Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...
Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.
Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?
– Voimakas stressi esimerkiksi vaikuttaa veren hyytymistekijöihin ja rasva-aineenvaihduntaan. Nämä seikat taas kiihdyttävät suonten kalkkiutumista.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/stressi_kay_sydamelle
Niin? Ja kun stressi lähtee niiiiiin.... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...
Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.
Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?
Terveisiä trollimaahan. Sanoin alkuperäisessäkin viestissä, että sairastuin sydänONGELMIIN, joka ei kerro siitä, että sairastuin sydänSAIRAUTEEN. Opetetaanko siellä trollimaassa äikäntunneilla LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ?
Niin, ja väliaikaiseen vielä. ;) terveisiä perseeseen!
Väliaikainen sydänongelma se on kuolemaan johtanut sydäninfarktikin. Toivotaan ettet sinä kultapieni sairastu sellaiseen ;) Älä nyt ainakaan tuolla tavalla kiihdy, että pitää ihan CAPS LOCK tanassa riehua netissä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...
Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.
Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?
Terveisiä trollimaahan. Sanoin alkuperäisessäkin viestissä, että sairastuin sydänONGELMIIN, joka ei kerro siitä, että sairastuin sydänSAIRAUTEEN. Opetetaanko siellä trollimaassa äikäntunneilla LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ?
Sekin vielä, että eihän sairastuminen tarkoita vielä sairastamista. Sairauksia on akuutteja ja kroonisia.
Seurustelen tällä hetkellä mustasukkaisen miehen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että itselläni on rajat hämärtyneet siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteessamme mm. seuraavaa: miespuolisia kavereita ei saisi olla, mies tutkii fb:n kaverilistaa ja kysyy jokaisen miehen kohdalla mistä tämän tunnen, jos vastaus ei miellytä, hän pyytää poistamaan miehen. Julkisilla paikoilla ei saisi katsoa miehiin päin, jos sanon, että en tee sitä tarkoituksella, mies kääntää sen minun syykseni, katselen kuulema niin epäilyttävästi. Jos viestiin kestää vastata normaalia pidempään, mies kyselee heti selitystä, tosin itsellään saattaa kestää tunteja vastata. Joskus mies on keksinyt omasta päästään, että olen mukamas flirttaillut jonkun miehen kanssa kaupungilla, hänen ollessaan seurassa. Ja useita muita esimerkkejä, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Yleensäkin kaikki riidat on mun syytä, ja jos yritän edes keskustella jostain, mies syyttää että riitelen jatkuvasti. Toinen mikä hämärtää hahmoitustani, on se että mies ei juuri koskaan raivoa näistä asioista, eikä koskaan ole esim. haukkunut mua, joskus jopa verhoaa asiat vitseiksi. Silti on aika raskasta kun joutuu miettimään mitä tekee, ettei vahingossakaan tee mitään "epäilyttävää". ja mikä pahinta, seurustelin yli 10 vuotta sitten ylimustasukkaisen ja narsistisen miehen kanssa, luulin et sen jälkeen huomaisin helpommin nää merkit, mut nyt oon kyllä taas ihan hukassa suurentelenko näitä juttuja, ja pitäiskö oikeasti huolestua...
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan sairaan touhua ,mies on 74v ja minä kohta 70v. Mies on keksinyt ,että oon pettäny häntä nuorena toinen lapsi ei ole mukamas ole hänen. kertoi joku päivä ,että tytär otti hänestä dna näytteen pumpuli puikolla. Kysyin tyttäreltä , että iskä häyryää tuosta onko toi olevinaan totta, nauroi hulluhan toi on ei siis sairasta.
Äitini isä alkoi oireilla vähän tuohon malliin dementian seurauksena. Suosittelen käyntiä lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt pari päivää seurannut tätä keskustelua ja jakanut omiakin kokemuksia. Tavallaan terapeuttista, tavallaan ei. Mulle tuli tänään kauhea pahoinvointikohtaus luettuani näitä juttuja, muistui mieleen lisää kauheuksia. Koko päivän sen jälkeen on oksettanut ja huimannut.
