AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

Aikuisopiskelijoita on moneen junaan, eivät he ole mikään identtinen ryhmä. Monesti heitä kuitenkin yhdistää pitkä työkokemus ja elämänkokemus. Kyllä he ovat ehdottomasti luentojen suola, osaavat kyseenalaistaa tietoa sekä kokemuksia, joista riittää keskustelua, toisin kuin monella parikymppisellä, jolla ei vielä välttämättä ole työkokemusta kuin korkeintaan jostain kesäpestistä, jos sitäkään. 

Luin vain osan ketjusta. En ehdi enempää just nyt. Ihmettelen vain miten voi olla vaikeaa aika monelle herätä aamulla ja olla paikalla klo 8?

Hain opiskelemaan ja hartaasti toivon että pääsen sisään ! Olen 44 v.

En kuitenkaan yliopistoon. Ja lupaan olla hiljaa , en kommentoi enkä väittele:).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pieni pääaine, jossa on väliin huutelevia tätejä - ja jonka lehtori luennoi myös ns massaluentoja toisessa aineessa...ja sitten väliin valittelee meille, kuinka niillä massaluennoilla on tylsää, kun kaikki vaan istuvat hiljaa 😀

Kuulun itsekin tätiosastoon (37), eikä googledocsin tmv käytössä ole ongelmia. Jos tulee jotain uutta vastaan, se opetellaan, no problem.

Ryhmätyöt ovat kieltämättä ilkeitä. Lähes kaikilla on perhe/työpaikka/pitkä matka, ja aiempaa kokemusta aikataulujen sovittelun hankaluuksista ja/tai vapaamatkustajista. Jälkimmäiset saisi puolestani ampua aamunkoitteessa. Ymmärrän tiimityön pakkosyötön niille, jotka eivät vielä ole olleet työelämässä, muille se on jo tuttua. Toki läpikahlattavien töiden määrä on pienempi, kun teettää opiskelijoilla ryhmätöitä.

Pieni pääaine? Suorittaako sen jotenkin nopeammin; kuinka monta ov:a?

Vierailija kirjoitti:

Aikuisopiskelijoita on moneen junaan, eivät he ole mikään identtinen ryhmä. Monesti heitä kuitenkin yhdistää pitkä työkokemus ja elämänkokemus. Kyllä he ovat ehdottomasti luentojen suola, osaavat kyseenalaistaa tietoa sekä kokemuksia, joista riittää keskustelua, toisin kuin monella parikymppisellä, jolla ei vielä välttämättä ole työkokemusta kuin korkeintaan jostain kesäpestistä, jos sitäkään. 

En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta voi luoja mitä settiä. Se kyseenalaistaminen voi tulla ihan muustakin kuin elämänkokemuksesta, kuten vaikkapa puhtaasta älystä. Esim. luennoitsija esittää teorian, opiskelija on lukenut uusimpia tutkimuksia aiheesta graduunsa liittyen, ja esittää ne ääneen ja sitten pohditaan yhdessä että onpa jännä. Joskus vaikka luennoitsija saattaa pyytää lisätietoja tutkimuksista. Meillä esim. yksi väikkärin tekijä/yliopisto-opettaja otti ylös alle kolmikymppisiltä tietoja, kun olivat törmänneet muihin tutkimuksiin aiheista.

Se on sitä akateemista, kriittistä keskustelia. Ei se että Irja 40v kertoo luennolla, että miten hänen työpaikallaan hoidettiin asiat vuonna xxxx, ja luennoitsija on nyt varmaan väärässä kun esittääkin että ne voikin tehdä tällä toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Työelämästä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

terrrr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Kyllä meillä ainakin helposti tehtiin ryhmätyöt samalla porukalla, tietää toisten tavat ja laatutason 😊. Miksi pitäisi lisätä vaikeusastetta ryhmätyöhön, kun kuitenkin on ihmisiä joiden kanssa on helppo toimia.

