Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut uuteen asuntoon enkä halunnut miehen tietävän missä asun joten poliisit lupasivat pitää häntä kiinni siihen asti että pääsisin kotiini ilman että mies taas näkisi minut jossain tai seuraisi kotiini. Myöhemmin uhkasi yhteisille tutuillemme tulla kirveen kanssa läpi kotiini kunhan löytää asuinpaikkani.
Muutit siis jo seurustellessa uuteen kämppään? Eikö hän koskaan saanu selville uutta osoitettasi? Eikö hän esim. seurannu sua, kun lähdit hänen luotaan?
Lopetin juttumme seinään kun muutin ja jossain sadoista seuranneista viesteistä mies sanoi miten oli pelännyt että kunhan muutan niin hän ei näe mua enää koskaan. Sai tietää uuden kaupunginosan yhteisiltä tutuilta joihin kuvittelin voivani luottaa mutta olivatkin sitten nähtävästi miehen puolella, ja lopulta eräänä sunnuntaina muutama viikko muuttoni jälkeen ovikello soi ja samalla tuli puheluiden ja uhkailujen tulva. Uusi asunto oli kuitenkin ovikoodillisessa kerrostalossa joten se ovella riehuminen ei enää onnistunut niin helposti, kerran katsoin ikkunasta ja hän istui meidän sisäpihalla ja tuijotti asuntooni jne. mutta siitä eteenpäin hän alkoi pikkuhiljaa luovuttamaan. Tosiaan se auton ikkunoiden rikkomisesta syyttäminen josta muistaakseni kerroin jossakin viestissä tapahtui muuton jälkeen kun mies ei vielä tiennyt tarkkaa osoitetta ja ajeli summittaisesti katuja täälläpäin kunnes näki mut kun hain ystävääni bussilta.
Eli asut yhä asunnossa, jonka mies nyt tietää? Pelkäätkö vielä? Eikö tästä viimeisimmästä yhteydenotosta ollut vain vähän aikaa? Olisiko sun mahdollista muuttaa kertaalleen ja tällä kertaa et kerro yhteisille tutuille mitään, ovatko niin satunnaisia tuttuja, että yhteydenpidon heihinkin voisi lopettaa seinään? Salaisit tietty muuton yhteydessä uuden osoitteen.
Tällöin sun ei tarttis enää pelätä. Noista hulluista ei tiedä. Yhtäkkiä voi olla kytiksellä rapussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten samantyyppisiä kokemuksia täältä löytyy. Sairaalloisen mustasukkaisten ihmisten ajatukset ja käytös näkyy noudattavan samaa kaavaa.
Ite tapailin sairasta miestä noin kolmen kuukauden ajan pari vuotta sitten. Hän peitti alussa taitavasti järjettömän omistushalunsa, mutta eipä siinä kahta kuukautta kauempaa mennyt kun totuus alkoi valjeta. Oltiin siis just alotettu opiskelemaan samaa alaa yliopistossa, ja ehkä enemmänkin elämäntilanteen vuoksi ajauduttiin tapailemaan. Käytiin yhdessä bileissä ja luettiin kylki kyljessä samoihin tentteihin. Mutta nyt niitä esimerkkejä:
-Sai raivarin kun sanoin jotain miesnäyttelijää komeaksi. Kiukutteli kauan ja yritti saada minut ymmärtämään miten väärin olen häntä kohtaan käyttäytynyt ja miten paha, arvoton ja ruma olo hänellä nyt onkaan. Meni kauan tajuta ettei hän vitsaillut.
-Ei suostunut tulemaan kanssani baariin, suuttui kun kysyin syytä. Noin tunnin päästä baarissa kaverin kanssa jutellessa tämä kaverini kysyi matalalla äänellä että onko toi se sun deitti joka tuijottaa meitä vihaisena nurkkapöydässä yksin. (Mies vihasi tätä kaveriani yli kaiken, sillä hän on komea ja miehen mukaan ilmiselvästi ihastunut minuun. Ei oikeasti ole.) Lähdin siltä seisomalta raivo kurkussa kotiin. Mies ajoi kännissä autolla perässä. En päästänyt sisään. Laittoi viestejä, joissa selitti hänen rattijuopumuksensa olevan minun syytäni ja että tottakai hänellä on oikeus tulla katsomaan mitä baarissa puuhaan ja kenen kanssa. Toi oven taakse aamulla nallen, kukkia ja suklaata. En ottanut vastaan.
-Baarissa ollessani lähetti valehtelematta aina noin 50-100 tekstaria. Kerran en vastannut 20 minuuttiin, mies katkaisi luokseen unohtuneen hammasharjani (:D) ja pisti isältään saamansa sohvapöydän murusiksi. Jälkeenpäin syytti siitä minua, ja tivasi että mitä nyt sanoo isälleen, kannattaisko vähän miettiä että vastataanko niihin tekstareihin vai ei. Ja minä tyhmä vain nauroin hämmentyneenä.
-Kerran unohdin fb:n auki samalla kun tiskasin. Mies tuli luokseni ja istui häpeilemättä lukemaan chatviestejäni. En huomannut tätä ennenkuin mies alkoi tivata että kuka on Petteri ja miks se kyselee kuulumisia. Sanoin että kaveri on ja sulla on sekunti aikaa lopettaa mun fb:n tihrustaminen. Mies ilmoitti ettei yksikään mies kysele kuulumisia ellei halua olla enemmän kuin kaveri. Seeeeelvä.
