Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija
15.05.2016 |

Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:

- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.

- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.

Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.

Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?

Kommentit (3463)

Vierailija
401/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vähän naisnäkökulmaa matkaan. Jouduin itse (naisena) tietämättäni kolmiodraamaan sekaan koska matkasin samalla hissillä tuntemani miehen kanssa. Tunsin myös tämän naisen. Joku häiriö siihen hissiin iski että se ei auennutkaan siinä kerroksessa mihin olimme menossa vaan sen piti käydä tavallaan uusi keikka toisessa kerroksessa. Siitäkö se raivo repesi. En ole ikinä niin liukkaasti poistunut mistään kun sen neidin alottaessa huutokonserttia. Kuulin myöhemmin yhteisiltä tuttavilta että oltiin kuulemma nussittu siinä hississä :D Aivan uskomatonta. En todellakaan ollut kiinnostunut siitä miehestä, ja seurustelin tahollani toisen kanssa.

Mulla on vähän vastaavia hulluja tilanteita, joissa olen joutunut osaksi kolmiodraamaa. Oltiin mieheni kaverin synttäreillä, joissa oli noin sata vierasta. Suurin osa tietysti humalassa. Oltiin lähdössä ja mentiin hyvästelemään sankaria, niin tämä kaappasi minut syleilyyn ja lähes itki miten ihanaa kun olimme tulleet ja hän rakastaa meitä. Tästäkös hänen eukkonsa sai kunnon draaman aikaiseksi ja alkoi huutaa mulle. Tokihan kaikki olimme kännissä (paitsi eukko) mutta en ottanut tuota miehen kaverin halailua ja puheita minään todellisena rakkaudentunnustuksena vaan niin että hän teki saman kaikille. Tätä sotkua siinä sitten selviteltiin ja pidän tuota nykyistä rouvaa hulluna. Eipä olla oltu tekemisissä noiden juhlien jälkeen.

Toinen outo kolmiodraama tapahtui kun saatoin bileistä erittäin humalaisen miespuolisen kaverin kotiinsa kovassa pakkasessa. En uskaltanut jättää häntä lumeen sammumaan koska hän ei pysynyt pystyssä. Menin tyhmä vielä katsomaan että pääsee varmasti sisälle ja olin saman tien lähdössä ulos taksia tilaamaan itselleni. Ennen kuin ehdin selkääni kääntää ja sanoa mitään, niin kaverin nainen ryntää eteiseen riehumaan. Kaikista pahinta että kaveri meni mukaan tähän ja alkoi puhua kuin olisin ollut sinne tulossa yöksi. Hetken siinä seisoin eteisessä, että mitä vittua tässä tapahtuu. Lähdin ulos ja soitin taksin. Mitä tekee nämä hullut, alkaa soitteleen mulle ja riitelee puhelimessa keskenään yrittäen saada musta osallisen draamaansa! Jouduin sanomaan ettei mua kiinnosta eikä tää kuulu mulle. Taksikuskia hymyilytti. Aamuyöllä sain kaverilta vielä soiton, että naisensa oli lähtenyt kävelen ulos pakkaseen ja tekee itselleen jotain. Käskin soittaa hätänumeroon ja jättää minut rauhaan. Sanoin kyllä suoraan, että jos olisin tiennyt heidän olevan noin hulluja, niin olisin jättänyt kaverinkin sammumaan pakkaseen.

Vierailija
402/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.

En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
403/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni ei tietenkään ollut mustasukkainen, ei toki, sellainenhan on sairasta. Mutta.

- kaikki ystäväni olivat jollain tavalla viallisia, tyhmiä ja huonoa seuraa. Hänen ystävänsä olivat kivoja ja fiksuja. Ystäväni jäivät siis. 

- miehiä ei voi olla ystävänä, koska miehet haluaa aina vain yhtä asiaa. Hän kyllä tietää. Hänellä kyllä oli naisia paljonkin "ystävinä", mutta hänhän onkin luotettava, mitä minä en ole (koska hän sanoo niin).

- perheeni ja sukulaiseni olivat tyhmiä/juoppoja/hulluja ja hänen perheensä oikeanlainen ja sivistynyt.

- sain toki mennä ulos, ilomielin. Ihme vaan kun murjotus alkoi aina pari päivää aikaisemmin jostain ihan muusta asiasta. Ja sitä kesti viikkoja. Hän meni ja tuli minuutin varoitusajalla ilmoitusasiana ja palasi sitten kun huvitti. 

- töihin sain mennä ja rahaa ja palkankorotuksia piti tulla. Mutta työmatkoja, minuutinkaan ylitöitä saati asiakastapaamisia tai firman juhlia illalla, noh, mitä luulette?

Väkivaltaiseksi ei koskaan alkanut, koska silloin olisin häipynyt sekunnissa. Kiristyskeino oli viikkojen ja kuukausien murjotus, joka käsitti koko perheen. Lopulta päässäni oli automaattinen suodatin, joka kävi etukäteen läpi pienimmänkin liikkeeni etten vaan tehnyt mitään, mistä se taas alkaisi (alkoi aina jostain kuitenkin). Olisikin lyönyt, näin jälkeenpäin ajatellen, koska tuon miehen kanssa vietin yli 25 vuotta ennenkuin tajusin koko jutun sairauden. Huhhuh ja vieläkin kamppailen itsetunnon kanssa. 

