Käsitinkö nyt oikein hel-nycin perhe-elämän?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Ei siellä tarvitse olla kahden, on ihan oikeus pyytää jotain muuta olemaan myös paikalla. Mutta jos työpari (pieni huone, kaksi ihmistä lähekkäin) sattuu olemaan mies, niin saako raiskattu nainen sitten vaatia työparikseen naista, vai pitääkö vain kestää, jotta miehellä olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Enpä ole ikinä ennen törmännyt ajatukseen, että esimiestyö on verrattavissa sisätutkimukseen! Olen muutaman johtamista käsittelevän opuksen lukaissut läpi, eikä yhdessäkään ole mainittu moisesta. Kysyn uudelleen: Onko tämä yleinen käytäntö miehesi yhtiössä?

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole ikinä ennen törmännyt ajatukseen, että esimiestyö on verrattavissa sisätutkimukseen! Olen muutaman johtamista käsittelevän opuksen lukaissut läpi, eikä yhdessäkään ole mainittu moisesta. Kysyn uudelleen: Onko tämä yleinen käytäntö miehesi yhtiössä?

No vastaan sitten kun vastaamattomuus ilmeisesti ei käynyt vastauksesta.

Ei ole.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Ei siellä tarvitse olla kahden, on ihan oikeus pyytää jotain muuta olemaan myös paikalla. Mutta jos työpari (pieni huone, kaksi ihmistä lähekkäin) sattuu olemaan mies, niin saako raiskattu nainen sitten vaatia työparikseen naista, vai pitääkö vain kestää, jotta miehellä olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Genitaalien tutkiminen ei kuitenkaan ole täysin verrattavissa samassa tilassa työskentelyyn. Tuossa jaetun työtilan ongelmassa voisi tietysti selvittää, olisiko naisen mahdollista jakaa huone toisen naisen kanssa ja löytyisikö miehelle toinen huone/työpari.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Ei siellä tarvitse olla kahden, on ihan oikeus pyytää jotain muuta olemaan myös paikalla. Mutta jos työpari (pieni huone, kaksi ihmistä lähekkäin) sattuu olemaan mies, niin saako raiskattu nainen sitten vaatia työparikseen naista, vai pitääkö vain kestää, jotta miehellä olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Saa vaatia. Sinä työskentelet jollekin vapaaehtoisyhdistykselle, ja sille miesgynekologille on amerikassa varsinkin tarpeeksi tilaa harjoittaa hyvätuloista ammattiaan.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Ei siellä tarvitse olla kahden, on ihan oikeus pyytää jotain muuta olemaan myös paikalla. Mutta jos työpari (pieni huone, kaksi ihmistä lähekkäin) sattuu olemaan mies, niin saako raiskattu nainen sitten vaatia työparikseen naista, vai pitääkö vain kestää, jotta miehellä olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Niin että paitsi että joutuu alistumaan miesgynekologin tutkimukseen, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta, joutuu myös ottamaan huoneeseen jonkun kolmannen osapuolen, vaikka sekin tuntuisi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Ei siellä tarvitse olla kahden, on ihan oikeus pyytää jotain muuta olemaan myös paikalla. Mutta jos työpari (pieni huone, kaksi ihmistä lähekkäin) sattuu olemaan mies, niin saako raiskattu nainen sitten vaatia työparikseen naista, vai pitääkö vain kestää, jotta miehellä olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?

Niin että paitsi että joutuu alistumaan miesgynekologin tutkimukseen, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta, joutuu myös ottamaan huoneeseen jonkun kolmannen osapuolen, vaikka sekin tuntuisi pahalta.

No, näin tukihenkilönä olen kysynyt lukemattomia kertoja kysymyksen, haluatko, että jään huoneeseen vai odotanko sinua käytävällä, ja lähes aina vastataan että jää.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?

Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?

Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?

On olemassa valmiit toimintamallit, ja tarkka ohjeistus raiskauspotilaan tutkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa lääkärin vaihtaminen on aina sallittua.

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?

Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?

On olemassa valmiit toimintamallit, ja tarkka ohjeistus raiskauspotilaan tutkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa lääkärin vaihtaminen on aina sallittua.

