Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi saanut tuon perinnön, olisiko ap:n lapsilla sama oikeus olla kiukkuinen ja katkera.
Nimittäin ap:n logiikalla, kun veroja sästetään, perintö olisikin kuulunut suoraan ap:n lapsille.
Mitä se ap tässä nyt yrittää ahnehtia lapsilleen kuuluvaa omaisuutta!
Ei tässä mitään syytä luopua olisikaan jos ihminen olisi vielä kunnossa ja terve ja eläisi pitkään. Mutta saattaa kuolla oikeastaan seuraavan kaatumisen seurauksena, keuhkokuumeeseen tms.
apSinäkin voit kuolla koska tahansa
Ja se liittyy aiheeseen miten?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Luepa tuo vastaus 213 ennen kuin yrität päteä täällä mitään.
ap
Sun traumat: Äiti vaati siivoamaan. Äiti oli ankara. Yritti hillitä sun raivokohtauksia ja saada käyttäytymään. Osti nukensängyn nimipäivälahjaksi
Muuta et ole kertonut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Luepa tuo vastaus 213 ennen kuin yrität päteä täällä mitään.
ap
Päteä mitä? Luin 213:n kommentin, mutta minua se ei koskettanut millään lailla. Ei myöskään miestäni. Kumpikaan meistä ei nimittäin vello 20 vuoden takaisissa tapahtumissa, sillä siitä ei olisi elämälle mitään hyötyä. Ne eväät on annettu, mitä on annettu. Silti olemme pärjänneet hyvin. Sinäki voisit pärjätä, kun tajuaisit, että kaikesta ei voi syyttää lapsuuttaan. Esimerkiksi nykyisen kotisi alennustilaa ja lastesi laiminlyöntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Luepa tuo vastaus 213 ennen kuin yrität päteä täällä mitään.
apSun traumat: Äiti vaati siivoamaan. Äiti oli ankara. Yritti hillitä sun raivokohtauksia ja saada käyttäytymään. Osti nukensängyn nimipäivälahjaksi
Muuta et ole kertonut
Mene sinä haiku-runoilija vittuun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi saanut tuon perinnön, olisiko ap:n lapsilla sama oikeus olla kiukkuinen ja katkera.
Nimittäin ap:n logiikalla, kun veroja sästetään, perintö olisikin kuulunut suoraan ap:n lapsille.
Mitä se ap tässä nyt yrittää ahnehtia lapsilleen kuuluvaa omaisuutta!
Ei tässä mitään syytä luopua olisikaan jos ihminen olisi vielä kunnossa ja terve ja eläisi pitkään. Mutta saattaa kuolla oikeastaan seuraavan kaatumisen seurauksena, keuhkokuumeeseen tms.
apSinäkin voit kuolla koska tahansa
Ja se liittyy aiheeseen miten?
ap
Samalla lailla kuin sun isän odotettu kuolema
Kannattaa siirtää perintö suoraan sun lapsille
Vierailija kirjoitti:
Olette kokonaan unohtaneet perinnönjättäjän tahdon! Hän on halunnut ap:n isän saavan perinnön, kun ei ole.testamenttia ap:lle.tehnyt.
Ap yrittää nyt sellaiseen väliin, johon hänellä ei ole oikeutta.
Hän sanoi minulle usein "Vaimo ei ota eroa, koska odottelee minun perintöäni". En silloin tajunnut lohduttaa, että avio-oikeushan on suljettu pois, että ei vaimo siitä hyödy. Perinnön jättäjää kiusasi lähinnä ajatus perinnön joutumisesta suvun ulkopuolisille tahoille. Eikä näitä asioita perinnön jättäjiltä tarvitse kysellä, ja hän ei sitä olisi voinut varsinaisesti määrätäkään, lakiosan saa aina. Ja tarkoitus ei hänellä ollut millään muotoa syrjiä yhtä lasta. Päätöksen piti olla isän oma, toki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
ap
Onko sinun mielestä koko maailman tehtävä tuottaa sinulle rakastavaa paranemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi saanut tuon perinnön, olisiko ap:n lapsilla sama oikeus olla kiukkuinen ja katkera.
Nimittäin ap:n logiikalla, kun veroja sästetään, perintö olisikin kuulunut suoraan ap:n lapsille.
Mitä se ap tässä nyt yrittää ahnehtia lapsilleen kuuluvaa omaisuutta!
