Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos !Ketjun voimaannuttamana pystyin tänään tekemään lopullisen eron. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta ei ainakaan enää nöyryytyksiä : )
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
Kauan olette olleet yhdessä? Onko muita vastaavia juttuja? Mun päässä alkoi hälytyskellot ainaki soida.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
-jos se oli tärkeää, miksi ei itse tullut antamaan pusua ennen lähtöään?
Et liioittele, etkä ole väärässä!
Tämä ketju on toisaalta todella terapeuttinen ja todella ahdistava. On jollain tavalla lohduttavaa kuulla, miten moni muukin on elänyt samanlaisessa perheh*****ssä. Toisaalta tämä ketju on aiheuttanut sen, että olen nähnyt eksästäni nyt viikon verran painajaisia. Joka yö. Ja huomaan olevani ahdistunut vaikka asiat elämässäni ovat paremmin kuin hyvin.
*
Halusin jakaa vielä yhden muiston teidän kanssanne. Moni on kirjoittanut tästä miten sairaalloisen mustasukkainen puoliso on itse se joka pettää. Minä en koskaan saanut miestä kiinni pettämisestä, mutta kun alkoi se puhelimen piilottelu ja salasanojen vaihtaminen tietokoneelle, olin melko varma tilanteesta. Jälkeenpäin ajatellen en pysty ymmärtämään mikä sai minut jäämään suhteeseen, joka alkoi siten, että näin viikon seurustelun jälkeen hänen eksälleen edellispäivänä kirjoittaman kirjeen, jossa hän vannoi rakkauttaan ja totesi, etten minä ole mitään verrattuna tuohon eksään. Meidän eromme jälkeen mies teki uudelle naiselleen saman. Jatkuvasti se hengasi minun luonani, halaili ja hieroi, välistä suutelimmekin. Sänkyyn asti emme enää siinä vaiheessa menneet, koska "sehän olisi ollut pettämistä". Hän myös kirjotti sähköposteja missä vannoi rakkauttaan ja kertoi mm. miten uusi nainen "ei ole ihan se penaalin terävin kynä". Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että tämä kaikki oli häneltä vain kontrolloimisen halua. Hän ei halunnut päästää minua siirtymään eteenpäin, vaikka itse oli sen jo tehnyt. Lopulta hänen naisensa sai selville näistä käynneistä, jolloin mies oli väittänyt käyvänsä kaverillaan/baarissa, mutta olikin minun luonani. Mies soitti minulle ihan hirvittävän itkuisen puhelun, miten olen pilannut hänen elämänsä ja nyt minun täytyy auttaa miestä kirjoittamaan nykyiselleen kirje, jonka ansiosta nainen antaisi anteeksi. En luvannut ja vannotin miestä olemaan syyttämättä minua tästä naiselleen, koska minä en miestä luokseni pyytänyt. No, sopivat ja ovat nykyään naimisissa. En tiedä mitä mies naiselle kertoi, mutta yhteisen tuttavamme kautta olen kuullut, että nainen sai mm. kerran itkuisen raivokohtauksen baarissa, kun kuuli minun nimeni mainittavan. Voin kuvitella, että minusta tehtiin syyllinen taas kaikkeen, kuten suhteemme aikanakin. Toivon vain, ettei sama p***a pilaa tuon minua seuranneen naisen elämää.
- Se jonka eksä kykki pusikossa vahtimassa piknikkiä -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
Vaikea sanoa, kun en miestäsi tunne. Kuitenkin kertomasi perusteella uskalla arvella, että tuo on jonkinlaista kontrollointia. Onko mies muissakin asioissa tuollainen, että vaatii noudattamaan tarkkoja käyttäytymissääntöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.
Asioista vapautumiseen ja niiden käsittelyyn liittyy aina ahdistusta. Älä torju sitä: anna kaikkien ajatusten tulla sillä voimalla kuin ne ovat tullakseen ja katso mihin asti menet niiden kanssa. Älä torju mitään. Tunne ahdistus KOKO VOIMALLAAN. Kun olet kohdannut pahimman, sen voima häviää. Anna tyypin siis tulla. Tämä on ainoa tie mielenrauhaan, usko pois.
Joo, mutta mitä jos se tyyppi tulee oikeasti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.
Sama juttu täälläkin.. Mutta ketjun ansiosta sain viimein kerrottua nykyiselle miehelle muutamia kipitä juttuja exän tekosista, jotka edelleen vaikuttavat mm. seksielämään.
Kaipa ahdistus on merkki siitä, että mieli prosessoi asioita jollain tavalla... :(
Uskaltaisinkohan minäkin kertoa nykyiselle tuttavuudelleni? Jännittää ja pelottaa.
Noh, minä olen ollut nykyisen mieheni kanssa kuusi vuotta, ja nyt vasta tänään uskaltauduin kertoa. Mutta ei mitään pidäkään kertoa, ennenkuin siihen on itse valmis.
