Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan vielä yhden asian. Mielestäni tämä yleinen käsitys, ettei narsisti voi parantua, on ollut minulle vahingollinen. Sehän väittää suoraan, ettei minulla ole oikeutta ihmisen elämään, vaan minun täytyy hyväksyä paikkani ja hirviön rooli, sillä en voi sille mitään. Minut on toisin sanoen jo siis pilattu ennen kuin aikuiselämäni ehti edes alkaa, eikä minulla ole edes mitään toivoa muuttua. Jokainen narsisti kyllä tietää olevansa narsisti, vaikka he muuta teeskentelisivätkin, ja tätä parantumattomuuttamme meille on hoettu niin kauan kuin häiriöstä on puhuttu. 

Itse olen rohjennut alkaa kyseenalaistaa sitä, ja ehkäpä väite onkin alunperin esitetty uhrien suojaksi. On totta, ettei kukaan toinen voi korjata meitä eikä rakastaa meitä ehjäksi, ja jos sitä yrittää, käy huonosti. Uskon kuitenkin, että emme ole niin toivottomia tapauksia kuin on esitetty.  Ja jos yhä useampi narsisti selvittää tiensä ja onnistuu tulemaan ehjäksi, ehkä myös käsitykset asiasta muuttuvat ja meidänkin kaltaisillemme keksitään parempia terapiamuotoja ja apua. Oman kokemukseni takia uskon, että narsisti ja psykopaatti tarvitsee ennen kaikkea hengellisen heräämisen, että on valmis aloittamaan matkansa pois  omasta kivustaan. 

t. narsisti

Eläpä närsissi nyt närsisseile ja huku itsesääliin. Erota kaksi asiaa tosistaan: a) parantuminen b) ongelman tiedostaminen ja sairaudentuntu ja halu muuttaa käyttäytymistapojaan. Ei kukaan diabeteksestäkään parane, mutta ruokailu- ja muita elämäntapatottumuksia muuttamalla voi elää ihan hyvää elämää.

(vanhahtavaan termiin psykopatia (syvä narsismi ja pers.häiriö) ei tunneta parannuskeinoa, ainoastaan aika voi hillitä ja hiljentää, ja suurin ongelma on sairaudentunnon puuttuminen, esim jenkeissä (jossa psykopaatteja on ehkä tutkittu eniten) ei tiedetä kuin yksi psykopaatti, joka on aidosti sanonut olevansa sairas, viallinen ja joka -aidosti- oli halunnut tietää, mikä häntä vaivaa (Jeffrey Dahmer)).

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan vielä yhden asian. Mielestäni tämä yleinen käsitys, ettei narsisti voi parantua, on ollut minulle vahingollinen. Sehän väittää suoraan, ettei minulla ole oikeutta ihmisen elämään, vaan minun täytyy hyväksyä paikkani ja hirviön rooli, sillä en voi sille mitään. Minut on toisin sanoen jo siis pilattu ennen kuin aikuiselämäni ehti edes alkaa, eikä minulla ole edes mitään toivoa muuttua. Jokainen narsisti kyllä tietää olevansa narsisti, vaikka he muuta teeskentelisivätkin, ja tätä parantumattomuuttamme meille on hoettu niin kauan kuin häiriöstä on puhuttu. 

Itse olen rohjennut alkaa kyseenalaistaa sitä, ja ehkäpä väite onkin alunperin esitetty uhrien suojaksi. On totta, ettei kukaan toinen voi korjata meitä eikä rakastaa meitä ehjäksi, ja jos sitä yrittää, käy huonosti. Uskon kuitenkin, että emme ole niin toivottomia tapauksia kuin on esitetty.  Ja jos yhä useampi narsisti selvittää tiensä ja onnistuu tulemaan ehjäksi, ehkä myös käsitykset asiasta muuttuvat ja meidänkin kaltaisillemme keksitään parempia terapiamuotoja ja apua. Oman kokemukseni takia uskon, että narsisti ja psykopaatti tarvitsee ennen kaikkea hengellisen heräämisen, että on valmis aloittamaan matkansa pois  omasta kivustaan. 

