Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Kaameita kertomuksia, ihmisten ilkeys on välillä pohjatonta. Mutta onneksi on aina muutama Tomppa!

Joku tuolla vertasi tätä koulukiusaamiseen - ei pöllömpää. Kauko Röyhkän Pahat pojat-biisiä lainatakseni; 'nyt te lyötte vaimojanne niin kuin ennen löitte meitä'. Toivoa vain sopii, et kiusattavana on nyt ne luokkien pidetyimmät kiusaajatytöt, jotta karman laki edes hieman toteutuisi, mutta ei tietenkään - eiköhän suurin osa näistä luonnevikaisten uhreista ole kilttejä, ehkä koulukiusattuja kympin tyttöjä. 

Mikä näihin kiusaajiin oikein tepsisi? He ovat niin pohjattoman riippuvaisia muista ihmisistä. Aivan kuin heillä ei olisi omaa sisäistä minää, vaan kaikki peilataan muiden kautta joko hyvällä tai pahalla. Pahimmillaan tällainen tyyppi todella imee kaiken energian toisesta, pirstoo minuuden ja itsetunnon ja muovaa siitä mieleistään. Ja se hänen mieleinen tyyppi on jotain yhtä persoonatonta, riippuvaista kuin hän itse on. Omaa kuvaa rakennetaan? 

Entä uhrit? Yksi askel olisi ehkä esitellä vaikka kouluissa näitä yksinkertaisimpia narsistien jippoja (syyllistäminen, palkitseminen, en luota naisiin, sinun on ansaittava minun luottamus-jargoni ym ym), joilla koukuttaa sopiva tyyppi uhriksi. Niin ihmiset näkisivät toiminnan läpi. Nyt moni luulee olevansa ainoa lumihiutaletyhmä, jota on huiputettu. Tästäkin ketjusta nähdään, että samat laulut ne raikaa, kun olet nähnyt yhden narsistin, olet nähnyt kaikki. Niin kuin Koivisto aikoinaan sanoi Väyrysestä: aina tietää, mistä tuulee.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan hyviä kirjaehdotuksia toipumiseen sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen aiheuttamasta tuhosta, jotta voisi eheytyä ja unohtaa. Itse näen painajaisia joka yö melkein, vaikka erosta jo kaksi vuotta. Mihinkään terapiaan ei ole varaa, ne ovat varmaan kalliita?

Kirjaehdotuksia en osaa antaa, mutta itse pääsin ihan ilmaiselle depressio/kriisihoitajalle kun puhuin tilanteesta neuvolatädille. Tämmöisiäkin mahdollisuuksia siis voi olla terapian suhteen.

Valitettavasti tänne ketjuun päätyy helposti noita ihmisiä, joista puhumme. Kuten joku jo sanoi, tässä näkee taas niiden uskomattoman sinnikkyyden ja yrityksen puhua musta valkoiseksi, vaikka kommenttien suosiosta päätellen lähes tuhat ihmistä on samaa mieltä kokemusten kertojien kanssa. Silti nämä sairaat yksilöt uskovat omiin häiriintyneisiin ajatuksiinsa, eivät näe mitään vikaa itsessään, ja yrittävät loputtomasti syyllistää viattomia ihmisiä. Ketju ja keskustelu tulee todella tarpeeseen. Toivottavasti edes yksi ihminen on tämän ansiosta ymmärtänyt mihin on joutumassa tai jo joutunut, ja lähtee.