-Kun olin ollut baarissa, mies ilmestyi ovelle pimpottelemaan kahdeksan maissa aamulla. Ei ensin suostunut myöntämään mutta lopulta tunnusti tekevänsä niin siksi, että tarkistaa onko mulla siellä muita miehiä. Kun en tietenkään päästänyt sisään, helvetti oli irti ja olin tietenkin pettänyt. Jatkuu seuraavassa viestissä...
Meinaan aina kuolla nauruun, kun luen näistä toopeista jotka syyttelevät muita omista kohelluksistaan. Ajoi itse kännissä ja se oli sinun vikasi? HAHAHAHA! Mitä vittua? Ja pisti pöydän kappaleiksi ja sekin oli sinun vikasi. Mikä se logiikka tuossa takana on?
Logiikka on siis näköjään se, että kun ajoi kännissä, tämä toinen on siihen syyllinen, koska sai sen kännissäajajan jostain syystä tuntemaan olonsa niin epävarmaksi, että ihan kännissä piti lähteä ajamaan ja varmistamaan tilanne, ettei siellä n**ssita. Tai tuo pöydän hajottaminen, se toinen on kato kuitenki käynyy n**ssii muita, ku on niin vitun h**ra, niin vähemmästäki suuttuu -> pöytä päreiksi -> ja sehän on sen h**ran syytä, koska jos h*ra ei olis h*ra, ei herran ois tarvinnu sitä pöytääkään pistää p**lun päreiksi. Näin mun väkivaltainen exä aina oikeutti käytöksensä. Syy oli aina mun. Mitä tahansa hän teki, syy oli mun.
Sinulle oikea narsisti: Välitkö oikeasti toisista ihmisistä, vai näetkö heidät vain välineenä seksiin tai muihin omiin tarkoitusperiisi?
Minulla on kahtia jakautunut persoonallisuus. Toinen puoli rakastaa ja välittää muista ihmisistä. Toinen puoli taas on täysin kylmä ja patologinen. Tarvitsin tätä kylmää puolta selvitäkseni lapsuudestani; dissosioin itseni ulos väkivaltaisista tilanteista. Siitä tuli psyykeeni "pysyvä rakenne". Terapian tarkoitus onkin korjata nämä erilliset osat taas yhdeksi.
Tunnistan olevani aika sokea muiden ihmisten tunteille ja tarpeille, myös empatiakykyni on heikko, koska olen elänyt lähes koko elämäni siten, että olen katkaissut tunneyhteyden itseeni - miten sitten voisin tunnistaa tunnetilat toisissa?
Miksi sanot haavoiksi ihmisen piirteitä, kuten esim. ystävällisyys tai aito välittäminen?
En ole väittänyt tällaisia asioita haavoiksi. Mieti, mikä on aidon välittämisen ja läheisriippuvuuden raja.
Niihinhän sinä isket, vai miten näet ne haavoina? Testaatko ensin jotenkin? Oletko nainen vai mies?
Nainen.
Tunnistan läheisriippuvaiset oikein hyvin. Kyllä, näihin minä "isken" (tai olen iskenyt mennessä). En testaa, vaan tunnistaminen on minulle luonteenomaista.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus
Oletko se, joka on hakenut apua ja jos niin uskotko parantuvasi? Miten aiot sitten elää, jos paranet?
Olen. Paranemiseni on korkeimman käsissä, mutta olen toiveikas. Kriisiini liittyi myös tietynlainen hengellinen havahtuminen. Ehkä tätä tietynlaista nöyrtymistä ja pienuutensa tunnustamista tarvitaan, ettei paraneminen jäisi vaan pinnalliseksi.
Onhan kuitenkin tutkittu, että tosi harva narsisti hakee apua, koska kokeei tsensä ylivertaisena, eikä edes halua " taantua" normaalin ihmisen tasolle, ollakseen vaan ns. tavis?
Kyllä, tavallisuus on harhalleni myrkkyä ja illuusioideni muremista olen itkenytkin eniten. Mutta elänkö mieluummin tämän kivun kanssa vai tavallisena kuolevaisena. Minähän kiellän siinä ihmisyyden myös itseltäni. En saa tuntea, en saa iloita, en saa olla olemassa...
Kerro lisää...meitä uhreja niin kiinnostaisi, mihin tähtäät oikein, varsinkin kun sanotaan, että te haette terapiasta vaan uusia konsteja, kun opitte ihmisen psyykestä lisää..
Opettelen tuntemaan itseni naamion alla ja tulemaan taas kokonaiseksi. En halua oppia uusia manipulaatiotaitoja, olen jo mestari niissä. En halua myöskään enää siirtää keskustani muihin ihmisiin. Sellaisessa tilassa eläminen on jatkuvaa kauhua.
Olen pahoillani, jos aidosti haluat parantua, mutta kun se on vaan kuulemma niin harvinaista, että melkein tulee mieleen, että olet saanut väärän diagnoosin?
Uskon, että paraneminen ei ole meidän ihmisten käsissä vaan korkeimman, ja siksi yritän luovuttaa hallintaa tästä prosessista. En osaa vielä sanoa miten käy.