Onko niissä määrätty tutkivan gynen sukupuoli?

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?

Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?

On olemassa valmiit toimintamallit, ja tarkka ohjeistus raiskauspotilaan tutkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa lääkärin vaihtaminen on aina sallittua.

Onko niissä määrätty tutkivan gynen sukupuoli?

Siinä on määrätty tutkittavan suostumuksesta tutkimukseen keskeisenä tekijänä. Tämä on lainsäädännöllisistä syistä, mutta myös jotta uhri kokisi päättävänsä itse itseään koskevista asioista.

Jos tutkittava kieltäytyy esim. lääkärin sukupuolen perusteella, eikä toista lääkäriä ole juuri silloin järjestää (hyvin teoreettinen tilanne), hänelle on annettava mahdollisuus tulla tutkittavaksi myöhemmin.

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jujube kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.

Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.

Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.

Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.

Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.

Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta. 

Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.

Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?

Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?

On olemassa valmiit toimintamallit, ja tarkka ohjeistus raiskauspotilaan tutkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa lääkärin vaihtaminen on aina sallittua.

Onko niissä määrätty tutkivan gynen sukupuoli?

Siinä on määrätty tutkittavan suostumuksesta tutkimukseen keskeisenä tekijänä. Tämä on lainsäädännöllisistä syistä, mutta myös jotta uhri kokisi päättävänsä itse itseään koskevista asioista.

Jos tutkittava kieltäytyy esim. lääkärin sukupuolen perusteella, eikä toista lääkäriä ole juuri silloin järjestää (hyvin teoreettinen tilanne), hänelle on annettava mahdollisuus tulla tutkittavaksi myöhemmin.

Kiitos tiedosta. Minulla ei ole tietoa kuinka hommat Suomessa menevät, niin kiva saada infoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt sut muissakin keskusteluissa ja siellä tosiaan saat yläpeukkuja. Toivottavasti et kuitenkaan liika lannistu näistä sun nimikkoketjujen kuraryöpyistä.

Koska muissa keskusteluissa suurinosa ihmisistä ei tiedä HEL-NYC:n trollauksesta eivätkä huomaa sitä itse.

HEL-NYC trollasi jo pääsiäisenä josta hänelle mainitsinkin mutta ei se näyttänyt menoa haittavaan. Onneksi monet muutkin huomasivat tämän vähän sen jälkeen joten on vain ajan kysymys, että sinä ja muut jäljessä tulevat sen tajuavat.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pidin tätä hahmoa jokseenkin viihdyttävänä, mutta kiitos viime käänteiden, mielipide on muuttunut herttaisen höppänästä suoraan sanoen vastenmieliseksi. Sulla näyttää empatiaa riittävän ainoastaan isomelalle, ei muille.

Hyvää jatkoa sulle, toivottavasti en koskaan enää törmää yhteenkään ketjuun, minne käyt oksentamassa totuuksiasi.

Trollien tyypillinen toiminta tapa on se, että trollauksissa pitää juttujen pahentua, koventua ajan mittaan jotta niillä saa aina lisää huomiota. Jos trollaaja jatkaisi samoilla jutuilla ei hän saisi enää trollattua ihmisiä sillä he ovat jo nämä jutut lukeneet.

HEL-NYC kirjoitti:

No psykoosista tuskin kyse, ja lääkkeitäkään en oikeastaan käytä. En vain voi käsittää kuinka naiset suhtautuvat noin ylimalkaisesti sellaiseen pikkuasiaan kuin tasa-arvo. 

Enpä muista kekenkään muun täällä puollustelleen puheitaan unilääkkeiden vaikutuksella, kuin sinun ja nyt sitä et sitten et lääkkeitä oikestaan edes käytä.

Kuulostaa kyllä mielenterveyshäiriöiseltä tämä Hel-Nyc -trolli, vaan niinpä kai suurin osa trolleista on ihan lähtökohtaisesti.

Tulee etova, huono olo näistä hänen postauksistaan, ja sehän on yksi todiste kohtaamisesta persoonallisuushäiriöisen kanssa.

Miesgynegologien sukupuolisyrjintä on varmasti maailman pienin tasa-arvo ongelma, mutta hienoa, että heilläkin on oma oikeustaistelijansa. 😂