Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Soittoja tuli monesti sellaisina iltoina, kun en hänen luokseen kerinnyt, että hän voisi varmistua etten vietä kaksoiselämää. Monet hänen päästään kehittämistä ongelmista käsiteltiin monta kertaa läpi ja hetkeksi rauhoittui, mutta aina hän onnistui päässään nollaamaan edellisen keskustelun ja uuvuttavasti aloitti saman setin taas alusta. Usein myös huonon päivän sattuessa kehuskeli, kuinka saisi töistään (oli baarissa töissä) toisen miehen, jos vain haluaisi, enkä saisi koskaan tietää mitään. Joka kerta myönnyin kyllääntyneenä, että tottahan varmasti tuo, mutta enpä itse asialle mitään mahda jos nainen niin päättää tehdä.

Kerran nainen hermostui minulle siitä, että ei saanut itse unta ja minä yhdistetyn 8-16 koulupäivän, 16-18 opparin  teon ja 18-21 duunien jälkeen nukahdin heti. Heräsin nimittäin siihen, kun ex potkaisi minua kylkeen ja löi perään ja haukkui itsekkääksi, kun kehtasin nukkua hänen piehtaroidessaan valveilla. Pakkasin kamani sanaakaan sanomatta, ja lähdin keskellä yötä marraskuun "lämmössä" juna-asemaa kohti odottamaan ensimmäistä mahdollista junaa kotikaupunkiini. Nainen soitteli seuraavana päivänä päivänä perään ja pyyteli anteeksi, mutta jo saman puhelun aikana käänsi sen viakseni, miten tahallani ärsytin häntä vain saadakseni syyn lähteä viettämään kaksoiselämääni kotikaupunkiini. Nainen oli myös hyvä asettamaan minulle haasteita, joihin ei ollut ratkaisua, lievimpänä esimerkkinä:

Exä: "tekis mieli ulos"

minä "no mennään ulos."

Exä: "ulkona on huono sää ja kylmä ja perseestä"

Minä: "no ollaan sitten sisällä"

Exä: "sisällä on ihan perseestä ja tylsää ja oon ollu jo monta päivää sisällä."

Jos en keksinyt häntä miellyttävää ratkaisua muutaman minuutin sisällä ko. ongelmaan, johon ratkaisua ei ollut missään vaiheessa ja kaikki mitä sanoin oli väärin, niin alkoi haukkuminen, vähättely, tiku ja mökötys. Ja vaikkei tarinastani uskoisi, niin kyseessä on reippaasti yli 20-vuotias aikuinen ihminen.

Lopulta huomasin koulun, henkisen jaksamisen ja muun elämän kärsivän huomattavasti naisen oikuista. Jotenkin oletin, että voisin muuttaa naista ja osaisin "pelastaa" hänet, mutta vastoin tätä hän oli viedä minut mukanani syvyyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, tällaisia asioita pitäisi vaikka opettaa koulussa ja varoittaa. Kun koulussa sanotaan vaan että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja opetetaan olemaan sovitteleva ja käyttäytymään, ja kotona on normaalia, siinä on kuin puulla päähän lyöty kun tapaa tällaisen sairaan ihmisen ja yrittää toimia niin kuin ennenkin ja kaikki vain pahenee. Itse tosin lopulta nuorenakin ymmärsin että tämä poika ei käyttäydy niin kuin muut tuntemani, eikä mikään mikä teen auta asiaa, ja aloin vertaamaan suhdetta (ystävyys)suhteisiini ja muihin ja ymmärsin että vika ei ole minussa, koska tulen kaikkien muiden kanssa toimeen. Mutta se vain tapahtui vähän liian myöhään, vaikka eroon pääsinkin. Tuollaiset hämärryttää ihmisiä lähellään.

Juuri näin. Minutkin aina opetettiin katsomaan ensin itseensä, mikä minussa on vikana jos ihmissuhteessa on ongelmia. Mitä minä voisin tehdä toisin. Ja opetettiin antamaan anteeksi ja unohtamaan menneet.

Olin parikymmentä vuotta narsistisen miehen kanssa naimisissa. Olin todella hyvä näkemään ihmisen vahvuudet ja unohtamaan tietyt tilanteet.