En usko saaneeni väärää diagnoosia. Sen sijaan uskon, että ns. virallinen totuus on osin vaillinainen. Samaa mieltä ovat uudet tutkimukset aiheesta.
Kts. lisää: (jatkuu)
Uutta tietoa psykopaatin mielestä
Submitted by mikko.haarala@s... on Fri, 07/27/2012 - 10:52
Tutkijat ovat vuosikymmenien ajan olleet yhtä mieltä siitä, että psykopaatit ovat kylmiä, kovia ja tunteettomia ja että heitä ei voida hoitaa tai parantaa. Norjalainen tutkija ja psykologi Aina Gullhaugen kiistää tämän näkemyksen.
Gullhaugen on havainnut vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana, että psykopatian virallisesti hyväksytyissä tunnusmerkeissä ei oteta huomioon kyseisten henkilöiden lapsuudenkokemuksia. Tutkija epäilee, että on ehkä kysytty vääriä kysymyksiä ja tarkasteltu asiaa väärästä näkökulmasta.
“Psykiatriassa on tapahtunut paljon muutoksia viime aikoina, mutta vieläkin on vallalla asenne, että joitakin ihmisiä on mahdotonta hoitaa. Oppikirjoissa ei juurikaan mainita, että psykopaateilla on ollut vaikea elämä. Huomiota on kiinnitetty heidän antisosiaaliseen käyttäytymiseensä ja empatian puutteeseen, joita on selitetty biologialla. Heidän kokemuksensa on sen sijaan sivuutettu”, Gullhaugen selittää.
Gullhaugen päätteli, että jos psykopaattirikolliset ovat niin paatuneita, kuin yleisesti uskotaan, heillä ei pitäisi ilmetä haavoittuvuutta tai psykiatrisia häiriöitä.
Hannibal Lecter
Hannibal Lecter on ehkä tunnetuin psykopaatti fiktion maailmassa. Kerrotaan, että kirjailija Thomas Harris loi Hannibalin hahmon tutkittuaan sarjamurhaajia FBI:n käyttäytymistieteiden yksikössä. Harris osoittaa kirjoissaan, miten lapsuudenaikaiset kauhukokemukset vaikuttivat Hannibalin kehittymiseen. Gullhaugenin mielestä sellaisia psykologisia vaurioita voidaan hoitaa.
Kolmenkymmenen vuoden aikana Gullhaugen on käynyt läpi kaiken kansainvälisen psykopatiasta julkaistun tieteellisen kirjallisuuden. Hän on lisäksi tutkinut vaarallisimpien vankien psykologisia tarpeita norjalaisissa vankiloissa ja rangaistuslaitoksissa.
Julkaistuista tutkimuksista käy ilmi, että kaikki pahimmat rikolliset ovat kokeneet lapsuudessaan kauhistuttavaa fyysistä ja/tai psykologista väkivaltaa.
“Nämä ihmiset ovat poikkeuksetta vahingoittuneet huoltajiensa seurassa. Monista kuvauksista ilmenee, että heidän myöhempi armottomuutensa on ollut yritys käsitellä tätä vauriota, tosin sopimattomalla ja vahingollisella tavalla”, Gullhaugen sanoo.
Aikaisemman tutkimuksen puutteita
Gullhaugen kyseenalaistaa menetelmät, joita on käytetty tutkittaessa psykopaatteja. Eräs tapa tarkastella ihmisten emotionaalisia reaktioita on näyttää heille kuvia erilaisista tilanteista. Ensin näytetään neutraaleja tai miellyttäviä kuvia. Yhtäkkiä esille tulee kuva aseesta, joka on suunnattu katsojaa kohti. Useimmat ihmiset reagoivat tähän, esim. heidän pulssinsa kiihtyy ja hiki alkaa nousta pintaan. Koska psykopaatit eivät reagoi samoin, on päätelty, että heillä on jokin biologinen häiriö.
Gullhaugenin mukaan erilainen reagointi johtuu psykopaatin taustasta, johon on ehkä kuulunut elämä jengeissä aseineen tai julma ja ankara kasvatus. Tunteettomuus ja vahvuus ovat olleet välttämättömiä selviytymiskeinoja ja mahdollisesti ainoa reaktio, jonka nämä ihmiset ovat oppineet.
Psykopaattien tunteiden arviointiin tarvitaan uudenlaisia testejä ja välineitä. Sivuuttamatta tavanomaisia menetelmiä, kuten diagnostinen haastattelu, psykopatiaoireiden tarkistuslista ja neuropsykologiset testit, Gullhaugen on käyttänyt lisätestejä. Norjalaisia vankeja tutkiessaan hän on hyödyntänyt kyselykaavakkeita, joilla arvioidaan erilaisia henkilöiden välisiä, ihmissuhteisiin liittyviä ja emotionaalisia seikkoja.
Saadut tulokset viittaavat siihen, että psykopatian tutkimusmenetelmiä pitäisi vähintäänkin muuttaa, ehkä uudistaa ne kokonaan.