Niin ja vielä tästä. Loppuvaiheessa kun olin jo niin uupunut, menin terapiaan, joka sitten avasi silmäni ja sain masennuslääkityksen. Eksä halveksi minua kun olin niin heikko ja jouduin syömään "mömmöjä", ja vaatimalla vaati minua sanomaan, ettei se sinakaan hänen syynsä ole. Ja mites hänen seksinsä nyt, kun lääkitys aiheutti haluttomuutta. Saako nyt mennä sitten luvalla vieraisiin?

Vierailija
404/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän naisnäkökulmaa matkaan. Jouduin itse (naisena) tietämättäni kolmiodraamaan sekaan koska matkasin samalla hissillä tuntemani miehen kanssa. Tunsin myös tämän naisen. Joku häiriö siihen hissiin iski että se ei auennutkaan siinä kerroksessa mihin olimme menossa vaan sen piti käydä tavallaan uusi keikka toisessa kerroksessa. Siitäkö se raivo repesi. En ole ikinä niin liukkaasti poistunut mistään kun sen neidin alottaessa huutokonserttia. Kuulin myöhemmin yhteisiltä tuttavilta että oltiin kuulemma nussittu siinä hississä :D Aivan uskomatonta. En todellakaan ollut kiinnostunut siitä miehestä, ja seurustelin tahollani toisen kanssa.

Mulla on vähän vastaavia hulluja tilanteita, joissa olen joutunut osaksi kolmiodraamaa. Oltiin mieheni kaverin synttäreillä, joissa oli noin sata vierasta. Suurin osa tietysti humalassa. Oltiin lähdössä ja mentiin hyvästelemään sankaria, niin tämä kaappasi minut syleilyyn ja lähes itki miten ihanaa kun olimme tulleet ja hän rakastaa meitä. Tästäkös hänen eukkonsa sai kunnon draaman aikaiseksi ja alkoi huutaa mulle. Tokihan kaikki olimme kännissä (paitsi eukko) mutta en ottanut tuota miehen kaverin halailua ja puheita minään todellisena rakkaudentunnustuksena vaan niin että hän teki saman kaikille. Tätä sotkua siinä sitten selviteltiin ja pidän tuota nykyistä rouvaa hulluna. Eipä olla oltu tekemisissä noiden juhlien jälkeen.

Toinen outo kolmiodraama tapahtui kun saatoin bileistä erittäin humalaisen miespuolisen kaverin kotiinsa kovassa pakkasessa. En uskaltanut jättää häntä lumeen sammumaan koska hän ei pysynyt pystyssä. Menin tyhmä vielä katsomaan että pääsee varmasti sisälle ja olin saman tien lähdössä ulos taksia tilaamaan itselleni. Ennen kuin ehdin selkääni kääntää ja sanoa mitään, niin kaverin nainen ryntää eteiseen riehumaan. Kaikista pahinta että kaveri meni mukaan tähän ja alkoi puhua kuin olisin ollut sinne tulossa yöksi. Hetken siinä seisoin eteisessä, että mitä vittua tässä tapahtuu. Lähdin ulos ja soitin taksin. Mitä tekee nämä hullut, alkaa soitteleen mulle ja riitelee puhelimessa keskenään yrittäen saada musta osallisen draamaansa! Jouduin sanomaan ettei mua kiinnosta eikä tää kuulu mulle. Taksikuskia hymyilytti. Aamuyöllä sain kaverilta vielä soiton, että naisensa oli lähtenyt kävelen ulos pakkaseen ja tekee itselleen jotain. Käskin soittaa hätänumeroon ja jättää minut rauhaan. Sanoin kyllä suoraan, että jos olisin tiennyt heidän olevan noin hulluja, niin olisin jättänyt kaverinkin sammumaan pakkaseen.

Rivien välistä voi selvästi lukea miten sinä provosoit pariskuntia näihin tilanteisiin. Flirttailet näille miehille ja saat heidän kumppaninsa raivoihinsa. Kunpa itse joutuisit "kaverin" naisystävän osaan niin nähtäisiin kuka on hullu ja kuka ei.

Sinä selvästi.

Vierailija
405/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.

En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.

Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.

Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.

Vierailija
406/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.

En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.

Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.

Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.

Tiedän tämän. Olen vain varmaan perusmiehenä visuaalinen ja välillä lipsautan asioita vahingossa. Nainen kyllä maksaa sen joka kerta takaisin mainitsemalla, että se ja tämä on niin komea ja kuinka heillä on työpaikalla komeita miehiä. Hän "kostaa" jokaisen kommentin, joka tuntuu joskus pahalta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tiedän itsekin hänen taustansa.

