AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Nuorten siis. Joku tulee kohta kuitenkin valittamaan kirjoitusvirheistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Olen monta kertaa ns "vetänyt ryhmätyötä", eli ollut ryhmän puheenjohtajana. Mitäs sitten kun yksi aikuisopiskelija sanoo, että tapaaminen on oltava, koska hän ei muuten saa tehdyksi. Milloin ei ole nettiä/konetta/osaamista tms. Eipä siinä voi oikein todeta, että lentää ryhmästä. 

Joskus ryhmässä oli harrastuksena opiskeleva vanhempi ihminen. Ei halunnut tulla aamulla 8.00 tekemään ryhmätyötä, koska ei halua nousta niin aikaisin. Ei myöskään suostunut tekemään omaa osuuttaan kotona, koska ei kuulemma osaa. Lopputulos väittelyn jälkeen oli se, että nähtiin silloin kun tälle henkilölle sopi ja ne jotka eivät päässeet tekivät oman osuutensa kotona. Eli yhden takia kaikki muut joutuivat tekemään toisin kuin olisivat halunneet. Ei puhettakaan demokratiasta.

No olisitte sopineet, jos mahdollista niin myöhemmän ajan päivällä. Nämä asiat on ihan puhumalla sovittavissa. Pakkoko sitä on silloin heti kukonlaulun aikaan tulla ryhmätyötä tekemään, jos myöhemmätkin ajat käyvät. Jos taas eivät käy, niin silloin se on eri asia.

Onpa täällä yllättäviä kokemuksia. Itse olen opiskellut nuorena ja jopa viiskymppisenä. En kyllä tunnista itseäni rasittavana aikuisopiskelijana. Enkä muista, että vanhemmat opiskelijat ylipäätään olisivat mitenkään käytännöiltään eronneet nuoremmista. 

Jotenkin vielä ärsyttää aikuisopiskelijat. Monta kertaa tulee yllätyksenä, että ovat opiskelijoita statukseltaan. Alkoivat taas opiskella kun jäivät työttömiksi/eläkkeelle tms. Ja siis ikää lähemmäs 50v, joillain jopa 60v.

Kun kysyy, miksi meinaavat koulun jälkeen ruveta, sanovat etteivät miksikään. Jäävät viettämään eläkettään/työttömyyttään. Aina tulee surku, kun ajattelee että tämän takia joku nuori jäi ilman opiskelupaikkaa. Siksi, että joku kirjoittautui yliopistoon, koska haluaa harrastaa opiskelua??

Omassa pääaineessani on tällainen. Jäi työttömäksi, ikää 50+. Päätti alkaa päätoimiseksi opiskelijaksi ja aikoo opintojen päätyttyä jäädä eläkkeelle. En ole kehdannut kysyä, miksi vei jonkun nuoren paikan? Joku olisi oikeasti tarvinnut sitä ammatin saamiseen, kun eläkkeeseenkin on vielä ainakin 40vuotta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Olen monta kertaa ns "vetänyt ryhmätyötä", eli ollut ryhmän puheenjohtajana. Mitäs sitten kun yksi aikuisopiskelija sanoo, että tapaaminen on oltava, koska hän ei muuten saa tehdyksi. Milloin ei ole nettiä/konetta/osaamista tms. Eipä siinä voi oikein todeta, että lentää ryhmästä. 

Joskus ryhmässä oli harrastuksena opiskeleva vanhempi ihminen. Ei halunnut tulla aamulla 8.00 tekemään ryhmätyötä, koska ei halua nousta niin aikaisin. Ei myöskään suostunut tekemään omaa osuuttaan kotona, koska ei kuulemma osaa. Lopputulos väittelyn jälkeen oli se, että nähtiin silloin kun tälle henkilölle sopi ja ne jotka eivät päässeet tekivät oman osuutensa kotona. Eli yhden takia kaikki muut joutuivat tekemään toisin kuin olisivat halunneet. Ei puhettakaan demokratiasta.

Sama nuorten kanssa, joku ei tee osuuttaan ja vastauksena voi olla juuri tuo että ei osaa. Toiset taas eivät viitsi, välillä saa ihmetellä miksi lähtivät opiskelemaan kun ei yhtään kiinnosta.

Mun aikuisopiskeluryhmässä ei aikuiset onnistuneet saapumaan tunnille ajoissa kuin aniharvoin. Samoin tauot venyivät, tunneilta poistuttiin miten sattuu jopa ilmoittamatta, joku vaan huomasi että "Pertti" katosi kesken ryhmätyön, mölyämistä, puhelimen räpeltämistä toistuvasti, ryhmätöiden laiminlyöntiä, tehtäviä ei tehty ja poissaoloja vaikka kuinka paljon, jne.