Aajoo, eräs hauska sunnuntaipäivä:
mies alkoi heti aamusta riehumaan puhelimen kanssa ja ravaamaan ovella ja sitä sirkusta kesti koko päivän. Mulla oli tarkoituksena ihan vaan siivota, pyykätä, kokata viikon ateriat ja levätä mutta jostain jo unohtuneesta syystä tyypille iski taas sellainen fiilis että halusi pilata munkin päivän. En tosiaan saanut edes sen hetken rauhaa että olisin kerennyt viskata pyykit koneeseen ja koneen päälle vaan roikuin koko ajan vastaamassa puheluihin joiden sisältö oli mun haukkumista ja syyttämistä ja jos sanoin mihinkään väliin mitään niin luuri korvaan ja uusi puhelu heti perään. Iltaan mennessä tahti alkoi hiljentyä mutta mies keksi että haluaa lähteä mun kanssa leffaan - mun fiilikset ideasta voi varmaan arvata joten kieltäydyin. Kello oli kahdeksaa vaille silloin ja koko päivä mennyt kylppärissä piilossa jos ikkunasta lentää kivi ja kun ne puhelut alkoi hiipumaan niin ajattelin lähteä kauppaan hakemaan pakastepizzaa että sain jotakin syödäkseni. Kiersin eri reittiä kuin yleensä koska ajattelin että siellä en törmää mieheen, mutta jotenkin tuntuu että AINA kun yritin vältellä miestä niin törmäsin häneen jossain (jossakin vaiheessa aloin kipaisemaan pakoon metsään ja sieltä ei osannut etsiä!).
Toki sitten kuulin juoksuaskeleita perästä ja mulla oli puhelin kädessä joten kamala riehuminen että kenen kanssa puhuin puhelimessa ja kenen luokse olen menossa. Näytin puhelimesta etten ole puhunut kenenkään kanssa mutta raivoissaan tyyppi ei tajunnut että näytin vain vastatut puhelut, en tosin pettämismielessä kenellekään soittanut mutta kaverille kylläkin. Olin niin väsynyt ja nälkäinen että koin parhaaksi keinoksi rauhoitella miestä jotta jättäisi mut rauhaan lupailemalla seuraavalle päivälle vaikka mitä suunnitelmia ja mies sitten sanoi että selvä, mene kauppaan ja hän menee kotiin. Kysyin saanko varmasti mennä yksin ja että hän ei seuraa mua ja lupasi, kääntyi vielä ja lähti kävelemään poispäin. Kaupassa kuitenkin vilkaisin taakseni ja pitkän matkan päässä mies pälyili hyllyjen välejä joten juoksin ulos kaupan toisesta ovesta.
Valitettavasti hän on nopea liikkeissään joten ennen kuin ennätin kotiin asti tuli hän taas jostakin risteyksestä vastaan. Leffasta kieltäytyminen oli ilmeisesti tässä vaiheessa alkanut ottaa päähän ja alkoi karsea tivaus miksi en lähde ja miten voin muka olla väsynyt ja käydään hakemassa ruokaa matkalla niin kyllä sä nyt saatana jaksat. Sanoin etten jaksa olla ihmisten keskellä vaan haluan mennä yksin kotiin joten hän alkoi soitella läpi kavereitaan josko heillä olisi heittää rauhoittavia lääkkeitä mulle että päästäisiin elokuviin..? Kyllä niitä sitten jostain löytyikin mutta jotenkin sain kuitenkin lopulta mennä yksin kotiin.
---
Mulla oli noihin aikoihin oikeastaan vain yksi läheinen ystävä joka myös sattui olemaan entinen poikaystäväni, mutta molempien puolelta tosiaan enää pelkkää ystävyyttä kyseessä. Mies yritti koko kahden vuoden rikkoa meidän välejä milloin milläkin keinolla mutta tämä oli ainoa ystävä johon ei tehonnut, päin vastoin meistä tuli vielä läheisempiä kun jouduin joskus soittamaan ystäväni avuksi/suojaksi/seuraksi. Kerran pyysin ystävääni jälleen meille, oli talvi ja käskin meidän istua pimeässä asunnossa ja puhua hiljaa ettei mies tiedä mun olevan kotona jos käy ovella (kuten monesti kävikin).
Kerran pyysin samaa ystävää vahtimaan kissaani kun olin pari päivää reissussa. Mies ei millään käsittänyt miksi en pyytänyt häntä...oikeastaan yksi suurin herätys tilanteeseen oli kun ystäväni kysyi miten kissani suhtautuu tuohon mieheen ja tajusin että aina miehen ollessa meillä kissa menee sängyn tai sohvan alle vaikka on muuten todella seurallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatit tarvitsevat ja haluavat läheisyyttä
Omien tutkimustensa ja muiden tapauskuvausten perusteella Gullhaugen totesi, että psykopaatit sekä toivovat läheisyyttä että tarvitsevat sitä. Heillä on myös välittämisen tunteita. Samanaikaisesti on kuitenkin selvää, että heidän on lähes mahdotonta löytää tai ylläpitää sellaisia suhteita, joissa nämä tarpeet täyttyisivät.
Gullhaugenin tutkimuksista kävi ilmi, että tavanomaisten menetelmien perusteella näillä henkilöillä on hyvä itsetunto ja vain harvoin masennusta ja että he kokevat yleisen hyvinvointinsa hyväksi. Toisenlaisten menetelmien mukaan psykopaateilla on kuitenkin piilevää psykologista kipua.