Itselleni siis jäänyt jälkensä exästä, jolle seksi oli pelkkä vallankäytönväline. Läheisyys, joka yleensä parisuhdeseksissä on se tärkein juttu, oli hänelle täysin tuntematonta. Kaikki oli pelkkää suoritusta ja huippu olisi minunkin saavuttaa joka kerta, tai muuten seurasi helvetinmoinen rähinä koska "hän ei kelpaa!" ja "ketä käyt panemassa kun nyt ei tullu??". Ja seksistä ei tietenkään voinut kieltäytyä, se vasta helvetinmoiseen riitaan, syyttelyyn ja yleensä vielä pahoinpitelyyn johtikin.. Ja hän kun ei pystynyt harrastamaan seksiä menkkojen aikana, niin sai raivarit joka kerta kun kuukautiseni alkoivat kun "nyt mä en saa!".
Aloitteita olisi pitäny tehdä, mutta jos mitään sen tyylistäkään sitten teki, niin alkoi syyttely että varmasti petän kun olen niin munan perään -.-
Pitkään exän jälkeenkin seksi aiheutti ahdistuksen ja inhon tunteita. Nykyään on onneksi parempi, kun nykyisen miehen kanssa se läheisyys on tärkeintä, eikä kukaan vedä niitä raivareita.. Ja kieltäytyäkin saa jos ei huvita. Mutta sitten taas kammoksun tehdä aloitteita, samoin seksistä puhuminen on todella vaikeaa..
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Ei se ole niin helppoa oikeasti "vaan lähteä". Sit on eri juttu jos ollaan lapsettomia sinkkuja jotka tapailee vähän häröä heppua tai naista ja joka sit myöhemmin paljastuu päästään vialla olevaksi.
Mut siinä vaiheessa kun on lapsi/lapsia, satatonnia pankissa velkaa ja olohuoneessa arvaamaton virtahepo joka vuoroin rakastaa yli kaiken ja vuoroin tekee sun elämästäsi ihan helvettiä seinien sisäpuolella mutta ei ulkopuolella, ei siitä noin vaan lähdetä. Koska ydinperheen utopia on niin vahva ja jos ei ole näkyviä mustelmia joita ei pysty selittämään kirjahyllyyn törmäämisillä, niin harva ulkopuolinen edes aavistaa millaisessa helvetissä sitä toinen elää.
"- kun se puoliso on niin ihana, aina pitää hyvänä sua kun teillä käydään. Mikä siinä voisi vialla olla? Ootko ihan varma ettei sun pitäis katsoa peiliin"
Lisäksi just niitten lasten takia sitä jaksaa yrittää uskoa tulevaan niitten hyvien hetkien voimalla. Vaikka just niitten lasten takia pitäisi lähteä.
Pelko tulevasta pitää kivasti kans hullun puolison kanssa yhdessä. Pahimmassa tapauksessa vuosien aikana on itseluottamus syöty niin, ettei edes usko pärjäävänsä "yksin lasten kanssa", vaikka sitä käytännössä koko ajan on tehnyt. Ja itse asiassa enemmänkin kun on onnistunut pärjäämään vielä sen sairaan puolison kanssa.
"mitä sitten tehdä lapsia tollasen sairaan kanssa, itse aiheutettua"
- kun sen puolison luonne voi muuttua niitten lasten tulon jälkeen. Ihan samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, joillakin vaan päässä naksahtaa vasta sitten kun kaiken pitäisi jo ollakin ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukemisesta tulee levoton ja ahdistunut olo. Takaraivooni on taas ilmestynyt pelko siitä, että se tyyppi ilmestyy taas jostain ja alkaa häiriköidä. Vaikka asiat ovat juuri nyt paremmin kuin aikoihin, silti ahdistaa. Miten saisin oloni rauhallisemmaksi? Tiedän, ettei omia huonoja kokemuksia kannata miettiä koko ajan. Mutta silti - kaipa nämä asiat pitää kohdata jollain tavalla.
Asioista vapautumiseen ja niiden käsittelyyn liittyy aina ahdistusta. Älä torju sitä: anna kaikkien ajatusten tulla sillä voimalla kuin ne ovat tullakseen ja katso mihin asti menet niiden kanssa. Älä torju mitään. Tunne ahdistus KOKO VOIMALLAAN. Kun olet kohdannut pahimman, sen voima häviää. Anna tyypin siis tulla. Tämä on ainoa tie mielenrauhaan, usko pois.
Joo, mutta mitä jos se tyyppi tulee oikeasti?!
Sitten tulee. Mitä hyödyttää murehtia ja pelätä? Et vaikuta sillä asiaan mitenkään. Jos tulee, ratkaiset asian muuten kuin märehtimällä etukäteen. Kuten poliisilla. Näin.