Ei tässä mitään syytä luopua olisikaan jos ihminen olisi vielä kunnossa ja terve ja eläisi pitkään. Mutta saattaa kuolla oikeastaan seuraavan kaatumisen seurauksena, keuhkokuumeeseen tms.
apSinäkin voit kuolla koska tahansa
Ja se liittyy aiheeseen miten?
apSamalla lailla kuin sun isän odotettu kuolema
Kannattaa siirtää perintö suoraan sun lapsille
Jos olen silloin vaipoissa laitoksessa tai piakkoin joutumassa sinne niin lupaan siirtää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
ap
En ollut todellakaan aikonut sössöttää sinulle rakastavaa paranemista, päin vastoin. Terapeuttisi tuntuu hoitavan sen puolen kiitettävästi (paska terapeutti sinulla, muuten). Olen sitä mieltä, että sinun on aika ottaa itseäsi niskasta kiinni, senkin itsesäälissä kierivä valas. Mieheni lapsuus (ja monen muun) saa sinun turhan valituksesi kuulostamaan lähinnä pateettiseltä ininältä. Oksenna rauhassa, eipä sinua voi kukaan auttaa. Ei edes se lässyttävä terapeuttisi. Sinä olet ahne, kiittämätön, lapsesi musertava narsisti. Toisaalta toivon, että tuntisin sinut, jotta voisin yrittää pelastaa lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apOnko sinun mielestä koko maailman tehtävä tuottaa sinulle rakastavaa paranemista?
Yksikin ihminen riittäisi. Kunhan viesti tulisi läpi suojakuoren. Muiden ei tartte vaivautua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apEn ollut todellakaan aikonut sössöttää sinulle rakastavaa paranemista, päin vastoin. Terapeuttisi tuntuu hoitavan sen puolen kiitettävästi (paska terapeutti sinulla, muuten). Olen sitä mieltä, että sinun on aika ottaa itseäsi niskasta kiinni, senkin itsesäälissä kierivä valas. Mieheni lapsuus (ja monen muun) saa sinun turhan valituksesi kuulostamaan lähinnä pateettiseltä ininältä. Oksenna rauhassa, eipä sinua voi kukaan auttaa. Ei edes se lässyttävä terapeuttisi. Sinä olet ahne, kiittämätön, lapsesi musertava narsisti. Toisaalta toivon, että tuntisin sinut, jotta voisin yrittää pelastaa lapsesi.
Haista paska, ja ei miehesi ainakaan sinun rakkautesi avulla ole parantunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi saanut tuon perinnön, olisiko ap:n lapsilla sama oikeus olla kiukkuinen ja katkera.
Nimittäin ap:n logiikalla, kun veroja sästetään, perintö olisikin kuulunut suoraan ap:n lapsille.
Mitä se ap tässä nyt yrittää ahnehtia lapsilleen kuuluvaa omaisuutta!
Ei tässä mitään syytä luopua olisikaan jos ihminen olisi vielä kunnossa ja terve ja eläisi pitkään. Mutta saattaa kuolla oikeastaan seuraavan kaatumisen seurauksena, keuhkokuumeeseen tms.
apSinäkin voit kuolla koska tahansa
Ja se liittyy aiheeseen miten?
apSamalla lailla kuin sun isän odotettu kuolema
Kannattaa siirtää perintö suoraan sun lapsilleJos olen silloin vaipoissa laitoksessa tai piakkoin joutumassa sinne niin lupaan siirtää.
ap
Omaksi eduksi jossittelu sujuu hyvin
Narsismi on sellanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apOnko sinun mielestä koko maailman tehtävä tuottaa sinulle rakastavaa paranemista?
Yksikin ihminen riittäisi. Kunhan viesti tulisi läpi suojakuoren. Muiden ei tartte vaivautua.
ap
Vai läpi rahakirjekuoren?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apEn ollut todellakaan aikonut sössöttää sinulle rakastavaa paranemista, päin vastoin. Terapeuttisi tuntuu hoitavan sen puolen kiitettävästi (paska terapeutti sinulla, muuten). Olen sitä mieltä, että sinun on aika ottaa itseäsi niskasta kiinni, senkin itsesäälissä kierivä valas. Mieheni lapsuus (ja monen muun) saa sinun turhan valituksesi kuulostamaan lähinnä pateettiseltä ininältä. Oksenna rauhassa, eipä sinua voi kukaan auttaa. Ei edes se lässyttävä terapeuttisi. Sinä olet ahne, kiittämätön, lapsesi musertava narsisti. Toisaalta toivon, että tuntisin sinut, jotta voisin yrittää pelastaa lapsesi.
