AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

Eikö luennoitsija voisi luennon alussa sanoa, että käsitellään kaikki mahdolliset kysymykset luennon lopussa? Näin myös ns. kysymysherkät ihmiset ehtivät vielä kerran miettiä kysymystensä relevanttiutta ja tiivistää ajatuksiaan napakaksi ja olennaiseksi kysymykseksi. Hyvä kysymys on toki tärkeää niin opiskelijoille kuin luennoitsijalle, se haastaa ajattelemaan ja perustelemaan, mutta usein kysymyksiä ei ole tiivistetty riittävästi, vaan ne menevät jaarittelun puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskallan väittää, että täällä hirveimmäksi aikuisopiskelijat kokeneet ovat kasvatustieteellisessä opiskelevia, ja ne jotka ei millään muotoa tätä ymmärrä on opiskelleet jossain toisessa tiedekunnassa.

Suoritin yhden tutkinnon humanistisessa tiedekunnassa. Aikuisopiskelijat olivat tosi kivoja, keskustelivat, loivat rentoa ilmapiiriä, mutta eivät kääntäneet asioita itseensä ja elämänkokemukseensa, vaan kunnioittivat luennoitsijoita ja heidän asiantuntijuuttaan.

Pari vuotta olin töissä, ja menin kasvatustieteelliseen hakemaan lisäpätevyyttä. Ero aikuisopiskelijoissa kuin yöllä ja päivällä. Sellaista ylimielisyyttä ja nuorten polkemista en ollut ennen nähnytkään. Sanottiin suoraan ettei lapsettomasta tule hyvää opettajaa (miettikää kuinka paljon niissä nuoremmissakin saattaa olla tahattomasti lapsettomia), puhuttiin aivan kaikista omista kokemuksista kuin ne olisivat kultaa keskeyttäen jatkuvasti luennoitsijan, omista lapsista puhuttiin non-stoppina. Ihan toden totta kesken esimerkiksi didaktiikan luennon ei voida käydä läpi 20 äidin kokemuksia oman lapsensa opetuksesta/hoidosta. Huh onneksi nämä jo takana päin. Te jotka ette tunnista tällaisia aikuisopiskelijoita, hakeekaapa opiskelemaan luokan- aineen tai lastentarhanopettajaksi. Voi ajatukset tehdä täyskäännöksen.Kaikki nämä pahimmat kertomukset ovat kuin suoraan menneiltä luennoilta ja harjoitustunneilta, ei epäilystäkään etteikö kyseessä olisi juurikin nämä mammaopiskelijat, jotka ajattelevat että äitiys tekee kaikkien lasten asiantuntijoiksi.

Meinaatko, ettei kokemuksilla lapsista ole _mitään_ lisäarvoa opettajuuteen? Miksi sitten lo-opintoihin kuuluu harjoittelua kouluilla, jos lasten kanssa toimiminen on täysin irrelevanttia?

Opiskelen itsekin luokanopettajaksi, ja mukana on ihan oikeasti ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa lapsiin. Kokemukset koulutyöstä rajoittuvat siihen, kun he ovat itse olleet koululaisia. Ei näiden ihmisten älyssä tai motivaatiossa mitään vikaa ole, he vain ovat valovuosien päässä käytännöntyön ymmärryksensä kanssa verrattuna jo työelämässä olleisiin aineenopettajiin, jotka suorittavat monialaisia yhdessä näiden juuri lukiosta tulleiden kanssa. Tämä on valitettavasti kylmä fakta, eikä muutu miksikään vaikka se kuinka harmittaisi.

Sen sijaan on kokonaan toinen kysymys, että miten tuota kokemusta tuo esiin. En ole vielä kertaakaan törmännyt täysin aiheeseen liittymättömään jaaritteluun, mutta äänessä nämä tutkinnontäydentäjät kyllä ovat ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä on moneen asiaan jotain sanottavaa. Tämä keskustelu ei ole pois miltään kurssinvetäjän omalta luennoinnilta, sillä pelkkää monologia ei pidä enää kukaan, ainakaan KTK:ssa. Opetus on rakennettu alun perinkin niin, että mukaan mahtuu myös vuorovaikutusta. Usein opettajat tosin pyytävät juttelemaan vieruskaverin kanssa, koska he tietävät, että harva uskaltaa heti puhua koko salille.

