AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

opiskelijaakka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Työelämässä joutuu joskus heräämään aamuviideltä päästäkseen seitsemältä töihin.  Jotkut heräävät jo aamukolmelta ja jotkut edellisenä iltana, koska tekevät yötöitä. Prinsessa se vaan vetelee sikeitä herne patjan alla pitkälle aamuun asti eikä viitsi vaivautua kouluun. Varo vaan ettet ole joku päivä taivasalla!

Työelämä on eri asia. Koko loppuelämänsä saa herätä töihin, joten mitä väärää jos opiskelijana nauttii löysemmästä aikataulusta?

Olen tehnyt aikuisopiskelijoiden kanssa todella onnistuneita ryhmätöitä, mutta niitä huonoja kokemuksiakin on.

Miksi juuri aikuisopiskelijat (yleensä naiset) eivät kuuntele tunneilla?! Aina ollaan kysymyssä jotain mistä juuri puhuttiin. Ja tosiaan elämänfilosofiat työelämästä ovat usein aiheeseen liittymättömiä. Olen myös saanut sellaista äitikohtelua ja elämänohjeita vaikka oli varsin selvä tehtävänanto.

Vierailija kirjoitti:

opiskelijaakka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Työelämässä joutuu joskus heräämään aamuviideltä päästäkseen seitsemältä töihin.  Jotkut heräävät jo aamukolmelta ja jotkut edellisenä iltana, koska tekevät yötöitä. Prinsessa se vaan vetelee sikeitä herne patjan alla pitkälle aamuun asti eikä viitsi vaivautua kouluun. Varo vaan ettet ole joku päivä taivasalla!

Työelämä on eri asia. Koko loppuelämänsä saa herätä töihin, joten mitä väärää jos opiskelijana nauttii löysemmästä aikataulusta?

Opiskelijoiden pitäisi opiskella työelämää varten. Pitäisikö muissakin asioissa helpottaa opiskelijoiden asioita vain siksi, että he haluavat ottaa vähän löysemmin, nauttia ja juhlia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja ne on usein myös todella ylimielisiä ja kuvittelevat olevansa aina oikeassa. Katsoat halveksuen nuorempia ja odottavat erikoiskohtelua vain koska ovat vanhempia.

Samalla tavalla yleistäen: Nuorimmissa tuntuu olevan paljon alisuorittajia ja kunnianhimottomia opiskelijoita. Kuinka voi olla tyytyväinen tenttien läpäisyyn rimaa hipoen, etenkin, jos kyse on perusopintotason luentokursseista, joissa kirjallisuuskin on vähäistä, parhaimmillaan vieläpä suomenkielistä ja kansantajuista?

Katsos kun ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Toiset ovat eri asioihin tyytyväisiä kuin toiset. Jos joku on tyytyväinen ykkösen arvosanoihin, miten se on keneltäkään toiselta pois? Tai miten se edes kertoisi kunnianhimottomuudesta? Kyllähän se on kunnianhimoisuutta, jos tavoittelee niitä päämääriä, joita on itselleen asettanut. Kuten jo sanoin, ne ovat toisilla erilaiset kuin toisilla.

Ja toiset eivät myöskään ole mitään hirveitä stressaajia, että "yhyy, yhyy, nyt on kaikki aivan päin persettä, kun en saanut siitä tentistä/kurssista arvosanaksi viitosta". Ymmärtävät ehkä paremmin, että ei se elämä siihen kaadu, maailmassa on muutakin kuin arvosanat ja aika paljon vakavampiakin asioita kuin arvosanat.