Huoh. Enää en tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.... vieläkin uskon, että peiliin pitää katsoa ja minussakin voisi olla vikaa, mutta missä menee raja?

Asensin naisystäväni puhelimeen vakoiluohjelman, niin ei tarvitse turhaan hätiköidä, kaikki viestit, sähköpostit, sijainti ja kuvat näkee livenä, myös kameran kytkeminen päälle ilman, että omistaja huomaa on hyvä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Asensin naisystäväni puhelimeen vakoiluohjelman, niin ei tarvitse turhaan hätiköidä, kaikki viestit, sähköpostit, sijainti ja kuvat näkee livenä, myös kameran kytkeminen päälle ilman, että omistaja huomaa on hyvä ominaisuus.

Miten tämä auttaa SINUA? Tunnetko olosi paremmaksi? Tunnetko naisen rakastavan sinua enemmän? Tunnetko itsesi hyväksi ihmiseksi? Oletko itse luottamuksen arvoinen? Etkö usko, että naisesi osaisi jättää sinut kyllästyttyään?

Vierailija kirjoitti:

Asensin naisystäväni puhelimeen vakoiluohjelman, niin ei tarvitse turhaan hätiköidä, kaikki viestit, sähköpostit, sijainti ja kuvat näkee livenä, myös kameran kytkeminen päälle ilman, että omistaja huomaa on hyvä ominaisuus.

Toivottavasti saat tuntuvan tuomion rikoksestasi, ja nainen löytää vielä arvoisensa miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.

Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.

V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.

Kai ymmärrät ettei tuo sinun tilanteesi varsinaisesti kuulu tähän ketjuun? Enpä usko että meistä kukaan kiusallaan tai aiheetta diagnosoi exiään. Tulit käytännössä tänne syyllistämään uhreja, joten älä ihmettele miksi jotkut provosoituivat. Harmittava tuo sinunkin tapauksesi ja todella ikävää että sairastuit, mutta eiköhän tässä ketjussa kaikki ihan aiheellisesti epäile exillään olevan jonkinlaisia persoonallisuushäiriöitä. Normaalia heidän käytöksensä ei todellakaan ole.

Lukekaa ihmiset näitä juttuja ajatuksella. En todellakaan tullut syyllistämään näitä uhreja vaan itseään täynnä olevia ämmiä, jotka paiskovat eksiään ja muita ihmisiä diagnooseilla. Tavallisen ihmisen tehtävä ei ole psykologisoida läheisilleen ties mitä, vaikka syytä olisikin.

Omankin eksäni, joka on yli nelikymppinen korkeakoulutettu mies, mielestä olen psykopaatti. Hän on aivan varma diagnoosistaan, vaikka kukaan muu ei ole. On se kumma miten tämän tyyppiset ihmiset, tunteelliset ekstrovertit, joilla on aika vähän loogisia palikoita ajattelun työkalupakissaan, läiskivät näillä p***adiagnooseilla eivätkä ota omasta käytöksestään mitään vastuuta.

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asensin naisystäväni puhelimeen vakoiluohjelman, niin ei tarvitse turhaan hätiköidä, kaikki viestit, sähköpostit, sijainti ja kuvat näkee livenä, myös kameran kytkeminen päälle ilman, että omistaja huomaa on hyvä ominaisuus.

Miten tämä auttaa SINUA? Tunnetko olosi paremmaksi? Tunnetko naisen rakastavan sinua enemmän? Tunnetko itsesi hyväksi ihmiseksi? Oletko itse luottamuksen arvoinen? Etkö usko, että naisesi osaisi jättää sinut kyllästyttyään?

kaikkeen muuhun vastaan ei paitsi viimeiseen kysymykseen. vaikea uskoa että exäänsä (vaikka pahoinpitelikin ja teki naiseni elämästä helvettiä) pettänyt, villin seksielämän (joka viikko ainakin 2 eri miehen kanssa sinkkuna ollessaan) omaava henkilö vain yks kaks lopettaa kaiken vain työttömän luuserin takia jolta ei seksiä heru kuin kerran kahdessa viikossa yleensä huonon itseluottamuksen takia.

en ole alkuperäinen postaaja vaan koitan samaistua. itse en ole kuin leikkinyt ajatuksella mutta tiedän suhteen loppuvan siihen jos sen teen