Psykopaatin varhaisvuodet ja kasvatus
Rikoksiin syyllistyneiden psykopaattien vanhemmilla on ollut normaalista poikkeava kasvatustyyli. Jos vanhemmuutta ajatellaan asteikolla, jonka toisessa päässä on välinpitämättömyys ja toisessa täydellinen kontrollointi, useimmat vanhemmat sijoittuvat asteikon keskivaiheille. Gullhaugenin tutkimista psykopaateista yli puolella oli vanhemmat, jotka toimivat asteikon ääripäiden mukaan. Lapsesta ei joko välittänyt kukaan tai häneltä vaadittiin totaalista alistumista.
Tämä seikka osoittaa, että psykopaatin käyttäytymisen ja hänen kokemustensa välillä on yhteys. Se tarjoaa myös vivahteikkaamman kuvan psykopaattien tunteista ja on lähtökohta terapialle.
Gullhaugen kertoo: ”Näiden henkilöiden kiintymysmallit osoittavat, että he ovat lapsina tunteneet itsensä torjutuiksi. Heidän vanhemmillaan on ollut tavanomaista useammin autoritaarinen kasvatustapa, joka vaarantaa lapsen oman tahdon ja itsenäisyyden kehittymisen. Myöhemmin psykopaatti kohtelee toisia ihmisiä armottomasti, koska hän – enemmän tai vähemmän tietoisesti – pyrkii saamaan sen mitä tarvitsee. Tällainen suhde vanhempaan – tai huoltajan täydellinen puuttuminen – on osa sitä kuvaa, joka psykopaatin kasvatuksesta voidaan saada.”
Lopullisia johtopäätöksiä asiasta ei voi tehdä Gullhaugenin omien tutkimusten perusteella, koska tapauksia ei ole ollut riittävästi, mutta kolme muuta tutkimusta viittaa samaan suuntaan.
Miten luonnehäiriö syntyy
Kaikki holtiton ja piittaamaton käyttäytyminen ei johdu huonoista kasvuolosuhteista, mutta persoonallisuushäiriö ei myöskään tule syntymälahjana. Gullhaugen muistuttaa, että sekä biologialla että ympäristöllä on merkitystä. Luonnehäiriö on lukuisten biologisten ja psykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos. Yksilön biologiset ominaisuudet, temperamentti, persoonallisuus ja haavoittuvuus ovat tärkeitä osatekijöitä.
”Yksilön ihmissuhteisiin liittyvä haavoittuvuus on mielestäni persoonallisuushäiriön ydin”, Gullhaugen toteaa. ”Psykopaatit ovat olleet pelokkaita tavatessaan minut. Näen heissä selkeää haavoittuvuutta, ja heidän käytöksessään heijastuu epävarmuus ja vaivaantuneisuus. Nyt tutkimuskin vahvistaa heidän kärsimyksensä ja tunteiden vivahteet.”
Psykopaatin tunteet
Gullhaugen totesi tunteiden skaalaa koskevissa tutkimuksissaan, että psykopaateilla on tavallista enemmän kielteisiä tunteita, kuten ärtyneisyyttä, vihamielisyyttä ja häpeää, mutta he eivät tunne syyllisyyttä. Vakavia rikoksia tehneillä psykopaateilla ilmeni enemmän vihaa ja ahdistusta. Myönteisten tunteiden osalta Gullhaugen ei löytänyt merkittäviä eroja psykopaattien ja ”normaalien” ihmisten väliltä, mikä viittaa siihen, että psykopaattien tunne-elämässä on enemmän vivahteita, kuin aikaisemmin on uskottu.
Uusia diagnostisia välineitä
Uudet diagnostiikan käsikirjat ovat kehitteillä ja valmistuvat todennäköisesti vuoteen 2013 mennessä. Sen sijaan että asiakkaat jaoteltaisiin tiukasti määriteltyjen kategorioiden mukaan, uudet välineet mahdollistavat monipuolisemman arvioinnin: yksilön diagnoosi sijoittuu asteikolle normaali – sairas. Gullhaugenin mielestä tämä helpottaa häiriöiden tarkempaa kuvausta.