Parikymppisenä olin "järkyttynyt" siitä perseilyn määrästä ja yleisyydestä. Muutoin ihan fiksuja aikuisia kuitenkin...

Tyhmä kysymys ehkä, mutta onko noista ryhmätöistä lähes aina presentaatio?

Jos ne tehdään ei-ryhmätyömäisesti, eli jokainen hoitaa oman osuutensa itsenäisesti, niin vedättekö vaan lonkalta sen esityksen?

Ihmiset tekee ryhmätyöt ihan oikeasti ryhmässä? Tässä vinkki jos teitä on monta luotettavaa ja tekevää tyyppiä. Teette vuorotellen ne ryhmätyöt yksin ja kaikkien nimet alle. Ihan turhaa vääntäytyä jonkun harkan takia "tapaamisiin" tai muutenkaan stressata yhteensovituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja ne on usein myös todella ylimielisiä ja kuvittelevat olevansa aina oikeassa. Katsoat halveksuen nuorempia ja odottavat erikoiskohtelua vain koska ovat vanhempia.

Samalla tavalla yleistäen: Nuorimmissa tuntuu olevan paljon alisuorittajia ja kunnianhimottomia opiskelijoita. Kuinka voi olla tyytyväinen tenttien läpäisyyn rimaa hipoen, etenkin, jos kyse on perusopintotason luentokursseista, joissa kirjallisuuskin on vähäistä, parhaimmillaan vieläpä suomenkielistä ja kansantajuista?

Mulla ei ole mitään huonoja kokemuksia aikuisopiskelijoista PAITSI se asioiden hidas tajuaminen (just käydään jotain Wordin avaamista seitsemän kertaa läpi) ja jotenkin ihmetellään ja vatvotaan asioita. Minä olen ADHD-sukupolven nuori joka etsii tiedon kuin tiedon jossain viidessä sekunnissa niin ärsyttää nämä jahkailijat, vaikka tiedostan että itsekin pitäisi malttaa pureskella tietoa paljon enemmän. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan nuori-sanalla on kaksi hyväksyttyä monikon genetiivimuotoa: nuorten, nuorien. Toki aiheen ulkopuolelta, mutta kommentoin kuitenkin. Asia on tärkein. Tällä vauva.fi-palstalla on paljon mielenkiintoisia keskusteluja!

Tämä on ollut täällä provona ennenkin. Mutta olkoon.

Ehkä tässä tarkoitetaan jotain lähäreitä jossain sosionomimuuntokoulutuksessa? Ainakaan yliopistolla tätä ilmiötä en ole nähnyt 25+ "aikuisopiskelijoissa". Lisäksi mitä tuokin muka tarkoittaa ettei osaisi käyttää tietokonetta? Käyttäväthän he niitä töissäänkin ja somessa ovat lastensa mielestä oikein kiusallisen innokkaina.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys ehkä, mutta onko noista ryhmätöistä lähes aina presentaatio?

Jos ne tehdään ei-ryhmätyömäisesti, eli jokainen hoitaa oman osuutensa itsenäisesti, niin vedättekö vaan lonkalta sen esityksen?

Meillä on yleensä tehty noitten presentaatioiden kanssa niin, että joku tekee paperihommia vähemmän ja pitää sen presentaation "korvaavana". Teettää kyllä lopputulemana enemmän töitä. Puhuja valitaan kuitenkin vapaaehtoisista, tai sitten "puheenjohtaja" pitää presentaation. On aina ollut kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Olen monta kertaa ns "vetänyt ryhmätyötä", eli ollut ryhmän puheenjohtajana. Mitäs sitten kun yksi aikuisopiskelija sanoo, että tapaaminen on oltava, koska hän ei muuten saa tehdyksi. Milloin ei ole nettiä/konetta/osaamista tms. Eipä siinä voi oikein todeta, että lentää ryhmästä. 

Joskus ryhmässä oli harrastuksena opiskeleva vanhempi ihminen. Ei halunnut tulla aamulla 8.00 tekemään ryhmätyötä, koska ei halua nousta niin aikaisin. Ei myöskään suostunut tekemään omaa osuuttaan kotona, koska ei kuulemma osaa. Lopputulos väittelyn jälkeen oli se, että nähtiin silloin kun tälle henkilölle sopi ja ne jotka eivät päässeet tekivät oman osuutensa kotona. Eli yhden takia kaikki muut joutuivat tekemään toisin kuin olisivat halunneet. Ei puhettakaan demokratiasta.

No olisitte sopineet, jos mahdollista niin myöhemmän ajan päivällä. Nämä asiat on ihan puhumalla sovittavissa. Pakkoko sitä on silloin heti kukonlaulun aikaan tulla ryhmätyötä tekemään, jos myöhemmätkin ajat käyvät. Jos taas eivät käy, niin silloin se on eri asia.