Et varmaan itse tajua tätä, mutta tekstisi todistaa sanasta sanaan lainaamaasi tekstiä todeksi. Varmasti tarkoituksesi oli eri.

Vai niin. :) Tarkoitukseni oli tuoda esille se seikka, että kokemuksella ON merkitystä opetustyössä, aivan kuten missä tahansa työssä. Sitä ei muuta se, että lainaamani viestin kirjoittajaa tuon kokemuksen esiin tuominen henkilökohtaisesti ärsyttää. Jos sitä kokemusta itseltä puuttuu (niin kuin suoraan lukiosta tulleita opiskelijoilla yleensä), niin sitä ehtii kyllä hankkimaan myöhemminkin, ja tulla vallan mainioksi opettajaksi. Ilman käytännön kokemusta hyvä opettajuus ei kuitenkaan ole mahdollista. Vai haluaako joku todellakin lastensa opettajaksi jonkun, joka on vain lukenut kirjoja tai kuunnellut luentoja lapsista, ilman oikeita kontakteja? Ihan hassu väitekin.

Todettakoon nyt vielä sekin, etten minä ole missään vaiheessa sanonut, etteikö lapseton voisi olla hyvä opettaja. Niin luki tuossa lainaamassani viestissä, enkä allekirjoita sitä missään nimessä. Puhuin myös vuorovaikutteisen oppimisen puolesta, ja se tarkoittaa sitä, että jonkun muunkin kuin kurssinvetäjän pitää antaa puhua. Eihän keskustelua voi mitenkään muuten syntyä. Eikö toisten kokemuksia voisi käyttää oman oppimisen lähteenä? Miksi sen luennoitsijan kokemukset ovat hyväksyttäviä, mutta sen ehkä yhtä pitkän uran tehneen täydennyskouluttautujan ei enää olekaan? Ja puhe on nyt siis oikeista opetuskokemuksista, ei kantoliinoista tai imetyksestä.

Taas se sama

En ole kukaan ylläolevista, mutta opiskelen kyllä okl:ssa ja vihaan yli kaiken näitä vanhempia, lapsellisia opiskelijoita, joiden mielestä ei voi olla opettaja jos on lapseton.

On täysin eri asia omata kokemusta alasta, kuin omata lapsia. Se, että sulla on lapset, ei todellakaan ole tae sille, että olisit hyvä opettaja. Ja jos vielä kehtaat ääneen väittää muuta, kertoo se Sinusta jo ihan riittävästi ihmisenä.

Minulla ei ole lapsia, mutta on kokemusta kasvatusalasta. Kaikki eivät tarvitse niitä lapsia ymmärtääkseen toisia ihmisiä ;)

Lisäksi luennoilla jatkuva keskeyttely ei todellakaan ole suotavaa, ellei tuo luentoon lisäarvoa. Ketään ei oikeasti kiinnosta se luennoitsijaa vastaan vänkäys, varsinkaan ohi aiheen. Kysyä saa ja keskustella, mutta oikeasti, joka ikiseen asiaan ei tarvitsisi olla mammoilla sanomista luennolla.

Tuleva lapseton opettaja

Tulevan opettajan toivoisi ymmärtävän lukemaansa paremmin.

Tuossa viestissähän nimenomaan sanottiin, että lapsetonkin voi olla hyvä opettaja! Miksi avaudut jostain lapsettomuudesta/ lapsellisuudesta, kun sillä ei ole tuon lainaamasi kommentin kanssa mitään tekemistä? Tai no siis on, sillä myös tuo lainaamasi kommentti toteaa, että lapsetonkin voi olla hyvä opettaja. Kohdista änkyröintisi siis jollekin, joka täällä on väittänyt, että opettajalla tarvii olla omia lapsia.

Eiku hetkinen, eihän kukaan ole sellaista edes sanonut! Paitsi nämä vänkääjät, joiden mielestä kaikki kommentointi luennoilla keskittyy vain omien lasten kuulumisten kertomiseen. Koskaan ei kukaan vanhempi ihminen ole sanonut mitään aiheeseen liittyvää, ei koskaan! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskallan väittää, että täällä hirveimmäksi aikuisopiskelijat kokeneet ovat kasvatustieteellisessä opiskelevia, ja ne jotka ei millään muotoa tätä ymmärrä on opiskelleet jossain toisessa tiedekunnassa.

