Saan. Mä saan aina oksennustaudin jos lapsella on se ollut. Rajuin ja paskin tauti, mutta jälkeenpäin tulee kathartis, syvä heikkous ja sitten puhdas olo.
Tähän liitty joku et usein sellasilla ei tule sitä ketkä ovat olleet lapsena päiväkodissa tai kerhossa jne... sillä sieltähön saa kauheasti tauteja ja siitä syntyy immuneteetti.
Hyvin harvoin, ei ollut juuri koskaan lapsenakaan. Lapsen hoitopaikassa ollut noroa parikin kertaa, kerran tarttui lapseen joka oksensi muutaman kerran illalla ja siinä se, ei tarttunut meihin vanhempiin.
Kyllä, aina ja joka kerta kun tartunnalle altistun. Ja se on aina väkivaltainen kokemus. Olen kateellinen puolisolle, koska jostain syystä hän pystyy paremmin vastustamaan noita pöpöjä: meillä kiertävät vatsapöpöt joko aiheuttavat paljon lievempiä oireita tai eivät sairastuta häntä ollenkaan. Toki sinällään hyvä, että vatsatautienkin aikana meillä on edes yksi toimintakykyinen aikuinen.
Joskus ala-asteella on ollut viimeksi, ehkä ekalla luokalla. Tämän jälkeen kaikki oksennukset johtuneet joko matkapahoinvoinnista, alkoholista tai lääkkeistä (esim. e-pillereitä syödessäni ekat 3kk oli jatkuvaa huonovointisuutta joka kulminoitui sitten oksentamiseen).
Päivähoidossa, ehkä perhepäivähoitajalla olin ollessani 2-4 vuotias, tämän jälkeen kävin pari kertaa viikossa seurakunnan kerhossa. Mitään "immuniteettia" en siis saanut.
Mutta ryömin kyllä pitkin mutaojia, metsiä ja kuralätäköitä.
En ikinä.
Nope.
Siis tuleeko muille aikuisille? Kun mulla on lapsesta asti tullu. Ja etenkää joillee aikuisilkehan se ei tuu.
En ole saanut pitkään aikaan. Viimeksi lapsena siis.
Eihän sitä terve aikuinen edes saa.
En. Kohta käyn kolmattakymmentä ja en ole kertaakaan elämässäni oksennustautia sairastanut.
Saan. Mä saan aina oksennustaudin jos lapsella on se ollut. Rajuin ja paskin tauti, mutta jälkeenpäin tulee kathartis, syvä heikkous ja sitten puhdas olo.
En. Ollut viimeksi lapsena.
Kyllä
Tähän liitty joku et usein sellasilla ei tule sitä ketkä ovat olleet lapsena päiväkodissa tai kerhossa jne... sillä sieltähön saa kauheasti tauteja ja siitä syntyy immuneteetti.
Tulee
Hyvin harvoin, ei ollut juuri koskaan lapsenakaan. Lapsen hoitopaikassa ollut noroa parikin kertaa, kerran tarttui lapseen joka oksensi muutaman kerran illalla ja siinä se, ei tarttunut meihin vanhempiin.
Eipä ole tullut yli kymmeneen vuoteen. Kaikki myöhemmät satunnaiset ja harvinaiset yrjöämiset on tapahtunu kännissä tai rapulassa :D
Yleensä en, mutta on ollut ainakin kerran aikuisena. Muistan, koska oli pakko lähteä hakemaan lapsi päiväkodista. Sitä ennen oksensin ja sen jälkeen.
Kyllä, aina ja joka kerta kun tartunnalle altistun. Ja se on aina väkivaltainen kokemus. Olen kateellinen puolisolle, koska jostain syystä hän pystyy paremmin vastustamaan noita pöpöjä: meillä kiertävät vatsapöpöt joko aiheuttavat paljon lievempiä oireita tai eivät sairastuta häntä ollenkaan. Toki sinällään hyvä, että vatsatautienkin aikana meillä on edes yksi toimintakykyinen aikuinen.
Joskus ala-asteella on ollut viimeksi, ehkä ekalla luokalla. Tämän jälkeen kaikki oksennukset johtuneet joko matkapahoinvoinnista, alkoholista tai lääkkeistä (esim. e-pillereitä syödessäni ekat 3kk oli jatkuvaa huonovointisuutta joka kulminoitui sitten oksentamiseen).
Päivähoidossa, ehkä perhepäivähoitajalla olin ollessani 2-4 vuotias, tämän jälkeen kävin pari kertaa viikossa seurakunnan kerhossa. Mitään "immuniteettia" en siis saanut.
Mutta ryömin kyllä pitkin mutaojia, metsiä ja kuralätäköitä.
"YLEENSÄ"? No se vähän riippuu. Jos olen esim. sängyssä harrastamassa seksiä, niin saan yleensä orgasmin enkä oksennustautia.
Ylä-asteella on viimeksi ollut ja nyt ikää 44v, joten en kovin usein saa.
En koskaan. Poika oli lapsena se, joka imuroi kaikki oksennustaudit 5 kilometrin säteellä. Nyt aikuisena ei enää.