“Kun ymmärrämme, että psykopaatin kasvuvuosilla ja ihmissuhteilla on merkitystä ja että hänen tunne-elämänsä on luultua monipuolisempaa, näiden yksilöiden leimaaminen vähenee. Myös hoidon kohdentaminen helpottuu. Tuskin on mahdollista palauttaa kaikkia psykopaatteja normaalielämään, mutta voimme ehkä auttaa monia heistä tulemaan toimeen paremmin itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Se puolestaan voisi vähentää vakavien rikosten uusimista. Hoito on vaikeaa, mutta mahdollista”, Gullhaugen uskoo. "On kuitenkin arvioitava riskitekijät, ennen kuin päätetään, voiko psykopaatin palauttaa yhteisöön."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, miksi osa miehistä käyttää väkivaltaa naista kohtaan, on yritetty selittää monin eri tavoin ja teorioin. Väkivaltaa on selitetty esimerkiksi parisuhteen vuorovaikutusongelmilla, riittämättömillä kommunikaatiotaidoilla, miehen stressillä, miehen vanhenemisella, alkoholin, huumeiden ja lääkeaineiden väärinkäytöllä, mielenterveyden häiriöillä, työttömyydellä ja taloudellisilla ongelmilla. Näitä asioita voi esiintyä yhdessä väkivallan kanssa, mutta ne eivät ole väkivaltaisen käyttäytymisen syitä. Väkivalta ei lopu, vaikka näihin asioihin puututtaisiin ja annettaisiin apua. Väkivaltaisuus ei ole ”kontrollin menettämistä”, vaan se on tehokas keino saavuttaa ja ylläpitää valtaa ja kontrollia. Väkivaltaa käyttävä mies pyrkii hallitsemaan naista pelon avulla. Parisuhteessa väkivaltaisesti käyttäytyvä mies uskoo, että nainen on hänen hyvän olonsa lähde ja on siten vastuussa siitä. Siksi kumppanin käyttäytymistä, ajatuksia ja tunteita on kontrolloitava kaikin tavoin, etteivät miehen omat ongelmat (riippuvuus naisesta ja väkivalta) nousisi tietoisuuteen. Useat naiset ovat havainneet, että heidän miehensä ovat ”kaksoispersoonallisuuksia”. He voivat olla hyvin viehättäviä, lämpimiä, älykkäitä ja hurmaavia ulkopuolisten silmin. He saattavat antaa itsestään itsevarman ja turvallisen vaikutelman. Heistä on mahdotonta uskoa mitään pahaa. Heidät tunnetaan ”mukavina kavereina”. Kun selitettävää syntyy, he saavat kaikki puolelleen, sillä hänen muilta salatun väkivaltansa kohteena oleva nainen näyttää hänen rinnallaan hysteeriseltä, riippuvaiselta, epävarmalta ja tasapainottomalta. Todellisuus rajoittuu parisuhteeseen ja kodin seinien sisäpuolelle. Mies on kotona kuin täysin eri ihminen. Tämä saa yleensä uhrin epävarmaksi omista tunteistaan ja ajatuksistaan, eikä hän tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta, mikä on oikein ja mikä väärin.
Väkivaltaisesti käyttäytyvä mies on äärimmäisen riippuvainen naisesta. Nainen on hänelle tarpeiden kohde, jota hän ei kunnioita ihmisenä. Hän näkee naisen omaisuutena ja tarpeiden tyydyttäjänä, joka on häntä varten olemassa. Hän odottaa naiselta tyydytystä, kuuliaisuutta ja palveluja, tarvittaessa myös seksipalveluja. Usein väkivaltaan liittyy mustasukkaisuutta, omistushalua ja itsekeskeisyyttä.
Tyypillistä on, ettei mies kykene ottamaan vastuuta teoistaan eikä tunteistaan. Hän ulkoistaa oman väkivaltaisuutensa syyttämällä olosuhteita, stressiä, naisen käyttäytymistä, ”huonoa päivää”, alkoholia tai muita itsensä ulkopuolella olevia asioita. Riippuvuus naisesta on pelottavaa. Siksi hän muuntaa riippuvuuden ja menettämisen pelon raivoksi, joka kohdistuu naiseen. Hän yrittää käyttäytymisellään pitää naista kiinni suhteessa, mutta tämä saakin naisen etääntymään siitä. Yhtenä keinona mies yrittää saada naisen uskomaan, että oikeastaan nainen onkin riippuvainen miehestä eikä tulisi toimeen ilman häntä.
Nainen ei voi omalla käyttäytymisellään välttää tai lopettaa väkivaltaa. Yleensä väkivallan kohteena olevat naiset ovat tehneet kaikkensa tilanteiden välttämiseksi. Väkivalta ei lopu, ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan, ja lakkaa etsimästä syytä naisesta.
Väkivaltaisuus ja vallan- ja kontrollinhalu ovat kuin riippuvuuksia, joista päästäkseen miehen on tehtävä työtä. Paras tapa auttaa miestä on saattaa hänet vastuuseen teoistaan lain ja yhteiskunnan edessä ja kieltäytyä alistumasta väkivaltaan. Yhteiskunnassa voidaan puuttua väkivaltaan, kun sen salailu loppuu ja asia tehdään julkiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut uuteen asuntoon enkä halunnut miehen tietävän missä asun joten poliisit lupasivat pitää häntä kiinni siihen asti että pääsisin kotiini ilman että mies taas näkisi minut jossain tai seuraisi kotiini. Myöhemmin uhkasi yhteisille tutuillemme tulla kirveen kanssa läpi kotiini kunhan löytää asuinpaikkani.
Muutit siis jo seurustellessa uuteen kämppään? Eikö hän koskaan saanu selville uutta osoitettasi? Eikö hän esim. seurannu sua, kun lähdit hänen luotaan?
Lopetin juttumme seinään kun muutin ja jossain sadoista seuranneista viesteistä mies sanoi miten oli pelännyt että kunhan muutan niin hän ei näe mua enää koskaan. Sai tietää uuden kaupunginosan yhteisiltä tutuilta joihin kuvittelin voivani luottaa mutta olivatkin sitten nähtävästi miehen puolella, ja lopulta eräänä sunnuntaina muutama viikko muuttoni jälkeen ovikello soi ja samalla tuli puheluiden ja uhkailujen tulva. Uusi asunto oli kuitenkin ovikoodillisessa kerrostalossa joten se ovella riehuminen ei enää onnistunut niin helposti, kerran katsoin ikkunasta ja hän istui meidän sisäpihalla ja tuijotti asuntooni jne. mutta siitä eteenpäin hän alkoi pikkuhiljaa luovuttamaan. Tosiaan se auton ikkunoiden rikkomisesta syyttäminen josta muistaakseni kerroin jossakin viestissä tapahtui muuton jälkeen kun mies ei vielä tiennyt tarkkaa osoitetta ja ajeli summittaisesti katuja täälläpäin kunnes näki mut kun hain ystävääni bussilta.