Suurimpia syitä suhteeseen jäämiseen on pelko: pelko väkivallan tekijää kohtaan, pelko kostosta ja siitä, ettei väkivalta koskaan lopu, pelko omasta selviytymisestä yksin tai lasten kanssa. Väkivallan tekijä aiheuttaa ja vahvistaa näitä pelkoja käyttäytymisellään.
Useinkaan väkivallan tekijät eivät halua erota tai suostua eroon. He myös kieltäytyvät yleensä muuttamasta pois yhteisestä kodista, mikä hankaloittaa naisen ja lasten tilannetta entisestään. Eroaikeissa oleva nainen ja joskus myös lapset ovat monesti hengenvaarassa. Erovaihe on riskialteinta aikaa naiselle, sillä vakavimmat vammat ja murhat tapahtuvat juuri tässä vaiheessa. Lisäksi väkivalta ei useinkaan lopu eroon, vaan saattaa jatkua vuosia vielä senkin jälkeen. Tämän vuoksi nainen ja lapset tarvitsevat tukea ja suojelua myös eron jälkeen. Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen ei ole vapaaehtoista, eikä johdu ensisijaisesti rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos !Ketjun voimaannuttamana pystyin tänään tekemään lopullisen eron. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta ei ainakaan enää nöyryytyksiä : )
Onneksi olkoon!! Hienoa, pärjäät varmasti ja olet myös esimerkki muille!!! :)
Luo turvasuunnitelma kriisitilanteen varalle, jos asut väkivallan tekijän kanssa
1. Jos sinun on paettava kotoa nopeasti, mieti jo etukäteen turvallinen tie ulos. Mitä ovia käytät? Onko kodissasi ikkunoita, joita voit käyttää pakotienä hätätilanteessa?
2. Mikä on kotinne turvallisin huone, johon voit siirtyä ennakoidessasi väkivaltatilannetta? Vältä huoneita, joista ei ole ulospääsyä (kylpyhuone) tai huoneita, joissa on teräaseita tai muita vahingoittamiseen soveltuvia esineitä (keittiö).
3. Onko olemassa merkkejä, joista voit päätellä kumppanisi ryhtyvän väkivaltaiseksi? Tiheneekö hänen hengityksensä, kalpeneeko tai punehtuuko hän? Puristuvatko hänen sormensa nyrkkiin? Yritä päästä lähtemään ulos ennen kuin väkivalta alkaa!
4. Kuinka pääset lähtemään? Voitko sanoa vieväsi roskat ulos, ulkoiluttavasi koiran tai hakevasi hänelle tupakkaa? Kehittele joku rutiini, jonka takia pistäydyt säännöllisesti ulkona normaalioloissakin.
5. Minne voit mennä ja missä on lähin puhelin?
6. Kirjaa ja säilytä päivämäärineen ja kellonaikoineen kaikki väkivallan teot ja uhkaukset miehesi taholta sekä niihin liittyvät muistikuvat mahdolliseksi todistusaineistoksi, vaikka et sillä hetkellä olisi aikeissa tehdä rikosilmoitusta. Mielesi voi muuttua myöhemmin, varsinkin, jos rikos toistuu.
7. Tee lista hätänumeroista (yleinen ja poliisin hätänumero, turvakodit).
Tee lista myös niiden ihmisten puhelinnumeroista, jotka voivat auttaa sinua. Pidä näitä numeroita aina mukanasi, sillä paniikissa voit unohtaa jopa tutuimmatkin puhelinnumerot.
8. Yritä säästää itsellesi rahaa kriisiä ja lähtemisen varalle, kuten bussia, junaa tai taksia varten. Pidä aina hiukan rahaa helposti saatavilla olevassa paikassa.
9. Säilytä helposti saatavilla olevassa paikassa myös pakattua laukkua, jossa on kaikki tarvitsemasi tavarat ja tärkeät paperit. Voit antaa ne myös naapurisi tai ystäväsi säilytettäväksi. Laukussa on hyvä olla - Rahaa taksia ym. välittömiä menoja varten - Varavaatteita sinua ja lapsia varten - Hygieniavälineitä - Tärkeät puhelinnumerot - Puhelinkortti - Vara-avaimet kotiin ja autoon Tärkeät asiakirjat (tai kopiot):, verotodistukset, palkkatodistukset, pankkiasioita koskevat paperit, vakuutuskirjat, merkinnät aikaisemmista väkivaltaisuuksista ja mahdollisista silminnäkijöistä sekä lääkärintodistukset ym.
10. Selitä lapsille, jos he ovat tarpeeksi vanhoja, että joudut ehkä lähtemään nopeasti kodista ja että otat heidät mukaan tai että järjestät heidät luoksesi myöhemmin. Ota kuitenkin aina lapset mukaasi, jos se on suinkin mahdollista. Keskustele heidän kanssaan väkivallasta ja miten olet ajatellut toimia hätätilanteessa. Valmistele heitä etukäteen.