t. narsisti

Kiitos, kun kerrot näkemyksiäsi. Kirjoitat hyvin ja jäsennellysti. Itse olen miettinyt, että aikakauslehtien esittämä kuva narsismista ja narsisteista on takuulla jollain tavalla vahingollinen: lehtien parisuhdejutuissahan narsistit esitetään jonkinlaisina kivikovina, täysin tunteettomina petoina, joilla on lähestulkoon yli-ihmilliset manipulointikyvyt ja melkeinpä taikakeinoja käytössään. Toinen ongelma on se, että nykyään keneen tahansa hankalaan tyyppiin lätkäistään narsistin leima. Olen sitä mieltä, että tuollainen yksinkertaistava ja sensaatiohakuinen uutisointi on varmasti vahingollista ja harhaanjohtavaa kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan vielä yhden asian. Mielestäni tämä yleinen käsitys, ettei narsisti voi parantua, on ollut minulle vahingollinen. Sehän väittää suoraan, ettei minulla ole oikeutta ihmisen elämään, vaan minun täytyy hyväksyä paikkani ja hirviön rooli, sillä en voi sille mitään. Minut on toisin sanoen jo siis pilattu ennen kuin aikuiselämäni ehti edes alkaa, eikä minulla ole edes mitään toivoa muuttua. Jokainen narsisti kyllä tietää olevansa narsisti, vaikka he muuta teeskentelisivätkin, ja tätä parantumattomuuttamme meille on hoettu niin kauan kuin häiriöstä on puhuttu. 

Itse olen rohjennut alkaa kyseenalaistaa sitä, ja ehkäpä väite onkin alunperin esitetty uhrien suojaksi. On totta, ettei kukaan toinen voi korjata meitä eikä rakastaa meitä ehjäksi, ja jos sitä yrittää, käy huonosti. Uskon kuitenkin, että emme ole niin toivottomia tapauksia kuin on esitetty.  Ja jos yhä useampi narsisti selvittää tiensä ja onnistuu tulemaan ehjäksi, ehkä myös käsitykset asiasta muuttuvat ja meidänkin kaltaisillemme keksitään parempia terapiamuotoja ja apua. Oman kokemukseni takia uskon, että narsisti ja psykopaatti tarvitsee ennen kaikkea hengellisen heräämisen, että on valmis aloittamaan matkansa pois  omasta kivustaan. 

t. narsisti

Eläpä närsissi nyt närsisseile ja huku itsesääliin. Erota kaksi asiaa tosistaan: a) parantuminen b) ongelman tiedostaminen ja sairaudentuntu ja halu muuttaa käyttäytymistapojaan. Ei kukaan diabeteksestäkään parane, mutta ruokailu- ja muita elämäntapatottumuksia muuttamalla voi elää ihan hyvää elämää.

(vanhahtavaan termiin psykopatia (syvä narsismi ja pers.häiriö) ei tunneta parannuskeinoa, ainoastaan aika voi hillitä ja hiljentää, ja suurin ongelma on sairaudentunnon puuttuminen, esim jenkeissä (jossa psykopaatteja on ehkä tutkittu eniten) ei tiedetä kuin yksi psykopaatti, joka on aidosti sanonut olevansa sairas, viallinen ja joka -aidosti- oli halunnut tietää, mikä häntä vaivaa (Jeffrey Dahmer)).

Ehkä psykopatiaan sairastuneen aivojen rakenteessa on tapahtunut evoluutio, voiko tätä varmuudella sanoa?  Se mikä päti tuolloin, ei päde enää. Onhan ns. tavallistenkin ihmisten tietoisuuden taso muuttunut ja se muuttuu koko ajan; ihminen ei ole valmis, evoluutiota tapahtuu suuntaan ja toiseen. Miksi ei sitten psykopaatin kohdalla? En tiedä, en ole varma. Luultavasti en saa persoonaani sellaiseen kasaan kuin se normaali-ihmisellä olisi, mutta tulemalla tietoiseksi oman mr. Hydeni toimintatavoista, voin valita toimintatapani. 

t. narsisti

Kiva että narsisti vastailee täällä, mutta ketjun loppuosa alkaa olla hieman liikaa narsistin kirjoitusta itsestään. Ja ketjun läheisriippuvaiset ovat kiitettävästi häntä kehuneet armollisesta osallistumisesta keskusteluun. Eikä tätä ole nyt tarkoitettu sarkasmiksi...