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ööh. Ja se on sitten parisuhde, että toista pidetään häkissä ettei vahingossakaan pääse pettämään? Mitä järkeä olla yhdessä jos ei se toinen pitämättä pysy? Jos pettää niin pettää. Sitten ei auta kun jättää. Mutta niin tapahtuu jos on tapahtuakseen, mitä järkeä kuluttaa kaikki energia vahtiakseen ettei niin pääse käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ööh. Ja se on sitten parisuhde, että toista pidetään häkissä ettei vahingossakaan pääse pettämään? Mitä järkeä olla yhdessä jos ei se toinen pitämättä pysy? Jos pettää niin pettää. Sitten ei auta kun jättää. Mutta niin tapahtuu jos on tapahtuakseen, mitä järkeä kuluttaa kaikki energia vahtiakseen ettei niin pääse käymään.

on myös tapauksia missä ei uskalla erota koska sukulaiset painostavat tai masentunut kumppani saatta riistää itseltään hengen. kun tietää itse olevansa siinä asemassa, on hyvinkin vahva tunne että jos toinen pettää, hän ei kerro sitä vain suojellakseen toista tekemästä mitään lopullista. ja pettämistä on tapahtunut/tulee tapahtumaan joissain suhteissa akuutisti vaikka kuinka rakastavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.

Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.

V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.

Kai ymmärrät ettei tuo sinun tilanteesi varsinaisesti kuulu tähän ketjuun? Enpä usko että meistä kukaan kiusallaan tai aiheetta diagnosoi exiään. Tulit käytännössä tänne syyllistämään uhreja, joten älä ihmettele miksi jotkut provosoituivat. Harmittava tuo sinunkin tapauksesi ja todella ikävää että sairastuit, mutta eiköhän tässä ketjussa kaikki ihan aiheellisesti epäile exillään olevan jonkinlaisia persoonallisuushäiriöitä. Normaalia heidän käytöksensä ei todellakaan ole.

Lukekaa ihmiset näitä juttuja ajatuksella. En todellakaan tullut syyllistämään näitä uhreja vaan itseään täynnä olevia ämmiä, jotka paiskovat eksiään ja muita ihmisiä diagnooseilla. Tavallisen ihmisen tehtävä ei ole psykologisoida läheisilleen ties mitä, vaikka syytä olisikin.

Omankin eksäni, joka on yli nelikymppinen korkeakoulutettu mies, mielestä olen psykopaatti. Hän on aivan varma diagnoosistaan, vaikka kukaan muu ei ole. On se kumma miten tämän tyyppiset ihmiset, tunteelliset ekstrovertit, joilla on aika vähän loogisia palikoita ajattelun työkalupakissaan, läiskivät näillä p***adiagnooseilla eivätkä ota omasta käytöksestään mitään vastuuta.

No eipä meistä kukaan varmaan yritä varmaa diagnoosia exänsä potilastietoihin saada. Aika viatonta tälleen anonyymisti spekuloida, mistä kaikki mahtoi johtua. Ja uhreilta ymmärrettävää etsiä vastauksia, miksi näin pääsi käymään. Aika moni exä on oikeuttanut tekonsa ja käytöksensä sillä, että uhri nyt vaan on h**ra ja viallinen, siksi häntä saa näin kohdella. Jälkeenpäin on hyvä sisäistää, ettei vika ollut itsessä eikä mitenkään olisi voinut toisen sairauteen vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ööh. Ja se on sitten parisuhde, että toista pidetään häkissä ettei vahingossakaan pääse pettämään? Mitä järkeä olla yhdessä jos ei se toinen pitämättä pysy? Jos pettää niin pettää. Sitten ei auta kun jättää. Mutta niin tapahtuu jos on tapahtuakseen, mitä järkeä kuluttaa kaikki energia vahtiakseen ettei niin pääse käymään.

on myös tapauksia missä ei uskalla erota koska sukulaiset painostavat tai masentunut kumppani saatta riistää itseltään hengen. kun tietää itse olevansa siinä asemassa, on hyvinkin vahva tunne että jos toinen pettää, hän ei kerro sitä vain suojellakseen toista tekemästä mitään lopullista. ja pettämistä on tapahtunut/tulee tapahtumaan joissain suhteissa akuutisti vaikka kuinka rakastavat toisiaan.