Ohitit pointin, joka oli ehkä liian hankalasti rivien välissä. (Oletko näitä tyyppejä, kun noin hermostuit?) Kyse on siitä, miksi henkilöt, joiden tavoite on selviytyä vähimmällä mahdollisella panostuksella, vähimmällä vaivannäöllä ja vähimmällä mahdollisella oppimisella ovat yleensä pyrkineet tiedekorkeakouluun, jossa annetaan alan korkeinta opetusta? Yhtä lailla eläkeläisten kanssa myös nämä rimanhipojat vievät paikan kenties motivoituneemmilta opiskelijoilta, jolla olisi ehkä enemmän annettavaa ko. tieteenalalle, työelämälle, itselleen ja luennoitsijalle, joka joutuu arvostelemaan papereita, joista armotta paljastuu välinpitämätön asenne opetettua asiaa kohtaan.

Myös jatko-opintokelpoisuus edellyttää tiettyä opintomenestystä, vaikka tällaiset henkilöt eivät varmaankaan tavoittele tutkijanuraa (tai uraa ylipäätään, kilpailu työpaikoista on nykyään todella kovaa ja teoreettisella koulutuksella hakevalta paperit syynätään luupilla, kun muutakaan ei ole)?

Kyllä sen elämänkokemuksen perusteella pääsen sanomaan, että lähipiirini ihmiset ovat olleet näitä huippuarvosanoja  saavia ja heistä jokainen on sanonut, että missään vaiheessa ei kukaan ole ollut kiinnostunut niistä arvosanoista, vaan työelämä on ollut kiinnostunut siitä, mitä ihminen käytännössä osaa.

Arvosanoja saa myös "hauki on kala..." menetelmällä ja kas kummaa, mitään ei muisteta, kun tarvetta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opiskelijaakka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Työelämässä joutuu joskus heräämään aamuviideltä päästäkseen seitsemältä töihin.  Jotkut heräävät jo aamukolmelta ja jotkut edellisenä iltana, koska tekevät yötöitä. Prinsessa se vaan vetelee sikeitä herne patjan alla pitkälle aamuun asti eikä viitsi vaivautua kouluun. Varo vaan ettet ole joku päivä taivasalla!

Työelämä on eri asia. Koko loppuelämänsä saa herätä töihin, joten mitä väärää jos opiskelijana nauttii löysemmästä aikataulusta?

Opiskelijoiden pitäisi opiskella työelämää varten. Pitäisikö muissakin asioissa helpottaa opiskelijoiden asioita vain siksi, että he haluavat ottaa vähän löysemmin, nauttia ja juhlia?

Ei vaan opiskelijoiden pitää opiskella. Ei se ole mikään suuri ponnistus herätä klo 6, ei sitä varten tarvii "harjotella"! 😂

Mun mielestä on vaan fiksua jos ymmärtää, että työelämässä ei todellakaan voi nukkua arkena kymmeneen tai pitää kahden kuukauden lomia. Pitää nauttia elämästä, voi ottaa päähä sitten 9-17 -uurtajana, että kun oli mahdollisuus löysäillä niin sitä ei tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Eikös se ryhmätyön idea vähän niinkuin mene siinä. Minusta ryhmätöiden plussaa on keskustelu ja mielipiteen vaihto sekä toisilta oppiminen. Jos jokainen tekee oman osuutensa ja ehkä max lukaisee läpi toisen osuuden, olisi ollut opettavaisempaa tehdä koko työ yksin.

"Ja jokainen tekee oman osuutensa"

Siis tarkoitin, että jos jokainen kirjoittaa oman osuutensa YKSIN..

Aplla oli muuten ihan hyvä aloitus, mutta ikä meni väärin. Mun kokemuksen mukaan nämä

Besserwisserit ovat paremminkin ikäluokkaa 50+.

Usein kyllä tulee mieleen kumman kaa Ellu psykologian kurssilla. Eli ollaan tehty jotain aihetta liippaavaa ja kehuskellaan sillä ja kuvitellaan olevansa paljon muita kokemattoma ja naiiveja nuoria parempia ja hymistään partaan muille. Todellisuudessa tilanne toinen..