Tuli mieleen kuriositeettina, että onko muilla tällainen kontrolloiva mies puhunut teille usein kolmannessa persoonassa? Tyyliin ei normaalisti että "mitä sinä ajattelet" vaan "mitä muru ajattelee". En ole koskaan muussa yhteydessä kokenut sellaista, mutta mieheni puhuu mulle usein näin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tänne ketjuun päätyy helposti noita ihmisiä, joista puhumme. Kuten joku jo sanoi, tässä näkee taas niiden uskomattoman sinnikkyyden ja yrityksen puhua musta valkoiseksi, vaikka kommenttien suosiosta päätellen lähes tuhat ihmistä on samaa mieltä kokemusten kertojien kanssa. Silti nämä sairaat yksilöt uskovat omiin häiriintyneisiin ajatuksiinsa, eivät näe mitään vikaa itsessään, ja yrittävät loputtomasti syyllistää viattomia ihmisiä. Ketju ja keskustelu tulee todella tarpeeseen. Toivottavasti edes yksi ihminen on tämän ansiosta ymmärtänyt mihin on joutumassa tai jo joutunut, ja lähtee.

Jep, kannattaa huomata että langoilla oli juuri sopivasti samaan aikaan pari tyyppiä, joista toinen asentanut vakoiluohjelman kumppaninsa tietokoneelle, sekä toinen joka "leikitellyt ajatuksella". Minunkin exäni joskus varoitteli että minun kannattaa olla tarkkana siitä mitä koneella teen, kun tämmöisen vakoiluohjelman mahdollisuus on olemassa. Toinen yhtä hullu ex vitsaili laittavansa riistakameroita asuntoni eteen nähdäkseen poistunko kotoa. Heh heh, nauratti aivan kauheasti, kun kyseessä oli sama tyyppi jonka aiemmin kerroin mm laittaneen päivittäin hiekkaa autoni renkaiden päälle nähdäkseen käynkö päivän aikana jossain.

Mies käyttäytyy törkeästi vuosia; nimittelee, rajoittaa menemiset, uhkailee, on väkivaltainen yms. Ja kun omat halut häntä kohtaan noiden takia kuolee, niin kehtaa epäillä toisen miehen olevan kuvioissa..! On ne veikeitä nuo miehet..

Mun ex  ei käyttänyt tunnesanoja koskaan ollenkaan. Ei itsestään, eikä muistakaan. Mistähän se kertoo? Täydestä tunteettomuudestako?

Pahoinpiteli fyysisesti ja henkisesti, eristi, stalkkasi jokaisen liikkeeni niin fyysisesti kuin netissäkin ja suuttui, jos laitoin jotain hienoa päälle, kun lähdin töihin esim. Petti monet kerrat, minä en koskaan. Pääsin eroon, kun jätti toisen takia minut, mutta itse en ole tuskasta päässyt eroon, vaikka yritin suhdetta toisen kanssa, niin en vaan kyennytkään surun ja masennuksen takia normaaliin seurusteluun parin vuoden jälkeen tuosta kaikesta, jota kesti pari vuosikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen tällä hetkellä mustasukkaisen miehen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että itselläni on rajat hämärtyneet siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteessamme mm. seuraavaa: miespuolisia kavereita ei saisi olla, mies tutkii fb:n kaverilistaa ja kysyy jokaisen miehen kohdalla mistä tämän tunnen, jos vastaus ei miellytä, hän pyytää poistamaan miehen. Julkisilla paikoilla ei saisi katsoa miehiin päin, jos sanon, että en tee sitä tarkoituksella, mies kääntää sen minun syykseni, katselen kuulema niin epäilyttävästi. Jos viestiin kestää vastata normaalia pidempään, mies kyselee heti selitystä, tosin itsellään saattaa kestää tunteja vastata. Joskus mies on keksinyt omasta päästään, että olen mukamas flirttaillut jonkun miehen kanssa kaupungilla, hänen ollessaan seurassa. Ja useita muita esimerkkejä, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Yleensäkin kaikki riidat on mun syytä, ja jos yritän edes keskustella jostain, mies syyttää että riitelen jatkuvasti. Toinen mikä hämärtää hahmoitustani, on se että mies ei juuri koskaan raivoa näistä asioista, eikä koskaan ole esim. haukkunut mua, joskus jopa verhoaa asiat vitseiksi. Silti on aika raskasta kun joutuu miettimään mitä tekee, ettei vahingossakaan tee mitään "epäilyttävää". ja mikä pahinta, seurustelin yli 10 vuotta sitten ylimustasukkaisen ja narsistisen miehen kanssa, luulin et sen jälkeen huomaisin helpommin nää merkit, mut nyt oon kyllä taas ihan hukassa suurentelenko näitä juttuja, ja pitäiskö oikeasti huolestua...

