raskas kumppani parisuhteessa.
Voi kun pelkkä "ei" ja "en halua" olisi riittänyt mun mustiksen kanssa. Mä en siis missään vaiheessa suostunut miehen temppuihin: en näyttänyt facebookia, puhelimen näytin yhden kerran, en päästänyt sisään jos en tahtonut jne. Sanoin aina ei, syytä kysyessä sanoin että koska en halua tai koska mun ei tarvitse tehdä mitään mitä en halua eikä hän voi mua pakottaa. Kyllä se jankkaus ja inttäminen, riehuminen ja valvottaminen (tajusin sen vasta tästä keskustelusta!) jatkuivat, aihe vaan vaihtui toiseen, eikä ne aiheet loppuneet IKINÄ kesken.
Siis pahimmillaan nämä kohtaukset jatkui aamusta yömyöhään. Kerran mies tiesi että minulla oli tärkeä tapaaminen joka kesti tunnin, puheluita oli tullut sillä aikaa pitkälle yli toistasataa ja sama tahti jatkui koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäin nyt miettimään, että näitä miehiä taitaa aika usein yhdistää alkoholiongelma sekä tietyntyyppinen kaikkivoipaisuuden kuvitelma liikenteessä johtaen road rageen. Minunkin eksäni sai ajaa juuri niin lujaa kuin häntä huvitti eikä kenelläkään ollut siihen nokan koputtamista, koska hän oli saanut VAIN YHDET ylinopeussakot ja VAIN KAHDET varoitukset poliisilta. Tästä riideltiin varmaan satoja kertoja ja lopulta minä olin se hullu, joka yritti rajoittaa hänen elämistään, kun pyysin ajamaan vähän hiljempaa.
- Puskakyttääjän ex-
Minun exäni taas ajoi ylinopeuden takia katon kautta ojaan. Turvavyö pelasti, meni auto niin rusinaksi...
Mitä teki ex siinä tilanteessa? No irrottautui autosta ja hilpaisi ikkunasta voivottelemaan kun hänen autonsa on paskana. Ei kiinnostanut, oltiinko me matkustajan loukkaantuneita tai edes elossa.
Ja onnettomuushan oli meidän matkustajien syytä, totta kai. Puhui tuon jälkeen "Teidän vellihousujen takia mulla ei ole enää autoa!".
Jep jep..
Voisikohan olla niin, että monilla näistä mustasukkaisista on ongelmana myös kärsimättömyys, ylivilkkaus ja jonkinlainen pakottava tarve etsiä extreme-kokemuksia. Omalla mustasukkaisella eksälläni oli selvästikin tarve hakea monenlaisia äärimmäisiä kokemuksia. Hänellä oli päihdeongelma, ja hän oli menettänyt ajokorttinsa ajettuaan humalassa. Epäilen, että mustasukkaisuus liittyi jotenkin tuohon huippukokemushakuisuuteen: hän tavoitteli jonkinlaista ideaalista, täydellistä, äärimmäistä rakkautta, jollaista ei ole oikeasti edes olemassa. Rakkautta hän tunnusti minulle jo varsin lyhyen tuntemisen jälkeen, samoin yhteenmuuttoa oli ehdottamassa pian. Kumppanin piti olla vain häntä varten, aina saatavilla ja huomioimassa häntä. Minä en olisi saanut käydä juuri missään enkä olisi saanut edes ajatella muita, koska mustis piti tätäkin pettämisenä (!). Halusi aina tietää syvimmätkin ajatukseni ja tenttasi, olinko nähnyt miehiä jossain ja jos olin, minun piti kertoa olivatko ko. miehet kiinnostavia ja voisinko ihastua näihin. Huoh.
Eksalläni kärsimättömyys näkyi kaikessa: kaikessa mentiin äärimmäisyyksiin. Ei voinut juoda vain yhtä olutta, piti vetää neljän päivän putki. Rahaa laitettiin menemään surutta: jos tyypin tilillä oli rahaa tavallista enemmän, ne tuntuivat jotenkin polttelevan siellä ja ne piti tuhlata johonkin typerään, kuten videopeleihin. Jos joku sanoi hänelle pahasti, eksä järjesti itkukohtauksen. Jos tuli vastoinkäymisiä, hän otti yliannostuksen lääkkeitä ja joutui sairaalaan. Kun minä jouduin olemaan useita päiviä poissa kotoa, tyyppi viestitteli ja uhkaili itsemurhalla. Ei osannut syödä normaalisti: oli joskus päiväkausia syömättä (lähinnä nestemäisellä ravinnolla eli kaljadieetillä), minkä jälkeen ahmi ruokaa niin paljon, että oksensi. Mitään asiaa ei voinut tehdä normaalisti, tylsästi tai tavallisesti vaan kaikessa mentiin sekopäisiin mittasuhteisiin.