Eli asut yhä asunnossa, jonka mies nyt tietää? Pelkäätkö vielä? Eikö tästä viimeisimmästä yhteydenotosta ollut vain vähän aikaa? Olisiko sun mahdollista muuttaa kertaalleen ja tällä kertaa et kerro yhteisille tutuille mitään, ovatko niin satunnaisia tuttuja, että yhteydenpidon heihinkin voisi lopettaa seinään? Salaisit tietty muuton yhteydessä uuden osoitteen.
Tällöin sun ei tarttis enää pelätä. Noista hulluista ei tiedä. Yhtäkkiä voi olla kytiksellä rapussakin.
Asun juu, en pelkää jatkuvasti mutta joskus säikähdän jos jotain poikkeavaa tapahtuu, esim. joku tööttää autolla pihassa niin edelleenkin pinkaisen katsomaan ettei ole tämä tyyppi. Mutta käytös kokonaisuudessaan on niin paljon vähemmän uhkaavaa kuin ennen ja pitkään aikaan ei ole ollut mitään mielestäni todellista uhkaa, oikeudenkäyntiin menin kaikkien aseiden kanssa ja luulen että sillä oli suuri merkitys, mies tuskin uskoi että uskaltaisin kertoa asioista. Lähti silminnähden raivoavana ja hävinneenä oikeudesta ja sen jälkeen olen saanut olla enimmäkseen rauhassa, paitsi toki silloin kun yrittänyt sopia vahingonkorvausten maksamisista (sitäkään ei onneksi tarvitse enää tehdä).
Välit entisiin yhteisiin tuttuihin katkaisin kaksi vuotta sitten ja olen pari kuukautta etsinyt uutta asuntoa, meillä on esimerkiksi sama lähin automarketti ja on toisinaan vähän inhottava olo käydä siellä kun en haluaisi nähdä hänestä enää vilaustakaan.
Jossain dokumentissa mies etsi nuoria naisia seksiteollisuuteen. Hän kertoi testaavansa naiset niin, että kehui heidän kauneuttaan. Terve ihminen ottaa kehut vastaan luonnollisesti tai ärsyyntyneenä, itsetunnoltaan säröinen häkeltyy tai vaivaantuu. Näin hän sai selville, kenen kanssa kannattaa yrittää edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle oikea narsisti! vaikutat aidolta ja kun kerroit, että hengellisyys on auttanut sinua irtaantumaan tuosta ja hakemaan apua niin uskon sinua. Minulle pitkäaikaisena uhrina sama asia on antanut apua eli usko.
Tosi kiva että jaksat vastailla ja huomaat varmaan, että olet saanut hyvän vastaanoton kommenteillesi.
Uskon että paranet ja olen pahoillani, että lapsuutesi on ollut niin kauhea. Niin oli exällänikin ja siksi se "Kalteva torni" elokuva esim. sitten varmaan sai hänet suuttumaan.
Toivon sulle kaikkea hyvää:)
Tää on niin sairas ketju. Lukiessa sitä on tullut pahanolon aaltoja, häpeää omista kokemuksista ja jonkinlaista helpotustakin. Jaan jossain vaiheessa omia kokemuksia... Kiitos kaikille jotka ovat jakaneet omansa. Tästä pitää puhua ääneen, jotta väkivallan (henkisen tai fyysisen) uhri ei jää yksin häpeäänsä.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toipumisesta vielä. Uskon, että meidän narsistien on todella jouduttava pohjalle, ennen kuin nöyrrymme pyytämään apua. Vasta tästä lähtökohdasta käsin parantuminen on mahdollista. Psykologiassa puhutaan kuoleman/mustan narsismin tilasta. Tässä tilassa olin itse eron jälkeen puoli vuotta, ja vasta tässä tilassa kykenin nöyrtymään ja pyytämään apua korkeimmalta.
t. ketjun sairaalloisen mustasukkainen
Kuoleman narsismi
Kun minuuden eheyttä uhkaavaa kiihtymystilaa ei kaikista suojautumiskeinoista huolimatta saada riittävästi rauhoittumaan ja psyykkinen eheys on todellisessa hajoamisvaarassa, astuu kuvaan mukaan eräänlaisena viimeisenä puolustuskeinona pyrkimys, josta psykoanalyysin piirissä on puhuttu mustana, negatiivisena tai kuoleman narsismina.
Päämäärä on tällöin rauhoittaa uhkaava psyykkinen kaaos keinolla millä hyvänsä seurauksista välittämättä. Se voi tapahtua esimerkiksi lamaannuttamalla kaikenlainen psyykkinen toiminta ja haluaminen. Sietämätöntä olotilaa korjataa tällaisilla äärimmäisillä keinoilla, sillä minuuden hajoaminen on pahinta, mitä ihmiselle henkisesti voi tapahtua.