11. Opeta lapsesi soittamaan joko yleiseen tai poliisin hätänumeroon tarvittaessa.
12. Jos mahdollista, kerro naapurillesi väkivallasta ja pyydä heitä soittamaan poliisille, jos he kuulevat epäilyttäviä ääniä kodistasi. Voit sopia myös tunnussanan, jonka perusteella ystäväsi tai naapurisi tietävät olevan hätätilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex painosti seksiin eikä antanut mulle mahdollisuutta kieltäytyä. Kun yritin puhua asiasta ja saada siihen muutosta, mut sivuutettiin sillä että KUITENKIN aina suostun tai että mun vaatteet/käytös oikeuttaa seksin. Päätin erota ja siitäkös helvetti repesi. Hän uhkaili tappavansa itsensä ja yritti raiskata mut. Aikoi seurata ja kytätä mua kun saa selville uuden osoitteeni. Eikä suostunut uskomaan että eron syy ei ollut toinen mies. Mua ei miehet edes kiinnosta ton tyypin jälkeen! Enää en anna kenenkään kohdalla mua noin.
Turvallisuus hyökkäystilanteessa
Välittömästi väkivallan uhatessa tai väkivaltatilanteessa soita yleiseen hätänumeroon 112.
1. Väkivaltaisen tilanteen tullessa yritä siirtyä kodissasi paikkoihin, joissa väkivallan tekijällä on vähiten mahdollisuuksia käyttää erilaisia aseita (kuten veitsiä) ja joista sinun on helpointa päästä ulko-ovelle. 2. Ollessasi hyökkäyksen kohteena varjele päätä ja vatsaa kumartumalla ja käsillä suojaamalla. Huuda äänekkäästi koko ajan. Sinulla ei ole mitään hävettävää, päinvastoin väkivallan tekijällä on.
-----
Nykyisen avo- tai aviopuolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 22 % parisuhteessa olevista naisista. Vuoden aikana 112 000 suomalaista naista kokee parisuhdeväkivaltaa ja heistä 90 000 on fyysisen väkivallan kohteena.
Suomessa vuoden jokaisena päivänä kaikkiaan 306 naista, iältään 18- 74 -vuotiaita, joutuu parisuhteessaan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tai niillä uhkailun kohteeksi
Suomessa joka 6. minuutti nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi .
Suomessa joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan seurauksena.
Naiset joutuvat pahoinpitelyn kohteeksi sellaisista ”syistä” kuin ruokarahan pyytämisestä mieheltä, jos päivällinen ei ole ollut valmiina miehen tullessa työstä, ruoka ei ole ollut miehen mielestä kelvollista tai lapset eivät tottele. Usein myös pelkkä ”väärä” kysymys ”väärään aikaan” on johtanut väkivaltaan miehen taholta. Tosiasiassa naiset yrittävät muuttaa ja mukauttaa käyttäytymistään väkivallan tekijän mieleiseksi estääkseen väkivallan puhkeamista. Ennen pitkää naiset kuitenkin havaitsevat, etteivät he kykene ehkäisemään ja lopettamaan väkivaltaa yrittämällä täyttää väkivallan tekijän odotuksia tai suostumalla ja alistumalla hänen vaatimuksiinsa. He myös oppivat, etteivät miehen myötäileminen, vastustaminen tai puolustautuminen myöskään johda väkivallan loppumiseen. Väkivalta ei ole riippuvaista uhrin käyttäytymisestä tai sen muuttumisesta
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Aika moni meistä on narsistien lapsia. Lapsena oppii haistelemaan tällaisen arvaamattoman, mutta itselleen maailman tärkeimmän henkilön mielenliikkeitä jatkuvasti ja tottuu siihen, että sieltä voi tulla mitä tahansa. Eli tottuu kyykytykseen ja epävarmuuteen. Siksi se tuntuu ihan normaalilta ja jopa turvalliselta kun tilanne ajautuu siihen parisuhteessa.
Mä pystyin rikkomaan kierteen vasta, kun tajusin, mistä käyttäytymismalli tulee. Olin myös itse mustasukkainen ja sitäkin pystyin käsittelemään vasta tuon oivalluksen jälkeen. Seurauksena tästä kaikesta oli myös, että välit menivät lopulta poikki tuohon vanhempaani, kun opin vetämään itselleni rajoja.
Usein mietin, että jos netti olisi ollut olemassa silloin, kun olin nuori, olisin varmaan tunnistanut tilanteen jo aiemmin ja ehkä säästynyt paljolta. Mutta historiaa on turha jossitella ja hyvä että teillä nuorilla on paremmat mahdollisuudet.