Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee kotoa:
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/aiti-toivoi-4-vuotiaan-bre…
Aivan mutta kyllä palstamammojen mielestä Anders on syypää omaan kohteluunsa. En nyt ole noin paha lähellekään, eikä kukaan läheisenikään mutta en yhtään ihmettele, että ihmisistä tulee tosi tiukoissa oloissa aivan sekopäitä. Ja vähän vähemmän tiukoissa oloissa vähän vähemmän sekopäitä. Oikeaa ja aitoa tasapainoisuutta ihmisissä tapaa melkoisen harvoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidistä vapaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidistä vapaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?
apJust näin. Äiti itse asiassa sabotoi välejä isään sillä tavalla että korosti koko ajan miten vihainen isä on mulle elämäni valinnoista. Pelkäsin isää enkä uskaltanu puhua juurikaan hänelle. Vasta kun isä teki kuolemaa syövän vuoksi, välimme lähtentyivät. Siitäkös äiti oli kateellinen. Viimeisenä yönä, kun isä eli, luulin että isä on edelleen tajuton. Asuin 400 km päässä. Olin aamulla lähdössä häntä katsomaan mutta isä ehti kuolla. Aamulla kuulin että isä oli jutellut yöllä. Eipä tullut äidille mieleen ilmoittaa ainoalle lapselleen.
Karmeaa :'( Otan osaa suruusi vieläkin vuosien(?) jälkeen.
apKiitti :) Kyllä lapsuus vaikuttaa tähän päivään koko ajan. Pakko on ollu tehdä kovasti töitä. Varsinkin syyllisyyden kanssa, koska perusoletus on se, että vanhemmista täytyy tykätä, heidän kanssa pitää olla tekemisissä ja heitä pitää koko ajan auttaa. Ja on ollu rankkaa opetella kasvattamaan lapset, koska ei ole ollut tervettä mallia. No hyvä metodi on tehdä just päinvastoin kuin itelle on tehty. Omille lapsille oon sanonut että jos muutun samanlaiseksi paskaksi kuin mummo niin viekää saunantaka ja ampukaa kuula kalloon. Mummosta oon sanonut heille että on henkisesti sairas eikä ymmärrä mitä tekee. Kun ei esim koskaan muista lapsenlapsiaan mitenkään. Syy on kuulemma se että kun minäkään en muista häntä. Mitkään lahjukset ei riittäneet saamaan tyytyväiseksi. No, elämä on nyt suht ok. Perhe voi olla muutakin kuin verisukulaiset.
eli täh? Itse et muista mitenkään äitiäsi vaikka jouluna tai äitienpäivänä, MUTTA suutut hänelle koska hän ei sitten myöskään huomioi sinun lapsiasi? Voi voi, olet edelleen henkisesti lapsi. Lapsi on se joka aina ottaa j aottaa , muta ei koskaan itse anna. Siskoni on samanlainen, kohta jo 50 v. Ei ymmärrä nousta sieltä lapsen asemasta aikuisen tasolle suhteessaan vanhempiinsa. Odottaa ja odottaa vieläkin sitä "paapomista" vanhemmilta. Kun lapsi aikuistuu, suhde vanhempiin PITÄÄ Muuttua "ota-anna suhteeksi" (nän psykologian oppikirjoissa sanotaan) eikä saa jäädä "anna-anna suhteeksi"(niin kuin lapsuudessa).
Vierailija kirjoitti:
Äidistä vapaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidistä vapaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?
apJust näin. Äiti itse asiassa sabotoi välejä isään sillä tavalla että korosti koko ajan miten vihainen isä on mulle elämäni valinnoista. Pelkäsin isää enkä uskaltanu puhua juurikaan hänelle. Vasta kun isä teki kuolemaa syövän vuoksi, välimme lähtentyivät. Siitäkös äiti oli kateellinen. Viimeisenä yönä, kun isä eli, luulin että isä on edelleen tajuton. Asuin 400 km päässä. Olin aamulla lähdössä häntä katsomaan mutta isä ehti kuolla. Aamulla kuulin että isä oli jutellut yöllä. Eipä tullut äidille mieleen ilmoittaa ainoalle lapselleen.
