Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:
-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.
Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.
Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.
Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.
Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".
-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.
-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.
-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.
-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.
-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.
-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.
Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!
Olin "väkivaltainen hullu juntti".-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.
-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.
-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.
Näitä kyllä riittäisi...
Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.
Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.
Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.
Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!
Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)
-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.
-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä
-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla
-uhkasi tappaa meidän kissan
-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)
Itse kyllä joi minkä sielu sieti.-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.
Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?
En ole kokenut tällaista mutta arvaan että eivät kerro kuin aivan lähimmille. Antaisi vain hullulle lisätyitä vainota lisää. Ja moniko edes uskoo kun ne on ulkopuolisille niin sokeria ja hunajaa, heidän on vaikea uskoa että puhutaan samasta ihmisestä. Jos kertoo uudelle seurustelukumppanille totuuden, saa kuulla olevansa mustis-ex tai jotain muuta. Ja lisäksi se että moni ihminen pitää tuollaisessa parisuhteessa elävää tyhmänä, ei siitä viitsi ympärille huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:
-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.
Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.
Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.
Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.
Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".
-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.
-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.
-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.
-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.
-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.
-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.
Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!
Olin "väkivaltainen hullu juntti".-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.
-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.
-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.
Näitä kyllä riittäisi...
Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.
Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.
Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.
Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!
Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)
-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.
-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä
-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla
-uhkasi tappaa meidän kissan
-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)
Itse kyllä joi minkä sielu sieti.-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.
Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?
En ole kokenut tällaista mutta arvaan että eivät kerro kuin aivan lähimmille. Antaisi vain hullulle lisätyitä vainota lisää. Ja moniko edes uskoo kun ne on ulkopuolisille niin sokeria ja hunajaa, heidän on vaikea uskoa että puhutaan samasta ihmisestä. Jos kertoo uudelle seurustelukumppanille totuuden, saa kuulla olevansa mustis-ex tai jotain muuta. Ja lisäksi se että moni ihminen pitää tuollaisessa parisuhteessa elävää tyhmänä, ei siitä viitsi ympärille huudella.
Minä yritin kertoa, sain mustasukkaisen hullun leiman, naurettiin oikein räkäisesti päälle että sinähän se hullu olet kun mielisairaalaankin joudut. Puolen vuoden päästä pyysi nöyränä tyttönä anteeksi sanojaan, ja kertoi että olisi pitänyt uskoa.
T. Se jonka exä lukitsi asuntoon ja repi vaatteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:
-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.
Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.
Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.
Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.
Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".
-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.
-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.
-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.
-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.
-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.
-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.
Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!
Olin "väkivaltainen hullu juntti".-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.
-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.
-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.
Näitä kyllä riittäisi...
Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.
Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.
Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.
Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!
Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)
-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.
-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä
-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla
-uhkasi tappaa meidän kissan
-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)
Itse kyllä joi minkä sielu sieti.-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.
Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?
En ole kokenut tällaista mutta arvaan että eivät kerro kuin aivan lähimmille. Antaisi vain hullulle lisätyitä vainota lisää. Ja moniko edes uskoo kun ne on ulkopuolisille niin sokeria ja hunajaa, heidän on vaikea uskoa että puhutaan samasta ihmisestä. Jos kertoo uudelle seurustelukumppanille totuuden, saa kuulla olevansa mustis-ex tai jotain muuta. Ja lisäksi se että moni ihminen pitää tuollaisessa parisuhteessa elävää tyhmänä, ei siitä viitsi ympärille huudella.
Voi kyllä, olen kertonut ystäville ja tuttaville.
Mutta luuletko oikeasti, että esim. uusi kumppani olisi kiitollinen jos menisin hänelle tilittämään ja varoittamaan? Eihän hän mua uskoisi. Muakin yritti exän entinen nainen varoittaa, mutta mies käänsi asian taitavasti niin, että ex-nainen on hullu ja yrittää vaan rikkoa välimme, koska ei ole päässyt yli miehestä. Mies oli niin hurmaava, että uskoin häntä...kunnes helvetti oli irti.
Exä on ulospäin hauska ja leppoisa seuramies, kaikki tykkää hänestä...paitsi exät, jotka on nähneet sen todellisen persoonan. Ei kukaan uskoisi noita juttuja, mitä hän neljän seinän sisällä tekee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:
-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.
Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.
Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.
Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.
Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".
-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.
-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.
-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.
-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.
-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.
-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.
Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!
Olin "väkivaltainen hullu juntti".-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.
-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.
-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.
Näitä kyllä riittäisi...
Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.
Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.
Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.
Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!
Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)
-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.
-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä
-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla
-uhkasi tappaa meidän kissan
-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)
Itse kyllä joi minkä sielu sieti.-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.
Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?