Joo, totta. Väärin se on tuokin. Mutta tässä ketjussa hyvin pitkälti kaikki ovat kertoneet ettei pettäminen olisi tullut mieleenkään, silti kumppani on tehnyt kaikki mahdolliset sairaat tempaukset toista kontrolloidakseen. On sitä mustasukkaisuutta toki tervettä ja aiheellistakin ja sympatiani on tietenkin petettyjen puolella. Mutta nyt onkin keskusteltu siitä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.

Te, joilla on lapsia näiden hullujen kanssa; miten olette eron jälkeen saaneet lasten asiat hoidettua exänne kanssa? Tapaako exä lapsiaan?

Minun ex-mieheni uhkaili lapsen kuullen uutta kumppaniani ja puhui muutenkin asioita, jotka eivät lapsen korville kuulu. Jossain vaiheessa oli pakko laittaa asialle stoppi ja kieltää lasta tapaamasta isäänsä. Tämän jälkeen exäni syytti minua kuinka olen käännyttänyt lapseni häntä vastaan ja pelotellut lasta niin ettei tämä uskaltanut enää tavata isäänsä. Kaikki oli siis tietenkin minun syytäni. Hänen sairas mielensä ei nähnyt mitään väärää siinä, että lapsen läsnäollessa saadaan mustasukkaisuusraivokohtaus, heitellään tavaroita ja huudetaan tappouhkauksia jotka kohdistuivat uuteen mieheeni. Hän oli vain omasta mielestään avoin ihminen joka sanoo asiat suoraan.

Hän on myös monta kertaa eron jälkeen sanonut, etten tule koskaan löytämään yhtä hyvää miestä kuin mitä hän on. Kukaan mies kun ei kuulemma jaksa katsoa minun touhujani. Ilmeisesti hän ihan oikeasti uskoo, että parisuhteemme oli normaali ja että minä vain silkkaa kusipäisyyttäni otin eron.

Ex otti lapset pelinappuloiksi. Isommat käännytti minua vastaan ja nuorimman yritti saada itselleen siinä onnistumatta. Ei tavannut ensin ollenkaan, mutta yhtäkkiä keksi hakea huoltajuutta, jota ei tietenkään saanut. Tämän jälkeen ei pidä yhteyttä nuorimpaan, mutta vanhemmille haukkuu minua ja pitää huolen, että he kuulevat minusta kaikkea negatiivista koko ajan ja siitä syntyy jatkuvasti riitoja minun ja isompien lasten välille, koska uskovat isäänsä - eivät tajua, millainen hänen rikkinäinen persoonansa on ja mihin hän tähtää sanoillaan eli välien katkaisemiseen minuun kostoksi.

Monet kertovat exiensä haukkuneen entiset tyttöystävänsä hulluiksi jne, vaikka lopulta ovatkin itse paljastuneet sairaalloisen mustasukkaisiksi. Minun tarinani sen sijaan meni niin, että mies kehui aina exänsä olleen todella luotettava ja ihana ja häntä ei kuulemma koskaan tarvinnut kytätä millään lailla. Oli kuulemma minun syytäni, ettei hän voinut luottaa minuun samoin kuin exäänsä. Kun tähän yritin saada perustelua, oli se vain "koska sä nyt vaan oot just tollanen h**ra". Joskus myös niin päin, että olen kuulemma niin mahtava nainen, että olisi outoa jos minusta EI olisi mustasukkainen. Olen aivan tavallisen näköinen, en pukeudu paljastavasti, käytän meikkiä kohtuullisesti, olen ujo ja hiljainen tuntemattomien ihmisten seurassa, hyvät ystäväni ovat kaikki naispuolisia. Miehen mustasukkaisuus rajasi minut lopulta neljän seinän sisään, eristäydyin kaikista sukulaisista ja ystävistäni. Yritin kaikin tavoin muuttaa itseäni sellaiseksi luotettavaksi pyhimykseksi, kuin mitä mies aina toitotti exänsä olleen. Ja aina kun olin juuri tulossa järkiini ja lähtemässä, mies kehuikin minut maasta taivaaseen ja toi sen kuun taivaalta yms, jolla sai minut jäämään. Tätä ihanaa käytöstä kesti yleensä viikon, sitten alkoi taas sairaalloinen mustasukkaisuus, syyttely, haukkuminen, jonkin verran myös fyysistä väkivaltaa. Kunnes taas mies huomasi otteensa olevan lipeämässä, silloin hän käänsi jälleen takkinsa. Hänellä oli oikeasti aivan uskomaton kyky tulkita ajatuksiani ja osata vetää oikeista langoista aina täsmälleen oikeaan aikaan.