Kiinnostaisi kuulla vielä sellaisten palstailijoiden kokemuksia, jotka ovat suhteessa/eronneet suhteesta kontrolloivaan puolisoon.

Seurustelin nuorempana erään miehen kanssa joka oli aina juovuksissa mustasukkainen. Selvinpäin ei ikinä vasta kun oltiin eroamassa.

Kun oltiin baarissa yhdessä oli mustis kaikille miehille joiden kanssa juttelin. Löi vartaloon kotimatkalla, puhui rumasti, saattoi yrittää heittää minua jollain esineellä mutta onnistuin aina väistämään. Sitten sammui sänkyyn ja aamulla oltiin kun ei mitään.

Jatkoin suhteessa koska olin nuori ja selvinpäin ei ikinä mitään kohtauksia.

Oltiin yhdessä 7vuotta.

Ihastuin työpaikallani toiseen mieheen ja halusin erota. Silloin alkoi puolen vuoden helvetti.

Muutettuani omaan asuntoon mies sekosi täysin. Uhkasi tappaa minut, tulla oven läpi kirveen kanssa, uhkaussoittoja, vaanimista ym. Kerran kävi kurkkuihin kiinni. Ja niitä itsemurhajuttuja, uhkasi ampua itsensä ym. Tätä kesti noin puoli vuotta.

Lopulta mies rauhoittui ja jätti minut rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana erään miehen kanssa joka oli aina juovuksissa mustasukkainen. Selvinpäin ei ikinä vasta kun oltiin eroamassa.

Kun oltiin baarissa yhdessä oli mustis kaikille miehille joiden kanssa juttelin. Löi vartaloon kotimatkalla, puhui rumasti, saattoi yrittää heittää minua jollain esineellä mutta onnistuin aina väistämään. Sitten sammui sänkyyn ja aamulla oltiin kun ei mitään.

Jatkoin suhteessa koska olin nuori ja selvinpäin ei ikinä mitään kohtauksia.

Oltiin yhdessä 7vuotta.

Ihastuin työpaikallani toiseen mieheen ja halusin erota. Silloin alkoi puolen vuoden helvetti.

Muutettuani omaan asuntoon mies sekosi täysin. Uhkasi tappaa minut, tulla oven läpi kirveen kanssa, uhkaussoittoja, vaanimista ym. Kerran kävi kurkkuihin kiinni. Ja niitä itsemurhajuttuja, uhkasi ampua itsensä ym. Tätä kesti noin puoli vuotta.

Lopulta mies rauhoittui ja jätti minut rauhaan.

Onko tietoa löysikö silloin uuden uhrin?

Vierailija kirjoitti:

Kiva että narsisti vastailee täällä, mutta ketjun loppuosa alkaa olla hieman liikaa narsistin kirjoitusta itsestään. Ja ketjun läheisriippuvaiset ovat kiitettävästi häntä kehuneet armollisesta osallistumisesta keskusteluun. Eikä tätä ole nyt tarkoitettu sarkasmiksi...

Kiinnostaisi kuulla vielä sellaisten palstailijoiden kokemuksia, jotka ovat suhteessa/eronneet suhteesta kontrolloivaan puolisoon.

Niin. Tunnistan itsessäni halun edelleen korottaa itseni yli-ihmiseksi. Kiva kun muistutit. :) MINÄ olen ajatellut, MINÄ olen ymmärtänyt, MINÄ tiedän miten tää menee... MINÄ parannun ja olen viisaampi kuin te hölmöt jotka yhä rimpuilette... :D

T. narsisti

Ei seurustele kenenkään kanssa tietääkseni. Viinaan menevä joka vkl pitää vetää kunnon kännit.

Sängyssä erektio ongelmia.

En ikinä kertonut oikeata syytä meidän eroon. Ja pidin suhdettamme kaverisuhteena loppuvaiheessa. Asuimme yhdessä kun kämppikset. Sängyssä ei sujunut. Ei halailuja, ei kädestä pitämistä, ei suutelua.