Karmeaa :'( Otan osaa suruusi vieläkin vuosien(?) jälkeen.
apKiitti :) Kyllä lapsuus vaikuttaa tähän päivään koko ajan. Pakko on ollu tehdä kovasti töitä. Varsinkin syyllisyyden kanssa, koska perusoletus on se, että vanhemmista täytyy tykätä, heidän kanssa pitää olla tekemisissä ja heitä pitää koko ajan auttaa. Ja on ollu rankkaa opetella kasvattamaan lapset, koska ei ole ollut tervettä mallia. No hyvä metodi on tehdä just päinvastoin kuin itelle on tehty. Omille lapsille oon sanonut että jos muutun samanlaiseksi paskaksi kuin mummo niin viekää saunantaka ja ampukaa kuula kalloon. Mummosta oon sanonut heille että on henkisesti sairas eikä ymmärrä mitä tekee. Kun ei esim koskaan muista lapsenlapsiaan mitenkään. Syy on kuulemma se että kun minäkään en muista häntä. Mitkään lahjukset ei riittäneet saamaan tyytyväiseksi. No, elämä on nyt suht ok. Perhe voi olla muutakin kuin verisukulaiset.
eli täh? Itse et muista mitenkään äitiäsi vaikka jouluna tai äitienpäivänä, MUTTA suutut hänelle koska hän ei sitten myöskään huomioi sinun lapsiasi? Voi voi, olet edelleen henkisesti lapsi. Lapsi on se joka aina ottaa j aottaa , muta ei koskaan itse anna. Siskoni on samanlainen, kohta jo 50 v. Ei ymmärrä nousta sieltä lapsen asemasta aikuisen tasolle suhteessaan vanhempiinsa. Odottaa ja odottaa vieläkin sitä "paapomista" vanhemmilta. Kun lapsi aikuistuu, suhde vanhempiin PITÄÄ Muuttua "ota-anna suhteeksi" (nän psykologian oppikirjoissa sanotaan) eikä saa jäädä "anna-anna suhteeksi"(niin kuin lapsuudessa).
Mun isällä on ainakin ota-ota -suhde joka suuntaan. Hänen äitinsä kuului tarjota aina ravintolassa pojalleen ja jos minä menin isäni luo käymään pariksi yöksi niin vihjailtiin että tuon mukanani vaikka leipää ja tomaatteja, että osallistun kuluihin :)) Tosi lapsellista. En kylläkään yleensä vienyt mitään vaan sanoin, että ehkei mun ole sitten pakko tulla :)) Kummasti sillä leivällä ei ollut niin väliä ennen kuin vaimo astui kuvioihin. Ihmettelen jos hänen lapsensa ostivat ruokaa mennessään äidilleen ja isälleni.
ap
Ap on päivystänyt näemmä kokopäivän täällä. Aika maaninen tyyppi. Tainnut bolla seota, ihan pimee. Taitanee olla jossain hoitolaitoksessa, ei muuten kukaan ole 8-16 vastailemassa ja jankkaamassa täällä. Toinen mahdollisuus on että on kunnalla tai muulla julkisellapuolella "töissä" ja kuluttaa näin aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on päivystänyt näemmä kokopäivän täällä. Aika maaninen tyyppi. Tainnut bolla seota, ihan pimee. Taitanee olla jossain hoitolaitoksessa, ei muuten kukaan ole 8-16 vastailemassa ja jankkaamassa täällä. Toinen mahdollisuus on että on kunnalla tai muulla julkisellapuolella "töissä" ja kuluttaa näin aikaansa.
Niinpä. Sekaisin on kuin seinäkello. Huvitin itseäni tuolla alkupuolella vastailemalla hänen harhaisiin höpinöihinsä, mutta kyllästyin ja poistuin paikalta. Niin näyttivät muutkin tekevän. Mutta ap se jaksaa näköjään analysoida itseään (=kaikki on muiden vika, minä olen uhri, nyyyyyh) yhä edelleen. Vastailee jopa itselleen, että ketju varmasti pysyy etusivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on päivystänyt näemmä kokopäivän täällä. Aika maaninen tyyppi. Tainnut bolla seota, ihan pimee. Taitanee olla jossain hoitolaitoksessa, ei muuten kukaan ole 8-16 vastailemassa ja jankkaamassa täällä. Toinen mahdollisuus on että on kunnalla tai muulla julkisellapuolella "töissä" ja kuluttaa näin aikaansa.
Niinpä. Sekaisin on kuin seinäkello. Huvitin itseäni tuolla alkupuolella vastailemalla hänen harhaisiin höpinöihinsä, mutta kyllästyin ja poistuin paikalta. Niin näyttivät muutkin tekevän. Mutta ap se jaksaa näköjään analysoida itseään (=kaikki on muiden vika, minä olen uhri, nyyyyyh) yhä edelleen. Vastailee jopa itselleen, että ketju varmasti pysyy etusivulla.