Pitäisi varmaan lopettaa näiden lukeminen.Mä taas näin viime yönä kunnon pitkän ja piinallisen painajaisen tuosta exästä. Hyi hitto, ku oli tuskainen olo ku heräsin. En tiedä pitäisikö lopettaa tämän vertaistuen lukeminen? Mulleki nousee kokoajan pintaan näitä muistoja. Jotka olin jo unohtanu.
T: se, jonka exä kaatoi selin sängylle, tuli hajareisin päälle ja piti kiinni ja hakkasi raivon vallassa puukolla pään viereen patjaan ja huusi, että tappaa mut, koska olen niin v**n h*a (olen kertonu tänne myös muita yksittäisiä hänen sairaita tekojaan, mutta en ole kuin pariin laittanu "nimimerkkini".
Laita sen jannun nimi ja asuinpaikka, niin käyn keskustelemassa. :)
Erosta on aikaa jo noin 15 vuotta. Ja tosiaan kaikki yhteydet on katkaistu silloin. Eikä tänne nimiä voi laittaa. Mutta ihan h**vetin piinaavaa nähdä tasaisin väliajoin aivan kammottavia unia ja painajaisia, useimmissa yritän paeta häntä ja piiloutua, ja se tunnelma on kuin pahimmasta kauhuelokuvasta.
Minäkin näin painajaisia, missä mies tunkeutui uuteen kotiini pahoinpitelemään. Lopulta eräässä unessa ystäväni tulivat perässä sisään ja auttoivat minua. Tämän jälkeen painajaiset loppuivat. Alitajuntani kai lopulta uskoi, että minulla on paljon hyviä ihmisiä ympärilläni.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen tällä hetkellä mustasukkaisen miehen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että itselläni on rajat hämärtyneet siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteessamme mm. seuraavaa: miespuolisia kavereita ei saisi olla, mies tutkii fb:n kaverilistaa ja kysyy jokaisen miehen kohdalla mistä tämän tunnen, jos vastaus ei miellytä, hän pyytää poistamaan miehen. Julkisilla paikoilla ei saisi katsoa miehiin päin, jos sanon, että en tee sitä tarkoituksella, mies kääntää sen minun syykseni, katselen kuulema niin epäilyttävästi. Jos viestiin kestää vastata normaalia pidempään, mies kyselee heti selitystä, tosin itsellään saattaa kestää tunteja vastata. Joskus mies on keksinyt omasta päästään, että olen mukamas flirttaillut jonkun miehen kanssa kaupungilla, hänen ollessaan seurassa. Ja useita muita esimerkkejä, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Yleensäkin kaikki riidat on mun syytä, ja jos yritän edes keskustella jostain, mies syyttää että riitelen jatkuvasti. Toinen mikä hämärtää hahmoitustani, on se että mies ei juuri koskaan raivoa näistä asioista, eikä koskaan ole esim. haukkunut mua, joskus jopa verhoaa asiat vitseiksi. Silti on aika raskasta kun joutuu miettimään mitä tekee, ettei vahingossakaan tee mitään "epäilyttävää". ja mikä pahinta, seurustelin yli 10 vuotta sitten ylimustasukkaisen ja narsistisen miehen kanssa, luulin et sen jälkeen huomaisin helpommin nää merkit, mut nyt oon kyllä taas ihan hukassa suurentelenko näitä juttuja, ja pitäiskö oikeasti huolestua...
Varmaan tiedät jo itsekin vastauksen? Eroon, ja välittömästi. YKSIKÄÄN tuossa luetelluista asioista ei ole normaalia, vaan juuri tämän ketjun satoa: mustasukkaisuus, riitojen aloittajan ja syiden hämärtäminen, vitsiksi kääntäminen, oman toiminnan epäily. Irti. Heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...
Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.
Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?
Terveisiä trollimaahan. Sanoin alkuperäisessäkin viestissä, että sairastuin sydänONGELMIIN, joka ei kerro siitä, että sairastuin sydänSAIRAUTEEN. Opetetaanko siellä trollimaassa äikäntunneilla LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ?