Tällainen ihminen tavallaan amputoi henkisesti itseään. Hän jähmettyy, kivettyy, sammuu, kuolee henkisesti elävältä. Ulospäin näyttää siltä, että hän on lakannut kokonaan haluamasta: mikään ei häntä kiinnosta, millään ei ole hänelle mitään väliä. Hän näyttää vetäytyneen itseensä, eikä ole kiinnostunut kanssaihmisistä. Tällainen tila tarkoittaa syvää ja vakavaa masennusta. Ihminen on olotilassa, joka on lähellä olemattomuutta ja tyhjyyttä. Hän on kuin avaruuteen sinkoutunut yksinäinen kappale, kun kaikki tärkeät ja elämää ylläpitävät yhteydet on katkaistu.
Tämä on aihe vapaan paras ketju ikinä! olen roikkunut täällä vuodesta -99 ja koskaan ei näin syvällistä ja moniin vaikuttavaa, terapeuttista ja elämästä opettavaa ketjua ole ollut. Häirikötkin ovat tajunneet pysyä loitolla!
Ja tosi hienoa, että saa asiallista näkökulmaa myös sieltä toiselta puolelta!
Kiitos ihan kaikille! t. yksi uhreista, joka alkaa nyt ymmärtää myös sitä toista puolta syvemmin.
Mikä saa osan muuttumaan kylmäksi narsistiksi ja osan yliempaattiseksi ja joustavaksi alistujaksi. Onko kaltoinkohtelu erilaista vai ihminen vaan reagoi kokemiinsa pahuuksiin eri tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin sairas ketju. Lukiessa sitä on tullut pahanolon aaltoja, häpeää omista kokemuksista ja jonkinlaista helpotustakin. Jaan jossain vaiheessa omia kokemuksia... Kiitos kaikille jotka ovat jakaneet omansa. Tästä pitää puhua ääneen, jotta väkivallan (henkisen tai fyysisen) uhri ei jää yksin häpeäänsä.
Kiitos!
Voihan sen sanoa kai sanalla sairaskin, mutta ehkä enemmänkin terapeuttinen ja tervehdyttävä - paras ikinä kuitenkin! Tästä on meille monille niin paljon apua ja kun osanottajia on niin huikea määrä niin se kertoo siitä, että tarpeeseen tuli!
Sille, joka keksi tämän avauksen, olen minäkin tosi kiitollinen!
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa osan muuttumaan kylmäksi narsistiksi ja osan yliempaattiseksi ja joustavaksi alistujaksi. Onko kaltoinkohtelu erilaista vai ihminen vaan reagoi kokemiinsa pahuuksiin eri tavoin?
Tästä en ole täysin varma. Minut kasvatti autoritäärinen ja arvaamaton äiti. En koskaan voinut olla varma, tuleeko sieltä auringonpaistetta vaiko lyömistä ja häpäisyä ja rankaisua. Opin kyttäämään hänen jokaista mielialaansa ja sulkemaan omat tunteeni pois. Ehkä juuri arvaamattomuus oli psyykeni kannalta vahingollisinta.
Minulla on tuntuma, että jos tästä paranen, kykenen ehkä auttamaan itsekin muita narsisteja parantumaan, koska ymmärrän heitä ja heidän mekanismejaan asian itse koettuani. Ensin havahtuminen pitää tulla korkeimmalta eikä sitä voi ihminen päättää, mutta sen jälkeen paras auttaja lienee parantunut narsisti. Minun terapeuttini on itse tällainen. Narsistille on tärkeä kyetä peilaamaan terapeutille/toiselle henkilölle kaikkein haavoittuneimmat osansa, eikä sellaista voi luultavasti tehdä, jos toinen ei ole jo tätä samaa matkaa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle oikea narsisti! vaikutat aidolta ja kun kerroit, että hengellisyys on auttanut sinua irtaantumaan tuosta ja hakemaan apua niin uskon sinua. Minulle pitkäaikaisena uhrina sama asia on antanut apua eli usko.
Tosi kiva että jaksat vastailla ja huomaat varmaan, että olet saanut hyvän vastaanoton kommenteillesi.
Uskon että paranet ja olen pahoillani, että lapsuutesi on ollut niin kauhea. Niin oli exällänikin ja siksi se "Kalteva torni" elokuva esim. sitten varmaan sai hänet suuttumaan.
Toivon sulle kaikkea hyvää:)
Kiitos. Minun on pakko opetella puhumaan asiasta, koska tämä vauroitunut osa persoonastani toimii juuri salassa ja häpeässä. Sen valoon asettaminen on tuskallista, mutta ainoa tapa ottaa se haltuun.
Kaikkea hyvää myös sinulle.
Kun löysi uuden, niin hän pyysi anteeksi käytöstään, mutta.... Hän myönsi olleensa kusipää,mutta tämä johtui hänen masennuksetaan. Eli vika ei kuitenkaan ollut hänen.
Toivon todella että ei jatka tuota hulluutta uuden naisen kanssa. Ei kukaan sellaista ansaitse. Onneksi asuvat vielä ilmeisesti erillään. En usko että tuosta sairaudesta parannutaan ihan noin vain. Niinkuin sinäkin aikaisemmin kirjoitit, asian edes myöntäminen vaati terapiaa ja paljon kaikkea muuta.