Varmaan tiedät jo itsekin vastauksen? Eroon, ja välittömästi. YKSIKÄÄN tuossa luetelluista asioista ei ole normaalia, vaan juuri tämän ketjun satoa: mustasukkaisuus, riitojen aloittajan ja syiden hämärtäminen, vitsiksi kääntäminen, oman toiminnan epäily. Irti. Heti.

Hei. Laitatko minulle s-postia; tiinamaria80@luukku.com

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kuriositeettina, että onko muilla tällainen kontrolloiva mies puhunut teille usein kolmannessa persoonassa? Tyyliin ei normaalisti että "mitä sinä ajattelet" vaan "mitä muru ajattelee". En ole koskaan muussa yhteydessä kokenut sellaista, mutta mieheni puhuu mulle usein näin.

Kyllä, aloitti tämän jossain vaiheessa seurustelun aloittamisen jälkeen. Sitä ennen kysyi kyllä "Mitä sinä ajattelet?" "Miltä sinusta tuntuu?" "Mitä voin tehdä parantaakseni oloasi?"

Puhui myös itsestään kolmannessa persoonassa. Kun ensimmäiset mustasukkaisuuden merkit tulivat näkyviin, hän syytti minua käytöksestään. Minä olin mielestänsä niin hirveä ja julma ihminen, enkä välittänyt hänen tunteista. Kun ehdotin pariterapiaa ajatellen että tämä on vain ohimenevä vaihe tai miehellä on stressiä, ylenkatsoi terapeutteja ja kuvitteli olevansa parhaimmankin ammattilaisen analysoimisen yläpuolella, eli että exää ei voinut kukaan ymmärtää. :D (Jälkeenpäin minulle selvisi että häntä voi jokainen ymmärtää ihan hyvin googlaamalla narsismi)

Pitäisi varmaan erota. Tunnistin itseni joistain noista jutuista, en nyt mistään sairaimmista, mutta esim miehen facebookkia vilkaisen kyllä ohi kävellessäni, että mitä siellä touhuaa, ja epäilen, että mitä välilehtiä klikkaa nopeasti kiinni kun tulen huoneeseen. Tuskinpa se sitä Googlea oli siinä tuijotellut kovinkaan kauaa..

Erona tässä se, että mies on useasti jäänyt kiinni erinäisistä kyseenalaisista jutuista, esimerkiksi seuranhakusivuilla surffailusta (käytämme samaa konetta usein) ja salakeskusteluista vieraiden naisten kanssa. Ja valehdellut minulle niistä päin naamaa, aluksi ainakin. Ahdistaa, että olen alentunut tällaiseen ja onhan tämä epävarmuus ihan hirveää.

Olen ajatellut, että jos näyttää siltä, että mies on parantanut tapansa, niin voin siirtyä eteenpäin. Ei taida kuitenkaan niin käydä, epäilen aina vaan. Ja toinen todennäköinen vaihtoehto on, että mies on vain oppinut piilottamaan touhunsa paremmin. En halua viettää loppuelämääni kytäten ja peläten, että koska joku tuttu vaikka ilmoittaa että on törmännyt miehen seuranhakuprofiiliin. Olen pahoillani että tässä ketjussa niin moni on kokenut niin  kamalia asioita, enkä esimerkiksi valehteluun ja väkivaltaiseen käytökseen samaistu, vaikka mustasukkaisuudesta kärsinkin. Ekä tässä olikin sairaista henkilöistä kyse.. Tuntuu, että minun tulee pelastaa itseni ennen kuin päädyn joksikin näiden ketjujen tyypiksi, joka ei enää tunnista itseään. Luottamuksen palauttaminen taitaa tietyn pisteen jälkeen olla mahdotonta, toivon vain, että pystyn jonkun muun kanssa vielä olemaan normaali itseni.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa herranjumala nyt ne netit kiinni puhelimistanne.