En ole kokenut tällaista mutta arvaan että eivät kerro kuin aivan lähimmille. Antaisi vain hullulle lisätyitä vainota lisää. Ja moniko edes uskoo kun ne on ulkopuolisille niin sokeria ja hunajaa, heidän on vaikea uskoa että puhutaan samasta ihmisestä. Jos kertoo uudelle seurustelukumppanille totuuden, saa kuulla olevansa mustis-ex tai jotain muuta. Ja lisäksi se että moni ihminen pitää tuollaisessa parisuhteessa elävää tyhmänä, ei siitä viitsi ympärille huudella.
Minä yritin kertoa, sain mustasukkaisen hullun leiman, naurettiin oikein räkäisesti päälle että sinähän se hullu olet kun mielisairaalaankin joudut. Puolen vuoden päästä pyysi nöyränä tyttönä anteeksi sanojaan, ja kertoi että olisi pitänyt uskoa.
T. Se jonka exä lukitsi asuntoon ja repi vaatteet
No NIINPÄ! Ensin nää miehet kiduttaa naisensa mielisairaalakuntoon, jolloin on jälkeenpäin helppo vedota siihen, että "se exä on hullu! Etkai sä usko ihmistä, joka on ollut hoidossa mielisairauden takia ja vetää jotain nappeja??"
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta elin eksäni henkisen hirmuvallan alla, lopulta myös fyysisen.
- Ex lukitsi minut asuntoon takalukkoa käyttäen työpäiviensä ajaksi, otti mukaansa puhelimen ja tietokoneen nettipalikan.
-Kaikessa mitä tein oli vikaa, hän oli Jumalallinen kaikessa Armollisuudessaan kun sieti tällaista h****aavaa akkaa. Edellämainittuun toimintaan riitti ikkunasta katseleminen.
-Vessassa käydessä oven piti olla auki, etten petä omin käsin.
-Samoin suihkussa
-Jos olin h*****nnut, eli katsonut ulos, hymyillyt, lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa sain rangaistukseksi nälkäkuurin, olin pahimmillaan 5 vuorokautta syömättä ja juomatta.
- Ex repi kaikki vaatteeni, etten pääsisi ulos. "Vaikka eihän p**** paljaana kulkeminen tollasta h****** haittaa"
Minulla ei ollut ketään, ei mitään, ei sukulaisia tai ystäviä, lisäksi sairastuin psykoottiseen ruumiinkuvahäiriöön, masennukseen ja syömishäiriöön. Ainoa paikka minne pääsin ilman valvontaa oli kauppa, koska hänellä oli joku fobia kaupoista.
Kaupassa sitten tapasin erään miehen, sanotaan vaikka Tompaksi. Tomppa oli siis umpihomo ja on tietysti edelleenkin, hän repi minut ulos tuosta sairaasta suhteesta. Seisoi rinnallani psykitrisen sairaalan, terapiajaksojen, kuntoutuksen ja kaiken tuon läpi. Nykyään hän on lapseni kummisetä, ja nykyisen aviopuolisoni yksi rakkaimmista ystävistä. Minulle hän on rakkain ystäväni. Olen vuosia myöhemmin kysynyt miksi hän tuli juttelemaan minulle, ja hän vastasi että tuli pakottava tarve tulla. <3
Tajusin luettuani tämän sairastuneeni itsekin ruumiinkuvahäiriöön syömishäiriön lisäksi sadistisen suhteen seurauksena. Nyt vasta tajuan yhteyden! Ihan karseeta luettavaa. Oma suhteeni oli myös pahimmasta päästä, mutta huomaan yhä vähätteleväni kokemuksiani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin viisi vuotta suhteessa, jossa miehellä oli jatkuvasti pientä vispiläkauppaa muiden naisten kanssa. En ymmärrä miksi kestin sitä niin kauan, kai aina toivoin että tämä ja tämä tapaus olisi nyt se viimeinen kerta.
Tulin mustasukkaiseksi ja aloin tutkimaan miehen puhelinta ajoittain. Muutamia kertoja vuodessa löytyi aina joku uusi/vanha naistuttavuus, jonka kanssa hän salaa viestitteli flirttailevia viestejä joissa tunnusti ihastustaan. Lähes joka kerta hermostuin hänelle asiasta, huusin ja itkin että miksi hän haluaa aina muita naisia. Vastauksena oli aina jotakin ympäripyöreää kiertelyä ja kaartelua, ja jos olisin halunnut puida asiaa kunnolla, mies suuttui ja sanoi että asiahan on jo puitu.