Noh, on niitä järkeviäkin. Kuten joka ikäluokassa on tyhmempiä ja fiksumpia ja ärsyttävämpiä ja mukavampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet ja edut ovat selvästi niin hyvät, että heidänkin kannattaa mielummin olla opiskelijoina, kuin mennä töihin saati sitten olla työttöminä. Opiskelijoilla on todellisuudessa todella helppoa elämää ja siksi niin moni on ikuisuus opiskelija =(

Tulet saamaan paljon "alapeukkuja" sillä täällä suurinosa on opiskelijoita jotka eivät vielä ymmärrä todellisuutta, kun eivät ole työelämässä olleet minuuttiakaan.

Jep jep. Nuoret opiskelijat ovat eläneet elämänsä tynnyrissä, ja heiltä on täysin suljettu termit kuten: lama, työttömyys ja talouskriisi. Vasta kun täytät 30, saat ottaa selvää mitä edellämainitut tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet ja edut ovat selvästi niin hyvät, että heidänkin kannattaa mielummin olla opiskelijoina, kuin mennä töihin saati sitten olla työttöminä. Opiskelijoilla on todellisuudessa todella helppoa elämää ja siksi niin moni on ikuisuus opiskelija =(

Tulet saamaan paljon "alapeukkuja" sillä täällä suurinosa on opiskelijoita jotka eivät vielä ymmärrä todellisuutta, kun eivät ole työelämässä olleet minuuttiakaan.

Hohoh. Mä olen ollut vuosia ihan oikeassa työelämässä valmistuttuani ammattiin ja ennen nykyisiä opintojani. Työelämä oli huomattavasti helpompaa. Kun työaika loppui, ei tarvinnut miettiä enää siihen liittyviä asioita. Ei tentteihin lukemista, loputtomia tehtäviä ja keskittymistä vaativia kursseja. Vapaa-aika oli vapaa-aikaa. Loma palkallista. Palkkaa sai säännöllisesti ja riittävästi elämiseen, säästämäänkin pystyi.

Tietty jos vihaa työtään niin se tuntuu paskalta. Siksi kannattaakin vaihtaa ammattia jos nykyinen ei maistu.

Nyt ollut 15 vuotta samassa työpaikassa ns. ikuisen opiskelijan kanssa. Sellaista kurssia tai seminaaria ei ole keksittykään, mihin tämä yksi ei osallistuisi. Yliopistossa on suorittanut jotakin tutkintoa toistakymmentä vuotta, ikää on jo yli 60 vuotta eli taitaa jäädä eläkkeelle ennen kuin tutkinto on valmis.

Kyllä tällaiset itsensä kehittäjät ovat rasite muille työntekijöille, koska työt on kuitenkin tehtävä. Ja kukahan ne tekee.....

Toisaalta ihan kivaakin, kun tämä pätijä on pois jaloista.

Itsellä on hyviä ja huonoja kokemuksia aikuisopiskelijoista. Pohjat veti kyllä se, kun aikuisopiskelija ei suostunut merkkaamaan käyttämiään lähteitä kunnolla, kun se on liian vaivalloista. Työssä oli esim. kahden sivun pätkä, jossa ei ollut lainkaan viitteitä. Muutenkin se teksti rönsyili ihan miten sattuu ja en ymmärtänyt paikoin mitä ihmettä tässä nyt yritetään sanoa.

Sitten seminaarissa sai hävetä, kun aihe oli tuotteen valmistukseen liittyvää ja hän alkoi selittämään sosiaalitiloista. Innolla odotan mikä numero saadaan, laitoin kyllä sähköpostia luennoitsijalle. Henkilön ikä on ehkä 55, joten opiskelee varmasti huvikseen.