Ei ole kovin vaikeaa jäljittää missä kuljette kun aina netit päällä mitä monet mustasukkaiset kumppanit käyttää hyväkseen tietämättänne.

Samalla poistakaa ne halvatun whatsapit ja facebook sovellukset yms "ilmaiset viestittely/puhelu" härpäkkeet. Rajattoman netin hinnalla saatte varmasti tarpeeksi viestejä/puheaikaa koko kuukaudelle, ei tuu roikuttua puhelimessa jatkuvasti ja se netti tulee pidettyäkin kiinni puhelimesta. Kyllä kaverit soittaa kun on oikeasti asiaa ja sen lärvikirjan voi selailla vaikka illalla kerralla läpi sen 10xpäivässä selaamisen sijaan.

Tosi mukavaa mennä naiseni kanssa tuttujen luo grillaamaan kun kaikkis selailevat lärvikirjaa ja puhelimet piippailee jatkuvasti eikä kenelläkään ole mitään puhuttavaa kun kaikki on jo vatvottu ainakin kolmisen kertaa somen kautta.

Myöskin keskittyminen ja muisti selvästi kärsinnyt kun naiseni alkaa kertomaan minulle mielenkiintoisesta dokkarista jonka näki ja totean et katsottiin se yhdessä viime kuussa ja seuraavaksi uutisesta johon taas totean et nähtiin sekin yhdessä parisen päivää sitten.

Ja lähipiirissä suurin osa kertoo uudelleen ja uudelleen samoja asioita menneisyydestään kun eivät muista mistä ja kenelle ovat puhuneet ja itselleni tulee kovin mulkku olo jos huomautan jatkuvasti et kuultu on jo.

Olen puhunut asiasta monenkin kanssa mutta muutosta ei ole havaittavissa.

Kyllä, olen mustasukkainen somelle ja älyttömille pikaviestimille mitkä tuntuu aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Alapeukutettu on kun herättää someaddikteissa ja riippuvaisissa ihmisissä vihaa. Totuus ei ole mieleinen.

Alkoholistit, narkkarit ja pornoriippuvaisetkin suuttuvat ja loukkaantuvat jos totuuden heistä kertoo.

Someriippuvaiset eivät ole yhtään sen parempia.

Ööh? Miten someriippuvuus liittyy ketjun aiheeseen, kun puhutaan sairaan mustasukkasten ihmisten aivotuksista?

Vierailija kirjoitti:

Exällä oli tapana harrastaa myöskin näitä puhelimen ja sähköpostin tarkastuksia, kavereista ja suvusta eristämistä, oven lukitsemista etten pääse töihin jne. Siinä kohtaa kun mies itse sairastui vakavasti, meni homma todella sairaaksi.

Mieheltä löydettiin keuhkoista pahalaatuisia kasvaimia, ja hän oli varma että kuolee syöpään. Sen jälkeen hän rupesi pohtimaan, että kuinka hän estää minua pettämästä häntä kuolemansa jälkeen. En kuulemma missään nimessä saisi löytää uutta miestä. Ainoa ratkaisu minkä hän keksi, oli se, että minun olisi tapettava itseni juuri ennen hänen kuolemaansa, ja mielellään vielä niin että hän näkee minun kuolevan. Näin hän voisi siis olla varma että en tule ikinä pettämään häntä. Hän teki jopa listan tavoista, joilla minun olisi tehtävä itsemurha. Listassa oli kaikkea mahdollista junan alle hyppäämisestä hukuttautumiseen.