Erosimme aikanaan, ja ero oli erityisesti miehelle kova paikka. Minulle se oli kuin uusi elämä, ja pystyin jälleen hengittämään. Itse olin kestänyt huonoa suhdetta kauan, mutta oli nuori ja ensimmäisessä vakavassa suhteessa. Mustasukkaisuus jäi suhteesta elämään minulla seuraaviin suhteisiin joksikin aikaa, mutta nykyään olen päässyt sen yli. Enää en oleta automaattisesti että nykyinen mieheni pettää tai suhmuroi selkäni takana.
Mä sain turpaani aina, kun vaatteistani tai kotoa löytyi vieraan ihmisen hius.
Olen parturi-kampaaja, eli hiuksia kulkeutuu väistämättäkin vaatteissa, vaikka kuinka puunaisi.
Ei kelvannut selitykseksi, turpaan tuli. Kaikki parturit kuulema on h....a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa tuli kyllä mieleen, että deittailinkohan hetken juuri tällaista potentiaalista supermustasukkaista/mahdollisesti tulevaisuudessa väkivaltaista miestä. Kertokaa mielipiteitänne:
Tapailtiin siis muutaman kuukauden ajan kun olimme samassa maassa, pitempään oltiin kuitenkin yhteydessä whatsappin yms välityksellä. Mies ihastui minuun aivan päätä pahkaa ja ilmeisesti ei ollut kokenut vastaavaa aiemmin, väitti lopuksi jopa rakastavansa. Tämä ahdisti minua suunnattomasti, koska itse olin kevyellä mielellä liikenteessä ja avoimin kortein - mies tiesi tämän.
Kerran ollessamme kahvilla hän pyysi minua laittamaan viestiä päästyäni kotiin, mitä en sitten tehnyt. Parin tunnin päästä häneltä alkoi tulla viestejä, että olinko tapaamassa jotain muuta miestä, jotain Juusoa, ja kuinka voin tehdä hänelle näin. Olin ihmeissäni, koska emme olleet yhdessä (vaikka olisinkin ollut tapaamassa jotain muuta, olisi pitänyt olla ok) enkä edes tunne ketään Juusoa. Sai kauheat raivarit.
Tekstaili joka päivä ja koko ajan, suuttui jos en jaksanut vastata. Otti henkilökohtaisesti ja veti herneet nenään. Ei ymmärtänyt, kun nätisti sanoin etten koko ajan ehdi.
Hän muisti kaikki minun menoni ja otti selvää tyyliin perheenjäsenteni syntymäpäivistä, ja piti kaikesta tästä selvästi kirjaa.
Jostain tuli keskustelu lastenhankinnasta, ja naurahdin, että onneksi ei ole vielä siinä tilanteessa. Mies suuttui ja alkoi raivota, että eikö hän muka olisi hyvä isä ja onko hänen geeneissään jotain vikaa. Sivuhuomio, emme edelleenkään olleet pariskunta, joten minusta tämä oli hieman kummallista.
Oli muutenkin tosi mustasukkainen ja itsestään epävarma.
Kaikenkaikkiaan tyyppi oli tosi rasittava, ja lopulta kun ilmoitin etten tahdo enää jatkaa tapailua, hän sekosi ihan täysin. Hänet piti blokata yhdeksästä eri sosiaalisesta mediasta ettei spämmäisi viesteillään, vaihtaa puhelinnumero. Silti hän lähestyi perhettäni ja kavereitani kuukausien ajan, vuodatti heille ja vuoroin haukkui minua ja vuoroin kyseli kuulumisiani. Ulkomaisen kotiosoitteeni hän tiesi, joten hän lähetteli jatkuvalla syötöllä kukkapuskia, pehmoleluja ja suklaita, joista aluksi kieltäydyin kohteliaasti, mutta silti jatkoi lähettelyä.
Stalkkaaminen loppui vasta, kun kukaan ei reagoinut hänen yhteydenottoihinsa moneen kuukauteen. Pelkään edelleen, että tyyppi tulee vielä oven taakse tjm.
- Eksäni, josta olin eronnut kundia ennen ajat sitten. En tajunnut, miksi se oli niin kauhea ongelma, mutta siitä piti muistuttaa joka kerta ja "en kuulemma tajua miten se jätkä vituttaa sitä niin paljon"
- Sanotaan vaikka nimeksi "Jaakko". Jaakko oli tyyppi, minkä luona kylällä oli aina isot bileet silloin tällöin kun talo oli useamman viikon vanhuksista tyhjänä. Jaakko kavereineen oli ihan yli parikymppisiä kundeja, joita ei paljoa kiinnostanut meidän viisitoistavuotiaiden tyttöjen oleskelut. Puhuimme kavereiden kanssa usein että "silloin jaakolla" ja "muistaks jaakon luona", eli liittymättä mitenkään itse jaakkoon henkilönä, mutta kundi raivosi mulle joka helvetin lauantaivastainen yö miten "Jaakko on vain yksi hiton juoppo minkä kanssa ei kannata olla". Eli luuli, että puhuin Jaakosta itsestään.