Ja sitten, olipa sitten eräs kerta, kun törmäsin tähän miehen ex-naiseen, ja rohkaistuin häneltä kysymään, millaista heillä todellisuudessa mieheni kanssa ollessaan oli. Ja yllätys yllätys, samanlaisen helvetin oli tämäkin nainen käynyt läpi ja aivan samoin mies oli hänetkin haukkunut ja syyttänyt häntä epäluotettavuudesta. Hänellä kesti lähes kymmenen vuotta, ennen kuin uskalsi lähteä, ja kuulemma oli ollut todella pahasti masentunut ja tarvinneensa vuosia terapiaa, ennen kuin uskalsi aloittaa uuden suhteen. Että se siitä täydellisestä ja luottamuksentäyteisestä suhteesta. Tämän jälkeen aloin salaa pakata omia tavaroitani miehen työpäivien aikana, ja lähdin sitten yhdellä rysäyksellä. Kesti vielä n. 4 vuotta ennen kuin mies lopulta jätti minut rauhaan, uuden naisen(uhrin) löytäessään. Tuona aikana kävin terapiassa, ja ilman sitä olisin varmaan sortunut palaamaan takaisin miehen luokse, kuten tämä kaikin mahdollisin tavoin yritti. Terapeutti sai minut aina järkiini antamalla rehellisen näkemyksen siitä, kuinka olin taas manipuloinnin alla. Hän usein sanoikin, ettei oikeasti saisi näin jyrkästi asiakkaitaan neuvoa päätöksissään, mutta näin selkeässä tapauksessa ei vaan voinut olla vaiti. Kiitos siitä hänelle.

Ihan hirveitä kokemuksia täällä.. Pahaa tekee.

Omani ei ole ehkä ole niin paha kuin monet täällä. Seurustelin nuorempana vähän sellaisen idiootimman tapauksen kanssa.

Otin joskus facebookiin profiilikuvan, mies sitten näki kun otin sitä kuvaa. Oli uuden vuodenaatto niin olin laittautunut vähäsen enemmän. Mies sitten väitti (selvin päin) että otan jotain herutuskuvaa jonnekin deittisivustolle. Olin ihan ihmeissäni. Tämä tyyppi ei ollut mikään tietotekniikan ihmelahja niin näin joskus läppärini sivuhistoriasta että äijällä itsellään oli kyllä profiili johonkin seuranhakupalstalle.

Kännissä noita vainoharhoja oli enemmänkin. Jos lähdin bilettämään tyttökavereiden kanssa niin äijä veti kotona kostokännit kotona ja laittoi jotain ihan ihme viestejä, mm. pidä hauskaa koko munan edestä. Olin parikymppinen niin tottakai halusin käydä ulkona tyttöjen kanssa ja pitää hauskaa, äijiä en siis pokaillut niinkuin tämä aivopieru luuli.

Kerran oltiin yhdessä viihteellä, oli isompi porukka. Tavattiin baarissa uusia ihmisiä joiden kanssa juteltiin. Juttelin sellaisen aika ilmiselvästi homon miehen (pukeutuminen, eleet, puhe, puhui jopa entisistä poikaystävistään, muistutti vähän Hottisten Juhaa) kanssa ja heitettiin siinä läppää (en siis ollut käännyttämässä tätä miestä, ihan kaverillisesti juteltiin). Noh, idioottieksäni veti mustasukkaisuuskohtaukset ja väitti että haluan pokata tuon miehen yms nerokasta paskaa. Hävetti ihan sikana tämän käytös, että miten idiootti ihminen voi olla, etenkin kun oikeasti tästä tyypistä, jonka kanssa juttelin, paistoi suuntautuminen todella kauas.

