Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Toki on helvetin väärin jos vanhemmat kohtelevat huonosti ja heidän takiaan on lapsuus mennyt päin persettä, kyllä ymmärrän omasta kokemuksesta sen vihan, tuskan ja katkeruuden minkä se saa aikaan, mutta ei minun empatia ja moraalikäsitykseni salli sitä, että minä alkaisin sitä pahaa oloani purkamaan viattomiin ihmisiin, aloittajan tapauksessa nämä ihmiset ovat hänen oma jälkikasvunsa.
Sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää ansaitakseen moista paskaa, älä aloittaja pura turhautumistasi lapsiisi vaan hae itsellesi apua, mene ammattiauttajan pakeille, siellä pääset avaamaan niitä tunnelukkoja ja solmuja, joita onneton lapsuus sinulle aiheutti.
Terve, tasapainoinen ja kypsä aikuinen ymmärtää sen tosiasian, ettei kiukuttelu ja oikuttelu muuta yhtään mitään eikä menneisyyttä voi muuttaa, omaan tulevaisuuteen voi kyllä vaikuttaa. Se on myös pitkälti omasta asenteestasi kiinni, että miltä se tulevaisuutesi tulee seuraavina vuosina näyttämään, se voi joko olla vihan ja katkeruuden täyttämää tai se voi olla kivikkoista, mutta antoisaa ja nautittavaa. Sinä yksin olet omasta onnestasi vastuusta, ei kukaan muu.
Olemalla kamala ihminen, et luo lapsillesi rakastavaa ympäristöä jossa elää, vaan omalla toiminnallasi eväät heiltä mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen, teet heille sen saman tempun minkä vanhempasi tekivät sinulle, sinun lastesi ei tulisi maksaa sitä hintaa siitä, että oma lapsuutesi oli onneton.
En minä ole ykskaks päättänyt kostaa lapsilleni, vaan olen ollut jo lapsesta sellainen, että jos minua loukataan niin ratkaisutavat ovat aika avuttomia. Ne vain rulivat lasten kanssa esiin koska lapset ei osaa olla niin kuin aikuiset, vaan ovat räävittömiä, keskeneräisiä, lapsellisia jne. Paljon hankalampia siis kuin tasapäistetyt aikuiset. Kun niitä välineitä omia tunteitakaan käsitellä ei ole lapsuudessa annettu vaan päinvastoin niin on ollut hankalaa tukea siinä omia lapsia ja tulee oltua epäkypsä äiti ja se kiusaa tietenkin pahasti :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
ap
Ja nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiivi
Mutta se ei ole siis perusluonteeni. Jos olen esim. joustamaton niin se on opittu asia. Terapeuttini mulaan en olisi pärjännyt äitini kanssa muutoin, kuin olemalla joustamaton. Totta kai kärsin siitä, en osaa olla joustamaton, vaan jäykkä, koska se oli minun suojautumiskeinoni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tämä ei ollut ensimmäinen missä isä syö sanansa, mutta aiemmin se on ollut vaimon syy. Nyt ei enää onnistunut se kikka, koska tässä oli ulkopuolisia "todistajia" kuten setäni ja tätini, siitä ettei isä ollut vaimon armoilla asiassa.
ap
Oletko ajatellut ap, että sinun jatkuvat kirjoittelusi, monenlainen oirehtimisesi, puheet miehen ja lasten jättämisestä perinnön turvin ja terapiassa käymisesi olisivat vaikuttaneet isäsi ratkaisuun ottaa perintö vastaan, eikä siirtää sitä sukupolven yli?
Tästä esimerkkinä lapsuudesta alkaen jatkuvat raivokohtaukset
Terapeutti taitaa vähän liikaa uskoa harhoihisi
Tai sitten näkee narsistisuutesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiivi
No ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
ap
AP vaikuttaa hyvin epävakaalta persoonalta. Vielä 40v ihminen riehuu vanhemmilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tämä ei ollut ensimmäinen missä isä syö sanansa, mutta aiemmin se on ollut vaimon syy. Nyt ei enää onnistunut se kikka, koska tässä oli ulkopuolisia "todistajia" kuten setäni ja tätini, siitä ettei isä ollut vaimon armoilla asiassa.
apOletko ajatellut ap, että sinun jatkuvat kirjoittelusi, monenlainen oirehtimisesi, puheet miehen ja lasten jättämisestä perinnön turvin ja terapiassa käymisesi olisivat vaikuttaneet isäsi ratkaisuun ottaa perintö vastaan, eikä siirtää sitä sukupolven yli?