Minusta oli myös kuvia, joissa halaan näitä kaverinaisia ja hän raivoistui siitä aikanaan silmittömästi, vaikka kuvien ottamisesta on vuosia aikaa ja olin silloin sinkku. Hän on jopa uhannut väkivallalla jos enää ikinä mainitsen muista naisista. Välillä mietin hänen jättämistään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
407/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän naisnäkökulmaa matkaan. Jouduin itse (naisena) tietämättäni kolmiodraamaan sekaan koska matkasin samalla hissillä tuntemani miehen kanssa. Tunsin myös tämän naisen. Joku häiriö siihen hissiin iski että se ei auennutkaan siinä kerroksessa mihin olimme menossa vaan sen piti käydä tavallaan uusi keikka toisessa kerroksessa. Siitäkö se raivo repesi. En ole ikinä niin liukkaasti poistunut mistään kun sen neidin alottaessa huutokonserttia. Kuulin myöhemmin yhteisiltä tuttavilta että oltiin kuulemma nussittu siinä hississä :D Aivan uskomatonta. En todellakaan ollut kiinnostunut siitä miehestä, ja seurustelin tahollani toisen kanssa.

Mulla on vähän vastaavia hulluja tilanteita, joissa olen joutunut osaksi kolmiodraamaa. Oltiin mieheni kaverin synttäreillä, joissa oli noin sata vierasta. Suurin osa tietysti humalassa. Oltiin lähdössä ja mentiin hyvästelemään sankaria, niin tämä kaappasi minut syleilyyn ja lähes itki miten ihanaa kun olimme tulleet ja hän rakastaa meitä. Tästäkös hänen eukkonsa sai kunnon draaman aikaiseksi ja alkoi huutaa mulle. Tokihan kaikki olimme kännissä (paitsi eukko) mutta en ottanut tuota miehen kaverin halailua ja puheita minään todellisena rakkaudentunnustuksena vaan niin että hän teki saman kaikille. Tätä sotkua siinä sitten selviteltiin ja pidän tuota nykyistä rouvaa hulluna. Eipä olla oltu tekemisissä noiden juhlien jälkeen.

Toinen outo kolmiodraama tapahtui kun saatoin bileistä erittäin humalaisen miespuolisen kaverin kotiinsa kovassa pakkasessa. En uskaltanut jättää häntä lumeen sammumaan koska hän ei pysynyt pystyssä. Menin tyhmä vielä katsomaan että pääsee varmasti sisälle ja olin saman tien lähdössä ulos taksia tilaamaan itselleni. Ennen kuin ehdin selkääni kääntää ja sanoa mitään, niin kaverin nainen ryntää eteiseen riehumaan. Kaikista pahinta että kaveri meni mukaan tähän ja alkoi puhua kuin olisin ollut sinne tulossa yöksi. Hetken siinä seisoin eteisessä, että mitä vittua tässä tapahtuu. Lähdin ulos ja soitin taksin. Mitä tekee nämä hullut, alkaa soitteleen mulle ja riitelee puhelimessa keskenään yrittäen saada musta osallisen draamaansa! Jouduin sanomaan ettei mua kiinnosta eikä tää kuulu mulle. Taksikuskia hymyilytti. Aamuyöllä sain kaverilta vielä soiton, että naisensa oli lähtenyt kävelen ulos pakkaseen ja tekee itselleen jotain. Käskin soittaa hätänumeroon ja jättää minut rauhaan. Sanoin kyllä suoraan, että jos olisin tiennyt heidän olevan noin hulluja, niin olisin jättänyt kaverinkin sammumaan pakkaseen.

Rivien välistä voi selvästi lukea miten sinä provosoit pariskuntia näihin tilanteisiin. Flirttailet näille miehille ja saat heidän kumppaninsa raivoihinsa. Kunpa itse joutuisit "kaverin" naisystävän osaan niin nähtäisiin kuka on hullu ja kuka ei.

Sinä selvästi.

Menikö tunteisiin? Onko sinulla oikeus flirttailla varatuille miehille, pikkuh***a?

Jaahas. Saatiin paikalle henkilö, joista puhutaan.

*hakee popcornit*

Vierailija
408/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän naisnäkökulmaa matkaan. Jouduin itse (naisena) tietämättäni kolmiodraamaan sekaan koska matkasin samalla hissillä tuntemani miehen kanssa. Tunsin myös tämän naisen. Joku häiriö siihen hissiin iski että se ei auennutkaan siinä kerroksessa mihin olimme menossa vaan sen piti käydä tavallaan uusi keikka toisessa kerroksessa. Siitäkö se raivo repesi. En ole ikinä niin liukkaasti poistunut mistään kun sen neidin alottaessa huutokonserttia. Kuulin myöhemmin yhteisiltä tuttavilta että oltiin kuulemma nussittu siinä hississä :D Aivan uskomatonta. En todellakaan ollut kiinnostunut siitä miehestä, ja seurustelin tahollani toisen kanssa.

Mulla on vähän vastaavia hulluja tilanteita, joissa olen joutunut osaksi kolmiodraamaa. Oltiin mieheni kaverin synttäreillä, joissa oli noin sata vierasta. Suurin osa tietysti humalassa. Oltiin lähdössä ja mentiin hyvästelemään sankaria, niin tämä kaappasi minut syleilyyn ja lähes itki miten ihanaa kun olimme tulleet ja hän rakastaa meitä. Tästäkös hänen eukkonsa sai kunnon draaman aikaiseksi ja alkoi huutaa mulle. Tokihan kaikki olimme kännissä (paitsi eukko) mutta en ottanut tuota miehen kaverin halailua ja puheita minään todellisena rakkaudentunnustuksena vaan niin että hän teki saman kaikille. Tätä sotkua siinä sitten selviteltiin ja pidän tuota nykyistä rouvaa hulluna. Eipä olla oltu tekemisissä noiden juhlien jälkeen.