Niin, ja väliaikaiseen vielä. ;) terveisiä perseeseen!
Väliaikainen sydänongelma se on kuolemaan johtanut sydäninfarktikin. Toivotaan ettet sinä kultapieni sairastu sellaiseen ;) Älä nyt ainakaan tuolla tavalla kiihdy, että pitää ihan CAPS LOCK tanassa riehua netissä ;)
???? 😂😂😂 taisit sekottaa meidän viestit sillä sinähän sitä capsia runkkaat 😂😂 aika nolo moka!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...
Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.
Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?
Terveisiä trollimaahan. Sanoin alkuperäisessäkin viestissä, että sairastuin sydänONGELMIIN, joka ei kerro siitä, että sairastuin sydänSAIRAUTEEN. Opetetaanko siellä trollimaassa äikäntunneilla LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ?
Niin, ja väliaikaiseen vielä. ;) terveisiä perseeseen!
Väliaikainen sydänongelma se on kuolemaan johtanut sydäninfarktikin. Toivotaan ettet sinä kultapieni sairastu sellaiseen ;) Älä nyt ainakaan tuolla tavalla kiihdy, että pitää ihan CAPS LOCK tanassa riehua netissä ;)
Kumpikohan tässä capsi tanassa riehuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen tällä hetkellä mustasukkaisen miehen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että itselläni on rajat hämärtyneet siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteessamme mm. seuraavaa: miespuolisia kavereita ei saisi olla, mies tutkii fb:n kaverilistaa ja kysyy jokaisen miehen kohdalla mistä tämän tunnen, jos vastaus ei miellytä, hän pyytää poistamaan miehen. Julkisilla paikoilla ei saisi katsoa miehiin päin, jos sanon, että en tee sitä tarkoituksella, mies kääntää sen minun syykseni, katselen kuulema niin epäilyttävästi. Jos viestiin kestää vastata normaalia pidempään, mies kyselee heti selitystä, tosin itsellään saattaa kestää tunteja vastata. Joskus mies on keksinyt omasta päästään, että olen mukamas flirttaillut jonkun miehen kanssa kaupungilla, hänen ollessaan seurassa. Ja useita muita esimerkkejä, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Yleensäkin kaikki riidat on mun syytä, ja jos yritän edes keskustella jostain, mies syyttää että riitelen jatkuvasti. Toinen mikä hämärtää hahmoitustani, on se että mies ei juuri koskaan raivoa näistä asioista, eikä koskaan ole esim. haukkunut mua, joskus jopa verhoaa asiat vitseiksi. Silti on aika raskasta kun joutuu miettimään mitä tekee, ettei vahingossakaan tee mitään "epäilyttävää". ja mikä pahinta, seurustelin yli 10 vuotta sitten ylimustasukkaisen ja narsistisen miehen kanssa, luulin et sen jälkeen huomaisin helpommin nää merkit, mut nyt oon kyllä taas ihan hukassa suurentelenko näitä juttuja, ja pitäiskö oikeasti huolestua...
Varmaan tiedät jo itsekin vastauksen? Eroon, ja välittömästi. YKSIKÄÄN tuossa luetelluista asioista ei ole normaalia, vaan juuri tämän ketjun satoa: mustasukkaisuus, riitojen aloittajan ja syiden hämärtäminen, vitsiksi kääntäminen, oman toiminnan epäily. Irti. Heti.
Tiedän, että ei ole normaalia :( Silti onnistun jotenkin aina miettimään, että ehkä syy on kuitenkin osittain minun... Jotenkin erokin tuntuu hirveältä ja vaikealta ajatukselta. Toisaalta en ole tässä suhteessa oma itseni, olen lähiaikoina ollut todella stressaantunut :/ -alkuperäisen viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.
Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.
V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.