Kavereiden puheista oon ymmärtänyt että kasvatustieteissä nää on poikkeuksellisen rasittavia ja näköjään on kun lukee tätäkin ketjua. Opiskelen itse oikeustieteitä ja vaikka aikuisopiskelijoita on, ei paljon omakohtaiset kokemukset ja näkemykset auta. MUTTA. Välillä luennolle piipahtelee jotain gradunkirjoittelijoita eri alalta (esim. yhteiskuntatieteet), jotka haluavat toisenlaista näkemystä aiheeseensa. Olin ryhmässä jossa meitä oli aika vähän ja luennoitsija alussa mainitsi että kyselkää ihmeessä, on aikaa vastatakin kun meitä on näin vähän. Se oli valtava virhe ja luennoitsijan naamasta näki puolenvälin kurssia että hänkin sen jo ymmärsi.

Gradunkirjoittelija +35v kyseli jatkuvasti aiheeseen liittymättömiä kysymyksiä, kyseenalaisti oikeustieteen lainalaisuuksia poliittisessa mielessä (ei ihan sopivaa ja todella epäoleellista kun kyseessä ei ollut vertailevan ja pohtivan oikeusteorian kurssi) ja nämä kaikki kysymykset oli tietenkin vain kysymyksiksi naamioituja: hän vastasi niihin itse. Halusi siis vaan päästä pätemään, että minäpä tiedän tämän poliittisen asianlaidan paremmin kuin sinä. Monologia piti siis n. 15min jokaisesta tunnin pätkästä ja alkoi kyllä oikeasti kyrsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja ne on usein myös todella ylimielisiä ja kuvittelevat olevansa aina oikeassa. Katsoat halveksuen nuorempia ja odottavat erikoiskohtelua vain koska ovat vanhempia.

Samalla tavalla yleistäen: Nuorimmissa tuntuu olevan paljon alisuorittajia ja kunnianhimottomia opiskelijoita. Kuinka voi olla tyytyväinen tenttien läpäisyyn rimaa hipoen, etenkin, jos kyse on perusopintotason luentokursseista, joissa kirjallisuuskin on vähäistä, parhaimmillaan vieläpä suomenkielistä ja kansantajuista?

Me ollaan kasvettu maailmassa, jossa osaaminen ja tietotaito ei merkkaa vaan verkostoituminen, suhteet ja itsensä markkinointi. Lisäksi nuorien yliopisto-opiskelijoiden on yhä vaikeampi repiä motivaatiota opiskeluun kun työllistymismahdollisuudet ovat niin paskat eikä edes kesätöitä saa. Koko teini-ikäni/aikuisuuteni olen elänyt taantumassa ja tulevaisuus näyttää vain synkemmältä.  

t. -95 

Vierailija kirjoitti:

Nämä aikuisopiskelijat ovat oman kokemukseni perusteella juuri niitä jotka uskaltavat avata suunsa ja kysyvät useinkin hyvin olennaisia kysymyksiä.

Tämä on minunkin kokemukseni noin puolista aikuisopiskelijoista. Toinen puoli taas koostuu raivostuttavista besserwissereistä, jotka täysin häpeilemättä korostavat itseään ja vähättelevät meitä nuorempia.

Käyn itse parhaillaan pedagogisia opintoja, ja siellä on runsaasti keski-ikäisiä mammoja, joilla on jo kokemusta lasten kasvatuksesta ja opettamisestakin. He keskeyttelevät jatkuvasti luennoitsijoita ja heidän kommenttinsa ovat luokkaa "ANTEEKSI MUTTA MINÄ olen kasvattanut viisi lasta ja toiminut kouluissa sijaisena jo sata vuotta, joten kyllä minä tiedän.  Mutta mitä nämä jotkut 25-vuotiaat täällä muka tajuavat oikeasta elämästä? Ihan lapsia vielä".

Ai helvetti että pistää vihaksi, mutta onneksi salista aina löytyy joku, joka huutaa näille "turpa kiinni".

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekee ryhmätyöt ihan oikeasti ryhmässä? Tässä vinkki jos teitä on monta luotettavaa ja tekevää tyyppiä. Teette vuorotellen ne ryhmätyöt yksin ja kaikkien nimet alle. Ihan turhaa vääntäytyä jonkun harkan takia "tapaamisiin" tai muutenkaan stressata yhteensovituksesta. 