Suoritin yhden tutkinnon humanistisessa tiedekunnassa. Aikuisopiskelijat olivat tosi kivoja, keskustelivat, loivat rentoa ilmapiiriä, mutta eivät kääntäneet asioita itseensä ja elämänkokemukseensa, vaan kunnioittivat luennoitsijoita ja heidän asiantuntijuuttaan.

Pari vuotta olin töissä, ja menin kasvatustieteelliseen hakemaan lisäpätevyyttä. Ero aikuisopiskelijoissa kuin yöllä ja päivällä. Sellaista ylimielisyyttä ja nuorten polkemista en ollut ennen nähnytkään. Sanottiin suoraan ettei lapsettomasta tule hyvää opettajaa (miettikää kuinka paljon niissä nuoremmissakin saattaa olla tahattomasti lapsettomia), puhuttiin aivan kaikista omista kokemuksista kuin ne olisivat kultaa keskeyttäen jatkuvasti luennoitsijan, omista lapsista puhuttiin non-stoppina. Ihan toden totta kesken esimerkiksi didaktiikan luennon ei voida käydä läpi 20 äidin kokemuksia oman lapsensa opetuksesta/hoidosta. Huh onneksi nämä jo takana päin. Te jotka ette tunnista tällaisia aikuisopiskelijoita, hakeekaapa opiskelemaan luokan- aineen tai lastentarhanopettajaksi. Voi ajatukset tehdä täyskäännöksen.Kaikki nämä pahimmat kertomukset ovat kuin suoraan menneiltä luennoilta ja harjoitustunneilta, ei epäilystäkään etteikö kyseessä olisi juurikin nämä mammaopiskelijat, jotka ajattelevat että äitiys tekee kaikkien lasten asiantuntijoiksi.

Meinaatko, ettei kokemuksilla lapsista ole _mitään_ lisäarvoa opettajuuteen? Miksi sitten lo-opintoihin kuuluu harjoittelua kouluilla, jos lasten kanssa toimiminen on täysin irrelevanttia?

Opiskelen itsekin luokanopettajaksi, ja mukana on ihan oikeasti ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa lapsiin. Kokemukset koulutyöstä rajoittuvat siihen, kun he ovat itse olleet koululaisia. Ei näiden ihmisten älyssä tai motivaatiossa mitään vikaa ole, he vain ovat valovuosien päässä käytännöntyön ymmärryksensä kanssa verrattuna jo työelämässä olleisiin aineenopettajiin, jotka suorittavat monialaisia yhdessä näiden juuri lukiosta tulleiden kanssa. Tämä on valitettavasti kylmä fakta, eikä muutu miksikään vaikka se kuinka harmittaisi.

Sen sijaan on kokonaan toinen kysymys, että miten tuota kokemusta tuo esiin. En ole vielä kertaakaan törmännyt täysin aiheeseen liittymättömään jaaritteluun, mutta äänessä nämä tutkinnontäydentäjät kyllä ovat ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä on moneen asiaan jotain sanottavaa. Tämä keskustelu ei ole pois miltään kurssinvetäjän omalta luennoinnilta, sillä pelkkää monologia ei pidä enää kukaan, ainakaan KTK:ssa. Opetus on rakennettu alun perinkin niin, että mukaan mahtuu myös vuorovaikutusta. Usein opettajat tosin pyytävät juttelemaan vieruskaverin kanssa, koska he tietävät, että harva uskaltaa heti puhua koko salille.

Et varmaan itse tajua tätä, mutta tekstisi todistaa sanasta sanaan lainaamaasi tekstiä todeksi. Varmasti tarkoituksesi oli eri.

Vai niin. :) Tarkoitukseni oli tuoda esille se seikka, että kokemuksella ON merkitystä opetustyössä, aivan kuten missä tahansa työssä. Sitä ei muuta se, että lainaamani viestin kirjoittajaa tuon kokemuksen esiin tuominen henkilökohtaisesti ärsyttää. Jos sitä kokemusta itseltä puuttuu (niin kuin suoraan lukiosta tulleita opiskelijoilla yleensä), niin sitä ehtii kyllä hankkimaan myöhemminkin, ja tulla vallan mainioksi opettajaksi. Ilman käytännön kokemusta hyvä opettajuus ei kuitenkaan ole mahdollista. Vai haluaako joku todellakin lastensa opettajaksi jonkun, joka on vain lukenut kirjoja tai kuunnellut luentoja lapsista, ilman oikeita kontakteja? Ihan hassu väitekin.