Toinen outo kolmiodraama tapahtui kun saatoin bileistä erittäin humalaisen miespuolisen kaverin kotiinsa kovassa pakkasessa. En uskaltanut jättää häntä lumeen sammumaan koska hän ei pysynyt pystyssä. Menin tyhmä vielä katsomaan että pääsee varmasti sisälle ja olin saman tien lähdössä ulos taksia tilaamaan itselleni. Ennen kuin ehdin selkääni kääntää ja sanoa mitään, niin kaverin nainen ryntää eteiseen riehumaan. Kaikista pahinta että kaveri meni mukaan tähän ja alkoi puhua kuin olisin ollut sinne tulossa yöksi. Hetken siinä seisoin eteisessä, että mitä vittua tässä tapahtuu. Lähdin ulos ja soitin taksin. Mitä tekee nämä hullut, alkaa soitteleen mulle ja riitelee puhelimessa keskenään yrittäen saada musta osallisen draamaansa! Jouduin sanomaan ettei mua kiinnosta eikä tää kuulu mulle. Taksikuskia hymyilytti. Aamuyöllä sain kaverilta vielä soiton, että naisensa oli lähtenyt kävelen ulos pakkaseen ja tekee itselleen jotain. Käskin soittaa hätänumeroon ja jättää minut rauhaan. Sanoin kyllä suoraan, että jos olisin tiennyt heidän olevan noin hulluja, niin olisin jättänyt kaverinkin sammumaan pakkaseen.

Rivien välistä voi selvästi lukea miten sinä provosoit pariskuntia näihin tilanteisiin. Flirttailet näille miehille ja saat heidän kumppaninsa raivoihinsa. Kunpa itse joutuisit "kaverin" naisystävän osaan niin nähtäisiin kuka on hullu ja kuka ei.

:D joopa joo, nuokin miehet kiinnostivat minua yhtä paljon kuin kasa paskaa. Kyseisten tapahtumien jälkeen edes tuttavuus ei ole minua kiinnostanut. En jää juttelemaan jos vastaan tulevat. Ensinnäkään en olisi edes halannut itse synttärisankaria, mutta hänpä halasi lähes kaikkia. Minä vaan satuin kai huonoon saumaan. Toisekseen olen aina tarpeen vaatiessa huolehtinut huonossa kunnossa olevia kavereita kotiin ilman mitään häslinkiä yksin ja yhdessä muiden kanssa. Myönnän että en osannut edes kuvitella noin sairaita mieliä olevan, koska omat suhteeni ovat olleet aina tasapainoisia ja olen varmaan siten elänyt pumpulissa. Mutta tosiaan tähänkään jälkimmäiseen hullupariskuntaan en ole yhteyttä sittemmin pitänyt, vaikka tämä miespuolinen opiskelukaverini on jälkikäteen kaljalle pyytänytkin.

Sulle sanon, että kannattaisi hakeutua hoitoon!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
409/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

5 vuotta elin eksäni henkisen hirmuvallan alla, lopulta myös fyysisen.

- Ex lukitsi minut asuntoon takalukkoa käyttäen työpäiviensä ajaksi, otti mukaansa puhelimen ja tietokoneen nettipalikan.

-Kaikessa mitä tein oli vikaa, hän oli Jumalallinen kaikessa Armollisuudessaan kun sieti tällaista h****aavaa akkaa. Edellämainittuun toimintaan riitti ikkunasta katseleminen.

-Vessassa käydessä oven piti olla auki, etten petä omin käsin.

-Samoin suihkussa

-Jos olin h*****nnut, eli katsonut ulos, hymyillyt, lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa sain rangaistukseksi nälkäkuurin, olin pahimmillaan 5 vuorokautta syömättä ja juomatta.

- Ex repi kaikki vaatteeni, etten pääsisi ulos. "Vaikka eihän p**** paljaana kulkeminen tollasta h****** haittaa"

Minulla ei ollut ketään, ei mitään, ei sukulaisia tai ystäviä, lisäksi sairastuin psykoottiseen ruumiinkuvahäiriöön, masennukseen ja syömishäiriöön. Ainoa paikka minne pääsin ilman valvontaa oli kauppa, koska hänellä oli joku fobia kaupoista.

Kaupassa sitten tapasin erään miehen, sanotaan vaikka Tompaksi. Tomppa oli siis umpihomo ja on tietysti edelleenkin, hän repi minut ulos tuosta sairaasta suhteesta. Seisoi rinnallani psykitrisen sairaalan, terapiajaksojen, kuntoutuksen ja kaiken tuon läpi. Nykyään hän on lapseni kummisetä, ja nykyisen aviopuolisoni yksi rakkaimmista ystävistä. Minulle hän on rakkain ystäväni. Olen vuosia myöhemmin kysynyt miksi hän tuli juttelemaan minulle, ja hän vastasi että tuli pakottava tarve tulla. <3

Vierailija
410/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni ei tietenkään ollut mustasukkainen, ei toki, sellainenhan on sairasta. Mutta.