Niin no, se ei ollut mahdollista. Tottakai ensin yritetään sellaista aikaa, ettei kenenkään ole pakko herätä aikaisin, kun se ei kenestäkään kivaa ole. Ja kahdeksalta aamulla oli ainoa aika, joka kaikille kävi. Paitsi sille, joka halusi nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Kyllä meillä ainakin helposti tehtiin ryhmätyöt samalla porukalla, tietää toisten tavat ja laatutason 😊. Miksi pitäisi lisätä vaikeusastetta ryhmätyöhön, kun kuitenkin on ihmisiä joiden kanssa on helppo toimia.

Vierailija kirjoitti:

Menee niin hermo näihin +35v aikuisopiskelijoihin

Ei ole mitään hajua uusista tekniikoista ("mikä googledocs? Täh?")/quote]

Tuon ikäisethän ovat olleet netissä 90-luvulta, eli sieltä milloin nykyfuksit ovat syntyneet, lähtien.

terrrr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Kyllä meillä ainakin helposti tehtiin ryhmätyöt samalla porukalla, tietää toisten tavat ja laatutason 😊. Miksi pitäisi lisätä vaikeusastetta ryhmätyöhön, kun kuitenkin on ihmisiä joiden kanssa on helppo toimia.

Ei siinä ryhmätöiden teettämisessä ole muuten mitään muuta tarkoitusta, kuin se että oppii työskentelemään erilaisissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa. Siksi on hölmöä, jos ryhmätyöt tehdään aina vain parhaiden kavereiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut täällä provona ennenkin. Mutta olkoon.

Ehkä tässä tarkoitetaan jotain lähäreitä jossain sosionomimuuntokoulutuksessa? Ainakaan yliopistolla tätä ilmiötä en ole nähnyt 25+ "aikuisopiskelijoissa". Lisäksi mitä tuokin muka tarkoittaa ettei osaisi käyttää tietokonetta? Käyttäväthän he niitä töissäänkin ja somessa ovat lastensa mielestä oikein kiusallisen innokkaina.

Jep. Tuo yli 35-vuotiaat eivät osaa käyttää tietokonetta/ohjelmia kuulostaa joltain vuodelta 1989. Vanhuuseläkkeelläkin on ihmisiä, jotka ovat lähes koko työuransa ajan käyttäneet perusohjelmia, tai ainakin niin kauan, kuin niitä on yleisessä käytössä ollut. Itse olen ollut  90-luvun alussa mikrotukihenkilönä. Näitä ei enää juurikaan tarvita, ja syy on se, että ihmiset osaavat jo. Jossain laitoshuoltajakurssilla voidaan ihmetellä tietokoneen avaamista, mutta muuten koko juttu on keksitty. Kävin itse puhtaasti aikuisille suunnatun koulutuksen, tosin "vain" amk-tasolla, eikä koko ryhmässä ollut yhtäkään, jolle perusohjelmat olisivat olleet millään tavalla vaikeita, eikä ollut vaikea oppia niitä ammattiohjelmiakaan. 

Vierailija kirjoitti:

terrrr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorien tuntuu olevan myös vaikea tehdä ryhmätöitä kun ei voi työskennellä muiden kuin juuri samaan kaveriporukkaan/piireihin kuuluvan kanssa ja halutaan vaihtaa ryhmää kun se oma kaveri on eri ryhmässä.

Kyllä meillä ainakin helposti tehtiin ryhmätyöt samalla porukalla, tietää toisten tavat ja laatutason 😊. Miksi pitäisi lisätä vaikeusastetta ryhmätyöhön, kun kuitenkin on ihmisiä joiden kanssa on helppo toimia.

Ei siinä ryhmätöiden teettämisessä ole muuten mitään muuta tarkoitusta, kuin se että oppii työskentelemään erilaisissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa. Siksi on hölmöä, jos ryhmätyöt tehdään aina vain parhaiden kavereiden kesken.

Näinpä. Työelämässä ei voi valita työkavereiksi tai yhteistyökumppaneiksi aina niitä parhaita kavereita, vaan hankalienkin ihmisten kanssa pitää toimia. Jos on tuo ajatusmaailma, että halutaan vain kavereita, koska heidän kanssa on helppo toimia, niin onnea vaan sinne työelämään. Sinne, missä yksi yhteistyökumppani räyhää, toinen vaatii, kolmas on aina oikeassa ja neljäs on sitä mieltä, että kaikki muut ovat lähtökohtaisesti väärässä. Näiden kanssa on osattava tehdä töitä, vai aiotteko kaikki mennä jonnekin maan alle tutkijaksi?