Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy jakaa omiakin kokemuksia tähän vanhaan loistavaan ketjuun..

- Baari-illat kiellettiin jo heti seurustelun alussa. Verukkeilla "huolissaan" ja "jos sattuu jotain".

Vänkäyksestä huolimatta lähdin silloil tällöil viettämään tyttöjen iltaa, oli kotiintuloaika klo 23. Pommitti koko illan viesteillä ja puheluilla, saattoi myös käyskennellä jossain kyseisen baarin lähettyvillä.

Yritti kieltää kaiken ulkonakäymisen, valehteli vanhemmilleni minun olevan alkoholisti, että he sitten "puuttuisivat" ja kieltäisivät minnekään menemästä.

Kielsi menemästä yksin kauppaan, kun joku voi ottaa mut autolla kyytiin ja viedä panemaan. Kielsi käymästä salilla.

- Tutki myös alushousuja pyykkikorista, jokainen tahra olisi täytynyt selittää hänelle.

Ehdotti, että menen terveyskeskukseen, jossa alapäästäni otetaan jotain näytteitä (...?) ennen ja jälkeen baari-illan, että olenko pettänyt.

- tietenkin luki puhelimesta jokaikisen viestin, minkä löysi. Jäi tästä vielä rysän päältä kiinni monta kertaa. Puhelinta ei saanut viedä mihinkään piiloon ja äänet piti olla päällä ja joka piippaus selvittää. Tutki myös tietokoneen sivuhistoriaa salaa, yritti päästä facebookiini. Olin etsinyt facebookista yhtä toimittajaa, joka kuulemma jakaa hyviä linkkejä sivuillaan. Tästä soitti minulle kesken työpäivän raivon partaalla, että kuka tämä on. Miespuoliset facekaverit piti tietenkin poistaa.

- Olimme yhdessä baarissa ja joku mies kommentoi jotain asiaa tyyliin "täällä on halpaa olutta" johon vastasin jotain "niin on" niin tästä sai kohtauksen, että alan "noin helposti juttelemaan, niin ei mua voi yksin päästää mihinkään"

Kuulemma olis vaan pitänyt olla hiljaa.

- Muutin omaan kämppään, tuo tyyppi oli varmaan seurannut mua, että missä asun. Oli rivari, niin tulin yksi päivä kotiin niin tyyppi kurkisteli ikkunastani sisään pihallani.

Käännyin pois, eikä huomannut minua. Laitoin viestiä, että mun asunnolle ei ole mitään asiaa tulla. Niin hän kuulemma vaan kävi kurkkaamassa, kun oli tutun näköiset verhot. Tästä viikon päästä ilmestyi ovelleni tuomaan jotain turhaa tavaraani.

Tein poliisille ilmoituksen, säikähti ja rauhoittui hetkeksi.

Erostamme on kohta 10 vuotta, edelleen ottaa eri kanavista silloin tällöin yhteyttä, toivottelee hyvää joulua ja naistenpäivää jne. Koittaa jonkun tekosyyn varjolla pitää yhteyttä yllä, vaikka taitaa uusi kumppanikin olla hänellä.

Tämä on kyllä paras ketju missään, ever.

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä käytöstä!

Minua lähinnä hirvittää ajatella, että täällä vaan joukossamme kaduilla ja kylillä elää näin sairaita tyyppejä.

No tämäpä juuri! Ja naiset, varsinkin nuoret, haksahtaa tämmöisten luuseri-kyttääjien kanssa olemaan ja oikkujaan seuraamaan. Kiessus sentään, millaisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimo suuttuu jos vien exän haudalle kynttilän tai kukkasia.

Typeryyden huippu olla kuolleelle mustasukkainen. Älä lopeta tapaa vaimon takia. Kysy vaimolta, että jos hän kuolee ja alat seurustelemaan uudestaan, eikö hän haluaisi sinun muistavan häntä joskus kauniisti?

Meille tuli sellainen alusvaate-lehti, missä oli sellaisia seksikkäitä alusvaatteita esittelyssä. Jossain lehden välissä tms. Mies sitten luki sen, ja siellä oli yksi nainen, joka hänen mielestään olin MINÄ! Eli olin esittelemässä hänen mielestään itseäni siinä lehdessä! Nainen oikeasti muistutti itseäni todella etäisesti, ensinnäkin tällä oli noin 5 kuppikokoa isommat rinnat kuin itselläni 🤣 mutta sellaiset voi kuulemma muokata.... Tää oli kyllä varmaan yks erikoisimmista.