Ei siinä ryhmätöiden teettämisessä ole muuten mitään muuta tarkoitusta, kuin se että oppii työskentelemään erilaisissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa. Siksi on hölmöä, jos ryhmätyöt tehdään aina vain parhaiden kavereiden kesken.

Näinpä. Työelämässä ei voi valita työkavereiksi tai yhteistyökumppaneiksi aina niitä parhaita kavereita, vaan hankalienkin ihmisten kanssa pitää toimia. Jos on tuo ajatusmaailma, että halutaan vain kavereita, koska heidän kanssa on helppo toimia, niin onnea vaan sinne työelämään. Sinne, missä yksi yhteistyökumppani räyhää, toinen vaatii, kolmas on aina oikeassa ja neljäs on sitä mieltä, että kaikki muut ovat lähtökohtaisesti väärässä. Näiden kanssa on osattava tehdä töitä, vai aiotteko kaikki mennä jonnekin maan alle tutkijaksi? 

Kyllä yksityisellä toimialalla voi aika pitkälle valita potentiaalisimmat henkilöt projekteihinsa, harvemmat kylläkään on lusmuja/ikäviä, mutta heillä on usein vähempi töitä.

Kuka voi kuka ei. Aika usein se tilaaja tai tilaajan edustaja valitsee toimijat tarjousten perusteella. Ratkaisevin asia on hinta, lisäksi pätevyys, osaaminen ja kokemus. Luonne on täysin sivuseikka. Kavereitakin valitaan joskus, mutta tilaaja voi sanoa aina tähän sanan ei. 

Esimerkkinä vielä oma alani, jolla valitaan yleensä pääsuunnittelija ja sivusuunnittelijat. Minä olen alalla, jossa on noita sivusuunnittelijoita, emmekä me tiedä tarjousvaiheessa, ketä yhteistyökumppaneiksi tulee. voi tulla se sama vanha tuttu tai täysin uusi. Samoin tarjouspyyntöjä tulee täysin uusilta tahoilta, eikä niitä voi sen takia sivuuttaa, kun pyytäjä ei ole meidän kaveri ennestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisopiskelijoita on moneen junaan, eivät he ole mikään identtinen ryhmä. Monesti heitä kuitenkin yhdistää pitkä työkokemus ja elämänkokemus. Kyllä he ovat ehdottomasti luentojen suola, osaavat kyseenalaistaa tietoa sekä kokemuksia, joista riittää keskustelua, toisin kuin monella parikymppisellä, jolla ei vielä välttämättä ole työkokemusta kuin korkeintaan jostain kesäpestistä, jos sitäkään. 

En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta voi luoja mitä settiä. Se kyseenalaistaminen voi tulla ihan muustakin kuin elämänkokemuksesta, kuten vaikkapa puhtaasta älystä. Esim. luennoitsija esittää teorian, opiskelija on lukenut uusimpia tutkimuksia aiheesta graduunsa liittyen, ja esittää ne ääneen ja sitten pohditaan yhdessä että onpa jännä. Joskus vaikka luennoitsija saattaa pyytää lisätietoja tutkimuksista. Meillä esim. yksi väikkärin tekijä/yliopisto-opettaja otti ylös alle kolmikymppisiltä tietoja, kun olivat törmänneet muihin tutkimuksiin aiheista.

Se on sitä akateemista, kriittistä keskustelia. Ei se että Irja 40v kertoo luennolla, että miten hänen työpaikallaan hoidettiin asiat vuonna xxxx, ja luennoitsija on nyt varmaan väärässä kun esittääkin että ne voikin tehdä tällä toisella tavalla.

En väittänyt, etteikö vaikka etteikö parikymppinen osaisi kyseenalaistaa. Tottakai voi tulla kyseenalaistaminen muustakin kuin kokemuksesta, mutta kokemus on yleensä se LISÄARVO. 

En nyt ymmärrä, mistä te kirjoitatte. Ihan samalla tavalla me viisikymppiset teemme tehtävät koneella, olemme hiljaa luennolla ja vain ihmettelemme ...