Perustele väitteesi, mikä oli harhaista? Veikkaanpa, ettet pysty perustelemaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on päivystänyt näemmä kokopäivän täällä. Aika maaninen tyyppi. Tainnut bolla seota, ihan pimee. Taitanee olla jossain hoitolaitoksessa, ei muuten kukaan ole 8-16 vastailemassa ja jankkaamassa täällä. Toinen mahdollisuus on että on kunnalla tai muulla julkisellapuolella "töissä" ja kuluttaa näin aikaansa.
Niinpä. Sekaisin on kuin seinäkello. Huvitin itseäni tuolla alkupuolella vastailemalla hänen harhaisiin höpinöihinsä, mutta kyllästyin ja poistuin paikalta. Niin näyttivät muutkin tekevän. Mutta ap se jaksaa näköjään analysoida itseään (=kaikki on muiden vika, minä olen uhri, nyyyyyh) yhä edelleen. Vastailee jopa itselleen, että ketju varmasti pysyy etusivulla.
Ei ole sinun huvitukset fiksuimmasta päästä. Hiekkalaatikollesi en tule, meni selvännäkijän kyvyt pyllylleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on päivystänyt näemmä kokopäivän täällä. Aika maaninen tyyppi. Tainnut bolla seota, ihan pimee. Taitanee olla jossain hoitolaitoksessa, ei muuten kukaan ole 8-16 vastailemassa ja jankkaamassa täällä. Toinen mahdollisuus on että on kunnalla tai muulla julkisellapuolella "töissä" ja kuluttaa näin aikaansa.
Niinpä. Sekaisin on kuin seinäkello. Huvitin itseäni tuolla alkupuolella vastailemalla hänen harhaisiin höpinöihinsä, mutta kyllästyin ja poistuin paikalta. Niin näyttivät muutkin tekevän. Mutta ap se jaksaa näköjään analysoida itseään (=kaikki on muiden vika, minä olen uhri, nyyyyyh) yhä edelleen. Vastailee jopa itselleen, että ketju varmasti pysyy etusivulla.
Jos saisin pelkkää myötätuntoa niin ketjut jäisivät paljon lyhyemmiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muatta kun on aina joitakuita, joiden on pakko jankata syyllisyyttä niskaani. Kun syyllinen en siihen ole, miten minua on kohdeltu. Totta kai sillä on seurauksensa minun käytökseeni. Mutta se ei ole ketjujen aihe. Koska jos vääryydet korjautuvat, siis myötätunnolla, niin ei olisi enää kipua tai suoranaista vihaa mitä oireilla. Tai ainakin sen äärelle pääsisi nopeammin. Saisi senkin käsitellyksi. Onneksi aina joku pystyy myötätuntoisuuteen.
ap
Ne, jotka pystyvät myötätuntoisuuteen, eivät ole aikaisemmin lukeneet vuodatuksiasi. Me, jotka "tunnemme" sinut, tiedämme, miten olet aikaisemmin kertonut kaipuustasi omaan asuntoon(sen se perintö olisi mahdollistanut), perheen jättämisestä, lapsille huutamisesta, miehen halveksunnasta, äidin vihaamisesta, kodin siivottomuudesta, vieraiden vastaanottamisesta yöpuvussa, lasten joulun pilaamisesta jne jne - joka viikko uusi vuodatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka pystyvät myötätuntoisuuteen, eivät ole aikaisemmin lukeneet vuodatuksiasi. Me, jotka "tunnemme" sinut, tiedämme, miten olet aikaisemmin kertonut kaipuustasi omaan asuntoon(sen se perintö olisi mahdollistanut), perheen jättämisestä, lapsille huutamisesta, miehen halveksunnasta, äidin vihaamisesta, kodin siivottomuudesta, vieraiden vastaanottamisesta yöpuvussa, lasten joulun pilaamisesta jne jne - joka viikko uusi vuodatus!
No eihän nuo asiat myötätunnon tarvetta mitenkään muuta tai poista. Oikeastaan päinvastoin, kpska ne ovat oireilua pahasta olosta. Mutta ehkä sä tykkäät lyödä lyötyjä. Ja on mulla on ollut niissäkin ketjuissa nimenomaan myötätuntoa osoittavia tukijoita. Sun harmiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uli uli neljäkymppiset. Ihme vimma tullut nyt yhtäkkiä nelikymppisenä kaivella lapsuuttaan, nuoruuttaan ja omia pettymyksiään nykyisyydessä ja k a i k k i i n on syypää vanhemmat. Mutku ne ei huomioinut mua kun olisin halunnut vna 1978 tikkarin Korkeasaaressa enkä saanut. Tämä oli nyt kärjistettyä, mutta mitä ihmettä enää voi tehdä vuosikymmenten takaisille asioille. Kasvakaa nyt herrajee ihmisinä, älkääkä ulisko.