Muuten yleisesti ottaen olin tarkasti kahleissa. En saanut mennä minnekään (ainakaan ilmoittamatta), en saanut puhua tietyille henkilöille enkä saanut oikeastaan hengittääkään ilman lupaa. Tyyppi (välttelen tietoisesti sanaa mies, koska se kundi oli niin kakara ja halveksin sen käytöstä vieläkin) langetti niskaani aina sellaisen kivireen että huhhu.
- Puhelimen viesti- ja puheluhistoria piti aina näyttää. Jollen näyttänyt, jotain salattavaa oli. Lopulta poistin kaikki viestit ja puhelut sitä mukaa kuin niitä tuli keneltä tahansa, koska mun puhelimen sisältö ei kuulunut tyypille
- Mun olisi pitänyt luovuttaa sähköpostin salasanat, koska hän halusi niin.
Voi aikaa kun armeija alkoi. Multa kiellettiin ehdottomasti ulkona liikkuminen ja kavereiden tapaaminen, mutta opin salaamaan asian. Saatoin ilmoittaa että nyt luen kokeisiin, mua ei saa kiinni, niin todellisuudessa olin puhelin äänettömällä joko huoltoasemalla tai kaverilla. Jos tai kun menin kertomaan että olen sen ja sen kanssa, tyyppi sai kauhean raivarin ja valitti miten itse joutuu olemaan kiinni ja se on epäreilua kun saan liikkua vapaana.
- Tyyppi tuli armeijasta puolen vuoden jälkeen, ja tunnusti myöhemmin et tuli takaisin et voisi kytätä paremmin mua
- Ajeli joka ilta kotimme ohi nähdäkseen oliko pihalla jonkun tutun auto.
- Suuttui kun menin ruisrockiin kavereitten kanssa (kerron nämä seuraavassa viestissä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, jotka olette avanneet menneisyytenne arkkua. <3 Vaikka moni lukemani puistattaa ja omat muistot tulevat pintaan, on tämä myös jollain tavalla puhdistavaa. Ensimmäistä kertaa on samassa paikassa useita saman kokeneita naisia ja jokunen mieskin. Jokaiselle toivon aitoa rakkautta, eheyttä, voimaa ja iloa elämään!
En mene tässä nyt sen enempää omiin kokemuksiini, sillä voin samaistua moniin kirjoituksiin. Tarinani on jo täällä, teidän kirjoittamana. Haluan kertoa näkemykseni ja kokemukseni yhdistävistä tekijöistä näissä sairaissa miehissä.
Mustasukkaisissa, luonnehäiriöisissä ja narsistisissa miehissä olen huomannut tietyt samat piirteet. Turvallista, tasapainoista lapsuutta ei ole ollut. Isä ei ollut tukena elämässä; isää joko ei ole ollut tai isä on vähättelevä tai jopa väkivaltainen. Äiti on ollut kylmä, tunteeton tai isän vallan alla. Eheää minäkuvaa ei ole muodostunut. Lapsuus on jollain tai monella tavalla repaleinen. Mies saattaa kertoa tarinoita, joissa häntä on kohdeltu väärin ja kertoo siitä miten paljon hän on kärsinyt. Mies näkee kaiken muiden syynä - hän on oman elämänsä ja muiden ihmisten uhri. Syy henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sekä hänen elämänsä draamalle on aina jonkun toisen: kiusaamiskokemusten syytä, vanhempien syytä, exien syytä, päihteiden syytä, kumppanin syytä... Tällainen henkilö on täysin kyvytön näkemään omaa osuuttaan ja sairauttaan. Hän on myös manipuloinnin mestari ja haistaa uhrinsa jo kaukaa...
Uhriksi voi päätyä periaatteessa kuka vain, sillä monesti tällä tavalla häiriintyneen ihmisen kuori on uskottava. Monesti sairaat piirteet nousevat kunnolla esiin vasta, kun uhri on sitoutettu jollain tavalla; yhteinen laina, yhteinen koti, avioliitto, lapsi tms.. Uhriksi valikoituu kuitenkin yleensä myötätuntoinen, kaikin puolin empaattinen, kiltti, positiviinen ja elämäniloinen ihminen.