Vierailija kirjoitti:

JennaMicaela kirjoitti:

Nykyinen avopuolisoni oli suhteen alussa ihana; kehui, kuunteli, tuki ja ymmärsi.

Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin muuttui. Ryhdyttiinkin elämään hänen säännöillään: nukkumaan mentiin tasan silloin, kun häntä huvitti. Ja jos suunnittelinkin herääväni itse vaikkapa lauantaiaamuna kahdeksalta opiskellakseni, tuli siihen aina tiukka EI ja käsky olla laittamatta herätystä ollenkaan.

Ruokakauppaan piti mennä aina yhdessä, ja vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Varsinkin sunnuntaisin meillä oli minuuttiaikataulu, jota piti noudattaa, tai koko päivä olisi pilalla. Bussiin nro se piti ehtiä klo xx:xx, tai muuten koko aikataulu menee pilalle eikä hän edes ehdi syödä tasan klo yy:yy, niin kuin oli etukäteen suunnitellut! Ja johan siihen mennessä ehtisi nälkäkiukkukin iskeä!

Ne nälkäkiukkukohtaukset muuten ovat saatanasta: ihan kaikki ihmiset ovat "v***n k*päälu**kah***ria", ihan pienetkin asiat ärsyttävät vimmatusti ja tavarat ja huonekalut saavat nyrkistä. Itse vetäydyn nykyään näiden kohtauksien ajaksi joko vessaan, roskienvientireissulle tai makkariin "vaatteita viikkaamaan". Jos olen hänen lähellään, alan pinnistelystäni huolimatta vain itkeä ja täristä.

Hänellä on muutenkin lyhyt pinna. Huonekalujen potkiminen ja hakkaaminen riidellessä on tavallista. Yleensä riidat loppuvat joko minun itkuuni tai jännittyneen hiljaisen hetken jälkeiseen anteeksipyyntöön.

Pari vuotta sitten erään suht mitättömän riidan päätteeksi hän ärähti "V****u mä tapan sut!". Lukittauduin vessaan epäuskoisena; miten ihminen, jonka luulin rakastavan minua, voi sanoa noin? Varsinkin kun hän tietää väkivaltaisesta lapsuudestani ja mielipiteistäni kaikenlaiseen parisuhdeväkivaltaan liittyen!

Lopulta tulin pois vessasta ja nyyhkytin sohvalla. Sain soperrettua vain, että haluan miettiä suhteen jatkoa.

No enpä lopulta laittanut suhdetta poikki, vaan yhdessä asutaan edelleen.

Nyt kyllä mietin koko ajan, koska suhteeseen tulee se viimeinen niitti. Mikä on "tarpeeksi paha" teko, joka riittäisi lähtemiseeni?

Siis mitä ihmettä? Nykyinen?

En voi ymmärtää. Minkälainen ihminen jää tuollaiseen suhteeseen? Terapiaan!

Läheisriippa.

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä käytöstä!

Minua lähinnä hirvittää ajatella, että täällä vaan joukossamme kaduilla ja kylillä elää näin sairaita tyyppejä.

Ymmärrät varmaan myös, että joukossamme elää myös valehtelijoita😂 Todella säälittävää uskoa sokeasti ventovieraiden juttuihin netissä😄 ei mitään suodatusta... sinulla siis.

Järkyttävää lukea tällaisia tarinoita! Toivottavasti kaikilla menee paremmin nyt.

Samalla hieman surullista että itse ei kelpaa kumppaniksi mutta kaiken maailman sekopäät onnistuu pääsemään parisuhteeseen.

Molemmista sukupuolista on ystäviä, joten hullu en kai itse ole, parisuhteeseen vaan en kelpaa.

Älkää hyväksykö huonoa ja sairasta käytöstä itseänne kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Exäni viimeisiä temppuja oli se, että hän tuli luokseni yöllä täysin ilmoittamatta. Olimme siis antaneet toisillemme kotiemme avaimet, mutta sillä periaatteella, että toinen voi mennä odottamaan, jos toisen työpäivä viivästyy tms. , ja että aina etukäteen sovitaan, että nyt olen menossa, tai että "huomenna meen tekemään ruuan valmiiksi". 

Olin siis nukkumassa kun yhtäkkiä ovi käy ja mies tulee hullun kiilto silmissään sängyn päätyyn tuijottamaan, että miksen ollut vastannut viestiin. Mulla oli kännykkä äänettömällä ja viesti oli tullut 23.30 jälkeen, jolloin olen satavarmasti nukkumassa, työssäkäyvä ihminen kun olen. 