Tehkää tästäpäivästä hyvä itsellenne. Jos tämä päivä rakentuu ainoastaan menneiden märehtimiselle ja vanhempien syyllistämiselle, ei ole toivoa rakentaa hyvää elämää tulevaisuuteen. Se on ainoa mihin voi vaikuttaa, ei menneille.
Vanhemmatkin, ovat sitten olleet mitä ovat, kuitenkin vain ihmisiä omine pettymyksineen ja ongelmineen. Yrittäneet siinä kasvattaa kenties parhaansa mukaan lapsensa. Hiukka myötätuntoa nyt minä-minun tunteet-minä olen pettynyt-yhyy sukupolvi. Oletteko itse 100% täydellisiä?
Tästä on syytä erottaa täysin välinpitämättömät ja rikolliset vanhemmat. Uskon kuitenkin että suurin osa näistä 40-ulisijoista ovat suht tavallisen normaalin perheen kasvatteja.
Tietty vanhemmissa on ollut sitä vikaa, että ovat huomaamattaan kasvattaneet näitä draama-queeneja.
Itse syyllistyvät nyt itse aika julmasti "rankaisemalla" vanhempiaan sulkemalla heidät pois elämästään.
Minusta tuntuu että sinä et ole nyt oikein kasvanut. Ainakaan viestisi ei vaikuta mitenkään erityisen kypsän ihmisen kommentilta asioihin. Pikemminkin vääryyksien valkopesulta. "Ymmärtäkää meitä vaikka teemmekin virheitä". Juu en ymmärrä.
ap
Ota nyt huomioon millä vuosikymmenellä vanhempasi ovat kasvaneet ja saaneet lapsensa. Millaisia yleisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita silloin on noudatettu ja mihin on uskottu! Maailma menee eteenpäin ja kehittyy, epäreilua on, jos sinun mielestäsi 70-luvulla olisi pitänyt toimia ja ymmärtää niinkuin 2010-luvulla. Mieti vuopsikymmen tai pari eteenpäin, sinä et voi mitenkään tietää mihin silloin uskotaan ja miten lapset kasvatetaan. Todennäköistä on, että tavat ja asenteet ovat suuresti muuttuneet. Haluatko, että sinun omat lapsesi syyllistävät sinua sen aikaisin standardein? Olisit kiitollinen, ettet syntynyt sata vuotta aikaisemmin, olisit ollut piikomassa jo 12-vuotiaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uli uli neljäkymppiset. Ihme vimma tullut nyt yhtäkkiä nelikymppisenä kaivella lapsuuttaan, nuoruuttaan ja omia pettymyksiään nykyisyydessä ja k a i k k i i n on syypää vanhemmat. Mutku ne ei huomioinut mua kun olisin halunnut vna 1978 tikkarin Korkeasaaressa enkä saanut. Tämä oli nyt kärjistettyä, mutta mitä ihmettä enää voi tehdä vuosikymmenten takaisille asioille. Kasvakaa nyt herrajee ihmisinä, älkääkä ulisko.
Tehkää tästäpäivästä hyvä itsellenne. Jos tämä päivä rakentuu ainoastaan menneiden märehtimiselle ja vanhempien syyllistämiselle, ei ole toivoa rakentaa hyvää elämää tulevaisuuteen. Se on ainoa mihin voi vaikuttaa, ei menneille.
Vanhemmatkin, ovat sitten olleet mitä ovat, kuitenkin vain ihmisiä omine pettymyksineen ja ongelmineen. Yrittäneet siinä kasvattaa kenties parhaansa mukaan lapsensa. Hiukka myötätuntoa nyt minä-minun tunteet-minä olen pettynyt-yhyy sukupolvi. Oletteko itse 100% täydellisiä?
Tästä on syytä erottaa täysin välinpitämättömät ja rikolliset vanhemmat. Uskon kuitenkin että suurin osa näistä 40-ulisijoista ovat suht tavallisen normaalin perheen kasvatteja.
Tietty vanhemmissa on ollut sitä vikaa, että ovat huomaamattaan kasvattaneet näitä draama-queeneja.