Olin miettinyt jo pitkään miehen jättämistä, mutta tuossa kohtaa otin jalat alle. Mietin myös lähestymiskiellon hankkimista, mutta koska ei ollut todisteita, vaan pelkkä sana sanaa vastaan, en olisi saanut sitä. Harmi että en saanut tuota itsemurhalistaa itselleni, sillä se olisi käynyt todisteista.  Onneksi hänen terveydentilansa meni nopeasti niin huonoon kuntoon, että hänen oli pakko jättää minut rauhaan. Nykyään hän on onneksi kuollut.

Tämä vie kyllä sairaimman palkinnon. Ei jumalauta.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan erota. Tunnistin itseni joistain noista jutuista, en nyt mistään sairaimmista, mutta esim miehen facebookkia vilkaisen kyllä ohi kävellessäni, että mitä siellä touhuaa, ja epäilen, että mitä välilehtiä klikkaa nopeasti kiinni kun tulen huoneeseen. Tuskinpa se sitä Googlea oli siinä tuijotellut kovinkaan kauaa..

Erona tässä se, että mies on useasti jäänyt kiinni erinäisistä kyseenalaisista jutuista, esimerkiksi seuranhakusivuilla surffailusta (käytämme samaa konetta usein) ja salakeskusteluista vieraiden naisten kanssa. Ja valehdellut minulle niistä päin naamaa, aluksi ainakin. Ahdistaa, että olen alentunut tällaiseen ja onhan tämä epävarmuus ihan hirveää.

Olen ajatellut, että jos näyttää siltä, että mies on parantanut tapansa, niin voin siirtyä eteenpäin. Ei taida kuitenkaan niin käydä, epäilen aina vaan. Ja toinen todennäköinen vaihtoehto on, että mies on vain oppinut piilottamaan touhunsa paremmin. En halua viettää loppuelämääni kytäten ja peläten, että koska joku tuttu vaikka ilmoittaa että on törmännyt miehen seuranhakuprofiiliin. Olen pahoillani että tässä ketjussa niin moni on kokenut niin  kamalia asioita, enkä esimerkiksi valehteluun ja väkivaltaiseen käytökseen samaistu, vaikka mustasukkaisuudesta kärsinkin. Ekä tässä olikin sairaista henkilöistä kyse.. Tuntuu, että minun tulee pelastaa itseni ennen kuin päädyn joksikin näiden ketjujen tyypiksi, joka ei enää tunnista itseään. Luottamuksen palauttaminen taitaa tietyn pisteen jälkeen olla mahdotonta, toivon vain, että pystyn jonkun muun kanssa vielä olemaan normaali itseni.

En usko että olet sairaalloisen mustasukkainen. Yrittäkää muistaa, että tervettä ja aiheellistakin mustasukkaisuutta on, kenenkään ei oleteta olevan täysi viilipytty joka ei hetkeäkään pelkää rakkaansa menetystä. Mutta ehkä tosiaan olisi parempi erota ja etsiä kumppani joka ansaitsee luottamuksesi. Trust takes years to build, seconds to break, forever to repair.

Hyi elmä kuinka paha olo tuli tätä lukiessani. Edellinen meisystäväni oli todella mustasukkainen ja moni asia mitä täällä on kerrottu, stalkkaamiset, kyttäämiset, yölliset pistokäynnit jne jne olivat tuttua kauraa. Aina olin pettämässä tai panemassa jos en ollut hänen seurassaan tai pystynyt todistamaan olevani kotonani yksin. Kauan luulin että vikaa minussa on paljon ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi ettei tarvitsisi minulle koko ajan huutaa. Sitten sain tietää tämän miehen pettäneen minua. Useasti. Sekä seurustelevan vielä toisen naisen kanssa. Sain tietää tässä tältä toiselta naiselta. Kun hän haukkui minut huoraksi, ja pahaksi ihmiseksi, joka vikittelee varattuja miehiä. Olin kuulemma pohjasakkaa ja minun pitäisi tappaa itseni. Olin silloin jo hyvin masentunut ja mietin elämäni päättämistä usein kun tuntui että kaikki on ihan toivotonta. Tämä mies oli myös hommannut minulle töitä toiselta paikkakunnalta, missä minulla ei ollut ketään tuttua. Hän itse kävi siellä komennuksella ja viikonloppuisin palasi kotipaikkakunnalleen. 