Aika pian tämä yhteinen taival sitten päättyikin. Huom. kun annoimme avaimet takaisin toisillemme, vaihdatin lukot. Noin kuukauden päästä erostamme exäni laittoi viestiä, että "olet sitten vaihdattanut lukot". 

Onneksi.

Olit kyllä kaukaa viisas, kin vaihdatit lukot, hyvä sinä! Mies oli tietty teettänyt itselleen kopion sun avaimesta, että pääsee kyttämään ja valvomaan.

Eksä oli laittanut riistakameran pihatielle, mistä sitten aina oli kytännyt että milloin lähden ja milloin tulen kotiin. Ja että kenen kanssa. Ihmettelinkin jo pidemmän aikaa, että miten tämä tiesi aina, että milloin olin tullut lapsen kanssa kotiin. Hän myös silloin tällöin soitti vihaisena minulle, että missä viivyn, jos vaikka kävin kirjastossa tai että mihin lähdin, jos vaikka lähdin hakemaan jotain unohtunutta juttua kaupasta tai jos vaikka lähdin ihan vaan ulkoilemaan.

Kerran eksä soitti raivoissaan ja tivasi, että kuka meillä on. Lapsen kaverin isä oli hetkeä aiemmin saapunut meille lapsen kaverin kanssa

Onhan noita. Jos soitin hänelle, ympärillä olevien ihmisten äänet oli merkki suhteesta. Petin häntä kuulemma miehen kanssa, jolla oli lapsi koska oli kuullut lapsen äänen puhelun taustalla. Hän myös pihtasi, mikä oli myös merkki minun pettämisestä. Ihminen ei kuulemma voi olla ilman joten minulla oli luonnollisesti salasuhde. Sama logiikka ei toki koskenut häntä. Eksä on ja hyvästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä käytöstä!

Minua lähinnä hirvittää ajatella, että täällä vaan joukossamme kaduilla ja kylillä elää näin sairaita tyyppejä.

Ymmärrät varmaan myös, että joukossamme elää myös valehtelijoita😂 Todella säälittävää uskoa sokeasti ventovieraiden juttuihin netissä😄 ei mitään suodatusta... sinulla siis.

Olet onnellisessa asemassa, jos uskot näiden olevan satua.

JennaMicaela kirjoitti:

Nykyinen avopuolisoni oli suhteen alussa ihana; kehui, kuunteli, tuki ja ymmärsi.

Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin muuttui. Ryhdyttiinkin elämään hänen säännöillään: nukkumaan mentiin tasan silloin, kun häntä huvitti. Ja jos suunnittelinkin herääväni itse vaikkapa lauantaiaamuna kahdeksalta opiskellakseni, tuli siihen aina tiukka EI ja käsky olla laittamatta herätystä ollenkaan.

Ruokakauppaan piti mennä aina yhdessä, ja vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Varsinkin sunnuntaisin meillä oli minuuttiaikataulu, jota piti noudattaa, tai koko päivä olisi pilalla. Bussiin nro se piti ehtiä klo xx:xx, tai muuten koko aikataulu menee pilalle eikä hän edes ehdi syödä tasan klo yy:yy, niin kuin oli etukäteen suunnitellut! Ja johan siihen mennessä ehtisi nälkäkiukkukin iskeä!

Ne nälkäkiukkukohtaukset muuten ovat saatanasta: ihan kaikki ihmiset ovat "v***n k*päälu**kah***ria", ihan pienetkin asiat ärsyttävät vimmatusti ja tavarat ja huonekalut saavat nyrkistä. Itse vetäydyn nykyään näiden kohtauksien ajaksi joko vessaan, roskienvientireissulle tai makkariin "vaatteita viikkaamaan". Jos olen hänen lähellään, alan pinnistelystäni huolimatta vain itkeä ja täristä.

Hänellä on muutenkin lyhyt pinna. Huonekalujen potkiminen ja hakkaaminen riidellessä on tavallista. Yleensä riidat loppuvat joko minun itkuuni tai jännittyneen hiljaisen hetken jälkeiseen anteeksipyyntöön.

Pari vuotta sitten erään suht mitättömän riidan päätteeksi hän ärähti "V****u mä tapan sut!". Lukittauduin vessaan epäuskoisena; miten ihminen, jonka luulin rakastavan minua, voi sanoa noin? Varsinkin kun hän tietää väkivaltaisesta lapsuudestani ja mielipiteistäni kaikenlaiseen parisuhdeväkivaltaan liittyen!

Lopulta tulin pois vessasta ja nyyhkytin sohvalla. Sain soperrettua vain, että haluan miettiä suhteen jatkoa.