Vaan jospa ne kolmevitoset ovatkin pahimmassa iässä. Oman havainnon ja kokemuksen mukaan sellaiset ryhmät ovat erittäin asiallisia ja toimivia, jossa ovat lähes kaikki vanhempia.

Terveisin se yli viisikymppinen opiskelija, jota on auttanut teitä - muistatteko minua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pieni pääaine, jossa on väliin huutelevia tätejä - ja jonka lehtori luennoi myös ns massaluentoja toisessa aineessa...ja sitten väliin valittelee meille, kuinka niillä massaluennoilla on tylsää, kun kaikki vaan istuvat hiljaa 😀

Kuulun itsekin tätiosastoon (37), eikä googledocsin tmv käytössä ole ongelmia. Jos tulee jotain uutta vastaan, se opetellaan, no problem.

Ryhmätyöt ovat kieltämättä ilkeitä. Lähes kaikilla on perhe/työpaikka/pitkä matka, ja aiempaa kokemusta aikataulujen sovittelun hankaluuksista ja/tai vapaamatkustajista. Jälkimmäiset saisi puolestani ampua aamunkoitteessa. Ymmärrän tiimityön pakkosyötön niille, jotka eivät vielä ole olleet työelämässä, muille se on jo tuttua. Toki läpikahlattavien töiden määrä on pienempi, kun teettää opiskelijoilla ryhmätöitä.

Pieni pääaine? Suorittaako sen jotenkin nopeammin; kuinka monta ov:a?

Sisäänottomäärältään pieni. Tavoiteaika normaalit 300 op ja 5 v.

Aivan yhdentekevää tuollainen. Jos pääsen yliopistoon olen vain onnellinen jos ei ole samanlaista meininkiä kuin ammattikorkeassa, jossa NUORET huusivat ja mekastivat niin paljon ettei opetuksesta kuullut mitään kun kuka pani ja kenen kanssa ja kuinka kännissä viimeyönä tulikin taas oltua- jutut oli tärkeämpää kuin opiskelu. Jos luennoitsija ei joudu huutamaan kokoajan jatkuvaa "turpakiinni"- mantraa, niin olen erittäin tyytyväinen jo.

Mjaa. Näin viisikymppisenä rasittavana tätinä ihmettelen kyllä, mistä ap:n ennakkoluulot kumpuavat. Kun esim. itse omalla työpaikallani olen se, joka olen nuoremmat kollegat kouluttanut tuollaisten käyttöön, enkä huomaa ikäisissäni kollegoissa mitään ihme luutumia modernien ohjelmien käyttöön.

Väitän, että tuollaisia "iik, en mä osaa, näissä on varmaan joku itsetuhonäppäon, joka saa tietokoneen räjähtämään, jos painan sitä vahingossa" -asenteita on lähinnä eläkeläisillä, ja heistäkin vain osalla. Nykyajan työikäiset ovat jo tv-sukupolvea ja tottuneet käyttämään elektroniikkaa, ja viimeistään opiskeluvaiheessa alkaneet käyttää tietokonettakin.

Mutta voi olla, että he kehtaavat avata suunsa herkemmin. Se sitten on tietysti aika kuulijan tulkintaa, millaisen kyselemisen ja kommentoinnin kokee rasittavaksi. Moni luennoitsija tuskin pistää pahalseen pientä debattia. Ja kun heidän kumminkin pitää saada tietty asiakokonaisuus käytyä lävitse tietyssä ajassa, luottaisin kyllä luennoitsijan ammattitaitoon osata tukkia häiritsevästi keskeyttelevän opiskelijan suun.

