Jujube
Seuratut keskustelut
Kommentit
HEL-NYC kirjoitti:
Jujube kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.
Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä?
Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.
Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.
Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.
Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.
Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.
Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.
Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta.
Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.
Sinun mielestäsi siis asia on ilmeisesti selvää pässinlihaa? Miksei sitten ole valmiita toimintamalleja? Ei voi olla vaikeaa laittaa automaattisesti naisgyneä päivystämään raiskaustapauksia varten, ei voi olla vaikeaa liputtaa tiettyjen ihmisten nimiä, että ajanvarauksessa ei edes tarjota miesgyneä?
Kummasti näitä ei kuitenkaan ole. Osaatko ollenkaan arvella miksi?
On olemassa valmiit toimintamallit, ja tarkka ohjeistus raiskauspotilaan tutkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa lääkärin vaihtaminen on aina sallittua.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.
Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä?
Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.
Kerropa nyt vielä mitä kamalampaa, kuin väkivaltaa, nämä sinun "asiakkaasi" ovat kokeneet? On ihmisiä joita on raiskattu lapsesta asti, ja jotka ovat nähneet väkivaltaista kuolemaa, ja jotka ovat eläneet köyhyydessä. Uskon myös että on olosuhteita joissa he ovat pelkästään kiitollisia jos viimein edes joku auttaa.
Siinä vaiheessa toipumisenkin tie on paljon pitempi, eikä se voi mitenkään olla oikeutuksena sille, että naisia jossain muualla tieten tahtoen altistetaan syvemmille traumoille ja psyykkisille vauriolle kuin tarvitsee. Auttajien tai yhteiskunnan puolelta; eikä Suomessa siis tarvitse.
Miksi ihmeessä sinulla on tarve tuomita näitä naisia "itkijöiksi", vaikka niin kovasti olet tuomitsemista vastaan? Tupakoidakin saa raskaana, koska se on laillista.
Olet aivan oikeassa. Minun ei pitäisi tuomita sen perusteella. Minun ainakaan ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella.
Ja kysymyksesi lisätraumoista on myös ajatuksia herättävä. Joka tapauksessa raiskauksen jälkeiset proceduurit koetaan yhtä kamaliksi kuin rikos itsessään. En ole koskaan nähnyt tutkimusta, jossa olisi verrattu mies- ja naisgynekologien tai edes mies- ja naispoliisien suoraa kausaliteettia lisätraumatisoitumiseen.
Sen perusteella voisi luoda uusia toimintamalleja, jos sille olisi tarvetta.
Nyt käsi (peukku) ylös naiset, jotka mielestänne tarvitsette tutkimustietoa tällaisen asian ymmärtämiseen.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitoa, murha, aseenkantolupa (missä maassa?), muutettu identiteetti ja asuinmaan salassapitoa tutuilta, yhtäkkiä ilmaanuneet eroaikeet. Kirjoittaisit vain ihan rehellistä fiktioita.
Kieltämättä noin kirjoitettuna minunkin kotiäitielämäni kuulostaa jännältä :D. Aseenkantolupa on jenkeissä, en edes tiedä mitä se sisältää, koska en koskaan aio asetta eläissäni ostaa. Identiteettiäni ei ole muutettu, ainoastaan nimi. Ja asuinmaan salaaminen ei mielestäni ole mikään iso juttu. On vain jätetty kertomatta, että muutin. Eikä se ollut murha.
Saattohoito nyt mielestäni on niin normaalia kuin olla ja voi. Samoin eroaikeet, jos mies satuttaisi minua tahallaan. Siitä ei kuitenkaan ole viitteitä. Olen aina pitänyt itsestäänselvänä, että on asioita joita voin antaa anteeksi ja on asioita joita en voi antaa anteeksi.
Meinasit kuitenkin että samalla luvalla voisit ampua tungettelijaa Suomessa, kuten kirjoitit? Olet myös painottanut kovin sitä miten onnellisia olette, ja miten et jättänyt miestä vaikka hän selkeästi sinua on jo loukannut pettämällä ja vielä ystäväsi kanssa (sen puolen kertaa).
Ymmärrätkö selkeät ristiriidat viestistä toiseen? Joka tapauksessa, toivotan sinulle hyvää jatkoa, oli se sitten Helsinkiin, Lontooseen, New Yorkiin tai Siilinjärvelle.
Ymmärrän kyllä, että olen kirjoittanut ilmeisesti huumorilla unilääkkeen oton jälkeen. My bad. Olen asevastainen, eikä meille koskaan tulisi asetta kumpaankaan maahan.
Olen onnellinen mieheni kanssa. En kokenut, että hän makasi ystäväni kanssa loukatakseni minua. Miehellä on ongelma, johon on vihdoin herännyt ja luvannut asiaa hoitaa. Jos nyt sen peruisi, se olisi aivan eri luokan loukkaus kun se, ettei hänellä pysy housut jalassa.
Anteeksi, mutta mulle tulee tästä mieleen että olet juuri katsellut MAFSin Jamien ja Dougin uusimpia käänteitä, tai lähinnä sitä miten voi loukata jollei toinen mene pyynnöistä huolimatta terapiaan.
Siinä on määrätty tutkittavan suostumuksesta tutkimukseen keskeisenä tekijänä. Tämä on lainsäädännöllisistä syistä, mutta myös jotta uhri kokisi päättävänsä itse itseään koskevista asioista.
Jos tutkittava kieltäytyy esim. lääkärin sukupuolen perusteella, eikä toista lääkäriä ole juuri silloin järjestää (hyvin teoreettinen tilanne), hänelle on annettava mahdollisuus tulla tutkittavaksi myöhemmin.