Ensinnäkin hän ei tiedä kirjoittelustani (oot aika huvittava) eikä mistään muistakaan vaikeuksistani perhe-elämässä varsinkaan, luuletko, että ne ovat häntä niin syvällisesti kiinnostaneet? Ja kun olin masentunut hän suhtautui hyvin myötätuntoisesti, ei suonkaan rankaisevasti, kuten äitini, mutta ei sentään maksanut terapiaani, kuten äitinsä teki.
Ja viimeisenä: se olisi ihan ok, jos olisi SANONUT sen suoraan mulle päin naamaa. Niin toimii ihminen, jolle hyvät välit toisen kanssa ovat tärkeitä. Ja hänellehän oli. Toki. Niin tärkeät, että toivoi, ettei tämä asia vaan tule meidän väliimme. Ja kerroin hänelle, miten ei tule. Puhuu samaa totuutta muillekin kuin mulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
ap
Ei ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uli uli neljäkymppiset. Ihme vimma tullut nyt yhtäkkiä nelikymppisenä kaivella lapsuuttaan, nuoruuttaan ja omia pettymyksiään nykyisyydessä ja k a i k k i i n on syypää vanhemmat. Mutku ne ei huomioinut mua kun olisin halunnut vna 1978 tikkarin Korkeasaaressa enkä saanut. Tämä oli nyt kärjistettyä, mutta mitä ihmettä enää voi tehdä vuosikymmenten takaisille asioille. Kasvakaa nyt herrajee ihmisinä, älkääkä ulisko.
Tehkää tästäpäivästä hyvä itsellenne. Jos tämä päivä rakentuu ainoastaan menneiden märehtimiselle ja vanhempien syyllistämiselle, ei ole toivoa rakentaa hyvää elämää tulevaisuuteen. Se on ainoa mihin voi vaikuttaa, ei menneille.
Vanhemmatkin, ovat sitten olleet mitä ovat, kuitenkin vain ihmisiä omine pettymyksineen ja ongelmineen. Yrittäneet siinä kasvattaa kenties parhaansa mukaan lapsensa. Hiukka myötätuntoa nyt minä-minun tunteet-minä olen pettynyt-yhyy sukupolvi. Oletteko itse 100% täydellisiä?
Tästä on syytä erottaa täysin välinpitämättömät ja rikolliset vanhemmat. Uskon kuitenkin että suurin osa näistä 40-ulisijoista ovat suht tavallisen normaalin perheen kasvatteja.
Tietty vanhemmissa on ollut sitä vikaa, että ovat huomaamattaan kasvattaneet näitä draama-queeneja.
Itse syyllistyvät nyt itse aika julmasti "rankaisemalla" vanhempiaan sulkemalla heidät pois elämästään.
Minusta tuntuu että sinä et ole nyt oikein kasvanut. Ainakaan viestisi ei vaikuta mitenkään erityisen kypsän ihmisen kommentilta asioihin. Pikemminkin vääryyksien valkopesulta. "Ymmärtäkää meitä vaikka teemmekin virheitä". Juu en ymmärrä.
apOta nyt huomioon millä vuosikymmenellä vanhempasi ovat kasvaneet ja saaneet lapsensa. Millaisia yleisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita silloin on noudatettu ja mihin on uskottu! Maailma menee eteenpäin ja kehittyy, epäreilua on, jos sinun mielestäsi 70-luvulla olisi pitänyt toimia ja ymmärtää niinkuin 2010-luvulla. Mieti vuopsikymmen tai pari eteenpäin, sinä et voi mitenkään tietää mihin silloin uskotaan ja miten lapset kasvatetaan. Todennäköistä on, että tavat ja asenteet ovat suuresti muuttuneet. Haluatko, että sinun omat lapsesi syyllistävät sinua sen aikaisin standardein? Olisit kiitollinen, ettet syntynyt sata vuotta aikaisemmin, olisit ollut piikomassa jo 12-vuotiaana...
Kumma kyllä mieheni perheessä on ollut ihan toisenlaiset periaatteet, joten asia ei riipu ajasta.
ap
Tai sitten sinun miehelläsi on erilainen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
ap
Miten sun elämä paranee, jos kaiken annat isälle?
Miten voit siellä käydä, kun olet vaimon(kin) kanssa riidoissa?
Muutenkin aika outoa tällainen ehdollinen yhtydenpito.
Itsekin varmaan tiedät ettei näistä mikään ole totta. Olet niin läpi itsekäs. Ei isäsi syystäkin usko sinun hyvään tahtoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apMiten sun elämä paranee, jos kaiken annat isälle?
Miten voit siellä käydä, kun olet vaimon(kin) kanssa riidoissa?Muutenkin aika outoa tällainen ehdollinen yhtydenpito.