Ikävää, että sinä noin hälriinnyt. Ota asia luennoitsijan kanssa esille tai - hui, tämäkin on mahdollista - jos se oletkin sinä, joka olet lapsellinen ja kärsimätön, etkä ymmärrä keskusteluja, niin opi kestämään vaan. Joudut sitten työelämässäkin kestämään niitä 35+ -ikäisiä "muumioita"....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Nakisinpa karpasena katossa sen kuinka tyoelama kaataa kylmat vedet paahasi, heraat ja tajuat, etta maailma ei pyori sinun napasi ymparilla. Sitapaitsi suomalaiset ovat onnekkaita. Suomessa palaverit ja kehitysryhmat aloitetaan yleensa vasta klo 8. Taalla Michiganissa aloitetaan klo 06 am yhteispalaverilla, jotta ollaan taydessa vauhdissa, kunkin tehtavat selvilla ja materiaalit jaettuna, kun luennot alkavat. Eika kukaan uskalla olla aamupalavereista poissa. Paivat ovat pitkia, mutta jollakin lailla luovia. Opiskelijat ovat kaikenikaisia ja eri maista kotoisin. Unet jaavat vahiin, koska illalla on myos pakollista tekemista. Silti tama on ollut parasta aikaa ikina.

Minulle ei tuota mitään ongelmia työskennellä aamuneljään, vaikken haluakaan herätä aikaisin. Toiset eivät pysty siihenkään. Ihmettelen aina niitä ihmisiä, jotka valittavat sitä että iltakymmeneltä väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain osan ketjusta. En ehdi enempää just nyt. Ihmettelen vain miten voi olla vaikeaa aika monelle herätä aamulla ja olla paikalla klo 8?

Hain opiskelemaan ja hartaasti toivon että pääsen sisään ! Olen 44 v.

En kuitenkaan yliopistoon. Ja lupaan olla hiljaa , en kommentoi enkä väittele:).

Tämä aikuisopiskelija heräsi melko monena maanantaiaamuna klo 6, jotta ehti ajaa noin 150 km ja kahdeksaksi seminaariin. Vielä useampana päivänä lähdin ajamaan kotiin päin vasta klo 20.

Siinä voi olla vissi ero, että kaksikymppiset kertovat lukemistaan tieteellisistä tutkimuksista, nelikymppiset omista kokemuksista. Eikö siitäkin tule kriittistä keskustelua, kun pohditaan niitä eroja, joita on empiiristen havaintojen ja kokemusten ja erityisesti valkoihoisten amerikkalaisten keskuudessa tehtyjen tutkimusten välillä? ( oppiaine oli psykologia, en esittänyt kritiikkiäni luennolla vaan esseessä, josta sain arvostelun 5)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisopiskelijoita on moneen junaan, eivät he ole mikään identtinen ryhmä. Monesti heitä kuitenkin yhdistää pitkä työkokemus ja elämänkokemus. Kyllä he ovat ehdottomasti luentojen suola, osaavat kyseenalaistaa tietoa sekä kokemuksia, joista riittää keskustelua, toisin kuin monella parikymppisellä, jolla ei vielä välttämättä ole työkokemusta kuin korkeintaan jostain kesäpestistä, jos sitäkään. 

En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta voi luoja mitä settiä. Se kyseenalaistaminen voi tulla ihan muustakin kuin elämänkokemuksesta, kuten vaikkapa puhtaasta älystä. Esim. luennoitsija esittää teorian, opiskelija on lukenut uusimpia tutkimuksia aiheesta graduunsa liittyen, ja esittää ne ääneen ja sitten pohditaan yhdessä että onpa jännä. Joskus vaikka luennoitsija saattaa pyytää lisätietoja tutkimuksista. Meillä esim. yksi väikkärin tekijä/yliopisto-opettaja otti ylös alle kolmikymppisiltä tietoja, kun olivat törmänneet muihin tutkimuksiin aiheista.

Se on sitä akateemista, kriittistä keskustelia. Ei se että Irja 40v kertoo luennolla, että miten hänen työpaikallaan hoidettiin asiat vuonna xxxx, ja luennoitsija on nyt varmaan väärässä kun esittääkin että ne voikin tehdä tällä toisella tavalla.

Jos se Irja 40 vee on siellä samalla syventävien opintojen luennolla, se Irja 40 veekin on ihan samoilla opintoken vaiheilla kuin sinä ja se gradunsa tekijä.

Aika jännä ennakkoluulo, että Irja sitten siellä lähtisi mummona heittelemään, että "ei toi teoria voi totta olla, kun en oo ite koskaan..."