Todettakoon nyt vielä sekin, etten minä ole missään vaiheessa sanonut, etteikö lapseton voisi olla hyvä opettaja. Niin luki tuossa lainaamassani viestissä, enkä allekirjoita sitä missään nimessä. Puhuin myös vuorovaikutteisen oppimisen puolesta, ja se tarkoittaa sitä, että jonkun muunkin kuin kurssinvetäjän pitää antaa puhua. Eihän keskustelua voi mitenkään muuten syntyä. Eikö toisten kokemuksia voisi käyttää oman oppimisen lähteenä? Miksi sen luennoitsijan kokemukset ovat hyväksyttäviä, mutta sen ehkä yhtä pitkän uran tehneen täydennyskouluttautujan ei enää olekaan? Ja puhe on nyt siis oikeista opetuskokemuksista, ei kantoliinoista tai imetyksestä.

Taas se sama

En ole kukaan ylläolevista, mutta opiskelen kyllä okl:ssa ja vihaan yli kaiken näitä vanhempia, lapsellisia opiskelijoita, joiden mielestä ei voi olla opettaja jos on lapseton.

On täysin eri asia omata kokemusta alasta, kuin omata lapsia. Se, että sulla on lapset, ei todellakaan ole tae sille, että olisit hyvä opettaja. Ja jos vielä kehtaat ääneen väittää muuta, kertoo se Sinusta jo ihan riittävästi ihmisenä.

Minulla ei ole lapsia, mutta on kokemusta kasvatusalasta. Kaikki eivät tarvitse niitä lapsia ymmärtääkseen toisia ihmisiä ;)

Lisäksi luennoilla jatkuva keskeyttely ei todellakaan ole suotavaa, ellei tuo luentoon lisäarvoa. Ketään ei oikeasti kiinnosta se luennoitsijaa vastaan vänkäys, varsinkaan ohi aiheen. Kysyä saa ja keskustella, mutta oikeasti, joka ikiseen asiaan ei tarvitsisi olla mammoilla sanomista luennolla.

Tuleva lapseton opettaja

Tulevan opettajan toivoisi ymmärtävän lukemaansa paremmin.

Tuossa viestissähän nimenomaan sanottiin, että lapsetonkin voi olla hyvä opettaja! Miksi avaudut jostain lapsettomuudesta/ lapsellisuudesta, kun sillä ei ole tuon lainaamasi kommentin kanssa mitään tekemistä? Tai no siis on, sillä myös tuo lainaamasi kommentti toteaa, että lapsetonkin voi olla hyvä opettaja. Kohdista änkyröintisi siis jollekin, joka täällä on väittänyt, että opettajalla tarvii olla omia lapsia.

Eiku hetkinen, eihän kukaan ole sellaista edes sanonut! Paitsi nämä vänkääjät, joiden mielestä kaikki kommentointi luennoilla keskittyy vain omien lasten kuulumisten kertomiseen. Koskaan ei kukaan vanhempi ihminen ole sanonut mitään aiheeseen liittyvää, ei koskaan! :D

"Koskaan ei ole kukaan sanonut mitään" jos sinä et ole kuullut = kukaan ei ole koskaan niin sanonut? Tuskin olet siis yliopistossa okl edes opiskellut. Itse opiskelen parhaillaan Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä ja kuule nämä omista kokemuksistaan/lapsistaan avautuvat mammat ovat arkipäivää. Usko tai älä, kukaan ei sellaisia mammoja ARVOSTA.

Up

Vierailija kirjoitti:

Entäs ne nuoret opiskelijat, joilla on koko luennon ajan läppäri tai kännykkä esillä ja selaavat sieltä vaatemainoksia tai instagramia ja puhuvat jostain viikonloppubileistään niin äänekkäästi, että luennoitsija joutuu kehottamaan heitä olemaan hiljaa?

Näitäkin lapsosia on bongattu jotka lähettelee jotain ihme viestilappusia muiden opiskelijoiden kautta luennon aikana.