- kaikki ystäväni olivat jollain tavalla viallisia, tyhmiä ja huonoa seuraa. Hänen ystävänsä olivat kivoja ja fiksuja. Ystäväni jäivät siis. 

- miehiä ei voi olla ystävänä, koska miehet haluaa aina vain yhtä asiaa. Hän kyllä tietää. Hänellä kyllä oli naisia paljonkin "ystävinä", mutta hänhän onkin luotettava, mitä minä en ole (koska hän sanoo niin).

- perheeni ja sukulaiseni olivat tyhmiä/juoppoja/hulluja ja hänen perheensä oikeanlainen ja sivistynyt.

- sain toki mennä ulos, ilomielin. Ihme vaan kun murjotus alkoi aina pari päivää aikaisemmin jostain ihan muusta asiasta. Ja sitä kesti viikkoja. Hän meni ja tuli minuutin varoitusajalla ilmoitusasiana ja palasi sitten kun huvitti. 

- töihin sain mennä ja rahaa ja palkankorotuksia piti tulla. Mutta työmatkoja, minuutinkaan ylitöitä saati asiakastapaamisia tai firman juhlia illalla, noh, mitä luulette?

Väkivaltaiseksi ei koskaan alkanut, koska silloin olisin häipynyt sekunnissa. Kiristyskeino oli viikkojen ja kuukausien murjotus, joka käsitti koko perheen. Lopulta päässäni oli automaattinen suodatin, joka kävi etukäteen läpi pienimmänkin liikkeeni etten vaan tehnyt mitään, mistä se taas alkaisi (alkoi aina jostain kuitenkin). Olisikin lyönyt, näin jälkeenpäin ajatellen, koska tuon miehen kanssa vietin yli 25 vuotta ennenkuin tajusin koko jutun sairauden. Huhhuh ja vieläkin kamppailen itsetunnon kanssa. 

Niin ja vielä tästä. Loppuvaiheessa kun olin jo niin uupunut, menin terapiaan, joka sitten avasi silmäni ja sain masennuslääkityksen. Eksä halveksi minua kun olin niin heikko ja jouduin syömään "mömmöjä", ja vaatimalla vaati minua sanomaan, ettei se sinakaan hänen syynsä ole. Ja mites hänen seksinsä nyt, kun lääkitys aiheutti haluttomuutta. Saako nyt mennä sitten luvalla vieraisiin?

Onkohan meillä sama exä...?

Ihan samat jutut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
411/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vei multa aina reissuun lähtiessään avaimet etten pääse tapaamaan vieraita miehiä tai baareihin, koska en pääse kotiin takaisin. En saanut myöskään vaihtaa lakanoita sinä aikana, koska mies halusi tarkistaa oonko pyytänyt tänne jonkun. Jos jätin takaoven auki ja kävin tien takana kaupassa mies suuttui jos näki mun laittaneen jotain muuta ruokaa kuin mitä oli laskenut kaapissa olevan ja tiesi mun käyneen ulkona. Viikonloppuisin se otti mun kännykän ja sain sen takaisin vain jos mun äiti tai isä soitti ja viikolla se vei ja haki mut töistä. Lähdin kun tulin raskaaksi enkä halunnut lasta siihen helvettiin asumaan.

Vierailija
412/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tänne jo aiemmin, mutta tuli mieleen lisää "ihania" juttuja:

-asuimme kaukana keskustasta. Mies oli ulkomailla reissussa, minä Suomessa. Olin käymässä parhaan ystäväni luona (ainut, jota jotenkuten sain tavata ilman järjettömiä raivareita). Katsottiin leffoja ja meillä oli hauskaa. Ilta hujahti nopeasti ja aloin miettiä kotiinlähtöä. Oli kuitenkin lauantai-ilta, eikä matka yöbussissa känniläisten kanssa houkutellut, taksiin ei ollut rahaa sillä hetkellä.

Kaveri ehdotti että jään hänen luokseen yöksi.

Tästäkös miekkonen raivostui niin, että oli pakko mennä kännisten kanssa bussilla.

Joku äijä lähti vielä seuraamaan kaikenlisäksi.

Tämä tietenkin oli oma vikani, kuitenkin olin flirttaillut sille.

-pakotti poistamaan kaikki miespuoliset kaverit sosiaalisesta mediasta ja kaikkien miespuolistn tuttujen numerot puhelimesta, myös homojen, kun "ei oo oikeesti homo, yrittää iskeä sut".

-sai raivarit kun mun vanhemmat tuli toiselta puolelta Suomea kylään eikä hän päässyt baariin sen takia. Heitti muunmuassa paketiss olevan synttärilahjan seinään, koska olen niin paska ja mun vanhemmat pilaa hänen elämänsä enkä ansaitse lahjaa.

-haukkui aina mun perhettä ja sukua, ja koska olen maalta kotoisin, haukkui neandertaliksi ja juntiksi. Suvussamme on kehitysvammainen henkilö, ja mies sanoi, että se on geeneissä mullakin, että oo vammainen h****.