Kai ymmärrät ettei tuo sinun tilanteesi varsinaisesti kuulu tähän ketjuun? Enpä usko että meistä kukaan kiusallaan tai aiheetta diagnosoi exiään. Tulit käytännössä tänne syyllistämään uhreja, joten älä ihmettele miksi jotkut provosoituivat. Harmittava tuo sinunkin tapauksesi ja todella ikävää että sairastuit, mutta eiköhän tässä ketjussa kaikki ihan aiheellisesti epäile exillään olevan jonkinlaisia persoonallisuushäiriöitä. Normaalia heidän käytöksensä ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.
Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.
V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.
Kai ymmärrät ettei tuo sinun tilanteesi varsinaisesti kuulu tähän ketjuun? Enpä usko että meistä kukaan kiusallaan tai aiheetta diagnosoi exiään. Tulit käytännössä tänne syyllistämään uhreja, joten älä ihmettele miksi jotkut provosoituivat. Harmittava tuo sinunkin tapauksesi ja todella ikävää että sairastuit, mutta eiköhän tässä ketjussa kaikki ihan aiheellisesti epäile exillään olevan jonkinlaisia persoonallisuushäiriöitä. Normaalia heidän käytöksensä ei todellakaan ole.
Jaaha, lähti viesti kahteen kertaan. Pahoittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä asioista pitäisi kertoa nuorille jo koulussa. Pelkään että joku oma tai sukulaisen lapsi joutuu huonoon suhteeseen eikä kukaan tajua auttaa. Näköjään moni joutuu uhriksi nimenomaan nuorena. Olisi paljon helpompaa, jos varoitusmerkit olisivat kaikkien tiedossa. Vähintään pitäisi olla joku yleistajuinen opas nuorille terveistä ja sairaista suhteista, jonka voisi antaa vaikka rippilahjaksi. Tai onko sellainen olemassa, mistä löytäisi? Joku sara tapaa tappaa sielu on vähän liian synkkä ja yksipuolinen sellaiseksi.
Apua... Olenkohan minä liian kontrolloiva?! Mulle tuli paha olo kun luin näitä ja pieni hätä, että yritän muuttaa miestäni. Nalkutan välillä sen juomisesta ja huomautan välillä sen ulkonäöstä. Mulla hämärtyy normaalin raja, kun mun mies on niin kiltti ja kohtelias, mukautuva ja sopeutuva (ilman että se olisi mitään vallankäyttöä sen puolelta).
Vierailija kirjoitti:
Apua... Olenkohan minä liian kontrolloiva?! Mulle tuli paha olo kun luin näitä ja pieni hätä, että yritän muuttaa miestäni. Nalkutan välillä sen juomisesta ja huomautan välillä sen ulkonäöstä. Mulla hämärtyy normaalin raja, kun mun mies on niin kiltti ja kohtelias, mukautuva ja sopeutuva (ilman että se olisi mitään vallankäyttöä sen puolelta).
Keskustele miehesi kanssa ja kysy, tunteeko hän käytöksesi ahdistavaksi ja rajoittavaksi. Hyvä merkki on, että edes mietit asiaa, voithan koittaa muuttaa toimintaasi jos sen tiedostat. Parantumattomasti sairas ihminen taitaa harvemmin itse nähdä käytöksessään mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Apua... Olenkohan minä liian kontrolloiva?! Mulle tuli paha olo kun luin näitä ja pieni hätä, että yritän muuttaa miestäni. Nalkutan välillä sen juomisesta ja huomautan välillä sen ulkonäöstä. Mulla hämärtyy normaalin raja, kun mun mies on niin kiltti ja kohtelias, mukautuva ja sopeutuva (ilman että se olisi mitään vallankäyttöä sen puolelta).
Juomisesta voi puhua mutta ajoita se selvälle päivälle ja kerro miksi se häiritsee. Onko se teidän yhteisestä ajasta pois, meneekö liikaa rahaa, vaikuttaako terveyteen, tuleeko miehestäsi idiootti?