Laitoin koko homman poikki, olin niin järkyttynyt. Mutta jotenkin tämä mies sai puhuttua ja vedottua kiltteyteeni, uhkari itsemurhalla jne. Jaksoin tätä kaikkea 2,5 vuotta ja sitten kävi se viimeinen kerta kun kävi kunnolla käsiksi yöllisen pistotarkastuksen yhteydessä. En kuulemma ollut ollut tarpeeksi iloinen hänen näkemisestään ja turpaan tuli. Kun uhkasin poliisilla kun ei poistunut asunnostani, hän vei puhelimen kädestäni. Lopulta aloin huutamaan kurkkusuorana apua kun pelkäsin että henki lähtee jos en saa ukkoa ulos. Silloin mies alkoi itkemään ja sai paniikkikohtauksen ja pyyteli anteeksi ja haluaa vain minut, ja olen parasta mitä tietää jne. Jostain sain voimaa nakata ukon pihalle, jonka jälkeen asensin kaikki estot kaikissa mahdollisissa paikoissa. Työpaikalla häiriköi vielä, mutta onneksi komennus loppui, ja hän muutti kokonaan takaisin kotipaikkakunnalleen. 

Olen vain huomannut että itselläni on jäänyt todella syvät arvet tästä ja huomaan olevani itse todella mustasukkainen. Pahoitan mieleni todella pienistä asioista ja pelkään koko ajan nykyisen mieheni valehtelevan minulle ja pettävän jossain vaiheessa. Tiedostan tämän olevan sairasta ja oikeasti mies on todella ihana ja luotettava ja kiltti. Tiedän järjellä ajateltuna että murehtimiseni on turhaa ja jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu. Miehelle olen kertonut tästä menneisyydestä ja ymmärtää että minulla on vaikea luottaa. Mutta minusta menneisyyteni ei saisi vaikuttaa nykyiseen suhteeseen eikä mieheni tarvitsisi kärsiä eksäni teoista. Joten yritän joka päivä saada pääkoppani kuntoon ja aina miettiä omia tuntemuksiani, että ovatko ne nyt sairaita vai ihan normaaleja..  Olen miettinyt välillä pitäisikö minun käydä ihan terapiassa, kun tuntuu että pahoitan mieleni todella pienistä asioista ja otan itseeni kaikenmaailman vitsit ja mitättömät asiat. Yritän olla välittämättä, mutta mies huomaa aina kun pahoitan mieleni, ja alkaa kyselemään mikä on, enkä haluaisi paljastaa kuinka naurettavasta asiasta on kyse ja yritän vain päästä omineni asioiden yli. Haluan vain luottaa ja viettää rauhallista tasaista arkea, ilman mitään turhia  huolia kummamkaan puolelta. 

En saanut ostaa uusia vaatteita, enkä korollisia kenkiä. Oli sairasta muutenkin.

- Pil*utarkistukset (2 kertaa tehnyt)

- Mekkoa/hametta ei saa käyttää, hu*ramaisia

- KAIKKI miehet haluavat panna minua. Myös random miehen hymyily minulle baarissa = haluaa panna

- Epäilyttävää jos haluan mennä vaikka lenkille yksin (minulla on jotain salattavaa)