Ajattelin tämän ketjun seurauksena erota, kun tulee myyntiin sopiva asunto itselleni ja lapselle. No nyt tänään on tullut sellainen myynti-ilmoitus. Huomaan kuitenkin, etten vielä pystykään eroamaan. En kai millään haluaisi luopua niistä unelmista, joita avioliittoon ja perheeseen liittyy.

Mies on vain henkisesti väkivaltainen, vain kerran fyysisesti eikä silloinkaan satuttanut. Eikä ole ollut mitään noista lapsen kuullen. Huomaan ajattelevani, että ehkä mä olen lisäksi liioitellut tilannetta päässäni ja että ehkä jos suhtaudun erilailla, mitään ongelmaa ei oikesti olekaan.

Eroaminen ei todellakaan ole helppoa. Ihan kuin liima pitäisi mua täällä paikoillaan.

Kerro esimerkkejä henkisestä väkivallasta?

Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kerro esimerkkejä henkisestä väkivallasta?

Hmm, tuli vainoharhainen olo, että mies on tullut lukemaan ketjua.

Vaikea selittää. Arvostelee ulkonäköä ja tapaa olla ja puhua, tuntuu etten kelpaa ja ole tarpeeksi, vaikka yrittäisin. Pieniä valheita, myös kiistää sanoneensa jotain tai että kuvittelen ja olen yliherkkä, jos koen normaalia loukkaantumisentunnetta. Pitää itseään parempana. Kostaa vetämällä pois läheisyyttä ja hyväksyntää, jos esim pyydän tekemään kotitöitä tai olen muuten liian vahva. Kokee pienetkin sanomiset nalkuttamisena ja valittamisena. Tuntuu että kyttää menemisiäni usein ja haluaa tietää, mitä teen. Tämäntyyppistä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.

Sama juttu täälläkin.. Mutta ketjun ansiosta sain viimein kerrottua nykyiselle miehelle muutamia kipitä juttuja exän tekosista, jotka edelleen vaikuttavat mm. seksielämään.

Hieman nyt kyllä pelottaa, tuore suhde ja mies on hiljalleen 4 kuukauden jälkeen aloittanut "missäs oot ollu"-tyyppiset kysymykset ja luulee usein, että lähden baariin, kun hän nukkuu. Verhoaa vielä "huumoriksi ja pieneksi kiusaamiseksi" nämä jutut, mutta nyt ahdistaa, jos tästäkin miehestä kuoriutuu samanlainen, kun ketjussa kerrotaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.

Sama juttu täälläkin.. Mutta ketjun ansiosta sain viimein kerrottua nykyiselle miehelle muutamia kipitä juttuja exän tekosista, jotka edelleen vaikuttavat mm. seksielämään.

Kaipa ahdistus on merkki siitä, että mieli prosessoi asioita jollain tavalla... :(

Uskaltaisinkohan minäkin kertoa nykyiselle tuttavuudelleni? Jännittää ja pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hieman nyt kyllä pelottaa, tuore suhde ja mies on hiljalleen 4 kuukauden jälkeen aloittanut "missäs oot ollu"-tyyppiset kysymykset ja luulee usein, että lähden baariin, kun hän nukkuu. Verhoaa vielä "huumoriksi ja pieneksi kiusaamiseksi" nämä jutut, mutta nyt ahdistaa, jos tästäkin miehestä kuoriutuu samanlainen, kun ketjussa kerrotaan...

Sano miehelle suoraan, että tuollainen "huumori" on loukkaavaa. Jos mies jatkaa tuota tai tilanne pahenee, sitten suhteen tulevaisuutta kannattaa harkita tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan vielä yhden asian. Mielestäni tämä yleinen käsitys, ettei narsisti voi parantua, on ollut minulle vahingollinen. Sehän väittää suoraan, ettei minulla ole oikeutta ihmisen elämään, vaan minun täytyy hyväksyä paikkani ja hirviön rooli, sillä en voi sille mitään. Minut on toisin sanoen jo siis pilattu ennen kuin aikuiselämäni ehti edes alkaa, eikä minulla ole edes mitään toivoa muuttua. Jokainen narsisti kyllä tietää olevansa narsisti, vaikka he muuta teeskentelisivätkin, ja tätä parantumattomuuttamme meille on hoettu niin kauan kuin häiriöstä on puhuttu. 