Ulkonäöstä voit hellästi huomauttaa mutta koita välttää asioita mitkä ovat mahdotonta saavuttaa. Vaatteet voi ostaa ja karvoja varpaista päähän siistiä (atooppinen iho/herkkä iho tietenki tekee vaikeaksi) mutta älä odota että kaikista ukoista tulee komean raamikkaita uroksia vaikka kuinka urheilisivat. Ylimääräset pläskit voi aina poistaa mutta se vaatii joiltakin huomattavasti enemmän omistautumista asiaan.
Se kun jotkut naiset sanovat lihovansa pelkästään kävellessään karkkihyllyn ohi, minä kuihdun ajatellessani salilla käymistä. Samasta aiheesta ongelma minulla, vain toisesta ääripäästä
Niinpä, tällaisia asioita pitäisi vaikka opettaa koulussa ja varoittaa. Kun koulussa sanotaan vaan että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja opetetaan olemaan sovitteleva ja käyttäytymään, ja kotona on normaalia, siinä on kuin puulla päähän lyöty kun tapaa tällaisen sairaan ihmisen ja yrittää toimia niin kuin ennenkin ja kaikki vain pahenee. Itse tosin lopulta nuorenakin ymmärsin että tämä poika ei käyttäydy niin kuin muut tuntemani, eikä mikään mikä teen auta asiaa, ja aloin vertaamaan suhdetta (ystävyys)suhteisiini ja muihin ja ymmärsin että vika ei ole minussa, koska tulen kaikkien muiden kanssa toimeen. Mutta se vain tapahtui vähän liian myöhään, vaikka eroon pääsinkin. Tuollaiset hämärryttää ihmisiä lähellään.
Huhuh. Karseita tarinoita täällä, alkaa omat jutut tuntua aika pieniltä, vaikka eihän tämä mikään kilpailu olekaan. Tapailin taannoin naista viereisestä kaupungista. Alkuun mimmi vaikutti tervetulleelta raikkaalta tuulahdukselta elämääni ja olikin sitä. Oli kovin sulkeutunut eikä alkuun paljon menneisyydestään puhunut, mutta selvästi oli luettavissa, että kaikki ihmissuhteet eivät olleet menneet ihan suunnitellusti. Silmiinpistävää oli myöskin exän mustavalkoiset mielipiteet monessa asiassa ja ailahtelevat mielentilat. En esimerkiksi saanut käyttää joitakin sanoja, jos se sana oli hänen mielestään ärsyttävä. Näitä siis saattoi olla ihan arkipäiväiset sanat. Koita sitten siinä keksiä synonyymejä hätäpäissäsi välttääksesi kunnon infernon syttymisen.
Pikkuhiljaa näitä huonoja luonteenpiirteitä alkoi ilmaantua enemmän ja enemmän ja vanhatkin pahenivat. Tein siis suhteen aikana opintojen ohessa palkkatöitä miten kerkesin ja samalla tein opinnäytetyötäni. Exä aina syyllisti, jos en ollut koulupäivän, opparin veivaamisen ja iltaduunien jälkeen valmis hyppäämään viimeiseen junaan hänen luokseen vain mennäkseni heti nukkumaan ja herätäkseni muutaman tunnin kuluttua aamujunaan takaisin omaan kaupunkiini kouluun. Veitin kuulemma kaksoiselämää ja olin tunteeton narsisti valehtelija, joka on keksinyt päästään koko opinnäytetyön ja iltaduunit. Vaikka periaatteesta jatkuva itseni vakuuttelu ärsytti, niin olin valmis esittämään naiselle palkkakuitit ja lähetin tälle facebookissa opinnäytetyönikin, johon oli nähty melkoisesti vaivaa. Palkkakuitteja hän ei halunnut nähdä, koska ne olisi kuulemma helppo väärentää ja opinnäytetyötä hän ei halunnut lukea, koska kuulemma a) ei ymmärtäisi siitä mitään ja b) ei halua tuhlata aikaansa sellaiseen paskaan. Jatkuu seuraavassa viestissä.
Niin, ja väliaikaiseen vielä. ;) terveisiä perseeseen!