En koskaan nähnyt tyyppiä auton ratissa, joten en tiedä, oliko hänellä road rage -taipumusta. Itse hän mainosti aina olevansa hyvin "kiltti" ihminen, joka ei suutu helposti. Njoo, ainakaan fyysisesti väkivaltainen hän ei ollut, mutta todella kuluttava ja hyväksikäyttävä luonne noin muuten.
Epäilen, että päihdeongelman lisäksi hänellä oli myös ADHD tai vastaava. Onko kukaan muu deittaillut vastaavanlaista extreme-tyyppiä?
Tämä lienee klassinen tunne-elämältään epävakaa? Raskas kumppani parisuhteessa.
Joo, oli ilmeisesti epävakaa, jonkinlaisen diagnoosinkin asiasta saanut. Lisäksi hänellä oli varmaan piirteitä muistakin persoonallisuushäiriöistä, esim. riippuvaisesta persoonallisuudesta. Mutta lisäksi tuo jatkuva vauhdikkuuden ja extreme-kokemusten tarve sai minut joskus pohtimaan, olikohan hänellä mahdollisesti myös ylivilkkaushäiriö.
Vastausta siihen en varmaankaan tule saamaan eikä sillä ole niin väliäkään.
Että mun tekisi mieli linkata tämä ketju yhdelle sairaalloisen mustasukkaiselle naiselle. Hän valittaa mulle paeisuhdeongelmiaan (= haukkuu ja epäilee miestään), hänellä on juuri näitä samoja luuloja ("ihan varmasti käynyt panemassa") jne. En osaa vastata hänelle enää mitään, mutta toisaalta hän on välillä todella surkeassa jamassa.
Tulikin mieleen vielä yksi vakiotemppu: aina kyläillessään mies kantoi luokseni kasseittain ruokaa ja viimeistään vuorokauden sisällä kehitti riidan mistä tahansa aiheesta ja tuli ovelleni riehumaan vaatien mua antamaan nämä jo puoliksi syödyt sipsit ja muut takaisin. Mikä ihme tässä oli kyseessä? Muutaman ensimmäisen kerran tein kuten tahtoi mutta aika pian opin olemaan avaamatta ovea, silti tätä jatkui useita kertoja suhteen alusta loppuun. Sanoin että jos tuot jotakin tänne ja alat huutamalla vaatimaan sitä takaisin, et saa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pelkkä "ei" ja "en halua" olisi riittänyt mun mustiksen kanssa. Mä en siis missään vaiheessa suostunut miehen temppuihin: en näyttänyt facebookia, puhelimen näytin yhden kerran, en päästänyt sisään jos en tahtonut jne. Sanoin aina ei, syytä kysyessä sanoin että koska en halua tai koska mun ei tarvitse tehdä mitään mitä en halua eikä hän voi mua pakottaa. Kyllä se jankkaus ja inttäminen, riehuminen ja valvottaminen (tajusin sen vasta tästä keskustelusta!) jatkuivat, aihe vaan vaihtui toiseen, eikä ne aiheet loppuneet IKINÄ kesken.
Siis pahimmillaan nämä kohtaukset jatkui aamusta yömyöhään. Kerran mies tiesi että minulla oli tärkeä tapaaminen joka kesti tunnin, puheluita oli tullut sillä aikaa pitkälle yli toistasataa ja sama tahti jatkui koko päivän.
Minun mustikseni kertoi minulle sähköpostin salasanansa ja pankkikortin tunnuslukunsa, "koska rehellisyys on tärkeää parisuhteessa, eikä meillä saa olla salaisuuksia." Vaikka olinkin huonoitsetuntoinen tossukka, en suostunut kertomaan omiani. Taisin vain naurahtaa ja sanoa, että minä en kerro omia salasanojani periaatteesta kenellekään. En muista yrittikö mustis vielä jankata jotain. Oli miten oli, siinä tilanteessa en taipunut enkä selitellyt. Voi hemmetti miten typerä tilanne sekin oli. Olisi pitänyt tajuta, että se oli yksi varoitusmerkeistä.
Sinä toimit ihan oikein ja teit parhaasi! On tosi hyvä, että tämä ketju on olemassa. Toivottavasti joku nuori ihminen lukee tätä ja saa jotain neuvoja tulevaisuuttaan varten.
Haluatko tietää, mitä minä jokseenkin vastaavassa tilanteessa vastasin? Ilmoitin, että ei kuulu sinulle. Ja kun olen elänyt 30 vuotta ennen kuin tapasin hänet, minulla menisi noin 30 vuotta kertoa kaikki oikein perusteellisesti, joten en edes yritä.