-olin l***a, koska minulla oli ollut viisi miestä ennen häntä. Viisi miestä seitsemässä vuodessa, alle yksi per vuosi, se teki minusta halvan maksullisen naisen. Olisi pitänyt olla neitsyt.

-olin kuulema niin likainen ja käytetty, ettei minulla ollut hänelle mitään uutta, "puhdasta" tarjottavaa.

-itse luuhasi kaikki illat baareissa, mun oli turha haaveillakaan ilman että hän änkesi mukaan.

-kuristi ja ahdisti nurkkaan. Kun tönäisin hänet pois tai purin häntä jotta lopettaisi kuristamisen, MINÄ olin se väkivaltainen.

Hän sai kyllä töniä ja estää liikkumistani, mutta jos taistelin vastaan, SE oli väkivaltaa!

Olin "väkivaltainen hullu juntti".

-Hakkasi päätäni lattiaan niin kovasti, että sain aivotärähdyksen ja menin tajuttomaksi. Sekin oli MINUN vikani, kun olin ärsyttänyt häntä ja nyt hän ei päässyt baariin kun hätäkeskuksesta käskettiin pitää mua hereillä pitkin yötä etten esim. kuole.

-oksensi punaviinit tapetille ja uhkasi veloittaa takuuvuokrarahat mun tililtä, jos en pese seinää puhtaaksi.

-tenttasi yksityiskohtia seksisuhteistani, "missä asennossa, oliko iso, kiihotuitko". Kun en halunnut vastata, ravisti ja huusi sentin päässä naamastani. Ja tottakai nimitteli.

Näitä kyllä riittäisi...

Näin ko. tyyppiä baarissa 3 vuotta eron jälkeen. Täysi räkänokka, säälittävä pikku juoppo, epävarman oloinen pikkupoika... En tajua miten oon joskus mennyt mukaan sen sairaaseen maailmaan, miten tuollainen pikku nilkki on voinut pilata niin monta vuotta elämästäni.

Paras oli, kun hän alko lässyttää, että oon ollut hälle rakkain ja tärkein koskaan...tässä vaiheessa avauduin hälle ja muistutin niistä asioista joita teki mulle, ja että se suhde oli täyttä paskaa. Hän sitten siihen, että "eikai se nyt niin paskaa ollut?" VOI KYLLÄ, oli se.

Terveisiä vaan ko. sankarille, nykyään mua jopa vähän säälittää se ja sen surullinen, vihantäyteinen elämä.

Itse olen ihanassa suhteessa ja elämä on hyvää. Opin ainakin arvostamaan normaalia parisuhdetta!

Ja vielä lisää (ah,tää avautuminen!)

-rikkoi tavaroitani, mm.uuden, vanhemmiltani lahjaksi saadun kameran ja pisti meikkini palasiksi. Kun luomiväriä tässä yhteydessä meni lattialautoihin, hän alkoi kuristaa mua koska oon pilannut meikeilläni hänen lattiansa.

-keskellä yötä kun olin nukkumassa, repi peiton mun päältä ja riuhtoi mut ylös sängystä, koska en ansainnut nukkua(milloin mistäkin syystä). Usein yritti heittää mut alastomana rappukäytävään, ja mun piti anella ettei heitä

-uhkasi pilata välini vanhempiini milloin milläkin keinolla

-uhkasi tappaa meidän kissan

-kontrolloi alkoholinkäyttöäni, pakotti olemaan viinalakossa, koska olin muka humalassa väkivaltainen(todellisuudessa puolustin itseäni hänen väkivallaltaan)

Itse kyllä joi minkä sielu sieti.

-kielsi menemästä lääkäriin masennuksen takia. Lääkkeitä en saanut syödä.

Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
413/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.

En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.

Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.

Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.

Tiedän tämän. Olen vain varmaan perusmiehenä visuaalinen ja välillä lipsautan asioita vahingossa. Nainen kyllä maksaa sen joka kerta takaisin mainitsemalla, että se ja tämä on niin komea ja kuinka heillä on työpaikalla komeita miehiä. Hän "kostaa" jokaisen kommentin, joka tuntuu joskus pahalta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tiedän itsekin hänen taustansa.

Minusta oli myös kuvia, joissa halaan näitä kaverinaisia ja hän raivoistui siitä aikanaan silmittömästi, vaikka kuvien ottamisesta on vuosia aikaa ja olin silloin sinkku. Hän on jopa uhannut väkivallalla jos enää ikinä mainitsen muista naisista. Välillä mietin hänen jättämistään.

No hulluhan se on. Jätä yksin rääkymään.

Mä olen suhteissani noudattanut mummoni neuvoa "mitä pidempi lieka sitä parempi". Joskus on toiminut ja joskus ei. Toista ei voi omistaa eikä uhkailu ja mustasukkaisuus pitele yhdessä, päinvastoin.

Mutta karseita juttuja ketju täynnä.

Vierailija
414/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän naisnäkökulmaa matkaan. Jouduin itse (naisena) tietämättäni kolmiodraamaan sekaan koska matkasin samalla hissillä tuntemani miehen kanssa. Tunsin myös tämän naisen. Joku häiriö siihen hissiin iski että se ei auennutkaan siinä kerroksessa mihin olimme menossa vaan sen piti käydä tavallaan uusi keikka toisessa kerroksessa. Siitäkö se raivo repesi. En ole ikinä niin liukkaasti poistunut mistään kun sen neidin alottaessa huutokonserttia. Kuulin myöhemmin yhteisiltä tuttavilta että oltiin kuulemma nussittu siinä hississä :D Aivan uskomatonta. En todellakaan ollut kiinnostunut siitä miehestä, ja seurustelin tahollani toisen kanssa.