No enpä lopulta laittanut suhdetta poikki, vaan yhdessä asutaan edelleen.

Nyt kyllä mietin koko ajan, koska suhteeseen tulee se viimeinen niitti. Mikä on "tarpeeksi paha" teko, joka riittäisi lähtemiseeni?

Alapeukku siksi, että tuo avopuolison edessä ei ole ex-liitettä. Suhteesi on sairas eikä se tule muuttumaan (ja tiedät sen itsekin), joten lähde.

Olin miesystäväni kanssa eräällä keikalla kylpylähotellissa, josta olin varannut huoneen. Olin tyytyväinen, koska olin ollut ajoissa asialla ja saanut huoneen suht. edullisesti, sillä pikkujouluaikaan väkeä oli liikkeellä ja hotelli lähes täyteen buukattu. Illan aikana liikuimme keikka-areenalla osittain itsekseen, sillä mies viihtyi baarin puolella, kun itse katsoin esiintyjiä. Huomasin miehen juttelevan yhden tutun miehen kanssa ja liityin heidän seuraan. Hetken päästä miesystäväni häipyi jonnekin ja luulin hänen menneen hakemaan juomia baaritiskiltä. Kun häntä ei ruvennut näkymään, lähdin etsimään hotellin aulasta, jossa hän olikin respan tiskillä. Tuli selvästi kiukkuisena luokseni ja sanoi ottaneensa oman huoneen, että saan rauhassa mennä panemaan sen miehen kanssa, jonka kanssa oltiin hetki sitten juteltu. Siis mitä? No yöksi tuli kuitenkin omaan huoneeseemme ja se kallis hetken mielijohteesta otettu huone jäi käyttämättä...

"Hän haukku minua jatkuvasti H""aksi, jota kukaan muu ei koko kaupungissa edes huolisi ja saisin olla onnellinen, että kelpasin edes hänelle. Hän oli varmasti viimeinen mies maailmassa, joka minut huolisi. Tätä kuulin myös silloin, kun odotin yhteistä poikaamme viimeisilläni."

Kaikenlaisille helmille te naikkoset porsitte 🤦🏻

Mitä hel vettiä minkälaisia tyyppejä sitä onkaan olemassa. Viihdyttävä mindfuck ketju kyllä.

Kokemusta on , että ei parane todellakaan.  Ex oli todella mustasukkainen.  Ulkopuoliset näki jo suhteen alussa että ongelmia tulee.  Olin kaunis ja hyvässä työssä jossa myös miestyökavereita.  Oma mieheni oli jörö ja sai huonompaa palkkaa, ei käynyt missään kavereitten kanssa.  Kun outoja juttuja alkaa tulla, heti vaan eroamaan.  Mulla oli jo monta varoitusta, mm.mies oli repinyt valokuvakansioista kaikki hänen kuvansa pois. Tämä paljastui kun aloin esittelemään lomakuviamme ystävälleni.  Ihmettelin juttua.  Näitä alkoi tulla, kunnes alkoi tulla tappouhkauksia.

Hän esitti minulle väitteitä, joita minun sitten piti selitellä hänelle. Väitteet olivat valheita liittyen tekemisiini ja tuttaviini. Ne olivat harhaisia ja törkeitä, hän pamautti yhtäkkiä nähneensä minun esimerkiksi suutelevan jotakuta tai olevan ihastunut jotakuta. Siis aivan jatkuvasti. Pidin puoleni ja sanoin että tuo on vale ja minun ei tarvitse kuunnella itsestäni tuollaisia puheita. Hän yritti painostaa minua myöntämään tällaisia asioita. Nämä johtivat aivan sairaisiin huutotappeluihin. Sitten kun hän suuttui tarpeeksi, hän alkoi tuhota irtaimistoa kylmänrauhallisesti ja järjestelmällisesti. Tavara toisensa jälkeen lensi hänen käsistään seinään, kunnes hän huomasi etten vieläkään myönnä mitään ja lähti vetämään kännit. Olin nuori ja tyhmä :/  

Ex-vaimoni näki aikoinaan unta missä petin häntä jonkin esineen kanssa, ei ollut siis unessa edes mikään henkilö. En nyt muista mikä tavara se oli olevinaan, mutta hän oli mulle aidosti vihainen seuraavana aamuna ja mun piti kuulemma pyytää anteeksi asiaa tai jtn. :D

Ironisesti (kai) erosimme vuosia myöhemmin kun hän petti minua. (ihmisen kanssa).

Stalkkaus