Haista paska, ja ei miehesi ainakaan sinun rakkautesi avulla ole parantunut.
ap
Ei niin. Ihan itse oli päättänyt edetä elämässään, eikä jäädä kierimään itsesääliin kuten sinä. Eikä saanut edes perintöä mistään!
Hetkinen, haen toisen oluen. Haettu. Draama jatkukoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Luepa tuo vastaus 213 ennen kuin yrität päteä täällä mitään.
apPäteä mitä? Luin 213:n kommentin, mutta minua se ei koskettanut millään lailla. Ei myöskään miestäni. Kumpikaan meistä ei nimittäin vello 20 vuoden takaisissa tapahtumissa, sillä siitä ei olisi elämälle mitään hyötyä. Ne eväät on annettu, mitä on annettu. Silti olemme pärjänneet hyvin. Sinäki voisit pärjätä, kun tajuaisit, että kaikesta ei voi syyttää lapsuuttaan. Esimerkiksi nykyisen kotisi alennustilaa ja lastesi laiminlyöntiä.
No eivät ne mun ongelmia tässä olekaan, koita nyt jo käsittää. Vaan isäni kohtelu minulle. Jos se olisi ollut ihmistä arvostavaa, niin tuskinpa olisin tässä jamassa. Mutta nyt kun sekin on paljastettu niin en enää odota siltä käävältä edes käsipäivää, vaan pakkohan se on koittaa rakentaa siitä paskasta, mitä on annettu, niin jotain. Mutta se vähän kesti, kiitos isäni vedätyksen, että näin ja tajusin ettei minusta ole koskaan aidosti välitetty. Kun sen tajuaa, lakkaa olemasta kiltti lapsi ja toisaalta odottamasta mitään ja syytämästä energiaa isäänsä millään muotoa! Hienoa jos teidän kaikkien kohdalla se on tapahtunut 2-kymppisinä tai ei ole tullut sellaista tarpeen ollenkaan!!!
ap
Vaikutat hiukan oudolta, minusta on järkyttävää suuttua sellaisesta ettei vanhempi ala takaajaksi. Tiedäthän sinäkin 4kymppisenä että siinä on omat riskinsä. Rahaako olet vain vailla,,,,,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apEn ollut todellakaan aikonut sössöttää sinulle rakastavaa paranemista, päin vastoin. Terapeuttisi tuntuu hoitavan sen puolen kiitettävästi (paska terapeutti sinulla, muuten). Olen sitä mieltä, että sinun on aika ottaa itseäsi niskasta kiinni, senkin itsesäälissä kierivä valas. Mieheni lapsuus (ja monen muun) saa sinun turhan valituksesi kuulostamaan lähinnä pateettiseltä ininältä. Oksenna rauhassa, eipä sinua voi kukaan auttaa. Ei edes se lässyttävä terapeuttisi. Sinä olet ahne, kiittämätön, lapsesi musertava narsisti. Toisaalta toivon, että tuntisin sinut, jotta voisin yrittää pelastaa lapsesi.
Haista paska, ja ei miehesi ainakaan sinun rakkautesi avulla ole parantunut.
apEi niin. Ihan itse oli päättänyt edetä elämässään, eikä jäädä kierimään itsesääliin kuten sinä. Eikä saanut edes perintöä mistään!
Miten sitä päättää edetä, jos sulle luvataan vaikkapa, että ei tarvitse edetä, hoitelet vain että isäpapalla on kaikki hyvin ja isäpappa tukee sinua. Paitsi ettei nyt juuri voikaan, kun oli vaimon kanssa pikkuisen kinaa tästä, mutta jos vielä oot siinä, niin sitten autan kyllä... jne? Masennukseni hyvinkin pohjautuu tuolle isän käytökselle myös, JOSSA äiti on ollut roisto siinä mielessä, että minun siitä kärsiessä vain sanoi, että mitäs veljeilit isäsi kanssa jne. Aina mun syy kun mulle tehdään pahaa.
ap
No isän kanssa ehkä olenkin ollut joustava, äitiä piti totella, mutta ei se minusta joustavaa tehnyt. Siitä tulee mieleen äidin pakotuksen alla taipuminen.
ap