Tervemenoa työelämään, siellä kun isoimmassa osassa monilla aloilla ovat juuri ryhmässä toimimisen taidot. Siinähän vasta omat kyvyt tulevat esiin suhteessa muihin, ja löytyy hyvä "rooli", paikka jota osaat pelata hyvin. Itse opinnoissani korostin ryhmäpuolta ja hakeuduin ryhmätöihin. Vaikka juuri niitä karvaitakin kokemuksia tuli yhtä lailla. Sinä saatat olla jo aikuinen, mutta nuorille antaisin ihan päinvastaisen vinkin kuin sinä. Jos handlaat ryhmätekemisen, handlaat jo paljon siitä mitä työyhteisöissä ja asiakkaiden kanssa tulee vastaan. Eihän sitä ryhmätyön aihetta enää muista kukaan, eikä se ole päätarkoitus hommassa!

Mun mielestä ainakin historia-aineissa ne vanhemmat opiskelijat on juuri niitä luentojen parhaimmistoa. Miksei luennoilla saisi kysyä mitään? Väittelytkin on hyvä asia mikäli oma näkökulma on hyvin perusteltu. Jos aikuisopiskelijoita ei olisi, kukaan ei kysyisi yhtään mitään, tulee vain kiusallisia hiljaisia hetkiä kun luennoitsija sanoo moneen kertaa että kysykää toki heti kun tulee kysyttävää mutta yhtään kättä ei nouse. Olen huomannut että proffat selvästi jo "suosivat" muutamaa aikuisopiskelijaa koska heiltä tulee aina hyviä kysymyksiä ja luennoitsija haluaisi keskustella aiheesta jota on vuosikausia tutkinut.

Itseäni ottaa huomattavasti enemmän päähän opiskelijat jotka tulevat luennolle juoruamaan ja surffailemaan netissä. Tänään takanani istui kaksi tyttöä jotka puhuivat jostain bileistä niin että jouduin ponnistelemaan että kuulen mitään koko luennosta. Edessä istuva oli läppärinsä kanssa Facebookissa koko luennon ajan. Miksi nuo ihmiset ylipäänsä tulevat tuonne, miksi he ovat koko yliopistossa? Suosikkiopettajani on eräs luennoitsija joka ei katsele tuollaista touhua, hän kehottaa lähtemään kotiin mikäli luennolle on tullut vaan hengaamaan ja lakkaamaan kynsiä.

Tarvitaan siis

1) jo opintojen alussa pelisäännöt : kysymykset, keskustelut, huomiot vasta tunnin loppuun tms.

2) vastavuoroisuutta: me mummo-osasto voimme auttaa niiltä osin kuin osaamme ja nuoret auttavat mm. tekniikan ihmeelliseen maailmaan, joka on monelle uusi asia, ei tietenkään kaikille

3) ryhmissä voi pohtia ja ratkoa ja koota tietoa lastenhoitovaihtoehdoista, tiedä vaikka löytyisi jollekin lapsista pitävälle nuorelle tuttavalle pientä ansiomahdollisuutta

4) jo alusta alkaen molempien ryhmien rauhallista ja empaattista ideointia siitä, miten usein otetaan "häiritsevät ja ärsyttävät asiat pöydälle" palaverit; nämä kaikkihan kuuluisivat jo alun alkaenkin koulutuksen järjestäjien tehtäviin. Ja onhan siinä vähän perääkin, että nuoremmat ovat paljon fiksumpia, me vanhemmat olemme jo urautuneita touhottajia. 

Ryhmätyöt on saatanasta!

Miksi ryhmätöitä?

Mitä asiaa ryhmätöiden kautta suoritettu kurssi opettaa muita opiskelutapoja enemmän??