Itse syyllistyvät nyt itse aika julmasti "rankaisemalla" vanhempiaan sulkemalla heidät pois elämästään.
Minusta tuntuu että sinä et ole nyt oikein kasvanut. Ainakaan viestisi ei vaikuta mitenkään erityisen kypsän ihmisen kommentilta asioihin. Pikemminkin vääryyksien valkopesulta. "Ymmärtäkää meitä vaikka teemmekin virheitä". Juu en ymmärrä.
apOta nyt huomioon millä vuosikymmenellä vanhempasi ovat kasvaneet ja saaneet lapsensa. Millaisia yleisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita silloin on noudatettu ja mihin on uskottu! Maailma menee eteenpäin ja kehittyy, epäreilua on, jos sinun mielestäsi 70-luvulla olisi pitänyt toimia ja ymmärtää niinkuin 2010-luvulla. Mieti vuopsikymmen tai pari eteenpäin, sinä et voi mitenkään tietää mihin silloin uskotaan ja miten lapset kasvatetaan. Todennäköistä on, että tavat ja asenteet ovat suuresti muuttuneet. Haluatko, että sinun omat lapsesi syyllistävät sinua sen aikaisin standardein? Olisit kiitollinen, ettet syntynyt sata vuotta aikaisemmin, olisit ollut piikomassa jo 12-vuotiaana...
Kumma kyllä mieheni perheessä on ollut ihan toisenlaiset periaatteet, joten asia ei riipu ajasta.
ap
Toki on helvetin väärin jos vanhemmat kohtelevat huonosti ja heidän takiaan on lapsuus mennyt päin persettä, kyllä ymmärrän omasta kokemuksesta sen vihan, tuskan ja katkeruuden minkä se saa aikaan, mutta ei minun empatia ja moraalikäsitykseni salli sitä, että minä alkaisin sitä pahaa oloani purkamaan viattomiin ihmisiin, aloittajan tapauksessa nämä ihmiset ovat hänen oma jälkikasvunsa.
Sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää ansaitakseen moista paskaa, älä aloittaja pura turhautumistasi lapsiisi vaan hae itsellesi apua, mene ammattiauttajan pakeille, siellä pääset avaamaan niitä tunnelukkoja ja solmuja, joita onneton lapsuus sinulle aiheutti.
Terve, tasapainoinen ja kypsä aikuinen ymmärtää sen tosiasian, ettei kiukuttelu ja oikuttelu muuta yhtään mitään eikä menneisyyttä voi muuttaa, omaan tulevaisuuteen voi kyllä vaikuttaa. Se on myös pitkälti omasta asenteestasi kiinni, että miltä se tulevaisuutesi tulee seuraavina vuosina näyttämään, se voi joko olla vihan ja katkeruuden täyttämää tai se voi olla kivikkoista, mutta antoisaa ja nautittavaa. Sinä yksin olet omasta onnestasi vastuusta, ei kukaan muu.
Olemalla kamala ihminen, et luo lapsillesi rakastavaa ympäristöä jossa elää, vaan omalla toiminnallasi eväät heiltä mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen, teet heille sen saman tempun minkä vanhempasi tekivät sinulle, sinun lastesi ei tulisi maksaa sitä hintaa siitä, että oma lapsuutesi oli onneton.
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei ap mitään palvelusta ole isälleen tehnyt. Ap luuli, että isänsä ei ota vastaan perintöä vaan siirtää sen tyttärelleen. Kun kävikin niin, että isä ei siirtänytkään perintöä, kokee ap, että isä on pettänyt hänet.
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei ap mitään palvelusta ole isälleen tehnyt. Ap luuli, että isänsä ei ota vastaan perintöä vaan siirtää sen tyttärelleen. Kun kävikin niin, että isä ei siirtänytkään perintöä, kokee ap, että isä on pettänyt hänet.
En minä mitään luullut, vaan toivoin. Ehdotin, esitin. Tiesin koko ajan, ettei isä ehkä suostu. Olisi vain ollut mies ja sanonut sen päin naamaa! Se, että raukkamaisesti minulle lupaa sanoa vaimolleen, että haluaa sen menevän minulle, neuvottelevansa vaimon kanssa sillä asenteella, mutta ei teekään niin, on minun pettämistäni. Ihmeellistä, että teille pitää jankata ja jankata tällaista triviaalia asiaa kuin toisen puheisiin uskominen ja luottaminen, tai se ihmissuhde ei jatku.
ap
Kaikki lähtee kotoa:
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/aiti-toivoi-4-vuotiaan-bre…