Yksi mikä tulee mieleen kanssa, niin pidin kerran illanistujaiset opiskelukavereilleni ja kutsuin aika paljon porukkaa. Bileissäni oli sitten yksi semmoinen vähän erikoisempi mieshenkilö, oltiin kavereita joo, mutta ei mitään kovin läheisiä. En tainnut ko. bileissä tämän kanssa edes muutamaa sanaa vaihtaa kun oli siis paljon porukkaa. No tämähän sitten jutteli eksäni kanssa siellä ja sitten kun opiskelukaverini tajusi, ettei tämä ole järin koulutettu ihminen niin heitteli piilovittuilevia kommentteja ja otti aiheeksi sellaista mistä eksäni ei tiedä mitään (kuten sanoin niin vähän erikoisempi tyyppi tämä opiskelukaverini, syy miksei oltu sen parempia kavereita oli juuri tämä vähättelevä asenne vähemmän koulutettuja kohtaan yms itsekehu). En siis kuullut mitään mistä he juttelivat, vain sen minkä eksä ja muut siinä vieressä olleet jälkeenpäin kertoivat.

No eksäni sitten päätteli että mulla on suhde tuon opiskelukaverini kanssa ja veti jälleen kunnon kilarit. Olin kyllä infonnut etukäteen että on sitten vähän erikoisempi tyyppi niin älä ota itseesi, mutta eipä hän sitä tajunnut. Kun lähdettiin myöhemmin baariin, eksäni jäi kotiin ja yllättäen tuli taas haukkumaviestejä puhelin täyteen illan aikana.

Käsiksikin tämä tyyppi kävi muutamaan otteeseen ja vei minulta noin 1000 euroa rahaa (tai no siis lainasi ja "unohti" maksaa) takaisin, tonni oli siis opiskelijalle iso raha ja olin raatanut koko kesän että sain rahaa talveksi säästöön.

Omaa tyhmyyttä kun tuollaista paskapäätä katselin. Nyt mulla on mukava, kiltti mies ja lapsia. Vaikka asiat on niin hyvin kuin olla ja voi, niin tunnen ajoittain katumusta että miten olin noin typerä että menin uhraamaan vuosiani tuollaiselle, kun olisi vain pitänyt nauttia täysillä nuoruudesta, opiskeluajoista, käydä huoletta ulkona ja pitää hauskaa, ilman että joku syyllistää. Ymmärrän siis täysin, että olen perheenäiti nyt, onnellinen elämääni ja että remuvuodet on elettyä elämää, mutta pieni katumus siis aina ajoittain nostaa päätään että tuollaiselle niitä uhrasin.

Harmi, kun tähän ketjuun on nyt ilmeisesti eksyny näitä, jotka syyllistävät uhreja. Menkää pois. Tai toisaalta, jos jatkatte kirjoittelua tänne, niin kaikki tajuaa, kuinka sinnikkäistä tyypeistä onkaan kyse, jotka eivät nää vikaa itsessään vaan siinä uhrissaan, jota alistavat ja huorittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, kun tähän ketjuun on nyt ilmeisesti eksyny näitä, jotka syyllistävät uhreja. Menkää pois. Tai toisaalta, jos jatkatte kirjoittelua tänne, niin kaikki tajuaa, kuinka sinnikkäistä tyypeistä onkaan kyse, jotka eivät nää vikaa itsessään vaan siinä uhrissaan, jota alistavat ja huorittelevat.

Mene sinä väärinymmärtäjätunneihminen pois.

Minun sairaan mustasukkaisella exällä, jonka käytös on jo listattu tänne, oli kaksi exää. Toisen kanssa oli väleissä! Tätä kehui. Ja toista sanoi häiriintyneeksi. Ajan kanssa sain huomata, että se exän mielestä häiriintynyt oli suhteellisen normaali ja järkevä, ja tämä ex jonka kanssa välit olivat säilyneet oli aivan sekaisin. Kävi mm kerran fyysisesti minuun käsiksi koska "olen manipuloinut miehen häneltä itselleen", ja olivat siis jo eronneet ja miehellä ollut tuo yksi toinen nainenkin ennen minua hänen jälkeen.

Olisikohan hyviä kirjaehdotuksia toipumiseen sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen aiheuttamasta tuhosta, jotta voisi eheytyä ja unohtaa. Itse näen painajaisia joka yö melkein, vaikka erosta jo kaksi vuotta. Mihinkään terapiaan ei ole varaa, ne ovat varmaan kalliita?