Eikä Irjalla voisi olla mitään opillista tietämystä tai annettavaa aiheesta.

Mutku ei, sen aivot loppuo toimimasta sinä päivänä kun se täytti 40 vee. Vai eikös se ollut aloituksesi perusteella jo 35 vee.

Määritäpä nyt tarkkaan, mikä oli se horisko-päivämäärä, jolloin aivot lopettavat toimintansa. Pane se itsellesi kalenteriin ISOLLA ja mielellään tavuviivoitettuna, että sitten ymmärrät asian, kun horiskopäivämäärän olet täyttänyt ja heräät debiilinä.

Sitten tarkastelet sitä ja menet tallin taakse ammuttavaksi, kun "ei susta mihinkään ole, et ymmärrä mitään ja olet niin helevetin rasittava"...

Ps. Ihan tämän ketjun perusteella voisi väittää, että se rasittavuus on kyllä aivan jossain muussa ikäryhmässä...

On ne kauheita ne aikuisopiskelijat - mutta suuret ikäluokat on vielä monin verroin hirvittävämpiä: ne ovat ryövänneet leivänkin lastensa suusta!

Aikuisopiskelijat ovat luentojen suola.. omasta mielestään. Se voi olla ehkä hankala ymmärtää, mistä tuulee, jos ajattelee sen oman elämänkokemuksen olevan jotain niin ainutlaatuista että nuorempien pitäisi vain suu auki toljottaa kun saa kuulla näitä viisauksia. Ja olen itse siis myös aikuisopiskelija.

Monesti ei ymmärretä, että kaikella elämänkokemuksella ei ole arvoa suunnattuna luennoitsijana tai kanssaopiskelijoille. Esim. siellä kasvatustieteen luennolla kenenkään imetyskokemukset eivät ole millään muotoa arvokasta tietoa, jos aiheena on vaikkapa kielellinen kehitys. Ja samalla tavalla silläkään ei saata olla arvoa, että joku kertoo esimerkin jostain kohtaamastaan lapsesta jolla on kielellisiä vaikeuksia.Siitä ei välttämättä saa mitään lisäinformaatiota, eikä oikeaa haastetta luennoitsijalle, vaan se todennäköisesti vie vain aikaa opetettavasta asiasta. Ja ihan yhtä lailla ne nuoremmatkin on kohdanneet monenlaista elämässään. Nuo saattoivat olla huonoja esimerkkejä, kun en kasvatusalaa opiskele, mutta tuli mieleen aiemmasta viestistä. 

Tulipa mieleen kun nuorena tyttönä menin päiväkotiin, ja siellä oli aikuisiällä lähihoitajaksi kouluttautumassa oleva harjoittelija, jotain viiden kympin ikäluokkaa. Kahvipöydässä antaumuksella kertoi kuinka omat lapsensa oli kasvattanut vitsalla ja syömään pakottamalla, samaan henkäykseen todeten että ihana kun tällä alalla arvostetaan elämänkokemusta. Minä en kyllä tuollaista elämänkokemusta arvostanut, eikä varmasti arvostanut se nuorempi toinen hoitajakaan. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, että nuoremmilla ärsyttää jos vanhemmat ajattelevat että heidän kommenttinsa ovat Jumalan lahjoja nuoremmille ja sanovat mitä sylki suuhun tuo luennolla. IT-alalla ei onneksi ainakaan tuollaista ole.

Kummallisen vihamielistä puhetta. Olen itse aina pitänyt aikuisopiskelijoita vain hyvänä juttuna meidän nuorempien joukossa, jossa meno on äitynyt kuin suoraan lastentarhasta olevaksi kauppiksen perusopintojen luennolla. Mutta en kyllä väitä etteikö valtaosa nuoristakin silti olisi fiksuja :)

Kuuntelin pari vuotta sitten Kauppakorkeakoulun professorin mielenkiintoista esitelmää.