- On hajoittanut yhteisiä tavaroitamme ja heitellyt tavaroita minua päin

- Heittänyt seinää päin, puristanut kädet mustelmille ym

Näitähän löytyy, en muista edes kaikkia, koska olen yrittänyt unohtaa suurimman osan. Aikoinaan olen puolustautuessani myös itse lyönyt miestä, josta seurasi se, että mies haukkui minut väkivaltaiseksi hulluksi, jolla on ongelmia. Usein riidat ja miehen väkivaltainen käytös kääntyvät minun syykseni, koska jos minä en olisi häntä ärsyttänyt -> hän ei olisi käynyt käsiksi ja kaikki olisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi elmä kuinka paha olo tuli tätä lukiessani. Edellinen meisystäväni oli todella mustasukkainen ja moni asia mitä täällä on kerrottu, stalkkaamiset, kyttäämiset, yölliset pistokäynnit jne jne olivat tuttua kauraa. Aina olin pettämässä tai panemassa jos en ollut hänen seurassaan tai pystynyt todistamaan olevani kotonani yksin. Kauan luulin että vikaa minussa on paljon ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi ettei tarvitsisi minulle koko ajan huutaa. Sitten sain tietää tämän miehen pettäneen minua. Useasti. Sekä seurustelevan vielä toisen naisen kanssa. Sain tietää tässä tältä toiselta naiselta. Kun hän haukkui minut huoraksi, ja pahaksi ihmiseksi, joka vikittelee varattuja miehiä. Olin kuulemma pohjasakkaa ja minun pitäisi tappaa itseni. Olin silloin jo hyvin masentunut ja mietin elämäni päättämistä usein kun tuntui että kaikki on ihan toivotonta. Tämä mies oli myös hommannut minulle töitä toiselta paikkakunnalta, missä minulla ei ollut ketään tuttua. Hän itse kävi siellä komennuksella ja viikonloppuisin palasi kotipaikkakunnalleen. 

Laitoin koko homman poikki, olin niin järkyttynyt. Mutta jotenkin tämä mies sai puhuttua ja vedottua kiltteyteeni, uhkari itsemurhalla jne. Jaksoin tätä kaikkea 2,5 vuotta ja sitten kävi se viimeinen kerta kun kävi kunnolla käsiksi yöllisen pistotarkastuksen yhteydessä. En kuulemma ollut ollut tarpeeksi iloinen hänen näkemisestään ja turpaan tuli. Kun uhkasin poliisilla kun ei poistunut asunnostani, hän vei puhelimen kädestäni. Lopulta aloin huutamaan kurkkusuorana apua kun pelkäsin että henki lähtee jos en saa ukkoa ulos. Silloin mies alkoi itkemään ja sai paniikkikohtauksen ja pyyteli anteeksi ja haluaa vain minut, ja olen parasta mitä tietää jne. Jostain sain voimaa nakata ukon pihalle, jonka jälkeen asensin kaikki estot kaikissa mahdollisissa paikoissa. Työpaikalla häiriköi vielä, mutta onneksi komennus loppui, ja hän muutti kokonaan takaisin kotipaikkakunnalleen. 

Olen vain huomannut että itselläni on jäänyt todella syvät arvet tästä ja huomaan olevani itse todella mustasukkainen. Pahoitan mieleni todella pienistä asioista ja pelkään koko ajan nykyisen mieheni valehtelevan minulle ja pettävän jossain vaiheessa. Tiedostan tämän olevan sairasta ja oikeasti mies on todella ihana ja luotettava ja kiltti. Tiedän järjellä ajateltuna että murehtimiseni on turhaa ja jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu. Miehelle olen kertonut tästä menneisyydestä ja ymmärtää että minulla on vaikea luottaa. Mutta minusta menneisyyteni ei saisi vaikuttaa nykyiseen suhteeseen eikä mieheni tarvitsisi kärsiä eksäni teoista. Joten yritän joka päivä saada pääkoppani kuntoon ja aina miettiä omia tuntemuksiani, että ovatko ne nyt sairaita vai ihan normaaleja..  Olen miettinyt välillä pitäisikö minun käydä ihan terapiassa, kun tuntuu että pahoitan mieleni todella pienistä asioista ja otan itseeni kaikenmaailman vitsit ja mitättömät asiat. Yritän olla välittämättä, mutta mies huomaa aina kun pahoitan mieleni, ja alkaa kyselemään mikä on, enkä haluaisi paljastaa kuinka naurettavasta asiasta on kyse ja yritän vain päästä omineni asioiden yli. Haluan vain luottaa ja viettää rauhallista tasaista arkea, ilman mitään turhia  huolia kummamkaan puolelta. 