Itse olen rohjennut alkaa kyseenalaistaa sitä, ja ehkäpä väite onkin alunperin esitetty uhrien suojaksi. On totta, ettei kukaan toinen voi korjata meitä eikä rakastaa meitä ehjäksi, ja jos sitä yrittää, käy huonosti. Uskon kuitenkin, että emme ole niin toivottomia tapauksia kuin on esitetty.  Ja jos yhä useampi narsisti selvittää tiensä ja onnistuu tulemaan ehjäksi, ehkä myös käsitykset asiasta muuttuvat ja meidänkin kaltaisillemme keksitään parempia terapiamuotoja ja apua. Oman kokemukseni takia uskon, että narsisti ja psykopaatti tarvitsee ennen kaikkea hengellisen heräämisen, että on valmis aloittamaan matkansa pois  omasta kivustaan. 

t. narsisti

Eläpä närsissi nyt närsisseile ja huku itsesääliin. Erota kaksi asiaa tosistaan: a) parantuminen b) ongelman tiedostaminen ja sairaudentuntu ja halu muuttaa käyttäytymistapojaan. Ei kukaan diabeteksestäkään parane, mutta ruokailu- ja muita elämäntapatottumuksia muuttamalla voi elää ihan hyvää elämää.

(vanhahtavaan termiin psykopatia (syvä narsismi ja pers.häiriö) ei tunneta parannuskeinoa, ainoastaan aika voi hillitä ja hiljentää, ja suurin ongelma on sairaudentunnon puuttuminen, esim jenkeissä (jossa psykopaatteja on ehkä tutkittu eniten) ei tiedetä kuin yksi psykopaatti, joka on aidosti sanonut olevansa sairas, viallinen ja joka -aidosti- oli halunnut tietää, mikä häntä vaivaa (Jeffrey Dahmer)).

Ehkä psykopatiaan sairastuneen aivojen rakenteessa on tapahtunut evoluutio, voiko tätä varmuudella sanoa?  Se mikä päti tuolloin, ei päde enää. Onhan ns. tavallistenkin ihmisten tietoisuuden taso muuttunut ja se muuttuu koko ajan; ihminen ei ole valmis, evoluutiota tapahtuu suuntaan ja toiseen. Miksi ei sitten psykopaatin kohdalla? En tiedä, en ole varma. Luultavasti en saa persoonaani sellaiseen kasaan kuin se normaali-ihmisellä olisi, mutta tulemalla tietoiseksi oman mr. Hydeni toimintatavoista, voin valita toimintatapani. 

t. narsisti

 

Evoluutio ei toimi noin. Evoluutio voi vaikuttaa patogeenin, esimerkiksi bakteerin tai viruksen genomiin ja tätä kautta tautiin, mutta psykopatiaan ei sairastuta niin. Ellei psykopaatit muodosta tiivistä keskenään lisääntyvää populaatiota, ei ole psykopaattievoluutiota. Aika moni psykopaatti muuten osaa kertoa olevansa sairas, tarvitsevansa apua ja olevansa parantumassa - he tekevät näin saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää. He eivät oikeasti edes osaa tarkoittaa sanomaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.

Asioista vapautumiseen ja niiden käsittelyyn liittyy aina ahdistusta. Älä torju sitä: anna kaikkien ajatusten tulla sillä voimalla kuin ne ovat tullakseen ja katso mihin asti menet niiden kanssa. Älä torju mitään. Tunne ahdistus KOKO VOIMALLAAN. Kun olet kohdannut pahimman, sen voima häviää. Anna tyypin siis tulla. Tämä on ainoa tie mielenrauhaan, usko pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan vielä yhden asian. Mielestäni tämä yleinen käsitys, ettei narsisti voi parantua, on ollut minulle vahingollinen. Sehän väittää suoraan, ettei minulla ole oikeutta ihmisen elämään, vaan minun täytyy hyväksyä paikkani ja hirviön rooli, sillä en voi sille mitään. Minut on toisin sanoen jo siis pilattu ennen kuin aikuiselämäni ehti edes alkaa, eikä minulla ole edes mitään toivoa muuttua. Jokainen narsisti kyllä tietää olevansa narsisti, vaikka he muuta teeskentelisivätkin, ja tätä parantumattomuuttamme meille on hoettu niin kauan kuin häiriöstä on puhuttu. 