Mulla on vähän vastaavia hulluja tilanteita, joissa olen joutunut osaksi kolmiodraamaa. Oltiin mieheni kaverin synttäreillä, joissa oli noin sata vierasta. Suurin osa tietysti humalassa. Oltiin lähdössä ja mentiin hyvästelemään sankaria, niin tämä kaappasi minut syleilyyn ja lähes itki miten ihanaa kun olimme tulleet ja hän rakastaa meitä. Tästäkös hänen eukkonsa sai kunnon draaman aikaiseksi ja alkoi huutaa mulle. Tokihan kaikki olimme kännissä (paitsi eukko) mutta en ottanut tuota miehen kaverin halailua ja puheita minään todellisena rakkaudentunnustuksena vaan niin että hän teki saman kaikille. Tätä sotkua siinä sitten selviteltiin ja pidän tuota nykyistä rouvaa hulluna. Eipä olla oltu tekemisissä noiden juhlien jälkeen.

Toinen outo kolmiodraama tapahtui kun saatoin bileistä erittäin humalaisen miespuolisen kaverin kotiinsa kovassa pakkasessa. En uskaltanut jättää häntä lumeen sammumaan koska hän ei pysynyt pystyssä. Menin tyhmä vielä katsomaan että pääsee varmasti sisälle ja olin saman tien lähdössä ulos taksia tilaamaan itselleni. Ennen kuin ehdin selkääni kääntää ja sanoa mitään, niin kaverin nainen ryntää eteiseen riehumaan. Kaikista pahinta että kaveri meni mukaan tähän ja alkoi puhua kuin olisin ollut sinne tulossa yöksi. Hetken siinä seisoin eteisessä, että mitä vittua tässä tapahtuu. Lähdin ulos ja soitin taksin. Mitä tekee nämä hullut, alkaa soitteleen mulle ja riitelee puhelimessa keskenään yrittäen saada musta osallisen draamaansa! Jouduin sanomaan ettei mua kiinnosta eikä tää kuulu mulle. Taksikuskia hymyilytti. Aamuyöllä sain kaverilta vielä soiton, että naisensa oli lähtenyt kävelen ulos pakkaseen ja tekee itselleen jotain. Käskin soittaa hätänumeroon ja jättää minut rauhaan. Sanoin kyllä suoraan, että jos olisin tiennyt heidän olevan noin hulluja, niin olisin jättänyt kaverinkin sammumaan pakkaseen.

Rivien välistä voi selvästi lukea miten sinä provosoit pariskuntia näihin tilanteisiin. Flirttailet näille miehille ja saat heidän kumppaninsa raivoihinsa. Kunpa itse joutuisit "kaverin" naisystävän osaan niin nähtäisiin kuka on hullu ja kuka ei.

:D joopa joo, nuokin miehet kiinnostivat minua yhtä paljon kuin kasa paskaa. Kyseisten tapahtumien jälkeen edes tuttavuus ei ole minua kiinnostanut. En jää juttelemaan jos vastaan tulevat. Ensinnäkään en olisi edes halannut itse synttärisankaria, mutta hänpä halasi lähes kaikkia. Minä vaan satuin kai huonoon saumaan. Toisekseen olen aina tarpeen vaatiessa huolehtinut huonossa kunnossa olevia kavereita kotiin ilman mitään häslinkiä yksin ja yhdessä muiden kanssa. Myönnän että en osannut edes kuvitella noin sairaita mieliä olevan, koska omat suhteeni ovat olleet aina tasapainoisia ja olen varmaan siten elänyt pumpulissa. Mutta tosiaan tähänkään jälkimmäiseen hullupariskuntaan en ole yhteyttä sittemmin pitänyt, vaikka tämä miespuolinen opiskelukaverini on jälkikäteen kaljalle pyytänytkin.

Sulle sanon, että kannattaisi hakeutua hoitoon!

Kälä Kälä. Et vain kestä sitä, että sulla ei ole enää osaa pariutuneiden miesten elämissä. Jättäisit heidät rauhaan ja etsisit swn oman rakkaan: D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
415/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yritän tässä miettiä, miten päättää suhde... Oli tarkoitus muuttaa yhteen, mutta kellot soi päässä... Vinkkejä? Olisi vielä mahdollisuus muuttaa mun elämän kurssi. Mies on todella kontrolloiva ja mustasukkainen.

Teet päätöksen siitä, että lopetat suhteen, etkä kuuntele MITÄÄN LUPAUKSIA paremmasta tulevaisuudesta tai siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. NO KUN EI TULE! Mies tulee tekemään kaikkensa, että muuttaisitte yhteen, mutta sun on aika ottaa nyt omasta elämästä kiinni ja tehdä elämäsi tärkein päätös nyt. Älä jää kuuntelemaan sanaakaan. Nuo kusipäät ovat mestareita manipuloinnissa! T: itsekin mies

Vierailija
416/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun ex-miesystävä valehteli, että on allerginen koiralle ja yritti mut saada luopumaan koiranpennusta, jonka olin juuri hankkinut. Sanoin etten voi luopua siitä ja kas, allergia paranikin yht'äkkiä. Seuraavaksi mies hankki aseen, mä pelästyin niin paljon että lopetin suhteen.