Tuolla jo aikaisemmin tämän kirjoitin ja kirjoitan nyt uudestaan vastaukseksi sinulle. Omien kokemusteni mukaan lapsuudenkodissa opittu sairas mustasukkaisuus ei parane, vaan pahenee vaikka uhri alistuisi aivan kaikkeen. Nämä tyypit eivät yleensä omasta mielestään tee mitään väärää, vaan syy on aina muissa. Kaksi tällaista suhdetta olen kokenut. Sitten taas nykyiseni osoitti alkuun vainoharhaista mustasukkaisuutta siksi, että on joskus tullut petetyksi ja menettänyt luottamuksensa ihmisiin (sinun laillasi, vaikkei kylläkään noin dramaattisissa merkeissä). Hänen kohdallaan mustasukkaisuus parantui parin ensimmäisen vuoden aikana. Hyvä, että kumppanisi on ymmärtäväinen, itse tiedostat ongelman ja haluat siitä parantua. Avoin keskustelu asiasta oli ainakin meillä paras lääke. Itse annoin ns. "luvan" miehelleni kysyä suoraan hulluistakin asioista, jos jokin tekemisissäni alkaa epäilyttää, kunhan tekee sen asiallisesti, eikä syyttäen/haukkuen/raivoten. Enpä enää edes muista, koska viimeksi olisi epäillyt. Muutenkin hän itsekkin aivan selkeästi kärsi mustasukkaisuudestaan ja tiesi, että se oli epäreilua minua kohtaan. Aiemmat exät eivät ainakaan koskaan suostuneet myöntämään olevansa väärässä, vaan syy oli minun, koska minä nyt vaan satun olemaan "sellainen" joka pettää ja johon ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ei se pettäminen maailmasta lopu kyttäämisellä, kontrolloinnilla, henkisellä ja fyysisellä väkivallalla ja vankina pitämällä.

Itse en ole ikinä pettänyt ketään kumppaneistani ja silti jouduin sairaan miehen uhriksi. Olin lähellä tappaa itseni, nyt joudun "vain" syömään vahvoja masennuslääkkeitä lopun ikääni ja ravaamaan terapiassa.

Kuulostat ihan mun exältä, terveisiä vaan jos olet. Tsemppiä surkeaan elämääsi harhojesi kanssa, yritä olla tappamatta nykyistä naistasi.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ja ajattelet ihan tosissasi, että on ihan OK laittaa toinen ihminen "häkkiin" ja välillä sylkeä päälle ja hakata kepillä, että oppii olemaan, ettei varmasti petä?

Ainut minkä sä estät tuolla kontrolloimisellasi, on onnellinen parisuhde.

Nainen ei ehkä pääse neljän seinän sisältä "pettämään", mutta voit olla varma että hän ei koskaan tule sua arvostamaan tai aidosti rakastamaan ja ennenpitkää uskaltaa repiä itsensä irti sairaasta hämähäkinseitistäsi.

Jäät ikuisesti vaille kunnollista, hyvää parisuhdetta.

Minä ainakin mieluummin annan kumppanin päättää itse, haluaako olla minun kanssani vai jonkun muun. Jos hän joskus pettäisi minua, ei se tapahtuisi ainakaan siksi, että olen kohdellut häntä huonosti.

Eikö se ole parempi iloita tästä hetkestä, kuin pelätä pahinta koko ajan?