Miten sitten tunnistaa nämä häiriintyneet? Varmin merkki on se, että kaikki ei vain tunnu olevan ihan kunnossa. Se saattaa olla aluksi ainoa merkki, joka välittyy intuition kautta. Ulkoista järkisyytä ei välttämättä ole. Häivähdykset epäaitoudesta. Häiriintynyt ihminen soluttautuu elämääsi ja sopii siihen liiankin hyvin. Hän näkee tarpeesi ja mahdolliset heikot kohtasi joita käyttää hyödykseen manipuloinnissa. Häivähdyksiä ohjailemisesta ("tietää sinun parhaasi, ajattelee parastasi") ja mustasukkaisuudesta saattaa ilmetä jo aluksi. Manipulointi saattaa aluksi tapahtua lempeästi, tunteisiin vetoamalla. Mies saattaa esimerkiksi itkeä sitä, että hänellä ei ole oikeita ystäviä juuri silloin, kun olet itse lähdössä tapaamaan kavereitasi... Konstit ovat monet.
Hurjasti voimia kaikille niille jotka harkitsevat lähtevänsä sairaasta suhteesta! Tehkää se ennenkuin on liian myöhäistä! Ketään toista ei voi muuttaa, pelastaa tai parantaa (omalta itseltään). Nämä luonnehäiriöiset ovat sairaudentunnottomia, he eivät tule muuttumaan! Elämä on ainutlaatuinen lahja ja jokainen ansaitsee olla sisäisesti vapaa ja onnellinen! Olet itse vastuussa itsellesi siitä, millaisen elämän luot. Älä suostu enää huonoon kohteluun!
Äääh, viesti 465 on jatkoa viestille jonka lähetin aiemmin mutta jäi moderoinnin nähtäväksi ennen julkaisua. Pahus. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse elin viisi vuotta suhteessa, jossa miehellä oli jatkuvasti pientä vispiläkauppaa muiden naisten kanssa. En ymmärrä miksi kestin sitä niin kauan, kai aina toivoin että tämä ja tämä tapaus olisi nyt se viimeinen kerta.
Tulin mustasukkaiseksi ja aloin tutkimaan miehen puhelinta ajoittain. Muutamia kertoja vuodessa löytyi aina joku uusi/vanha naistuttavuus, jonka kanssa hän salaa viestitteli flirttailevia viestejä joissa tunnusti ihastustaan. Lähes joka kerta hermostuin hänelle asiasta, huusin ja itkin että miksi hän haluaa aina muita naisia. Vastauksena oli aina jotakin ympäripyöreää kiertelyä ja kaartelua, ja jos olisin halunnut puida asiaa kunnolla, mies suuttui ja sanoi että asiahan on jo puitu.
Erosimme aikanaan, ja ero oli erityisesti miehelle kova paikka. Minulle se oli kuin uusi elämä, ja pystyin jälleen hengittämään. Itse olin kestänyt huonoa suhdetta kauan, mutta oli nuori ja ensimmäisessä vakavassa suhteessa. Mustasukkaisuus jäi suhteesta elämään minulla seuraaviin suhteisiin joksikin aikaa, mutta nykyään olen päässyt sen yli. Enää en oleta automaattisesti että nykyinen mieheni pettää tai suhmuroi selkäni takana.
No, tuo nyt on ihan normaalia mustasukkaisuutta, aiheesta. Suurin osa näistä mustasukkaisista on sairaita, piinaavat kumppaniaan vaikka kumppani ei ole todellakaan antanut aihetta epäillä mitään. Ongelma on heidän päässään. Sun tapauksessa on kyse normaalista tuntemuksesta, jonka kumppani aiheuttaa oikeasti liehittelemällä muita. Tuskin teit mitään sairasta, kuten lukitsit miehesi patteriin, uhkasit leikata vehkeen irti, kyttäsit kellosta kauppareissuja tms? Niinpä, siinä se ero terveen ja sairaan mustiksen välillä.
465 jatkaa..
Tyyppi sai raivarin kun kehtasin mennä Ruisrockiin ilman häntä. Sain minuutin varolaukauksella lipun kaveriltani, joka ei itse enää kolmantena päivänä mennä ja siellä soitti silloin(kin) Hanoi Rocks minkä halusin nähdä. Yritin soittaa kundille, että olen menossa ja laittaa viestiä, mut eihän se vastannut puhelimeen. Kotipuhelimeen en uskaltanut soittaa, koska en tuntenut hänen vanhempiaan.
Itse paikan päällä kun viimein olin, niin kundi soitti. Aluksi hän kuullosti ystävälliseltä, ja kun juttelin miten mukavaa oli ja miten fiksusti hoisin itselleni kyydit paikan päälle, kun puhelu sai kokonaan toisen käänteen: "JOO TOSI FIKSUSTI HOIDETTU!" ja kauhea raivoaminen alkoi. Kuuntelin ihan mykkänä sitä huutoa, haukkumista ja arvostelua miten olin kehdannut lähteä ilman häntä ja tästä olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen reilusti. Kun kysyin miksi hän ei aamulla vastannut puhelimeen, niin hän kuulemma nukkui ja mun olisi pitänyt odottaa että hän ensin herää - eli odottaa hänen vastaustaan, jolloin muut olisivat jo menneet edeltä.