Vierailija
417/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta elin eksäni henkisen hirmuvallan alla, lopulta myös fyysisen.

- Ex lukitsi minut asuntoon takalukkoa käyttäen työpäiviensä ajaksi, otti mukaansa puhelimen ja tietokoneen nettipalikan.

-Kaikessa mitä tein oli vikaa, hän oli Jumalallinen kaikessa Armollisuudessaan kun sieti tällaista h****aavaa akkaa. Edellämainittuun toimintaan riitti ikkunasta katseleminen.

-Vessassa käydessä oven piti olla auki, etten petä omin käsin.

-Samoin suihkussa

-Jos olin h*****nnut, eli katsonut ulos, hymyillyt, lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa sain rangaistukseksi nälkäkuurin, olin pahimmillaan 5 vuorokautta syömättä ja juomatta.

- Ex repi kaikki vaatteeni, etten pääsisi ulos. "Vaikka eihän p**** paljaana kulkeminen tollasta h****** haittaa"

Minulla ei ollut ketään, ei mitään, ei sukulaisia tai ystäviä, lisäksi sairastuin psykoottiseen ruumiinkuvahäiriöön, masennukseen ja syömishäiriöön. Ainoa paikka minne pääsin ilman valvontaa oli kauppa, koska hänellä oli joku fobia kaupoista.

Kaupassa sitten tapasin erään miehen, sanotaan vaikka Tompaksi. Tomppa oli siis umpihomo ja on tietysti edelleenkin, hän repi minut ulos tuosta sairaasta suhteesta. Seisoi rinnallani psykitrisen sairaalan, terapiajaksojen, kuntoutuksen ja kaiken tuon läpi. Nykyään hän on lapseni kummisetä, ja nykyisen aviopuolisoni yksi rakkaimmista ystävistä. Minulle hän on rakkain ystäväni. Olen vuosia myöhemmin kysynyt miksi hän tuli juttelemaan minulle, ja hän vastasi että tuli pakottava tarve tulla. <3

And we have a "winner". Tomppa sai yhden fanclubin jäsenen lisää, ihana!

Vierailija
418/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ole mustasukkainen, enkä ole ollut suhteessa mustasukkaisen kanssa, mutta kerran jouduin kolmanneksi osapuoleksi avioparin riitaan.

Oli siis kesä ja minä menossa juhliin. Oli hame, korkkarit ym. Ajoin huoltoasemalle vessaan, ja autosta poistuessa pamautin vahingossa auton oven viereisen mersun kylkeen. Toiseen autoon tuli lommo ja pieni naarmu. Autosta nousi mies ja haukkui minut pystyyn, minua itketti. Siinä huutaessa ja itkemisessä meni aikansa, ja lopulta kun kumpikin oli rauhoittunut, niin annoin numeron, että voidaan selvitellä kuka korvaa mitäkin. Juuri kun mies oli saanut tallennettua numeron ja menin takaisin omaan autoon hakemaan käsilaukkua, niin miehen vaimo/naisystävä tuli huoltoasemalta. Se huuto ja kiljuminen oli ihan jäätävää. En todellakaan uskaltanut nousta autosta sen raivottaren kynsiin. Laitoin ovet sisältä lukkoon ja ajoin autolla pois karkuun. Mies ei ottanut koskaan yhteyttä lommon korjaamisesta. Olin helpottunut, kun tiesin miten kalliita juttuja ne voi olla.

Vierailija
419/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lauloin kerran karaokea baarissa kaverini kanssa, kun sen muija tuli sinne ja veti aivan jäätävät kilarit. Repi kaverini pois lavalta ja rupesi kiskomaan minuakin, portsari onneksi heitti raivohullun akan pois.

Vierailija
420/3463 |
18.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.

En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.

Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.

Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.

Tiedän tämän. Olen vain varmaan perusmiehenä visuaalinen ja välillä lipsautan asioita vahingossa. Nainen kyllä maksaa sen joka kerta takaisin mainitsemalla, että se ja tämä on niin komea ja kuinka heillä on työpaikalla komeita miehiä. Hän "kostaa" jokaisen kommentin, joka tuntuu joskus pahalta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tiedän itsekin hänen taustansa.

Minusta oli myös kuvia, joissa halaan näitä kaverinaisia ja hän raivoistui siitä aikanaan silmittömästi, vaikka kuvien ottamisesta on vuosia aikaa ja olin silloin sinkku. Hän on jopa uhannut väkivallalla jos enää ikinä mainitsen muista naisista. Välillä mietin hänen jättämistään.

Ei tuo oo kyllä kummankaan osalta normaalia. Ei vaimon mustasukkaisuus raivokohtaukset eikä sinun lipsautuksetkaan. Kehotan nostaan kissan pöydälle ja todella keskustelemaan suhteen jatkosta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme seitsemän