Kuulin vain joka kolmannen sanan, koska eniten äänessä olivat edessäni istuneet hieman yli 20-vuotiaat miespuoliset amiskorkeeopiskelijat, joilla riitti asiantuntevaa (jätän eriävän mielipiteeni pöytäkirjaan) juttua koko esitelmän ajan.

Olin niin rajoittunut, että olisin mieluummin kuunnellut keski-ikäistä ja osaavaa asiantuntijaa. Olisin toivonut, että nuoret älyköt (hehheh) olisivat ymmärtäneet pitää tietämättömät turpansa kiinni.

Minua kans ärsyttää nämä aikuisopiskelijat, erityisesti alanvaihtajat, jotka ensinnäkin valittavat siitä entisestä alastaan joka käänteestä ja loput ajasta inttävät että heidän aikataulunsa ovat kaikkein tärkeimmät. Kun opettaja sanoo että nyt pitäisi vaan päästä paikalle niin nämä jaksavat inttää "muttakun ei vaan pysty". Miksi siis opiskelet, oi aikuisopiskelija-alanvaihtaja-jumala?

On kivoja aikuisopiskelijoita ja on kivoja nuorempia opiskelijoita. Valitettavasti tunnistan tyypin. Yhdellä kurssilla etenemme kurssin vetäjän dioista eteenpäin noin 40%. Jos sillä on varattuna tunnille 20 diaa, niin ollaan onnekaita jos päästään eteenpäin niistä 10. Ai miksikö? Kurssilla on n. 40-vuotias nainen, joka jokaisen dian aikana keskeyttää vetäjän ilman viittausta, pahimmillaan kesken lauseen, ja alkaa kertomaan aiheestaan omia kokemuksia. On opiskellut ks. alaa alemmalla tasolla (niin kuin moni nuoremmistakin opiskelijoista kyllä).

Ja kyllä se suututtaa minua ja muitakin, kun opetettavassa asiassa ei päästä eteenpäin. Pidän jopa henkilökohtaisesti vähän törkeänä luennoitsijaa kohtaan olettaa että se oma asia on aina tärkeämpi kuin opetettava asia. Luennoitsija yrittää aina mahdollisimman nopeaa käydä nämä keskustelut läpi, ja välillä sanoo suoraankin että nyt meidän pitää edetä tässä asiassa. Ja ne jutut ei kyllä millään muotoa tuo lisäarvoa kenellekkään, toteaa itsestäänselvyyksiä mitä kuka tahansa nuorempikin voisi todeta.

Mutta ei kaikki todellakaan ole tuollaisia tietenkään. Aivan kuin suurin osa nuorista opiskelijoista ei ole elänyt sitä 20 elinvuotta vailla mitään elämänkokemusta. Mutta kyllä näistäkin viesteistä on ehkä vähän luettavissa tietynlainen ylimielisyys nuorempia kohtaan joillain. Tavallaan oletetaan että ne omat ajatukset ja mielipiteet olisivat ensisijaisen tärkeitä meidän nuorempien kuulla, vaikka ensisijaisen tärkeää olisi kuulla ne luennoitsijan mielipiteet. Hän on kuitenkin sekää elämä kokenut, että oman alansa asiantuntija aivan eri tavalla kuin yksikään opiskelija.

Mulla on toinen opiskeluvuosi kohta ohi ja olen ainoastaan kerran ollut luennolla, jolla jotkut teinityttöset juttelivat niin kovaan ääneen että luennoitsijaa ja kaikkia ympärillä olevia ärsytti mielettömästi. Yritettiin elein ilmaista noille teinixeille että pitäisivät turpansa kiinni, mutta ei mennyt perille. Luennoitsija oli vielä jonkinsortin vierailija jostain oikeasti tärkeästä paikasta niin kyllä minua ainakin kovasti nolotti koko tilanne. Mietin joskus että suoraan lukiosta ei todellakaan pitäisi päästää ketään yliopistoon, koska suurin osa on todella vieläkin epäkypsiä. Itse aloitin yliopistossa 21-vuotiaana, selkeästi kypsempänä kuin kaikkitietävät ylioppilaat, anteeksi vain.