Kundi soitteli koko illan, melkein tunnin välein, että joko olen tulossa takaisin. Hän siis vaati ensimmäisestä puhelusta lähtien raivosta kihisten, miten mun pitää lähteä sieltä heti takaisin. Kun soitin takaisin välaikatietoja, sain vain kuulla miten mun pitää lähteä heti. En muuten lähtenyt, vaan keikuin paikalla koko päivän. Saimme naapurikylän kundeilta kyydin takaisin kotiin, ja muistan kun mut jätettiin kyydistä paikkakuntamme kookaupalla. Kookaupan pihalla kundi istui autossa, ja katseli kun halasin vielä apukuskin paikalla istunutta jätkää ja se lisäsi hänen raivoaan entisestään.
Meillä oli ollut paluukyydin kanssa hankaluuksia, ja pyysin kundia hakemaan meidät kun kerta ajeli edes takaisin kuitenkin. Ei voinut tulla, koska ei kuulemma ollut bensaa. Silti menovesi riitti siihen kyläkruisailuun. Kun tavatessamme viimein kysyin että mikä olikaan ongelma, niin kundi oli ensin vähättelevästi että "ei oikein mikään.." ennen kuin ärähdin ja sanoin et nyt sitten kerrotaan jos on koko päivä jaksettu roikkua puhelimessa.
Koko ruisrockista ei saanut enää tämän jälkeen puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
465 edelleen..
Kundi ajeli siis yökaudetkin joskus, ja mietin vain jälkeenpäin miten paljons en koulutkin kärsi siitä. Eksäni tiesi, että kundi on todella mustasukkainen, ja teki kerran kiusaa tästä kavereitten kanssa - joskin se kostautui mulle. Olin mennyt ihan todella väsyneenä nukkumaan, ja mulla oli jäänyt valot päälle makuuhuoneessa. Yhtäkkiä soi puhelin, ja vastasin ja sain kuulla kauheaa ulinaa "Miksi Jussi on teillä?" Olin vain että ei ole, mitä sä selität. Kurkkasin pihalle, ja eksäni auto oli parkissa.:D Kun kerroin, ja varmaan äänestänikin kuuli, että olin nukkumassa, niin kundi ei uskonut koska huoneessani oli valo. Kävin sammuttamassa valot ja sanoin että nyt olen takaisin sängyssä, Kundi ulisi seuraavaksi miten haluaa tulla antamaan iltapusun. "Mä en saa unta jollen saa tulla antamaan iltapusuu.." Muistan vieläkin sen äänen korvissani. Raivsotuin ihan todella, ja huusin hänelle takaisin ettei ole mun ongelmani jollei uni maistu loppuyönä, mulla on aamu kuudelta herätys että ehdin kouluun aamulla ja nyt hyvää yötä. Yllättäen kundi rauhottui ja hätkähti sitä raivariani puhelimessa sen verran että antoi olla.
Eksäni viestitti samaan aikaan, että istuu autossa joka ajaa kundin perässä. En vaivautunut viestittämään enää kundille, että katsoo tarkemmin liikenteessä näkyykö tuttuja ennen kuin syyttelee mua pettämisestä..
Tyyppi ei ollut sitten mennyt kotiinsa koko yönä, ja sen äiti meidän äidille seuraavana päivänä miten on huolissaan pojastaan ja miten meidän suhteemme ei tee hänelle hyvää. Olin vähällä haljeta raivosta kun kuulin miten mamma oli huolissaan murusestaan, mutta vain muutaman vuoden myöhässä.
Olin ostanut kolme leivonnaista minulle, hänelle ja kylään saapuvalle mummilleni. Mummi joutui kuitenkin perumaan tulonsa joten miehen mielestä odotin tietysti jotain panoani kylään ja aioin tarjota sen leivoksen hänelle.
Myös kun ostin kerran kermavaahtoa tarkoitetuksi lettujen päälle niin se oli varattu sitä varten, että saan kuorruttaa sillä itseni ja antaa jonkun panon nuolla ne päältäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:
-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.
Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.
Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.
Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.
Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".
-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.
-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.
-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.
-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.
-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.
-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.
Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!
Olin "väkivaltainen hullu juntti".-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.
-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.
-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.
Näitä kyllä riittäisi...
Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.
Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.
Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.
Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!
Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)
-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.
-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä
-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla
-uhkasi tappaa meidän kissan
-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)
Itse kyllä joi minkä sielu sieti.-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.
Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?
Mä en ole tuo, kenelle vastaat, mutta mä olen yrittänyt varoittaa. Mua ivattiin ja nykyisin tuo nainen on kuollut. Siltä jäi vielä kaksi vuotias lapsi. Epäilen vahvasti miehen osallisuutta tai edesauttoa asiaan, en vain pysty todistamaan sitä mitenkään.
Vanhat tunteet nousi pintaan kun luin tätä ketjua, ja googlasin mustasukkaisen eksäni. Löytyi hautajaiskuvia muutaman vuoden takaa, en tiennyt että on kuollut. Tuli helpottunut olo, vaikkei olla oltu tekemisissä vuosiin. Näin kauan niitä pelkoja kantaa sisällään, että jos vaikka vahingossa törmätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).
Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.
Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.
Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?
Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.
En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.
Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.
Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.
Tiedän tämän. Olen vain varmaan perusmiehenä visuaalinen ja välillä lipsautan asioita vahingossa. Nainen kyllä maksaa sen joka kerta takaisin mainitsemalla, että se ja tämä on niin komea ja kuinka heillä on työpaikalla komeita miehiä. Hän "kostaa" jokaisen kommentin, joka tuntuu joskus pahalta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tiedän itsekin hänen taustansa.
Minusta oli myös kuvia, joissa halaan näitä kaverinaisia ja hän raivoistui siitä aikanaan silmittömästi, vaikka kuvien ottamisesta on vuosia aikaa ja olin silloin sinkku. Hän on jopa uhannut väkivallalla jos enää ikinä mainitsen muista naisista. Välillä mietin hänen jättämistään.
Ei tuo oo kyllä kummankaan osalta normaalia. Ei vaimon mustasukkaisuus raivokohtaukset eikä sinun lipsautuksetkaan. Kehotan nostaan kissan pöydälle ja todella keskustelemaan suhteen jatkosta.
Siis mikä tällaisessa lipsauttamisessa on epänormaalia? Mistä se sitten kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka olette avanneet menneisyytenne arkkua. <3 Vaikka moni lukemani puistattaa ja omat muistot tulevat pintaan, on tämä myös jollain tavalla puhdistavaa. Ensimmäistä kertaa on samassa paikassa useita saman kokeneita naisia ja jokunen mieskin. Jokaiselle toivon aitoa rakkautta, eheyttä, voimaa ja iloa elämään!
En mene tässä nyt sen enempää omiin kokemuksiini, sillä voin samaistua moniin kirjoituksiin. Tarinani on jo täällä, teidän kirjoittamana. Haluan kertoa näkemykseni ja kokemukseni yhdistävistä tekijöistä näissä sairaissa miehissä.
Mustasukkaisissa, luonnehäiriöisissä ja narsistisissa miehissä olen huomannut tietyt samat piirteet. Turvallista, tasapainoista lapsuutta ei ole ollut. Isä ei ollut tukena elämässä; isää joko ei ole ollut tai isä on vähättelevä tai jopa väkivaltainen. Äiti on ollut kylmä, tunteeton tai isän vallan alla. Eheää minäkuvaa ei ole muodostunut. Lapsuus on jollain tai monella tavalla repaleinen. Mies saattaa kertoa tarinoita, joissa häntä on kohdeltu väärin ja kertoo siitä miten paljon hän on kärsinyt. Mies näkee kaiken muiden syynä - hän on oman elämänsä ja muiden ihmisten uhri. Syy henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sekä hänen elämänsä draamalle on aina jonkun toisen: kiusaamiskokemusten syytä, vanhempien syytä, exien syytä, päihteiden syytä, kumppanin syytä... Tällainen henkilö on täysin kyvytön näkemään omaa osuuttaan ja sairauttaan. Hän on myös manipuloinnin mestari ja haistaa uhrinsa jo kaukaa...
Uhriksi voi päätyä periaatteessa kuka vain, sillä monesti tällä tavalla häiriintyneen ihmisen kuori on uskottava. Monesti sairaat piirteet nousevat kunnolla esiin vasta, kun uhri on sitoutettu jollain tavalla; yhteinen laina, yhteinen koti, avioliitto, lapsi tms.. Uhriksi valikoituu kuitenkin yleensä myötätuntoinen, kaikin puolin empaattinen, kiltti, positiviinen ja elämäniloinen ihminen.