Itse olen rohjennut alkaa kyseenalaistaa sitä, ja ehkäpä väite onkin alunperin esitetty uhrien suojaksi. On totta, ettei kukaan toinen voi korjata meitä eikä rakastaa meitä ehjäksi, ja jos sitä yrittää, käy huonosti. Uskon kuitenkin, että emme ole niin toivottomia tapauksia kuin on esitetty.  Ja jos yhä useampi narsisti selvittää tiensä ja onnistuu tulemaan ehjäksi, ehkä myös käsitykset asiasta muuttuvat ja meidänkin kaltaisillemme keksitään parempia terapiamuotoja ja apua. Oman kokemukseni takia uskon, että narsisti ja psykopaatti tarvitsee ennen kaikkea hengellisen heräämisen, että on valmis aloittamaan matkansa pois  omasta kivustaan. 

t. narsisti

Eläpä närsissi nyt närsisseile ja huku itsesääliin. Erota kaksi asiaa tosistaan: a) parantuminen b) ongelman tiedostaminen ja sairaudentuntu ja halu muuttaa käyttäytymistapojaan. Ei kukaan diabeteksestäkään parane, mutta ruokailu- ja muita elämäntapatottumuksia muuttamalla voi elää ihan hyvää elämää.

(vanhahtavaan termiin psykopatia (syvä narsismi ja pers.häiriö) ei tunneta parannuskeinoa, ainoastaan aika voi hillitä ja hiljentää, ja suurin ongelma on sairaudentunnon puuttuminen, esim jenkeissä (jossa psykopaatteja on ehkä tutkittu eniten) ei tiedetä kuin yksi psykopaatti, joka on aidosti sanonut olevansa sairas, viallinen ja joka -aidosti- oli halunnut tietää, mikä häntä vaivaa (Jeffrey Dahmer)).

Ehkä psykopatiaan sairastuneen aivojen rakenteessa on tapahtunut evoluutio, voiko tätä varmuudella sanoa?  Se mikä päti tuolloin, ei päde enää. Onhan ns. tavallistenkin ihmisten tietoisuuden taso muuttunut ja se muuttuu koko ajan; ihminen ei ole valmis, evoluutiota tapahtuu suuntaan ja toiseen. Miksi ei sitten psykopaatin kohdalla? En tiedä, en ole varma. Luultavasti en saa persoonaani sellaiseen kasaan kuin se normaali-ihmisellä olisi, mutta tulemalla tietoiseksi oman mr. Hydeni toimintatavoista, voin valita toimintatapani. 

t. narsisti

 

Evoluutio ei toimi noin. Evoluutio voi vaikuttaa patogeenin, esimerkiksi bakteerin tai viruksen genomiin ja tätä kautta tautiin, mutta psykopatiaan ei sairastuta niin. Ellei psykopaatit muodosta tiivistä keskenään lisääntyvää populaatiota, ei ole psykopaattievoluutiota. Aika moni psykopaatti muuten osaa kertoa olevansa sairas, tarvitsevansa apua ja olevansa parantumassa - he tekevät näin saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää. He eivät oikeasti edes osaa tarkoittaa sanomaansa.

Minä en tarkoita niinkään tieteellisesti todistettavaa evoluutiota, kuin henkistä/hengellistä. Tiede tarjoaa lopulta hyvin kapean kuvan maailmasta, ja sen ulkopuolella on monta asiaa, joita emme ymmärrä. Esim. kvanttitasolla moni totuudeksi uskottu asia ei enää pädekään. Havahtumiseni seurauksena olen itse luopunut 100% rationaalisesta, tieteellisestä maailmankuvasta. Sille on henkilökohtaiset syynsä.  

En käy jankkaamaan asiasta enkä käännyttämään ketään. 

t. narsisti

Toivottavasti se tyttö tulee lukemaan tätä ketjua, joka teki aloituksen, ertä mies ei usko hänellä olevan menkat vaan väittää, että on ollut eilen illalla töiden sijasta panemassa liutaa miehiä ja vuotaa siksi. Lämpimästi tervetuloa tänne hänelle!