Itsekin varmaan tiedät ettei näistä mikään ole totta. Olet niin läpi itsekäs. Ei isäsi syystäkin usko sinun hyvään tahtoon
No puhetta oli 1000 e/kk. Se mikä menisi yli olisi mulle, paitsi jos paljon menisi yli niin sitten tilittäison nekin. En ainakaan enää olisi omalta puoleltani riidoissa tai kestäisin vittuilua, jos isä olisi tässä asettunut minun "puolelleni".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apMiten sun elämä paranee, jos kaiken annat isälle?
Miten voit siellä käydä, kun olet vaimon(kin) kanssa riidoissa?Muutenkin aika outoa tällainen ehdollinen yhtydenpito.
Itsekin varmaan tiedät ettei näistä mikään ole totta. Olet niin läpi itsekäs. Ei isäsi syystäkin usko sinun hyvään tahtoonNo puhetta oli 1000 e/kk. Se mikä menisi yli olisi mulle, paitsi jos paljon menisi yli niin sitten tilittäison nekin. En ainakaan enää olisi omalta puoleltani riidoissa tai kestäisin vittuilua, jos isä olisi tässä asettunut minun "puolelleni".
ap
Ethän sä nyt itsekään usko omia valheitasi
Sitten en riitelisi...
Juu kuule. Sun itsekkyys ei häviä. Eikä epävakais. Ei sun elämä parane vähääkään. Raha ei siinä auta mitään (jos joskus saat. Täytyy vaan toivoa, että isäsi löytää keinot jättää sinut perinnöttömäksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apMiten sun elämä paranee, jos kaiken annat isälle?
Miten voit siellä käydä, kun olet vaimon(kin) kanssa riidoissa?Muutenkin aika outoa tällainen ehdollinen yhtydenpito.
Itsekin varmaan tiedät ettei näistä mikään ole totta. Olet niin läpi itsekäs. Ei isäsi syystäkin usko sinun hyvään tahtoonNo puhetta oli 1000 e/kk. Se mikä menisi yli olisi mulle, paitsi jos paljon menisi yli niin sitten tilittäison nekin. En ainakaan enää olisi omalta puoleltani riidoissa tai kestäisin vittuilua, jos isä olisi tässä asettunut minun "puolelleni".
apEthän sä nyt itsekään usko omia valheitasi
Sitten en riitelisi...
Juu kuule. Sun itsekkyys ei häviä. Eikä epävakais. Ei sun elämä parane vähääkään. Raha ei siinä auta mitään (jos joskus saat. Täytyy vaan toivoa, että isäsi löytää keinot jättää sinut perinnöttömäksi)
No en riitelisi. Mistä mä riitelisin? Vastaapa nyt. Olet kuin just joku huijari itse, huolissasi ettei SUA kuseteta, aina varmistamassa selustaansa, koska kyllä tietää itse täsmälleen, kuinka pimittää, valehdella ja kusettaa kaikkia.
ap
Mistä sä nyt riitelet isän vaimon kanssa
Äidin kanssa
Koko palstan kanssa
Lastesi ja miehesi kanssa
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä nyt riitelet isän vaimon kanssa
Äidin kanssa
Koko palstan kanssa
Lastesi ja miehesi kanssa
No vaimon kanssa esim. siitä saanko tavata isää kahden kesken sairaalassa, vaiko onko vaimolla oikeus istua paikalla kuin tatti. Kyllä minulla on oikeus tavata isääni kahden kesken. Hän on (oli) MUN ISÄNI.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä nyt riitelet isän vaimon kanssa
Äidin kanssa
Koko palstan kanssa
Lastesi ja miehesi kanssa
Vittu säkin oot ku joku haiku-runoilija. Voisitko painua vittuun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä nyt riitelet isän vaimon kanssa
Äidin kanssa
Koko palstan kanssa
Lastesi ja miehesi kanssaNo vaimon kanssa esim. siitä saanko tavata isää kahden kesken sairaalassa, vaiko onko vaimolla oikeus istua paikalla kuin tatti. Kyllä minulla on oikeus tavata isääni kahden kesken. Hän on (oli) MUN ISÄNI.
ap
Perinnön saatuasi vierailisit heillä oloisesti ja tulisitte hyvin toimeen
Toki
Ja kun tämä ei ollut ensimmäinen missä isä syö sanansa, mutta aiemmin se on ollut vaimon syy. Nyt ei enää onnistunut se kikka, koska tässä oli ulkopuolisia "todistajia" kuten setäni ja tätini, siitä ettei isä ollut vaimon armoilla asiassa.
ap