Miten sitten tunnistaa nämä häiriintyneet? Varmin merkki on se, että kaikki ei vain tunnu olevan ihan kunnossa. Se saattaa olla aluksi ainoa merkki, joka välittyy intuition kautta. Ulkoista järkisyytä ei välttämättä ole. Häivähdykset epäaitoudesta. Häiriintynyt ihminen soluttautuu elämääsi ja sopii siihen liiankin hyvin. Hän näkee tarpeesi ja mahdolliset heikot kohtasi joita käyttää hyödykseen manipuloinnissa. Häivähdyksiä ohjailemisesta ("tietää sinun parhaasi, ajattelee parastasi") ja mustasukkaisuudesta saattaa ilmetä jo aluksi. Manipulointi saattaa aluksi tapahtua lempeästi, tunteisiin vetoamalla. Mies saattaa esimerkiksi itkeä sitä, että hänellä ei ole oikeita ystäviä juuri silloin, kun olet itse lähdössä tapaamaan kavereitasi... Konstit ovat monet.
Hurjasti voimia kaikille niille jotka harkitsevat lähtevänsä sairaasta suhteesta! Tehkää se ennenkuin on liian myöhäistä! Ketään toista ei voi muuttaa, pelastaa tai parantaa (omalta itseltään). Nämä luonnehäiriöiset ovat sairaudentunnottomia, he eivät tule muuttumaan! Elämä on ainutlaatuinen lahja ja jokainen ansaitsee olla sisäisesti vapaa ja onnellinen! Olet itse vastuussa itsellesi siitä, millaisen elämän luot. Älä suostu enää huonoon kohteluun!
Juuri näin...
Mun exän vakiolauseet oli:
"Mä en saa mitään takaisin, mä autan ihmisiä ja olen hyvä, mutta en saa mitään takaisin" ja
"Sun pitää hyvittää mulle (milloin mikäkin, mitä olin tehnyt "väärin"), en ikinä saa mitään hyvitystä" .
Ja ihan sama, mitä tein, tein aina jotain väärin ja sitä piti sitten hyvitellä, enkä ikinä osannut hyvitellä "oikein", vieläkin on epäselvää että mitä hän oli vailla...
Ja hän myös yritti kääntää rajoittamissääntönsä niin, että ne on vaan sitä varten, että mä olisin turvassa ja että en itse tajua omaa parastani ja siksi tarvitsen rajoja.
Tuli muuten mieleen tilanne, joka ei ehkä kerro mustasukkaisuudesta, mutta kertoo hyvin siitä eksäni sairaasta mielestä ja vallankäytön tarpeesta. Kulkee varmaan käsi kädessä tuollaisen sairaalloisen mustasukkaisuuden kanssa.
Kerran jouduin leikkaukseen, joka hoidettiin ihan tavallisella päiväkirurgisella operaatiolla. Minun piti siis päästä leikkauksen jälkeen jotenkin kotiin ja kysyin eksältäni, että tuleehan sitten hakemaan minua. Tulee tottakai. Leikkaus tehtiin ja olin tietysti hieman tokkurassa lääkkeistä, kun pääni oli hieman selvinnyt annettiin mennä kotiin kun olin ilmoittanut, että kyyti tulee. Soitin eksälleni, joka yhtäkkiä ilmoittaa, ettei hän voi tulla hakemaan. Alkaa raivoaminen, kuinka en minä voi hänen elämäänsä tuolla tavalla määräillä ja hänellä on nyt muita suunnitelmia, saan tulla kotiin bussilla. En minä tietenkään siinä kunnossa minnekään bussipysäkille mennyt seisomaan ja vielä omalta pysäkiltä kotiin olisi ollut 500m kävelyä. Soitin sitten taksin ja kun tulin kyyneleet silmissä kotiin, alkoi eksän marmatus siitä, miksi minä kehtasin pistää rahaa taksiin.
Hän myös harrasti "eksyttämistä", eli saattoi väenpaljoudessa kadota ja sen jälkeen raivota, kun en pysynyt perässä. Ja aina nukkumaan mennessä meidän piti nukahtaa kädet toistemme ympärillä, muu oli epäilyttävää. Tämä oli ahdistavaa, koska en saanut hyvin unta sellaisessa haliotteessa ja jouduin joka yö odottamaan, että hän nukahtaa ensin ja sitten kiemurtelin ulos otteesta. Jos hän aamulla heräsi ennen minua ja huomasi minun nukkuvan selkä päin, oli kiukkuinen koska se oli merkki siitä, etten rakasta. Se oli todella sairasta, sillä kaikessa tekemisessä minun piti vakuuttaa hänet siitä, etten hylkää häntä ja vielä rakastan, mutta toisaalta hän sai kohdella minua miten lystää ja hylätä sinne väenpaljouteen ja jättää hakematta sairaalasta.
t. se, joka seurusteli epävakaan kanssa